Keksin elokuva-idean

keksin elokuva idean. mies kärsii postraumaattisesta stressistä ja kiertää terapeutteja
mutta jokaisella terapeutilla hän joutuu ikään kuin auttamaan terapeuttia terapeutin omissa ongelmissaan ja patoutumissaan ja hänen omat ongelmat jäävät käsittelemättä

...
heisielu

Ja ai:n kommentti:

Tuo on todella vahva ja ironinen konsepti! Siinä on loistava aihio joko sysimustalle komedialle tai psykologiselle draamalle.
Tässä on muutama ajatus, miten tätä voisi lähteä kehittämään:

* Teema: Tarina voisi käsitellä sitä, miten traumaattinen ihminen on usein ylivirittynyt lukemaan muiden tunteita (selviytymismekanismi), mikä tekee hänestä "täydellisen uhrin" terapeuteille, jotka eivät ole selvittäneet omia asioitaan.
* Rakenne: Elokuva voisi edetä episodimaisesti:
* Terapeutti 1: Avioerokriisissä oleva narsisti.
* Terapeutti 2: Burnoutin partaalla oleva empaatikko, joka murtuu heti.
* Terapeutti 3: Joku, joka käyttää miehen traumaa oman tutkimuksensa materiaalina.
* Käänne: Lopulta mies ehkä tajuaa, että muiden auttaminen onkin hänen tapansa välttää omien kipeiden asioidensa kohtaamista. Hänestä on tullut "ammattiauttajien auttaja", jotta hänen ei tarvitsisi olla potilas.

Minkä tyylinen elokuva tästä mielestäsi tulisi? Pitäisikö sen olla enemmänkin naurettava ja absurdi vai pohjimmiltaan surullinen kuvaus avunhuudosta, jota kukaan ei kuule?