On paljon laitoksia missä pidetään ihmisiä joilla on mielenterveysongelmia, nämä ihmiset viettävät eri laitoksissa tai laitosmaisissa tiloissa koko elämänsä. Valtava hukkaanheitetty potentiaali, kukaan ei tiedä mitä nämä ihmiset osaisivat ja missä he olisivat hyviä. Nämä ihmiset eivät osaa edes elämän perusasioita vaan kaikki tuodaan heille käteen valmiina. Kenestä tahansa tulee laitostunut ihminen mikäli viettää vuosia tuollaisissa olosuhteissa. Onko tuollainen edes ihmisarvoista elämää, pidetään häkissä ja annetaan ruokaa. Mihinkään rikoksiin nämä ihmiset eivät ole syyllistyneet. Ovat vain erilaisia kuin toiset.
Laitoksia pyörittävät yritykset ja on yksityisiä toimijoita jotka tienaavat valtavia rahasummia toiminnallaan.
Laitoksia pyörittävät yritykset ja on yksityisiä toimijoita jotka tienaavat valtavia rahasummia toiminnallaan.
Vastaukset 242
Vanhimmat
Laitoksiakin on paljon erilaisia, kuten myös toiminta ja aktiviteetit niissä ovat erilaisia.
Ihmiset myös laitostuvat eri tavoin. Jotkut laitostuu jo lyhyellä aikavälillä, jotkut voi olla laitoksessa pitkäänkin, eivätkä laitostu.
Ei voi yleistää, että laitoksissa olisi kaikki samanlaista. Toisekseen yhdessäkään psykiatrisessa laitoksessa ei pidetä ketään häkissä. Mistä moinen mielikuva tullut ?
Vankiloissakaan vangit eivät ole missään häkeissä, vaikka häkkinä jotkut sellejä pitävätkin. Taitaa olla vain puhekielessä.
Eikä laitoksissa tehdä asioita siellä olevan puolesta, jollei ihminen ole toimintakyvytön itse, eikä osaa huolehtia itsestään, eikä tehdä mitään.
Jotkut tosiaan saattavat viettää laitoksessa loppuikänsä, jotkut sieltä vielä kotiutuvatkin.
Muuta sitten itse sinne laitokseen asumaan jos se kerran on niin hienoa mielestäsi. Vai oletko itse kenties vartijana siellä?
Olen jo kauan sitten muuttanut laitoksista pois.
En väittänyt, että niissä olisi aina niin hienoa ollut, mutta silloinen elämäntilanteeni oli sellainen, että laitoselämä oli ratkaisu.
Asuin palvelukodeissa, olin pitkässä sairaalahoidossa. Jos olisin laitostuvaa tyyppiä, olisin laitostunut ihan varmasti. Kuten kirjoitin aiemmin, toiset laitostuvat herkemmin kuin toiset.
Laitoksissa yleensä ei ole vartijoita, vankiloissa on, vaikka nykyään heilläkin taitaa olla eri nimike, ei enää vartija.
Ilkeästi sanottuna laitoksissa asuvat ihmiset ovat hyviä laitostumaan.
Vaikka meillä kaikilla on omat kiinnostuksen kohteet, ja asiat mistä me saadaan kiksejä, niin totuus on myös se, että meillä kaikilla on se sisään rakennettu ”geeni” että jotkut asiat vain ovat helppoja ja tykkäämme niistä.
Laitostuminen on yksi vanhanaikainen termi kuvaamaan sitä ilmiötä.
Asumisyksiköiden (aka laitosten) suurin ongelma on juuri se että siellä ei ole oikeastaan mitään sellaista pakollista, mikä millään tavalla kuntouttaisi ihmistä. Ei ole pakkoliikuntaa, ei ole pakko syödä terveellisesti, ei ole pakko nukkua tai edes siivota omaa kämppää, vaikka niihin annetaan mahdollisuus tarjottimella.
Tästäkin huolimatta osa ihmisistä kuntoutuu ja muuttaa omaan kotiin, eli vuosien saatossa tapahtuu sitä luonnonkarsintaa, missä laitoksiin jää joko ne sairaimmat tai laiskimmat. Miten ikinään asiaa haluaakaan katsoa.
Olen pahoillani siitä, että en ole pahoillani jos joku mussuttaja saa nyt paskahalvauksen, mutta asumisyksiköstä saa muuttaa pois ihan parin kuukauden irtisanomisajalla ja oman asuinpaikkansa eli asumisyksikön saa valita itse, ihan sen mukaan minkä kuvittelee hyysäävän eniten.
Niin totta, tarkoitan nyt lähinnä niitä jotka pakosti joutuvat laitoksissa asumaan, kun eivät pärjää yksin. Ehkä vanhanaikainen systeemi olisi paras missä asukit itse kunnostaisivat taloa ja tekisivät puita, hoitaisivat asioita yhdessä, laittaisivat ruokaa ja hankkisivat ruokatarpeita sekä ostoksia. Valvonnan alaisia toki. Jokainen osallistuisi omien voimien, sekä voinnin ja terveydentilan mukaan askareisiin.
Kun nyt tilanne on se että asukeille täytyy joka päivä keksiä kaikenlaista tekemistä kun muuten ne vain istuisivat tai makaisivat koko päivän. Tilanne on siis täysin luonnoton ja keinotekoinen.
Siis mä tavallaan ymmärrän mitä tarkoitat. Olen itsekkin miettinyt että mikä olisi se nykyajan vastine vanhan aijan kunnalliskodille. Olisiko se se pakko? Että yllämainitsemasi asiat olisikin pakko tehdä, eikä niin kuin nyt olla vapaaehtoisena mukana?
Minun puolesta ihmisiä voisi pakottaa enemmän heidän terveyttään parantaviin toimiin, mutta eihän meillä pakoteta vanhainkodissakaan ihmisiä osallistumaan jokaiseen tuolijumppaan, että ehkä se sitten on tasoissa.
Olen kuullut että asumisyksiköissä on olemassa myös niin sanottua ahkeruus rahaa. Tunnustan, etten tiedä paljoakaan sen mekaaniikasta, mutta senkin ongelma taitaa olla se, ettei se ole lakisääteinen terveyspalvelu. Eli sille ei ole yhtä yhteneväistä kriteeriä, eikä sille ole varattu valtioinbudjetista rahaa.
Ja vaikka se tietyllä tapaa palkitseekin ahkeroimaan, niin silloin kun ruoka ja asunto tulee valmiina, niin sitä käytetään lähinnä epäterveellisten asioiden, kuten herkkujen ostamiseen.
Asumisyksikössä asumisesta useimmiten päättää ihmisen/asukkaan kotikunta, koska kunta maksaa asumisesta suurimman osan.
Monesti ihminen on kuin heittopussi, jos lähtee asumispalveluihin. Siellä asutaan, minne kunta tekee maksusopimuksen, asukkaalla on itsellään aika heikot mahdollisuudet asiaan vaikuttaa. Joskus toki voi olla jokin mahdollisuus.
Ja eri asia tietenkin, jos ihminen kustantaa asumisen aivan itse, joka on kyllä pienituloiselle mahdotonta.
Omaan kotiin muuttaminenkin joillain toki onnistuu, jos alkaa pärjäämään itse, omatoimisesti.
Laitoksethan on nykyään lähinnä sellaisia ihmisiä varten, jotka eivät kykene itse tekemään asioita.
Jos ihmiseltä onnistuisi kotityöt, kauppa-asioinnit, ym. asioiden hoito, häntä ei edes pidettäisi laitoksessa.
laitostuuhan siinä kun noissa myös rahapuoli sellanen ettei paljoa rahaa jää
Millä tavalla raha on osallisena laitostumisessa ?
Laitoksessa ei tarvitse rahaa samalla tavalla kuin elämässä laitoksen ulkopuolella asuessa.
Laitoksessa tulee ruuatkin laitoksen puolesta, eli sitäkään ei tarvitse ostaa.
No kyllä minun piti maksaa lähes 500 euroa kuussa kuntoutuskodilla ollessa asumiseen.Ruuatkin kyllä piti maksaa ja myös ite tehä.
Kuntoutuskoti on hieman erilainen kuin laitos.
Kuntoutuskodissa ollaan aika paljon samaan tyyliin kuin omassa kodissa. Omassa vuokra-asunnossakin on maksettava vuokraa asumisesta, ruuat, ja kaikki muutkin kulut vielä lisäksi.
Jos asumisyksikössä, esim. kuntoutuskodissa on päällimmäinen tarkoitus omatoimisuus, itse tehdään omat ruuat, jne., niin silloin kuukausittainen asumismaksu on todennäköisesti pienempi kuin jossain, johon kuuluu ateriat ja muut palvelut.
Eri paikoissa, ja erilaisissa paikoissa on hyvin erilaisia käytäntöjä, maksutkin ovat erilaisia.
Jos haluu tehä muutaki asumisrn lisäksi?
Laitos se oli mutta enempi kodin omainen.
Jos asuu laitoksessa, hoivakodissa, palvelukodissa, tms. asukkaalle jää kuukausittain pieni summa käyttörahaa. Sekin on asukkaan tuloista kiinni, paljonko se summa on.
Kaikki tulot eivät saa mennä pelkkiin asumismaksuihin.
Jos saa esim. työeläkettä, on jokin prosenttimäärä, joka ihmiselle on jäätävä kuukausittaista käyttörahaa, ja sen määrä riippuu eläkkeen suuruudesta.
Jos elää pelkkien tukien varassa, ei se käyttövarakaan voi silloin iso olla.
Missä saa noin halvan kämpän? Täällä autotallitki maksaa tuplana.
No ei ollut mistään kämpän vuokrasta.
Maksoin käytännössä makuuhuoneesta n500 euroa kuussa.Muut tilat oli yhteiskäytössä.
Eli todella tyypillinen soluasunnon hinta.
Olet itse maksanut tuon 500 euroa, mutta kotikuntasi on maksanut siitä lisää, sinun osaksesi on jäänyt vain se 500.
Mikä haittaa elämää asumisen ulkopuolella kun rahaa ei ole
Minimisumma taitaa olla 187 euroa kuussa joka pitää jäädä hassutteluun.
En ole ollut kotikunnalla kuntoutuskodilla.
Kuntoutuskoti voi ollakin eri paikkakunnalla kuin mikä on kotikunta. Mutta kotikunta joutuu maksamaan silti asumisesta, vaikka kuntoutuskoti olisikin oman kunnan ulkopuolella.
Mut lasketaanko siihen littymät yms mukaan vai ei?
Palveluun kuuluu sopimuksen mukaan ruoka, vuokra, pesutuvat, saunat yms yms. ja yleensä yleisissä tiloissa olevat pleikkarit ja nettiyhteys jolla voi hoitaa asioinnin. (asumisyksiköissä saa usein myös lainaan huonekaluja petivaatteita, pyyhkeitä jne jne.
Jos ne ei jostain syystä kelpaa, niin ne joutuu sitten kustantamaan omasta noin 180€ hassuttelubudjetista. Täy käymään sopasta. (sopassa käynninkin voi ulkoistaa työntekijälle, jos haluaa laitostua oikein kunnolla.)
Minun sopimukseen ei kuulunut ruoka.
Miten on niin vaikea uskoa?
Ja silloin käteenjäävä hassuttelurahasi oli isompi kuin tuo noin 187e. Mistä ostit ruuat.
Tänne on turha tulla valittamaan, että ihminen ei rikastu silloin kun asuu "laitoksessa"
Asumisyksikkö on selkeästi tehnyt tehtävänsä, kun olet vielä elossa.
Siis käytännössä vain muutamia skenaariota missä voi joutua olemaan vuosia, jopa loppuelämän eli joko syyntakeettomana valtion mielisairaalassa tai vaikeahoitoisen potilaan statuksella valtion mielisairaalassa. Tuo jälkimmäinen kategoria on sikäli hieman mysteeri, koska käsitykseni mukaan vaikeahoitoisuus ei välttämättä tarkoita toistuvasti hoitohenkilökuntaa kohti väkivaltaista potilasta, vaan kyseessä voi olla esim. hoitoresistentti vakava-asteinen skitsofrenia. Näin ollen myös ei-väkivaltaiset psykiatriset potilaat voivat ilmeisesti päätyä ns. syvään päätyyn valtion mielisairaalaan. Vaatinee kuitenkin todella vakavaa mielisairautta, johon ei saada millään hoitovastetta kunnallisessa mielisairaalassa. Onko palstalla psykiatreja niin voisitte valaista asiaa ihan konkreettisilla esimerkeillä?
Olen itse aikoinaan ollut syyntakeettomana valtion psykiatrisessa sairaalassa. Muutamia vuosia siellä kului, kunnes pienen mutkan kautta päädyin itsenäiseen elämään täysin omillani.
Ei niissä sairaaloissa kaikki ole loppuelämäänsä. Sairaimmat toki voivat joutua olemaan, vaikka se taitaa aika harvinaista ollakin.
Vaikeahoitoisuus tarkoittaa juuri sitä, että tavallisessa kunnallisessa psykiatrisessa sairaalassa ei pystytä hoitamaan vaikeimmin sairaita, ei ole resursseja, eikä välttämättä niin hyvää tietotaitoa kuin siellä valtiollisessa.
Pakko sanoa, että siellä näki millainen voi olla todella sairas ihminen, täällä kunnallisissa ei niin vaikeita tapauksia tavannut.
Sairaat eivät aina ole väkivaltaisia, mutta sairaus voi olla niin paha, että tarvitsee erikoisempaa hoitoa. Juurikin vaikka vakava-asteinen skitsofrenia, tai muu vakava psykoosisairaus.
ei se kovin harvinaista ole että jotkut on tosi sairaita.
Kyllä, jotkut ovat valitettavasti tosi sairaita.
Valtion psykiatrisessa sairaalassa näki niitä todella sairaita. Alkuun oli vaikeaa uskoa, että kukaan voisi edes olla niin sairas. Kunnallisissa, julkisissa sairaaloissa ei ollut yleensä yhtä sairaita potilaita.
Laitoksesta voi kyllä lähteä ja ruveta töihin ja ansaita itse elantonsa. Joillekin työ varmasti olisi tervehdyttävää, kova työ, ettei ehdi pelkästään omaa napaansa tuijottaa ja odottaa palvelua ja valittaa, ettei ole tarpeeksi mukava olla koko ajan.
Miksi pitäisi olla koko ajan mukavaa ? Epämukavaakin olisi hyvä oppia sietämään, koska aina ei todellakaan ole mukavaa. Se kuuluu elämään.
Hyvä kommentti. Mutta kun jotkut tosiaan odottavat, että elämä olisi pelkkää juhlaa koko ajan. Ja kun ei ole, niin sitten on mieli musta ja traumatisoidutaan ja menetetään elämän hallinta ihan kokonaan.
Spekulointia sun kommenttis. Spekulointi on spekulointia.
tarkoitan sun spekuloinnil sitä että kun kerrot että jotkut oottavat elämän olevan pelekkää juhlaa koko ajan ja kun ei ole nii sitte on mieli musta ja traumatisoitunut ja menetetään elämänhallinta täysin että tuo on musta spekulointia koska mistä ihmeestä voit tietää millaisia me ihmiset oomme jotka oomme henkisesti sairaita että tuskinpa tunnet lähellekään kaikkia Suomen sairaita .
