M1 lähete trauma

Vihaa ja katkeruutta. Ahdistusta. Menisin mielelläni keskustelemaan, mutta jonot on isot julkisella. Psykiatreille ei pääse helposti? Pitäisi saada optimoitua lääkitys eli joku sopiva cocktail ahdistuksen ja depression lieventämiseen. Ollut liikaa kaikkea paskaa kaikki viime vuodet. Voimavarat kuluneet loppuun.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Vihaa ja katkeruutta. Ahdistusta. Menisin mielelläni keskustelemaan, mutta jonot on isot julkisella. Psykiatreille ei pääse helposti? Pitäisi saada optimoitua lääkitys eli joku sopiva cocktail ahdistuksen ja depression lieventämiseen. Ollut liikaa kaikkea paskaa kaikki viime vuodet. Voimavarat kuluneet loppuun.

Lue lisää

Etkö voi muualle mennä puhumaan esim kriiskeskukseen ja netin maksuttomia auttamistahoja käyttää?

Anonyymi00006 kirjoitti:

Etkö voi muualle mennä puhumaan esim kriiskeskukseen ja netin maksuttomia auttamistahoja käyttää?

Jos puhutaan oikeasta traumasta niin noi ei auta vaan tarttet traumaterapiaa

Anonyymi00012 kirjoitti:

Jos puhutaan oikeasta traumasta niin noi ei auta vaan tarttet traumaterapiaa

Hänet olisi syytä ohjata psykiatriseen hoitoon sillä trauma ei usein parane ilman lääkehoitoa

Anonyymi00025 kirjoitti:

Hänet olisi syytä ohjata psykiatriseen hoitoon sillä trauma ei usein parane ilman lääkehoitoa

Et taida tietää mitään traumoista? Ne ei todellakaan parane lääkkeillä vaan terapialla

Anonyymi00026 kirjoitti:

Et taida tietää mitään traumoista? Ne ei todellakaan parane lääkkeillä vaan terapialla

Selective Serotonin Reuptake Inhibitors (SSRIs) are a first-line medication for treating trauma-related conditions like Post-Traumatic Stress Disorder (PTSD). They help stabilize brain chemistry to ease symptoms of anxiety, depression, and hyperarousal, while often making trauma-focused psychotherapy easier to engage with.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Selective Serotonin Reuptake Inhibitors (SSRIs) are a first-line medication for treating trauma-related conditions like Post-Traumatic Stress Disorder (PTSD). They help stabilize brain chemistry to ease symptoms of anxiety, depression, and hyperarousal, while often making trauma-focused psychotherapy easier to engage with.

Lue lisää

No en tiedä kyllä mitä PTSD:tä parantavaa on turruttavassa lääkkeessä, joka aiheuttaa mukautumista ja pahojakin vieroitusoireita, määrätään lääkärien toimesta haittoja kertomatta jättäen - todella yleistä,, kemiallisesti kastroi jopa pysyvästi. Siis toki ymmärrän että jotkut esim ryyppäävätkin traumaan.

Stabilize brain chemistry. Hahhhahhhaaa. Pikemminkin hijack brain chemistry, force new homeostasis, during withdrawal force new homeostasis again causing potentially prolonged symptoms. Make a person confused about their numb emotions and not learn naturally ways to cope but make things a lot of more difficult with dependence!

Anonyymi00053 kirjoitti:

No en tiedä kyllä mitä PTSD:tä parantavaa on turruttavassa lääkkeessä, joka aiheuttaa mukautumista ja pahojakin vieroitusoireita, määrätään lääkärien toimesta haittoja kertomatta jättäen - todella yleistä,, kemiallisesti kastroi jopa pysyvästi. Siis toki ymmärrän että jotkut esim ryyppäävätkin traumaan.

Stabilize brain chemistry. Hahhhahhhaaa. Pikemminkin hijack brain chemistry, force new homeostasis, during withdrawal force new homeostasis again causing potentially prolonged symptoms. Make a person confused about their numb emotions and not learn naturally ways to cope but make things a lot of more difficult with dependence!

