Hyvä Islamilainen maa?

Hyvät Suomen muslimit.

Perheeni ja minä olemme päättäneet muuttaa muslimimaahan. Emme ole vielä valinneet, mihin – etsimme edelleen parasta etupakettia.

Ilmeisesti kaikki naapurini haluavat tulla mukaan. Ja heidän naapurinsa. Ja heidän kaverinsa. Ja heidän kavereidensa kaverit. Ennen kuin huomaakaan, puolet Suomesta saapuu matkalaukkujen kanssa ja epämääräisen oikeutuksen tunteen saattelemana.

Koska olemme suuri kristillinen yhteisö, tarvitsemme muutamia pieniä mukautuksia:

Aloittakaa kirkkojen rakentaminen heti. Kunnon kirkkoja, joissa on kellot. Äänekkäitä kelloja.

Tarvitsemme myös tiettyjä katuja suljettavaksi kerran vuodessa kulkueitamme varten. Älkää huoliko, kyse ei ole viidestä kertaa päivässä – emme ole eläimiä.

Jokaisessa supermarketissa pitää olla kunnon sianlihaa, pekonia, makkaroita ja paistettuja papuja. Olemme nyt vähemmistö, joten teidän on vain oltava ymmärtäväisiä ja sopeuduttava elämänmuotoomme.

Tuomme kaikki koirat tullessamme. Odottakaa runsaasti iloisia labradoreja, jotka kakkaavat jalkakäytävillenne. Tarvitsemme koirapuistoja, ja teidän on hymyiltävä, kun kävelemme niiden kanssa moskeijoidenne ohi.

Samalla teidän uskonnolliset juhlapyhänne ovat hieman… liioiteltuja. Ne saattavat loukata kristillistä yhteisöä, joten arvostaisimme, jos voisitte hiljaisesti heittää ne romukoriin. Kiitos.

Kouluissa ja työpaikoilla lapsillamme ja henkilökunnallamme on oltava oikeus käyttää suuria ristejä, syödä kinkkuvoileipiä ruokalassa ja säteillä kristillisiä vibejä kenenkään helmiään puristamatta. Vaadimme myös rukoushuoneita jokaiseen rakennukseen sekä tulkeja, koska emme viitsi oppia arabiaa.

Jos mitään tästä evätään, lähettäkääthän lista poliisiasemien osoitteista, jotta voimme ilmoittaa teidät syrjinnästä, kristofobiasta ja yleisestä ilkeysestä.

Lopuksi haluaisimme anteliaat etuudet, ilmaisen asumisen ja taskurahan siltä ajalta, kun ”integroidumme” seuraavien kolmen sukupolven aikana. Työ on vapaaehtoista, ilmeisesti.

Arvostamme etukäteen suvaitsevaisuuttanne. Loppujen lopuksi monimuotoisuus on vahvuutemme!

Kunnioittavasti,
Kristitty Suomalainen