Sielun tietoisuus

Kun aineelliset rajoitteet poistuvat, tietoisuus ei niinkään laajene rajattomaksi tiedoksi, vaan kirkastuu oikeaksi suhteeksi todellisuuteen.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Kun aineelliset rajoitteet poistuvat, tietoisuus ei niinkään laajene rajattomaksi tiedoksi, vaan kirkastuu oikeaksi suhteeksi todellisuuteen.

"aivokapasiteetti ei ole enää rajoittava tekijä? "

Aivot eivät ole tietoisuuden lähde, vaan väline. Siksi niiden rajoitukset eivät määritä sitä, mitä sielu (jīva) pohjimmiltaan on.

Vertaus televisioon on itse asiassa varsin käyttökelpoinen, kunhan sitä tarkennetaan. Keho ja aivot ovat kuin vastaanotin, ja tietoisuus on kuin lähetys. Kun vastaanotin on epäkunnossa tai rajallinen, kuva on sumea tai katkonainen — mutta itse lähetys ei muutu. Samalla tavalla sielun tietoisuus on alun perin kirkas, mutta aineellinen keho “suodattaa” ja rajoittaa sen ilmenemistä.

Anonyymi00004 kirjoitti:

"aivokapasiteetti ei ole enää rajoittava tekijä? "

Aivot eivät ole tietoisuuden lähde, vaan väline. Siksi niiden rajoitukset eivät määritä sitä, mitä sielu (jīva) pohjimmiltaan on.

Vertaus televisioon on itse asiassa varsin käyttökelpoinen, kunhan sitä tarkennetaan. Keho ja aivot ovat kuin vastaanotin, ja tietoisuus on kuin lähetys. Kun vastaanotin on epäkunnossa tai rajallinen, kuva on sumea tai katkonainen — mutta itse lähetys ei muutu. Samalla tavalla sielun tietoisuus on alun perin kirkas, mutta aineellinen keho “suodattaa” ja rajoittaa sen ilmenemistä.

Lue lisää

Tai oikeastaan:

Vertauksessa on yksi oikea ydin: tietoisuus ei synny aivoista Sielu (jīva) on tietoisuuden kantaja, ja keho on väline.

Mutta ongelma tulee tästä kohdasta: “tietoisuus on kuin lähetys”. se ei si8lti ole iha tarkka ilmaisu, koska tietoisuus ei ole jotakin, joka “lähetetään” sielulle jostain muualta.

Sielu itse on tietoinen olento (cetana). Se ei ole passiivinen vastaanotin, vaan aktiivinen kokija.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Tai oikeastaan:

Vertauksessa on yksi oikea ydin: tietoisuus ei synny aivoista Sielu (jīva) on tietoisuuden kantaja, ja keho on väline.

Mutta ongelma tulee tästä kohdasta: “tietoisuus on kuin lähetys”. se ei si8lti ole iha tarkka ilmaisu, koska tietoisuus ei ole jotakin, joka “lähetetään” sielulle jostain muualta.

Sielu itse on tietoinen olento (cetana). Se ei ole passiivinen vastaanotin, vaan aktiivinen kokija.

Lue lisää

Keho ja aivot ovat kuin laite, jonka kautta tietoisuus ilmenee aineellisessa maailmassa.
Sielu ei ole televisio eikä pelkkä signaali, vaan katsoja — se, joka kokee. “Häiriö” ei ole vain tekninen rajoite, vaan johtuu avidyāsta (tietämättömyydestä) ja samaistumisesta kehoon.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Keho ja aivot ovat kuin laite, jonka kautta tietoisuus ilmenee aineellisessa maailmassa.
Sielu ei ole televisio eikä pelkkä signaali, vaan katsoja — se, joka kokee. “Häiriö” ei ole vain tekninen rajoite, vaan johtuu avidyāsta (tietämättömyydestä) ja samaistumisesta kehoon.

Lue lisää

Tietoisuuden rajoittuneisuus ei johdu vain “huonosta vastaanottimesta”, vaan sielun kääntymisestä pois Jumalasta. Kun suhde Jumalaan palautuu (bhakti), tietoisuus kirkastuu.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Tietoisuuden rajoittuneisuus ei johdu vain “huonosta vastaanottimesta”, vaan sielun kääntymisestä pois Jumalasta. Kun suhde Jumalaan palautuu (bhakti), tietoisuus kirkastuu.

Lue lisää

Sielun tietoisuus ei ole aivojen tuote, vaan sielun oma ominaisuus. Aivot ja keho toimivat välineenä, jonka kautta tämä tietoisuus ilmenee, mutta aineellinen samaistuminen peittää sen alkuperäisen kirkkauden.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Sielun tietoisuus ei ole aivojen tuote, vaan sielun oma ominaisuus. Aivot ja keho toimivat välineenä, jonka kautta tämä tietoisuus ilmenee, mutta aineellinen samaistuminen peittää sen alkuperäisen kirkkauden.

Lue lisää

Filosofiassamme svarūpa tarkoittaa sielun (jīva) alkuperäistä, ikuista identiteettiä — sen todellista luonnetta. Tämä käsite tulee esiin erityisesti teoksissa kuten Śrīmad Bhāgavatam ja Bhagavad-gītā.

Lisäksi tietoisuuden “rajoittuminen” kehon ja aivojen kautta — liittyy enemmän käsitteeseen: baddha-jīva (sidottu sielu) ja avidyā (tietämättömyys).

Sielun tietoisuus kuuluu sen svarūpaan, mutta se mitä me nyt koemme, ei ole tuo puhdas svarūpa-tietoisuus. Se on peittynyt, vääristynyt ja kohdistunut aineellisiin asioihin.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Filosofiassamme svarūpa tarkoittaa sielun (jīva) alkuperäistä, ikuista identiteettiä — sen todellista luonnetta. Tämä käsite tulee esiin erityisesti teoksissa kuten Śrīmad Bhāgavatam ja Bhagavad-gītā.

Lisäksi tietoisuuden “rajoittuminen” kehon ja aivojen kautta — liittyy enemmän käsitteeseen: baddha-jīva (sidottu sielu) ja avidyā (tietämättömyys).

Sielun tietoisuus kuuluu sen svarūpaan, mutta se mitä me nyt koemme, ei ole tuo puhdas svarūpa-tietoisuus. Se on peittynyt, vääristynyt ja kohdistunut aineellisiin asioihin.

Lue lisää

"Vapautuuko sielun tietoisuus aineettomassa maailmassa kun aivokapasiteetti ei ole enää rajoittava tekijä?"

Sielun tietoisuus ei automaattisesti “vapautu” vain siksi, että aineellinen keho jää pois. Jos sielu on edelleen tietämättömyyden peitossa, se jatkaa olemassaoloa toisessa tilassa, mutta ei saavuta täydellistä ymmärrystä. Pelkkä kehosta irtautuminen ei vielä paljasta sielun todellista luontoa.

Anonyymi00010 kirjoitti:

"Vapautuuko sielun tietoisuus aineettomassa maailmassa kun aivokapasiteetti ei ole enää rajoittava tekijä?"

Sielun tietoisuus ei automaattisesti “vapautu” vain siksi, että aineellinen keho jää pois. Jos sielu on edelleen tietämättömyyden peitossa, se jatkaa olemassaoloa toisessa tilassa, mutta ei saavuta täydellistä ymmärrystä. Pelkkä kehosta irtautuminen ei vielä paljasta sielun todellista luontoa.

Lue lisää

Todellinen vapautuminen tarkoittaa sitä, että sielu herää omaan svarūpaansa — alkuperäiseen identiteettiinsä suhteessa Jumalaan. Tämä tapahtuu bhaktin kautta, ei biologisen rajoitteen poistumisen kautta.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Todellinen vapautuminen tarkoittaa sitä, että sielu herää omaan svarūpaansa — alkuperäiseen identiteettiinsä suhteessa Jumalaan. Tämä tapahtuu bhaktin kautta, ei biologisen rajoitteen poistumisen kautta.

Lue lisää

Tietoisuus kirkastuu, kun tietämättömyys poistuu. Ja tämä liittyy sielun svarūpan paljastumiseen, ei aivokapasiteettiin

Anonyymi00012 kirjoitti:

Tietoisuus kirkastuu, kun tietämättömyys poistuu. Ja tämä liittyy sielun svarūpan paljastumiseen, ei aivokapasiteettiin

Aivokapasiteetti ei ole sielun tietoisuuden lähde, joten sen poistuminen ei itsessään vapauta tietoisuutta

Anonyymi00013 kirjoitti:

Aivokapasiteetti ei ole sielun tietoisuuden lähde, joten sen poistuminen ei itsessään vapauta tietoisuutta

Sielu on tietoinen olemus, ei aineellinen, se on äärettömän pieni verrattuna Jumalaan. Siellä missä on tietoisuuden merkkejä, siellä on sielu. Sielu on tietoisuuden hiukkanen — äärettömän pieni, tietoinen yksilö, joka on laadullisesti samaa luonnetta kuin Brahman, mutta säilyttää oman yksilöllisyytensä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Sielu on tietoinen olemus, ei aineellinen, se on äärettömän pieni verrattuna Jumalaan. Siellä missä on tietoisuuden merkkejä, siellä on sielu. Sielu on tietoisuuden hiukkanen — äärettömän pieni, tietoinen yksilö, joka on laadullisesti samaa luonnetta kuin Brahman, mutta säilyttää oman yksilöllisyytensä.

Lue lisää

Vedalainen antropologia. Vedalainen opetus ihmisestä

Seuraavaksi esittelen transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta:

---------------------------


Olemme alkaneet käsitellä sitä, että sielu ei todellisuudessa ole kaikkein ilmeisin todellisuus. Sielu on kiistanalainen aihe, koska Bhagavad-gītā sanoo, että joku kykenee näkemään sielun, joku vain kuulee sielusta, ja joku puhuu sielusta suurimpana ihmeenä. Mutta on myös niitä, jotka kuultuaankaan eivät pysty uskomaan sen olemassaoloon.

Kun puhumme sielusta, tunnemme luonnostaan, että se on jotakin ylevää, jotakin ikuista. Silti koemme itsemme kuolevaisiksi emmekä kuolemattomiksi. Koemme itsemme ehdollistuneiksi olennoiksi, emme aineellisen maailman vaikutuksista vapaiksi.

Siksi perustavanlaatuinen kysymys, jonka vedat asettavat, on seuraava: miten ja miksi kuolematon ja autuas – eli sellainen, jonka ominaisuuksia sielulla on – joutuu kosketuksiin aineen kanssa, vaikka se on vapaa aineellisesta maailmasta?

Aine on tässä mielessä itsenäistä; se ei ole osa korkeinta autuutta, mutta silti se voi tarjota jonkinlaista onnellisuutta. Näin herää kysymys: miten ikuinen, kuolematon tietoisuuden hiukkanen kuitenkin uppoutuu aineeseen? Tästä perustavasta kohdasta voimme aloittaa.

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

Lue lisää

Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Siksi monissa muinaisissa kulttuureissa sanotaan: ei “minulla on pää kipeä sinun takiasi”, vaan “sydämeni särkee sinun vuoksesi”. Tämä viittaa siihen, että sielu sijaitsee sydämessä.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Siksi monissa muinaisissa kulttuureissa sanotaan: ei “minulla on pää kipeä sinun takiasi”, vaan “sydämeni särkee sinun vuoksesi”. Tämä viittaa siihen, että sielu sijaitsee sydämessä.

Lue lisää

Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Samassa henkisessä ulottuvuudessa ihmisen kanssa on myös Paramātman, eli Ylisielu – Korkein, Viṣṇun muodossa ilmenevä kaikkialle ulottuva aspekti. Hän tarkkailee jokaista sielua ja mahdollistaa sille tietynlaisen nautinnon aiempien hyvien tekojen perusteella, sekä huolehtii siitä, että negatiivisista teoista seuraa niille kuuluva kärsimys.

Upaniṣadit antavat vertauksen: sielu ja Ylisielu ovat kuin kaksi lintua samassa puussa – toinen maistaa hedelmiä (sekä makeita että katkeria), kun taas toinen vain tarkkailee.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Samassa henkisessä ulottuvuudessa ihmisen kanssa on myös Paramātman, eli Ylisielu – Korkein, Viṣṇun muodossa ilmenevä kaikkialle ulottuva aspekti. Hän tarkkailee jokaista sielua ja mahdollistaa sille tietynlaisen nautinnon aiempien hyvien tekojen perusteella, sekä huolehtii siitä, että negatiivisista teoista seuraa niille kuuluva kärsimys.

Upaniṣadit antavat vertauksen: sielu ja Ylisielu ovat kuin kaksi lintua samassa puussa – toinen maistaa hedelmiä (sekä makeita että katkeria), kun taas toinen vain tarkkailee.

Lue lisää

Vertauksessa toinen lintu syö makeita hedelmiä – tämä on ehdollistunut sielu – kun taas toinen vain tarkkailee tapahtumia; tämä on Ylisielu. Tästä nousee kysymys, jonka vediset viisaat esittävät: jos sielu on luonteeltaan vapaa aineellisesta maailmasta, jos se kuuluu korkeampaan todellisuuteen ja on kuolematon, miten se on joutunut katoavaiseen tilaan? Miten olemme samaistuneet tähän aineelliseen maailmaan?

Anonyymi00020 kirjoitti:

Vertauksessa toinen lintu syö makeita hedelmiä – tämä on ehdollistunut sielu – kun taas toinen vain tarkkailee tapahtumia; tämä on Ylisielu. Tästä nousee kysymys, jonka vediset viisaat esittävät: jos sielu on luonteeltaan vapaa aineellisesta maailmasta, jos se kuuluu korkeampaan todellisuuteen ja on kuolematon, miten se on joutunut katoavaiseen tilaan? Miten olemme samaistuneet tähän aineelliseen maailmaan?

Lue lisää

Vertauksessa toinen lintu syö makeita hedelmiä - ELI EI PIDÄ OTTAA KIRJAIMELLISESTI.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Vertauksessa toinen lintu syö makeita hedelmiä - ELI EI PIDÄ OTTAA KIRJAIMELLISESTI.

Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

Lue lisää

Tämä samaistumisen periaate näkyy monissa ilmiöissä. Esimerkiksi kirjallisuudessa: kun luemme paikoista, joissa emme ole koskaan olleet, tietoisuutemme “siirtyy” sinne. Tai elokuvissa: kun katsomme kauhuelokuvaa, tunnemme pelkoa, vaikka istumme turvallisesti paikallamme.

Hyvä esimerkki tästä on Avatar, ohjaaja James Cameronn elokuva, jossa näytetään, kuinka tietoisuus voi samaistua erilaisiin kehoihin. Emme ole olleet Pandoralla, mutta voimme kokea sen todellisena. Samoin unessa saatamme nähdä itsemme toisessa maailmassa tai jopa toisena henkilönä emmekä ymmärrä näkevämme unta.

Näin ollen sielu samaistuu erilaisiin todellisuuden tasoihin, joiden kanssa se on kosketuksissa – fyysiseen kehoon, mieleen ja muihin tasoihin, joista puhumme myöhemmin. Mutta ei pidä ajatella, että tämä samaistuminen olisi sielun todellinen olemus.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Tämä samaistumisen periaate näkyy monissa ilmiöissä. Esimerkiksi kirjallisuudessa: kun luemme paikoista, joissa emme ole koskaan olleet, tietoisuutemme “siirtyy” sinne. Tai elokuvissa: kun katsomme kauhuelokuvaa, tunnemme pelkoa, vaikka istumme turvallisesti paikallamme.

Hyvä esimerkki tästä on Avatar, ohjaaja James Cameronn elokuva, jossa näytetään, kuinka tietoisuus voi samaistua erilaisiin kehoihin. Emme ole olleet Pandoralla, mutta voimme kokea sen todellisena. Samoin unessa saatamme nähdä itsemme toisessa maailmassa tai jopa toisena henkilönä emmekä ymmärrä näkevämme unta.