Minä itte oon mt-ongelnmia potenu koko keskipitkän elämäni ja voin sanoa sen sulle tässä; en ole koskaan ajatellut että elämän pitäs olla koko ajan ruusuilla-tanssimista.
Johtuu juuri siitä, kun olemme yksilöitä, olemme erilaisia, omanlaisiamme. Suhtaudumme asioihin omilla tavoillamme.
Jotkut haluavat tai haluaisivat elämän olevan aina vain mukavaa ja ihanaa. No kukapa ei haluaisi ? Mutta se ei ole sitä aina, ja sekin on kestettävä. Jotkut kestävät paremmin, jotkut huonommin. Ja ne, jotka kestävät huonommin, saattavat alkaa herkemmin oireilemaan psyykkisesti, ja saattaa seurata mt-ongelmia. Se on myös sitä erilaisuutta.
Kun puhutaan psykiatriassa laitostumisesta täytyy aina myös mainita lääkkeet, joita ihmisille syötetään, usein pakolla, vuosikausia.
Lääkitys laitetaan päälle ensimmäisessä laitoksessa jonne joutuu, mutta usein se aloitetaan jo ennen, mikä johtaa sitten laitoskierteeseen.
Psyykelääkkeet vaikuttavat ihmisen elimistössä lamaannuttavasti, ovat huumeiden kaltaisia vaikutukseltaan. Ihmisen elimistö laitetaan lääkkeillä unen omaiseen tilaan jolloin sen toimintakyky muuttuu erilaiseksi, myös fyysisesti, siis aidosti sairaan oloiseksi myös puheiden tasolla.
Lääkärit kun alavat nähdä näitä lääkkeiden tuomia muutoksia potilaissaan he diagnosoivat heidät mieleltään sairaiksi. Lääkitystä usein lisätään mikä johtaa uusiin sairauden oireisiin, mitä ei ole aikaisemmin ollut.
Tästä alkaa aina liian monen ihmisen laitoskierre joka saattaa kestää koko loppu elämän.
Tästä tosiasiasta täytyisi puhua enemmän että ihmiset havahtuisivat huomaamaan tämän psykiatrisen hoitojärjestelmän tuottamat haitat ihmisille. Järkyttävintä on se että näitä lääkkeitä aletaan syöttämään myös ihmisille jotka ovat mieleltään terveitä ja heidätkin sairastutetaan ja heitetään laitoskierteeseen.
Alkuperäinen aloittaja kuvasi hyvin miten pitkäaikainen laitoselämä muuttaa näitä ihmisiä toimintakyvyttömäksi. Siis lääkkeet muuttavat laitoksessa olevat ihmiset toimintakyvyttömäksi.
Kuinka paljon ihmiset lihovat näissä laitoksissa ja tehdäänkö sille mitään?
Samat ihmiset lihoisivat kyllä laitoksen ulkopuolellakin. Ja jos ihminen lihoo laitoksen ulkopuolella, hän varmaan lihoo myös ollessaan laitoksessakin.
Laitos, sairaala, ei ole mikään lihotuslaitos. Ihminen, joka lihoo tai on siihen taipuvainen, lihoo kyllä missä tahansa. Laitosta ei voi syyttää.
Vastaus kysymykseesi, kyllä pitkäaikaisessa laitoshoidossa pystytään hoitamaan lihomista esim. dieettien avulla, joskus jopa jollain lihavuus/laihdutuslääkkeillä.
Hyvässä hoitopaikassa henkilökuntakin kiinnittää huomiota, jos potilas alkaa lihomaan, ja yrittävät puuttua siihen.
Mikä voisikaan mennä pieleen asumisyksikössä, jos kuukaudessa on se 180+ euroa käytettävissä sipseihin, karkkiin, tupakkaan, netflixiin, eikä minkäänlaista pakkoa edes herätä aamulla, saati liikkua.
Ero siviiliin on se, että siellä on joku ohjaamassa niihin terveellisiin elämäntapoihin ja siellä on teoriassa kaikki mahdollisuudet onnistua siinä.
Sulla ei ole tietoa asiasta.
Toiset ihmiset lihoaa herkemmin ja toiset ihmiset vaikka ne harrastaisi paljonkin liikuntaa niin esim minulla liikunta lisää lihasmassaa ja painoa. Paino tässä tapauksessa tulee lihaksen muodossa mutta koska minulla on massageenit niin minä en laihdu todellakaan .
Massageenit mun tapauksessa pääosin taipumus lihasmassaan että pienikin liike lisää minulle heti lihasmassaa. Myös jos ruokavalio on huono niin taipumus lihominen läskin muodossa mutta minulla on ihan kunnossa kyllä ruokavalio.
Se vaan tuo paino ei tipu vaikka kaikkeni oon sen eteen tehnyt. Vaikka siis lähtisin hölkkälenkille niin paino ei tipu enkä pyöräilemällä saa painoa alemmas koska nuo molemmat lisää minulle lihasmassaa eli paino voi itseasiassa jopa nousta tai se nouseekin.
Tiiän muutamia tapauksia jotka eivät ole laihtuneet vaikka hoitajat ja he itse on tehneet ihan kaiken muttei ole laihtuneet vaan päinvastoin lihasmassa ja luuntiheys on lisääntyneet.
Eli tarkoitan siis sitä että heillä on paino lisääntynyt. Läskiäkään eivät ole saaneet pois paljoa jos ollenkaan vatsan seudulta. Toki hyvä että osan läskistä on saaneet korvattua lihasmassalla. Silti hoitajat on joutuneet luovuttamaan muutamien kohdalla.
anteeksi muistin koko asian väärin. Ei hoitajat luovuttaneet mä nyt muistin ihan väärin. Pahoittelut.
Muutamat tutut jotka olleet joskus laitoshoidossa ja päässeet pois laitoshoidosta ja kertoneet etteivät kovin paljoa laihtuneet siellä.
Kyllä siis hoitajat onnistui siinä että heillä jonkun verran paino putosi.
Kirjoitin väärin.
Tiedän toki, että omaa painoaan ei aina ole helppo pudottaa, eivätkä kaikki edes liho.
Kommenttini koskikin sitä, jos on painon nousuun taipuvaisuutta, niin se voi tapahtua missä vain, joko siviilissä tai laitoksessa. Paikka ei paljon vaikuta siihen lihooko tai laihtuuko. Toki riippuu siitä, jos on vaikka aiemmin liikkunut aktiivisesti, ja laitoksessa liikkuminen lakkaisi.
Yleensä se menee niin, jos ihminen alkaa, tai laitetaan, vaikka laitoksessa dieetille, niin on hyvin mahdollista, että paino tosiaankin putoaa. Niinhän dieetillä on tapana käydä.
onko dieetti sopiva kaikille? Sitäki voi pohtia. Oon yrittäny olla dieetillä ja joskus paastonnut niin minulle ei ole sopinut yhtään vaan päinvastoin terveysongelmia tulee aina siitä. Sydän alkaa hätäillä, hengitystiehyet on tukossa, rytmihäiriöitä ja koko ajan hirveän aliravittu tila ja nälkä koko ajan ja pahinta oli vuosi sitten kun aloin dieettiä niin sydämen syke myös nousi ja rytmihäiriöissä sydän välillä teki hitaan välilyönnin ja sitten kaksi kolme nopeaa liikettä jonka seurauksesta tuli erittäin ikävä tunne sydämeen että sydän alkoi väsyä tosi pahasti jolloin soitin hätänumeroon ja ne antoi neuvoja että älä enää kokeile diettejä ja älä syö liian vähän ruokaa .
mitä siis tarkalleen ottaen dieetti tarkoittaa? Onko se kun syödään vähemmän? Minä kokeilin semmosta vai oliko se mun kokeilu edes dieetti? Sori mä vähän tyhmänä taas.
Dieetti taitaa tarkoittaa laihdutuskuuria. Paastot ym. on eri asia, ne ei kai ole varsinaisia dieettejä.
Ei laihduttaminen sovikaan kaikille, etenkään paastot, tai jotkut rajoitetut ruokavaliot.
Ohjeet; syö sitä ja tätä, vältä tuota, jne. eivät sovi kaikille, koska niillä voi olla terveysvaikutuksia. Ravinto voi jäädä liian vähäenergiseksi, vähäravinteiseksi, voi jäädä puuttumaan elimistölle tarpeellisia hivenaineita, vitamiineja, ym.
Ruokavalioon voi kiinnittää huomiota, voi syödä vähemmän (ei kutenkaan liian vähää), aterioiden säännöllisyys on hyvä, ei syö kerralla liikaa vaan useamman kerran päivässä vähän, liikunta toki auttaa myös pudottamaan painoa. Ruokavalio ja liikunta yhdistettynä.
Etkä sinä ole tyhmä, jos et jotain tiedä. Hyvä, että uskallat kysyä, kun haluat tietää jotain. Kukaan ei tiedä kaikesta kaikkea. Kysyminen ei tee kenestäkään tyhmää. Ja kun kysyy, niin sen jälkeen sitten tietää, eikö totta ?
moi kiitos ystävällisestä vastaus-kommentista.
Mistä aloittaisin kertoon?
Noh ammattilaiset pohti siirretäänkö mut psykiatriseen sairaalaan marraskuussa 2025 mut päädyttiin terapiahoitoon eli kahdenkeskiset terapiaistunnot psykologin kanssa. Lääkeannosta nostettiin.
Oon yrittäny aika monta kertaa pudottaa painoa että ainoastaan yhden kerran oon onnistunut mutta kaikki 4 muuta kertaa on epäonnistunut.
Mulla siis käy siten että kun liikuntaa teen kuten kävelyä ja pyöräilyä, se lisää painoa koska lihakset kasvaa. Joten painonpudotus ei useinkaan silloin onnistu mutta tosin läski korvaantuu lihaksella joten on siinä jotain positiivista kuitenki mutta tuo maha on pieni ongelma koska vyötärönympärysmitta on enemmän kuin 100cm jolloin iso kohonnut riski verisuoni -ja sydäntauteihin mutta en ole tota mahaa saanut pienennettyä vaikka yrittäny monia konsteja kuten kävely, juoksu ja pyöräily ja oon myös vatsalihasjumppaa tehnyt. Mahani ei ole löysää kevyttä läskiä vaan se on tiivis ja raskas josta suurin osa lienee kai tiivistä ja raskasta lihasmassaa . Se on raskas klöntti mut ois kiva jos olis pienempi. Ei se liian suuri ole ettei se häiritse vatsankoko ainakaan ettei ole näköesteenä kun katsoo alaspäin mut on sillä jotain kokoa kuitenki koska kuten kerroin niin ylittää 100cm että mittasin tossa viikko sitten niin mittaustulokseni vaihteli(mikä kertoo siitä etten osaa oikein mitata) koska sain tällaisia tuloksia; 104cm, 108cm, 109cm ja 112cm.
Ruokavalioni pitäs olla kunnossa ja ateriakoot on myös ok että syön useita kertoja päivässä ja pieniä annoksia. On voinut toki lipsua ruokavalio että esim rasvaa oon voinu käyttää ruoanvalmistuksessa jonku verran ja vuoden aikana tässä tehnyt kastikkeita joissa saattaa olla rasvaa kun kastikkeenteossa käytän rasvaa mut pyrin laittaan vähemmän rasvaa mutta kyllä se voi lihottaa. Myös marinoidut broilerinkoivet saattaa lihottaa sillä onhan niissä jottain 13% rasvaa että jos kokonaisen broilerin tai kaksi kokonaista broilerinkoipee syö vuorokaudessa niin voi se lihottaa.
Vuoden aikana oon lihonut 3 kiloa. Mutta tämän vuoden aikana oon myös hikiliikuntaa ja kuntoillut säännöllisesti ja ruokavalio kuitenki siinä on paljon hyvää. Luulis kuitenki että paino olis pitäny alentua koska oon tehny täsä vuojen aikana aktiivista ja kovaakin liikuntaa mutta kuten sanoin niin minulla tuppaa lihakset kasvaan liikunnan seurauksesta. Teen myös kävelyn , juoksun ja pyöräilyn lisäksi jonku verran punttia. Punttien nosto tietty kasvattaa lihasmassaa ja lihasmassa aina nostattaa painoa.
En ole käyny rasvanmittaustestissä etten osaa sanoa paljonko kehossani on rasvaa. Hankala sanoa mutta esim toi mahani tuntuu raskaan tiiviiltä massalta.
mutta kiitos siis ystävällisyydestäsi ettei aina törmää sunkaltaisiin ihmisiin joka päivä. Hyvää jatkoa sulle elämääs!
Kiitos, sinulle myös hyvää jatkoa, ja nauti tulevasta kesästä!
Sen verran tiiän että ei nuo ihmiset vois elää laitosten ulukopuolella eikä sinne joudu pienestä syystä.
Itse marraskuussa 2025 mun piti käydä psykiatrisessa sairaalassa arvioitavana ja ne lähetti mut kotiin ja suositteli terapiahoitoa psykologin kanssa = kahdenkeskiset juttelut.
Ne sanoi etten ollu niin pahassa kunnossa ettei ne voineet ottaa minua sinne mutta minulla kuitenni oli vaikeita ongelmia että oli itsetuhoisuutta ja meinasin päätyä itsemurhaan kunnes tulin toiseen aatokseen.
Psykologini kertoi minulle että pitää olla aika pahasti sekaisin että laitokseen joutuu.
Ette siis tiijä mistä kirjoitatte että esim avauspostaaja ei oikein tiijä mistä kirjottaa.
Näinhän se on, että mykyään on aika vaikeaa päästä osastohoitoon. Paikkapulaa, kaikille ei riitä osastohoitopaikkoja.
Melkein on oltava paha psykoosi päällä ennen kuin osastolle pääsee.
Hyvä jos sinä olet kotona pärjännyt, ja helpotti tuolloin ne itsemurha-ajatuksetkin.
Vaikka elämä ei aina helppoa olekaan, niin on tämä silti elämisen arvoista.
joo minäki mietin että onkohan nykyään vaikiampia piästä osastohoitoon että ehkä varmaankin näin on. Tiukentuneet kriteerit, vähemmän hoitopaikkja, vähempi hoitajia, tätä se nykyään on, sama kuvio sairaanhoitopuolella ja vanhushoivassa .
Itte oon päässyt eroon vakavasta kriisistä marraskuun 2025. Siin oli äidin läheltä piti tilanne että oli kuolla alkoholiin ja äiti selvisi alkoholiongelmistaan ja aina jos mulla meinaa mieli masentua niin muistelen heti äitiäni miten hän on niin onnellinen nykyään niin saan äitini nykytilasta henkistä voimaa ja onnea sekä etenkin rauhaa.
