Ihmiselle jolle rahalla rakastaminen on tärkeää

Pitäisi ajatella ihan päin vastoin. Usein niillä, joilla on paljon rahaa, he alkavat ajatella että ihmiset nostavat heidät jotenkin ylemmäksi ja arvostavat heitä ihmisenä. Eihän se niin mene, rikkaat saavat palvelua siksi, että he maksavat palvelusta ja palvelun tuottajat tekevät ainoastaan sen mikä heidän pitää tehdä maksettuun palveluun nähden eli se on heille työtä, ei niinkään heidän elämäänsä sulostuttavaa. Joten rikkaat eivät ole ihmisten silmissä sillä tavalla mielenkiintoisia ihmisiä. Sensijään ihminen, joka vaikuttaa yhteen tai useampaan ihmiseen pelkästään sillä, että on olemassa tai antaa muille ihmisille tekemiensä asioiden kautta paljon hyvää ja positiivista energiaa, sellaista ihmistä muut ihmiset voivat vaikka rakastaa tai muuten huomioida, nimenomaan hänenä itsenään. Siinähän tavallaan ihmisten sydämet kommunikoivat keskenään, siksi myös välittäminen on aitoa ja pyyteetöntä, ilman kovan maailman raameja.

Toisen ihmisen miellyttäminen on maailman vaikein asia. itse en usko aitoon rakkauteen.Jos sinun koulutus tai ammatti on este suhteelle ,melko monessa tapauksessa se ollut. Jo se kertoo asian.

Kuulostaa narsistilta. Heille rakkaus on yhtäkuin hyötyminen toisesta.

Moni nainen sanoo, ettei halua työtöntä miestä. Siinä ei auta kuin vain odottaa työllistymistä, vaikka siinä menisi monta vuotta. Kyllä sen ajan pärjää yksinkin.

Mitä nyt tulee mieleen on, miten pärjää sen riittämättömyyden tunteen kanssa ja oppiiko siitä pois, jos tapa osoittaa rakkautta rahalla ja sitä ei ole.
Onhan raha kiva asia, mutta mihin sitä niin paljon tarvitsee?
En jaksa paljoa kirjoittaa, koska tästä olisi niin paljon sanottavaa, mutta jotain.
Kun ihmisellä on paljon rahaa, hän alkaa myös haluamaan eri asioita, parempia tavaroita on valmiimpi maksamaan eri asioista, mutta vähemmälläkin pärjää aivan hyvin. Se, että ostaako vaikka 500 euron kengät, koska ne on niin hienot vai 50 euron kengät jotka on lähes yhtä hienot, niin kuinka paljon pidemmän aikaa ne 500 euron kengät tuo sitä iloa tai onnea? On ihan tutkittu, että etenkin ostaminen on sellainen asia, joka tuo tyydytystä suhteellisen lyhyen aikaa.
Ymmärrän silti, että he kenellä on paljon rahaa ostavat ja kuluttava ja se on itsessään hyvä asia. Itse mietin aika tarkkaan tarvitsenko oikeasti jotain, koska tiedän, että se ilo on lyhyt.
Antaminen taas voi tuoda iloa myös antajalle, mutta tuoko se kalliimpi saajalleen enemmän iloa, kun vaikka se teko, joka tulee sydämestä? Tässä on varmasti paljon eroja ihmisten kesken. Joten, ehkä vähän vierestä, mutta asiaa sivuten päätän tähän

Olen eroni jälkeen ainoastaan (joitain poikkeuksia on) tyydyttänyt miehiset tarpeeni rahalla. mulle sopii just sellanen elämä, ei varmaan suurimmalle osalle. mut siinä on puolensa, olet täysin vapaa tekeen mitä huvittaa. M 45

Rahalla saa kaikkea. Ihan kaikkea. Viimeisen neljän vuoden aikana olen saanut kerättyä rahaa sen verran että hyppäsin oravanpyörästä pois, harrastelen kaikkee ja tietenkin ryyppäilen. Maksullisia palveluja oon käyttänyt kauan, en vaan jaksa mitään nalkuttajaa nurkkiini ottaa. Ja noi maksulliset ei ok mitää likaisia h#oria, vaan nuoria suomalaisia opiskelijatyttöjä. Sen verran pienessä kylässä asun että kun tää kuvio tulee ilmi niin huh huh.

Naivia väittää etteikö rahalla saisi kaikkea. Sillä saa kaiken. Jopa rakkauden. Raha on vaan oikotie siihen.

Naisella tuntuu riittävän ystäväpoikia joilla rahaa ja huvituksia. Mihin siinä köyhää vanhusta tarvitsee.

Olen itse sellainen ettei omaisuus tai materia merkitse vaan ihminen itsessään ja usein olen rakastunut ihmisiin juuri sellaisina kuin he ovat. Tämä pyyteetön rakkaus on kuitenkin ajanut ihmiset pois luotani. Se tuntuu surulliselta.