Aloitin viime viikolla uudessa työpaikassa. Siellä on töissä myös kaksi suunnilleen itseni ikäistä, 20v, kaunista nuorta naista, muuten työporukka on 35-55 vuotiaita.
Jennin kanssa tulen ihan hyvin juttuun, voin jutella ns. small talkia hänen kanssaan vaikka olen yleensä hieman ujo naisten seurassa.
Mutta kun näin Johannan ensimmäistä kertaa, hän näytti ja näyttää edelleen uskomattoman kauniilta. Sydän alkaa aina takoa toista sataa minuutissa kun näen hänet ja tunnen itseni epävarmaksi hänen seurassaan enkä keksi mitään järkevää puhumistakaan Johannan kanssa. Ihastuin siis pahemmin kuin koskaan ennen.
Mutta mitä tehdä nyt? Miten saan selville onko Johanna kiinnostunut minusta? Ja mietin myös että jos yrittäisin jotain ja se ei toimisi niin miten voin edes olla enää samassa työpaikassa hänen kanssaan?
Onko kenelläkään kokemuksia?
Auttakaa edes joku!!
Jennin kanssa tulen ihan hyvin juttuun, voin jutella ns. small talkia hänen kanssaan vaikka olen yleensä hieman ujo naisten seurassa.
Mutta kun näin Johannan ensimmäistä kertaa, hän näytti ja näyttää edelleen uskomattoman kauniilta. Sydän alkaa aina takoa toista sataa minuutissa kun näen hänet ja tunnen itseni epävarmaksi hänen seurassaan enkä keksi mitään järkevää puhumistakaan Johannan kanssa. Ihastuin siis pahemmin kuin koskaan ennen.
Mutta mitä tehdä nyt? Miten saan selville onko Johanna kiinnostunut minusta? Ja mietin myös että jos yrittäisin jotain ja se ei toimisi niin miten voin edes olla enää samassa työpaikassa hänen kanssaan?
Onko kenelläkään kokemuksia?
Auttakaa edes joku!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itselläni kävi siten, että ihastuin tolkuttomasti erääseen poikaan. Luulin, että hänkin oli kiinnostunut minusta, sillä joka kerta kun kohtasimme, katsoimme toisiamme silmiin. Mietin häntä päivin ja öin, ja toivoin sydämeni pohjasta, että hän puhuisi minulle, ehdottaisi jotakin... Lopulta en enää kestänyt...joten lähetin hänelle viestin ja ehdotin tapaamista. Olin varma, että hän suostuisi ja meistä tulisi jotakin...
Hänen vastauksensa kuitenkin oli kuin veitsi sydämeen; hän oli varattu. En voinut ymmärtää, mitä ne katseet olivat, miksi hän joka kerta vilkaisi minua...
Kesti hetken tajuta, ettei meistä tule mitään..."Meitä" ei koskaan ollutkaan ei koskaan tule olemaan... Suru kalvaa, mutta valoa näkyy tuolla jossain, kaukana.
Niinpä ehdotan, että keräät rohkeutta ja kerrot hänelle, joko suoraan tai ehkä tekstiviestillä, että olet kiinnostunut hänestä. Tai voit vaikka pyytää tätä Jenniä kysymään Johannalta, mitä hän sinusta ajattelee, tai onko hän vapaa. Ole vain rohkea. Ja jos hän ei ns. torjuu sinut, niin sitten se vain on niin. Itsekin joudun kohtaamaan ihastukseni päivittäin, ja olen päättänyt, että pidän pääni ylhäällä ja olen se sama ihminen kuin ennenkin. Elämässä sattuu ja tapahtuu.
Ole vain rohkea, ja luota itseesi. Ei elämä kaadu siihen, jos hän ei olekaan kiinnostunut, sitten hän ei vain ollut se oikea. Ja luulen kyllä, että hän välittää sinusta. Toivotan onnea yritykselle!! Ja muista, elämä on ylättävän lyhyt...
Kiitti vaan rohkaisusta. Pitää yrittää jotain en vaan tiedä vieläkään mitä ja miten. Tahtoo vaan aina mennä ajatukset sekaisin kun näen Johannaa.
Se mietityttää, mitä sen jälkeen jos tulee torjutuksi? Ja kun ei tiedä miten Johanna siihen suhtautuu.
Ehkä suurin pelko mulla on kuitenkin se torjutuksi tuleminen. Ei ole ennen tämmöistä tapahtunut mulle niin en tiiä yhtään mitä tehdä.
Mäkään en todellakaan ollu koskaan tehny mikäänlaista alotetta vastakkaiseen sukupuoleen...Sit yhtäkkiä vaan keksin, et elämä on liian lyhyt tuhlattavaks vaan murehtimiseen ja sit vaan kysyin siltä.
Ja jos tuut torjutuks, kuten minä, niin that's it. Sille ei sit voi mitään. Aluks mä vaan itkin ja olin ihan maassa, mut nyt tunnellin päässä näkyy jo valoa...=) Kuuntelin musaa, joka helpotti mun oloa, puhuin parille kaverille, jotka lohdutti ja ajattelin, et kyllä se tästä. Ei mun elämä ainakaan tähän kaadu. Mä jatkan pää pystyssä eteenpäin, enkä kadu mitään. Se on tehty mikä tehty, enkä saa sitä tekemättömäks.
Totta kai mä välillä aina vajoan tosi pohjalle, mut kyllä ainakin vielä oon sieltä ylös päässy. Hetken se tietenkin sattuu,mutta kyllä se siitä.
Ja jos mietit, mitä teet sen jälkeen, jos tuut torjutuks, mitä et kyllä varmaan tuu, niin sitä ei kannata miettiä. Asioilla on tapana järjestyä.=) Usko pois.
Kannattaa ihan oikeesti toimia nopeesti. Mitä jos tää Johanna löytääkin pian jonkun, ja sit sä et voi lähestyä sitä tai mitään? Älä tuhlaa sekuntiakaan. Elä joka hetki täysillä, niin mä ainakin teen.
En siis halua mitenkään pelotella sua...=) Onhan se paskamaista, kun tulee torjutuks, mutta...paskahomma vaan. Kyllä sitä pärjää.=)
Kyllä oon jo lyhyen elämäni aikana huomannut sen että aika menee hurjaa vauhtia eteenpäin eikä se odota ketään.
Minua on vaan ns. potkittu niin paljo päähän viimesen 8 vuoden aikana et se saa minut epävarmaksi ja varovaiseksi. Ja varsinkin naisten kanssa vaikka sieltä suunnalta ei ole ikinä "potkuja" tullutkaan, jännä juttu.
etkä naista valikoimassa itsellesi!
Yleensä työssä on mukavampaa,jos tulee kaikkien kanssa juttuun,senkin olet käsittänyt väärin.
Ei vaa,mitä tääki mulle muka kuuluu???
vaikka olen 28v mies. ihana nainen työpaikalla johon ihastuin heti hänet nähdessäni, mutta en ole saanut mitään aikaan vaikka oltu samassa työpaikassa 4kk.
en tiedä mitä ja miten tekisin?????