Sisäinen rauha on kaiken A ja O mielenterveysongelmia poteville.
mun sisäinen päänsisäiset ajatukset alkoi mennä ikävään suuntaan marraskuussa 2025 että oli pimeää aikaa henkisesti. Oli sekoamisen tunteitakin ehkä tai en osaa selittää oliko ne niitä mutta pelkotilat ja ahdistus kasvoi voimakkaasti.
Pääsin sitten terapiaan ja annoskokoani suurennettiin (iltalääke risperidon joka esim lievittää pelkoja ja poistaa osittain myös pakkoajatuksia).
mulle kun alkoi ilmetä pakko-ajatuksia. ne on vähentyneet sanoisin melko nollaan vähentyneet.
sanoisin terapiahoito ja lääkekoon suurennus auttoi mua ja äitini nykytila.
Tarkoitatko eduskuntatalon ja muita laitoksia?
Ei tuo eduskuntatalo taida kuulua samoihin laitoksiin. Siellä olevat saavat olemisestaan palkkaa, rahaa. Muissa laitoksissa olevat joutuvat olemisestaan itse maksamaan.
Eiköhän se monien laitoselämän maksa käytännössä yhteiskunta.
Näinhän se tosiasiassa on. Olikin äsken vain vertailussa eduskunta ja laitosasuminen, niiden välinen ero.
Laitoselämästä siellä asuva tai oleva maksaa itse aika pienen siivun, sekin tuloista riippuen.
Kotikunta on maksajana, eli osittain tietysti veronmaksajat.
Juuri niitä!
Korruptio
Eduskunnan elätit pahinta ainesta
Kuka sitä työtä ilmaiseksi tekisi ? Edes eduskunnassa.
Yhteiskunta alkaa olla monille liian monimutkainen. Sen ei pitäisi johtaa laitoksiin ja laitostumiseen vaan jotakin muuta apua olisi syytä kehittää. Ehkä todellisuus elämäntilanteissa tulisi huomioida jo kouluissa. Ei kaikista tule laudaturin opiskelijoita, ja hekin eksyvät väärien valintojensa vuoksi. Itsenäinen peruselämä ei oikeastaan vaadi kovin paljon, mutta meidät pakotetaan osallistumaan erilaisiin järjestelmiin.
Ihmisen väärät valinnat eivät johdu yhteiskunnasta, vaan ihmisestä itsestä.
Jos alkaa elämä mennä päin..... jotain huonoa, niin miksi aina on syytettävä yhteiskuntaa ?
Mitä ovat järjestelmät, joihin ihminen pakotetaan ? Jos elämä ja eläminen sujuu riittävän hyvin, ihminen pysyy terveenä, käy töissä, huolehtii omat asiansa, ym. niin ei häntä minnekään järjestelmään pakoteta.
Kyllä se on järjestelmä kun käyt töissä. Suuri koneisto vaan jumputtaa, palkkatulot, verot,tekemisen tunnit. Terveenä pysyminenkin on arvoitus, jostain voi alkaa puristaa ja kiristää ja hups sitten olet järjestelmässä.
Mitä apua keksit ihmiselle mille ei mikään apu kelpaa?
Siis työssä käynti ym. on järjestelmää, ja jos siitä putoaa, alkaa puristaa ja kiristää, niin joutuu järjestelmään...?
Mitenköhän tuo nyt niin kuin meni ?
Jos ihmiselle ei mikään apu kelpaa, niin lakkaan keksimästä hänelle mitään apua. Ei siinä oikein muuta voi.
On myös laitoshoidossa olevia jotka joutuu psykiatriseen laitoshoitoon eli psykiatriseen mielisairaalaan.
minä kävin tarkkailtavana että ne pohti laittavatko mut sinne vai ei ja päädyttiin mun kohralla terapiahoitoon.
ikävä kertua mutta psykiatriseen sairaalaan&hoitoon ei pääse ennää nykyään niin helepolla kuin aiemmin koska ensinnäkään paikkoja ei ole yhtä paljon ja kriteerit on tiukentuneet että mun psykologi sanoi sen osuvasti "pitää olla melko pahasti sekaisin jos sinne nykyään joutuu".
On hyvä että psykiatriseen laitoshoidon tarpeellisuuteen on osattu nykyään kiinnittää huomiota. Sairaalaan on lääkärit lähettäneet paljon turhia ihmisiä, usein " tilanteen tarkkailua ja tutkimista varten". Siellä ovat lekotelleet täysihoidossa viikkokaupalla ja napsineet lääkkeitä. Ruoka, juoma, sauna, ulkoilu ja erilaiset aktiviteetit ja kaveriseura ovat päivän ohjelmassa tarjolla. Muuta siellä ei sitten olekaan. Sitten lähdetään kotiin.
Ja kansa maksaa. Tällainen joukko " hoidossa" ei ole mikään kovin pieni määrä.
On otettava huomioon, että jotkut ovat saaneet myös avun hoidostaan. Silloin se "lekottelu" ei ole mennyt "hukkaan".
Nykyään kyllä aika tarkkaan katsotaan, ketä otetaan osastohoitoon, ketä ei. Muutama vuosikymmen sitten oli aika lailla erilaista, sisään pääsi helpostikin.
Sairaillakin on oikeutensa, sillehän ei maksava kansakaan voi mitään.
ei tilanteeni ollut mikään pikkujuttu kun olin päättänyt itsemurhan tehdä(olin siis suunnitellut milloin teen sen että olisin oottanu pari viikkoa ja sitten vetäissyt naamaani kaikki lääkkeet eli käytän neljää eri lääkettä) niin silloin tajusin että nty pitää lähtee hakeen apua ja lisäksi mulla oli pakko-ajatuksia jotka haittasi ja sekoamistunteitakin ehkä koin (en osaa tarkkaan sanoa) ja kontrollinkarkaamis-tunteita. Oireet saattoi osittain liittyä myös paniikkihäiriöön.
Kuitenkin sain apua eli käyn nykyään terapiassa psykologin luona.
On hyvä että sain kuitenkin jotain apua.
Oon aiemminkin terapiassa käynyt eli vuonna 2001 oli eka kerta. Koko 2000-luku ja 2010-luku vuoteen 2015 oli terapiassa ramppaamista. Minä-kuva ongelmia muun muassa, kiusaamishistoriani (mua kiusattu tarpeettoman paljon), huonommuuden tunteita, arvottomuuden tunteitakin, estyneisyyttä, masentuneisuutta, ahdistusta ja lievää skitsofreniaa.
Diagnooseja mulla aika monta ja epäilen että on myös muutamia jotka jääneet diagnosoimatta.
Sauna? Ulkoilu? Anteeks vaan mut tää on kaukana totuudesta. Eikä siellä aktiiviteeteja ole. Enään. Noista mikään ei pidä paikkaansa.
Siellä pyöritellään sormia kunnes saat ulkoiluoikeudet tai omainen vie ulos. Muuten siellä ei oo mitään toimintaa paitsi lääkkeet ja ehkä juttelu muiden kanssa jos niitä kiinnostaa
En taaakaan puhu henkilökohtaisesti kenestäkään, mutta onhan se hassua, jos valitetaan siitä ettei viikkoon pääse ulos, kun osastolle tulleet ihmiset ei ole yleensä kuukausi tai jopa vuosi sotalla käyneet ihmisten ikmoilla.
Olen päässyt tutustumaan laitoshoidon arkeen kun omainen oli "muka hoidossa".
Ei ollut silloin vielä näitä hyvinvointialueita. Siellä olevat potilaat suunnittelivat uimareissujaan läheiselle järvelle, kävivät kaupoissa hakemassa valtavat määrät suklaata ja muita herkkuja ja viettivät paljon aikaa muuten ulkona kaupungilla. Ajattelin silloin että mitähän varten nuo ovat täällä "muka hoidossa".
Sitten siellä oli potilaita jotka olivat lääkitty töttörööksi, hoippuivat käytävillä unen omaisessa tilassa ja makoilivat päivät sängyssään.
Monet olivat tulleet jostain toisesta sairaalasta sinne, eli sellainen sairaalakierto oli heidän hoitomenetelmiään, siis ympäristö paikkakuntien sairaalat olivat mukana myöskin tässä karusellissa kun lähettivät potilaitaan sinne. Samoja pillereitä söivät, sänkypaikka vain oli vaihtunut.
Tässä yksi konkreettinen esimerkki miten ihmisiä laitostetaan.
Vähän erilainen kokemus kun mulla sit. Puhutko nyt psykiatrisesta vai muusta laitoksesta koska ite olen ollut psykiatrisessa osastossa ja siellä todellakaan ollut mitään tollasia, Mitään toimintaa ei ollut eikä saunaa todellakaan ja ulos tosiaan pääsi harvoin jos oikeudet. Joo tiedän mitä laitostuminen on, olin teinivuodet eli 6v osastolla ja vapauduin 18v. Luonnollisesti mun oletettiin osaavan asioita mitä en osannut koska en ollut ikinä tehnyt enkä ite tiennyt etten osaa koska en ollu ikinä tehny. Eka vuos oli vaikeeta laitostumisen jälkeen
Toki nykyäänkin on eroja paikoissa. Kuulemma jossain vielä on toimintaa muutakin kuin sormienpyörittely
RIippuu paljon mikä diagnoosi tosiaan. Masentuneilla erittäin totta mahdollisesti
Psykiatrisessa hoidossa ihminen sulautetaan osaksi järjestelmää. He menevät potilaan uraan ja alkavat elämään potilaan roolia. Odotetaan että ulkopuolinen tekee kaiken, se kaappaa potilaan järjestelmään sisään ja alkaa ohjaamaan siellä potilaan uraa. On aivopesujärjestelmä, sinun täytyy syödä lääkkeitä lopun ikääsi, koulutetaan ihmistä uskomaan sairauteensa.
Tässä pieni katkelma ben furman ja aku kopakkala viimeisestä podcastista, psykiatri furmanin sanoista vapaasti kirjoitettuna.
Osuva kuvaus kuinka ihmisiä laitostetaan .
Sairaaloissa ja osastoissa on eroja. Lyhytaikaisemmat osastohoidot eivät paljon aktiviteetteja sisällä, mutta sairaaloissa, jossa ollaan pitempiä aikoja hoidossa, niissä on yleensä potilaille jotakin toimintaa.
Siitäkin järjestelmästä on mahdollista palata vielä jokseenkin normaaliin elämään (mitä se normaali sitten onkaan).
On ihmisiä, jotka laitostuvat herkemmin, jotkut eivät laitostu, vaikka olisivat sairaalassakin pitkiäkin aikoja.
Eivätkä kaikki tarvitse lääkkeitäkään koko loppuelämäänsä, vaikka lähes aina niin väitetään.
Toki riippuu sairauden laadusta ja oireista, joskus saattaa tarvita jatkuvan lääkityksen.
Oon ollu EVA:lla ja akuutti /kellokoski jne. Missään niistä ei ollu toimintaa oikeestaan yhtään ja aina krooninen henkilöstöpula
osastolla ei saa edes tehdä ite mitään ilman lupaa
Tuollainen kontrolli että kaikki aktiivisuus, tekeminen, on luvan takana, ei kyllä mene ymmärrykseen millään tavalla. Tarvitseeko aikuisia, itsenäisiä, ajattelukyvyn omaavia ihmisiä paimentaa tällä tavalla?
Millä tavalla tällainen hoito parantaa?
Mitä sen pitäisi parantaa?
Kuka on päässyt esim. masennuksestaan eroon tällaisessa ilmapiirissä?
Vai onko tällainen kontrolli sitä potilaan rooliin ohjaamista?
Jos psykiatrisen hoidon tien päässä odottaa laitostuminen eikö silloin pitäisi hälytyskellojen soida, ja kovaa.
Suurin osa psykiatriassa ei tarvitse lääkkeitä ollenkaan. Onko tiedossa sellaista hoitopaikkaa jossa lääkärit suostuvat lopettamaan lääkityksen, minä en sellaista tiedä. Yleensä ihmiset lopettavat ne omatoimisesti itse.
Kun psykiatrit laittavat ihmisten elimistön lääkeriippuvaiseksi heillä ei ole enää kykyä eikä osaamista vapauttaa sitä toimimaan normaalisti ilman lääkkeitä.
Suurimmaksi osaksi olin alaikäisten osastolla mut tovin aikuistenkin. Kaikkeen tartti luvan kummassakin. Okei lakanat sai ite vaihtaa, jee ja telkkaria kattoa aulassa. Tai siis olis saanu mut ei ollu kaukosäädintä joten se sai vaan yhelle kanavalle
En tiedä mikä se idea on muukun resurssipula. Ei siellä oikeestaan syömisen, lääkkeiden ja lääkärin yms tapaamisen lisäks tapahtunu yhtään mitään. Joskus oli jotain ohjattua mut max 1x viikossa mun aikaan
Ja jos puhutaan alaikäsistä niin tälleen ne oppiikin elämän taitoja
Onpas jännää tuo psykiatrinen hoito on. Mitenkähän 00082 mahtoi tervehtyä / parantua osastohoidossa johon kuului, käy syömässä, syö lääkkeitä, nukkui sängyssä, tapasi lääkäriä silloin tällöin, aikansa kuluksi tuijotti telkkaria. Samaahan voisi tehdä kotonakin ja käydä näyttäytymässä silloin tällöin lääkärin vastaanotolla.
korjaus. Mitenkähän 00084 mahtoi tervehtyä/.......
Kaikki kunnia ihmisille joka pääsee jaloilleen, mutta kannattaa itse käymässä katsomassa ja kokeilemassa että mitä saa asumisyksiköissä tehdä ja toimia, ennen kuin uskoo kaikki nettijutut todeksi.
Itseltään kannattaa kysyä että mihin laitoksia ylipäätään tarvitaan jos kaikki osaa käyttäytyä aikuismaissti ja omaa "itsenäisen ajattelukyvyn"
Vinkkinä voin kertoa, että mitä enemmän sinne selitykseen joutuu tunkemaan salaliitto teorioita, tai ajatuksia siitä että oma kriittinen ajattelu voittaa vuosisatojen kehityksen tuloksen, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä on väärässä.
Sairaalakoulu ainut mitä tehtiin
En kovin hyvin. Väärän diagnoosin sain ja traumat mut onneks asiat korjaantu vuosia myöhemmin
Psykiatriset osastot mulla, ei asumisyksikkö siis. Tosin tiedän niistäkin jotain vaikka asuin ennen tuetussa asumisessa koska pari tuttua oli sellasessa. Voin sanoa et vapaampaa mut valvottua. Sentää oma huone niissä mut about muuten aikalailla erot jää siihen
Laitostuuhan siinä herkästi, jos tykkää siitä, että henkilökunta tekee kaiken, muistuttaa kaikesta, itse ei tarvitse muuta kuin syödä, ottaa lääkkeet, katsoa telkkaria, nukkua, jne.
Kotona tuskin kenelläkään on niin helppoa, että kaikki tulisi valmiina, jopa muistuttelut esim. lääkärin tapaamisesta osastolla, muistutukset ruokailuun alkamisesta, aamuherätykset, ym.
Se ei kyllä hoida potilasta millään tavalla, jos sairaalassa ei potilaalta vaadita mitään omatoimisuutta.
