Analyysi: "Kaikki lapset vastaan" - Moraalinen ristiriita

Kun vakaumus ja vastuu joutuvat vastakkain, syntyy eettinen tyhjiö. Analyysi jakautuu neljään pääargumenttiin, jotka perustelevat, miksi kyseinen toimintatapa on moraalisesti ongelmallinen.
​1. Lapsen subjektiivisten oikeuksien polkeminen
​Moraalinen toiminta lähtee siitä, että ihminen nähdään tarkoituksena itsessään, ei välineenä.
​Ongelma: Jos lapsia otetaan vastaan vain vakaumuksen suorittamiseksi, lapsi muuttuu "lahjan" sijasta "tehtäväksi".
​Seuraus: Lapsella on moraalinen oikeus turvalliseen kiintymyssuhteeseen ja vanhemman huomioon. Jos lapsia on niin paljon, ettei vanhemmalla ole kapasiteettia kohdata heitä yksilöinä, vanhempi loukkaa lapsen perusoikeutta tulla nähdyksi. Tämä on laiminlyöntiä, joka on moraalisesti väärin.
​2. Kasvatusvastuun ulkoistaminen (Moraalinen vapaamatkustus)
​Vastuulliseen toimintaan kuuluu se, että ihminen kantaa itse omien valintojensa seuraukset.
​Ongelma: Jos perhe tuottaa uusia kansalaisia ilman kykyä kasvattaa heitä yhteiskuntakelpoisiksi (mikä näkyy esim. aggressiivisena huuteluna ja häiriökäyttäytymisenä), vastuu siirtyy muille.
​Seuraus: Naapurit, koulu, poliisi ja sosiaalitoimi joutuvat paikkaamaan kodin jättämää aukkoa. On moraalisesti kyseenalaista tehdä tietoisia valintoja, joiden "laskun" joutuvat maksamaan ulkopuoliset ja lapsi itse.
​3. Resurssien ja uupumuksen etiikka
​Moraali edellyttää rehellisyyttä omasta tilasta.
​Ongelma: Ihminen, joka on kroonisesti uupunut ja voimaton, ei pysty tekemään eettisesti kestäviä päätöksiä tai tarjoamaan rakkautta.
​Seuraus: Jos vanhempi jatkaa lasten hankkimista huolimatta siitä, että omat ja puolison voimavarat ovat loppu, hän asettaa jo olemassa olevat lapset vaaraan. On moraalisesti väärin asettaa aate elävien ihmisten (puolison ja nykyisten lasten) hyvinvoinnin edelle.
​4. Vakaumus kilpenä vastuunpakoilulle
​Moraalinen kypsyys tarkoittaa kykyä arvioida sääntöjä suhteessa tilanteeseen.
​Ongelma: "Otetaan kaikki vastaan" -oppi toimii usein automaattina, joka estää ihmistä käyttämästä omaa harkintakykyään.
​Seuraus: Kun ihminen sanoo "ei voi mitään, tämä on vakaumukseni", hän kieltäytyy kantamasta vastuuta tekojensa seurauksista. Vastuun pakeneminen dogmin taakse on moraalisesti epärehellistä.

​Analyysin valossa voidaan todeta, että "kaikkien lasten vastaanottaminen" on moraalisesti väärin silloin, kun se tapahtuu kasvatuskyvyn ja huolenpidon kustannuksella. Moraali ei ole vain sääntöjen noudattamista, vaan se on välittämistä. Jos vakaumus tuottaa heitteillä olevia lapsia, jotka eivät opi kunnioittamaan muita ihmisiä, kyseinen vakaumus on kääntynyt itseään vastaan. Se ei enää palvele elämää, vaan muuttuu mekaaniseksi ja vahingolliseksi toiminnaksi.