Tapaus Severi: Absoluuttisen Neutraaliuden Uhri

Severi on persun satuhahmo

Tapaa Jere. Jos Severi oli ihmismuotoinen, hajuton ja mauton perunamuusi, Jere on tölkillinen halpaa tabascoa, joka on kaadettu suoraan silmämunaan.

Jere on 31-vuotias mies, jonka elämänfilosofia on yksinkertainen: ”Jos et ole suututtanut ketään ennen lounasta, olet elänyt aamupäivän valheessa.”

Tapaus Jere: Absoluuttisen Kitkan Mestari
Siinä missä Severi pyrki olemaan heijastava pinta, Jere on hiomapaperia. Hän ei etsi harmoniaa, hän etsii totuutta – tai vähintäänkin väittelyä, joka saa muiden ohimot tykyttämään.

1. Provokaation Estetiikka
Jerellä ei ole tarvetta kierrätetylle valtamerimuoville. Hän pukeutuu vaatteisiin, jotka on valittu niiden kyvystä herättää välitöntä hämmennystä. Hän saattaa käyttää samanaikaisesti vanhaa, öljyistä nahkatakkia (joka saa vegaanit voimaan pahoin) ja kirkkaan sateenkaarenvärisiä tennissukkia (jotka saavat perinteiset konservatiivit epäluuloisiksi).

Hänen hiustyylinsä on "itse leikattu keittiösaksilla kännissä", mikä on loukkaus sekä tyylitietoisille urbaaneille että siisteyttä arvostavalle keskiluokalle. Hän tuoksuu vanhalta autotallilta ja liian vahvalta espressolta.

2. Radikaali Rehellisyys (Eli Sosiaalinen Itsemurha)
Jere ei harrasta diplomaattisia kiertoilmauksia. Hänen sanavarastonsa koostuu lauseista, jotka alkavat sanoilla:

"Itse asiassa..."

"Tuo on looginen virhepäätelmä, ja kerron kohta miksi."

"Miksi sä loukkaannut tuosta? Se on vain kemiaa/biologiaa/taloustiedettä."

Jere ei asetu kummallekaan puolelle kulttuurisotaa, vaan hän hyökkää rintamalinjan yli molempiin suuntiin. Hän saattaa haukkua suuryritysten "viherpesun" (vasemmiston iloksi), mutta perään hän toteaa, että koko ilmastonmuutoskeskustelu on hänestä "tylsää ja ylidramatisoitua" (vasemmiston kauhuksi). Sitten hän kääntyy oikeiston puoleen ja nauraa heidän perinteisille perhearvoilleen, kutsuen niitä "muinaisjäänteiksi", vain ehdottaakseen hetkeä myöhemmin, että verotus on laillistettua ryöstöä.

3. Eristäytyminen Rehellisyyden Alttarilla
Aluksi Jereä pidettiin "raikkaana tuulahduksena". Ihmiset sanoivat: "Onpa kiva, että joku sanoo asiat suoraan!" Hänestä tuli se tyyppi, joka kutsuttiin juhliin, kun haluttiin vähän "sähköä" ilmaan.

Mutta pian sähkö muuttui jatkuvaksi oikosuluksi:

Liberaalit pitivät häntä vaarallisena agitaattorina, koska hän kieltäytyi käyttämästä pehmeää kieltä ja kyseenalaisti jokaisen uuden sosiaalisen normin.

Konservatiivit pitivät häntä moraalittomana anarkistina, koska hänellä ei ollut kunnioitusta auktoriteetteja, kirkkoa tai edes jalkapallomaajoukkuetta kohtaan.

Jere ei peilaa muiden tunteita, hän murskaa ne faktoilla, jotka hän on lukenut epämääräisiltä foorumeilta kello kolme aamulla.

Epilogi: Hiljainen Huone
Lopulta Jere onnistui samassa kuin Severi, mutta päinvastaisesta suunnasta. Siinä missä Severi katosi tapettiin, Jere poltti tapetin, seinän ja koko talon.

Hän on onnistunut loukkaamaan jokaista ihmistä, jonka hän on koskaan kohdannut, koska hän ei osaa olla hiljaa silloinkaan, kun se olisi kohteliasta. Jere ei ole pidetty, mutta hän on vakuuttunut siitä, että hän on ainoa "aito" ihminen maailmassa.