"Mihin laitoksia tarvitaan jos kaikki osaa käyttäytyä aikuismaisesti ja omaa itsenäisen ajattelukyvyn"
Tämä kommentti paljastaa minulle psykiatrisen hoidon alustan, mistä kaikki muu hoitokäytäntö kumpuaa. Laitoksiin ohjatut ihmiset nähdään hoitotahon silmissä ihmisinä joiden käytös on erilaista kuin heidän mielestään ns. normaaleilla ihmisillä. Se ei ole fiksua aikuismaista eikä laitoksissa olevilla ole "itsenäistä ajattelukykyä".
Oletteko tietoisia jotka näin uskotte, että ihmiset jotka laitetaan laitokseen eivät ole eivätkä käyttäydy siellä omana itsenään vaan se hoitokäytäntö eli lääkkeet, joita heille syötetään, muuttaa heidän olemustaan ja reagointiaan.
Se aito, aikuismainen, itsenäinen, oma persoona on heillä olemassa edelleen, mutta se on hukutettu lääkepöhnän alle niin että ihminen ei pysty sitä sillä hetkellä käyttämään. Heillä ei siis ole hoitotahon mukaan itsenäistä ajattelukykyä. Monen kohdalla viimeisetkin oman persoonallisuuden rippeet häivytetään kun pakotetaan käyttäytymään laitoksen omien sääntöjen ja päivärutiineiden mukaisesti, ja koulutus sairaan roolissa elämiseen alkaa.
Laitoksiin tulee myös paljon päihteitä käyttäviä , he ovat jo valmiiksi epä-aikuismaisesti käyttäytyviä ja laitoksessa, huumeisiin luettavat lääkkeet, lisäävät tätä piirrettä lisää. Väärät diagnoosit ovat yleisiä. Laitoksissahan hoidetaan diagnooseja ei ihmisiä.
Ei tietenkään. näin ole sata prosenttisesti kaikkien kohdalla, mutta he jotka heitetään tähän lokeroon saavat kärsiä turhaan.
Asumisyksiköissä on omat sääntönsä kuinka siellä ollaan ja eletään. Ihan jo siitäkin syystä, kun siellä asuu myös muita. On oltava niin sanotusti yhteiset pelisäännöt, joita asukkaiden tulisi noudattaa.
Onhan omassa kodissa asuminen vapaampaa, mutta joskus myös vaativampaa joillekin, joiden on hankala pärjätä omillaan.
Hienoa, että asiasi ovat nykyään paremmin, 00089. Eli on saamastasi avusta ilmeisesti edes jotain hyötyäkin ollut, jos vaikka myös vaikeaakin ajoittain.
Vasta siinä vaiheessa kun diagnoosi korjattiin ja sain traumaterapiaa, ennen sitä aikalailla turhaa apua ja hukkasin monia vuosia
Miksiköhän laitoksiin, osastoille ei enää mielellään ketään oteta, jos ei ole todella hyvää syytä, pakottavaa tarvetta hoidolle ?
Kenties siksi, että myös sairaat voisivat elää mahdollisimman tavallista elämää sairaalan ulkopuolella ilman sairaan roolia.
Psyykkinen sairaus ei ole käytöshäiriö, mahdollinen huono käytös johtuu yleensä sairauden aiheuttamasta oireilusta.
Ei tuolla kaduilla ja kujilla, kylillä ja kaupungeillakaan, kaikilla ole ne parhaimmat käytöstavat, eivätkä he siltikään ole sairaaloissa.
Laitoksissa on muuten aina omat sääntönsä ja päivärutiininsa. Osa niistä laitoksen omia järjestelyitä, jotkut jopa lakien mukaisia. Laitokset (siis niiden työntekijät, johtajat, ym.) joutuvat noudattamaan lakeja.
Joskus käy niin, että sairaat ihmiset eivät hyväksy laitosten sääntöjä ja käytäntöjä, eivät halua niitä noudattaa, niin väistämättä voi tulla yhteentörmäyksiä esim. henkilökunnan kanssa.
Teksti voi vaikuttaa jokseenkin puolustelevalta, mutta noin systeemi vaan toimii, hyväksyy ihminen sen tai ei.
Älä jää jumiin ajatuksiin menneistä jutuista. Kannattaako miettiä, että on mennyt vuosia hukkaan ? Mitä se hyödyttää, kenties ahdistaa tms. ?
Olisi hyvä miettiä, että ne vuodet menivät niin kuin menivät, se oli silloin, ja keskittyisi elämään, jota elää nyt. Pääasiahan se on, että on ikävämmistä jutuista selvinnyt, ja edelleen silti hengissä.
Siekin kun tulisit joskus ulos sieltä asennevammastasi ja tutustuisit oikeisiin ihmisiin niin oppisit tuntemaan että mikä on sitä ihmisen omaa persoonaa ja mikä on sitä sairautta.
Päivärutiini ja säännöt joo mut on helppo laitostua jos mitään ei saa tehdä ja toiminta on aikalailla sormien pyöritystä. Ihmisten säilöntää vaa
Asumusyksiköt sit eriksee
Noh, traumat sain osastohoidosta ja nyt niitä työstän+muita. Pitkä prosessi ja ahdistaahan se painajaisten kautta. Mut onneks terapia jo auttanu
mut immeiset tarvii ammattiapua, jopa laitoshoitoa /(psykiatrinen) jos ei pärjää ennää. ;Mullaki oli läheltä piti -tilanne elämässäni viime vuonna jolloin ne mietti psykiatrista sairaanhoitoo kohdallani. Kuitenkin päädyttiin terapiahoitoon(kahdewnkeskiset juttelut psykologin kaa).
Keskusteluissa tulis ottaa huomioon enemmän yksilö. Liian usein hoitopaikat nähhään "mörköinä" ja kaikki hoitajakin yleensä nährään liikaa mörköinä että ne on ne muutamat jotka ei hoida hyvin potilaita.
Mulla hyviä kokemuksia ammatti-ihmisistä psykologian alalla.
Ei tuu mieleen ketään ikävää. Yksi psykiatri oli jollain lailla "kinkkinen" tapaus että se haastoi potilasta välillä melko rajustikin. Jouduin kokkeen hänen prässiä ja eräs toinenkin joka kertoi siitä minulle.
Hyvä asia että moni selviää hengissä mutta moni ei selviä hengissä että on niitäki tapauksia paljon jotka on mullan alla. Tämäkin kannattaa muistaa. Pelkkä positiivinen ajattelutapa ei aina riitä että joskus on pakko laitoshoitoon jos on niin vakavia ongelmia.
Ongelma on hoitopaikkojen vähentämisessä mistä syytän persu-kokoomus hallitusta että koska ne on niin kovia poliittisia ajattelijoita että ne ajattelee pelkkiä säästöjä.
Sama sairaanhoidossa että pelkkää säästö-ajattelua. Luuleeko ne muka että pienemmällä määrällä voi olla laadukasta hoitoa.
No kaikille ei sovi osastohoito. Mulle sopisi. Pakkotilanteessa tietääkseni joutuu pakkohoitoon . Oliko sun kohdalla kyse pakkohoidosta? Mä en oo joutunu ikkään pakkohoitoon vaikka oikeastaan syntymästäni asti mul on ollu vaikeuksia paljon. Pohdittiin tossa viime vuojen loppupuolel siirtämistä psykiatriseen sairaanhoitoon mutta siellä paikan päällä ne kuitenkaan eivät ottaneet minua sinne. Sanoisin syy on selvä; oikeistohallituksemme Purra ja Orpo jotka ajattelee pelkkää rahaa. Eivät välitä kai jos jolleki käy huonosti?? Siltä tuntuu joskus.
Ja varmasti toinen syy oli se ettei ne ottaneet minua sinne on se etten ollut niin pahasti sekaisin kun psykologini sanoi että ihmisen täytyy olla melko pahasti sekaisin että sinne nykyään otetaan mutta ennen vanhaan sinne otettiin myös paniikkihäiriöstä kärsiviä tietääkseni joissa paikoissa heidät hoidettiin että tässäkin minusta kyse on aika paljon oikeistohallituksestamme jotka leikkaavat kaikesta joten mun syyttävä sormi menee Purraa ja orpoa kohti.
Hyvä, että terapiasta on apua. Varmasti kova työ palkitaan lopulta, ei nuo terapiat ole mitään pikakeinoja parempaan vointiin. Sitkeällä työllä, tulevaisuudessa sen ansiosta pääset kiittämään itseäsi, kuinka selvisitkin, vaikka aikaa menikin.
Kiitä toki sitten terapeuttisiakin, kun työ tulee päätökseen. Kaikkea hyvää.
Hoitopaikkoja vähennettiin runsaasti jo yli 20 vuotta sitten. Taisi olla jopa niin, että 70% lähti paikkoja pois, siis psyk. osastopaikkoja.
Toki nykyhallitus tiukentaa taas kaikkea lisää. Kenellä on kohta varaa hoidattaa itseään enää missään, on sitten psyykkistä tai fyysistä vaivaa.
Psykiatrisia hoitopaikkoja tarvittaisiin paljon lisää, sekä laitospaikkoja, kuten avohoidon lisäämistä, koska näyttäähän mt-ongelmat olevan koko ajan lisääntymässä ihmisillä.
En usko, että se olisi säästöä, jos ihmiset jäävät hoitamatta, päinvastoin, pitkällä tähtäimellä taitaa tulla kalliimmaksi.
pitäs säästää eli leikata velkaa kuitenkin että säästöt pitäs kohdistaa esim rikkaiden maajussien tukienleikkauksiin, yritystukien leikkauksiin(en tarkoita nyt pienyrittäjiä&pikkufirmoja vaan keskisuuria ja suuria) ja on varaa leikata myös muualtakin että säästökohtteita varmasti löytyy kyllä mutta tietyissä asioissa ei pidä säästää kuten sairaanhoito ja vammaiset sekä sotaveteraanit että nuo kolome tullee mulla heti ekana mieleen.
Vammaiset on lähellä sydäntäni samoin kuin sairaanhoitopalvelut koska me tarvimme aina sairaanhoitajia ja lääkäreitä ja sotaveteraanit taisteli Venäjää vastaan silloin.
Tällä hallituksella on tarkoitus saada vain rahaa rikkaiden laariin, ei muuta. Valitettavasti.
Ja se tapahtuu köyhien kustannuksella, mikä ei ole oikein. Oikeisto toimii väärin monien kansalaisten mielestä.
Löysin hyvän onneksi :) Joo 2-3v ainakin menee. Mut jos kaikki onnistuu mä pääsen samaan aikaan TK-eläkkeeltä pois kun saan ammatin eli pääsisin töihin mihin mun ei ikinä pitäny pystyä
Tää.
Lisätään nyt vielä se että laitosruoka on noh, laitosruokaa. Se on monipuolista mutta edelleen, laitosruokaa. Lääkkeiden takia ruoka saattaa etoa jo muutenkin. Tai ruoka voi muuten tuntua erilaiselta. Silloin haluaisi nimenomaan mahdollisimman käsittelemätöntä ja hyvää ruokaa. Ei menisi lihominen niin hukkaan kun saisi edes hyvää ruokaa. Esim. juusto on kevytjuustoa. Itse syön vain täysrasvaisia tuotteita normaalisti.
Laitoksessa syödään laitosruokaa. Laitos ei ole mikään a`la carte ravintola.
Jos haluaa syödäkseen vain sellaista ruokaa, josta itse tykkää, jota haluaa, on pysyttävä poissa laitoksista, niin voi valita itse syötävänsä.
Silloin ei valitettavasti voi käyttää pakkohoitoa. Yhteiskunta kuitenkin määrittelee sen käytettäväksi joten yhteiskunta voi itse korjata ongelman. Potilas ei voi asialle yhtään mitään.
Niin, potilas ei voi asialle mitään, niin on tyydyttävä siihen laitosruokaan, jos tilanne sellainen on.
Ei pidä paikkansa. Sinne voidaan hakea lenkkipolulta, töistä, treffeiltä, päivittäiseltä kauppareissulta...
Jos ihminen on oikeasti niin sekaisin että treffikumppani joutuu soittamaan ambulanssin ja siihen poliisi partiin mukaan, niin ehkä silloin on sen M1 lähetteen ansainnut.
Ei tainnut vieläkään mennä perille. Noh, tyhmemmätkin saavat kirjoitella internettiin :)
Joka taas vaikuttaa kokonaistilanteeseen. Aina voi haluta voida paremmin mutta sitä ei voi tehdä jos ei itse voi tilanteelle mitään.
Ihminen? Nyt taisit käsittää jotain väärin. Pakkohoito ei liity ihmiseen itseensä vaan siihen jolla on valta tehdä pakkohoitotilanne.
Laitosruoka on yleensä kuitenkin terveellisempää, kuin se ruoka mitä ne ihmiset syö jotka joutuvat laitoksiin.
Kyllä se on ihan ihminen joka on niin sairas että se joutuu pakkohoitoon.
Pakkohoito ei ole mikään raamatullinen ihme joka vain ilmestyy. Pakkohoidossa ei pääse neitsytmariaksi vain kiistämällä ettei ole käynyt vieraissa. Realimaailmassa on syy ja seuraus suhteet ja jis ei niitä hahmota ansaitsee ne kaikki hoidot mitkä siitä seuraa.
Ei toimi reaalimaailma ihan noin. Oppikirja voi toimia mutta maailma ei.
Silloin olisi nimenomaan kyse mielikuvitusolennosta koska ihminen tekee virheitä. Ei aina mutta voi tehdä. Satuolennon saa kuvitella virheettömäksi ja sitä se sitten on. Kaikki ovat pakkohoidossa syystä.
Minusta se ei ole järin ravintorikasta. Monesti jää nälkä vaikka söisi samoja lääkkeitä, samoja salaatteja ja samaoja ruokia myös kotona.
En ole vielä kuullut perusteluja asialle. Kuulostaa että ajattelet haluamasi ihmiset virheettömiksi ja toiset syyllisiksi. Aivan kuin ei olisi olemassa muuta kuin oikeaa toimintaa. Jos tilannetta kuvataan yhdellä tavalla tunnut kuvittelevan jokaisen toimineen juuri niin kuin pitääkin jotta asiaa ei tarvitsisi enää pohtia. Aivan kuin mennyt tilanne olisi itsessään jo oikea ratkaisu.
Kyllähän se ihmiseen itseensä liittyy. Ihminen itse saattaa olla sellaisessa tilassa, että pakkohoito on aiheellinen.
Kaikkihan laitettaisiin pakkohoitoon, jos se ei millään tavalla perustuisi pakkohoidon tarpeeseen. Terveitä ihmisiä ei laiteta pakkohoitoon.
Laitoksessa on se, ettei siellä pysty napostelemaan mitään aterioiden välillä, jos ei ole itse ostanut itselleen jotain naposteltavaa.
Laitoksessa on ateria-ajat, jolloin siellä syödään. Joistain voi toki tuntua, että jää nälkä, ettei ruokaa ollut riittävästi. Usein kyllä laitoksessakin pystyy santsaamaan ruokaa, ei tietenkään aina, riippuu laitoksesta.
