Sellainen näkökulma

kauan jatkuneeseen epämääräiseen tilanteeseen, että voisi sanoa niin että kyseessä on ollut potilaskeissin arviointia. Ei vanhempi nainen ole koskaan pystynyt näkemään itseään samassa tilassa tietyn henkilön kanssa, siksi hän pyysi tietyn henkilön poistamista hänen läheisyydestään kokonaan jo vuosia sitten! Mutta kukaan ei halunnut ymmärtää sitä. Hän on kokenut tietyn paljon nuoremman olevan avun tarpeessa, mutta se ei tarkoita sitä, että hän olisi jaksanut olla auttaja ja hoivaaja! Ei vanhemmalla iällä enää jaksa ottaa vastuuta itselleen lähes täysin vieraasta henkilöstä! Ei sellaista voi kukaan vaatia! Kun ikää on paljon, elämän täytyy näyttää omannäköiseltä eikä sellaiselta, että pitäisi vielä ikäänkuin ryhtyä työntekijäksi! Siksi vain sellainen ystävä, joka on samaa ikäluokkaa ja jonka kanssa elämästä tulee mielekkäämpi ja terveyttä ylläpitävää. Ilo on kauan ollut kadoksissa ja nyt alkaa olla sen aika!