Lue lisää

Se voi auttaa keskittymään terapiaan/helpottaa oireita terapiaa varten mut muuten ei

Anonyymi00062 kirjoitti:

Se voi auttaa keskittymään terapiaan/helpottaa oireita terapiaa varten mut muuten ei

Trauman kärsineellä on usein jo ennen taustaa mielisairaus, trauma vain tuo sen esiin

Kiitos hyviä vinkkejä. Mutta en anna ikinä anteeksi, että terve ihminen vietiin väkisin m1:sellä arvioon. Tämä on rikos ihmisyyttä vastaan. M1-lähete on väkivaltaa potilasta kohtaan, ellei ole äärimmäinen hätätilanne kyseessä.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Kiitos hyviä vinkkejä. Mutta en anna ikinä anteeksi, että terve ihminen vietiin väkisin m1:sellä arvioon. Tämä on rikos ihmisyyttä vastaan. M1-lähete on väkivaltaa potilasta kohtaan, ellei ole äärimmäinen hätätilanne kyseessä.

Lue lisää

;Miksi sinä et ole tehnyt sitten valitusta lupa-ja valvontavirastoon?

Anonyymi00007 kirjoitti:

;Miksi sinä et ole tehnyt sitten valitusta lupa-ja valvontavirastoon?

Ei tuollaisesta valitukset mihinkään lupa- ja valvontavirastolle kuulu.
Ensin olisi hyvä ottaa yhteyttä yksikköön, josta lähete on tehty (siis jos on aiheellista).

Anonyymi00019 kirjoitti:

Ei tuollaisesta valitukset mihinkään lupa- ja valvontavirastolle kuulu.
Ensin olisi hyvä ottaa yhteyttä yksikköön, josta lähete on tehty (siis jos on aiheellista).

Jota käsittelee ehkä samat lääkärit jotka laitto osastolle

Anonyymi00063 kirjoitti:

Jota käsittelee ehkä samat lääkärit jotka laitto osastolle

Veikkaisin, että ennemminkin niiden lääkäreiden pomot käsittelevät valituksia.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Kiitos hyviä vinkkejä. Mutta en anna ikinä anteeksi, että terve ihminen vietiin väkisin m1:sellä arvioon. Tämä on rikos ihmisyyttä vastaan. M1-lähete on väkivaltaa potilasta kohtaan, ellei ole äärimmäinen hätätilanne kyseessä.

Lue lisää

Kyllä olet ollut oikeassa paikassa,sun käyttäytyminen on jotain ihan kauheaa,seuraat,vainoat,valehtelet,varastat,otat mukaan kiusaajakavereita,siis olet ihan kauhea ihminen,siis ihan kauhea!!

Trauma on eri asia kuin mielisairaus. Tottakai pakottamisesta tulee perusterveelle ihmiselle trauma. En ole psyykepotilas, vaan traumatisoitunut ihminen. En nyt mene yksityiskohtiin, mutta m1 lähetettä käytettiin kohdallani väärin. En ollut itselleni enkä muille vaaraksi. Enkä psykoottinen. Kyseessä oli kova stressi, joka tulkittiin lähettävän lääkärin toimesta psykoottiseksi. Osastosta ei jäänyt traumaa. Siellä oli asiallista porukkaa töissä. Psykiatri oli asiantunteva ja huomasi kyllä, että minulla ei ole psykoosia. Kiroilu ei myöskään ole mielisairaus btw. Se ei ole mt-lain mukainen peruste m1 lähetteeseen.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Trauma on eri asia kuin mielisairaus. Tottakai pakottamisesta tulee perusterveelle ihmiselle trauma. En ole psyykepotilas, vaan traumatisoitunut ihminen. En nyt mene yksityiskohtiin, mutta m1 lähetettä käytettiin kohdallani väärin. En ollut itselleni enkä muille vaaraksi. Enkä psykoottinen. Kyseessä oli kova stressi, joka tulkittiin lähettävän lääkärin toimesta psykoottiseksi. Osastosta ei jäänyt traumaa. Siellä oli asiallista porukkaa töissä. Psykiatri oli asiantunteva ja huomasi kyllä, että minulla ei ole psykoosia. Kiroilu ei myöskään ole mielisairaus btw. Se ei ole mt-lain mukainen peruste m1 lähetteeseen.