Miksi näitä kommentteja lukiessa tulee mieleen, että osa ihmisistä jopa fantaisoi siitä, että suomessa pitäisi olla laitoksia joiden ainoa tehtävä olisi vain laitostuttaa ihmisiä.
Ja kaikki vain sen takia että se tyydyttäisi heidän sairaimmat valittamisen tarpeet.
siinäpäs ajattelet tommosia.
harva ajattelee ihmisistä noin pahasti etten usko tosiaankaan että suurin osa ajattelee noin. Ne jotka toivoo laitoshoitoa, eivät välttämättä tarkoota pahaa vaan päinvastoin = sieltä saa apua ja hyvää palvelua kun suurin osa hoitajista on aivan ihania ihmisiä. Moni piristyy siellä aina kun ne hoitajat on niin ihania = sydänihmisiä suurin osa mut joukkoon mahtuu aina muutama inhoittavakin ihmistyyppi.
Ollaanhan me erilaisia, myös fantasiamme ovat erilaisia......
On meitä ja on heitä, ja siltikin kaikki ihmisiä, pohjimmiltaan samanarvoisia.
Ihminen, joka ajattelee pahasti, ei ilmeisimmin ymmärrä psyykkisistä sairauksista paljoakaan.
Monet mt-ongelmaiset tietävät, mitä he haluavat, ja jos he haluavat hoitoa, esim. laitoshoitoa, josta on ollut apua ehkä aiemminkin, niin suotakoon se heille.
psykopaatti-ihmistyyppi suattaapi olla tuollainen joka ajattelee pahasti sairaista??
Psykopaatit ovat kyllä sairaita pahimmasta päästä, jos totta puhutaan.
Mutta ei se tee ihmisestä psykopaattia, jos hän ajattelee eri tavalla. Psykopatiaan sisältyy paljon muuta.
On kyllä empatian puutetta jos ajattelee pahasti sairaista ja psykopaateilla juuri ei ole empatiaa muttei toki kaikki ole automaattisesti välttämättä psykopaatteja jotka ajattelee sairaista ikävästi mutta heillä toki ikävä luonne.
Käyttäisin sanaa asennevamma, ennemmin kuin luonne, jos ei osaa kohdata mt-ongelmaista ihmistä.
Joo asennevamma tai empatian puute. Mahdoton tietää. Voi olla myös kyse tietämättömyydestä että he voi luulla joijenkin sairaiden esim olevan vaarallisia ympäristölle.
Usein tietämättömyys voi olla esim. pelon taustalla.
Jos jokin asia on uusi, tuntematon, vaikka toisen ihmisen sairaus, voi se herättää jopa jonkinlaista pelon tunnetta.
Mutta sekin tulee enemmänkin siitä, että ihminen epäilee, osaako hän kohdata sairaan ihmisen. On kuitenkin ennakkoluuloja, kenties kuullut jos vaikka minkälaista juttua esim. psyykkisesti sairaista, tms.
Eli ihminen pelkää enemmän itseään kuin sitä sairasta ihmistä, koska ei tiedä sairaudesta juuri mitään.
Mitä enemmän tutustuu, ja tuntee mt-ongelmaisia ihmisiä, huomaa kyllä, että hekin ovat tavallisia ihmisiä, joilla on sairaus.
Toki pahimmillaan sairaus voi olla liikaa kenelle tahansa, sekä sairaalle itselleen kuin myös läheisille ja ympäristölle. Mutta sitten on oltava jo aika huonossa kunnossa, todella sairas.
Jotkut sairaat onkin vaaraksi. Siksi olisi olennaista "tuntea" sairas ihminen ja tietää onko hän vai eikö ole vaarallinen.
Joillain saattaa joskus ennakkoluulot estää tutustumisen, valitettavasti.
Mutta toki kannattaa tutustua erilaisiin ihmisiin, se on elämänkoulua ja auttaa suhtautumisessa muihinkin kuin itseensä.
Tätä vaarallista itselleen ja toisille käsitettä viljellään paljon väärin ja se on hyvin harvinaista tavallisessa käytännön elämässä.
Tuo vaarallinen käsite on tullut mielenterveyslaista ja pesiytynyt ammatti kieleen. Se mainitaan tahdosta riippumattoman hoitoon määräämisen yhteydessä. Silloin täytyy olla ihminen todettu mielisairaaksi.
Itselle vaaralliseksi saatetaan leimata jopa silloin ihminen joka ei syö lääkkeitään. Silloin saatetaan määrätä pakkohoitoon.
Pitkään käytetyt lääkkeet aiheuttavat elimistöön sekavan lääkekrapulan tai psykoosin kaltaisen tilan varsinkin jos niitä vähennetään, lisätään tai lopetetaan. Tai käytetään muita päihteitä lääkkeiden kanssa. Psyykelääkkethän ovat myös huumeita.
Minulla on sellainen käsitys että koska mielenterveyslaissa on tällainen maininta vaarallisuudesta, sitä lääkärit ja hoitajat soveltavat silloinkin kun eivät löydä syytä hoitaa muuten. Takana on tietysti että ei ymmärretä ihmisen olemuksen ja käytöksen johtuvan niistä lääkkeistä vaan uskotaan että sairaus on pahentunut.
Vaikka "Hullujen" ihmisten vaarallisuutta käytetäänkin mielikuvana väärin, niin täytyy muistaa, että yli kolmannes omaisista kohtaa agressiota sairaiden läheistensä taholta ja näistä sairaista yli 40% käyttäytyy agressiivisesti siinä tilanteessa kun joutuvat osastohoitoon.
Eli siitä voi sitten yrittää päätellä, että onko lääkkeet näille ihmisille tarpeellisia, tai että toimiiko ne siinä mittakaavassa, että heitä kaikkia ei tarvitse lopunikää pitää lepositeissä.
Mistä vetäisit tuon että 40% olisi aggressiivisia ?
Oletko ollut psykiatrisessa sairaalassa koskaan ?
Jos esim. akuuttiosastolla on n. 20 ihmistä, ja yksi heistä ehkä käyttäytyy aggressiivisesti, niin ei tuo 40% pidä paikkaansa.
Olin aikoinaan useinkin osastoilla, ja sinne tuodut potilaat olivat käytökseltään rauhallisia, vain yksi, kaksi potilasta koko osastolla saattoi käyttäytyä aggressiivisesti.
Ja moniko osastolla on muka lepositeissä ? Joskus joku riehuja on saatettu laittaa osastolle tuodessa lepositeisiin, mutta ei siellä osastolla kovinkaan usein ole joku lepositeissä, silloin tällöin voi joku olla.
Ja 40% tarkoittaa jo melkein puolta koko porukasta, eli älä viitsi kertoa höpöjä.
Sairaalassa agressiivisesti käyttäytyvän potilaan on lääkityksen vaikutuksesta vaikea hahmottaa ympärillä tapahtuvaa elämää sellaisena kuin se tapahtuu, eihän päihteitä tai huumietakaan käyttävä pysty tähän.
Sairaalan hoitokäytännöt koetaan joidenkin kohdalla vaatimuksina, alistamisina, pakottamisena, ylhäältä päin ohjailuna. Potilaan oman mielipiteen vähätteleminen saa helposti vihan kumpuamaan sisimmästään eikä hänellä lääkittynä ole keinoa hillitä sitä.
Väkisin osastolle tuotu, on jopa selvää että tällainen henkilö alkaa riehumaan. Hoitajille on kehittynyt herkistnyt kyky aistia potilaitaan ja oma puolustusekanismi herää liiankin herkästi. Lepositeisiin vaan varmuuden vuoksi.
Menikö taas asiat sennevamman takia sekaisin?
Se tilanne missä ihminen riehuu ja räyhää niin että joutuu hoitoon, on eri tilanne kun se että ihminen oleilee viikon tai pari siellä osastolla ja pääsee takaisin ihmisten ilmoille.
Kyllä olen käynyt pariinkin otteeseen M1 lähetteellä psykiatrisessa sairaalassa.
Sairaalamaailma on siitä hieno paikka että siellä kirjataan yhtä sun toista ylös. Eli kaikista uhkatilanteista tehdään raportit. Kiitos meidän hienon tiedonsaanti lainsäädännön, jokainen voi pyytää omalta päivystysasemalta anonymisoidun datan, kuinka moni pakkohoitoon joutunut on aiheuttanut näitä tilanteita päivystyksessä.
Kyse ei siis todellakaan ole siitä, että hyvässä hoitotasapainossa olevat ihmiset olisi agressiivisia, vaan siitä, että silloin kun pelikaani on turbiinissa, niin se näkyy ja tuntuu.
Ihminen riehuu kotonaan ja siksi joutuu hoitoon.
ihminen oleilee (löhöilee) osastolla ja pääsee pois. Ei riehu ja räyhää.
Olen ymmärtänyt että tässä ketjussa kirjoittajat ovat tarkoittaneet että ihminen jo sairaalassa oltuaan alkaa riehumaan ja vastustamaan (hoitotoimenpiteitä). Tällaisista tilanteista on saanut lukea toistuvasti näillä palstoilla kun kommentoijat ovat kertoneet omakohtaisia kokemuksiaan lepositeistä ja eristyshuoneista.
Tällaisissa tapauksissa täytyy olla osastolla ja sen toiminnassa jokin joka laukaisee ihmisessä agression. Ei se tyhjästä synny. Kyllä tällaiset tilanteet ovat hoitotyön arkea, ei niitä kannata lakaista maton alle ja kieltää.
Ihmisen riehuessa kotonaan tai jossain muussa paikassa ja jouduttuaan osastolle ja riehuminen jatkuu siellä, sellaisen eristämisen ymmärtää jotta tilanne saadaan rauhoitettua.
Yleisempää taitaa olla että poliisi vie putkaan rauhoittumaan. Osastolle menemiseen tarvitaan lääkärin lähete, ei sinne noin vain mennä.
Tuli oltua vajaan 20 vuoden aikana useampaan kertaan sairaalahoidossa, muutamassa eri laitoksessa.
Osastoilla oli aika harvinaista se, että potilaat olisivat alkaneet tosissaan riehumaan, ja olisi jouduttu eristämään, saati laittamaan lepositeisiin.
Tokihan sellaista ajoittain sattui, mutta turhaa väittää, että se olisi jotenkin yleistä.
Aikoinaan ei ollut eroja paljon siinä, joutuiko ihminen hoitoon pakolla, vai hakeutuiko vapaaehtoisesti, että jompikumpi "ryhmä " olisi jotenkin enemmän riehunut. Potilaasta se oli kiinni, oliko riehuva yksilö vai ei. Ja kuten sanoin, harvemmin heitä oli verrattuna potilaiden määrään ja vaihtuvuuteen osastolla.
Joskus vuosia sitten olin useampaankin kertaan osastolla lääkkeiden takia "pihalla kuin lumiukko", siltikään en ollut aggressiivinen, en käyttäytynyt väkivaltaisesti.
Lepositeisiin ei joudu varmuuden vuoksi. Ensin tulee joku paha tilanne, ja sen seurauksena saatetaan laittaa lepositeisiin ns. varmuuden vuoksi, ettei paha tilanne eskaloidu vielä pahemmaksi.
Sehän on vain hyvä, että uhkatilanteista tehdään raportit. Ja onhan päivystyksessäkin hyvä olla tiedossa, että joku potilas on mahdollisesti aggressiivinen riehuja. Osaavat sitten varautua mahdolliseen uhkatilanteeseen.
En oikein voi uskoa että mikään psykiatrinen sairaus laittaisi ihmisen riehumaan ilman että häneen kohdistetaan ulkoapäin jotain sellaista jonka hän kokee uhkaksi tai painostukseksi ellei häntä ole lääkitty tokkuraiseksi. Tempperamentti ja heille normaali tapa (luonteenpiirre) reagoida yleensä hankaliin asioihin vaikuttaa myös.
Suurin osa osastolla olevista potilaista ei edes ole oikeasti psyykkisesti sairaita vaikka heitä käsitellään sairaina ja hoidetaan sen mukaan.
Tai epämiellyttävä. Ihmistä ei oikein voi luokitella sairauden perusteella kun ei tiedä käytöksestä mitään. Diagnoosi ei kerro mitään siitä millainen on muille ihmisille.
Kokisivatkohan esim. nämä omaiset sairaalahoidon miellyttävänä tapahtumana? Kysehän on pitkälti samasta asiasta. Kuka tahansa voidaan koska tahansa napata sairaalahoitoon ja katsoa, tuleeko aggressiota vai ollaanko iloisin mielin menossa saamaan apua.
Ei ole. Tilanne voidaan arvioida sellaiseksi totta kai. Mutta ei ihminen ehdi viikossa muuttua niin että olisi samanlainen kuin voisi olla jos olisi ollut kymmenen vuotta ilman sairaalaa.
Temperamentti ja normaali tapa todellakin vaikuttaa siihen kuinka ihminen käyttäytyy.
Jos ihminen on rauhallinen muutenkin, on hän sitä yleensä myös esim. runsaissa lääkityksissä, tai muutenkin jos on sekaisin.
Eri asia voi olla, jos on pahassa psykoosissa, voi käyttäytyä eri tavalla kuin yleensä.
Sama se on esim. väkivallassa. Jos ihmisellä on aggressiivisuutta luonteessaan (tai miten se nyt sanotaankaan), niin esim. sekaisin tai päihdyksissä ollessaan hän saattaa herkemmin sortua käyttämään väkivaltaa.
Kun taas rauhallinen ihminen, jolla ei väkivaltaisia piirteitä ole, ei yleensä ole väkivaltainen myöskään sekaisin ollessaan.
Usein vaatii jonkin "tekijän", että jokin piirre, ominaisuus, ihmisessä laukeaa, saa "vallan", eikä ihminen sitä pysty välttämättä hallitsemaan.
Eihän ihminen itse ole se diagnoosi, ihmisellä vain on diagnoosi (siis jos on).
tosi fiksu postaus kiitos!
Ei ketä tahansa napata sairaalaan koska tahansa. Jotain järkeä näihin juttuihin, kiitos.
Kyllä on suomen joka kolkalla lääkäreitä jotka kirjoittelevat lähetteitä sairaaloihin. Sinnehän ei pääse ilman lähetettä. Kun kerran on hakenut apua vaikkapa vain fyysiseen sairauteen, voidaan laittaa psykiatriseen hoitojärjestelmään pyörimään jopa vuosikausiksi, ja tästä hoitojärjestelmästä onkin vaikea päästä irti kun sinne on kerran joutunut.
Konkreettinen esimerkki on Marjatan päiväkirja Paavon matkasta psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. marjattamakela.blogspot.com. Suurin syy on lääkeriippuvuus ja lääkkeiden haittavaikutukset joista psykiatritkaan eivät osaa hoitaa/auttaa riippuvuuteen laittamiaan ihmisiä pois. Seurauksena on mm. joukko laitostuneita ihmisiä kuten tämän keskusteluketjun aloitus otsikko kertoo.
Nimeä edes yksi lääkäri joka lähettelee ihmisiä laitos hoitoon ilman tarvetta?
