Yksinäisyys avioliitossa

Mutta milloin shovinistit ovat sitä mieltä?

sitä minäkin kirjoitti:

Mutta milloin shovinistit ovat sitä mieltä?

pysty kuitenkaan enää kehitystä hyvään estämään.

Uuutta vaihetta se tietää. Tai mies alkaa vihreämpää ruoh...

Omassa liitossamme etäisyyttä on tullut.

Vaikka kannettu vesi pysyykin nykyään kaivossa olen jo 69v jättänyt hommat sikseen.

vanhamies

seksi lopahtaa kirjoitti:

Uuutta vaihetta se tietää. Tai mies alkaa vihreämpää ruoh...

Omassa liitossamme etäisyyttä on tullut.

Vaikka kannettu vesi pysyykin nykyään kaivossa olen jo 69v jättänyt hommat sikseen.

vanhamies

Lue lisää

Se on luonnonlaki.
Ei tietenkään miesten kohdalla, niillähän seisoo, ehkä loputtomasti,ainakin viagran avulla, mutta….
Mutta, ei liki 70- kymppisten naisten luonnonlakien mukaan ole enää tarkoitus tyydyttää miestään , vaikka kuinka häntä rakastaisi.
Harvat meistä sitä haluaa, hyvin harvat siihen pystyy. Se tuntuu vastenmieliseltä, jopa koskee.
Ei siinä enää liukuvoiteetkaan auta.
On vääristeltyä tietoa, jos mies painostaa puolisoaan, kertomalla , että 90 naisetkin siihen pystyy.

seksi lopahtaa kirjoitti:

Uuutta vaihetta se tietää. Tai mies alkaa vihreämpää ruoh...

Omassa liitossamme etäisyyttä on tullut.

Vaikka kannettu vesi pysyykin nykyään kaivossa olen jo 69v jättänyt hommat sikseen.

vanhamies

Lue lisää

Olemme ns ystävät, leskiä molemmat, liikumme eri kohteissa yhdessä, autan häntä monissa pulmissa, olen hänen kuuntelijansa. Olen siis taukki joka annan käyttää itseäni hyödyksi, kulutan vain energiavarastojani.

Harvinaisen järkevästi olet asiaa ajatellut. Itselläni on 78v miesystävä, hakee mieskuntoon apua Viagra-linjalta. Alkuun toimii hetken ja sitten onkin jo kaksinkerroin. Hän on muuttunut luonteeltaan ikävämpään suuntaan, haluaa alistaa tahtoonsa huomioimatta toista osapuolta siinä onnistumatta.

Ei myönnä miten kivuliaaksi voi tehdä toisen osapuolen, vaikka minun puolellani mitään ongelmaa ei ole, olen 13v nuorempi. Seksiä en halua hänen kanssa, siinä ei ole mitään iloa.

En ole riipuvainen seksistä, kuoleman oireita ei ole ilmaantunut. Läheisyys on taas toinen asia.

Yksinolemisessa on se hankaluus, että kaikki tekemiset pitää muistaa itse. Ei ole ketään, joka toisi asian mieleen tai jonka kanssa voisi tehdä asiat yhdessä. Yksin ollessa on helppo ajatella: "teen se joskus myöhemmin", jos sattuu olemaan jotakin hauskempaa tekemistä.

Naisille voi olla helpompaa pitää yllä entinen päivärytmi, koskapa yleensä he ovat pitäneet sen yllä perheessäkin. Yksinäiset miehet useimmiten kuolevat nuorempina.

Vaikka avioliitossa oli kutakuinkin samanlaista yksinäisyyttä, niin arkiset asiat pysyivät mielessä paremmin. Toisaalta vapaus on niin arvokasta, että en enää luopuisi tällaisesta elämästä.

Yksinäinen mies kirjoitti:

Yksinolemisessa on se hankaluus, että kaikki tekemiset pitää muistaa itse. Ei ole ketään, joka toisi asian mieleen tai jonka kanssa voisi tehdä asiat yhdessä. Yksin ollessa on helppo ajatella: "teen se joskus myöhemmin", jos sattuu olemaan jotakin hauskempaa tekemistä.