Lue lisää

Oletko käynyt läpi tunteita ja käsitellyt tunteet joita tuo on herättänyt? oletko miettinyt miksi esim tunnet vihaa, katkeruutta, pettymystä? Oletko perehtynyt mitä kaikkea näiden tunteiden taakse liittyy. Luuletko että sinulle tulee näitä tunteita koska aikasemmin elämässäsi olet joutunut kohtaamaan vastoinkäymisiä ja ne kokemukset on sinulla käsittelemättä.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Trauma on eri asia kuin mielisairaus. Tottakai pakottamisesta tulee perusterveelle ihmiselle trauma. En ole psyykepotilas, vaan traumatisoitunut ihminen. En nyt mene yksityiskohtiin, mutta m1 lähetettä käytettiin kohdallani väärin. En ollut itselleni enkä muille vaaraksi. Enkä psykoottinen. Kyseessä oli kova stressi, joka tulkittiin lähettävän lääkärin toimesta psykoottiseksi. Osastosta ei jäänyt traumaa. Siellä oli asiallista porukkaa töissä. Psykiatri oli asiantunteva ja huomasi kyllä, että minulla ei ole psykoosia. Kiroilu ei myöskään ole mielisairaus btw. Se ei ole mt-lain mukainen peruste m1 lähetteeseen.

Lue lisää

Miksi oli tarve kiroilla lääkärin vastaanotolla? Ja yhen kerran kirosanan sanoit niin lähetteen sait. ja mikä tuo kirosana oli jonka sanoit lääkärille

Anonyymi00009 kirjoitti:

Trauma on eri asia kuin mielisairaus. Tottakai pakottamisesta tulee perusterveelle ihmiselle trauma. En ole psyykepotilas, vaan traumatisoitunut ihminen. En nyt mene yksityiskohtiin, mutta m1 lähetettä käytettiin kohdallani väärin. En ollut itselleni enkä muille vaaraksi. Enkä psykoottinen. Kyseessä oli kova stressi, joka tulkittiin lähettävän lääkärin toimesta psykoottiseksi. Osastosta ei jäänyt traumaa. Siellä oli asiallista porukkaa töissä. Psykiatri oli asiantunteva ja huomasi kyllä, että minulla ei ole psykoosia. Kiroilu ei myöskään ole mielisairaus btw. Se ei ole mt-lain mukainen peruste m1 lähetteeseen.

Lue lisää

Älä valehtele,sinä luulet,että voit tehdä mitä haluat,kenestäkään välittämättä,kyllä tuo viittaa jo mielisairauteen,vakavaan sellaiseen!

Itsekin on tullut pari kertaa mentyä M1 lähetteellä ja on tullut nähtyä että siellä on niin huonovointista porukkaa, että varmasti he traumatisoituu siitä, että se vika onkin omassa päässä eikä kaikissa muissa.

Nyt onkin kyseessä harhainen ihminen ? Vaikka ensin oli mainittu perusterveestä ihmisestä ?

Anonyymi00020 kirjoitti:

Nyt onkin kyseessä harhainen ihminen ? Vaikka ensin oli mainittu perusterveestä ihmisestä ?

Perusterve ei saa M1 lähetettä, eikä se traumatisoidu parista yöstä sairaalassa.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Perusterve ei saa M1 lähetettä, eikä se traumatisoidu parista yöstä sairaalassa.

M1 lähete minun tapauksessani todettiin ylimitoitetuksi, enkä joutunut jäämään osastolle. Kun perusterve kärrätään m1:sellä stressin takia arvioon siitä jää trauma. Kovakaan stressi ei ole m1 peruste.