Minulla oli aikoinaan psyyken kanssa pahojakin ongelmia, ja vasta myöhemmin sairastuin fyysisesti.
Olen ennemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka psykiatrian merkinnät ja diagnoosit vaikuttavat somaattisen terveydenhuollon puolella.
Kun menin vuosia sitten valittelemaan oireitani yleislääkärille, kehotettiin vain menemään juttelemaan psykiatrille. Psykiatrit taas ihmettelivät yleislääkäreiden toimia, miksi kehottivat psykiatrin juttusille.
Pari kertaa yleislääkäri laittoi lähetteenkin psykiatrian poliklinikalle, vaikka olin siellä silloin vielä kirjoilla, eli asiakkaana. Ja siellä ihmeteltiin, miksi yleislääkäri niin oli tehnyt, koska olin jo heidän asiakkaanaan.
Kerroin psykiatrille, kuinka hankalaa on mt-kuntoutujana saada apua fyysisiin ongelmiin, juurikin mt-taustan takia. Psykiatri sanoi asian olevan yleisessä tiedossa.
Tuli mietittyä, jos kerran on yleisessä tiedossa, niin miksi asialle ei voida tehdä mitään.
Jos mt-ongelmainen sanoo, ettei hänen fyysisistä vaivoistaan välitetä terveydenhuollossa, niin heti ollaan sanomassa, että oireet ovat psyykkisiä, ja sinä vain luulet, että kaikki johtuu sairaudestasi tai taustastasi. Ei niin sanotusti oteta tosissaan, kun jotain puhuu, esim. fyysisistä oireista.
Omalla kohdallani kävi niin, että se "psyykkinen" vaiva johti leikkauspöydälle asti, eli ongelma ei ollut psyykkinen, vaikka niin väitettiin.
Olen tosin jutellut paljon ihmisten kanssa, eikä monien kohdalla hoitopolku ole niin kovin yksinkertainen. Vaikka ei olisi edes mt-taustaa, voi olla hankalaa saada apua lääkäriltä. Joidenkin kohdalla on jopa puhuttu, että olisi vain psyykkistä ongelmaa, vaikka ei sellaista taustaakaan olisi.
Jos oireilu on epäselvää, ei ole nähtävissä, ei kuultavissa, se vaikeuttaa avun saantia, tutkimuksiin pääsyä. Verikokeet on toinen tekijä, esim. tulehdusarvon ollessa normaali, ei missään ole mitään vikaa. Myös kuume on tärkeä, jos sitä ei ole, missään ei ole vikaa.
Ja ihmisiä juoksutetaan vain edestakaisin, "jos ei mene ohi tai pahenee, ota uudestaan yhteyttä".
Ei ole mikään ihme, että terveysmenot kasvavat jatkuvasti. Ja julkisuudessa aina puhutaan, että sairauksiin olisi puututtava ajoissa, ettei tarvitsisi mennä kalliin erikoissairaanhoidon puolelle, mutta sinnehän ihminen "ajautuu", kun ei ajoissa puututa mihinkään.
Minullekaan ei ole kyllä yleislääkärin vastaanotolta laitettu mitään lähetteitä suoraan psykiatriseen sairaalaan, eli ei se mt-tausta sitä tarkoita, että joutuisi lähetteellä laitoshoitoon. Potilaana se oma käytös ja olotila vaikuttaa siellä vastaanotolla, miten lääkäri suhtautuu. Varmaan joskus joku on joutunutkin suoraan pakkohoitoon, mutta siihen on syynä oma käytös tai heikko psyykkinen terveydentila.
Ehkä postauksestasi jää kuitenkin ikävä "sivumaku". Ihan asiaakin kirjootat mutta...
tuo on oikeasti ongelma iso kun jos haluaa lopettaa lääkkeenkäytön niin se ei ookkaan heleppoa kun voi tulla erilaisia ongelmia siitä kun ei ennää käytäkään lääkkeitä.
Minä elävä esimerkki; yritin vähentää iltalääkkeeni määrää(ei aikomus kokonaan lopettaa mutta puolikkaasta puolittaa vielä puolet) niin minulle iski siitä sydänrytmihäiriöitä ja vähän sekavuutta ja sellaisia psykoosimaisia oireitakin hieman että mun piti sitten unohtaa koko lääkkeenvähentämis-operaatio ja älysin sen tehdä nopeaa koska muuten oisin voinu pahimmassa tapauksessa joutua sinne laitoshoitoon jos esim olis iskeny vakava psykoosi tai joku muu vielä vakavampi juttu.
Lääkkeenkäytön vähentäminen kuitenki toi minulle uuden sairauden nimeltä paniikkihäiriö johon toki sain lääkkeet. Sain myös rauhoittavaa lääkettä mutten ole sitä käyttäny 2-3 vuoteen enää koska sivuoireet siitä ei olleet mukavimmasta päästä.
sä kirjoitat ihan shaibaa nyt olen pahoillani. Ennen vanhaan ehkä saattoi olla jopa noin muttei enään. Kriteerit psykiatriseen sairaanhoitoon on koventuneet. Osittain sen selittää kehittynyt psykiatrin ala mutta osittain sen selittää myös säästö-intoilu joka näkyy hoitajien pienempänä määränä ja hoitopaikkojen pienempänä määränä.
Minua pohdittiin mun siirtämistä psykiatriselle osastolle mutta olin kuulemma liian terve sinne joten mun kohralla päädyttiin terapiahoitoon eli käyn psykologin juttusilla kerran kuukaudessa.
Kommentoit 157 kirjoittajan 156 kokemuksia joista jäi ikävä "sivumaku". Tällainen "hoito" on todellisuutta aivan liian monen kohdalla joten reagointisi on ihan ymmärrettävää.
On hyvä että näitä tulee esille ja ihmisille selviää millaisilla motiiveilla psykiatrinen hoitojärjestelmämme toimii.
Kokemuksia lääkkeiden aiheuttamista vieroitusoireista pitäisi kirjoitella enemmän jotta esim.lääkkeen vähentämisestä johtuvat oireet tulisivat ihmisille tutuksi. Tässä jos missä vertaistuki on tarpeellista, koska lääkärien, heidän jotka tämän ovat aiheuttaneet, taholta ei ole mitään apua.
Psykoosin tuleminen on turhaa pelkoa, koska oikeaa todellista psykoosia, jota voi sanoa sairaudeksi, ei voi tulla vaan kysymyksessä on lääkkeen aiheuttama tila , joka menee ohi kun elimistö on korjannut lääkkeen aiheuttaman häiriötilan ja pystyy toimimaan normaalisti.
Lääkkeiden vähentämisestä johtuva paniikkihäiriö ei mielestäni ole mikään oikea todellinen sairaus vaan vieroitusoire joka aiheuttaa voimakkaita fyysisiä oireita. Psyykelääkkeet sekoittavat myös elimistön normaalia toimintaa, sen voi todeta lukemalla lääkkeen pakkausselosteen
Vieroitusoireita lääkitään samankaltaisilla lääkkeillä, joten mikään ei todellisuudessa muutu. Monelle laitoshoito ja tilan kroonistuminen on todellisuutta.
Psyyken lääkkeiden aiheuttamien haittavaikutusten tai/ja vieroitusoireiden hoitaminen uusilla saman kaltaisilla lääkkeillä on yksi psykiatrian hulluimpia toimenpiteitä mitä sairaanhoitojärjestelmä pitää sisällään.
Niinhän mainitsinkin, että aina näitä epäilijöitä riittää. Voihan se olla vaikeaa uskoa, kun joku mt-ongelmainen kertoo kokemuksistaan, kun hän on vaan "pöpi", eihän häntä tarvitse uskoa.
"Pöpitkin" ihmiset osaavat tuntea, jos heitä aliarvioidaan, tai kohdellaan välinpitämttömästi.
Ehkä voi olla vaikeaa uskoa senkin takia, ettei ole omakohtaista kokemusta asiasta.
Eikä tietenkään tuiki tuntemattomasta voi sanoa juuta eikä jaata, kun ei tunne ihmistä, eikä tiedä millainen hän on, tai onko hän minkä verran "pöpi".
Mt-ongelmaisillakin aivot kyllä toimivat yleensä sairaudesta huolimatta, hekin osaavat tuntea tunteita samalla tavalla kuin terveemmätkin. Osaavat tuntea, mikä tuntuu hyvältä, mikä pahalta.
Aina parempi, jos ei koskaan osu omalle kohdalle, vaikka se kyllä opettaisi ymmärtämään myös heitä, jotka kokevat kaikenlaista, myös ikäviä juttuja.
Olen tuo 156 kommentoija, kerroin siitä, kuinka yleislääkärit suhtautuvat mt-ongelmaisten fyysisiin sairauksiin.
Kommentissani kyllä ennemminkin kehuin psykiatrian puolta, koska he olivat niitä, jotka pitivät puoliani, kun kerroin epäkohdista. He ymmärsivät, koska en ole varmasti ollut ainoa, joka on heillekin kertonut somaattisen puolen terveydenhuollon kohtelusta, joka joskus kohdistuu mt-ongelmaiseen.
Mitä enemmän juttelee eri ihmisten kanssa, niin kuuleehan sitä jos vaikka minkälaisesta kohtelusta, sekä kuulee, joskus myös näkee, sen priorisoinnin, jota terveydenhuollossakin on potilaiden hoidossa, ym.
Sehän on toki kiinni ainoastaan lääkärin asenteesta, ja joskus se voi olla heikommasta päästä. Lääkäritkin ovat ihmisiä, kuten kaikki muutkin.
Eikä ihmisen tarvitse olla edes lääkäri, kun huomaa hänen asennoitumisensa, jos puheeksi tulee psyykkiset ongelmat, tai jokin niihin liittyvä. Kaipa se enimmäkseen johtuu ennakkoluuloista, ei siihen oikein pysty tietämään edes syytä. Ihmisiä kun kaikki ollaan joka tapauksessa.
Oletko ihan omakohtaisesti nähnyt, kuinka käy kun psykoosipotilas lopettaa lääkityksensä ?
Oikea psykoosi voi olla kyseessä, ja joskus onkin. Yksi hyvä kaverini meni pahaan psykoosiin, kun jätti lääkityksensä yhtäkkiä pois kokonaan.
Ja onhan tuollaisia nähnyt myös osastoilla, akuuttipuolella enimmäkseen.
Psykoosin tuleminen ei ole turhaa pelkoa. Jos lääkkeet lopettaa ja sattuukin se psykoosi tulemaan, niin sitten ainakin ymmärtää, että sekin on mahdollista.
Tokihan se on aina ihmisestä, potilaasta kiinni, kuinka hänelle käy. Ei kaikille käy huonosti.
Tästä ole ollut samaa mieltä jo -90-luvun alusta alkaen.
Ensimmäisiä kertoja, kun olin osastolla, joillain oli haittoja, kävelivät pää vinossa lääkkeiden takia, varmaan joku hermo-lihasveto, mikä lienee.
Sen aiheuttavaa lääkitystä ei lopetettu vaan annettiin jotain Ipsatolia lääkkeeksi, jonka olisi pitänyt auttaa siihen haittaan. Yhdelläkään heistä se ei auttanut saamaan päätä pystyyn, suorempaan asentoon.
Olisi kenties ollut järkevintä vaihtaa haittaa aiheuttava lääke johonkin toiseen lääkkeeseen.
Hoitotahon ihmisillä lääkkeiden vieroitusoireet ja oikea psykoosi käsitteet on hämärtyneet, jos ovat koskaan niitä edes oppineet koulun penkillä istuessaan tuntemaan.
Oikea psykoosi ei tule koskaan kun lääkkeitä lopetetaan vaan kysymyksessä on vieroitusoireet.
Sairaus nimeltään oikea psykoosi kehittyy yleensä ennen kuin aletaan edes syödä lääkkeitä eli se on syy lähteä hakemaan apua.
Sairaaloiden akuuttipuolelle joudutaan useimmiten kun lääkkeet alkavat kuormittaa ja sekoittaa liikaa elimistöä tai vieroitusoireiden takia kun ne lopetetaan yhtäkkiä. Voisin verrata tätä vaikkapa liikaa juoneen "juoppohulluuteen" tai viinan lopettaneen krapulaisen sekavuuteen tai huumeiden hörhöilyyn. Sitä tai tätä, yhtä sekaisin ollaan ja tätä nimitetään sitten psykoosiksi vaikka se ei ole sitä.
Oma kokemus on et viekkarit voi aiheuttaa psykoosin kaltasia oireita.
Oma kokemukseni on että puhut pas**** Viekkareiden fyysisiä kokemuksia ei todellakaan voi sekoittaa siihen, että menettäisi jotenkin todellisuudentajun.
Juu, joillekin voi tulla psykoosin kaltaisia oireita, mutta joillekin voi tulla se psykoosikin.
Jos vaikka sinulle ei ole psykoosia tullut, niin se ei tarkoita, että kenellekään muullekaan ei tulisi.
Ammattilaiset kyllä tunnistaa psykoosin, kun sen pystyy tunnistamaan myös ei-ammattilainen.
Voihan sekin olla vaikuttamassa siihen, ettei usko koko asiaa, jos on itselle psykoosi tullut, eikä millään tahdo hyväksyä sitä psykoosia, vaan on väittänyt itseään täysin terveeksi.
Ja todellakin sanoin tuolla aiemmin, että lääkitystä lopettaessa se psykoosi ei varmaankaan tule jokaiselle lopettaneelle.
Mistä tiedät kun et ole paikalla? Ai niin. Sulla ei ole objektiivisuutta. Sori väärä hälytys. Jatka räyhäämistä.
Miksi? Etkö tiennyt sen olevan laitonta?
Ei mitään :) Et haittaa että te tyhmemmät kirjoittelette. Saa uutta näkökulmaa :)
Eli nyt meillä on kaksi vastakkaista kokemusta. Voivatko molemmat olla totta?
Kiinnostavaa olisi lukea raportteja myös hoitajien aiheuttamista tilanteista. Uskalletaanko niistä puhua? Harvoin näkee keskustelua tilanteista joissa henkilökunta itse käyttäytyy tökerösti ja aiheuttaa uhkaavia tilanteita.
Tarpeeksi ja oikeaan paikkaan osuva triggeri tekee lopulta kenestä tahansa vihaisen. Meissä jokaisessa on pohjimmiltaan vihaa oikeissa olosuhteissa.
Toiselle se voi olla epäasiallinen kommentti, toiselle tyynyn nakkaaminen sängylle. Ihan samaa tunnetta tyynyn kovakourainen käsittely pohjimmiltaan on vaikkei ketään vahingoittaisi eikä sitä osaisi yhdistää mihinkään.
Vihaa ei voi kieltää. Se on hyväksyttävä.
Jokaisen pitäisi saada ulostulo vihalleen. Se ei ole miellyttävää jos se vyöryy ulos hallitsemattomana. Tai edes hallittuna jos se ei ole hyväksyttävää kyseisessä tilanteessa.
Lääkkeet muokkaavat elleivät ole tehottomia yksilölle. Niiden pakottaminen alas muokkaa sekä itse toimintana että lääkkeen itsensä vaikuttamana.
