Nyt toivoisin VAIN sellaisilta vastausta joilla on kokemusta ADHD,stä ja lääkityksestä siihen.(Muuten tulee niitä juttuja mitä saakin lukea tältä palstalta yllin kyllin, meinaan tuota lääkkeen vastustusta, siitä on jo luettu. Kiitos).
Eli minkä ikäinen lapsi sinulla on?
Kuinka kauan hän on lääkettä syönyt?
Minkälaisia muutoksia olet huomannut lapsessasi sen jälkeen kun hän alkoi saada jotain lääkettä ADHDn "oireisiin"?
Onko mahdollinen iloisuus hävinnyt yms..?
Millä tavoin lapsen koulu menestys ja muut koulu asiat muuttui( jos on koululainen)?
Minua kiinnostaa paljon tämä lääkitys kun meille sitä lapselle tarjottiin, mutta emme ainakaan vielä suostuneet siihen vaihtoehtoon. On niin monenlaista juttua tullut luettua tästä aiheesta, ja on niin ristiriitainen olo.
Haluaisin tehdä tässä asiassa oikean päätöksen, tunnen että olen vastuussa lapsesta(niin kuin muutkin vanhemmat) ja joudun viellä mahdollisesti kauankin tekemään hänen puolestaan valintoja, jotta hänen elämänsä olisi "helppoa", enkä vaikeuttasi sitä omilla päätöksillä, sillä hän on viellä kauan ala-ikäinen ja meidän aikuisten opissa.
Kiitos vastauksista jo etukäteen.
Eli minkä ikäinen lapsi sinulla on?
Kuinka kauan hän on lääkettä syönyt?
Minkälaisia muutoksia olet huomannut lapsessasi sen jälkeen kun hän alkoi saada jotain lääkettä ADHDn "oireisiin"?
Onko mahdollinen iloisuus hävinnyt yms..?
Millä tavoin lapsen koulu menestys ja muut koulu asiat muuttui( jos on koululainen)?
Minua kiinnostaa paljon tämä lääkitys kun meille sitä lapselle tarjottiin, mutta emme ainakaan vielä suostuneet siihen vaihtoehtoon. On niin monenlaista juttua tullut luettua tästä aiheesta, ja on niin ristiriitainen olo.
Haluaisin tehdä tässä asiassa oikean päätöksen, tunnen että olen vastuussa lapsesta(niin kuin muutkin vanhemmat) ja joudun viellä mahdollisesti kauankin tekemään hänen puolestaan valintoja, jotta hänen elämänsä olisi "helppoa", enkä vaikeuttasi sitä omilla päätöksillä, sillä hän on viellä kauan ala-ikäinen ja meidän aikuisten opissa.
Kiitos vastauksista jo etukäteen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
lapsi 7 vuotias kun aloitti lääkityksen tammikuussa ja kevät kokeiltu, auttoi keskittymiseen koulussa ja muutenkin oli rauhallisempi, mutta totta on että ei niin iloinen kuin ennen. Kesälomalla ei ole lääkettä ja ensimmäiset lomaviikot olivat aikamoista tohinaa...sitten olotila tasoittui ja ihan hyvin pärjätty ilman lääkettä koko kesä. Oletko itse kuullut että lääke aiheuttaisi ilottomuutta?
No joo jotain sinnepäin olen lukenut, mutta niiden kirjoittajista en sitten tiedä ovatko kokeneita vai muuten vaan vastustajia.
Kun kirjoitit että lopetitte lääkkeen kesäksi, niin miksi lopetitte ja meinaatko jatkaa kun koulut alkaa?
Meidän lääkäri määrääsi lääkkeettömiksi kaikki lomat ja viikonloput, eli lääkettä concerta 18 mg käytetään vain koulupäivinä. Luin viestin jossa luki ettei lapsesta tule mitään apaattista kulkijaa, itse vähän mietin kun lapseni on mielestäni ollut passiivisempi lääkityksen aikana ja vähän apaattinen johtuuko se lääkkeestä vai onko tämä prosessi itsessään laukaissut tällaista apatiaan viittaavaa, onhan se iso juttu alkaa syödä jotain lääkettä ja kun lääkäri antaa diagnoosin
erilaisen käytöksen lääkkeen piikkiin. Vaikeahan se on tietää mikä johtuu lääkkeestä ja mikä jostain muusta. Siis ihan positiivisetkin muutokset menee sitten sen lääkkeen ansioksi oli ne sitä tai ei. No, ymmärrät varmaan mitä ajan takaa... En ole maailman parhaita kirjoittajia =).