Näin ollen sielu samaistuu erilaisiin todellisuuden tasoihin, joiden kanssa se on kosketuksissa – fyysiseen kehoon, mieleen ja muihin tasoihin, joista puhumme myöhemmin. Mutta ei pidä ajatella, että tämä samaistuminen olisi sielun todellinen olemus.

Lue lisää

Transkriptio.
8.11
Voimme tarkastella tätä luomakuntaa monien eri ulottuvuuksien kautta, joiden kanssa se on kosketuksissa – tämän fyysisen kehon ja mielemme kautta.

8.19
Puhumme tästä vielä lisää. Sielu samastuu näihin, mutta ei pidä ajatella, että…

8.28
Toisin sanoen, ei ole sattumaa, että olemme joutuneet aineelliseen maailmaan. Ei niin, että vain kuljimme ja yhtäkkiä päädyimme aineen maailmaan – miten se oikein tapahtui?

Anonyymi00024 kirjoitti:

Transkriptio.
8.11
Voimme tarkastella tätä luomakuntaa monien eri ulottuvuuksien kautta, joiden kanssa se on kosketuksissa – tämän fyysisen kehon ja mielemme kautta.

8.19
Puhumme tästä vielä lisää. Sielu samastuu näihin, mutta ei pidä ajatella, että…

8.28
Toisin sanoen, ei ole sattumaa, että olemme joutuneet aineelliseen maailmaan. Ei niin, että vain kuljimme ja yhtäkkiä päädyimme aineen maailmaan – miten se oikein tapahtui?

Lue lisää

Voimme tarkastella tätä luomakuntaa monien eri ulottuvuuksien kautta, joiden kanssa se on kosketuksissa – tämän fyysisen kehon ja mielemme kautta. Puhumme tästä vielä lisää. Sielu samastuu näihin, mutta ei pidä ajatella, että kyse olisi sattumasta. Ei ole niin, että vain kuljimme ja yhtäkkiä päädyimme aineelliseen maailmaan – herää kysymys, miten näin tapahtui.

Tästä selittää B. R. Śrīdhara Mahārāja kirjassaan Search for Śrī Kṛṣṇa: Reality the Beautiful (tunnetaan myös nimellä “Tie kotiin”). Siinä hän käsittelee alusta alkaen peruskysymyksiä siitä, kuinka ja miksi sielu päätyy aineelliseen maailmaan. Hän selittää, että on olemassa kolme olemisen tasoa, kolme todellisuuden ulottuvuutta. Korkein näistä on antaumuksen ja uhrautumisen ulottuvuus, jossa jokainen elävä olento toimii Jumalan hyväksi. Jumala ei ole mikään tyhjiö, josta kaikki olisi purkautunut, eikä mikään mekaaninen voima, joka vain tuottaa energiaa, vaan Absoluutti on täydellinen hyvyys ja täydellinen kauneus.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Voimme tarkastella tätä luomakuntaa monien eri ulottuvuuksien kautta, joiden kanssa se on kosketuksissa – tämän fyysisen kehon ja mielemme kautta. Puhumme tästä vielä lisää. Sielu samastuu näihin, mutta ei pidä ajatella, että kyse olisi sattumasta. Ei ole niin, että vain kuljimme ja yhtäkkiä päädyimme aineelliseen maailmaan – herää kysymys, miten näin tapahtui.

Tästä selittää B. R. Śrīdhara Mahārāja kirjassaan Search for Śrī Kṛṣṇa: Reality the Beautiful (tunnetaan myös nimellä “Tie kotiin”). Siinä hän käsittelee alusta alkaen peruskysymyksiä siitä, kuinka ja miksi sielu päätyy aineelliseen maailmaan. Hän selittää, että on olemassa kolme olemisen tasoa, kolme todellisuuden ulottuvuutta. Korkein näistä on antaumuksen ja uhrautumisen ulottuvuus, jossa jokainen elävä olento toimii Jumalan hyväksi. Jumala ei ole mikään tyhjiö, josta kaikki olisi purkautunut, eikä mikään mekaaninen voima, joka vain tuottaa energiaa, vaan Absoluutti on täydellinen hyvyys ja täydellinen kauneus.

Lue lisää

Luonnoltamme rakennamme tässä maailmassa suhteita vaakasuunnassa – väliaikaisen ja epätäydellisen kanssa. Mutta sydämemme, koska olemme itse Absoluutin osasia, etsii yhteyttä lähteeseen, suhdetta pystysuunnassa – ei väliaikaiseen ja epätäydelliseen, vaan Absoluuttiin. Tämän yhteyden palauttamista kutsutaan sanalla jooga, jonka syvin merkitys on yhteyden saavuttaminen lähteeseen, yhteyden saavuttaminen Absoluuttiin. Jos on kysymyksiä, niihin vastataan myöhemmin, kun esitys on viety loppuun.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Luonnoltamme rakennamme tässä maailmassa suhteita vaakasuunnassa – väliaikaisen ja epätäydellisen kanssa. Mutta sydämemme, koska olemme itse Absoluutin osasia, etsii yhteyttä lähteeseen, suhdetta pystysuunnassa – ei väliaikaiseen ja epätäydelliseen, vaan Absoluuttiin. Tämän yhteyden palauttamista kutsutaan sanalla jooga, jonka syvin merkitys on yhteyden saavuttaminen lähteeseen, yhteyden saavuttaminen Absoluuttiin. Jos on kysymyksiä, niihin vastataan myöhemmin, kun esitys on viety loppuun.

Lue lisää

On siis olemassa kolme olemisen tasoa, ja korkein niistä on antaumuksen ja uhrautumisen maailma. Vain harvat täällä maan päällä – jotkut hyvin korkeat persoonat, kuten esimerkiksi Jeesus Kristus ...
...
Tämän vuoksi antaumuksen maailma on kuin terve organismi, jossa jokainen solu toimii kokonaisuuden hyväksi, koko organismin eduksi, ja siksi organismi pysyy terveenä. Mutta jos joukko soluja eristäytyy ja alkaa ajatella haluavansa elää itsenäisesti, se ei ole mitään muuta kuin syöpäkasvain.

Anonyymi00027 kirjoitti:

On siis olemassa kolme olemisen tasoa, ja korkein niistä on antaumuksen ja uhrautumisen maailma. Vain harvat täällä maan päällä – jotkut hyvin korkeat persoonat, kuten esimerkiksi Jeesus Kristus ...
...
Tämän vuoksi antaumuksen maailma on kuin terve organismi, jossa jokainen solu toimii kokonaisuuden hyväksi, koko organismin eduksi, ja siksi organismi pysyy terveenä. Mutta jos joukko soluja eristäytyy ja alkaa ajatella haluavansa elää itsenäisesti, se ei ole mitään muuta kuin syöpäkasvain.

Lue lisää

Aineellista maailmaa voi verrata tähän ilmiöön. Sitä voi verrata myös eräänlaiseen sairaalaan tai vankilaan, jossa ihmiset pitävät kotinaan todellisuutta, joka ei todellisuudessa ole heidän kotinsa. Ja aivan kuten tällaiset laitokset muodostavat vain pienen osan koko todellisuudesta, samoin aineellinen maailma, joka näyttää rajattomalta ja jota tiedemiehet tutkivat, on todellisuudessa vain pieni pilvi rajattoman henkimaailman kokonaisuudessa. Toisin sanoen koko aineellinen maailma ei ole suuri, vaan se on vain pieni, erillinen alue, jossa elää varsin erikoisia olentoja, eikä niitäkään ole paljon. Henkimaailma on paljon laajempi.

Tämän vuoksi herää kysymys: miksi tämän henkimaailman lähettiläät – avatarat, profeetat ...
...
– ilmestyvät niin harvoin, jos henkinen todellisuus on niin ääretön?

Anonyymi00028 kirjoitti:

Aineellista maailmaa voi verrata tähän ilmiöön. Sitä voi verrata myös eräänlaiseen sairaalaan tai vankilaan, jossa ihmiset pitävät kotinaan todellisuutta, joka ei todellisuudessa ole heidän kotinsa. Ja aivan kuten tällaiset laitokset muodostavat vain pienen osan koko todellisuudesta, samoin aineellinen maailma, joka näyttää rajattomalta ja jota tiedemiehet tutkivat, on todellisuudessa vain pieni pilvi rajattoman henkimaailman kokonaisuudessa. Toisin sanoen koko aineellinen maailma ei ole suuri, vaan se on vain pieni, erillinen alue, jossa elää varsin erikoisia olentoja, eikä niitäkään ole paljon. Henkimaailma on paljon laajempi.

Tämän vuoksi herää kysymys: miksi tämän henkimaailman lähettiläät – avatarat, profeetat ...
...
– ilmestyvät niin harvoin, jos henkinen todellisuus on niin ääretön?

Lue lisää

Tämä maailma on sellainen, että jopa esimerkiksi Japani kulttuurissa esiintyy käsitys tuhansista valaistuneista olennoista. Sanotaan, että on lukemattomia valaistuneita olentoja, ja jotkut heistä muodostavat kokonaisia joukkoja, jotka ovat valmiita heti kutsusta tulemaan ja toimimaan profeettoina tai suurina henkisinä opettajina. Tästä herää kysymys: miksi heitä tulee niin vähän ja niin harvoin?

Anonyymi00029 kirjoitti:

Tämä maailma on sellainen, että jopa esimerkiksi Japani kulttuurissa esiintyy käsitys tuhansista valaistuneista olennoista. Sanotaan, että on lukemattomia valaistuneita olentoja, ja jotkut heistä muodostavat kokonaisia joukkoja, jotka ovat valmiita heti kutsusta tulemaan ja toimimaan profeettoina tai suurina henkisinä opettajina. Tästä herää kysymys: miksi heitä tulee niin vähän ja niin harvoin?

Lue lisää

Vedalainen antropologia. Vedalainen opetus ihmisestä

Tässä transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta:

---------------------------
Kovin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

Otteita eri paikoista.

Transkriptio.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Vedalainen antropologia. Vedalainen opetus ihmisestä

Tässä transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta:

---------------------------
Kovin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

Otteita eri paikoista.

Transkriptio.

Lue lisää

Olisihan se erikoista, jos joka vuosi ilmestyisi uusi uskonnon perustaja – uusi vuosi ja uusi henkinen perinne. Elämä näyttäisi ehkä hauskalta ja vaihtelevalta, mutta todellisuudessa näin ei tapahdu. Miksi ei? Vastaus on varsin yksinkertainen: tarve tälle on hyvin vähäinen.

Voimme verrata tätä siihen, miten käytämme fysiikkaa arjessa. Useimmat käyttävät sitä hyvin käytännöllisellä tasolla – esimerkiksi kytkemällä silitysraudan päälle ja pois.

On olemassa vitsi, että jos ei tunne fysiikkaa, elämä näyttää täyttyvän ihmeistä ja arvoituksista.


Käytämme asioita, kuten sähköä, hyvin pinnallisesti, ajattelematta sen syvempiä periaatteita.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Olisihan se erikoista, jos joka vuosi ilmestyisi uusi uskonnon perustaja – uusi vuosi ja uusi henkinen perinne. Elämä näyttäisi ehkä hauskalta ja vaihtelevalta, mutta todellisuudessa näin ei tapahdu. Miksi ei? Vastaus on varsin yksinkertainen: tarve tälle on hyvin vähäinen.

Voimme verrata tätä siihen, miten käytämme fysiikkaa arjessa. Useimmat käyttävät sitä hyvin käytännöllisellä tasolla – esimerkiksi kytkemällä silitysraudan päälle ja pois.

On olemassa vitsi, että jos ei tunne fysiikkaa, elämä näyttää täyttyvän ihmeistä ja arvoituksista.


Käytämme asioita, kuten sähköä, hyvin pinnallisesti, ajattelematta sen syvempiä periaatteita.

Lue lisää

Mutta sellaiset henkilöt kuin Albert Einstein ja Nikola Tesla kykenivät näkemään sähkön ja luonnonilmiöiden valtavan potentiaalin – miten energiaa voidaan siirtää, varastoida ja hyödyntää suurissa mittakaavoissa. Einstein puolestaan ymmärsi ajan, valonnopeuden ja todellisuuden perusperiaatteita.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Mutta sellaiset henkilöt kuin Albert Einstein ja Nikola Tesla kykenivät näkemään sähkön ja luonnonilmiöiden valtavan potentiaalin – miten energiaa voidaan siirtää, varastoida ja hyödyntää suurissa mittakaavoissa. Einstein puolestaan ymmärsi ajan, valonnopeuden ja todellisuuden perusperiaatteita.

Lue lisää

Samalla tavoin kuin jotkut ihmiset pystyvät näkemään sähkön syvemmän olemuksen ja mahdollisuudet, myös kyky ja tarve ymmärtää jumalallista rakkautta ja korkeinta todellisuutta on useimmilla ihmisillä hyvin vähäinen. Siksi näin pientä tarvetta varten riittää vain muutama profeetta ja muutama avatāra.


Heidän lisäkseen ilmestyy ajoittain henkisiä opettajia, jotka välittävät tätä tietoa.

Aineellinen maailma itsessään on erityinen paikka, jossa voi elää ilman Jumalaa. Juuri siksi tätä maailmaa kutsutaan hyväksikäytön maailmaksi. Jos korkeampi maailma on antaumuksen maailma, niin tämä maailma on hyväksikäytön maailma. Hyväksikäyttö tarkoittaa sitä, että jokainen toimii ensisijaisesti omien etujensa mukaisesti.

Kun vertaamme näitä kahta maailmaa…

Anonyymi00034 kirjoitti:

Samalla tavoin kuin jotkut ihmiset pystyvät näkemään sähkön syvemmän olemuksen ja mahdollisuudet, myös kyky ja tarve ymmärtää jumalallista rakkautta ja korkeinta todellisuutta on useimmilla ihmisillä hyvin vähäinen. Siksi näin pientä tarvetta varten riittää vain muutama profeetta ja muutama avatāra.


Heidän lisäkseen ilmestyy ajoittain henkisiä opettajia, jotka välittävät tätä tietoa.

Aineellinen maailma itsessään on erityinen paikka, jossa voi elää ilman Jumalaa. Juuri siksi tätä maailmaa kutsutaan hyväksikäytön maailmaksi. Jos korkeampi maailma on antaumuksen maailma, niin tämä maailma on hyväksikäytön maailma. Hyväksikäyttö tarkoittaa sitä, että jokainen toimii ensisijaisesti omien etujensa mukaisesti.