Naisille voi olla helpompaa pitää yllä entinen päivärytmi, koskapa yleensä he ovat pitäneet sen yllä perheessäkin. Yksinäiset miehet useimmiten kuolevat nuorempina.

Vaikka avioliitossa oli kutakuinkin samanlaista yksinäisyyttä, niin arkiset asiat pysyivät mielessä paremmin. Toisaalta vapaus on niin arvokasta, että en enää luopuisi tällaisesta elämästä.

Lue lisää

jos ja kun oikea eteen sattuu,se onmenoa;))DD

SkillaN kirjoitti:

jos ja kun oikea eteen sattuu,se onmenoa;))DD

Näin on. Kotvasen kuljeksin minäkin yksin erottuani. Tuolloin ajattelin, että minun osaltani avioelämä riitti. Tapasin senjälkeen useitakin miehiä ja pohdiskelin, josko tämä olisi se oikea. Kunnes sitten yhtenä päivänä... Totta puhuen, kuullostaa varmaan typerältä, mutta niin vain kävi. Se oli menoa se. Eihän se kaikki ole juuri niinkuin nuorena olisi halunnut. Mutta kun suurimmat arvot ovat yhteisiä homma sujuu. Sanotaanhan, että "kallehin kun yhteist on, halvemmatkin tasataan".
Lämmintä kesää kaikille.

Ruislintu kirjoitti:

Näin on. Kotvasen kuljeksin minäkin yksin erottuani. Tuolloin ajattelin, että minun osaltani avioelämä riitti. Tapasin senjälkeen useitakin miehiä ja pohdiskelin, josko tämä olisi se oikea. Kunnes sitten yhtenä päivänä... Totta puhuen, kuullostaa varmaan typerältä, mutta niin vain kävi. Se oli menoa se. Eihän se kaikki ole juuri niinkuin nuorena olisi halunnut. Mutta kun suurimmat arvot ovat yhteisiä homma sujuu. Sanotaanhan, että "kallehin kun yhteist on, halvemmatkin tasataan".
Lämmintä kesää kaikille.

Lue lisää

"tähkäpäiden yllä täysikuu..."

Romantiikka kelpaisi kyllä mullekin.

Eino Leinon ihailijatar kirjoitti:

"tähkäpäiden yllä täysikuu..."

Romantiikka kelpaisi kyllä mullekin.

ja pornon tappamaa, vain limakalvojen hinkkausta yössä, kyynelten valuessa tukan sekaan

itsetyydytystä

käyttäen toista hyväkseen

rakkaus---kuollut----

Luin jostakin, että kun löydämme sen oikean sieluntoverin, niin liitto toimii hyvin sen takia että tietämättämme olemme valinneet henkilön, joka "parantaa" jotakin rikkinäistä meissä ja tekee meistä ehjän ihmisen.
Samoin on sieluntoverin laita, hän on valinnut juuri sinut, joka parantaa hänen haavansa.

Uskon että jotakin mystillistä siinä on kun puhutaan henkilökemiasta, vetovoimasta...

MdK-MdK kirjoitti:

Luin jostakin, että kun löydämme sen oikean sieluntoverin, niin liitto toimii hyvin sen takia että tietämättämme olemme valinneet henkilön, joka "parantaa" jotakin rikkinäistä meissä ja tekee meistä ehjän ihmisen.
Samoin on sieluntoverin laita, hän on valinnut juuri sinut, joka parantaa hänen haavansa.

Uskon että jotakin mystillistä siinä on kun puhutaan henkilökemiasta, vetovoimasta...

Lue lisää

Sieluntoverin löytyminen on kuin neulan etsintä heinäsuovasta. Mutta kun sen löytää,niin varmaan
ELÄMÄ aukeaa.
Nuoruudessa oli intohimo, jota luuli rakkaudeksi, se oli kait sitä kemiaa, mutta todellinen sielunveljeys on ihan toista. En minä sitä ainakaan avioliitossani saanut kokea.
Vieläkään ei oikeaa sielunkumppania ole tullut vastaan, on se kummaa, kun niitä on niin harvassa.
Nyt sitä pinnistellään eron jälkeen yksinäisenä, mutta parempaa tämä on kuin aviossa yksinäisyydessä, siinäkin on suuri ero!

