Jos aikoo matkailla Suomen maanteillä ja valitsee matkareitiksi tien, joka noudattelee järven tai meren rantaa, niin kuinkas käykään!? Jos hyvin sattuu, niin mahtavien puskien ja vesaikkojen välistä voi vesistöstä pilkahtaa joskus joku näkymä. Siinä kauniit Suomen järvimaisemat!
Vain Lapissa ja meren ulkosaaristossa sekä joskus myös peltoalueilla näkee vielä kauniita avoimia maisemia, mutta tuntuu, että puskat ja vesaikot ovat saaneet kaikkialla ylivallan.
Onneksi sentään valtateiden reunat on perattu puhtaiksi vesaikoista, mutta jos ajaa pienempiä teitä, tuntuu, että puskat joskus melkein "hyökkäävät" päälle.!
Mitä olisi tehtävä, että saataisiin jälleen kauniit avoimet maisemat takaisin?
Vain Lapissa ja meren ulkosaaristossa sekä joskus myös peltoalueilla näkee vielä kauniita avoimia maisemia, mutta tuntuu, että puskat ja vesaikot ovat saaneet kaikkialla ylivallan.
Onneksi sentään valtateiden reunat on perattu puhtaiksi vesaikoista, mutta jos ajaa pienempiä teitä, tuntuu, että puskat joskus melkein "hyökkäävät" päälle.!
Mitä olisi tehtävä, että saataisiin jälleen kauniit avoimet maisemat takaisin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
joku puhuu täyttä asiaa. Missään ei tämmöistä ryteikköä joka paikassa. Kaukana kauniista.
Järvet jäävät kyllä kesäaikana piiloon.
Olen ollut monen ulkomaalaisporukan kanssa lomalla Suomessa ja odotukset ovat olleet suuret
kun he näkevät kartalla kaikki järvet.
Aah, "tuhansien järvien maa"! Mutta sitten niitä järviä ei näekään, jos ei kiipeä jollekin näköalapaikalle.
Paras kokemus on ollut näköalat Puijon tornista, mistä näkee vettä silmän kantamattomiin, joka ilmansuuntaan.
Kolilta avautuvat maisemat, yöpyminen Punkaharjulla ja Pulkkilanharjulla ovat myös jääneet pysyvästi muistiin.
Suomessa pitäisi todella järjestää jonkunlainen "puskat pois"-kampanja!
Entiset kauniit pellot ja laitumet ovat mennyttä aikaa.
Tiedättehän, maatilat tyhjentyy ja luonto valtaa omansa takaisin.
Ei enää viljapeltoja, ei karja- tai lammaslaumoja.
Turistit ihailevat rikkumatonta luontoa, tien molemmin puolin, penikulma toisensa jälkeen.
Kun vesakkomyrkytykset lopetettiin, ihmistyövoima katsotaan ilmeisesti liian kalliiksi.
mutta olen sitä mieltä että maiseman muutokset johtuvat karjan sisänavetoista ---vai kuinka se nykyään on . Muistelen että ennen lehmät kuljeskelivät kellokkaan perässä ja siivosivat niityt .Ja metsäänkin menivät --ei sillon tarvittu mitään myrkkyjä kasveille ,lampaat lehmät ja hevoset tarvitsivat syödä pusikot .
Nyt on ostettava karjalle rehut kun karjaa ei päästetä laitumille .
Olenko oikeessa ,vastatkoon hän joka on maalta!!!
En puutu niihin EU-tukiin kun en ole tarpeeksi niistä perillä .
Se, että vesakkomyrkytykset on lopetettu on ihan hyvä asia, siitähän jäi jäämiä metsämarjoihin ja -sieniin. Mutta pienissä ympyröissä on aiheellista käyttää myrkyttämistä hallitusti ja harkiten. Tarkoitan nyt etenkin puiden kantokäsittelyä.
Omien kokemusten mukaan lehtipuun kaadon jälkeen tehdän kantoon moottorisahalla pari matalaa viiltoa ja sitten se sivellään kantokäsittelyyn sopivalla myrkyllä. Näin jää jäljelle kaadon jälkeen pelkkä kanto, johon ei tule versoja.
