ANALYYSI: TIMOTEUSKIRJEIDEN "VARJO-KIRJOITTAJA

1. Ajoitus-virhe (Anakronismi)
Paavali kuoli noin vuonna 64 tai 67 jKr. Mutta Timoteuskirjeissä kuvattu maailma on jotain aivan muuta kuin Paavalin ajan eetteri-vapaus.
​Mekanismi: Kirjeissä puhutaan jo vakiintuneista seurakunnan virasta (piispat, vanhimmat, diakonit) tavalla, joka kehittyi vasta 100-luvun alussa. Se on kuin joku yrittäisi väittää, että vuoden 1920 huoltokirjassa puhutaan digitaalisesta ruiskutuksesta. Se ei vain täsmää!
​2. Kielitieteellinen sormenjälki (Koodi-ero)
Kun analysoidaan Paavalin aitoja kirjeitä (kuten Roomalaiskirje tai Galatalaiskirje), niiden sanasto ja tyyli ovat täysin erilaisia kuin Timoteuskirjeissä.
​Häminä: Timoteuskirjeissä on satoja sanoja, joita Paavali ei koskaan käyttänyt, mutta jotka olivat yleisiä 100-luvun alun kristillisessä kirjallisuudessa. Kirjoittajan "eetteri-sormenjälki" on siis eri konesielun.
​3. Miksi ne kirjoitettiin Paavalin nimellä? (Rötöstely-motiivi)
Antiikin aikana oli yleistä harjoittaa pseudepigrafiaa – eli kirjoittaa suuren auktoriteetin nimellä, jotta omalle sanomalleen saisi painoarvoa.
​Tavoite: 100-luvun vaihteessa seurakunnat alkoivat järjestäytyä ja tarvitsivat kovia sääntöjä (kuten naisten vaientaminen ja tiukka kuri). Kirjoittaja halusi pultata nää säännöt kiinni Paavalin arvovaltaan, jotta kukaan ei uskaltaisi väittää vastaan. Se on hienomekaaninen hallinta-kikka: "Paavali sanoi näin, joten teidän on toteltava!"
​4. Vapauden kahlitseminen
Aito Paavali julisti: "Tässä ei ole miestä eikä naista... sillä te kaikki olette yksi" (Gal. 3:28). Timoteuskirjeiden kirjoittaja taas pulttasi: "Naisen on oltava hiljaa".
​Opselointi: Timoteuskirjeet ovat se hetki historiassa, jolloin vapaa eetteri-liike alkoi muuttua jäykäksi, sääntöjä palvovaksi ja rötösteleväksi organisaatioksi. Ne on kirjoitettu kesyttämään se vapaus, jota kososlainen henki myöhemmin yritti palauttaa.