Anonyymi00022 kirjoitti:

M1 lähete minun tapauksessani todettiin ylimitoitetuksi, enkä joutunut jäämään osastolle. Kun perusterve kärrätään m1:sellä stressin takia arvioon siitä jää trauma. Kovakaan stressi ei ole m1 peruste.

Lue lisää

Aidosti stressaantunut ihminen on vain onnellinen, kun voi levätä pari päivää täyshoidossa.

ARVAA MISTÄ TIEDÄN?

Anonyymi00023 kirjoitti:

Aidosti stressaantunut ihminen on vain onnellinen, kun voi levätä pari päivää täyshoidossa.

ARVAA MISTÄ TIEDÄN?

et oo ollu osastolla sit

Anonyymi00022 kirjoitti:

M1 lähete minun tapauksessani todettiin ylimitoitetuksi, enkä joutunut jäämään osastolle. Kun perusterve kärrätään m1:sellä stressin takia arvioon siitä jää trauma. Kovakaan stressi ei ole m1 peruste.

Lue lisää

Eli teoriassa sinun olisi pitänyt pystyä hahmottamaan maailmaa sen verran, että ymmärrät miksi tarkkailu on olemassa ja että mitä hyvää sillä tarkoitetaan, mutta et sitten kuitenkaan ollut niin järjissäsi, vaan menit traumatisoitumaan?

Anteeks jos mulle nyt tulee tästä mieleen vähän sellainen muoti traumatisoituminen.

Ymmärrän sen, että tulee paha mieli, jos saa mielestään huonoa hoitoa, ja senkin että mennään epäilemään "hulluksi" mutta mielensä pahoittaminen on ihan eri asia kuin aito trauma.

Aito trauma on sellainen, että sillä ei flexailla foorumeilla.
ARVAA MISTÄ TIEDÄN

Anonyymi00022 kirjoitti:

M1 lähete minun tapauksessani todettiin ylimitoitetuksi, enkä joutunut jäämään osastolle. Kun perusterve kärrätään m1:sellä stressin takia arvioon siitä jää trauma. Kovakaan stressi ei ole m1 peruste.

Lue lisää

Oletko saanut apua sterssiin. Sinä olet varmasti hoitanut sterssiä omahoidon mukaisesti mutta se ei ole auttanut vaan olet hakeutunut terveydenhuoltoonb stressin takia. Saako kysyä mikä sinulla nyt on auttanut stressiin jos sinulla ei ole terveydenhuollossa stressiä hoidettu? Millä sinä hoidat nyt stessiä jos kun omahoito ei riittänyt aikasemmin?

Anonyymi00027 kirjoitti:

Eli teoriassa sinun olisi pitänyt pystyä hahmottamaan maailmaa sen verran, että ymmärrät miksi tarkkailu on olemassa ja että mitä hyvää sillä tarkoitetaan, mutta et sitten kuitenkaan ollut niin järjissäsi, vaan menit traumatisoitumaan?

Anteeks jos mulle nyt tulee tästä mieleen vähän sellainen muoti traumatisoituminen.

Ymmärrän sen, että tulee paha mieli, jos saa mielestään huonoa hoitoa, ja senkin että mennään epäilemään "hulluksi" mutta mielensä pahoittaminen on ihan eri asia kuin aito trauma.

Aito trauma on sellainen, että sillä ei flexailla foorumeilla.
ARVAA MISTÄ TIEDÄN

Lue lisää

Kerroppa mistä tiedät? Älä vähättele muiden traumatisoitumista, et pysty tietämään muiden kokemuksia ja miten ovat asiat kokeneet.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Eli teoriassa sinun olisi pitänyt pystyä hahmottamaan maailmaa sen verran, että ymmärrät miksi tarkkailu on olemassa ja että mitä hyvää sillä tarkoitetaan, mutta et sitten kuitenkaan ollut niin järjissäsi, vaan menit traumatisoitumaan?

Anteeks jos mulle nyt tulee tästä mieleen vähän sellainen muoti traumatisoituminen.

