Narsisti kumppanina

Hienoa, että olet päässyt elämään omaa elämää.
Minullakin on ollut nuorempana narsistinen kumppani, lähdin tosin ajoissa pois suojellakseni itseäni.
Uutta tilannetta ei ole tullut, enkä anna tullakaan. Jos joku vaikuttaa narsistilta, tai narsistiselta, niin saman tien peli poikki.

Vuosia seurasin sivusta perhettä, jossa vaimolla voimakkaita narsistisia piirteitä. Hän toteutti narsisteihin usein liitettyä loismaista elämäntapaa, eli jos oli mahdollisuus hyödyntää muiden omaisuutta/työtä, hän kyllä käytti tilanteen hyväksi. Hän sanoi itsekin joskus suoraan, ettei hän tee mitään jos voi teettää jollakulla muulla.

Sen lisäksi että hän vältteli "tylsiä" hommia, tekemistä motivoi myös sillä saatava huomio. Miksi hoitaa lasta, siivota kotia, pestä pyykkiä tai viedä koiraa lenkille jos se ei kasvata mainetta ja kunniaa? Kaiken tuon voi myös teettää muilla perheenjäsenillä, ja eihän sitä kukaan tiedä vaikka lapsi istuu kotona päivät likaisissa vaatteissa katsomassa videoita ja syö lounaaksi pelkän banaanin kun kotiäiti somettaa tai tekee jotakin muuta mielenkiintoisempaa.

Kun kotiin ei kutsu ketään eikä käy lapsen kanssa missään, someen voi luoda juuri sellaisen illuusion kuin haluaa lapselle omistautuneesta kotiäidistä. Kun isä kävi lapsen kanssa leikkipuistossa ja lähetti sieltä kuvia, äiti jakoi niitä someen antaen ymmärtää olleensa itse paikalla. Ulkoileva ja reipas äiti-ihminen luodaan laittamalla koirat auton perään ja jonnekin metsätien reunaan pysähdys somekuvaa varten. Sopivasti metsää taustalla niin on taas vaikutelma kohdallaan. Löytyy myös liikuntavammaisille suunniteltuja luontokohteita, joihin voi ajaa viereen patikoimatta askeltakaan. Auto tietysti rajataan kuvista pois.

Narsisti haluaa huomiota ja sitäkin mielellään mahdollisimman vähällä vaivalla. Huomion eteen hän on jopa valmis näkemään vaivaa, mutta muuten kaiken muun voi teettää muilla.

Narsisti on riippuvainen kumppanistaan ja kumppani on riippuvainen narsistista. Näin suhde toimii ja jatkuu, jatkuu... Molemmat saavat, mitä tarvitsevat.

Kaukosuhde ei oikein ole yhtään mitään.

Narsista irtipääsememistä on kyseessä traumasidos. Narsistihan on alkuun ja välillä myöhemmin ihailtava ja rakastava tyyppi mutta toinen puoki on ,kun hän ei itse saa itselleen ja itsetunnolleen riittävästi ravintoa,silloin alkaa oman pahan olon ja häpeän projisointi läheiseen ihmiseen. Narsistin omat haavat tulevat silloin raivona ja toisen halventamisena mitä ihmeellisellä tavalla esille, jota koskaan ei missään vaiheessa ole kokenut. Mitätöinti vie minuuden ja itsenäisyyden ja itsetunnon ja johtaa avuttomuuteen ja masennukseen ja lisäksi voimakkaaseen ahdistukseen ,koska narsisti osaa kyllä sekoittaa asiat ja toisen ajatukset sellaisiksi kun itse haluaa.

Kokemusta on paljon, en ole päässyt eroon vuosikymmenten taistelun aikana enkä ilmeisesti pääse eroon ,teimpä mitä tahansa. Monet konstit on kokeiltu. Turvakodit,poliisi,lähestymiskielto etc. Enää ei puutu,ettö jompi kumpi kuolee,joka kuulostaa kauhealta. Tasaista elämää ei löydy.

En sano että olen narsisti mutta on minussa niitä piirteitä kyllä. Eks mieheni oli valehteva peluri ja täysin narsisti. Oli erittäin tarkka omasta omaisuudestaan ja kusetti kaiken.

Onhan se jossain sanottu, että jokaisessa ihmisessä on ripaus narsismia. Mutta se taitaa olla suurimmalla osalla niin pientä, ettei se aiheuta ongelmia.

Tämä on miesjohtoisen perhemallin peruskuvaus.

Ex-puolisossa näitä narsistisia piirteitä riitti. Ei suostunut menemään töihin, koska oli "kotiäiti", vaikkei lapsia edes hoitanut. Piti asua paraatipaikalla kaupungin keskustassa ja kuluttaa matkusteluun ja kaikenlaiseen viihteeseen, puhumattakaan omasta keskinkertaisesta ulkonäöstä. Jälkikäteen ihmettelen miten ihmeessä siinä suhteessa pystyi olemaan. Kuten täälläkin esille tuotu huono itsetunto ja jonkinlainen traumaside siinä piti, kunnes lopulta onneksi pystyin lähtemään. Ikävintä on seurata kuinka exä pyrkii edelleen tuhoamaan suhdettani lapsiini ja tuhoaa myös lasten tulevaisuutta. Koen suurta syyllisyyttä.