Mun elämä on ollut yhtä kiusaamista ja tuskaa

Voisiko se loppua jo? Haluaisin vain elää rauhassa ja keskittyä lapsiini ja lapsenlapseeni. Enkö olisi sitä jo ansainnut? Kukaan ei tiedä, eikä edes uskoisi, mitä kaikkea minulle on tehty. Älä lähesty, jos haluat satuttaa. Pyydän. Olen alunperin ollut iloinen ja osannut pitää hauskaa ja elää. Joku halusi sen sitten ottaa pois. Tappouhkauksia ja sen semmoista. Väsytystä ja nautintoa kun voin huonosti. Paljon vanhempia ja nuorempia miehiä laittoi vainoamaan minua. Seurattiin missä menin. Ja tämä ihminen asui lähistöllä pitkään (seinänaapurissakin), vaikka piti olla ihan muualla. En ollut minkään arvoinen, kun hyötyivät minun kiusaamisesta. Ilmeisesti siitä maksettiin. Kummallisia messujakin piti jossain vaiheessa naapurissa. Paljon täysin armottomia ihmisiä, vailla mitään moraalia. Hän halusi näyttää elämän ruman puolen minulle. Masennuin pahasti silloin. Silti olin sinnikäs, puolikuolleenakin kävin töissä, vaikkei annettu nukkua öisin. Tarkoitus oli, etten jaksa lähteä aamuisin töihin. Muut ikäiseni nuoret viettivät iloista elämää, minut oli lannistettu ja tunsin itseni vanhaksi. En ole hullu, mutta erittäin traumatisoitunut. Kahdeksan vuotta ja sitten vasikalla poltteli maa jalkojen alla ja muutti toiselle puolelle maapalloa. Pikkuhiljaa sain elämän takaisin muutamaksi vuodeksi. Sinusta ajattelin että olet turvallinen, kunnes kuulin yhteyden. Olen ihan mielelläni tämän loppuelämäni yksin, aikaa ei ole loputtomiin. Pelkään että olet samanlainen.