MdK-MdK kirjoitti:

Luin jostakin, että kun löydämme sen oikean sieluntoverin, niin liitto toimii hyvin sen takia että tietämättämme olemme valinneet henkilön, joka "parantaa" jotakin rikkinäistä meissä ja tekee meistä ehjän ihmisen.
Samoin on sieluntoverin laita, hän on valinnut juuri sinut, joka parantaa hänen haavansa.

Uskon että jotakin mystillistä siinä on kun puhutaan henkilökemiasta, vetovoimasta...

Lue lisää

Luulenpa, että kun parisuhteessa vallitsee sielujen sympatia, vallitsee siinä myös kaiken kestävä rakkaus. Ei niin, etteikö sitäkin joskus koeteltaisi, mutta se kestää koettelemukset ja vain vahvistuu niiden ansiosta.

Ylipääsemätön sudenkuoppa sielujen sympatiallekin on kuolema...

Hintriika kirjoitti:

Luulenpa, että kun parisuhteessa vallitsee sielujen sympatia, vallitsee siinä myös kaiken kestävä rakkaus. Ei niin, etteikö sitäkin joskus koeteltaisi, mutta se kestää koettelemukset ja vain vahvistuu niiden ansiosta.

Ylipääsemätön sudenkuoppa sielujen sympatiallekin on kuolema...

Lue lisää

Siis onko parisuhteessa jollakin ihan oikeasti sitä sielujen sympatiaa vai onko sielujen sympatia joku paljon käytetty fraasi, jota ei ole olemassakaan?

Onko täällä joitakin ihmisiä, jotka voivat sanoa avioliitossaan vallitsevan sielujen sympatian?

Ja vielä olisi kiva tietää se resepti, jolla se on saavutettu?

Yksinäinen kirjoitti:

Siis onko parisuhteessa jollakin ihan oikeasti sitä sielujen sympatiaa vai onko sielujen sympatia joku paljon käytetty fraasi, jota ei ole olemassakaan?

Onko täällä joitakin ihmisiä, jotka voivat sanoa avioliitossaan vallitsevan sielujen sympatian?

Ja vielä olisi kiva tietää se resepti, jolla se on saavutettu?

Lue lisää

Minä uskallan sanoa, että oli. Sitä enemmän sitä oli, mitä pitempään liittomme oli kestänyt. Nyt olen 9:ttä vuotta leskenä, siksi imperfekti. Sielujen sympatian saavuttamiseen ei ole yleispätevää reseptiä. Jokainen ihminen on omanlaisensa.

Sen syntyyn tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Monesta karikosta pitää ensin selviytyä. Senkin jälkeen täytyy osata luovia ja puhaltaa sopivasti tuulta purjeisiin. Peilityynellä ei voi purjehtia.

Luultavasti myös lähtöasetelma vaikuttaa. Eli kahden ihmisen on oltava luonteeltaan sellaisia, että heidän välilleen voi syntyä harmooninen suhde.

Yksinäinen kirjoitti:

Siis onko parisuhteessa jollakin ihan oikeasti sitä sielujen sympatiaa vai onko sielujen sympatia joku paljon käytetty fraasi, jota ei ole olemassakaan?

Onko täällä joitakin ihmisiä, jotka voivat sanoa avioliitossaan vallitsevan sielujen sympatian?

Ja vielä olisi kiva tietää se resepti, jolla se on saavutettu?

Lue lisää

on nykyajan keksintö niinkuin seksikin,että pariskunnat siis avioparit ,olisivat yhdessä onnellisia,niin että kannattaisi mainita,ainahan sitä on onnellinen oli kuka tahansa kaverina,kun menee hyvin kaikki ,jos ei ole yhteistä työjuteltavaa omia asioita ei kannata tyhjää vetkutella edestakaisin,vaan kun on toiseen tottunut 40,vuottakin ei osaa elää enää toisten kanssa, sinä et mielestäni ole erilainen kun muutkaan, kaikki eivät vain tule ajatelleeksi onko heillä tylsää vain ei,tottumue sekin,

pääsky kirjoitti:

on nykyajan keksintö niinkuin seksikin,että pariskunnat siis avioparit ,olisivat yhdessä onnellisia,niin että kannattaisi mainita,ainahan sitä on onnellinen oli kuka tahansa kaverina,kun menee hyvin kaikki ,jos ei ole yhteistä työjuteltavaa omia asioita ei kannata tyhjää vetkutella edestakaisin,vaan kun on toiseen tottunut 40,vuottakin ei osaa elää enää toisten kanssa, sinä et mielestäni ole erilainen kun muutkaan, kaikki eivät vain tule ajatelleeksi onko heillä tylsää vain ei,tottumue sekin,