Ymmärrän sen, että tulee paha mieli, jos saa mielestään huonoa hoitoa, ja senkin että mennään epäilemään "hulluksi" mutta mielensä pahoittaminen on ihan eri asia kuin aito trauma.

Aito trauma on sellainen, että sillä ei flexailla foorumeilla.
ARVAA MISTÄ TIEDÄN

Lue lisää

Ihmiset on erilaisia ja traumatisoituu eri asioista. Ja joo traumat ei oo kivoja. Todellakaan. Etenkään ne jotka terveydenhuolto teki

Anonyymi00031 kirjoitti:

Ihmiset on erilaisia ja traumatisoituu eri asioista. Ja joo traumat ei oo kivoja. Todellakaan. Etenkään ne jotka terveydenhuolto teki

Terveydenhuolto ei tee traumaa.
Terveydenhuollossa tapahtunut kohtaaminen voi aiheuttaa ihmiselle ikäviä tunteita, pelottaviakin, ja tunteidensa käsittelyn vaikeuden takia ihmiselle saattaa seurata traumatisoituminen. Eli ihminen aiheuttaa trauman itse itselleen omissa aivoissaan, omassa psyykessään. Miksi kaikki eivät traumatisoidu vaikkapa aivan samanlaisista kokemuksista ?
Lääketiedekin/terveydenhuolto, tekee tutkimuksia siitäkin, miksi toiset reagoivat johonkin eri tavalla kuin jotkut toiset
Jos trauma tulisi pelkästään esim. lähetteen saamisesta, pakolla hoitoon viemisestä, niin silloinhan jokainen traumatisoituisi samanlaisesta tilanteesta. Terveydenhuolto ei tee kenellekään traumaa.
Jos nyt tuosta jonkun käsityksen sai, mitä tarkoitin.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Terveydenhuolto ei tee traumaa.
Terveydenhuollossa tapahtunut kohtaaminen voi aiheuttaa ihmiselle ikäviä tunteita, pelottaviakin, ja tunteidensa käsittelyn vaikeuden takia ihmiselle saattaa seurata traumatisoituminen. Eli ihminen aiheuttaa trauman itse itselleen omissa aivoissaan, omassa psyykessään. Miksi kaikki eivät traumatisoidu vaikkapa aivan samanlaisista kokemuksista ?
Lääketiedekin/terveydenhuolto, tekee tutkimuksia siitäkin, miksi toiset reagoivat johonkin eri tavalla kuin jotkut toiset
Jos trauma tulisi pelkästään esim. lähetteen saamisesta, pakolla hoitoon viemisestä, niin silloinhan jokainen traumatisoituisi samanlaisesta tilanteesta. Terveydenhuolto ei tee kenellekään traumaa.
Jos nyt tuosta jonkun käsityksen sai, mitä tarkoitin.

Lue lisää

Koska ihmiset on erilaisia. Ja riippuu nyt ihan siitä millanen tapahtuma. Tutkitusti esim. raskauden keskeytyksen jälkikäsittely on huonoa-> voi traumatisoida.

Toinen mikä traumatisoi on osastohoito ja se on osa terveydenhuoltoa

Anonyymi00043 kirjoitti:

Koska ihmiset on erilaisia. Ja riippuu nyt ihan siitä millanen tapahtuma. Tutkitusti esim. raskauden keskeytyksen jälkikäsittely on huonoa-> voi traumatisoida.

Toinen mikä traumatisoi on osastohoito ja se on osa terveydenhuoltoa

Lue lisää

Ihmiset on erilaisia, mutta onhan se täysin eri asia, että traumatisoituuko ihminen siitä, että asiat tehdään oikein, vai siitä että asiat tehdään väärin.

Aina pitää miettiä, että pitäisikö joku asia tehdä väärin sen takia, että oikein tehdystä asiasta ihminen traumatisoituu?

Anonyymi00045 kirjoitti:

Ihmiset on erilaisia, mutta onhan se täysin eri asia, että traumatisoituuko ihminen siitä, että asiat tehdään oikein, vai siitä että asiat tehdään väärin.