Meille ei tauot lääkityksessä sovi, eikä lääkäri niitä ole meille määrännytkään. Viikonlopputaukojen jälkeen tuli mahakipu uudelleen samoin ruokahaluttomuus. Poika haluaa lääkkeen viikonloppuisinkin, on kuulemma paljon helpompi olo. Päädyimme tähän ratkaisuun. Tosin annostuskin on meillä se kaikkein pienin.
Niin, olet oikeassa, enkä usko että lääke olisi välttämättä syynä tähän apaattisuutteen, voi johtua pelkästä tästä ruljanssista
Meillä poika 6 v. ja lääke otettu käyttöön keväällä. Lääke ei ole mikään ihmelääke. Lapsi ei muutu erilaiseksi. Hänestä ei tule apaattista tumput suorassa kulkijaa kuten psyykenlääkettä syövät.
Lääke ei kuulu rauhoittaviin lääkkeisiin vaan se on stimulantti, se siis vaikuttaa aivoihin piristävästi.
ADHD:ssa aivojen vireystaso on liian alhainen ja nostaakseen aivojen vireystasoa täytyy häslätä ja olla liikkeessä koko ajan. Niin nurinkurista kuin se onkin, niin aivojen vireystaso lääkkeen avulla nousee ja lapsi rauhoittuu.
Meillä lääke auttaa impulsiivisuuteen. Ei tule niin helposti riitaa/tappelua kavereiden kanssa. Mölinään, häsläämiseen ja päättömään toimintaan auttaa. Keskittymiseen auttaa. Jumittumiseen ja omantoiminnanohjaukseen auttaa.
Käytän sanaa auttaa, koska meillä lääke ei kokonaan oireita poista, mutta helpottaa niitä huomattavasti. Iloinen poika on niinkuin ennenkin.
Ruokahaluun vaikutti aluksi. Ruoka ei meinannut maistua ollenkaan. Aiheutti ensin mahakipua. Tätä kesti muutaman päivän.
Illalla käytetään lisäksi melatoniinia että saa unenpäästä kiinni. Tätä tosin joudutaan käyttämään ilman Concertaakin. Eli illalla rauhoittuminen nukkumaan ollut aina vaikeaa.
Minulle oli erittäin suuri kynnys aloittaa lääkitys pojalle. Se ei ollut helppo valinta.
14-vuotias poikani sai lääkityksen 9-vuotiaana. Jo puolen tunnin kuluttua ensimmäisen lääkkeen ottamisesta näin sen vaikutuksia. Alussa hänellä oli Ritalin, nykyisin concerta. Ritalinin ongelma on lääkkeiden oton välillä tulevat pitoisuuksien laskut. Concertan pitoisuus säilyy tasaisena koko vaikutusajan (n. 11 tuntia).
Minkälaisia muutoksia?: kaikki asiat ovat helpottuneet 150%:sti.
* koulussa tuntikoheltaminen on loppunut
* jälki-istuntoja ei enää tule
* hänellä on kaverisuhteita
* kotona ei tule helposti riitoja (murkkukiehahtamisia lukuunottamatta, murkkuikä kun nyt on parhaimmillaan)
* enää minun ei tarvitse olla sydän syrjällään, että poika teloo itsensä ajattelemattomuuttaan
* jo hyvin pienenä päiväkodissa alkaneet ja koulussa jatkuneet valitukset, että teki sitä ja sitä, ovat loppuneet
* jne.
Poikani on ollut aina koulussa hyvä, oppimisvaikeuksia ei ole ollut. Poika on edelleen iloinen ja touhukas. Ennen lääkitystä hän todellakin vaikutti tosi iloiselta vilpertiltä, mutta näki läpi, että se oli kaoottista "yli-iloisuutta", kovin onnellinen hän ei mielestäni ollut.
Ja näenhän joka ilta tuon saman vanhan lääkkeettömän pojan. Kertaakaan en ole katunut lääkityksen aloittamista.
Millainen annostus teillä on? Minä luulen, että meillä teho jää liian pieneksi, käytössä 18 mg.
Ehkä meidän pitäisi kokeilla antaa joskus 2 x 18 mg ja katsoa onko erilaista...