Lue lisää

Sitovat meitä yhteen ja kiintymys on olemassa, se on selvää. Toiselta puolen taas jotkut negatiiviset käytöstavat ajavat pareja erilleen.
Esim. jommankumman puolison ilkeät pistävät huomautukset, saavat toisen puolen vanhetessa vielä enemmän tehoa ja vaikuttavuutta ajatellen toista puoliskoa, eikä sellaisiin ilkeisiin huomautuksiin koskaan totu.

Miten mukavaa olisikaan, kun ihmiset ohjaisivat ylimääräisen energiansa etsimään toisesta ihmisestä niitä hyviä puolia eikä vain niitä ilkeitä puolia.

Jotenkin joskus miettii ja etsii niitä syitä itsestään, miksi toinen käyttäytyy niinkuin käyttäytyy. Tällaisten mietintöjen jälkeen ajatukset palaavat hyvin usein opittuun arvomaailmaamme ja niihin arvostuksiin, jotka ovat meille tärkeitä. Kaipa se on niin, että toiselle tärkeä on toiselle vähemmän tärkeä asia ja näin niitä erimielisyyksiä tulee.

Yksinäinen kirjoitti:

Sitovat meitä yhteen ja kiintymys on olemassa, se on selvää. Toiselta puolen taas jotkut negatiiviset käytöstavat ajavat pareja erilleen.
Esim. jommankumman puolison ilkeät pistävät huomautukset, saavat toisen puolen vanhetessa vielä enemmän tehoa ja vaikuttavuutta ajatellen toista puoliskoa, eikä sellaisiin ilkeisiin huomautuksiin koskaan totu.

Miten mukavaa olisikaan, kun ihmiset ohjaisivat ylimääräisen energiansa etsimään toisesta ihmisestä niitä hyviä puolia eikä vain niitä ilkeitä puolia.

Jotenkin joskus miettii ja etsii niitä syitä itsestään, miksi toinen käyttäytyy niinkuin käyttäytyy. Tällaisten mietintöjen jälkeen ajatukset palaavat hyvin usein opittuun arvomaailmaamme ja niihin arvostuksiin, jotka ovat meille tärkeitä. Kaipa se on niin, että toiselle tärkeä on toiselle vähemmän tärkeä asia ja näin niitä erimielisyyksiä tulee.

Lue lisää

kavari hankalasti niin sanoo takaisin, ei se muuten usko, luulen että kurin puuttesta alkaa kaveri pisteliäästi huomautella, sanoo että tuossa on hirret poikki mene jos ei passaa olla kunnolla, meillä kyllä ei säästellä suoria sanoja ,on vain pysynyt kotona,

Yksinäinen kirjoitti:

Sitovat meitä yhteen ja kiintymys on olemassa, se on selvää. Toiselta puolen taas jotkut negatiiviset käytöstavat ajavat pareja erilleen.
Esim. jommankumman puolison ilkeät pistävät huomautukset, saavat toisen puolen vanhetessa vielä enemmän tehoa ja vaikuttavuutta ajatellen toista puoliskoa, eikä sellaisiin ilkeisiin huomautuksiin koskaan totu.

Miten mukavaa olisikaan, kun ihmiset ohjaisivat ylimääräisen energiansa etsimään toisesta ihmisestä niitä hyviä puolia eikä vain niitä ilkeitä puolia.

Jotenkin joskus miettii ja etsii niitä syitä itsestään, miksi toinen käyttäytyy niinkuin käyttäytyy. Tällaisten mietintöjen jälkeen ajatukset palaavat hyvin usein opittuun arvomaailmaamme ja niihin arvostuksiin, jotka ovat meille tärkeitä. Kaipa se on niin, että toiselle tärkeä on toiselle vähemmän tärkeä asia ja näin niitä erimielisyyksiä tulee.

