Jos saisin mahdollisuuden nähdä hänet uudestaan,
en sanoisi mitään, vaan katsoisin hänen silmiinsä hiljaa
En kääntäisi katsettani,
enkä kysyisi mitään – miksi, miten, kuinka.
Mutta sulkisin silmäni sillä hetkellä, kun hän lähtee,
etten joutuisi näkemään hänen lähtöään,
sillä jos näkisin, sydämeni pyytäisi häntä jäämään pidempään.
en sanoisi mitään, vaan katsoisin hänen silmiinsä hiljaa
En kääntäisi katsettani,
enkä kysyisi mitään – miksi, miten, kuinka.
Mutta sulkisin silmäni sillä hetkellä, kun hän lähtee,
etten joutuisi näkemään hänen lähtöään,
sillä jos näkisin, sydämeni pyytäisi häntä jäämään pidempään.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minäkin katsoisin silmiinsä, enkä irrottaisi katsetta hänestä. Silmistä lukisi ikävän ja kaipauksen…
Se olisi yhteinen kieli.. silmien kautta lukisimme toistemme pitkät kaipuut ja...
Silmien rehellisyys — katseiden kohdatessa ei ole mitään epäselvää. Mikään yhteys ei jatku vuosia ilman, että toista edelleen rakastaa.
Joo, samaa mieltä, kauniisti sanottu. Katseessa on kaikki.
Ap
Katse on alku. Todellisuus on toisen tuntemista läpikotaisin.
Palstalla on tyypillistä pysäyttää ajattelu siihen katseeseen. Harva täällä tuntuu ajattelevan sitä yhteistä arkea.
Noh noh. Katsellaan siellä arjessakin, jos missä.
Älä kuitenkaan laita tuolle vakavamieliselle parisuhteista paasaavalle setämiehelle ajatuksia päähän
Siinä katseessa on jotain syvempää, se on hiljainen viesti välittämisestä ja yhteydestä. Se ei pysäytä vain kauneudellaan, vaan siksi, että siinä tuntuu jotain aitoa, lupaus yhteisestä arjesta ja jostain, joka voi kestää.
Hänen katseensa oli jotain ainutlaatuista, aitoa, vilpitöntä ja syvää, jota en vieläkään vuosien jälkeen unohda.
Ap
Niin sieltä katseesta sen totuuden varmasti näkee, mitä herkemmin osaa katsetta lukea, sen syvällisempää tietoa sieltä välittyy. Silmät ovat meidän suora yhteys sydämiimme ja sieluihimme.
❤️❤️❤️❤️
Muistan hänen katseessaan vilpittömyyden ja rehellisyyden. Olisin voinut katsoa häntä silmiin loputtomiin — sanoja ei tarvittu. Kaikki tuntui vain niin tutulta ja hyvältä.
Silti, kun tiemme erosivat, tuntui kuin olisimme jääneet velkaa sanoja toisillemme, vaikka todellisuudessa näin ei ollut — eihän meillä ollut edes suhdetta.
Ei tarvittukaan sanoja, paitsi viime kohtaamisen hiljaisuus kosketti todella syvästi, ikävä on voimistunut koko ajan sen jälkeen ❤️❤️❤️❤️
Ap
Olisi tietysti ihana ajatella, että olisit hän, mutta et sinä voi olla. Ei täällä voi kohdata muuta kuin omat ajatuksensa. Tämä kun on tunteiden hautausmaa…
Tsemppiä,
Totta, en voi olla hän. Ei täällä tiedä, kenen kanssa kirjoittaa. Ei se mies ole täällä. Minä vain puran ajatuksiani , kun ikävä pahenee. Viime aikoina ikävä on ollut todella voimakasta.🥲
Ap
Niin minullakin on voimistunut. ❤️❤️❤️❤️
Kauneimmat asiat elämässä sanotaan silmillä❤️
Ei tarvitse mitään muuta kuin katse joka on niin syvä kuin pohjaton kaivo. Siinä on se lämpö joka sulattaa sydämen ja josta ei ole paluuta. Siinä hetkessä tietää että rakastaa ja on rakastettu. Kerran eläissäni olen tämän kokenut ja on ikävä sitä miestä joka joutui muuttamaan työn perässä. Rakastan häntä vaikka tiedän etten tule häntä enää koskaan tapaamaan. Tällainen rakkaus on särkenyt sydämeni 💔
Nyt alkoi itkettää. Oli pakko sulkea silmät ja eläytyä tunnelmaan.... nyyh
noeivaa kuhan pelleilin huomenna lahnan
Oletko varma, että hän lähtisi pois?
Tai ei lähtisi, jos pyytäisit jäämään?
Vaikea sanoa. Joskus halu ja mahdollisuus eivät kulje samaa polkua. Enkä minä enää tiedä mitään hänen ajatuksistaan ja tunteistaan nykyään — siitä on niin pitkä aika.
Joskus harvoin pitkäkään aika ei muuta mitään sillä perustavanlaatuisella tasolla, jolla syvempi yhteys on joskus päässyt muodostumaan. Omalla kohdallani olen kaivannut vuosia, välillä yrittänyt turhaan pyristellä irti, sitten taas vain antanut tunteiden olla olemassa, ilman takeita yhtään mistään mikä joskus voisi konkretisoitua. Silti: ei tarvitsisi puntaroida hetkeäkään jäisinkö, jos hänet vielä joskus näkisin, ja jos hän haluaisi minun jäävän.