Meillä oli annostus pian aloitettuamme 30 mg/pv (Ritalinia, painoi silloin n. 40 kg) ja nyt on 54 mg Concertaa. Tuota pelättyä pituuskasvun hidastumista ei ole tullut, poika on nykyään 178 cm pitkä.
Sellainen kokemus menneiltä vuosilta on, että lapsi (2.-luokkalainen) otti lääkkeen kotona ennen kouluun lähtöä. Vaikutus oli uskomattoman hyvä, koska pystyi keskittymään koulutyöhön aivan toisella tavalla kuin ennen. Iltapäiväkerhoon mennessä lääkkeen vaikutus oli loppunut, ja siellä hän oli kuulemma (ohjaajan mukaan) niin mahdoton, ettei saanut enää kevätpuolella siellä jatkaa.
Tuossa tapauksessa saattaa olla kyseessä se surullisen kuuluisa ajattelutapa, että annetaan lapselle lääkettä vain koulupäivän ajaksi. Iltapäivät, illat ja viikonloput saavat sujua "vanhaan malliin". Onneksi nykyään on tuo Concerta, joka pakostakin vaikuttaa enemmän, kuin pelkän aamupäivän.
Kiitos teille jutuista mitä kirjoittelitte.
Täytyy alkaa miettiä voitaisiinko meilläkin kokeilla lääkitystä, se oli ainakin alkuun melkoinen kynnys edes ajatella ruveta antaa lääkettä lapselle. Onhan tästä aiheesta tälläkin palstalla ollut jos jonkin moisia juttuja. Kun tietäisi ettei mitään ongelmia tulisi lääkkeen suhteen.
Ja joutuisiko kenties lapsi syömään lääkkeitä miten kauan???? (Ehkä kukaan ei voi siihen vastata).
mitään "juttuja", vaan fysiologiaa noiden lääkkeiden takana. Lukemalla juttuja ei vapaudu fysiologiasta ja seurauksista.
Syyn ja seurauksen laki. Vastuu päätöksestä, joka on sitten myös kannettava.
meidän pojalle on lääkkeen syömisen jälkeen tullut ajoittaisia pistoksia rintaan jotka menevät ohi, en tiedä onko jotain astmaa vai jothuuko lääkkeestä
luonut ihmiselle seurattavaksi eikä tukahdutettavaksi.
Järki käteen, voisiko enempää ihmisiltä toivoa. Itse maksaa kuitenkin hinnan jokaikisestä töppäyksestä, se on varma.
Hei! Minulla on kuusitoistavuotias teinari. Hänellä todettiin 12 vuotiaana adhd. Hän söi vuoden ritalinia ja muutos oli mielestäni mullistava, koulu alkasi sujumaan oli iloisempi ja jaksoi keskittyä eri tilanteissa paremmin. kuudennen lluokan päättyessä hän sai stipendin, opettajatkin huomasivat positiivisen muutoksen. Yläasteella hän alkasi syömään corcettaa koska se oli pitkävaikutteista mutta se ei mielestämme sopinut hänelle. Hän oli tosi apaattinen ja synkkä ja sen jälkeen hänelle kirjotettiin masennuslääkettä mutta tilanne vain paheni. Jonka seurauksena hän oli vuoden ilman lääkitystä. totesimme siinä ajassa että hän tarvitsee jotain lääkitystä kun terapiakaan ei auttanut yksistään. Hän on nyt syönyt vähän yli vuoden strattaraa joka on aika uusi lääke. Olen tosi tyytyväinen tähän lääkkeeseen koska se on niinsanotusti puhdas lääke eli ei ole amfetamiininjohdannaisia lääkkeessä ja lapseni on itse kokenut että hän voi paremmin, on iloinen jaksaa olla paikoillaan vaikka onkin "pahassa iässä". Yksi huono puoli tässä lääkkeessä on että siitä ei vielä saa mitään erityishoitotukea ja on tosi kallis lääke. Vanhemmilta vaaditaan kärsivällisyyttä jota olen itsekkin oppinut lapseni myötä sekä monia ihania asioita. Adhd lapsella/nuorella pitää olla aika tiukat rajat koska omia rajojaan he voivat kokeilla tiuhaan tahtiin. Totuushan on että lapselle annetut rajat (vaikka lapsi kapinoisikin)ovat rakkautta lasta kohtaan luo myös turvallisuuden tunteen lapselle että hänestä välitetään ja rakastetaan.
HYVÄÄ JATKOA!