Hei!
Minulla on sellainen pulma, että torjun lähes aina poikaystäväni, kun hän lähestyy minua seksi mielessä. Muuten viihdyn hänen seurassaan tosi hyvin ja meillä on toimiva suhde. Koskettelua, halailua ja pussailua haluan mielelläni, mutta ongelmia muodostuu, kun pitäisi edetä rakasteluun. Läheisyys ilman itse seksiä riittää minulle hyvin, mutta poikaystävääni se ei tietysti tyydytä.
Ollaan seurusteltu vasta 1v 4kk, ja ollaan 23v. ja 25v. Mitenhän seksielämänne kestää jatkossa, jos jo nyt on tällaista? Me harrastetaan seksiä 1-2 krt/1-2 viikossa. Mies haluaisi paljon useammin ja haluaisin haluta häntä joka kerta, mutta jokin estää. Vetäydyn kuoreeni ja mieheni turhautuu. Suostun lopulta keskustelujen sekä yritysten jälkeen, että suhde ei menisi huonompaan suuntaan. Itse en koskaan tee aloitetta.
Minkähän takia aina kieltäydyn seksistä ja olen haluton, vaikka tiedän, että se satuttaa rakastani?
Minulla on sellainen pulma, että torjun lähes aina poikaystäväni, kun hän lähestyy minua seksi mielessä. Muuten viihdyn hänen seurassaan tosi hyvin ja meillä on toimiva suhde. Koskettelua, halailua ja pussailua haluan mielelläni, mutta ongelmia muodostuu, kun pitäisi edetä rakasteluun. Läheisyys ilman itse seksiä riittää minulle hyvin, mutta poikaystävääni se ei tietysti tyydytä.
Ollaan seurusteltu vasta 1v 4kk, ja ollaan 23v. ja 25v. Mitenhän seksielämänne kestää jatkossa, jos jo nyt on tällaista? Me harrastetaan seksiä 1-2 krt/1-2 viikossa. Mies haluaisi paljon useammin ja haluaisin haluta häntä joka kerta, mutta jokin estää. Vetäydyn kuoreeni ja mieheni turhautuu. Suostun lopulta keskustelujen sekä yritysten jälkeen, että suhde ei menisi huonompaan suuntaan. Itse en koskaan tee aloitetta.
Minkähän takia aina kieltäydyn seksistä ja olen haluton, vaikka tiedän, että se satuttaa rakastani?
Vastaukset 13
Vanhimmat
en sinuna tollasta jatkais kovinkaan kauan..taitaa kohta miehes etsiä muualta sitä seksiä..jos ei jo etsi.
Tuntematta sinua sen enempi kaveriasi! Vastaankin
arvauksellani. Vääränlainen lähestyminen?
Entiset kokemuksesi tai muistot jotka tavalla tai toisella liittynevät tapahtumaan? Alitajuinen reaktiosi asiaan...
Siispä, mikä näistä? Ostakaapa oikenlaista kirjallisuutta tai sitten netistä etsimällä aiheeseen liityvää ratkaisua! Kyllä löytyy! Mikäli olet tunnistanut syyn!
ex-avokin kanssa. Puhuttiin, tapeltiin, mietittiin ja pohdittiin.. Oltiin varmoja, että mun olo johtui pillereistä. No, lopputulos oli kuitenkin se, että oltiin kai kyllästytty toisiimme tai niin.. kasvettu erillee vaikka yhdssä asuttiinkin.
Olin pidemmällä kurssilla poissa kotoa ja tapasin siellä toisen miehen. Yllättäen mä en ollutkaan haluton! Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, koska tunsin itseni jo niin hirveäksi ihmiseksi pelkästään siksi, että tunsin toista miestä kohtaan sellaista! Kotiin kun palasin, niin avokin kanssa asiasta ensin tapeltiin ja myöhemmin puhuttii ja hyvissä väleissä erottiin. Enää ei ole samaa ongelmaa ollut, ellei mielenkiinto kumppaniin muulla tasolla ole lopahtanut.
Muhun pätee ainakin se, että seksi toimii jos suhteessa kaikki muukin toimii - ei toisinpäin.
Torjuminen on ihan normaalii.
Mut mitä jos tekisit aloitteet ite sen sijaan et annat äijän alkaa lähenteleen?
