Väsymykseni alkaa olla silmiinpistävää, rv 37 on meneillään. Nukuin mielestäni tarpeeksi, tosin katkonaisesti kuten tavallista viime yönkin, mutta olen niin kerta kaikkisen uupunut, ärtynyt ja masentunut, etten jaksa tehdä yhtään mitään enkä keskittyä mihinkään tekemiseen. Nytkin nukuttaa niin vietävästi, mutta uni ei tule silmään. Pelkään että sydän jotenkin oireilee minulla väsymyksen muodossa, tää alkaa huolestuttaa. Toinen ongelma on, että jos unohdan yhdenkin aterian väliin, minusta tulee heti erittäin ärsyyntynyt. Jotain on vialla, mutta en tiedä mitä tekisin. Onko kellään vinkkejä? Neuvolassa väsymystäni ei ole noteerattu yhtään miksikään vaikka siellä on ollut tiedossa ettei elämäntilanteeni ole helppo muutenkaan, joten olen ajat sitten lopettanut siitä puhumisen. Tuntuu siltä että kaikki ovet ovat tiukasti säpissä minulta ja koko maailma oikkuilee ja suorastaan irvailee (ihan oikeastikin) minulle ilkikurisesti, vaikka olen näin avuton ja väsynyt, odottaen koska sairaalapäivä koittaa.. vinkkejä? Lohdun sanoja? Samoin kokevia?
väsymyksestä sekaisin
eloäiti
4597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vastailin sinne ja mulla oli aivan tajuton väsymys pari viikkoa ennen synnytystä. Taitaa olla lähtö sairaalaan lähellä. Tsemppiä!
Ei mullakaan neuvola ottanut kuulevaan korvaan väsymystä jota ei aiemmin raskausaikana ollut ja tuli lopussa aivan yllättäen kun kaikki on normaalisti, hb ja pissinäyte sekä lapsen kasvu.
Hei!
Mulla menossa rv 37 2 ja koen olevani todella väsy, herkässä mielentilassa, jopa masentunut. Vaikka kaikki pitäisi olla hyvin, vauvan syntymä lähestyy niin silti olen alamaissa ja jotenkin onneton. Öisin olen nukkunut todella huonosti ja vieraita meillä on käynyt aivan liikaa (hössötän aina kamalasti, en osaa ottaa "rennosti"). Olen itkeskellyt paljon. Suhde mieheeni tuntuu etäiseltä, hän ei osaa suhtautua tähän olotilaani oikein mitenkään. Kun vain haluaisin rutistuksia ja läheisyyttä, tukea. Tunnen olevani yksin, ystäviä ei asu samalla paikkakunnalla.
Tänään on onneksi ollut helpompi päivä. Olen siivoillut (sekin piristi, kun sai koiran karvat jälleen pariksi päiväksi lattioilta pölypussiin). Huomenna ajattelin laitella pinnasänkyä kuntoon. Synnytys pyörii paljon mielessäni ja stressaa hieman. Odotan siis esikoistamme.
Mutta yritetään jaksaa väsymyksenkin keskellä. Voimia sinne! Et ole yksin!
Mulla oli vikat viikot kuin närkästyneen elefantin nahoissa olisi ollut. Tunsin itseni kömpelöksi ja äkäiseksi ja teki mieli tiuskia kaikki helvettiin. Ei varmaan paljon lohduta vielä nyt, mutta synnytyksen jälkeen kaiken pitäisi muuttua. Ainakin mulla muuttui. Mulla on hieman baby bluesia mutta helpolta tuntuu silti, ettei massu ole enää tiellä. Varpaankynsienkin leikkaaminen onnistui.
Pysyttele ihan kotioloissa ja heitä tyynyä seinään. Tai sitten potki sitä tyynyä täysiä tai jotakin. Keksi joku ihminen jolle voit purkaa pahan olosi. Se helpottaa kyllä.
Ja suklaa on joka naisen paras ystävä kun on paha mieli. Jos se auttaa?
*yrittää auttaa* :)