Kun vertaamme näitä kahta maailmaa…

Lue lisää

Paljon käännösvirheitä suomen kielellä

Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta:

--------------------------------


Ja tämän meditaatiojoogan puitteissa on monia kuvia, joissa nähdään joogaa luolassa syvässä meditaatiossa. Mikä oli sen ideana? Tämän syvän meditaation kautta ihminen ensin ymmärtää, että hän ei ole fyysinen keho, että fyysinen keho on kuin uni, aivan kuten meille tulee uni, jossa me kävelemme toisessa kehossa. Jollekin voi tulla uni, että hän on toinen henkilö, mutta silti me kävelemme ja näemme tietyllä tavalla, tai käytämme virtuaalitodellisuuslaseja. Elokuvateatterin toiminta perustuu tähän: tietoisuus yhdistyy ympäröivään maailmaan, ja sitä kautta esimerkiksi elokuvassa me koemme pelkoa, vaikka tiedämme, että kaikki on hyvin. Täsmälleen samalla tavalla, me yhdistämme itsemme fyysiseen kehoon. Tämä on vain kuori, jonka kanssa me olemme yhdistyneet. Erityisesti tässä yhteydessä on tärkeää huomata, että me olemme itse asiassa tietoisuus, emmekä tämä keho. Tämän ymmärtäminen on meditaation ydin. Samalla tavoin elokuvissa ja unissa, me itse asiassa tiedostamme, että olemme erillisiä siitä, mitä kokemmekin. Tämä on hyvin samanlaista kuin elokuvissa tai unissa, joissa meidät viehättää tai pelottaa tapahtuma, mutta me tiedämme sen olevan kuviteltua. Sama periaate pätee myös kehoon: emme ole keho, vaan tietoisuus. Samalla tavalla meistä tulee selvä, että keho ei ole meidän todellinen olemuksemme. Mitä tämä siis tarkoittaa? Se tarkoittaa, että meditatiivisessa joogassa henkilö ensin ymmärtää, että hän ei ole fyysinen keho, vaan hän alkaa nähdä kehon vain kuorena. Seuraavaksi hän ymmärtää, että hän ei ole myöskään psyykkinen, hienovarainen keho, josta käsitellään myöhemmin. Mentaalinen keho koostuu useista komponenteista, kuten ahaṃkāra (itseidentiteetti), joka on periaate, jonka avulla me tunnistamme itsemme jollain tavalla: "Minä olen tämä." Tämän lisäksi on olemassa myös manas (mieli) ja buddhi (intellekti). Intellekti on se, joka erottelee, mikä on hyödyllistä ja mikä ei ole. Esimerkiksi, jos on kaunis sää ja ihminen ajattelee, että "täytyy mennä ulos", mutta mieli saattaa sanoa: "Ei, sinun täytyy opiskella." Tämä on eroa mielen ja älyn välillä. Nämä kaksi periaatetta, mieli ja äly, ovat osa psyykkistä kehoa. Mutta tärkeää on, että me emme ole tämä mieli tai äly. Mieli on se, mikä haluaa ja ei halua, ja se on karmamme tulos. Esimerkiksi, kaksi ihmistä saattaa nähdä naisen, ja toinen sanoo: "Kaunis!" ja toinen ei pidä hänestä. Tämä on mielen ja karmamme ilmentymää. Me emme ole tämä mieli. Vaikka meillä on mieli, me emme ole sitä. Samalla tavalla kuin me emme ole keho, emme ole myöskään tämä mieli. Joogaaja, joka ymmärtää tämän, alkaa irtautua tästä identiteetistä. Hän ymmärtää, että hän ei ole tämä fyysinen keho, ei mieli, ei äly, vaan hän on tietoisuus, joka kokee tämän kaiken. Tämä on se syvempi ymmärrys, jonka meditaatio tuo esiin. Tämän ymmärryksen syventämiseksi on olemassa jooga, joka tunnetaan Samyama-menetelmänä, jossa joogin tulee erottaa keho, mieli ja äly toisistaan ja nähdä niiden illuusio. Tämä meditaatio vie yhä syvemmälle itseen, ja se on matka kohti todellista ymmärrystä. Samalla tavoin meditaatio syventyy aina enemmän. Tämä vie meidät myös syvemmälle meditaation tasoihin, kuten Pratyahara (aistien vetäytyminen), Dharana (keskittyminen) ja Dhyana (syvä meditaatio), jossa tunnetilat ja objektiiviset maailmat eivät enää vaikuta, koska ihminen on sisäisesti keskittynyt ja vapautunut.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Paljon käännösvirheitä suomen kielellä

Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta:

--------------------------------


Ja tämän meditaatiojoogan puitteissa on monia kuvia, joissa nähdään joogaa luolassa syvässä meditaatiossa. Mikä oli sen ideana? Tämän syvän meditaation kautta ihminen ensin ymmärtää, että hän ei ole fyysinen keho, että fyysinen keho on kuin uni, aivan kuten meille tulee uni, jossa me kävelemme toisessa kehossa. Jollekin voi tulla uni, että hän on toinen henkilö, mutta silti me kävelemme ja näemme tietyllä tavalla, tai käytämme virtuaalitodellisuuslaseja. Elokuvateatterin toiminta perustuu tähän: tietoisuus yhdistyy ympäröivään maailmaan, ja sitä kautta esimerkiksi elokuvassa me koemme pelkoa, vaikka tiedämme, että kaikki on hyvin. Täsmälleen samalla tavalla, me yhdistämme itsemme fyysiseen kehoon. Tämä on vain kuori, jonka kanssa me olemme yhdistyneet. Erityisesti tässä yhteydessä on tärkeää huomata, että me olemme itse asiassa tietoisuus, emmekä tämä keho. Tämän ymmärtäminen on meditaation ydin. Samalla tavoin elokuvissa ja unissa, me itse asiassa tiedostamme, että olemme erillisiä siitä, mitä kokemmekin. Tämä on hyvin samanlaista kuin elokuvissa tai unissa, joissa meidät viehättää tai pelottaa tapahtuma, mutta me tiedämme sen olevan kuviteltua. Sama periaate pätee myös kehoon: emme ole keho, vaan tietoisuus. Samalla tavalla meistä tulee selvä, että keho ei ole meidän todellinen olemuksemme. Mitä tämä siis tarkoittaa? Se tarkoittaa, että meditatiivisessa joogassa henkilö ensin ymmärtää, että hän ei ole fyysinen keho, vaan hän alkaa nähdä kehon vain kuorena. Seuraavaksi hän ymmärtää, että hän ei ole myöskään psyykkinen, hienovarainen keho, josta käsitellään myöhemmin. Mentaalinen keho koostuu useista komponenteista, kuten ahaṃkāra (itseidentiteetti), joka on periaate, jonka avulla me tunnistamme itsemme jollain tavalla: "Minä olen tämä." Tämän lisäksi on olemassa myös manas (mieli) ja buddhi (intellekti). Intellekti on se, joka erottelee, mikä on hyödyllistä ja mikä ei ole. Esimerkiksi, jos on kaunis sää ja ihminen ajattelee, että "täytyy mennä ulos", mutta mieli saattaa sanoa: "Ei, sinun täytyy opiskella." Tämä on eroa mielen ja älyn välillä. Nämä kaksi periaatetta, mieli ja äly, ovat osa psyykkistä kehoa. Mutta tärkeää on, että me emme ole tämä mieli tai äly. Mieli on se, mikä haluaa ja ei halua, ja se on karmamme tulos. Esimerkiksi, kaksi ihmistä saattaa nähdä naisen, ja toinen sanoo: "Kaunis!" ja toinen ei pidä hänestä. Tämä on mielen ja karmamme ilmentymää. Me emme ole tämä mieli. Vaikka meillä on mieli, me emme ole sitä. Samalla tavalla kuin me emme ole keho, emme ole myöskään tämä mieli. Joogaaja, joka ymmärtää tämän, alkaa irtautua tästä identiteetistä. Hän ymmärtää, että hän ei ole tämä fyysinen keho, ei mieli, ei äly, vaan hän on tietoisuus, joka kokee tämän kaiken. Tämä on se syvempi ymmärrys, jonka meditaatio tuo esiin. Tämän ymmärryksen syventämiseksi on olemassa jooga, joka tunnetaan Samyama-menetelmänä, jossa joogin tulee erottaa keho, mieli ja äly toisistaan ja nähdä niiden illuusio. Tämä meditaatio vie yhä syvemmälle itseen, ja se on matka kohti todellista ymmärrystä. Samalla tavoin meditaatio syventyy aina enemmän. Tämä vie meidät myös syvemmälle meditaation tasoihin, kuten Pratyahara (aistien vetäytyminen), Dharana (keskittyminen) ja Dhyana (syvä meditaatio), jossa tunnetilat ja objektiiviset maailmat eivät enää vaikuta, koska ihminen on sisäisesti keskittynyt ja vapautunut.

Lue lisää

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00014 kirjoitti:

Sielu on tietoinen olemus, ei aineellinen, se on äärettömän pieni verrattuna Jumalaan. Siellä missä on tietoisuuden merkkejä, siellä on sielu. Sielu on tietoisuuden hiukkanen — äärettömän pieni, tietoinen yksilö, joka on laadullisesti samaa luonnetta kuin Brahman, mutta säilyttää oman yksilöllisyytensä.

Lue lisää

Sielu on Vedojen mukaan kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen keho on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.

Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa TODELLINEN OLEMUS – SIELU – MATKUSTAA MATKUSTAJANA.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Sielu on Vedojen mukaan kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen keho on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.

Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa TODELLINEN OLEMUS – SIELU – MATKUSTAA MATKUSTAJANA.

Lue lisää

"Vapautuuko sielun tietoisuus aineettomassa maailmassa kun aivokapasiteetti ei ole enää rajoittava tekijä?"

Sielu on aina tietoinen,mutta aineellinen tila peittää sen puhtaan kokemuksen
peittymisen syy ei ole kapasiteetti vaan tietämättömyys (avidyā) ja väärä samaistuminen kehoon

Kun sielu siirtyy pois aineellisesta kehosta, se ei automaattisesti tarkoita “kaikkitietoisuutta” tai rajatonta ymmärrystä. Vapautuminen tarkoittaa, että sielu herää omaan svarūpaansa.

Anonyymi00038 kirjoitti:

"Vapautuuko sielun tietoisuus aineettomassa maailmassa kun aivokapasiteetti ei ole enää rajoittava tekijä?"

Sielu on aina tietoinen,mutta aineellinen tila peittää sen puhtaan kokemuksen
peittymisen syy ei ole kapasiteetti vaan tietämättömyys (avidyā) ja väärä samaistuminen kehoon

Kun sielu siirtyy pois aineellisesta kehosta, se ei automaattisesti tarkoita “kaikkitietoisuutta” tai rajatonta ymmärrystä. Vapautuminen tarkoittaa, että sielu herää omaan svarūpaansa.

Lue lisää

Sielu itse on tietoisuushiukkanen.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Sielu itse on tietoisuushiukkanen.

Sielu, toisessa ulottuvuudessa, on alkuperäisesti puhdas ja henkinen, mutta äärimmäisen pieni ja rajallinen, ja sen tietoisuus on peittynyt aineellisessa maailmassa.

Tämä peittyminen (māyā, avidyā) ei tarkoita, että sielun täydellinen luonto olisi jo täysin aktiivisena olemassa ja vain “piilossa kuin valmis paketti”.


Bhagavad-gītā kuvaa sielun ikuista luonnetta (ei synny eikä kuole), mutta tämä ei tarkoita, että sielu olisi jo “täydellinen Jumalan tavoin”, vaan että sen perusluonne on henkien ja ikuinen.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Sielu, toisessa ulottuvuudessa, on alkuperäisesti puhdas ja henkinen, mutta äärimmäisen pieni ja rajallinen, ja sen tietoisuus on peittynyt aineellisessa maailmassa.

Tämä peittyminen (māyā, avidyā) ei tarkoita, että sielun täydellinen luonto olisi jo täysin aktiivisena olemassa ja vain “piilossa kuin valmis paketti”.


Bhagavad-gītā kuvaa sielun ikuista luonnetta (ei synny eikä kuole), mutta tämä ei tarkoita, että sielu olisi jo “täydellinen Jumalan tavoin”, vaan että sen perusluonne on henkien ja ikuinen.

Lue lisää

Sielu on ikuinen ja henkinen, mutta sen tietoisuus on aineellisessa maailmassa peittynyt tietämättömyyden vuoksi. Siksi se ei havaitse omaa todellista luontoaan.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Sielu on ikuinen ja henkinen, mutta sen tietoisuus on aineellisessa maailmassa peittynyt tietämättömyyden vuoksi. Siksi se ei havaitse omaa todellista luontoaan.

Sielu (jīva) on kuin puhdas peili, jonka luonne on heijastaa tietoisuutta ja todellisuutta selkeästi.
Aineellinen maailma (māyā) on kuin pöly, lika ja sumu, joka peittää peilin.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Sielu (jīva) on kuin puhdas peili, jonka luonne on heijastaa tietoisuutta ja todellisuutta selkeästi.
Aineellinen maailma (māyā) on kuin pöly, lika ja sumu, joka peittää peilin.

Lue lisää

Aivot ja äly ovat kuin instrumentti tai lasi, jonka läpi tietoisuus toimii tässä maailmassa.
Ne eivät luo tietoisuutta, vaan välittävät ja rajoittavat sen ilmenemistä aineellisessa tilassa.
Jos väline on vääristynyt, heijastus on vääristynyt — vaikka peilin (sielun) perusluonne ei muutu.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Aivot ja äly ovat kuin instrumentti tai lasi, jonka läpi tietoisuus toimii tässä maailmassa.
Ne eivät luo tietoisuutta, vaan välittävät ja rajoittavat sen ilmenemistä aineellisessa tilassa.
Jos väline on vääristynyt, heijastus on vääristynyt — vaikka peilin (sielun) perusluonne ei muutu.

Lue lisää

Ongelma ei ole vain “huono peili”, vaan se, että sielu samaistuu peiliin ja pölyyn (kehoon ja mieleen).

Anonyymi00044 kirjoitti:

Ongelma ei ole vain “huono peili”, vaan se, että sielu samaistuu peiliin ja pölyyn (kehoon ja mieleen).

Keitä me oikeastaan olemme?

ceto-darpaṇa-mārjanaṁ bhava-mahā-dāvāgni-nirvāpaṇaṁ
Mielen peili, tietoisuuden peili, on puhdistettava ennakkoluuloista, jotta voi nähdä edes häivähdyksen todellisesta itsestään.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Keitä me oikeastaan olemme?

ceto-darpaṇa-mārjanaṁ bhava-mahā-dāvāgni-nirvāpaṇaṁ
Mielen peili, tietoisuuden peili, on puhdistettava ennakkoluuloista, jotta voi nähdä edes häivähdyksen todellisesta itsestään.

Lue lisää

ceto-darpaṇa-mārjanaṁ bhava-mahā-dāvāgni-nirvāpaṇaṁ

Tämä viittaa siihen, että tietoisuuden (cetas, “mieli-sydän”) peili on puhdistettava. Kun se puhdistuu, ihminen alkaa nähdä todellisuuden ilman vääristymiä.

Anonyymi00046 kirjoitti:

ceto-darpaṇa-mārjanaṁ bhava-mahā-dāvāgni-nirvāpaṇaṁ

Tämä viittaa siihen, että tietoisuuden (cetas, “mieli-sydän”) peili on puhdistettava. Kun se puhdistuu, ihminen alkaa nähdä todellisuuden ilman vääristymiä.

Lue lisää

Keitä me siis olemme?

Emme ole keho
Keho on väliaikainen ja muuttuva. Se on kuin vaate, joka vaihtuu.

Emme ole pelkkä mieli tai äly
Mieli ja äly ovat työkaluja, jotka reagoivat maailmaan, mutta ne eivät ole “minä itse”.

3Olemme jīva – tietoinen sielu
Sielu on ikuinen, tietoinen yksilö, joka on luonteeltaan sat–cit–ānanda (olemus, tietoisuus, ilo). Tämä on se “todellinen minä”, jota peili kuvaa, mutta ei itse luo.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Keitä me siis olemme?

Emme ole keho
Keho on väliaikainen ja muuttuva. Se on kuin vaate, joka vaihtuu.

Emme ole pelkkä mieli tai äly
Mieli ja äly ovat työkaluja, jotka reagoivat maailmaan, mutta ne eivät ole “minä itse”.

3Olemme jīva – tietoinen sielu
Sielu on ikuinen, tietoinen yksilö, joka on luonteeltaan sat–cit–ānanda (olemus, tietoisuus, ilo). Tämä on se “todellinen minä”, jota peili kuvaa, mutta ei itse luo.