Nykyään Jere asuu kerrostaloyksiössä, jonka seinät on vuorattu akustisella vaahtomuovilla. Ei siksi, että hän tekisi podcasteja, vaan siksi, että naapurit eivät jaksaisi kuunnella hänen jatkuvaa huuteluaan uutisille. Jere on täysin yksin, mutta hänellä on aina oikeassa oleva keskustelukumppani: hän itse.

Hän on onnistunut yhdistämään ihmiset yhteen asiaan: kaikki ovat estäneet hänen numeronsa.

Tapaa Sebastian. Jos Severi oli tyhjä kangas ja Jere oli raastinrauta, Sebastian on kultainen peili, josta kaikki muut näkevät vain omat puutteensa.

Sebastian on 32-vuotias ”elämäntapa-alkemisti”, jonka jokainen hengenveto on tarkasti brändätty ja optimoitu maksimoimaan muiden ihmisten riittämättömyyden tunne. Hänen elämäntarkoituksensa ei ole miellyttää tai ärsyttää, vaan saada sinut tuntemaan, että olet epäonnistunut ihmisenä.

Tapaus Sebastian: Absoluuttisen Kateuden Arkkitehti
Sebastian ei käytä vaatteita, hän käyttää ”kuratoituja tekstiilejä”. Hän ei asu asunnossa, vaan ”estettisessä tilassa”. Sebastian on onnistunut hiomaan elämänsä sellaiseksi, että se on samanaikaisesti saavuttamattoman luksusta ja ärsyttävän ”vaivatonta”.

1. Optimoitu Olemus
Sebastian näyttää siltä, kuin hänet olisi veistetty kalliista voista ja valaistu jatkuvalla kultaisella hetkellä. Hän harrastaa biohakkerointia: hän ei vain nuku, vaan hän ”optimoi palautumisensa” 4000 euroa maksavassa äly sängyssä, joka analysoi hänen unensa ja herättää hänet juuri oikealla sekunnilla orgaanisen linnunlaulun tahdissa.

Hänen ihonsa hehkuu sellaista terveyttä, jota ei saa porkkanoilla, vaan pelkästään harvinaisilla sveitsiläisillä seerumeilla ja täydellisellä mielenrauhalla. Kun Sebastian astuu huoneeseen, muut miehet alkavat vaistomaisesti vedellä vatsaansa sisään ja naiset laskevat kalliiden laukkujensa arvoa mielessään.

2. Passiivinen Aggressiivinen Menestys
Sebastianin suurin lahja on nöyristelevä kerskailu (humblebragging). Hän ei koskaan kerro olevansa rikas. Hän vain mainitsee ohimennen:

”Oli pakko ottaa pieni tauko ja vetäytyä perheen tilalle Toscanaan, kun tämä uusin startup-exitti vei niin paljon mehua.”

”Tämä kello? Ah, tämä on vain tällainen perintökappale, isoisä sai sen lahjaksi joltain emiiriltä. En edes muista merkkiä.”

”Olen alkanut arvostaa yksinkertaisuutta. Siksi söimme eilen vain seitsemän ruokalajin illallisen, jossa oli pelkkiä juureksia. Se oli niin... rehellistä.”

Sebastian on onnistunut yhdistämään liberaalin ”henkisyyden” ja konservatiivisen ”vanhan rahan” niin saumattomasti, ettei kukaan voi syyttää häntä mistään muusta kuin täydellisyydestä.

3. Kateuden Valtakunta
Sebastianin tavoite täyttyy joka kerta, kun hän julkaisee kuvan sosiaaliseen mediaan. Kuva on aina hieman epätarkka, ikään kuin se olisi otettu vahingossa, mutta siinä näkyy juuri sopivasti Sebastianin täydellinen leuka, aito vintage-auto ja taustalla häämöttävä, maailman onnellisimmalta näyttävä tyttöystävä.

Ihmiset eivät vihaa Sebastiania siksi, että hän olisi paha. He vihaavat häntä siksi, että hän on kaikkea sitä, mitä he haluaisivat olla, mutta eivät jaksa. * Työkaverit ovat kateellisia, koska Sebastian tuntuu tekevän töitä vain kaksi tuntia päivässä ja silti hän saa suurimmat bonukset.

