Ahdistus ja syrjäytyminen

En tiedä mikä minua vaivaa, että kuvittelen kaikkien ihmisten olevan minua vastaan tai perässäni. Minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö ja oireet johtuvat varmasti siitä. Lisäksi löytyy monia muitakin diagnooseja kuten ahdistuneisuushäiriö ja PTSD. En pysty lähtemään kotoani ollenkaan jos en ota rauhottavaa. Pyörin edes takaisin kämpässäni, kuin olisi vieroitusoireet piristä vaikken käytä mitään huumeita ja en ole koskaan käyttänytkään. Kauheat määrät psyykelääkkeitä ja silti en vaan pysty poistumaan ja pelkään ihmisiä todella paljon. Dissosiaatiohäiriökin löytyy. Miten näiden vainoharhojen kanssa pärjäisi siten, että lopettaisin kuvittelemasta kaikkien vihaavan minua? Haluaisin olla normaali ja ymmärtää, että oikeasti ketään ei kiinnosta. Tiedän sen kyllä mutta hermosto ei ymmärrä sitä.
Minulle on paljon huudeltu autoista ja ihan vastaantulijatkin kiusanneet niin menneisyydessä kuin nykyisyydessä. Olen kokenut väkivaltaa lapsuudesta saakka niin perheeltä, kuin muiltakin ihmisiltä. Olen psykoterapiassa mutta nyt alkoi lomat siitä. Minua on kiusattu suurin osa elämästäni ja en usko, että voin enää koskaan luottaa samalla tavalla ihmisiin.
Nukkumalla olen paennut näitä oloja mutta en voi enää koska näen kauheita painajaisia.