Lue lisää

Peilivertaus
“Ceto-darpaṇa-mārjanaṁ"
mieli on kuin peili,siihen kertyy ennakkoluuloja, samaistumista ja haluja, nämä vääristävät sen, mitä näemme itsestämme

Kun peili puhdistuu: emme “tule joksikin uudeksi”,vaan näemme sen, mitä olemme aina olleet

Anonyymi00048 kirjoitti:

Peilivertaus
“Ceto-darpaṇa-mārjanaṁ"
mieli on kuin peili,siihen kertyy ennakkoluuloja, samaistumista ja haluja, nämä vääristävät sen, mitä näemme itsestämme

Kun peili puhdistuu: emme “tule joksikin uudeksi”,vaan näemme sen, mitä olemme aina olleet

Lue lisää

Sielu ei ole pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, joka kuuluu Jumalan valtakuntaan, ja sillä on henkinen keho, joka on sat-chit-ananda (sanskrit) - ikuisuus, tieto ja autuus. Kun sielu kuitenkin joutuu halun valtaan nauttia Jumalasta riippumatta, se laskeutuu välittömästi aineelliseen maailmaan, jossa se jää loukkuun aineelliseen kehoon. Miksi me kärsimme? Koska sielu, joka on sat-chit-ananda, on vangittuna aineelliseen kehoon, jonka luonto on asat-achit-nirananda, eli se on väliaikainen, tietämätön ja kärsimyksen alainen.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Sielu ei ole pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, joka kuuluu Jumalan valtakuntaan, ja sillä on henkinen keho, joka on sat-chit-ananda (sanskrit) - ikuisuus, tieto ja autuus. Kun sielu kuitenkin joutuu halun valtaan nauttia Jumalasta riippumatta, se laskeutuu välittömästi aineelliseen maailmaan, jossa se jää loukkuun aineelliseen kehoon. Miksi me kärsimme? Koska sielu, joka on sat-chit-ananda, on vangittuna aineelliseen kehoon, jonka luonto on asat-achit-nirananda, eli se on väliaikainen, tietämätön ja kärsimyksen alainen.

Lue lisää

Sielu on käsittämätön.
Sielu on niin pieni, ettei sitä voi nähdä edes elektronimikroskoopilla. Vaikka keksittäisiinkin väline, jonka avulla voitaisiin nähdä niin pieni koko, sielua olisi silti mahdotonta havaita, sillä sielu on aineeton. Edes ajatusta, aineen hienovaraista muotoa, ei voida havaita. Määritelmän mukaan sielu on materian tuolla puolen. Se on näkymätön ja käsittämätön.
"Sielu on näkymätön, käsittämätön ja muuttumaton...".
Koska sielu on erillään aineesta, sitä ei voida ymmärtää kokeellisilla menetelmillä, joissa käytetään aineellisia välineitä.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Sielu on käsittämätön.
Sielu on niin pieni, ettei sitä voi nähdä edes elektronimikroskoopilla. Vaikka keksittäisiinkin väline, jonka avulla voitaisiin nähdä niin pieni koko, sielua olisi silti mahdotonta havaita, sillä sielu on aineeton. Edes ajatusta, aineen hienovaraista muotoa, ei voida havaita. Määritelmän mukaan sielu on materian tuolla puolen. Se on näkymätön ja käsittämätön.
"Sielu on näkymätön, käsittämätön ja muuttumaton...".
Koska sielu on erillään aineesta, sitä ei voida ymmärtää kokeellisilla menetelmillä, joissa käytetään aineellisia välineitä.

Lue lisää

Sielu (jīva) ei ole pelkkää energiaa, persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut virheellisesti ajattelevat. Se on ikuinen, tietoinen ja yksilöllinen olento, jonka luonne on sat–cit–ānanda — ikuinen olemassaolo, tietoisuus ja autuus. Tämä tarkoittaa, että sielu on luonnostaan henkinen persoona, jolla on oma henkinen keho, ei aineellinen keho.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Sielu (jīva) ei ole pelkkää energiaa, persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut virheellisesti ajattelevat. Se on ikuinen, tietoinen ja yksilöllinen olento, jonka luonne on sat–cit–ānanda — ikuinen olemassaolo, tietoisuus ja autuus. Tämä tarkoittaa, että sielu on luonnostaan henkinen persoona, jolla on oma henkinen keho, ei aineellinen keho.

Lue lisää

jīva on tullut marginaalialueellta (taṭasthā-śakti).

Anonyymi00052 kirjoitti:

jīva on tullut marginaalialueellta (taṭasthā-śakti).

Kärsimys syntyy tästä väärästä samaistumisesta. Sielu on luonteeltaan sat–cit–ānanda, mutta aineellinen keho ja mieli ovat asat–acit–nirānanda — ne ovat väliaikaisia, tietämättömyyden peittämiä ja kärsimyksen alaisia. Kun sielu samaistuu niihin, se kokee niiden luonteen omanaan, vaikka se ei ole sen todellinen luonto.

Todellisuudessa sielu ei ole koskaan menettänyt alkuperäistä henkistä luontoaan, vaan sen tietoisuus on vain peittynyt. Vapautuminen tarkoittaa sitä, että tämä peite poistuu ja jīva herää jälleen omaan asemaansa.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Kärsimys syntyy tästä väärästä samaistumisesta. Sielu on luonteeltaan sat–cit–ānanda, mutta aineellinen keho ja mieli ovat asat–acit–nirānanda — ne ovat väliaikaisia, tietämättömyyden peittämiä ja kärsimyksen alaisia. Kun sielu samaistuu niihin, se kokee niiden luonteen omanaan, vaikka se ei ole sen todellinen luonto.

Todellisuudessa sielu ei ole koskaan menettänyt alkuperäistä henkistä luontoaan, vaan sen tietoisuus on vain peittynyt. Vapautuminen tarkoittaa sitä, että tämä peite poistuu ja jīva herää jälleen omaan asemaansa.

Lue lisää

Todellisuudessa sielu ei ole koskaan menettänyt alkuperäistä henkistä luontoaan, vaan sen tietoisuus on vain peittynyt. Vapautuminen tarkoittaa sitä, että tämä peite poistuu ja jīva herää jälleen omaan asemaansa.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Todellisuudessa sielu ei ole koskaan menettänyt alkuperäistä henkistä luontoaan, vaan sen tietoisuus on vain peittynyt. Vapautuminen tarkoittaa sitä, että tämä peite poistuu ja jīva herää jälleen omaan asemaansa.

Lue lisää

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

*****************

Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.


Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.

***************************

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00055 kirjoitti:

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

*****************

Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.


Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.

***************************

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Väärä ego (ahamkara)

अहंंकाऱ


Väärä ego (AHAMKARA) on substanssi (ei fyysinen), joka ympäröi meidän "todellista itseämme" – sieluamme – jotta voimme kokea aineellisen maailman ja toimia siinä.

Esimerkiksi voisi olla näin: nukut ja näet unen, jossa yhdistät itsesi toiseen persoonaan, joka saattaa olla jopa vastakkaista sukupuolta, tai ehkä eri biologinen laji, esimerkiksi lintu. Unen tapahtumat vievät mukaansa, iloitset tai kärsit, eläen unen juonta ja täysin identifioiden itsesi sen hahmon kanssa. Heräämiseen asti sinä ja hahmo olette yksi ja sama. Luulet olevasi hän, ja uskot kaikkeen, mitä unessa tapahtuu, aivan kuin se olisi objektiivinen todellisuus.

Mutta herätys asettaa kaiken paikoilleen, sinä olet taas sinä, etkä unen hahmo. Unen hahmo oli vain päälle asetettu persoona omine muistoineen ja tunteineen.

Kysymys kuuluu: onko se, mikä heräsi, varmasti sinä? Oletko herännyt täysin, vai onko jälleen päälle asetettu väärä ymmärrys itsestäsi?


Vedoissa voidaan kohdata tällainen väite: "Et ole se, mitä näet."

Väärän egon pääasiallinen tehtävä on ylläpitää meissä varmuutta siitä, että me olemme me, ja että kaikki ympärillämme tapahtuu todellisesti. Olen mukana erittäin tärkeässä tehtävässä tässä ajallisessa maailmassa, etsin onnea. Kysykäämme itseltämme: jos meillä on väärä ego, onko olemassa myös todellinen ego? Kuka me todella olemme?


Vedat selittävät, että jokaisella on todellinen ego, oma paikkansa tai tarkoituksensa, mutta se sijaitsee henkimaailmassa, ei aineellisessa.

********************

Vain katkelmia. Erittäin paljon k äännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Äänestä

Anonyymi00056 kirjoitti:

Väärä ego (ahamkara)

अहंंकाऱ


Väärä ego (AHAMKARA) on substanssi (ei fyysinen), joka ympäröi meidän "todellista itseämme" – sieluamme – jotta voimme kokea aineellisen maailman ja toimia siinä.

Esimerkiksi voisi olla näin: nukut ja näet unen, jossa yhdistät itsesi toiseen persoonaan, joka saattaa olla jopa vastakkaista sukupuolta, tai ehkä eri biologinen laji, esimerkiksi lintu. Unen tapahtumat vievät mukaansa, iloitset tai kärsit, eläen unen juonta ja täysin identifioiden itsesi sen hahmon kanssa. Heräämiseen asti sinä ja hahmo olette yksi ja sama. Luulet olevasi hän, ja uskot kaikkeen, mitä unessa tapahtuu, aivan kuin se olisi objektiivinen todellisuus.

Mutta herätys asettaa kaiken paikoilleen, sinä olet taas sinä, etkä unen hahmo. Unen hahmo oli vain päälle asetettu persoona omine muistoineen ja tunteineen.

Kysymys kuuluu: onko se, mikä heräsi, varmasti sinä? Oletko herännyt täysin, vai onko jälleen päälle asetettu väärä ymmärrys itsestäsi?


Vedoissa voidaan kohdata tällainen väite: "Et ole se, mitä näet."

Väärän egon pääasiallinen tehtävä on ylläpitää meissä varmuutta siitä, että me olemme me, ja että kaikki ympärillämme tapahtuu todellisesti. Olen mukana erittäin tärkeässä tehtävässä tässä ajallisessa maailmassa, etsin onnea. Kysykäämme itseltämme: jos meillä on väärä ego, onko olemassa myös todellinen ego? Kuka me todella olemme?


Vedat selittävät, että jokaisella on todellinen ego, oma paikkansa tai tarkoituksensa, mutta se sijaitsee henkimaailmassa, ei aineellisessa.

********************

Vain katkelmia. Erittäin paljon k äännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Äänestä

Lue lisää

Persoona, persoonallisuus.


Kokoelma luonteenpiirteitä ja käyttäytymistä, jotka ilmenevät tietyissä olosuhteissa. Puhuttaessa sanan "persoonallisuus" merkityksestä, on syytä huomata, että alun perin ...tarkoitti naamaria, joka peitti kasvonpiirteet ja ilmaisut, ja samankaltainen merkitys löytyy myös kreikkalaisesta sanasta persona - teatterinaamari.

Naamion suu oli tavallisesti koristeltu metallilla, kuten kuparilla tai hopealla, resonanssin lisäämiseksi, ja naamiossa saattoi olla myös kaiutin (tämän vuoksi roomalaiset käyttivät sanaa persona, joka tulee sanasta personare — "soittaa läpi"). Ihminen on yksi, mutta hänellä on monta kasvoa. Näin voidaan sanoa, että henkilö, jolla on pääasiassa surullinen tai tyytymätön ilme, on synkkä tai murehtiva persoona. Toisaalta elämäniloinen ja iloinen ihminen, jolla on kasvoillaan naurunjuonteet ja virnistävät silmät, reagoi useammin positiivisesti. Positiivinen persoona, positiivinen hahmo (ransk.).

Mutta ei aina ihmiset ole vilpittömiä, eivätkä kaikki ajatukset ihmisen mielessä heijastu hänen kasvoiltaan. Jotkut pystyvät tuntemaan sisällään yhtä, mutta näyttämään kasvoillaan aivan muuta.... Ihminen voi sovittaa itselleen erilaisia naamioita eri olosuhteissa, toimiessaan omien etujensa mukaan. Kaksinaamaisuus ja moninaamaisuus ovat seurausta vilpittömyyden puutteesta, salailusta, pelosta ja ristiriitaisista haluista sisällä. Nykypsykologia pitää useiden persoonien samanaikaista olemassaoloa yhdessä ihmisessä patologiana dissosiatiivisten häiriöiden yhteydessä."

Kyllä, todellakin, yhdessä tietoisuudessa voi olla useita persoonallisuuksia, sillä persoonallisuus on toissijainen ja johdettu suhteessa ensisijaiseen tietoisuuteen. Elävän olennon tietoisuus voi ahmakaran (väärän egon) ansiosta eläytyä mihin tahansa rooliin (ja niitä voi olla useita samanaikaisesti), mutta ongelma näkyy yksinkertaisessa kaavassa: yhden vahvan persoonallisuuden sijaan tietoisuuteen muodostuu useita heikkoja persoonallisuuksia, jotka esiintyvät vuorotellen riippuen ympärillä tapahtuvista asioista. Ne toimivat ristiriitaisesti aiheuttaen ”konfliktin itsensä kanssa”. Ei ole selvää, millaista persoonallisuutta tällainen ”selkärangaton” ihminen kasvattaa itsessään.

Kysy itseltäsi koko ajan: ”Mitä persoonallisuuden piirteitä: hyveitä tai paheita, kasvatat itsessäsi? Miten muut näkevät minut? Kuka olen persoonallisuutena ympäristölleni?” Ja viimeinen asia. Minä olen minä. Minun persoonallisuuteni on minun persoonallisuuteni. Henkilökohtaiset tiedot (nimi, syntymäaika jne.) voivat muuttua. Mutta minä olen muuttumaton, jos toimin tietoisesti.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Persoona, persoonallisuus.


Kokoelma luonteenpiirteitä ja käyttäytymistä, jotka ilmenevät tietyissä olosuhteissa. Puhuttaessa sanan "persoonallisuus" merkityksestä, on syytä huomata, että alun perin ...tarkoitti naamaria, joka peitti kasvonpiirteet ja ilmaisut, ja samankaltainen merkitys löytyy myös kreikkalaisesta sanasta persona - teatterinaamari.

Naamion suu oli tavallisesti koristeltu metallilla, kuten kuparilla tai hopealla, resonanssin lisäämiseksi, ja naamiossa saattoi olla myös kaiutin (tämän vuoksi roomalaiset käyttivät sanaa persona, joka tulee sanasta personare — "soittaa läpi"). Ihminen on yksi, mutta hänellä on monta kasvoa. Näin voidaan sanoa, että henkilö, jolla on pääasiassa surullinen tai tyytymätön ilme, on synkkä tai murehtiva persoona. Toisaalta elämäniloinen ja iloinen ihminen, jolla on kasvoillaan naurunjuonteet ja virnistävät silmät, reagoi useammin positiivisesti. Positiivinen persoona, positiivinen hahmo (ransk.).

Mutta ei aina ihmiset ole vilpittömiä, eivätkä kaikki ajatukset ihmisen mielessä heijastu hänen kasvoiltaan. Jotkut pystyvät tuntemaan sisällään yhtä, mutta näyttämään kasvoillaan aivan muuta.... Ihminen voi sovittaa itselleen erilaisia naamioita eri olosuhteissa, toimiessaan omien etujensa mukaan. Kaksinaamaisuus ja moninaamaisuus ovat seurausta vilpittömyyden puutteesta, salailusta, pelosta ja ristiriitaisista haluista sisällä. Nykypsykologia pitää useiden persoonien samanaikaista olemassaoloa yhdessä ihmisessä patologiana dissosiatiivisten häiriöiden yhteydessä."

Kyllä, todellakin, yhdessä tietoisuudessa voi olla useita persoonallisuuksia, sillä persoonallisuus on toissijainen ja johdettu suhteessa ensisijaiseen tietoisuuteen. Elävän olennon tietoisuus voi ahmakaran (väärän egon) ansiosta eläytyä mihin tahansa rooliin (ja niitä voi olla useita samanaikaisesti), mutta ongelma näkyy yksinkertaisessa kaavassa: yhden vahvan persoonallisuuden sijaan tietoisuuteen muodostuu useita heikkoja persoonallisuuksia, jotka esiintyvät vuorotellen riippuen ympärillä tapahtuvista asioista. Ne toimivat ristiriitaisesti aiheuttaen ”konfliktin itsensä kanssa”. Ei ole selvää, millaista persoonallisuutta tällainen ”selkärangaton” ihminen kasvattaa itsessään.

Kysy itseltäsi koko ajan: ”Mitä persoonallisuuden piirteitä: hyveitä tai paheita, kasvatat itsessäsi? Miten muut näkevät minut? Kuka olen persoonallisuutena ympäristölleni?” Ja viimeinen asia. Minä olen minä. Minun persoonallisuuteni on minun persoonallisuuteni. Henkilökohtaiset tiedot (nimi, syntymäaika jne.) voivat muuttua. Mutta minä olen muuttumaton, jos toimin tietoisesti.