Ystävät ovat kateellisia, koska Sebastian löytää aina ne parhaat viinit, salaisimmat matkakohteet ja pehmeimmät kankaat ennen kuin kukaan muu on edes kuullut niistä.

Epilogi: Ihailun vanki
Sebastian on onnistunut tehtävässään niin hyvin, että hänellä ei ole enää ystäviä, on vain faneja ja vihaajia. Kukaan ei uskalla pyytää häntä kaljalle, koska kaikki pelkäävät Sebastianin tilaavan jonkun harvinaisen luostarioluen, jota ei saa Suomesta, ja alkavan selittää sen humalaprofiilista.

Hän asuu täydellisessä kodissaan, syö täydellistä ruokaa ja katsoo täydellistä peilikuvaansa. Hän tietää, että koko kaupunki puhuu hänestä pahaa selän takana, ja se on hänelle suurin mahdollinen kohteliaisuus.

Sebastianin elämä on mestariteos, mutta kukaan ei halua tulla kylään, koska kenenkään sukat eivät ole tarpeeksi puhtaat hänen italialaiselle marmorilattialleen.

Kenen joukoissa seisot
Hyvyys: Tasa-arvo, Sosiaalisuus, Ekologisuus,
Pahuus: Oikeistolaisuus, kapitalismi, saastutus

Tapaa Elias. Elias on 30-vuotias mies, joka päätti palata "juurilleen" niin perusteellisesti, että hän putosi lopulta koko poliittisen kartan reunalta alas.

Hän on Absoluuttinen Traditionalisti. Elias ei ole vain konservatiivi; hän on niin perinteinen, että 1950-luvun arvotkin tuntuvat hänestä vaarallisen modernilta ja rappiolliselta kokeilulta.

Tapaus Elias: Ultra-Traditionalisti, joka katosi "vasemmalle"
Elias ei usko kapitalismiin, teknologiaan tai yksilölliseen vapauteen. Hän uskoo järjestykseen, maahan ja ikiaikaisiin instituutioihin. Mutta juuri tässä piilee ansa: hän on niin vanhoillinen, että hän alkoi kuulostaa nykykonservatiivien korvaan radikaalilta anarkistilta.

1. Elämäntapa: Keskiaika on uusi musta
Elias ei aja katumaasturilla. Hänestä polttomoottori oli "pysyvän rappion alku", joten hän liikkuu joko jalkaisin tai vankkurilla, jonka hän on rakentanut itse ilman sähkötyökaluja. Hän pukeutuu pelkästään värjäämättömään villaan ja pellavaan, jotka on kudottu lähikylässä (hänen omassa olohuoneessaan).

Kun muut konservatiivit grillaavat sähkögrillillä brasilialaista pihviä ja juovat amerikkalaista limua, Elias syö pelkästään nauriita ja hapatettua ruista, koska "teollinen ruoantuotanto on hyökkäys Jumalan luomaa luontoa vastaan".

2. Konservatiivien hämmennys: "Oletko sä joku ituhippi?"
Elias onnistui suututtamaan perinteiset oikeistokonservatiivit olemalla heille liian... perinteinen.

Talous: Elias vastustaa suuryrityksiä ja vapaata kauppaa. Hänen mielestään ne tuhoavat paikalliset kyläyhteisöt ja perinteiset ammatit. Modernit konservatiivit kutsuivat häntä ”piilokommunistiksi”, kun hän ehdotti, että pörssi pitäisi lakkauttaa ja palata oravannahkakauppaan.

Ympäristö: Elias on äärimmäinen ympäristönsuojelija. Ei siksi, että hän pelkäisi ilmastonmuutosta, vaan siksi, että "maa on pyhä perintö, jota ei saa häpäistä asfaltilla". Kun hän kahlitsi itsensä puuhun estääkseen uuden ostoskeskuksen rakentamisen, paikalliset kokoomuslaiset huusivat hänelle: "Mene töihin, senkin viherpiiperö!"

3. Liberaalien torjunta: "Sulla on pelottavia mielipiteitä"
Vaikka Elias vastustaa kulutusyhteiskuntaa ja rakastaa luomuruokaa, liberaalit eivät halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä.

Kun liberaalit yrittävät tarjota hänelle kaura-lattea ja puhua sukupuolineutraaliudesta, Elias vastaa latinaksi ja alkaa luennoida 1200-luvun hierarkkisesta maailmankuvasta, jossa jokaisella on "luonnollinen ja muuttumaton paikkansa".

