vuodenaika? Päivät aurinkoista ja kirkkaita, kaikki on jotenkin kuulasta, hentoa ja läpinäkyvää, illalla taivas vaaleanpunainen, sellainen varovaisen toiveikas.
Onko nyt romanttisin
Anonyymi-ap
10249
4Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sitten rupee olemaan kunhan koivut rupee vihertämään 😍 sellainen hennon vaaleanpunainen taivas on kyllä kaunis ♥️
Kevät on pikemminkin sitä lisääntymisaikaa, mitä en ehkä kuvailisi romanttiseksi vaan intohimoiseksi. Syksy on romanttista aikaa, värikkäineen lehtineen puissa. Kesän muistot vielä tuoreena mielessä puiston penkillä istuessa.
Kauniisti kirjoitettu.
Kevät ja kesä on parhaita vuodenaikoja :)
En ole oikein kokenut romantiikkaa, vaikka suhteissa olen ollutkin. Tykkäisin kyllä sellaisesta että halattaisiin vaikka ohimennen siinä arjen touhuissa. En tiedä onko ne miehet sellaisia vaan vähän kylmiä olleet vai johtuuko se siitä, että olen nepsy? En osaa samalla tavalla ilmaista tunteita kuin nentti-ihmiset ja minut ymmärretään usein väärin. Minulla on tunteita, mutta en osaa niitä sillä tavalla näyttää. Voin vaikuttaa kylmältä, mutta olen ihan kaikkea muuta. Kaipaan läheisyyttä, silittelyä, suukkoja ja syliä. Niitä vaille olen jäänyt.
Mun romantiikka on varmaan sitä, että menen tuonne kalliolle metsään istumaan yksikseni ja heiluttelen paljaita varpaitani. Mutta en valita. Elämä on mitä on. Toivottavasti minä kelpaisin tällaisena jollekin. Jollekin sellaiselle, josta itsekin tykkäisin.
❤️❤️❤️
Itsellä ainakin on jotenkin ollut jo jokin aikaa sellainen hyvä tunne, että olen vihdoin valmis päästämään menneistä irti lopullisesti, ja olen valmis sellaiseen hyvää tuottavaan rakkauteen ja kaikkeen uuteen. Olen kuin uusi ihminen mutta silti vanha sisäinen minä. Kevät on silti uusiutumisen aikaa
-yötä
Minusta tuntuu että menneet eivät enää hierrä tai tunnu painolastilta. Jlkin satuttava on kutistunut ja kiertynyt pieneksi lämpimäksi keräksi, jonka voi laittaa vaikka takin taskuun ja kuljettaa mukanaan.
On hienoa, että pääsee irti vanhasta, joka on tuottanut pelkkää tuskaa. Minun suhteeni ovat olleet lähinnä traumakemiasuhteita tai muuten ei niin antoisia. Mutta on vaikea lähteä joskus, kun ei ole saanut selvitettyä mikä niissä pitää kiinni. Toisinaan se on ollut yksin jäämisen pelko. Joskus luulee että kova kipu on rakkautta. Ei rakkauden kuulu sattua, vaikka Nazareth niin lauloikin. Tai tietysti tuottaa kipuakin, mutta kohtuudella. Niin paljon ollut ihan voimia vieviä ja sairastuttavia suhteita, että on ollut helpotus huomata, että yksinkin pystyy olemaan. Ja että se ei ole huono asia. Mukavaa olisi tietysti, jos vielä vanhoilla päivillä voisi tavata hyvän tyypin ja rakastua. Rakastumisen mahdollisuus vaan sillä tavalla varmaan vähenee. Mutta ihmisiä voi rakastaa muullakin tavalla, kuin romanttisessa mielessä. En elä Disneylandissa.
Tykkään enemmän syksystä. Keväästä vaan huonoja muistoja rakkauden suhteen aina. Varsinkin vappu vihaan vappua.