Lue lisää

Tietoisuus (Chitta)

चित्त

Ajattelen, siis olen olemassa. Kyky tiedostaa itsensä ja ympärillä tapahtuva erottaa meidät elottomasta aineesta. Filosofiassa ja joissakin vedatekstien käännöksissä tietoisuus ja sielu ymmärretään usein samaksi asiaksi. Ilman tietoista ymmärtämistä ei voi kutsua itseään eläväksi. Sielua käsittelevässä osiossa on jo kuvattu joitakin sen ominaisuuksia, mutta on mainittava vielä yksi tärkeä piirre: vapaus valita. Tietoinen valinta. Me voimme valita, mitä teemme ja miten toimimme erilaisissa elämäntilanteissa. Mutta valinnanvapaus tarkoittaa myös mahdollisuutta tehdä virhe. Siksi on suotavaa olla kirkkaassa, selkeässä tietoisuuden tilassa. ...
Valinnanvapaus on suuri lahja ja suuri vastuu....


********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00058 kirjoitti:

Tietoisuus (Chitta)

चित्त

Ajattelen, siis olen olemassa. Kyky tiedostaa itsensä ja ympärillä tapahtuva erottaa meidät elottomasta aineesta. Filosofiassa ja joissakin vedatekstien käännöksissä tietoisuus ja sielu ymmärretään usein samaksi asiaksi. Ilman tietoista ymmärtämistä ei voi kutsua itseään eläväksi. Sielua käsittelevässä osiossa on jo kuvattu joitakin sen ominaisuuksia, mutta on mainittava vielä yksi tärkeä piirre: vapaus valita. Tietoinen valinta. Me voimme valita, mitä teemme ja miten toimimme erilaisissa elämäntilanteissa. Mutta valinnanvapaus tarkoittaa myös mahdollisuutta tehdä virhe. Siksi on suotavaa olla kirkkaassa, selkeässä tietoisuuden tilassa. ...
Valinnanvapaus on suuri lahja ja suuri vastuu....


********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Äly (Buddhi)
बुद्धि

Vain yksi ihmisen kyky erottaa hänet olennaisesti muista olennoista – se on kyky ajatella loogisesti, päättelemään. Tämän kyvyn ihmiselle antaa äly Ja vedat sanovat, että se voi olla kahdessa eri tilassa.

Ensimmäinen tila on aineellinen maallinen äly (buddhi). Maallinen äly asettaa itselleen tavoitteeksi johtaa elävä olento läpi kaikki houkutukset ja esteet kohti sen kohtaloa (lopullista päämäärää) tai elämän tarkoitusta. Materiaalimaailmassa merkitys on aina ollut ja on edelleen: perhe, aistilliset nautinnot, terveys, aineellinen hyvinvointi, muiden kunnioitus, valta ja maine. Järki on aistien ja mielen yläpuolella, analysoiden ympäristöä ja kokemuksemme maailmaa. Se määrittelee, mikä on hyödyllistä ja mikä haitallista elävälle olennolle näiden tavoitteiden saavuttamisen kontekstissa. Mieli, joka saa tietoa aisteilta, pyrkii miellyttävään kohteeseen, mutta järki voi pysäyttää sen, jos tämä kohde edustaa jonkinlaista vaaraa elävälle olennolle tai ei vastaa järkeviä tavoitteita. (Esimerkiksi mielelle voi olla miellyttävää alkoholipäihtymys ja rentoutuminen työpäivän päätteeksi, mutta jos sinun on ajetava autoa, juuri järki kertoo, että nyt ei kannata juoda, koska tavoitteesi on päästä illalla töiden jälkeen kotiin ehjänä ja vahingoittumattomana. Valitettavasti kaikki tavoitteet, joihin homo sapiens (järkevä ihminen kädellisten heimosta) pyrkii, ovat aineellisia eivätkä kykene antamaan hänelle todellista onnea.

Toinen tila – ylimaallinen äly (Divya Buddhi) – asettaa tavoitteekseen johtaa meidät todelliseen todellisuuteen (ylitietoisuuden maailmaan tai henkimaailmaan), maailmaan, joka ulottuu aistillisen kokemuksen rajojen ulkopuolelle. Vain Divya Buddhin avulla voimme päästä sinne, missä on todellinen kohtalomme ja elämän todellinen tarkoitus. Yksi sen ainutlaatuisista ominaisuuksista on kyky analysoida itseään ilman mielen ja aistien apua, asettamalla tavoitteita ajasta ja tilasta riippumatta. ...
...

Se etsii Totuutta illuusion takaa erottaen ikuisen ajallisesta.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Äly (Buddhi)
बुद्धि

Vain yksi ihmisen kyky erottaa hänet olennaisesti muista olennoista – se on kyky ajatella loogisesti, päättelemään. Tämän kyvyn ihmiselle antaa äly Ja vedat sanovat, että se voi olla kahdessa eri tilassa.

Ensimmäinen tila on aineellinen maallinen äly (buddhi). Maallinen äly asettaa itselleen tavoitteeksi johtaa elävä olento läpi kaikki houkutukset ja esteet kohti sen kohtaloa (lopullista päämäärää) tai elämän tarkoitusta. Materiaalimaailmassa merkitys on aina ollut ja on edelleen: perhe, aistilliset nautinnot, terveys, aineellinen hyvinvointi, muiden kunnioitus, valta ja maine. Järki on aistien ja mielen yläpuolella, analysoiden ympäristöä ja kokemuksemme maailmaa. Se määrittelee, mikä on hyödyllistä ja mikä haitallista elävälle olennolle näiden tavoitteiden saavuttamisen kontekstissa. Mieli, joka saa tietoa aisteilta, pyrkii miellyttävään kohteeseen, mutta järki voi pysäyttää sen, jos tämä kohde edustaa jonkinlaista vaaraa elävälle olennolle tai ei vastaa järkeviä tavoitteita. (Esimerkiksi mielelle voi olla miellyttävää alkoholipäihtymys ja rentoutuminen työpäivän päätteeksi, mutta jos sinun on ajetava autoa, juuri järki kertoo, että nyt ei kannata juoda, koska tavoitteesi on päästä illalla töiden jälkeen kotiin ehjänä ja vahingoittumattomana. Valitettavasti kaikki tavoitteet, joihin homo sapiens (järkevä ihminen kädellisten heimosta) pyrkii, ovat aineellisia eivätkä kykene antamaan hänelle todellista onnea.

Toinen tila – ylimaallinen äly (Divya Buddhi) – asettaa tavoitteekseen johtaa meidät todelliseen todellisuuteen (ylitietoisuuden maailmaan tai henkimaailmaan), maailmaan, joka ulottuu aistillisen kokemuksen rajojen ulkopuolelle. Vain Divya Buddhin avulla voimme päästä sinne, missä on todellinen kohtalomme ja elämän todellinen tarkoitus. Yksi sen ainutlaatuisista ominaisuuksista on kyky analysoida itseään ilman mielen ja aistien apua, asettamalla tavoitteita ajasta ja tilasta riippumatta. ...
...

Se etsii Totuutta illuusion takaa erottaen ikuisen ajallisesta.

Lue lisää

Tietoisuuden tasot (pancha kosha)
पञ्च कोश

Elävä olento, jolla on aineellinen keho, käy läpi viisi olemassaolon vaihetta:
anna-maya, prāṇa-maya, mano-maya, vijñāna-maya ja lopulta ānanda-maya.
Elämän alussa jokainen ajattelee vain ruokaa. Lapsi tai eläin kokee tyydytystä vain silloin, kun se voi syödä herkullista ruokaa. Tätä tietoisuuden kehitysvaihetta, jossa elävän olennon pääasiallinen tavoite on syödä itsensä kylläiseksi, kutsutaan anna-mayaksi. Sana anna tarkoittaa ”ruokaa”.

Sitten ihminen alkaa tiedostaa olemassaolonsa ja on onnellinen, jos hänen elämäänsä ei uhkaa vaara. Tätä vaihetta kutsutaan prana-mayaksi, eli tietoisuudeksi omasta olemassaolosta. Ihmisen tietoisuus, joka on noussut mielen tasolle (manas), kutsutaan manomayaksi.

Materialistinen sivilisaatio on pääasiassa näillä kolmella tasolla: anna-maya, prana-maya ja mano-maya. Sivistyneiden ihmisten ensimmäinen huolenaihe on varmistaa taloudellinen hyvinvointinsa, toinen on suojella itseään kaikelta, mikä uhkaa elämää.

Kun ihminen saavuttaa seuraavan kehitysvaiheen tietoisuudessaan, hän alkaa pohtia ja kehittää filosofisen lähestymistavan elämän arvoihin. Jos filosofisten näkemyksiensä kehittyessä ihminen alkaa elää älyn (buddhi) tasolla ja ymmärtää, että hän ei ole aineellinen keho, vaan ikuinen sielu, hän on saavuttanut vigyana-maya-vaiheen.

Henkisesti kehittyessään hän sitten ymmärtää Korkeimman Jumalan – Korkeimman Sielun. Kun ihminen palauttaa suhteensa Jumalaan...
...
hän saavuttaa ananda-maya-vaiheen. Ananda-maya on ...

********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00060 kirjoitti:

Tietoisuuden tasot (pancha kosha)
पञ्च कोश

Elävä olento, jolla on aineellinen keho, käy läpi viisi olemassaolon vaihetta:
anna-maya, prāṇa-maya, mano-maya, vijñāna-maya ja lopulta ānanda-maya.
Elämän alussa jokainen ajattelee vain ruokaa. Lapsi tai eläin kokee tyydytystä vain silloin, kun se voi syödä herkullista ruokaa. Tätä tietoisuuden kehitysvaihetta, jossa elävän olennon pääasiallinen tavoite on syödä itsensä kylläiseksi, kutsutaan anna-mayaksi. Sana anna tarkoittaa ”ruokaa”.

Sitten ihminen alkaa tiedostaa olemassaolonsa ja on onnellinen, jos hänen elämäänsä ei uhkaa vaara. Tätä vaihetta kutsutaan prana-mayaksi, eli tietoisuudeksi omasta olemassaolosta. Ihmisen tietoisuus, joka on noussut mielen tasolle (manas), kutsutaan manomayaksi.

Materialistinen sivilisaatio on pääasiassa näillä kolmella tasolla: anna-maya, prana-maya ja mano-maya. Sivistyneiden ihmisten ensimmäinen huolenaihe on varmistaa taloudellinen hyvinvointinsa, toinen on suojella itseään kaikelta, mikä uhkaa elämää.

Kun ihminen saavuttaa seuraavan kehitysvaiheen tietoisuudessaan, hän alkaa pohtia ja kehittää filosofisen lähestymistavan elämän arvoihin. Jos filosofisten näkemyksiensä kehittyessä ihminen alkaa elää älyn (buddhi) tasolla ja ymmärtää, että hän ei ole aineellinen keho, vaan ikuinen sielu, hän on saavuttanut vigyana-maya-vaiheen.

Henkisesti kehittyessään hän sitten ymmärtää Korkeimman Jumalan – Korkeimman Sielun. Kun ihminen palauttaa suhteensa Jumalaan...
...
hän saavuttaa ananda-maya-vaiheen. Ananda-maya on ...

********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Fyysinen keho (sthula-sharira)

स्थूलशरीर

Karkea fyysinen keho, eli shthūla-śarira, on fyysinen muoto, joka on vuorovaikutuksessa aineellisen maailman kanssa viiden elementin kautta: eetteri, ilma, tuli, vesi ja maa. Se on keino hankkia kokemusta Jivalle, sielulle, joka käyttää aisteja ja toimintoja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.

Karkea keho on alttiina syntymälle, vanhenemiselle ja kuolemalle, se tuhoutuu, mutta sielu hienojakoisessa kehossa saa reinkarnaation seurauksena uuden fyysisen kuoren, ja kaikki toistuu uudelleen.

Hienojakoinen keho ( sukshma sharira)

सूक्ष्मशरीर


Yksi kolmesta kehosta, jotka muodostavat ihmisen.

Sūkṣmaśarīra koostuu 18 elementistä, mukaan lukien mieli (manas), äly (buddhi), ego (ahamkara), kymmenen aistielintä (5 ) ja toimintaa (5), sekä viisi hienojakoista elementtiä (pancha mahabhuta).

Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Fyysinen keho (sthula-sharira)

स्थूलशरीर

Karkea fyysinen keho, eli shthūla-śarira, on fyysinen muoto, joka on vuorovaikutuksessa aineellisen maailman kanssa viiden elementin kautta: eetteri, ilma, tuli, vesi ja maa. Se on keino hankkia kokemusta Jivalle, sielulle, joka käyttää aisteja ja toimintoja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.

Karkea keho on alttiina syntymälle, vanhenemiselle ja kuolemalle, se tuhoutuu, mutta sielu hienojakoisessa kehossa saa reinkarnaation seurauksena uuden fyysisen kuoren, ja kaikki toistuu uudelleen.

Hienojakoinen keho ( sukshma sharira)

सूक्ष्मशरीर


Yksi kolmesta kehosta, jotka muodostavat ihmisen.

Sūkṣmaśarīra koostuu 18 elementistä, mukaan lukien mieli (manas), äly (buddhi), ego (ahamkara), kymmenen aistielintä (5 ) ja toimintaa (5), sekä viisi hienojakoista elementtiä (pancha mahabhuta).

Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

Lue lisää

Et ole se, mitä näet

Anonyymi00062 kirjoitti:

Et ole se, mitä näet

Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Sielu (atma)

आत्मा

Sielu (sanskritiksi ātma) – elävä olento tai yksilöllinen olemus. Se on ikuinen atominen osa Maailmansielua tai Ylitietoisuutta. Sielun ilmenemisalue ...on materiaalisen ja henkisen maailman välinen rajallinen energia (Tataṣṭha-shakti). Tämä on aineeton alue, ja kuten kaikki olemassa oleva, se sijaitsee Korkeimman (Jumalan) tietoisuudessa. Siksi yritykset punnita, valokuvata, koskettaa tai nähdä sielu silmin ovat absurdi ja merkityksetön ajatus.

...
Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Materiaalimaailmassa sielu on sidottu väärään egoon, mieleen, älyyn ja aisteihin. Henkimaailmaan päästyään sielu löytää todellisen tarkoituksensa. Sielulla on kolme erottamatonta ominaisuutta: Sat-Chit-Ananda. Sat – (kuolemattomuus), Chit – (tietoisuus), Ananda – (autuus). Sielulla on täysin ikuinen kuolematon olemassaolo ja tietoisuus. Ananda eli autuus on se, mitä sielu kaipaa ja mihin se pyrkii. Se on elämän todellinen tarkoitus ja sen ilmentymisen (syntymän) tarkoitus.

Tämä pieni kommentti ei pysty paljastamaan koko merkitystä niin syvälliselle käsitteelle kuin sielu. Monien aikakausien viisaat ovat löytäneet sielun erilaisia puolia, mutta tähän päivään mennessä meillä ei ole tarkkaa ja kattavaa käsitystä siitä, mitä se on....

Anonyymi00063 kirjoitti:

Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Sielu (sanskritiksi ātmā) on ikuinen, tietoinen yksilö (jīva), elävä olento ja erillinen henkinen olemus. Se ei ole aineellinen rakenne, vaan ikuinen henkinen kipinä, joka kuuluu Jumalan tietoisuuteen.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Sielu (atma)

आत्मा

Sielu (sanskritiksi ātma) – elävä olento tai yksilöllinen olemus. Se on ikuinen atominen osa Maailmansielua tai Ylitietoisuutta. Sielun ilmenemisalue ...on materiaalisen ja henkisen maailman välinen rajallinen energia (Tataṣṭha-shakti). Tämä on aineeton alue, ja kuten kaikki olemassa oleva, se sijaitsee Korkeimman (Jumalan) tietoisuudessa. Siksi yritykset punnita, valokuvata, koskettaa tai nähdä sielu silmin ovat absurdi ja merkityksetön ajatus.