Liberaaleille Elias on kauhukuva: hän on mies, joka haluaa palauttaa sääty-yhteiskunnan, vastustaa valistusaikaa ja pitää demokratiaa "lyhytnäköisenä mobokratiana".

Epilogi: Yhden miehen saari
Elias on saavuttanut täydellisen eristyksen.

Konservatiivit pitävät häntä vaarallisena ekoterroristina ja antikapitalistina, koska hän ei suostu ostamaan uutta iPhonea tai kannattamaan veronalennuksia.

Liberaalit pitävät häntä pelottavana patriarkaalisena mörkönä, jonka arvomaailma on peräisin ajalta ennen noitavainoja.

Elias istuu nyt pimeässä tuvassaan (hän vastustaa hehkulamppuja, koska ne häiritsevät "luonnollista valon ja pimeän vaihtelua") ja kirjoittaa sulkakynällä manifestia siitä, kuinka polkupyörä oli ihmiskunnan viimeinen hyvä keksintö.

Hän on maailman ainoa ihminen, joka onnistuu olemaan yhtä aikaa liian radikaali vasemmistolle ja liian vanhoillinen oikeistolle. Hän on onnistunut olemaan niin uskollinen perinteille, että hänestä on tullut vallankumouksellinen.

Tapaus Matti: Relatable-Kuningas
Matti ei yritä olla mitään. Hän on se tyyppi, joka unohtaa viedä roskat, jolla on aina yksi pariton sukka ja joka vastaa poliittisiin kysymyksiin: "En mä tiedä, aika monimutkainen juttu, pitäis varmaan perehtyä paremmin."

1. Estetiikka: "Se mikä oli puhtaana"
Matilla ei ole kuratoitua vaatekaappia. Hän pukeutuu Prisma-huuppariin ja farkkuihin, jotka ovat hieman kuluneet haaravälistä. Hän ei näytä mallilta, mutta ei myöskään mielenosoittajalta. Matti näyttää siltä mieheltä, joka seisoo edessäsi K-Marketin jonossa ostamassa alennusjauhelihaa ja puoli kiloa irtokarkkeja keskiviikkona.

Hänen hiustyylinsä on "nukuin vähän huonosti ja silitin ne kädellä alas". Hän ei tuoksu harvinaisilta öljyiltä, vaan korkeintaan suihkugeeliltä, joka oli tarjouksessa.

2. Sosiaalinen Voima: Rehellinen Hämmennys
Matin suosio perustuu siihen, että hän on ainoa, joka uskaltaa myöntää olevansa täysin pihalla.

3. Näkymättömyydestä Viralliseksi Idoliksi
Matti nousee suosioon "anti-vaikuttajana". Hän perustaa Instagram-tilin, jonne hän postaa kuvia epäonnistuneista makaronilaatikoistaan ja sotkuisesta eteisestään.

Pian hänellä on miljoona seuraajaa. Ihmiset, jotka ovat väsyneet Severin teeskentelyyn, Jeren huutamiseen, Sebastianin täydellisyyteen ja Eliaksen outouteen, hakeutuvat Matin luokse kuin nuotiolle.

Liberaalit rakastavat Mattia, koska hän on "aito ja haavoittuva".

Konservatiivit rakastavat Mattia, koska hän on "tavallinen kunnon mies".

Epilogi: Normouden diktatuuri
Matti onnistuu siinä, missä muut epäonnistuivat: hänestä tulee kaikkien hyväksymä. Mutta ironia iskee tässäkin.

Koska Matti on niin suosittu, markkinointikoneistot alkavat myydä "Matti-elämäntapaa". Kauppoihin tulee esikulutettuja "Matti-huuppareita" (hinta 250 €) ja Sebastian yrittää brändätä itsensä uudelleen "tavalliseksi" ottamalla kuvia itsestään syömässä roiskeläppäpitsaa (kultaiselta lautaselta).

Matti itse ei tajua tästä mitään. Hän istuu kotonaan, katsoo Netflixistä jotain sarjaa, jota hän on katsonut jo kolme kertaa, ja ihmettelee, miksi puhelin piippaa koko ajan. Hän on onnistunut olemaan niin tavallinen, että hänestä on tullut erikoisin asia maailmassa.