Mä teen lähes aina aloitteet koska jos äijä tekee niin mulle tulee tyhmä olo mut sitten ku pitäs edetä yhdyntään niin ei teekään enää mieli ja lähen vetään. Musta se on aika hauskaa loppujen lopux.
ollaan oltu avokin kanssa tossa samassa tilanteessa joskus muutama vuos sitten kun hän söi e-pillereitä,joka kerta kun tein aloitteen ja olisin häntä halunnut niin "slap in to the face" ei heru! siinä meni jonkun aikaa kun jatkoin sinnikkäästi yrittämistä, mutta kun vastaus oli useammin EI kuin KYLLÄ niin en jaksa/uskalla enää nykyään yrittää...
siitä on kyllä kulunut jo aikaa ja yritys päästä siitä yli on todella ollut kova....
vaikka tässä ollaankin miehiä niin kyllä pitää sanoa, että se sattuu tollanen torjuksi tuleminen, eikä sitä kauheen kauaa halua/jaksa kokea!
ja jos ihan realistisesti ajatelee niin ilman seksiä toki voi elää suhteessa, mutta kuinka moni sellaisen suhteen loppupeleissä oikeesti haluaa?
toivottavasti saatte suhteenne kuntoo! toivon samaa myös omasta suhteesta!
Typerintä on kun vaimo sanoo, että "tänään ei jaksa, sekstaillaan huomenna". Miehelle tuo on lupaus seksistä seuraavan vuorokauden aikana - naiselle tuo tarkoittanee että "ehkä joskus".
Tulee tuplapettymys kun tuollaisen kommentin jälkeen on kiltti vaimolle koko seuraavan päivän - ja lopulta mitään ei tapahdukaan. Yleensä vaimolla oli vielä tapana alkaa haastamaan riitaa iltaa kohden, että saadaan tappelu aikaan eikä seksistä tarvitse edes puhua. Aika lapsellista.
Raskauden myötä kaikki muuttui. Vaimosta tuli melkoinen "seksipeto" - ensimmäisen kerran suhteen alun jälkeen oli spontaaneita rakasteluita ja vieläpä vaimon aloitteesta. Tätä on nyt jatkunut lapsen tulon jälkeenkin.
Mitä nyt vaikean synnytyksen jälkeen oli melko pitkä tauko; paikat oli tosi pahana.
Ja pitihän se vaimon itsetuntokin rakentaa tuossa välissä uudestaan kun luuli että synnyttänyt "kone" ei enää riitä omalle miehelle. Nyt kun hyväksyy taas kehonsa niin hienosti menee.
Vinkiksi: Tie synnyttäneen naisen sydämeen käy lapsen ja oman perheenne kautta. Kun nainen lopulta hyväksyy siirtyneensä äiti-moodiin, niin elämänjäljet ja arvet kuuluvat kroppaan.
Olipa mukava viesti ja niin on varmasti mieskin viestin takana.
Kerro vaimollesi terveisiä, että muistaa olla onnellinen omastaan.
Joo tämän saman asian kanssa olen myös itsekseni paininut aika ajoin. Mutta mulla kun tuo torjuminen alkaa jo ennen kuin miehet edes lähestyy ensimmäistä kertaa. Niin sanotusti olen "todella" vahva persoona ja helposti vetäydyn tämän kulissin taakse.
Seksi ei ole koskaan ollu hirveän tärkeä, vaikka tiedänkin että se esittää aika isoa roolia parisuhteessa. Pidän enemmän älyllisistä haasteista. Haluja löytyy, mutta halujen konkretisointi tuottaa ongelmia. Lopulta seksuaalinen kanssa käynti tuntuu lähinnä vain panolta, eikä asiaa kohtaan syntyneistä mielikuvista ole enää jälkeäkään....
En tiedä mikä tämän aiheuttaa.. en kuitenkaan ole laittanut painoa ajatukselle että minussa itessä olisi suuri vika, ehkä tilanteet/suhteet eivät vain kokonaisuudessaan palvele hyvää alustaa haluille..
mun vastaus omalta kohdaltani on siis etten osaa konkretisoida halujani..... ajatuksia teoiksi. Ja valitettavan usein tähän tyssää kaikki muukin sitten.