...
Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Materiaalimaailmassa sielu on sidottu väärään egoon, mieleen, älyyn ja aisteihin. Henkimaailmaan päästyään sielu löytää todellisen tarkoituksensa. Sielulla on kolme erottamatonta ominaisuutta: Sat-Chit-Ananda. Sat – (kuolemattomuus), Chit – (tietoisuus), Ananda – (autuus). Sielulla on täysin ikuinen kuolematon olemassaolo ja tietoisuus. Ananda eli autuus on se, mitä sielu kaipaa ja mihin se pyrkii. Se on elämän todellinen tarkoitus ja sen ilmentymisen (syntymän) tarkoitus.

Tämä pieni kommentti ei pysty paljastamaan koko merkitystä niin syvälliselle käsitteelle kuin sielu. Monien aikakausien viisaat ovat löytäneet sielun erilaisia puolia, mutta tähän päivään mennessä meillä ei ole tarkkaa ja kattavaa käsitystä siitä, mitä se on....

Lue lisää

sielu on Jumalan rajallinen tietoisuuden energia (taṭasthā-śakti). Se sijaitsee henkisen ja aineellisen maailman rajalla, ei fyysisenä sijaintina, vaan tietoisuuden asemana. Tämä tarkoittaa, että sielu voi kääntyä joko kohti henkimaailmaa tai kohti aineellista maailmaa.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Sielu (sanskritiksi ātmā) on ikuinen, tietoinen yksilö (jīva), elävä olento ja erillinen henkinen olemus. Se ei ole aineellinen rakenne, vaan ikuinen henkinen kipinä, joka kuuluu Jumalan tietoisuuteen.

Lue lisää

Koska sielu on aineeton ja henkinen, sen mittaaminen, näkeminen tai koskettaminen aineellisilla välineillä on mahdotonta. Yritykset havaita sielu fyysisillä aisteilla tai teknologialla perustuvat väärään oletukseen, koska sielu ei ole aineellinen objekti vaan tietoinen subjekti.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Koska sielu on aineeton ja henkinen, sen mittaaminen, näkeminen tai koskettaminen aineellisilla välineillä on mahdotonta. Yritykset havaita sielu fyysisillä aisteilla tai teknologialla perustuvat väärään oletukseen, koska sielu ei ole aineellinen objekti vaan tietoinen subjekti.

Lue lisää

Ehdollistunut elävä olento
Anonyymi-ap
2026-04-25 06:42:43

Tuli mieleen lisätä tämä tekstiin, koska toisessa keskustelussa puhuttiin hyvästä ja pahasta, ja puhe kääntyi ehollistuneeseen elävään olentoon.
Se on olento, joka elää tottumusten, halujen ja ulkoisten vaikutusten ohjaamana.
Ehdollistunut elävä olento” (sanskritiksi usein baddha-jīva) tarkoittaa: sielua, joka on sidottu aineelliseen maailmaan ja jonka tietoisuus on peittynyt halujen, karmallisten vaikutusten ja egon vuoksi eli se on olento, joka elää tottumusten, halujen ja ulkoisten vaikutusten ohjaamana.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19369502/missa-naisia-ei-kunnioiteta-kaikki-uskonnolliset-rituaalit-ovat-turhia

Joku kirjoitti:

"Kerro mulle, millanen on ns "hyvä" ihminen??"

Emme erottele ketään sillä kriteerillä; kyse on vain siitä, kuinka paljon alkuperäinen olemus on edollistunut.

Hyvä ihminen ei filosofiassamme tarkoita samaa kuin länsimaisessa moraalijärjestelmässä, jossa ihmisiä arvioidaan erilaisten hyveiden ja paheiden listojen kautta ja asetetaan niiden perusteella paremmuusjärjestykseen.

Koska “hyvyys” ei siis ole identiteetti, jota joku voisi omistaa tai josta voisi sanoa “olen hyvä ihminen”, vaan pikemminkin suunta tai tila, joka ilmenee siinä, miten tietoisuus toimii ja mihin se kohdistuu. Mitä vähemmän toiminta pyörii egon ympärillä ja mitä vähemmän kaikki rakentuu oman itsen keskittämisen varaan, sitä vähemmän tietoisuus on sidottu ehdollistaviin rakenteisiin.


Tähän liittyy myös käsitys sadhu-luonteesta ja sat-sangasta: “sadhu” ei viittaa täydelliseen tai virheettömään ihmiseen, vaan henkilöön, joka vilpittömästi pyrkii totuuteen ja samalla vähentää itsekkäiden motiivien ohjaamaa toimintaa. Tällainen ihminen ei ole moraalisesti ylentynyt muiden yläpuolelle, vaan enemmänkin suuntautunut eri tavalla – pois itsekeskeisyydestä ja kohti syvempää ymmärrystä ja yhteyttä. Samalla korostuu myötätunto ja väkivallattomuus.

Koska ketään erotella hyvän tai huonon ihmisen kriteerillä, se tarkoittaa juuri tätä: ero ei ole olemuksellinen vaan tilallinen.


Kukaan ei ole lähtökohtaisesti toista parempi tai huonompi, vaan kyse on siitä, kuinka paljon alkuperäinen tietoisuus on peittynyt ehdollistumisen alle ja kuinka kirkkaasti sen oma luonne pääsee esiin toiminnassa ja tietoisuudessa.

Joku kirjotti:
"Ihan teiltä kaikilta joitten mielestä, naiset ei yhtä arvosia... Oonko väärässä??"

Vastaus:

Itse asiassa me emme edes erottele ketään miehiksi ja naisiksi

Jīva on luonteeltaan henkinen ja ikuinen.

Jokaisella sielulla on oma alkuperäinen identiteettinsä eli svarūpa.

Kun sielu on yhteydessä aineelliseen maailmaan, tämä todellinen identiteetti ei näy täydellisesti.
Ihmisen arkipäiväinen kokemus identiteetistä näyttää hyvin erilaiselta. Tavallisesti ihminen määrittelee itsensä monien kerrosten kautta: kehon, mielen, muistojen, elämäntarinan ja sosiaalisten roolien avulla. Nämä tekijät muodostavat yhdessä sen, mitä kutsumme persoonallisuudeksi. Ihminen kokee olevansa tietty fyysinen keho, jolla on tietty historia, tietty luonne ja tietty paikka yhteiskunnassa. Nämä kerrokset ovat kuitenkin väliaikaisia. Ne ovat todellisia kokemuksen tasolla, mutta ne eivät ole sielun lopullinen olemus.

Ensimmäinen näistä kerroksista on keho. Ihminen syntyy tiettyyn biologiseen muotoon, tiettyyn sukupuoleen ja tiettyyn kulttuuriseen ympäristöön. Kehon kautta hän kokee maailman ja toimii siinä. Keho vaikuttaa siihen, millaisia mahdollisuuksia elämä tarjoaa ja millaisia rajoituksia siihen liittyy. Samalla keho luo voimakkaan identifikaation: ihminen alkaa ajatella olevansa juuri tämä fyysinen organismi, mutta keho on kuitenkin vain väline, jonka kautta sielu toimii aineellisessa maailmassa. Kun keho kuolee, sielu jatkaa olemassaoloaan, ja siksi keho ei voi olla sielun pysyvä identiteetti.
Kehon lisäksi identiteetti rakentuu mielestä. Mieli sisältää ajatuksia, tunteita, toiveita, pelkoja ja mielikuvia, jotka jatkuvasti muuttuvat. Ihminen voi olla nuorena täysin erilainen kuin vanhana, koska hänen mielensä on muovautunut kokemusten kautta. Vaikka mieli tuntuu hyvin henkilökohtaiselta ja intiimiltä, sekään ei ole sielu itse. Mieli on psykologinen instrumentti, jonka kautta sielu havaitsee ja tulkitsee maailmaa.

Kolmas kerros liittyy muistoihin ja elämäntarinaan. Ihminen rakentaa käsityksen itsestään menneisyyden tapahtumien avulla: lapsuudesta, ihmissuhteista, onnistumisista ja epäonnistumisista. Näistä muodostuu narratiivi, jonka avulla ihminen selittää itselleen, kuka hän on. Mutta tämäkin identiteetti on väliaikainen. Kun keho ja mieli muuttuvat tai kun sielu siirtyy uuteen syntymään, tämä elämäntarina katoaa tai muuttuu perusteellisesti. Se ei voi olla sielun ikuinen olemus.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Ehdollistunut elävä olento
Anonyymi-ap
2026-04-25 06:42:43

Tuli mieleen lisätä tämä tekstiin, koska toisessa keskustelussa puhuttiin hyvästä ja pahasta, ja puhe kääntyi ehollistuneeseen elävään olentoon.
Se on olento, joka elää tottumusten, halujen ja ulkoisten vaikutusten ohjaamana.
Ehdollistunut elävä olento” (sanskritiksi usein baddha-jīva) tarkoittaa: sielua, joka on sidottu aineelliseen maailmaan ja jonka tietoisuus on peittynyt halujen, karmallisten vaikutusten ja egon vuoksi eli se on olento, joka elää tottumusten, halujen ja ulkoisten vaikutusten ohjaamana.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19369502/missa-naisia-ei-kunnioiteta-kaikki-uskonnolliset-rituaalit-ovat-turhia

Joku kirjoitti:

"Kerro mulle, millanen on ns "hyvä" ihminen??"

Emme erottele ketään sillä kriteerillä; kyse on vain siitä, kuinka paljon alkuperäinen olemus on edollistunut.

Hyvä ihminen ei filosofiassamme tarkoita samaa kuin länsimaisessa moraalijärjestelmässä, jossa ihmisiä arvioidaan erilaisten hyveiden ja paheiden listojen kautta ja asetetaan niiden perusteella paremmuusjärjestykseen.

Koska “hyvyys” ei siis ole identiteetti, jota joku voisi omistaa tai josta voisi sanoa “olen hyvä ihminen”, vaan pikemminkin suunta tai tila, joka ilmenee siinä, miten tietoisuus toimii ja mihin se kohdistuu. Mitä vähemmän toiminta pyörii egon ympärillä ja mitä vähemmän kaikki rakentuu oman itsen keskittämisen varaan, sitä vähemmän tietoisuus on sidottu ehdollistaviin rakenteisiin.


Tähän liittyy myös käsitys sadhu-luonteesta ja sat-sangasta: “sadhu” ei viittaa täydelliseen tai virheettömään ihmiseen, vaan henkilöön, joka vilpittömästi pyrkii totuuteen ja samalla vähentää itsekkäiden motiivien ohjaamaa toimintaa. Tällainen ihminen ei ole moraalisesti ylentynyt muiden yläpuolelle, vaan enemmänkin suuntautunut eri tavalla – pois itsekeskeisyydestä ja kohti syvempää ymmärrystä ja yhteyttä. Samalla korostuu myötätunto ja väkivallattomuus.

Koska ketään erotella hyvän tai huonon ihmisen kriteerillä, se tarkoittaa juuri tätä: ero ei ole olemuksellinen vaan tilallinen.


Kukaan ei ole lähtökohtaisesti toista parempi tai huonompi, vaan kyse on siitä, kuinka paljon alkuperäinen tietoisuus on peittynyt ehdollistumisen alle ja kuinka kirkkaasti sen oma luonne pääsee esiin toiminnassa ja tietoisuudessa.

Joku kirjotti:
"Ihan teiltä kaikilta joitten mielestä, naiset ei yhtä arvosia... Oonko väärässä??"

Vastaus:

Itse asiassa me emme edes erottele ketään miehiksi ja naisiksi

Jīva on luonteeltaan henkinen ja ikuinen.

Jokaisella sielulla on oma alkuperäinen identiteettinsä eli svarūpa.

Kun sielu on yhteydessä aineelliseen maailmaan, tämä todellinen identiteetti ei näy täydellisesti.
Ihmisen arkipäiväinen kokemus identiteetistä näyttää hyvin erilaiselta. Tavallisesti ihminen määrittelee itsensä monien kerrosten kautta: kehon, mielen, muistojen, elämäntarinan ja sosiaalisten roolien avulla. Nämä tekijät muodostavat yhdessä sen, mitä kutsumme persoonallisuudeksi. Ihminen kokee olevansa tietty fyysinen keho, jolla on tietty historia, tietty luonne ja tietty paikka yhteiskunnassa. Nämä kerrokset ovat kuitenkin väliaikaisia. Ne ovat todellisia kokemuksen tasolla, mutta ne eivät ole sielun lopullinen olemus.

Ensimmäinen näistä kerroksista on keho. Ihminen syntyy tiettyyn biologiseen muotoon, tiettyyn sukupuoleen ja tiettyyn kulttuuriseen ympäristöön. Kehon kautta hän kokee maailman ja toimii siinä. Keho vaikuttaa siihen, millaisia mahdollisuuksia elämä tarjoaa ja millaisia rajoituksia siihen liittyy. Samalla keho luo voimakkaan identifikaation: ihminen alkaa ajatella olevansa juuri tämä fyysinen organismi, mutta keho on kuitenkin vain väline, jonka kautta sielu toimii aineellisessa maailmassa. Kun keho kuolee, sielu jatkaa olemassaoloaan, ja siksi keho ei voi olla sielun pysyvä identiteetti.
Kehon lisäksi identiteetti rakentuu mielestä. Mieli sisältää ajatuksia, tunteita, toiveita, pelkoja ja mielikuvia, jotka jatkuvasti muuttuvat. Ihminen voi olla nuorena täysin erilainen kuin vanhana, koska hänen mielensä on muovautunut kokemusten kautta. Vaikka mieli tuntuu hyvin henkilökohtaiselta ja intiimiltä, sekään ei ole sielu itse. Mieli on psykologinen instrumentti, jonka kautta sielu havaitsee ja tulkitsee maailmaa.

Kolmas kerros liittyy muistoihin ja elämäntarinaan. Ihminen rakentaa käsityksen itsestään menneisyyden tapahtumien avulla: lapsuudesta, ihmissuhteista, onnistumisista ja epäonnistumisista. Näistä muodostuu narratiivi, jonka avulla ihminen selittää itselleen, kuka hän on. Mutta tämäkin identiteetti on väliaikainen. Kun keho ja mieli muuttuvat tai kun sielu siirtyy uuteen syntymään, tämä elämäntarina katoaa tai muuttuu perusteellisesti. Se ei voi olla sielun ikuinen olemus.

Lue lisää

Lisäksi identiteetti muodostuu sosiaalisista rooleista. Ihminen voi olla esimerkiksi vanhempi, ystävä, työntekijä, kansalainen tai tietyn kulttuurin jäsen. Nämä roolit ovat merkityksellisiä käytännön elämässä, mutta ne riippuvat täysin ympäristöstä ja historiallisista olosuhteista. Jos ihminen syntyisi toiseen maahan tai toiseen aikaan, hänen roolinsa olisi täysin erilainen. Siksi nämä roolit eivät voi olla sielun pysyvä identiteetti.

Kun nämä kaikki kerrokset – keho, mieli, muistot ja roolit – yhdistyvät, syntyy se kokonaisuus, jota tavallisesti kutsumme “minäksi”. Se tuntuu vakaalta ja todelliselta, mutta se on eräänlainen väliaikainen käyttöliittymä, jonka kautta sielu toimii aineellisessa maailmassa. Se ei ole täysin illusorinen, mutta se ei myöskään ole lopullinen todellisuus.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Lisäksi identiteetti muodostuu sosiaalisista rooleista. Ihminen voi olla esimerkiksi vanhempi, ystävä, työntekijä, kansalainen tai tietyn kulttuurin jäsen. Nämä roolit ovat merkityksellisiä käytännön elämässä, mutta ne riippuvat täysin ympäristöstä ja historiallisista olosuhteista. Jos ihminen syntyisi toiseen maahan tai toiseen aikaan, hänen roolinsa olisi täysin erilainen. Siksi nämä roolit eivät voi olla sielun pysyvä identiteetti.

