Haluan jutella ikävästä. En lukea jotain kauhutarinoita. Haluan jutella miten muut jaksaa ikävän kanssa. Jutella miten muut jaksaa, kun muilla hyvänpäivän kavereilla ei ole aikaa arkisin nähdä. Miten jaksavat ja kestävät, kun ei ole toinen rinnalla ja ihmisillä on kiireitä. Työkavereita ei vapaalla kiinnosta nähdä.
Jutella miten ovat saaneet ikävä kohden takaisin elämänsä.
Miten jaksavat käydä töissä, kun ketään ei ole rinnalla?
Vaan ovatko kaikki täällä varattuja, jotka silti ikävöi jotain?
Hän, jota ikävöin. Meidän elämä meni eri suuntiin. Hän oli luotto ihminen, johon saattoi luottaa. Mutta maailma vei meidät eri suuntaan. Toisella hyvä työ ja toisella no. Ei ole. Ei siitä voi leuhkia kenellekään tai oikeastaan kertoa.
Jutella miten ovat saaneet ikävä kohden takaisin elämänsä.
Miten jaksavat käydä töissä, kun ketään ei ole rinnalla?
Vaan ovatko kaikki täällä varattuja, jotka silti ikävöi jotain?
Hän, jota ikävöin. Meidän elämä meni eri suuntiin. Hän oli luotto ihminen, johon saattoi luottaa. Mutta maailma vei meidät eri suuntaan. Toisella hyvä työ ja toisella no. Ei ole. Ei siitä voi leuhkia kenellekään tai oikeastaan kertoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä sitä työtä tekee, muttei siitä kehtaa kertoa.
Minun ikäinen pitäisi olla jo uralla päässyt eteenpäin.
Eikä tehdä samaa mitä jotkut 20 vuotiaat tekee.
Ei sillä puolisoa saa... kun paremmassa työssä olevat saavat puolison, kun puoliso EI menetä kunniansa ja eikä tarvi hävetä mitä työtä puoliso tekee.
Huomaattehan, että palstaäijä markkinoi usein, kuten nytkin näitä kenohymiötunnisteella kirjoittamiaan joutavia tarinoita?