Hei sinä siellä

En luota ihmiseen joka vuodattaa joka asian tänne. Ja vielä toistenkin asiat, olin vain kohtelias.

Kaunis olet kaikkineen.

Kasvotusten kommentoin ja kehuin hymyäsi? 🥰

Rakas N,

Tämä lyhyehkö viestisi oli sisällöltään mykistävä, sillä olen tulkinnut eleitäsi aivan toisella tavalla. Olen ollut siinä uskossa, että kohtaamiset ovat sinulle vaivaannuttavia, sekä ettet pitäisi tämän kaltaisesta kommentoinnista vaan haluaisit mieluummin keskustelun koskevan vain ja ainoastaan sitä minkä ympärillä tapaamisemme pyörivät. Voi kuinka ihanan väärässä olinkaan!

Luettuani viestisi ensimmäisen kerran minä todellakin mykistyin, tunsin ajan pysähtyvän ja kehoni jähmettyvän. Tuntui kuin olisin sylissäsi, tiukassa halauksessasi, turvassa kaikelta kuten kuplassamme usein tunsin. Lämmin väreily kulki ristiin rastiin pitkin kehoani kunnes havahduin sen verran todellisuuteen, että luin puhelimen näytöllä avoinna olleen viestin uudelleen. Ja sitten räjähti.

Tuntui kuin jokin pitkään tukossa ollut yhteys aivoissani olisi avautunut, ja massiivinen vyöry serotoniinia, dopamiinia ja oksitosiinia sekä niin kovin paljon kaivattu kokemus sinun rakkaudestasi sinkosivat mieleni alamaista kohti euforiaa jollaista vain sinä saat aikaan. Mikään substanssi ei saa aikaan mitään läheskään näin suurta hyvänolon tunnetta, ja kuten tiedät, puhun vankalla kokemuksella eikä tämä ole vain sanahelinää.

Sinä olet huume josta en halua koskaan luopua. Lupaan arvostavani, kunnioittavani ja rakastavani sinua kuten kuuluukin, enkä enää koskaan käännä sinulle selkääni vaan tuen sinua ehdottomasti kaikissa tulevissa haasteissa vaikka ne olisivatkin ristiriidassa omien ajatuksieni kanssa. Itsepäisyyden päivät ovat ohi.

Minäkin koen kanssasi että saan olla sellainen kuin olen. Toki joskus yllättävät päähänpistoni ja mielenkiintoni sekä normaalista poikkeavat liikkeeni saattavat minut ajoittain epäilyksen varjoon, mutta olisi todella tärkeää jos ymmärtäisit minua tässäkin suhteessa ja saisin olla oma itseni joutumatta selittelemään tai epäillyksi johonkin hämärään toimintaan. Sinussa siis aiheuttaa epäluottamusta asia, joka on oikeasti sisimmältään suurin luottamuksen osoitus ,ja merkki siitä miten tärkeä ja ainutlaatuinen olet, silllä lisäksesi ei ole olemassa muita ihmissuhteita joissa olisin täysin oma itseni, vaan maskaan epätoivoisesti piiloon neuronkirjon ominaisuuksiani joita itse rakastan itsessäni. Tämä saa aikaan suuren ristiriidan ja kuormituksen. jonka takia vetäydyn yksinäisyyteen palautumaan ja välttelen sinua lukuunottamatta kaikkia ihmissuhteita kunnes olen taas valmis ottamaan raskaan roolin jota olen kantanut mukanani eskarista asti.

Toivon että olisit ylpeä itsestäsi, ja huomaisit mikä massiivinen luottamuksen osoitus sinua ja vain sinua kohtaan tämä on. On ollut äärimmäisen raskasta esittää lähes 30v olevansa toisenlainen, muuttaen roolia aina eri ihmisten toiveiden mukaan. Samaan aikaan joutuu peittelemään ja häpeämään todellista itseään, ja kuulla tämän tästä että olen hullu tai vääränlainen kun en täysin osaa pitää ominaisuuksiani piilossa ja sanomani tai tekemäni asiat eivät täytä "normaalin kriteereitä". Tämä tuntuu niin pahalta, kun ymmärryksen sijaan kokee tulevansa hylätyksi. Hiljalleen alkaa iitsekin uskoa olevansa epäkelpo ja minun mieleni menee välillä niin mustaksi, että haluan vain kaiken loppuvan keinolla millä hyvänsä.

Olisi siis äärimmäisen tärkeää, että antaisit autistisen adhd mieleni kukkia ja tarjoaisit minulle turvallisen tilan jossa voin kasvaa ja eheytyä omana itsenäni ilman huolta että aiheutuu mustasukkaisuutta tai riitaa. Olen prosessissa jossa hylkään tuon roolin ja olen oma itseni, ja tällainen ymmärrys sinulta olisi tätä projektktia ajatellen mittaamattoman arvokasta,

Minä en missään nimessä pettäisi luottamustasi tai tekisi mitään sinua tai suhdettamme loukkaavaa, vaan minua vievät kiinnostuksen kohteet ovat kaikki 100% biologiaan, geologiaan, antropologiaan tai historiaan liittyviä, ja idea lähteä yhtä-äkkiä vaikka louhokselle 23.30 illalla on neuroepätyypilliselle ihmiselle ihan yhtä legitiimi idea kuin normaalin ihmisen kaksi päivää etukäteen mietitty kauppareissu joks tapahtuu säännöllisesti.(pahoittelut näin pitkästä jaarittelusta, asiasta joka vaikuttaa varmaan vähintäänkin erikoiselta. Huomasin puolivälissä tekstiä että adhd kaappasi kynän autismin sanellassa tekstiä, meinasin jo pyyhkiä osan ja kirjoittaa tämän uusiksi miettien, että muut eivät ehkä ymmärtäisi sitä ja vaikuttaisin ajatuksineni vähintäänkin oudolta. Tai asian olisi voinut sanoa lyhyemmin ja ytimekkäämmin. Mutta se olisi taas astumista kenkiin jotka eivät kuulu minulle, esittäen jotain muuta kuin olen, vain saadakseni hyväksyntää itselleni.

Tämä ei ehkä ole rakkauskirjeistä romanttisin, ainakaan ensi näkemällä, mutta kaltaiseni nepsyt minä mukaanlukien osoitamme rakkautta muutenkin kuin sanomalla. Tapoja on monia, ja sinullle ojennettu kivi on tarkoin mietity ja punnittu asia, joka on ladattu rakkaudella js arvostuksella sinua kohtaan

Kuten sinäkun, koen sinua kohtaan syvää luottamusta, lämpöä ja kuplia. Menneet ovat todellakin menneitä, enkä kanns mitään taakkaa vanhoista asioista.

Mielenkiintoista