Aina pitää miettiä, että pitäisikö joku asia tehdä väärin sen takia, että oikein tehdystä asiasta ihminen traumatisoituu?

Lue lisää

Mistähän sen voi loppupeleissä edes tietää, mistä kukakin saattaa traumatisoitua ?
Ihminen pitäisi tuntea todella hyvin, että osaisi tietää hänen "kipupisteensä".
Eikä tosiasioita pysty välttelemäänkään sen takia, että joku voi traumatisoitua.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Mistähän sen voi loppupeleissä edes tietää, mistä kukakin saattaa traumatisoitua ?
Ihminen pitäisi tuntea todella hyvin, että osaisi tietää hänen "kipupisteensä".
Eikä tosiasioita pysty välttelemäänkään sen takia, että joku voi traumatisoitua.

Lue lisää

Niin miksiköhän joku traumatisoituu siksi, kun laitetaan vangiksi seinien sisään, alennetaan perusoikeuksia hoidon nimissä, hoito saa olla aivan mitä tahansa - käytännössä esim lääkekoktailien vaikutusta hermostoon EI TUTKITA ja tutkitaan vielä vähemmän kuin yksittäistä lääkettä. Käytännössä hoitotyylinä saa haittojenkin kohdalla olla lisää samoja aineita ja kiduttaa potilasta uusia haittoja tekevillä lääkkeillä hoidon nimissä. Kyllähän tuollaista hoitotyyliä pitää yhteisen hyvän nimissä toteuttaa!

Anonyymi00052 kirjoitti:

Niin miksiköhän joku traumatisoituu siksi, kun laitetaan vangiksi seinien sisään, alennetaan perusoikeuksia hoidon nimissä, hoito saa olla aivan mitä tahansa - käytännössä esim lääkekoktailien vaikutusta hermostoon EI TUTKITA ja tutkitaan vielä vähemmän kuin yksittäistä lääkettä. Käytännössä hoitotyylinä saa haittojenkin kohdalla olla lisää samoja aineita ja kiduttaa potilasta uusia haittoja tekevillä lääkkeillä hoidon nimissä. Kyllähän tuollaista hoitotyyliä pitää yhteisen hyvän nimissä toteuttaa!

Lue lisää

Ei vaan siksi, ettei ymmärrä miksi joutuu sinne sairaalaan.

Ei ole olemassa mitään vankilan omaisia seiniä, eikä ole olemassa mitään lääkekoktaileja jos osaa huolehtia perusvelvollisuuksistaan.

Eikä sen takia ole olemassa mitään traumaakaan.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Ei vaan siksi, ettei ymmärrä miksi joutuu sinne sairaalaan.

Ei ole olemassa mitään vankilan omaisia seiniä, eikä ole olemassa mitään lääkekoktaileja jos osaa huolehtia perusvelvollisuuksistaan.

Eikä sen takia ole olemassa mitään traumaakaan.

Lue lisää

Juu juu. Mä olj 6v osastolla ja todellakin sain traumat. Tiedän kyllä miksi olin siellä mut tiedätkö miten traumatisoivaa se on alaikäselle? Se vastas mulle kuule ihan vankilaa ja vei 13-18 ikävuodet.

Mulla on ihan lääkärin paperikin nykyään tästä et osastohoito traumatisoi mut (muiden traumojen päälle) ja olen saanut siihen traumaterapiaa. Et älä väitä ettei osasstohoidosta voi traumatisoitua

Anonyymi00056 kirjoitti:

Juu juu. Mä olj 6v osastolla ja todellakin sain traumat. Tiedän kyllä miksi olin siellä mut tiedätkö miten traumatisoivaa se on alaikäselle? Se vastas mulle kuule ihan vankilaa ja vei 13-18 ikävuodet.

