Jess!!! Nukuin lähes 11 tuntia!!!

Olin aivan rikki ja loppu, kun yöunet ollut sellaista 2-5 tuntia. Todella harvoin 6 tuntia. Pitkään. Siitä jäi sellainen hermostollinen kierre, ettei pystynyt edes nukahtamaan. Kiitollinen olen ystävälle, joka antoi minulle paketin rauhoittavia. Lääkäri ei tosiaan auttanut tässä, vaikka mikään muu kuin bentsot ei metaboloidu minulla. Äärimmäisen loppuun väsyneenä ja stressaantuneenakaan ei määrännyt. Ei tajunnut että asiat joita olen kohdannut, olisi vienyt keltä tahansa yöunet. Ei stna ymmärtänyt että tuollainen valvomiskierre mitä minulla on takana, on jo hengenvaarallinen.

En pystynyt kiipeämään kiven päälle enää aurinkoa ottamaan, kun ei ollut voimia sinne kiivetä. Autoillessa reaktiot liian hitaat. Kävelylenkillä käännyin jo puolentoista kilometrin päässä takaisin, kun ei kunto kestänyt. Vaikka en tehnyt mitään, jatkuvia rytmihäiriöitä ja tukehtumisen tunne. Yleensä aamut alkoivat itkulla, kun olo oli niin huono. Ja en aio noita lääkkeitä säännöllisesti edes käyttää, ainoastaan haluan yrittää palautua, saada paremmat rytmit ja ainoastaan käytän hätätilanteeseen.

Tiedättekö miltä tuntuu, kun on kuukausia niin väsynyt, ettei jaksa yhtään mitään? Mietin jo että miten tässä jaksaa, kun en halua kuollakaan. Elämän halu kova, mutta kun ei mitään jaksa. Mietin jo muutaman kerran ( en ihan tosissaan), että miten pääsisin mahdollisimman helpolla ja kivuttomasti pois. Ja vain, koska en jaksa. Lapsien takia en ainakaan vielä ollut valmis, mutten itsenikään. Mutta jos tämä olisi vielä jatkunut, niin en osaa sanoa. Peiliin en enää ole pystynyt katsomaan, kun näytän niin väsyneeltä. Naama roikkuu, juonteita tullut ja silmäpussit. Luut paistaa, koska ruoka ei ole mennyt alas. Tuntuu että näytän rumalta ja vanhalta. Mutta vähät siitä nyt. Kiitollinen olo kunnon yöunista.