Lue lisää

Kun on kaikki jo puhuttu. Kun ei mikään enää ole uutta, kun toisen askelista jo kuulee mikä on mielentila. Kun on kiitollinen siitä lyhyestä ajasta, minkä toinen on poissa, kaupassa tai askareissaan kodin ulkopuolella.
Kun ei jaksaisi enää millään kuunnella jaarituksia ensi viikon suunnitelmista, sillä ne ovat olleet suunnitteilla jo 10 v. Ensi viikolla yllättäen rahat ovatkin lopussa, tai sataa, tai selkä rupesi taas vaivaamaan.
Ja naapuri sanoo:"Kyllä teillä sitten on mukavaa, kun aina kuljette yhdessä. Jo 50 vuotta! Ajatella!!"

niinpäniin kirjoitti:

Kun on kaikki jo puhuttu. Kun ei mikään enää ole uutta, kun toisen askelista jo kuulee mikä on mielentila. Kun on kiitollinen siitä lyhyestä ajasta, minkä toinen on poissa, kaupassa tai askareissaan kodin ulkopuolella.
Kun ei jaksaisi enää millään kuunnella jaarituksia ensi viikon suunnitelmista, sillä ne ovat olleet suunnitteilla jo 10 v. Ensi viikolla yllättäen rahat ovatkin lopussa, tai sataa, tai selkä rupesi taas vaivaamaan.
Ja naapuri sanoo:"Kyllä teillä sitten on mukavaa, kun aina kuljette yhdessä. Jo 50 vuotta! Ajatella!!"

Lue lisää

Ymmärrän tilanteesi, joka sekään ei aina ole kaikkein paras. Kyllä avioparitkin tarvitsevat tilaa ja omaa aikaa. Jos koskaan ei ole sitä omaa aikaa, kyllä toisen puolen ajatukset siinä todellakin tietää jo ajatuksista.

Kultaista keskitietä on vaan niin mahdottoman vaikea löytää ja kaipa se on niinkin, että totutuista tavoistakin on vaikea luopua.

Kuitenkin Sinulle toivon kaikkea parasta ja hyvää kesän jatkoa!

niinpäniin kirjoitti:

Kun on kaikki jo puhuttu. Kun ei mikään enää ole uutta, kun toisen askelista jo kuulee mikä on mielentila. Kun on kiitollinen siitä lyhyestä ajasta, minkä toinen on poissa, kaupassa tai askareissaan kodin ulkopuolella.
Kun ei jaksaisi enää millään kuunnella jaarituksia ensi viikon suunnitelmista, sillä ne ovat olleet suunnitteilla jo 10 v. Ensi viikolla yllättäen rahat ovatkin lopussa, tai sataa, tai selkä rupesi taas vaivaamaan.
Ja naapuri sanoo:"Kyllä teillä sitten on mukavaa, kun aina kuljette yhdessä. Jo 50 vuotta! Ajatella!!"

Lue lisää

sinulla totisesti ajankulua,toiseen ei kannata nojata ajankulussa,lähde äkkiä liikkeelle jos jalat vielä kantavat,ilmottaudu vaikka päiväkotiin papaksi joka pitää lapsia sylisä tai häivy hitsin kauas ettei kuulu toisen ääni se on molemmille pelastus,ja kun tulet kotiin takaisin, jos marina jatkuu tai tyhjän höpötys, lähde kävelemään,sano syyksi että haluat olla rauhassa,

Olen iloinen siitä, että joku löytää ns. "yhteisen sävelen". Minusta on ihanaa,
jos voi jakaa ajatuksia toisen kanssa, se
on kaikkein ihanteellisin tilanne.

Toivottavasti kaikki jatkuu kohdallanne
hyvin jatkossakin.