Tässä täytyy olla kyllä aika tarkkana. Yksittäisen puun voi kantokäsitellä ilman yllätyksiä, mutta jos samoja puulajeja, esim. tervaleppää, kasvaa vierekkäin useita puita, saattaa käydä niin, että joku viereinen puu myös myrkyttyy ja kuivuu samalla. Puiden juuristot voivat olla ovelasti yhteydessä toisiinsa.
Kovin muutama vuosi sitten Kolilla katsomassa Suomen kansallismaisemia. Korkealla olevan ravintolan näköalaikkunoista näkyi - ei tällä kertaa vesaikkoa, vaan mahdottoman pitkiä kuusia, jotka peittivät näköalan ihanalle järvenselälle. Samoin kävi, kun kiipesin ylemmäksi, korkealle kalliolle.
Kun lähdin pois, laitoin palautelokeroon aloitteen, että järvimaiseman edessä olevaa metsää täytyisi karsia.
Kysyin myös hotellin henkilökuntaan kuuluvalta, onko ollut puhetta, etä maisemointityöhön ryhdyttäisiin. Hän sanoi, että luonnonsuojeluväki vastustaa kaikkea raivaustyötä.
On se merkillistä, että moottorisaha on joillekin melkein kirosana! Puun annetaan kasvaa siihen paikkaan, johon tuuli on sattunut joskus siemenen lennättämään, kasvakoon puu sitten vaikka talon kivijalan vieressä.
Minä kannatan hallittua maisena hoitoa, jossa moottorisahakin tarvittaessa laulaa.
kuvasarja. Valokuvaaja ?? en muista, oli käynyt kuvaamassa samoilla paikoilla kuin valokuvaaja 100v. sitten. Hän totesi saman, Suomi on pusikoitunut.
Työttömät harventamaan
puskikkoja. Joka ei työtä
tee, ei pidä leipääkään syömän eikä
kaljaakaan juodan.
Tässä maassa ei varmaan ole yhtään ainoata hanttihommaa, josta ei olisi sanottu: työttömät tekemään.
Jokainen meidän ikäisemme muistaa, että aikoinaan oli hätäaputöitä työttömille. Nykyisin kukaan ei teetä sellaista työtä, mitä valtio ja kunnat silloin teettivät.
Menepä siis työttömälle naapurillesi sanomaan: "Sinun ei pdä leipää syömän eikä kaljaa juoman, ellet lähde raivaamaan pusikkoa."
Mitä sinä työttömiä sinne ajat! Ei toki, sillä nythän on suositeltu jo vuosia istututsmetsiä. Koivulle vain joka pelto, ihan EU-rahoituksella. Saadaan vanerikoivua nääs. Se, että Suomessa ei enää ole vaneritehdasta, ei tunnu häiritsevän päättäjiä eikä rahojen myöntäjiä.
Lehtikuusi on myös muodissa. Katsopas vain kun ajelet entisten peltosarkojen ohi.
Mökkien lukumäärää ja etäisyyttä rantakivistä vahditaan joka niemessä ja notkossa. Kunnissa kaavoitetaan ja mitataan kesämökkiläisten rakennusten välimatkoja, mutta ympärillä maiseman saa tuhota pusikoittamalla kymmenillä tuhansilla puun taimilla.
Mitä väliä sitten jollakin mökkipahaisella on pienellä parin tuhannen neliön palstalla, kun puskat ympäröivät sen joka puolelta? Luonnonsuojelijat ovat vajonneet uneen.
Suomessa ei kohta näy minkäänlaista maisemaa, ei järviä ei taloja. Maine tuhansien järvien maana on menossa pilalle.
Mutta työttömien vika tämä ei ole. Pusikoissahan ne maanomistajan pääomat kasvavat.
Työttömät pääsevät sitten jonkin vuoden kuluttua mettätöihin, kun vanerikoivikot kaadetaan - tietysti taas kaikki yhtä aikaa.