Väkivaltaa on monessa sellaisessa paikassa josta ei aina haluta puhua.
Jotta yksilö voi tehdä laittomuuksia, niin hänen pitää olla todellinen henkilö, eikä mielikuvituskaveri.
Kun oikea ihminen tekee laittomuuksia, niin häntä vastaan voidaan tehdä erilaisia toimenpiteitä. Asioista voi valittaa, tai loppukädessä jopa lähteä rähisemään oikeudessa.
Eli nimeä edes yksi lääkäri, joka lähettelee ihmisiä laitoksiin ilman tarvetta, niin voidaan sitten toimia sen mukaan, mitä hän ansaitsee.
Erittäin hieno ja mielenkiintoinen pointti. Valitettavasti pelkään, että sen käsittely ei vain täällä onnistu.
Erilaisista asiakastyytyväisyyskyselyistä tiedetään, että hoitomuodoista riippuen. (puhutaanko pakkohoidosta vai avohoidosta) Niin asiakastyytyväisyys pyörii siellä 60%+ ja 80%+ välimaastossa. Minkä voi tietysti tulkita niin, että loput eivät ole hoitoonsa tyytyväisiä syystä tai toisesta.
Mutta se on tietenkin ihan oma lukunsa, jotka sitten aidosti saavat huonoa hoitoa tai kohtelua, koska sellaisiakin on.
Itse olen lähestynyt tätä asiaa, niin, että olen miettinyt kuinkapaljon MT-hoidosta tehdään valituksia, ja kuinka paljon niistä on aiheellisia? Se ei ole mikään vedenpitävä mittari, koska siinä on pieni otanta, ja virhettä löytyy molempiin suuntiin. On siis ihmisiä jotka tehtailevat valituksia turhaan, mutta samaan aikaan on myös ihmisä, jotka eivät syystä tai tosiesta jaksa valittaa, vaikka aihetta olisi.
Mutta koska itselläni ei parempaa mittaria ole, niin tällä olen mennyt, ja oma mututuntumani on että, noin prosentti MT-palveluiden asiakkaista saa aidosti huonoa hoitoa joilla olisi syytä tehdä erilaisia valituksia jne. (tämä voi vaihdella myös hyvinvointi alueittain, mutta siitä minulla ei ole tietoa.)
Sitä prosenttia on mahdoton sanoa, joka olisi sanut parempaa hoitoa, jos olisi ollut vaikka toisella hyvinvointialueella, jossa olisi ollut parempaa tietotaitoa, juuri kyseisen ihmisen ongelmaan ja olisivat siksi tyytyväisempiä hoitoonsa. Mutta sellainen alisuoriutuminen on eri asia, kuin suoranainen hoitovirhe, tai hoitajasta johtuva konflikti.
****
Ja kun nyt tällä foorumilla on paljon puhuttu kritiikistä ja sen laadusta. Niin kyllä, se on teoreettisesti mahdollista, että täällä kritisoivat kuuluvat tähän prosenttiin ja ovat saaneet aidosti sitä huonoa hoitoa, mutta järkevä kesksutelu muuttuu heti mahdosttomaksi sellaisten argumenttien myötä, että kaikki alalla olevat työntekijät olisivat sitä tai tätä, tai että hoito olisi pelkkiä lääkkeitä.
Taitaa olla toisinpäin että sinä olet itte tyhmä.
Ylipäänsä minusta on tyhmää kun kirjoitit noin. Annat kuvan että pidät ittees parempiarvoisena.
Voi. Jos et A) itse tiedä niitä B) julkinen tunnistaa ne huonosti ja panee helposti sairauden piikkiin, etenkin jos tapaat vain hoitajaa etkä näe lääkäriä
Joo tiedän et voi tulla pyskoosi. Mut olen ite kokenut viekkarit enkä tienny et ne on viekkareita. En tienny et psykoosilääkkeiden lopettamisesta voi tulla viekkareita eikä hoitajakaan siitä puhunut. Pantiin vaan sairauden piikkiin mut oireet oli 1-2 tosi pahat ja sit meni pois enkä sen jälkeen ole nyt 5v omannut mitään oireita.
Eli paljon riippuu ketä tapaat, tietääkö viekkareista ja tiedätkö ite jne
Toinen tärkeä pointti varmaan on kuinka moni vastaa kyselyihin? Sillähän on väliä onko vastaajia 100 vai 1000 koska sillon sillon % luvut merkitys muuttuu.
Itse olen saanut ihan surkeaa hoitoa ja hyvää. Avossa huonoa mut osastolla ollu parhaat hoitajat/lääkärit. Avossa taas ne joita ei kiinnosta duuni enää eikä auttaa ihmisiä+mitä se auttaa et näät 1x kuussa hoitajaa?
Jos sinulle aletaan tehdä pakkohoitotoimenpiteitä nyt ja olet kuuteen mennessä tarkkailussa, miten toimit?
Jokainen mahtunee mukaan.
Minusta parempiarvoisena itseään pitää se joka uskoo että tittelin saanut ihminen on oikeassa.
Osaatko sinä nimetä aiheellisista syistä nimenneen lääkärin?
Aijahas okei selvä se sitten.
Mikä siinä on räyhäämistä, kun sanoo, ettei pakkohoitoon viedä ilman syytä ?
En tykkää räyhäämisestä ollenkaan, sen takia en räyhää.
Olen ollut tilanteissa, kun ihminen on ollut niin sekaisin, että on viety ambulanssilla pakkohoitoon. Olen myös ollut tilanteissa, joissa edes sekavaa ihmistä ei ole viety minnekään, vaikka tarvetta olisi ollut.
Ai niin, sinä et taida uskoa muiden kokemuksia.
Niinpä, miksi molemmat eivät voisi olla totta ?
Minustakin kaksi yleislääkäriä teki lähetteen psykiatrian poliklinikalle, eivät tehneet lähetettä suoraan laitokseen.
Tosin poliklinikka hylkäsi lähetteet, ne eivät johtaneet mihinkään, koska minut tunnettiin ja tiedettiin siellä, minkäänlaiselle hoidolle ei ollut tarvetta.
Lääkärit eivät edes ilkeyttään passita ketään suoraan suljetulle, jos sellaiselle ei ole tarvetta.
Avohoidon puolelle voivat laittaa viestiä, tai jopa lähetteen.
Asiassa on se hyvä puoli, että useimmiten viekkarit helpottavat ajan myötä. Ja elämä jatkuu.
Kyllähän se näin on, että mitä enemmän on kokemusta hoidoista, hoitopaikoista, avohoidosta, osastoista, niin kokemuksia voi olla aivan laidasta laitaan. Kenenkään on turhaa kyseenalaistaa, että joku kertoilisi vain satuja, kun/jos kertoo kokemuksistaan.
Onhan toki heitäkin, jotka suurentelevat asioita, ja näkevät kaiken vain yhdestä suunnasta.
Kenties sitä negatiivista palautetta on "helpompi" antaa, kuin positiivista, miten lienee.
Tässähän on kyseessä aika iso JOS, koska minulle ei tule noin käymään.
Mutta JOS niin kävisi, en varmaankaan tekisi mitään, vaan olisin sitten siellä pakkohoidossa sen aikaa kuin tarve vaatisi.
Miksi pitäisi jotenkin toimia ? Minkälaisia toimia pitäisi tehdä ?
Olen ollut aikoinaan aika monet kerrat hoidossa, ja olen edelleen hengissä, osittain jopa kiitos niiden hoitojen.
Ei kai se ole mikään kilpailu, kuka mitäkin ajattelee tittelin saaneista ihmisistä ?
"Nimeä edes yksi lääkäri joka lähettelee ihmisiä laitokseen ilman tarvetta"
Olen asunut maaseudulla pienellä paikkakunnalla ja työskennellyt ihmisten parissa. Siellä oli ainakin terveyskeskusten lääkäreillä (myös naapurikunnissa) tapana lähettää ihmisiä paikallisen sairaalan psykiatriselle osastolle tarkempiin tutkimuksiin.
Sitten kun meni sinne osastolle tutkimuksiin, siellä oli selvää, että ihminen oli jotenkin sairas ja hänelle keksittiin diagnoosi, yleensä se oli masennus. Osoitettiin sänkypaikka ja kova lääkitys päälle.
Lääkittynä alkoi tokkuraisuus näkyä olemuksessa ja oli selvää että kyllä tämä on selvästi sairaan oloinen. Sairaalareissut kestivät sitten yleensä monta kuukautta. Ja kun kerran sai mielenterveysdiagnoosin ovi sairaalaan oli jatkuvasti raollaan. Samat ihmiset sitten kiersivät osastoja, mutta myös avohoitoja ja terveyskeskuksia vuodesta toiseen kunnes monet lääkkeiden rappioittamana päätyivät hoitokoteihin.
Tällainen "hoito" psykiatriassa ja ihmisten sitominen psykiatriseen järjestelmään nimenomaan kovien lääkkeiden kautta on yksi hoitokäytäntö. Jopa perheenjäsenemme on joutunut tähän systeemiin ilman mitään psykiatrista sairautta, joten hyvin olen oppinut vierestä seuraamalla tämän.
Uskalletaanko, vai hyödyttäisikö se mitään, vaikka uskaltaisikin ?
Jos potilas valittaisi hoitajasta, olisi siitä luultavasti oltava vankkaa näyttöä, jolla voisi todistaa mahdollisen epäkohdan.
Potilas taitaa olla aika lailla ns. alisteisessa asemassa hoitohenkilökuntaan nähden, etenkin psykiatrian puolella. Kuka nyt "hullua" potilasta uskoisi, jos ammattilainen väittäisi toisin ?
Nämä ovat hankalia asioita, joita kuitenkin saattaa hyvinkin kohdata hoitopolun varrella.
Myös se, jos/kun esim. hoitaja valehtelee jotain potilaasta lääkärille, niin ennemmin he hoitajaa uskovat kuin potilasta, ainakin useimmiten.
Omalla kohdallani pari kertaa tosin sellaisissa tilanteissa kävi osastohoidon aikana ja sen jälkeenkin niin, että minua uskottiin, kun kerroin, että hoitajat olivat valehdelleet.
Ja jos nyt joku alkaa väittää, ettei tällaisia tapahdu, niin ihan voi itse hakeutua hoitoon, niin näkee ja kokee sen ihan omakohtaisesti (toivottavasti kuitenkaan ei tarvitse).
Ymmärrän hyvin tuon sairaalakierteen, olin sellaisessa aikoinaan itsekin, jopa aika monen vuoden ajan. Myös ns. hoitokodissa asuin useamman vuoden.
Siitä kierteestä pystyy myös irtaantumaan, jos mahdollisesti saavuttaa paremman voinnin, toipuu. Tärkeintä on oikeastaan hyvä hoito, ei pelkkä lääkitys, vaan siihen tarvitaan muutakin. Iso osa on toki ihmisen oma motivaatio, kyky käsitellä ongelmiaan, ym.
Itsellänikin on diagnoosit olemassa, mutta ei ole mikään ovi sairaalaan raollaan, ihan pystyn kotioloissa elelemään.
Jos joskus menen lääkäriin fyysisistä syistä, niin ei minua pelota, että joutuisin sieltä jollain lähetteellä psykiatriseen hoitoon.
Koska se syö lääkehaitrauskovaisten luotettavuutta.
Ottaisin tietenkin kaiken ilon irti siitä tilanteesta.
Sen jälkeen siinäkin talossa tiedettäisiin, että vittuilu on välittämistä.
Sehän se koko MT jutun oudoin puoli on, että miten niin fiksuilla ihmisillä voi olla piuhat niin pahasti sekaisin päässä että viisaat jutut muuttuu niin hölmöiksi.
Se on totta, että pienempien hytealueiden pienemmät yksiköt eivät saa tarpeeksi vastauksia, niin että siitä yksiköstä voisi tehdä yksiselitteisiä päätelmiä, mutta kun vastauksia tarkastellaan isompina kokonaisuuksina, niin sieltä saadaan ihan käyttökelpoista dataa.
Siihen on ihan syynsä miksi esimerkiksi puolueiden kannatusmittauksissa on aina about sama määrä vastaajia.
Täälläkö taas pitäisi nimetä satoja tai jopa tuhansia ihmisiä sen takia, että sinä et saa nimettyä yhtään lääkäriä?
Jospa taas menisit sen käänteisen todistustaakkas kanssa itteesi.
Mistä luulet tietäväsi toisten ihmisten diagnoosit? Jos jo tekstissäsi sekoitat asioita?
Mitä asioita 215 sekoittaa? Eikö siinä ole kuvausta hyvin tyypillisestä potilaan hoitopolusta psykiatrisessa hoitojärjestelmässä jossa on kuljetettu kymmeniä tuhansia ihmisiä vuosikausia ja kuljetetaan edelleen.
Diagnoosi voi olla mikä tahansa, hoitopolun profiili ja lääkkeet ovat kaikille sama.
Oikaiskaa sekoilut ja väärän tiedon kirjoittaminen.
Kun puhutaan triggeröinnistä, niin totuushan on se, että anonyymillä palstalla kukaan kommentoija ei voi tietää, kuka ihminen saattaa triggeröityä mistäkin. Ehkäpä se on yksi huono puoli tällaisilla keskustelupalstoilla.
Toisaalta taas, tuiki tuntemattomien kommenteista ei kannattaisi ottaa itseensä, että kommentit muka kohdistuisivat juuri itseen.
No ei todellakaan kuvaile. Tunnetko sinä edes MT ongelmaisia ihmisiä? Ja sitä kirjoa minkälaisia he ovat?
Kaikki suomalaiset päättäjät siis.
Ja me 500 000 akateeminen armeija emme
Ihminenhän voi laitostua ihan vaikka siihen, että käy harva se päivä valittamassa somessa, eikä tee juurikaan mitään muuta parantaakseen omaa elämäänsä. Mutta kun sopasta tulee rahaa, niin se riittää heille.
Ei siihen mitään psykiatriaa tarvita, se on ihan ihmisen oma luonto.
Harmi, että jotkut ovat ottaneet valittamisen "elämäntehtäväkseen", koska sen ajan voisi hyvinkin käyttää omaan hyvinvointiin.
Ei kukaan pysty voimaan hyvin, ehkä ei edes paremmin, jos on jatkuvasti negatiivinen mieliala, mielentila.
No kadulle asunnottomaksiko sinä haluisit heidät heittää?
Keneltä kysyt tuota ?
Täh miten nii?
Valitettavasti asunnottomuus on taas lähtenyt nousuun, eli jotain ongelmaahan siellä on, mutta suomessa suurin syy asunnottomuuteen on se, että ihminen on niin pahasti mielenterveysongelmainen, ettei hyväksy hänelle tarjottua asuntoa.
