Hyvää vappua sinulle!

En kyllä jaksa edes ajatella, miksi vappu tulisi juhlia. Suomalaisen Työn juhlana? Työläisten oikeuksien puolesta punalippujen ja Lenin kuvien takia? Vai mikä oikeasti olisikaan juhlan aihe, niin en todellakaan näe juhlan aihetta. Tottakai ymmärrän miksi massat virtaavat alkoholiin ja sekoiluun, sillä niin sosiaalinen konstruktio on rakentanut polut niille, ketkä eivät halua, tai kemiallisella tasolla edes pysty ajattelemaan.

Tämä kaikki on niin turhauttavaa. Kaikki on liian pientä ja mikään yhteisön rakentama konstruktio ei tarjoa selvää suuntaa tai anna tunnetta kannattavasta tulevaisuudesta. Senkö takia meidän pitäisi kävellä samoja polkuja, mitä vanhempamme ja heidän vanhempansa ovat kulkeneet. Kuin valmiiksi tehty reitti, mikä kiertää vain vuosikymmenien aikana pelkästään takaisin lähtöpisteeseen.

Ahdistaa ajatus siitä että "kaikki on hyvin", että meillä on talo ja rahaa ja kaikkea täysin turhaa roinaa ympärillä. Että päivästä toiseen istumme toistemme viereemme ja katsomme televisiota, pohtien mitä tänään ja mitä huomenna, miten palkka riittää ja mihin meidän tulisi tuhlata loput rahamme. Onko se lomailua vai leasing autoja, ruohonleikkuria vai jotain lahjakortteja. Se että leikkisimme yhteisön elämää että olisimme ihmisiä modernissa maailmassa, tuijottaen vain ohjelmaa joka johda mihinkään.

Me olemme olleet kriisissä jo liian pitkään. Ja kyllä käsitän että sinullekin tämä kaikki on aivan liian rankkaa, sillä ei sinuakaan ole tehty kehää kulkemaan. Se että mitään suuntaa ei ole, on vain halpoja unelmia ja ajatus, että näin sitä kai loppuun asti "putiikkia pyöritetään" ei ole voimistavaa sielulle, hengelle eikä keholle. Jotain aina jää vajaaksi, ja se lopulta säikyttää kun huomaa ihon vanhenevan ja voimien vähenevän.

Ei se koskaan ollut kyse siitä että eikö me voitaisi, vaan siitä että olemme sokeutuneet tässä kaikessa keinovalossa. Emme me enää näe sitä todellista elämää, joka kuitenkin aina on läsnä ja oleva. Mikä ikinä kadotti meiltä sen elävän elämän, niin se on mahdollista vielä löytää uudestaan.

Olen kokenut sen hetkellisesti. Kyseessä oli luonnon syksinen juttu. Ehkä silloin koin viimeksi mitä elämä oikeasti on, ja se ravistuttaa henkeäni kun käsitän miten monet ihmiset, itse mukaanlukien kuljemme täällä sokeina ja rampoina, vailla suuntaa tai tarvetta edes olla olemassa.

Mutta kaikki tuo kipu ja ahdistus, johonkin ne tulee raskaaksi. Ja kun se tulee täyteen, niin se tuottaa uuden hedelmän. Mikä ikinä se onkaan, niin toivottavasti mies kestää sen mikä se onkaan. Ja eihän miehen tarvitse sitä yksin kestää, sillä onhan tällä miehellä paras mahdollinen syy elää ja tehdä asioita maailman eteen, koska minulla on sinut nainen. Olet paras nainen ja kaikki syyni nousta jokaisena päivänä uudelleen jaloilleni, sillä ilman sinua olisin kuin avaruus ilman maapalloa.

Hyvää vappua kuitenkin, ehkä rakkaus minun ja sinun välillä sisältää myös hyväksyntää, ymmärrystä ja rauhan tekemistä myös sosiaalisen konstruktion ympäristöstä.

Koitetaan jaksaa nyt. Kyllä tämä tästä.