Olen tullut siihen

tulokseen etten halua enää koskaan tutustua keneenkään edes ystävänä! Kirjoittaminen täällä on ollut ookoo asia, mutta erityispiirteisenä minä en kaipaa ketään, eikä minulla siksi ole mitään tarvetta jakaa ajatuksiani kenenkään kanssa! Ainoat ihmiset joiden kanssa olisin halunnut keskustella olivat minulle hyvin rakkaat työkaverit! Olen mielestäni hyvin samanlainen kuin äitini, joka leskeksi jäätyään kirjoitti kirjekavereilleen, jotka asuivat ulkomailla! Hänellä oli vain yksi ystävä samassa kaupungissa jossa hän asui ja he tapasivat toisiaan hyvin harvoin! Rehellisesti voin kertoa, että en ole kokenut yksin olemista ongelmana koskaan ja siksi on tuntunut, että minua on yritetty pakottaa johonkin sellaiseen mikä ei ole minulle luontaista! Ja mielestäni se on aina niin, että ihminen ahdistuu ja stressaantuu, kun hän huomaa sellaista itselleen tehtävän! Jos projektia ei olisi aloitettu olisin voinut tehdä töitä muissa ryhmissä ja silloin minun ei olisi tarvinnut kärsiä kiusaamisesta työpaikalla ja olisin saanut muutenkin elää rauhassa oman näköistäni elämää! Se mitä typaikoilla tapahtui vei melkein hengen minulta! Ja se että raahattiin joku mieskin työpaikalle, josta minun haluttiin kiiinnostuvan! Hyi hel..tti! Millä oikeudella sen kaiken suunnittelitte, ottamatta ollenkaan huomioon sitä, ettei minulla ollut mitään tarvetta tutustua keneenkään! Kukaan ei ymmärtänyt kuinka kauhealta se kaikki tuntui! Ja minä olin monen vuoden ajan romahtamisen rajalla ja se että ovesta ulos lähtemisestä tuli painajainen ja se on sitä yhä vielä jonkin verran! Nyt alkaa olla aika haudata projekti lopullisesti! Muuten menetän elämänhaluni kokonaan! Tässä talossa taoahtunetet jutut ovat olleet viimeinen niitti projektille!