Kyse ei siis varsinaisesti ole minun haluista tai haluttomuuksista.
miten sitä voi asua missään jos rahat ei riitä elämiseen?? Ei mitenkään. Silloin joko ollaan kadulla tai asutahan jonkun nurkassa (esim lähisukulainen&perheenjäsen).
mielenterveys-ongelmat joo on toki tietenki yhteydessä asunnottomuuteen. Itseni tilanne on se että tuskin koskaan joutuisin ilman asuntoa mutta eihän sitä silti voi tietää että se tilanne voi osua aika monen kohralle jos huonosti käy.
Onneksi asumme Suomessa sillä tilanne on esim USA;ssa ja Venäjällä paljon hankalampi ihmisillä jotka on heikossa asemassa olevia että niille ei ole rahallista apua käytännössä yhttään joten ne joutuukin usein kadulle.
Sanottaisiinko näin, että asunnon voi saada, myös ongelmainen ihminen. On se sitten mt-ongelma, päihdeongelma, tai joku muu. Suurin osa varmasti ottaa mielellään asunnon vastaan, jos hänelle mahdollisuus tarjotaan.
Ennemminkin taitaa olla kyse siitä, osaako se ihminen asua asunnossaan.
Aiheutuuko häiriöitä, pysyykö asunto kunnossa, tuleeko vuokrat maksettua, jne.
Asunnottomuuteen on paljon erilaisia syitä. Jopa työtä tekevä ihminen, jolla ei ole elintapojen eikä terveyden kanssa ongelmia, voi joutua asunnottomaksi esim. vuokranmaksuongelmien takia.
ongelma yhteiskunnassa on myös koventuneet arvot. yhä useampi ei halua auttaa että eivät hyväksy sitä että omista verorahoista apu menee heikossa asemassa oleville kuten sairaat.
Se on kyllä täysin totta, että enää ei niin välitetä muista ihmisistä. Vaikka onhan kautta aikain ongelmaiset ihmiset olleet yhteiskunnassa heikommassa asemassa.
Jatkuvasti valitellaan, kun ei apua voida antaa, ja sitä pitäisi saada ajoissa. Myöhemmässä vaiheessa, ongelmien ollessa jo pahoina pohditaan sitten, mikä meni pieleen.
Ennaltaehkäisy olisi se oikea tapa. Miksi ihmiselle tulee ongelmia, mistä ne johtuu, voisiko puuttua ajoissa ja yrittää ehkäistä niitä, ainakin niiden pahenemista.
Ongelmaisten ihmisten tilanteet pääsevät menemään usein pahimpaan mahdolliseen tilaan, kun kukaan ei ajoissa välitä mistään mitään ( toki joskus välitetään, ei voi yleistää ettei muka koskaan).
Kunpa ihmiset auttaisivatkin toisiaan enemmän, välittäisivät enemmän. Jo toisten huomioonottaminen, ystävällinen käytös ilman kiusaamisia ja haukkumisia, arvosteluita, vaikuttavat siihen, kuinka toinen ihminen suhtautuu esim. itseensä, tunteeko hän itsensä syrjityksi, kelpaamattomaksi, jne., ja sitä mukaa, jos itsetunto menee alas saattaa hyvinkin syntyä mt- tai päihdeongelmia ym.
Ongelmillekaan ei ole yleensä yhtä ainoaa aiheuttajaa, vaan ne koostuu useammasta tekijästä ajan myötä.
Jos on esim. päihdeongelma, niin jokin ongelma senkin taustalta löytyy, miksi ihminen on alkanut käyttämään päihteitä, ym. Joku ongelma senkin on laukaissut, saanut aikaan.
Alkoholi ongelman syntyyn joka tapauksessa ole taustalla mitään ongelmaa.Se voi lähteä siitä jos vaikka jossaki juhlissa tarjotaan lasillinen.
Jokainen voi joutua asunnottomaksi, mutta vain tietynlainen ihminen kieltäytyy hänelle osoitetusta asunnosta.
Jos ei itse osaa pidettyä raha asioistaan huolta, niin kannattaa mennä edunvalvontaan. Sen jälkeen ei tarvitse miettiä, että säilyykö katto päänpäällä ja riittääkö ruoka pöydässä.
Arvot ovat muuttuneet. Näen että siihen on kolme syytä.
1 Ylin tulodesiili karkaa maailmanlaajuisesti.
2 Suomen huoltosuhde on persiillään.
3 Valtaan on päässyt uhriutuja puolue.
Mutta kun tilanne on mitä on, niin kannattaako MT toipujien mainetta pilata valheellisilla väittämillä?
Yhdestä lasillisesta juhlissa ei ala alkoholiongelma. Toki jos on jo valmiiksi alkoholiongelma, yksi lasillinen voi saada aikaan, että tulee tarve vetää pää täyteen, ja putki voi jatkuakin sitten monta päivää.
Alkoholi alkaa olla ongelma siinä vaiheessa, kun se sotkee muita kuvioita elämässä. Tulee poissaoloja töistä juomisen takia, ihmissuhteet menee pilalle juomisen takia, tulee rahaongelmia, elämä alkaa tuntua yhdentekevältä, alkaa vältellä vastuuta, tulee ongelmia käsitellä ns. itseään, omia ajatuksiaan ja tunteitaan, jne. jne.
Myös jos tulee jatkuva tarve ottaa krapularyyppyjä, sekin on jo alkoholiongelmaa.
Pelkästään yhdestä lasillisesta ei tule alkoholiongelmaa ihmiselle, jolla sellaista ei vielä ole olemassa.
Raha ei ole ainoa tekijä, jolla asunnon saa pysymään, että saa pitää asuntonsa ja asua siinä.
Kuten aiemmin tuolla mainitsin, myös asumisen taito kuuluu asumiseen. Pystyykö pitämään asunnosta huolta, vai mahdollisesti jopa hajottaa ja tuhoaa sen, aiheuttaako häiriöitä esim. naapureilleen. Nuokin tekijät voivat aiheuttaa häädön, vaikka vuokra olisikin aina maksettu ajallaan.
Itse mt-toipujana/kuntoutujana sanon miten ajattelen; Kun yhteiskunta on mitä on, ja itse jokseenkin heikommassa asemassa olevana, olen pohtinut, että tähän on vain sopeuduttava, kun ei muuta voi. Äänestämässä toki aina käyn, mutta enempää en voi vaikuttaa, joten on otettava vastaan mitä niin sanotusti annetaan.
En syytä yhteiskuntaa siitä, että välillä vituttaa, ja joskus jopa ahdistaakin, nuo tunteet ovat ihan omien aivojeni aikaansaannosta. Yhteiskunta on mikä on, se on vain hyväksyttävä.
Suomessa on myös lukuisia mielenterveys järjestöjä.
Suosittelen äänestämään sellaisia poliitikkoja jotka palauttaa ennaltaehkäisyn hyvinvointialueiden lainsäädäntöön.
Ei tänne kirjoittaminen jostain yksittäisestä asiasta ole koko "elämäntehtävä". Se on yksittäinen kommentti olemassa olevaan keskustelun kulkuun. Varsinainen tässä ja nyt elämä on jossain muualla kuin nettien palstoilla.
Uskallan taas olla eri mieltä. Kun ottaa huomioon miten itseään toistavia aloituksia tänne säännöllisesti tehtaillaan ja miten köyhää keskustelua niiden ympärillä käydään, niin jotainhan se kertoo näiden ihmisten "elämäntehtävistä".
Mielellään äänestänkin ihmistä, joka on omien arvojeni mukainen, ajaa asioita, joita itsekin pidän tärkeinä.
Politiikassakin on niin, että kukaan ei tee siellä yksin mitään päätöksiä, ajaa kyllä omaa agendaansa, mutta siihen on saatava iso joukko muitakin päättäjiä mukaan, ennen kuin mitään saadaan eteenpäin, tai päätettyä jotakin.
Päättäjät ajavat asioita, joita he itse pitävät tärkeinä, ja kyllähän sieltä erottuu niitäkin, jotka ajattelevat myös muita kuin itseään, eli ottavat tavallisetkin kansalaiset huomioon.
Valitettavasti siellä taitaa enemmistö olla kuitenkin heitä, jotka ns. tuijottavat vain "omaa napaansa", ahneina ajavat vain omia etujaan.
Olen samaa mieltä, kun jotkut tehtailevat päivästä toiseen samoja juttuja, niin kertoohan se lähinnä siitä, että asia on päällimmäisenä mielessä jatkuvasti.
Jos päivästä toiseen elää samassa "kuplassa", niin viittaa se vähän kuin "elämäntehtävään".
Toki aina parempi, jos elämässä on muutakin, jotakin mielenkiintoista, joka pitää mielialan parempana.
Kyllä valitettavasti monelle se yks lasillinen on ollut se alku sysäys ja siemen alkoholisoitumiselle.
Youtubessakin on usiampia alkoholisti tarinoita että yhestä lasillisesta se on lähtenyt kehittymään.
Tämä keskusteluketju kuuluu aihepiiriin Henkinen hyvinvointi ja mielenterveys. Keskustelut liikkuvat juuri tällä alueella ja kirjoittajat tuovat esille omia kokemuksiaan psykiatrisesta mielenterveyden hoidostaan. Heille on kertynyt elämässään paljon tietoa ja ymmärrystä mielenterveyden alueelta, jota sitten jakavat muille tiedoksi.
Hoidosta traumatisoituneet tarvitsevat pitkään käsitellä samoja asioita ennen kuin hoitojärkytys alkaa helpottaa. Silti se saattaa vaikuttaa elämässä mukana esim. lääkkeen aiheuttaman fyysisen vaurioitumisen myötä vuosikausia.
Psykiatriset hoitokäytännöt ovat jatkuvia keskustelun aiheita, koska niitä ihmiset kokevat niitä päivittäin. Hoito-organisaatio saa paljon palautetta, mahtaako osata ottaa sitä vastaan?
Hoitoputkessa turhaan lääkehuurussa kulkeneet ja siitä irti päässeiden kertomukset paljastavat hoidon ongelmia ja tuovat toivoa paremmasta.
Samaa kokeneet ymmärtävät hyvin näitä asioita ja saavat vertaistukea, muut voivat ymmärtää tällaiset keskustelut köyhänä ja hyvää päivää kirvesvartta kun oma kokemus puuttuu. Joku mielenkiinto heillä kuitenkin on näihin asioihin, koska ovat täällä kommentoimassa.
Ei täällä keskustella parisuhteen ongelmista, astmasta, silmäsairauksista tai muista elämään liittyvistä ongelmista, niille on taas omat ketjunsa.
Ainakin minä olen lukenut tällaisella asenteella näitä keskusteluketjuja monta vuotta ja joskus tulee tarve kommentoidakin, kuten nytkin.
Aina saa uskaltaa olla eri mieltä.
Kaikki täälä kuvittelee olevansa ehottomasti oikeassa.
Siksi täälä ei keskustelu lopu kun aina joku pitää korjata toisen mielipidettä oikeammaksi.
Voin omalta kohdaltani sanoa, että en kulkenut turhaan lääkehuurussa hoitoputkessa, ehkä loppuvaiheessa tapahtui kuitenkin niin. Silloin kun hoitoputkeni alkoi, olin oikeasti sairas psyykeltäni, huonossa kunnossa, psykooseja oli useampia peräkkäin.
Eli alku oli ihan ok hoidon suhteen, koska olin sairas. Mutta vuosikausien lääkitykset pitivät minut kiinni siinä hoitoputkessa, ei siitä pystynyt pääsemään irti. Ongelmia, ja lääkkeitä isot määrät päällekkäin, vaihdellen annostuksia, lääkkeitä, ym. En pystynyt irtautumaan siitä, en oikeastaan edes osannut, enkä tahtonutkaan sellaisessa sekavassa kunnossa.
Mutta kyllä siitä pystyy pääsemään irti, niin tapahtui omalla kohdallanikin. Tosin tarvittiin vuosien työ, johon oli itsekin osallistuttava ihan tosissaan.
Helpotuksekseni voin sanoa, että en ole traumatisoituva ihminen, ei jäänyt traumoja hoidoista, ei muistakaan kokemuksista. Fyysisiä haittoja vahvoista lääkityksistä jäi, mutta eivät ne haittaa psyykeäni. Fyysisten vaivojen kanssa on helpompi elää, kuin mahdollisten psyykkisten. Elämä jatkuu joka tapauksessa, ja siitä on otettava kaikki irti siten, mihin vielä kykenen. Vähemmälläkin pärjään, koska on pakko. Sopeutumistahan tämä vaatii, ja resilienssiä. Mutta tämä on lopputulos siitä työtä, jonka itseni kanssa tein, ammattilaisten avustamana. Huonomminkin olisi voinut käydä.
Tässä taas jälleen kerran omakohtainen kokemus miten psykiatria hoitaa potilaitaan vaurioittamalla heitä noilla lääkkeillään. Ovatko ne loppujen lopuksi parantaneet mitään, työ oman itsensä kanssa ammattilaisten kanssa ilman lääkkeitä olisi varmaan parantanut nopeammin ja säästynyt hoitovaurioilta.
Masennus ja vastaavat psyykkiset oireet eivät ole aivoperäisiä sairauksia, tämähän on todistettu jo monta kertaa.
Ihailtavaa että kaikesta huolimatta ihmiset saavat positiiviset voimavaransa käyttöönsä ja elämä jatkuu, joskin vähän rampana.
Jos psykiatrialta kysytään, he tietysti vastaavat niinkuin uskovat että kaikki vauriot mitä ihmiset saavat hoidon aikana, ne johtuvat siitä sairaudesta joka on diagnosoitu. On tosin vaikea uskoa että esim. yleisin diagnoosi masennus voisi aiheuttaa pysyviä fyysisiä haittoja kehoon, joita siinä ei ole ollut ennen lääkkeiden aloittamista.
Hoitojärjestelmässä on kuitenkin henkilöitä ( vai olivatko he ulkopuolelta järjestelmää?) joilla on viisautta ja tietoa tukea ihmisiä kun heidän elimistönsä kamppailee irti lääkeriippuvuudesta.
Harmi ettei löytynyt paikkaa ajoissa. Luvassa on sellaisia terveysasioita joista minä en pääse yli. Koska tässä on tätä natinaa ollut, niin lukkojentakana tai ei, niin minä en A) suostu paikkaavaan hoitoon B) se mikä minulta on pois, on pois lääkäriltä ns. silmä silmästä periaatteella. Ei tämä ole lääkärin vika, mutta lääkäri pääsee syntipukiksi. Voi sitten kertoa luennolla miltä se tuntuu
Pitkään laitoshoitoon jäävät he keillä ei ole omaisia huolehtimassa eivätkä itse itsestään pysty huolehtimaan. Ja tällöin on usein kyse heikkolahjaiseksi kutsutuista. Tilat joissa vointi kohenee, kuten skitsofrenia, eivät avohoidon yleistymisen myötä jo vuosikymmeniä sitten enää useinkaan johda pysyvään laitospaikkaan. Toki tällöinkin saattaa olla tekijänä ratkaiseva onko aineelliset olot taattu tavalla tai toisella. Asunnon perinyt saatetaan päästää omiin oloihinsa pärjäämään tukien jollain tapaa kivikkoisella elämäntaipaleellaan. Laitospaikka on kuitenkin kallis tapa säilöä pois silmistä.