Rovan uskonsota keittiössä

Siirry sivun pääsisältöön.
Siirry sivuston hakuun.
Ilta-Sanomat
TILAA EXTRA
Kirjaudu
Valikko
ETUSIVU
TUOREET
SUOSITUT
IS EXTRA
SÄÄ
UUTISET
Kotimaa
Politiikka
Ulkomaat
Pääkirjoitus
Tampere
Turku
Oulu
Helsinki
Espoo
Vantaa
Työelämä



JUURI NYT: NHL:ssä huima jatkoaikatrilleri
IS EXTRAKun kone on ilmassa, pelaajille jaetaan mystiset paketit – tällaisia ovat NHL:n huimat työsuhde-edut, joista muut eivät osaa edes haaveilla
MAINOS: Rajoittamattomasti uutisia, viihdettä ja tietoa – kokeile IS Extraa kuukausi maksutta. Voit irtisanoa tilauksen koska tahansa.
KOTIMAA
Uskosta eronnut Maija-Leena kertoo vanhoillis­lestadiolaisuudesta: ”Helvetillä peloteltiin”
Uskonsota keittiössä -kirja kertoo vanhoillislestadiolaisuudesta erkaantuneiden kokemuksista. Professori Elina Pirjatanniemi muistuttaa, että jokaisella on oikeus olla kuulumatta mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan.





Maija-Leena Rova kuvattuna Helsingissä. KUVA: SEPPO SOLMELA

Petri Turunen
18.10.2016 18:46
Uskonsota keittiössä -kirja kertoo vanhoillislestadiolaisuudesta erkaantuneiden kokemuksista. Gummeruksen kustantaman kirjan on toimittanut valtiotieteiden tohtori Maija-Leena Rova. Kymmenen ihmistä kertoo teoksessa tarinansa siitä, millaista oli erkaantua vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä.

MAINOS

MAINOS PÄÄTTYY
Maija-Leena Rova on lähtöisin vanhoillislestadiolaisesta perheestä Oulusta.

– Perheessämme oli 9 lasta, viisi poikaa ja neljä tyttöä. Maija-Leena on toiseksi nuorin lapsista. Hän muistaa, miten uskonnollisesti ankaraa heillä oli kotona. Olin kiltti ja nöyrä, mutta lapsuudessa seuroista jäi sellainen muisto, että minua pelotti. Helvetillä peloteltiin, hän kertoo. Seuroissa tapahtui muitakin ihmeellisiä asioita, kuten maallikkosaarnaajien paatoksellisia puheita. Joskus jotkut naiset huusivat isolla äänellä kesken saarnan Herra Jeesus ole kiitetty.

– En pitänyt ylioppilasjuhlia enkä isoja häitä, koska en halunnut juhlissani veisata, vaan iloita maalliseen tapaan. Mitään lahjakkuutta ei saanut tuoda esiin. Mainetta ja kunniaa kun pidetään syntinä.

– Esimerkiksi elokuviin oli lähes mahdoton päästä. Sound of Music -elokuvaa en voinut mennä katsomaan, se kun kuulemma olisi ollut syntiä.


Hänen mielestään vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykielto on vallankäyttöä. Naisia kasvatetaan äideiksi eikä heidän opiskeluaan kannusteta, hän painottaa. Siinähän menisivät hukkaan sekä omat että yhteiskunnan rahat. Lastenhoito sujuu ilman akateemisia opintojakin. Pahinta on Rovan mukaan kuitenkin se, että uskontoa ei tunnusteta yksityisasiaksi.

– Lempeys ja Rauhanyhdistyksen rakkaus loppuu siinä vaiheessa, kun vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä haluaa erota, Maija-Leena Rova kertoo.

Lopullisesti erkaannuin perheestäni ja kotikaupungistani, kun lähdin opiskelemaan Turkuun. Niihin liittyi kovin paljon tuskaisia muistoja. Toki olin ollut vanhoillislestadiolaisuuden ulkopuolella virallisesti jo 10–12 -vuotiaana.

– Minun piti rakentaa uusi identiteetti. Tein työurani työ- ja elinkeinoministeriössä asiantuntijatehtävissä, hän kertoo.

Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset painoivat ja hän toteutti kirjahaaveensa.

– Olin pohtinut asiaa pitkään, sillä kokemukset olivat niin traumaattiset, hän kertoo.

Uskonnonvapautta kunnioitettava
Åbo Akademin valtiosääntöoikeuden ja kansainvälisen oikeuden professori Elina Pirjatanniemi on kirjoittanut Uskonsota keittiössä -teokseen analyysin perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta.

– Uskonnonvapauteen sisältyy perustuslain mukaan oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan, hän kertoo Ilta-Sanomille.


Professori Elina Pirjatanniemi muistuttaa, että indoktrinaatio eli jonkin uskonnon tuputtaminen pitää estää. KUVA: MARKKU ULANDER

Pirjatanniemi korostaa, että uskonnonvapaus sisältyy myös Ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen.

– Minusta kodeissa ja uskonnollisissa yhteisöissä olisi hyvä muistaa, että uskonnosta puhuminen on herkkä asia. Varsinkin lasten asema pitäisi ottaa huomioon. Pitäisi ymmärtää toisen elämänkatsomusta ja samalla estää indoktrinaatio eli jonkin uskonnon tuputtaminen tai sen iskostaminen toiselle, hän pohtii.

Hänestä olisi hyvä ylipäätään tiedostaa se, että lapsilla on oikeuksia. Tämä näkökulma on jäänyt hieman vähälle huomiolle.

Ei pakottamista
– Vahvasti uskovan pitäisi hyväksyä se, että ketään ei saa pakottaa uskomaan sitä, että juuri hänen uskonsa olisi oikea. Tarvitaan siis empatiaa, suvaitsevaisuutta ja toisen kunnioittamista, hän painottaa.

Hänestä aikuisilla on hieman korkeampi kynnys siihen, milloin uskonnosta puhuminen muuttuu painostukseksi.

– Jos joku sukulainen kertoo kahvipöytäkeskustelussa omasta uskostaan, sitä voi kuunnella, vaikkei itse uskoisikaan samoin. Puhujallahan on oikeus uskoa mihin tahansa. Jos puhe muuttuu tuputtamiseksi, tilanne on tietysti toinen, hän sanoo.

Mainetta ja kunniaa kun pidetään syntinä.
Mihinkään taloudellisiin sitoumuksiin ei hänen mukaansa voi painostaa u