Kokoomuksen naisongelma

Kokoomuksessa sekä yleisesti on havaittu, että naisäänestäjät ovat hylkäämässä Kokoomuksen. Puolueen kannatus painottuu yhä vahvemmin miiehiin. Näin on ollut myös persuilla. He eivät ole koskaan saavuttaneetkaan naisäänestäjien suurempaa suosiota. Naiset hylkivät oikeistoa. Tämä taitaa olla hyvin vahva tekijä muuttuneiden puoluekannatuslukujen takana. Vihervasemmiston kasvu nojaa naisten ääniin.

Talous ja turvallisuus (yli)korostuvat politiikassa. Naisten arvomaailma on yleisesti ottaen monipuolisempi ja pehmeämpi. Siinä korostuvat perhe, ihmissuhteet, ympäristö, arkipäivä ja naisille ominainen huolenpito. Oikean laidan miehille taas feminismi on likimain kirosana. Naiset tulkitsevat asian naisvihamielisyydeksi, mitä se toki onkin. Naisten merkityksen muuttumisen takana on myös koulutus. Naiset ovat hankkineet sivistystä enemmän ja monipuolisemmin kuin miehet. Yhteiskunta on alkanut elää yhä vahvemmin naisten varassa. Naiset eivät enää päätä asioista puolisoidensa antamien ohjeiden mukaan vaan yhä enemmän itsenäisesti.

Jos laitaoikeisto ei onnistu tukkimaan naisäänesäjien virtaa kohden vihervasemmistoa, siinä käy oikeistolle itselleen huonosti Suomen kaltaisessa demokratiassa. Purra ei ole mikään yleinen naiskuva, naiset eivät yleisesti ole hänen mallinsa mukaisia kaikkein kovimpia jätkiä. Kokoomukselle on saattanut olla ennenkin ongelmia naisten kanssa. Jyrki Katainen ratkaisi asian puheenjohtajakaudellaan rahalla. Hän ajoi voimalla Sari Sairaanhoitaja kamppanjaa, mikä johtikin sitten yhteen vuosituhannen kovimpaan palkkojen nouskierteeseen. Ei tainnut mennä ihan putkeen se kampanja Kokoomuksen talouspolitiikan kannalta. Mutta naisäänestäjiä saatiin houkuteltua.

Vastavirtaisen kehtyksen aloitti Juha Sipilän hallitus. Kiky-kampanja kohdistui ylivoimaisesti voimallisimmin naisvaltaisiin aloisiin. Seuraavissa vaaleissa naiset sitten kostivat saamansa kohtelun ja Kepun kannatus romahti. Persut ovat avoimen naisvihamielinen puolue. He hyökkäävät feminismiä ja wokeksi nimittämäänsä tasa-arvopolitiikkaa vastaan. Orpon hallituksen toimet kohdistuvat erityisesti naisten mielestä hyvin epätasa-arvoisesti, koska naiset ovat kiinnostuneita ja tuntevat hoito- ja huolenpitoalan asioita.

SDP on vastavirran kärjessä. Minusta tuntuu, että demarit ovat kuitenkin tehneet yhden suuren virheen. Heidän olisi kannattanut valita puheenjohtajakseen miehen sijasta nainen. Poliittiset muutokset tehdään nimittäin naisten äänillä. Li Anderssonin valtava kannatus eurovaaleissa on selvä merkki tästä. Samoin Sanna Marinin suuri suosio hänen puheenjohtajakaudellaan. Lindtman on ehkä yrittänyt paikata asiaa antamalla puoluessaan Tytti Tuppuraisen olla julkisuudessa puolueen ykkösääni. Tuppurainen on poliittisesti osaava ja hänellä on asiasisällöt hallussaan. Mutta vaaleissa Lindtman joutuu olemaan se kärkiohjus, joka ei ehkä saa naisia syttymään. Ääniä voi silloin ohjautua Vasemmistoliitollle ja Vihreille. Tässä tilanteessa Marinin ja Anderssonin kaltaiset puheenjohtajat olisivat vihervasemmistolle kultaakin kalliimpia. He varmistaisivat puolueilleen naisäänestäjien virran. Miehet linevät paljon enemmän puolueuskollisia, joten heidän äänistään ei tarvitse taistella. Se joka voittaa tulevissa vaaleissa naisten äänet, voittaa koko vaalit.