- turhautunut -
... tai sitten me kaikki ei olla niin seksuaalisia kuin nykymaailmassa pitäisi olla. toisille voi yksinkertaisesti riittää tasapainoiseen elämään vähempikin määrä seksiä. mutta tuota tasapainoa tietysti järkyttää ulkoapäin tulevat paineet, kun pitäisi olla niin John Holmesia tai Pamela Anderssonia, ja naida päivittäin kuin kanit.
Olen ollut yhdessä mieheni kanssa kohta kymmenen vuotta. Aluksi, kun tapasimme, seksi maistui molemmille varsin hyvin. Näin meni ehkä vuoden. Sen jälkeen mulla alkoi into hiipumaan. Kaikki muu on mennyt koko ajan tosi hyvin ja muista kriiseistä ollaan selvitty puhumalla. Näiden vuosien aikana totesimme, että en vain itse ole kovin seksuaalinen ihminen siis luonnostaankaan - toisin kuin mieheni. Muutama kuukausi sitten lopetin lähes koko yhdessäoloaikamme ajan käyttämäni e-pillerit - ja muutos oli huima!! Jos seksiä ennen oli kerran kahdessa viikossa on sitä nyttemmin ollut jopa kaksi kertaa viikossa, ja olisi enemmänkin jos ei tarttis kumien kanssa hinkuttaa.
Eli lopputulos - mulla ainakin pillerit tappoi totaalisesti halut. Onhan se hyvä ehkäisy, kun jo mihen kosketus yököttää. Todella v-tuttaa nämä vuodet, jotka ollaan tapeltu mun haluttomuudesta, kun siihen näyttäisi olevan näin yksinkertainen syy.
Teoriani on, että eka vuosi meni uutuuden huumassa ja sitten kun enin intohimo katosi, niin pillerit tekivät tehtävänsä.
Suosittelen kokeilemaan lopettamista, jos pillereitä käytät. Mulla muutos tuli jo kuukauden kuluttua lopettamisesta.
Hei.. sain toivoa tuosta sinun viestistäsi pilleritön :) olen avoliitossa kolmatta vuotta ja alkuhuuman jälkeen haluton. Pillereitä olen syönyt jo 7 vuotta putkeen. Nyt tein vihdoin ratkaisun pillereiden suhteen. Olen kolmatta viikkoa ilman ja tuntuu vähän paremmalta. Nyt pitäisi vain hyökätä miehen kimppuun aloitteita tekemään, sillä hän monta kertaa torjuttuna ei uskalla tehdä enää aloitetta :/ *oma vikani*
Mutta toivoa siis on.
Ja loistavasti sanottu tuosta pillerien ehkäisytehosta, toimiihan se kun jo pelkkä kosketus etoo :D
Hyvää kesän loppua!
ei välttämättä ole mistään pillereitä tai muista! Elin itse reilun neljä viimeistä vuotta suhteessa jossa minulla oli aivan samanlainen tilanne kuin sinulla nyt. Läheisyys oli tärkeää. Halaukset, suukot ym. riittivät pitämään minut tyytyväisenä, vaikka toinen olisikin halunnut enemmän. Eräänä päivänä tajusin tuntevani seksuaalista himoa täysin uuteen ihmiseen, josta sitten alkoikin suhde. Silloin tajusin, ettei halujani ollut vienyt pillerit, vaan väärä mies, josta oli tullut vain ystävä ja asuinkumppani, ei rakastaja ja puoliso. Erosimme tämän tajuttuani melko pian.
Olen itsekkin elänyt suhteessa jossa oli suhteellisen hyvä olla, mutta seksihommat jäivät vähiin ja siitä ne pahimmat riidat tulivatkin. Jätin pilleritkin välistä pois, mutta se ei asiaan auttanut. Seitsemän vuoden seurustelun jälkeen pistettiin sovussa pillit pussiin ja vasta nyt uuden miehen myötä tajuan, että suhteessa se vika oli. Läheisyys, keskusteluyhteyden riittämättömyys (huom pystyimme kyllä keskustelemaan, mutta asiat jäivät aina jotenkin kesken) ym. aiheuttivat haluttomuuden. Suhteessa sitä sokaistuu näille asioille kun muuten on suhteellisen mukava olla yhdessä. Neuvoisin sinua siksi pistämään suhteen TÄYDELLISEEN remonttiin (ei mitään pientä keskustelunpoikasta vaan kissa raa'asti pöydälle) tai päättäkää suhteenne. Ennen pitkään huomaatte, että se oli kummallekkin osapuolelle paras ratkaisu.