Kun nämä kaikki kerrokset – keho, mieli, muistot ja roolit – yhdistyvät, syntyy se kokonaisuus, jota tavallisesti kutsumme “minäksi”. Se tuntuu vakaalta ja todelliselta, mutta se on eräänlainen väliaikainen käyttöliittymä, jonka kautta sielu toimii aineellisessa maailmassa. Se ei ole täysin illusorinen, mutta se ei myöskään ole lopullinen todellisuus.

Lue lisää

Jokaisella sielulla on oma ainutlaatuinen tapa osallistua tähän jumalalliseen suhteeseen.

Tämä näkemys muuttaa radikaalisti käsityksen identiteetistä. Monissa filosofioissa ajatellaan, että identiteetti rakentuu vähitellen elämän aikana kokemusten kautta. Gaudiya-vaiṣṇava-perinteessä identiteetti ei kuitenkaan synny, vaan se paljastuu. Sielulla on jo alun perin oma todellinen identiteettinsä, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle.
Tämän vuoksi identiteettiä ei pidetä vain psykologisena kysymyksenä, vaan ontologisena kysymyksenä. Se koskee sitä, mikä ihminen todella on kaikkein syvimmällä tasolla. Kun sielu oivaltaa oman svarūpansa, ihminen ei enää määrittele itseään pelkästään kehon, historian tai yhteiskunnallisten roolien kautta.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Jokaisella sielulla on oma ainutlaatuinen tapa osallistua tähän jumalalliseen suhteeseen.

Tämä näkemys muuttaa radikaalisti käsityksen identiteetistä. Monissa filosofioissa ajatellaan, että identiteetti rakentuu vähitellen elämän aikana kokemusten kautta. Gaudiya-vaiṣṇava-perinteessä identiteetti ei kuitenkaan synny, vaan se paljastuu. Sielulla on jo alun perin oma todellinen identiteettinsä, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle.
Tämän vuoksi identiteettiä ei pidetä vain psykologisena kysymyksenä, vaan ontologisena kysymyksenä. Se koskee sitä, mikä ihminen todella on kaikkein syvimmällä tasolla. Kun sielu oivaltaa oman svarūpansa, ihminen ei enää määrittele itseään pelkästään kehon, historian tai yhteiskunnallisten roolien kautta.

Lue lisää

Mieltä tarkastellaan osana hienovaraisempaa aineellista rakennetta. Fyysisen kehon lisäksi ihmisellä ajatellaan olevan hienojakoinen keho, johon kuuluvat mieli, äly ja ego. Nämä muodostavat psykologisen mekanismin, joka suodattaa kaiken kokemuksen. Kun ihminen näkee jotakin, kokemus ei ole pelkkä aistihavainto. Se kulkee mielen läpi, joka antaa sille merkityksen, liittää siihen tunteen ja suhteuttaa sen aikaisempiin kokemuksiin. Siksi kaksi ihmistä voi kokea saman tilanteen täysin eri tavalla.



Mielen rinnalla identiteetti rakentuu myös muistojen varaan. Ihminen ei koe itseään vain hetkellisenä tietoisuutena, vaan jatkuvana tarinana. Hän muistaa menneisyyden tapahtumia ja yhdistää ne kertomukseksi omasta elämästään. Lapsuuden kokemukset, ystävyyssuhteet, onnistumiset ja pettymykset muodostavat narratiivin, jonka avulla ihminen selittää itselleen, kuka hän on. Tämä elämäntarina toimii eräänlaisena psykologisena karttana, jonka avulla ihminen ymmärtää omaa paikkaansa maailmassa.

Kuitenkin tämäkin identiteetin kerros on väliaikainen. Muistot voivat hämärtyä tai muuttua, ja elämäntarinan merkitykset voivat tulkinnan myötä vaihtua.

Lisäksi jos sielu syntyy uudelleen toiseen kehoon, edellisen elämän muistot eivät yleensä ole tietoisesti läsnä. Tästä näkökulmasta elämäntarina ei voi olla sielun ikuinen identiteetti, koska se on sidottu yhteen tiettyyn elämään ja sen tapahtumiin.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Mieltä tarkastellaan osana hienovaraisempaa aineellista rakennetta. Fyysisen kehon lisäksi ihmisellä ajatellaan olevan hienojakoinen keho, johon kuuluvat mieli, äly ja ego. Nämä muodostavat psykologisen mekanismin, joka suodattaa kaiken kokemuksen. Kun ihminen näkee jotakin, kokemus ei ole pelkkä aistihavainto. Se kulkee mielen läpi, joka antaa sille merkityksen, liittää siihen tunteen ja suhteuttaa sen aikaisempiin kokemuksiin. Siksi kaksi ihmistä voi kokea saman tilanteen täysin eri tavalla.



Mielen rinnalla identiteetti rakentuu myös muistojen varaan. Ihminen ei koe itseään vain hetkellisenä tietoisuutena, vaan jatkuvana tarinana. Hän muistaa menneisyyden tapahtumia ja yhdistää ne kertomukseksi omasta elämästään. Lapsuuden kokemukset, ystävyyssuhteet, onnistumiset ja pettymykset muodostavat narratiivin, jonka avulla ihminen selittää itselleen, kuka hän on. Tämä elämäntarina toimii eräänlaisena psykologisena karttana, jonka avulla ihminen ymmärtää omaa paikkaansa maailmassa.

Kuitenkin tämäkin identiteetin kerros on väliaikainen. Muistot voivat hämärtyä tai muuttua, ja elämäntarinan merkitykset voivat tulkinnan myötä vaihtua.

Lisäksi jos sielu syntyy uudelleen toiseen kehoon, edellisen elämän muistot eivät yleensä ole tietoisesti läsnä. Tästä näkökulmasta elämäntarina ei voi olla sielun ikuinen identiteetti, koska se on sidottu yhteen tiettyyn elämään ja sen tapahtumiin.

Lue lisää

Kun keho, mieli, muistot ja sosiaaliset roolit yhdistyvät, syntyy kokonaisuus, jota arkikielessä kutsutaan persoonallisuudeksi tai “minäksi”. Tämä kokonaisuus tuntuu vakaalta, koska sen osat ovat jatkuvasti läsnä kokemuksessa. Silti Gaudiya-filosofian mukaan tämä minä on enemmänkin toiminnallinen järjestelmä kuin lopullinen identiteetti. Se on eräänlainen käyttöliittymä, jonka kautta sielu toimii aineellisessa maailmassa.

Tämän käyttöliittymän taustalla on sielun todellinen identiteetti, jota kutsutaan svarūpaksi. Svarūpa ei synny elämän aikana eikä muutu kokemusten mukana. Se on sielun alkuperäinen ja ikuinen olemus.

Tämä näkökulma muuttaa identiteetin käsitteen perusteellisesti. Monissa filosofioissa identiteetti nähdään prosessina, joka rakentuu vähitellen kokemusten, muistojen ja sosiaalisten suhteiden kautta. Gaudiya-vaiṣṇava-traditiossa identiteettiä ei kuitenkaan luoda, vaan se paljastuu. Sielun todellinen luonto on jo olemassa, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle.


Tällöin identiteettiä ei enää koeta ensisijaisesti psykologisena tai sosiaalisena kysymyksenä. Se muuttuu ontologiseksi kysymykseksi: mitä ihminen on olemukseltaan. Gaudiya-perinteessä lopullinen vastaus tähän kysymykseen löytyy sielun ikuisesta suhteesta Jumalaan. Kun tämä suhde tulee täysin tietoiseksi, ihminen ei enää määrittele itseään pelkästään kehon, mielen tai elämäntarinan kautta, vaan oman svarūpansa kautta – sen ainutlaatuisen rakkaussuhteen kautta.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Kun keho, mieli, muistot ja sosiaaliset roolit yhdistyvät, syntyy kokonaisuus, jota arkikielessä kutsutaan persoonallisuudeksi tai “minäksi”. Tämä kokonaisuus tuntuu vakaalta, koska sen osat ovat jatkuvasti läsnä kokemuksessa. Silti Gaudiya-filosofian mukaan tämä minä on enemmänkin toiminnallinen järjestelmä kuin lopullinen identiteetti. Se on eräänlainen käyttöliittymä, jonka kautta sielu toimii aineellisessa maailmassa.

Tämän käyttöliittymän taustalla on sielun todellinen identiteetti, jota kutsutaan svarūpaksi. Svarūpa ei synny elämän aikana eikä muutu kokemusten mukana. Se on sielun alkuperäinen ja ikuinen olemus.

Tämä näkökulma muuttaa identiteetin käsitteen perusteellisesti. Monissa filosofioissa identiteetti nähdään prosessina, joka rakentuu vähitellen kokemusten, muistojen ja sosiaalisten suhteiden kautta. Gaudiya-vaiṣṇava-traditiossa identiteettiä ei kuitenkaan luoda, vaan se paljastuu. Sielun todellinen luonto on jo olemassa, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle.


Tällöin identiteettiä ei enää koeta ensisijaisesti psykologisena tai sosiaalisena kysymyksenä. Se muuttuu ontologiseksi kysymykseksi: mitä ihminen on olemukseltaan. Gaudiya-perinteessä lopullinen vastaus tähän kysymykseen löytyy sielun ikuisesta suhteesta Jumalaan. Kun tämä suhde tulee täysin tietoiseksi, ihminen ei enää määrittele itseään pelkästään kehon, mielen tai elämäntarinan kautta, vaan oman svarūpansa kautta – sen ainutlaatuisen rakkaussuhteen kautta.

Lue lisää

Tämän käyttöliittymän taustalla on sielun todellinen identiteetti, jota kutsutaan svarūpaksi. Svarūpa ei synny elämän aikana eikä muutu kokemusten mukana. Se on sielun alkuperäinen ja ikuinen olemus.

Tämä näkökulma muuttaa identiteetin käsitteen perusteellisesti. Monissa filosofioissa identiteetti nähdään prosessina, joka rakentuu vähitellen kokemusten, muistojen ja sosiaalisten suhteiden kautta. Gaudiya-vaiṣṇava-traditiossa identiteettiä ei kuitenkaan luoda, vaan se paljastuu. Sielun todellinen luonto on jo olemassa, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Tämän käyttöliittymän taustalla on sielun todellinen identiteetti, jota kutsutaan svarūpaksi. Svarūpa ei synny elämän aikana eikä muutu kokemusten mukana. Se on sielun alkuperäinen ja ikuinen olemus.

Tämä näkökulma muuttaa identiteetin käsitteen perusteellisesti. Monissa filosofioissa identiteetti nähdään prosessina, joka rakentuu vähitellen kokemusten, muistojen ja sosiaalisten suhteiden kautta. Gaudiya-vaiṣṇava-traditiossa identiteettiä ei kuitenkaan luoda, vaan se paljastuu. Sielun todellinen luonto on jo olemassa, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle.

Lue lisää

Tämä alkuperäinen tila kuitenkin “peittyy”, kun jīva joutuu aineellisen energian vaikutuksen alle.

Tätä tilaa kutsutaan ehdollistumiseksi: sielu samaistuu kehoon ja mieleen.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Tämä alkuperäinen tila kuitenkin “peittyy”, kun jīva joutuu aineellisen energian vaikutuksen alle.

Tätä tilaa kutsutaan ehdollistumiseksi: sielu samaistuu kehoon ja mieleen.

Lue lisää

Vapautuminen ei ole vain “paluu johonkin alkuperäiseen paikkaan”, vaan tietoisuuden uudelleenherääminen ja rakkaudellinen suhteen löytämisen prosessi.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Vapautuminen ei ole vain “paluu johonkin alkuperäiseen paikkaan”, vaan tietoisuuden uudelleenherääminen ja rakkaudellinen suhteen löytämisen prosessi.

Ehdollistuminen on tietoisuuden väärä suuntautuminen, ei lopullinen muutos luonteessa
vapautuminen on todellisen tietoisuuden uudelleen herääminen bhaktin kautta.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Ehdollistuminen on tietoisuuden väärä suuntautuminen, ei lopullinen muutos luonteessa
vapautuminen on todellisen tietoisuuden uudelleen herääminen bhaktin kautta.

Onko jīva on “langennut” henki maailmasta aineelliseen maailmaan?

Ei ihan niin!

SCS Math: korostaa enemmän, että kyse ei ole kirjaimellisesta putoamisesta jostain paikasta, vaan tietoisuuden kääntymisestä pois Krishna-tietoisuudesta. “Lankeaminen” on enemmän metafora kuin historiallinen tapahtuma.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Onko jīva on “langennut” henki maailmasta aineelliseen maailmaan?

Ei ihan niin!

SCS Math: korostaa enemmän, että kyse ei ole kirjaimellisesta putoamisesta jostain paikasta, vaan tietoisuuden kääntymisestä pois Krishna-tietoisuudesta. “Lankeaminen” on enemmän metafora kuin historiallinen tapahtuma.

Lue lisää

SCS Math: painottaa filosofista ja tietoisuuskeskeistä tulkintaa: ehdollistuminen on sisäinen väärä suuntautuminen, ei niinkään fyysinen siirtymä maailmojen välillä.

Anonyymi00078 kirjoitti:

SCS Math: painottaa filosofista ja tietoisuuskeskeistä tulkintaa: ehdollistuminen on sisäinen väärä suuntautuminen, ei niinkään fyysinen siirtymä maailmojen välillä.

SCS Math: korostaa enemmän suhteen laadullista palautumista — rakkauden ja palvelun heräämistä, ei niinkään “paikan vaihtoa”.

SCS Math: enemmän filosofinen ja “sisäisen ymmärryksen” painotus (tattva-vichara),
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharajan syvälliset metafyysiset selitykset.

Anonyymi00081 kirjoitti:

SCS Math: enemmän filosofinen ja “sisäisen ymmärryksen” painotus (tattva-vichara),
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharajan syvälliset metafyysiset selitykset.

Lue lisää

SCS Math: “sielu ei ole oikeasti lähtenyt minnekään, vaan on unohtanut itsensä”

Anonyymi00082 kirjoitti:

SCS Math: “sielu ei ole oikeasti lähtenyt minnekään, vaan on unohtanut itsensä”

Sri Chaitanya Saraswat Math:

maya ei ole vain “ulkoinen maailma”
se on ennen kaikkea tietoisuuden vääristymä
jīva ei niinkään “putoa” minnekään, vaan katsoo todellisuutta väärästä suunnasta.

Anonyymi00083 kirjoitti:

Sri Chaitanya Saraswat Math:

maya ei ole vain “ulkoinen maailma”
se on ennen kaikkea tietoisuuden vääristymä
jīva ei niinkään “putoa” minnekään, vaan katsoo todellisuutta väärästä suunnasta.

Lue lisää

Vapautuminen ei ole paikan vaihtoa, vaan todellisuuden oikea näkeminen

Anonyymi00084 kirjoitti:

Vapautuminen ei ole paikan vaihtoa, vaan todellisuuden oikea näkeminen

Jīva ei ole koskaan ollut erillisenä toimijana henkimaailmassa.

Aineelliseen maailmaan saapuminen - kyse on tietoisuuden tasosta, ei kosmisesta matkasta.
Lankeaminen on tietoisuuden ilmiö, ei ontologinen tapahtuma.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Jīva ei ole koskaan ollut erillisenä toimijana henkimaailmassa.

Aineelliseen maailmaan saapuminen - kyse on tietoisuuden tasosta, ei kosmisesta matkasta.
Lankeaminen on tietoisuuden ilmiö, ei ontologinen tapahtuma.

Lue lisää

Miten kaikki alkoi, mistä olemme tulleet ja miksi olemme niin surkeassa tilanteessa.


Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan. Se on kuin ohuin lanka, joka kulkee maan ja veden rajalla. Tata on kuin ohuin viiva, niin ohut, että silmä ei pysty edes erottamaan sitä, vaikka haluaisi. Tässä esimerkissä henkimaailmaa verrataan veteen ja aineellista maailmaa maahan. Niitä erottava ohut viiva on nimeltään tata. Ohuin raja näiden kahden maailman välillä on yksittäisten sielujen asuinpaikka. Yksittäiset sielut ovat kuin pieniä atomikokoisia auringonvalohiukkasia. Pikkuruisina hiukkasina sielut näkevät sekä henkisen että aineellisen maailman. Jumalan henkinen energia, Chit-Shakti, on todella rajaton, ja Hänen aineellisella energialla, Maya-Shaktilla, on myös huomattava ulottuvuus. Yksilölliset sielut kumpuavat tatastha-shaktista, Jumalan rajaenergiasta. Siksi sielut ovat aineen ja hengen välisessä rajapaikassa (tatastha).

Koska sielu on näiden kahden maailman välissä, se tarkastelee niitä. Luonteensa mukaisesti sielut ovat jommankumman edellä mainitun energian vallassa, aivan kuten rannan (tata) sijainti voi muuttua. Se, mikä kerran oli kuivaa maata, voi myöhemmin joutua veden alle, ja se, mikä kerran oli veden alla, voi taas muuttua kuivaksi maaksi. Kääntämällä katseensa Jumalaan, sielu asettaa itsensä Jumalan henkisen energian suojelukseen. Mutta JOS SE kääntää katseensa pois Jumalasta ja katsoo innokkaasti AINEELLISEEN ENERGIAAN (MAYA ), se joutuu välittömästi ovelan mayan ansaan (jota kristinuskossa sanotaan saatanaksi).

-------------------

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharajan luennosta katkelma, käännösvirheet suomen kielellä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00086 kirjoitti:

Miten kaikki alkoi, mistä olemme tulleet ja miksi olemme niin surkeassa tilanteessa.


Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan. Se on kuin ohuin lanka, joka kulkee maan ja veden rajalla. Tata on kuin ohuin viiva, niin ohut, että silmä ei pysty edes erottamaan sitä, vaikka haluaisi. Tässä esimerkissä henkimaailmaa verrataan veteen ja aineellista maailmaa maahan. Niitä erottava ohut viiva on nimeltään tata. Ohuin raja näiden kahden maailman välillä on yksittäisten sielujen asuinpaikka. Yksittäiset sielut ovat kuin pieniä atomikokoisia auringonvalohiukkasia. Pikkuruisina hiukkasina sielut näkevät sekä henkisen että aineellisen maailman. Jumalan henkinen energia, Chit-Shakti, on todella rajaton, ja Hänen aineellisella energialla, Maya-Shaktilla, on myös huomattava ulottuvuus. Yksilölliset sielut kumpuavat tatastha-shaktista, Jumalan rajaenergiasta. Siksi sielut ovat aineen ja hengen välisessä rajapaikassa (tatastha).

Koska sielu on näiden kahden maailman välissä, se tarkastelee niitä. Luonteensa mukaisesti sielut ovat jommankumman edellä mainitun energian vallassa, aivan kuten rannan (tata) sijainti voi muuttua. Se, mikä kerran oli kuivaa maata, voi myöhemmin joutua veden alle, ja se, mikä kerran oli veden alla, voi taas muuttua kuivaksi maaksi. Kääntämällä katseensa Jumalaan, sielu asettaa itsensä Jumalan henkisen energian suojelukseen. Mutta JOS SE kääntää katseensa pois Jumalasta ja katsoo innokkaasti AINEELLISEEN ENERGIAAN (MAYA ), se joutuu välittömästi ovelan mayan ansaan (jota kristinuskossa sanotaan saatanaksi).

-------------------

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharajan luennosta katkelma, käännösvirheet suomen kielellä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Ei pidä ottaa kirjaimellisesti, kyseessä on filosofinen kategoria.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Ei pidä ottaa kirjaimellisesti, kyseessä on filosofinen kategoria.

Yhdessä linga-dehojensa kanssa langenneet sielut vaeltavat, vaihtavat kehoja, tekevät karmaa ja vikarmaa... Niinpä langenneiden sielujen ahdinko on äärimmäisen valitettava.

Täällä he nauttivat ja kärsivät, tappavat, verilöylyttävät ja pysyvät tässä asemassa, joskus iloiten kuin ruhtinaat ja joskus itkien kuin marttyyrit. Maailma on siis vankila ... eikä suinkaan paikka, jossa voi nauttia, kuten jotkut väittävät.

Elävä olento on puettu hienojakoiseen ja karkeaan kehoon, jotta hän voi elää halujaan täällä, kunnes hän kyllästyy. Jos hän ei kyllästy, hän voi olla täällä ikuisesti. Kukaan ei pakota häntä lähtemään täältä. Mutta jos hän haluaa pois, Maya (kristinuskon saatana) alkaa koetella häntä - oletko todella jo valmis ja lähdetkö pois täältä?

Anonyymi00088 kirjoitti:

Yhdessä linga-dehojensa kanssa langenneet sielut vaeltavat, vaihtavat kehoja, tekevät karmaa ja vikarmaa... Niinpä langenneiden sielujen ahdinko on äärimmäisen valitettava.

Täällä he nauttivat ja kärsivät, tappavat, verilöylyttävät ja pysyvät tässä asemassa, joskus iloiten kuin ruhtinaat ja joskus itkien kuin marttyyrit. Maailma on siis vankila ... eikä suinkaan paikka, jossa voi nauttia, kuten jotkut väittävät.

Elävä olento on puettu hienojakoiseen ja karkeaan kehoon, jotta hän voi elää halujaan täällä, kunnes hän kyllästyy. Jos hän ei kyllästy, hän voi olla täällä ikuisesti. Kukaan ei pakota häntä lähtemään täältä. Mutta jos hän haluaa pois, Maya (kristinuskon saatana) alkaa koetella häntä - oletko todella jo valmis ja lähdetkö pois täältä?

Lue lisää

Karma-samsaran kierroksi: jīva toimii aineellisessa tietoisuudessa, jolloin teot eivät ole vapaita henkisestä tarkoituksesta vaan sidottuja haluihin. Näistä teoista syntyy karmaa, joka kypsyy myöhemmin kokemuksina – miellyttävinä tai epämiellyttävinä – ja samalla nämä kokemukset synnyttävät uusia haluja.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Karma-samsaran kierroksi: jīva toimii aineellisessa tietoisuudessa, jolloin teot eivät ole vapaita henkisestä tarkoituksesta vaan sidottuja haluihin. Näistä teoista syntyy karmaa, joka kypsyy myöhemmin kokemuksina – miellyttävinä tai epämiellyttävinä – ja samalla nämä kokemukset synnyttävät uusia haluja.

Lue lisää

Karma pitää kierteen käynnissä niin kauan kuin “minä olen tekijä” -tunne säilyy, mutta
bhakti alkaa purkaa kierteen juuri muuttamalla tuon tekijyyden käsityksen.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Karma pitää kierteen käynnissä niin kauan kuin “minä olen tekijä” -tunne säilyy, mutta
bhakti alkaa purkaa kierteen juuri muuttamalla tuon tekijyyden käsityksen.

Ydinajatus ei ole pelkästään moraalinen (“hyvä/paha”), vaan ontologinen: mitä tapahtuu tietoisuudelle, kun se kääntyy pois

Anonyymi00091 kirjoitti:

Ydinajatus ei ole pelkästään moraalinen (“hyvä/paha”), vaan ontologinen: mitä tapahtuu tietoisuudelle, kun se kääntyy pois

Kun tietoisuus kääntyy pois Krishnasta, ei ajatella että Krishna katoaa, vaan että tietoisuus menettää kyvyn havaita Hänet, kuten silmä pimeässä ei näe aurinkoa.

Tässä tilassa jīvan todellinen identiteetti peittyy, ja sen tilalle muodostuu väärä egotunne eli ahaṁkāra, jossa yksilö samaistuu kehoon ja mieleen.

Tästä väärästä samaistumisesta syntyy vasanoita eli halujen siemeniä, jotka ohjaavat tietoisuutta yhä syvemmälle erillisyyden kokemukseen.

Tämä johtaa karmiseen ketjuun, jossa teot synnyttävät seurauksia (karma), osa niistä kypsyy heti (prārabdha-karma) ja osa myöhemmin (aprārabdha-karma), mutta mikään teko ei jää ilman seurausta.

Koko prosessi ei ole rangaistusjärjestelmä, vaan seurausta tietoisuuden jo tapahtuneesta suunnanmuutoksesta: silloin syntyy automaattisesti erillisyyden kokemus ja siitä seuraava karmallinen jatkuvuus.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Kun tietoisuus kääntyy pois Krishnasta, ei ajatella että Krishna katoaa, vaan että tietoisuus menettää kyvyn havaita Hänet, kuten silmä pimeässä ei näe aurinkoa.

Tässä tilassa jīvan todellinen identiteetti peittyy, ja sen tilalle muodostuu väärä egotunne eli ahaṁkāra, jossa yksilö samaistuu kehoon ja mieleen.

Tästä väärästä samaistumisesta syntyy vasanoita eli halujen siemeniä, jotka ohjaavat tietoisuutta yhä syvemmälle erillisyyden kokemukseen.

Tämä johtaa karmiseen ketjuun, jossa teot synnyttävät seurauksia (karma), osa niistä kypsyy heti (prārabdha-karma) ja osa myöhemmin (aprārabdha-karma), mutta mikään teko ei jää ilman seurausta.

Koko prosessi ei ole rangaistusjärjestelmä, vaan seurausta tietoisuuden jo tapahtuneesta suunnanmuutoksesta: silloin syntyy automaattisesti erillisyyden kokemus ja siitä seuraava karmallinen jatkuvuus.

Lue lisää

Samsaran kiertokulku voidaan ymmärtää vertauksella oravasta, joka juoksee juoksupyörässä. Ulkopuolelta näyttää siltä, että pyörä liikkuu, mutta todellisuudessa liike syntyy oravan omasta juoksemisesta. Samalla tavalla elävä olento pyörittää itse omaa olemassaolonsa kiertoa halujensa ja tekojen kautta, vaikka kokee olevansa vain “matkustaja” siinä.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Samsaran kiertokulku voidaan ymmärtää vertauksella oravasta, joka juoksee juoksupyörässä. Ulkopuolelta näyttää siltä, että pyörä liikkuu, mutta todellisuudessa liike syntyy oravan omasta juoksemisesta. Samalla tavalla elävä olento pyörittää itse omaa olemassaolonsa kiertoa halujensa ja tekojen kautta, vaikka kokee olevansa vain “matkustaja” siinä.

Lue lisää

Tämän kierteen juurisyy on avidyā, tietämättömyys – se, että tietoisuus ei näe Jumalaa Krishna eikä sen kautta ymmärrä itseään. Kun yhteys lähteeseen peittyy, myös oma todellinen identiteetti hämärtyy. Silloin ihminen alkaa etsiä täyttymystä vääristä kohteista ja rakentaa käsityksen itsestään kehon, mielen ja mielihalujen varaan.

Anonyymi00094 kirjoitti:

Tämän kierteen juurisyy on avidyā, tietämättömyys – se, että tietoisuus ei näe Jumalaa Krishna eikä sen kautta ymmärrä itseään. Kun yhteys lähteeseen peittyy, myös oma todellinen identiteetti hämärtyy. Silloin ihminen alkaa etsiä täyttymystä vääristä kohteista ja rakentaa käsityksen itsestään kehon, mielen ja mielihalujen varaan.

Lue lisää

Tästä väärästä ymmärryksestä syntyy halu toimia erillisenä nautiskelijana, ja tästä puolestaan syntyy karma – tekojen ja seurausten ketju. Koska nämä teot perustuvat erillisyyden illuusioon, ne synnyttävät uusia haluja, jotka taas johtavat uusiin tekoihin. Näin muodostuu itseään ylläpitävä noidankehä, joka voi jatkua loputtomasti.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Tästä väärästä ymmärryksestä syntyy halu toimia erillisenä nautiskelijana, ja tästä puolestaan syntyy karma – tekojen ja seurausten ketju. Koska nämä teot perustuvat erillisyyden illuusioon, ne synnyttävät uusia haluja, jotka taas johtavat uusiin tekoihin. Näin muodostuu itseään ylläpitävä noidankehä, joka voi jatkua loputtomasti.

Lue lisää

Karmallinen järjestelmä ei aina näytä välittömiä seurauksia, koska karmalla on erilaisia kypsymisaikoja. Osa seurauksista ilmenee heti, osa myöhemmin ja osa vasta pitkän ajan tai jopa useiden elämien jälkeen. Tämä viive luo illuusion siitä, että teot eivät aina tuota seurauksia, vaikka itse asiassa yhteys on aina olemassa.

Juuri tämä viive ylläpitää samsaran kierteen jatkumista: koska seuraukset eivät aina ole välittömiä, tietoisuus säilyttää harhan vapaasta nautiskelusta. Todellisuudessa koko prosessi toimii kuitenkin johdonmukaisesti ajan yli, kunnes tietoisuus kääntyy takaisin lähteeseensä bhaktin kautta.

Anonyymi00096 kirjoitti:

Karmallinen järjestelmä ei aina näytä välittömiä seurauksia, koska karmalla on erilaisia kypsymisaikoja. Osa seurauksista ilmenee heti, osa myöhemmin ja osa vasta pitkän ajan tai jopa useiden elämien jälkeen. Tämä viive luo illuusion siitä, että teot eivät aina tuota seurauksia, vaikka itse asiassa yhteys on aina olemassa.

Juuri tämä viive ylläpitää samsaran kierteen jatkumista: koska seuraukset eivät aina ole välittömiä, tietoisuus säilyttää harhan vapaasta nautiskelusta. Todellisuudessa koko prosessi toimii kuitenkin johdonmukaisesti ajan yli, kunnes tietoisuus kääntyy takaisin lähteeseensä bhaktin kautta.

Lue lisää

Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme.


Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Anonyymi00097 kirjoitti:

Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme.


Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Lue lisää

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Anonyymi00094 kirjoitti:

Tämän kierteen juurisyy on avidyā, tietämättömyys – se, että tietoisuus ei näe Jumalaa Krishna eikä sen kautta ymmärrä itseään. Kun yhteys lähteeseen peittyy, myös oma todellinen identiteetti hämärtyy. Silloin ihminen alkaa etsiä täyttymystä vääristä kohteista ja rakentaa käsityksen itsestään kehon, mielen ja mielihalujen varaan.

Lue lisää

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

*****************
Laitan tähän luennon alkuosan:

****************

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj
The Body
Biological Expression of the Soul’s Illusion
Philosophy with a scientific basis



The soul (élan vital) is in search of fulfillment, wandering throughout existence from one form of life to another until it at last evolves to the human level. Observing the various life forms we detect a gradual evolution of awareness, an unfolding of conscious development (and expression of will). What is the basis of all of this? Consciousness. Everything springs out of consciousness. The perception of circumstance (existence) and the body itself — is enabled by consciousness.

An analogy that may provide insight: the reflection of the moon upon a pool of water appears to quiver with the ripples of the water. But actually it is only shining, reflecting upon the water, it is fixed, unmoved, unaffected. The soul from its spiritual location (transcending time, space) is shining, reflecting through modified consciousness upon the bodily circumstance. The body is the biological expression of the soul’s illusion: self-expression (based upon misconception — misperceived self), from subtle to gross, layer upon layer of ego, intellect, mind, and senses — generates the body. The soul is the subtle, illuminating (animating), conscious observer experiencing the body and its circumstance.

Free will is operating at an optimum in human life. But there are limitations (based upon past use of free will — previous choices). Why are we forced (bound) to experience things against our will? Karma: action and reaction. Science says, “For every action there is an equal and opposite reaction.” Sounds simple (axiomatic) but the implications are complex. Especially if we consider how we are acting and reacting to and with others. Then it becomes intricate, with many interrelated elements, factors, and difficult to comprehend (sometimes to the point of utter perplexity). In the bewilderment of frustration even theists express resentment, “How can God allow this!” Rather, how can He not (if He does not interfere with free will). Certainly God (the Infinite) must have better things to do that to inflict senseless suffering upon His extended family (the finite)?

...
...
jatkuu...

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com