Kun mies on kaappijuoppo ja tietää sen itsekin, olet pääsemättömissä. Mies ei edes uskalla lähteä yksin, koska päätyy aina viinakauppaan.
Kun viinanhimo sitten kuitenkin tulee ylivoimaiseksi, keksii vaikka minkä asian, joka on hoidettava juuri nyt, kun minulla on shampoo tukassa tai kakunvatkaus kesken. On lähdettävä hoitamaan se juttu.
Katson kellosta: 20 min. viinakauppaan, perilla 5 min, takaisin 20 min, keksityn asian hoito 5 min. yhteensä siis 50 min.
Aivan oikein, auto ajaa pihaan: "Tapasin Oskarin tuossa kaupalla, en päässyt lähtemään, kun hänellä oli niin paljon puhumista metsästysseuran kokouksesta. Sori, että viivyin näin kauan."
"Kakku on valmis", sanon. Illalla en sitten enää sano mitään, koska minusta ei ole humalaisen seuralaiseksi.
Sanoisin, että tämä on sellaista yksinäisyyttä, joka voi viedä voimat loppuun, molemmilta!

yksi ongelma kirjoitti:

Kun mies on kaappijuoppo ja tietää sen itsekin, olet pääsemättömissä. Mies ei edes uskalla lähteä yksin, koska päätyy aina viinakauppaan.
Kun viinanhimo sitten kuitenkin tulee ylivoimaiseksi, keksii vaikka minkä asian, joka on hoidettava juuri nyt, kun minulla on shampoo tukassa tai kakunvatkaus kesken. On lähdettävä hoitamaan se juttu.
Katson kellosta: 20 min. viinakauppaan, perilla 5 min, takaisin 20 min, keksityn asian hoito 5 min. yhteensä siis 50 min.
Aivan oikein, auto ajaa pihaan: "Tapasin Oskarin tuossa kaupalla, en päässyt lähtemään, kun hänellä oli niin paljon puhumista metsästysseuran kokouksesta. Sori, että viivyin näin kauan."
"Kakku on valmis", sanon. Illalla en sitten enää sano mitään, koska minusta ei ole humalaisen seuralaiseksi.
Sanoisin, että tämä on sellaista yksinäisyyttä, joka voi viedä voimat loppuun, molemmilta!

Lue lisää

"ELÄMÄ, - ah outo sana,

tääll' on mana..."

Immeinen kirjoitti:

"ELÄMÄ, - ah outo sana,

tääll' on mana..."

Olen koko lähes 40-vuotisen liiton ajan kokannut, tiskannut ja siivonnut-kahden työn ohella. Ollut uskollinen, ostellut kukkia, taipunut vaimon päähänpistoihin, valvonut yökaudet kuunnellen sairasta syyttelyä ja epäilyjä pettämisestä. Olen vaihtanut vaippoja ja yrittänyt olla kiva isä, minkä lapset on aikuisina todenneetkin. Vieraiden kuullen vaimo syyttelee minua huorapukiksi, ja vannoo vielä löytävänsä "oikean miehen, jolla on oikea vehje". Kahden kesken taas valittaa että "se sattuu" ja marttyyrinä sitten tv:tä katsellen levittää kinttunsa. En haluaisi sellaista seksiä, oikeastaan siinä ei ole mitään seksikästä, masturbointikin on vähemmän masentavaa. Haluaisin monta kertaa viikossa, mutta olen "onnellinen"(irvokas sana)edes kerrasta kuussa. Koko seksi tuntuu inhottavalta, silti en voi mitään sille, että huomaan ajattelevani naista alinomaa, ketä tahansa jolle se ei olisi vastenmielistä. Nukumme eri huoneissa, koska vaimo kuorsaa, enkä vuorotyäläisenä saisi nukuttua. Se mahdollistaa onneksi yöllisen hinkkauksen peiton alla, muuten tulisin hulluksi.
Mennessämme naimisiin olin täysin kokematon, kun taas hänellä oli ollut suuri määrä kumppaneita.
Voi miten tahtoisin vielä kerran kokea lämpimän naisen kanssa kuutamoyön, vaeltelun syksyisessä metsässä, hiljaisen keskustelun... Kotona puhutaan vain huutamalla, ja ivaten. Erosta en uskalla puhua, saattaisi tapahtua jotain hirveää, hän on uhannut polttaa talomme ja tappaa lapset jos edes mainitsen sen sanan. No, lapset ovat onneksi jo aikuisia. Ainoa tapa lähteä olisi tehdä se arvaamatta, salaa, kun hän on jossain asioilla. Kuitenkin minun on häntä sääli, enkä raaski tehdä sitä.