Mulla on ihan lääkärin paperikin nykyään tästä et osastohoito traumatisoi mut (muiden traumojen päälle) ja olen saanut siihen traumaterapiaa. Et älä väitä ettei osasstohoidosta voi traumatisoitua

Lue lisää

Sinähän käyt nyt kelan terapiassa. Sinä opiskelet ja sinulla on ihana poikaystävä, jonka kanssa asut yhdessä. Miten sulla terapia edistyy? Kerroit aikasemmin ettet näe enää painajaisia.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Juu juu. Mä olj 6v osastolla ja todellakin sain traumat. Tiedän kyllä miksi olin siellä mut tiedätkö miten traumatisoivaa se on alaikäselle? Se vastas mulle kuule ihan vankilaa ja vei 13-18 ikävuodet.

Mulla on ihan lääkärin paperikin nykyään tästä et osastohoito traumatisoi mut (muiden traumojen päälle) ja olen saanut siihen traumaterapiaa. Et älä väitä ettei osasstohoidosta voi traumatisoitua

Lue lisää

Edelleen sinä et voi palata menneeseen . Sinä voit vaikuttaa tähän hetkeen. Sinä et saavuta vihalla ja katkeruudella yhtään mitään. Vaikka vihaisit osaston lääkäriä ja hoitajia loppuelämäsi niin se ei poita menneisyyttä.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Ei vaan siksi, ettei ymmärrä miksi joutuu sinne sairaalaan.

Ei ole olemassa mitään vankilan omaisia seiniä, eikä ole olemassa mitään lääkekoktaileja jos osaa huolehtia perusvelvollisuuksistaan.

Eikä sen takia ole olemassa mitään traumaakaan.

Lue lisää

Tähän voisi lisätä, että nimenomaan se, miksi sinne sairaalaan ylipäänsä joudutaan ?
Onhan jokin asia pielessä, jos pakolla viedään hoitoon, ei sinne ilman syytä joudu.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Sinähän käyt nyt kelan terapiassa. Sinä opiskelet ja sinulla on ihana poikaystävä, jonka kanssa asut yhdessä. Miten sulla terapia edistyy? Kerroit aikasemmin ettet näe enää painajaisia.

Lue lisää

Joo, siltä osin hyvin. Siinähän se, vielä on 1-2v edessä oletettavasti. Painajaisia en näe enään mikä oli mulle iso voitto.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Tähän voisi lisätä, että nimenomaan se, miksi sinne sairaalaan ylipäänsä joudutaan ?
Onhan jokin asia pielessä, jos pakolla viedään hoitoon, ei sinne ilman syytä joudu.

Lue lisää

Aina syystä toki mut se ei poista sitä ettei se voisi traumatisoida

Anonyymi00065 kirjoitti:

Aina syystä toki mut se ei poista sitä ettei se voisi traumatisoida

Ei tietenkään poista traumatisoitumisen mahdollisuutta.
Sinunkin olisi hyvä ajatella, että pakkohoitosi oli ja meni, se tapahtui, se on menneisyyttä, ja ilmeisesti sinulla menee nyt paremmin, terapiassakin olet.
Ei tarvitse hyväksyä sitä, mitä sinulle tapahtui, mutta olisi hyvä ymmärtää, että se tapahtui elämässäsi, ja hyväksyä ajatus, että niin on käynyt. Sitä ei tarvitse hyväksyä, mitä kävi, mutta juuri se, että kävi.
Ja siltikin elämäsi jatkuu, ja kenties toivottavasti parempaan suuntaan. Olet päässyt jo painajaisista eroon, hyvä niin.
Usko ja luota itseesi, usko tulevaisuuteen, usko itseesi, älä anna menneiden tuhota tätä hetkeä, eikä tulevaisuutta.
Alat varmasti voimaan paremmin ajan myötä, siihen menee vain aikansa. Terapiasta on varmasti suuri apu, toivotaan. Kaikkea hyvää sinulle.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Joo, siltä osin hyvin. Siinähän se, vielä on 1-2v edessä oletettavasti. Painajaisia en näe enään mikä oli mulle iso voitto.

Kyllä. Olet sanonut tuon monta kertaa aikasemmin. Mutta näköjään sulla on vieläkin sitä vihaa ja katkeruutta. ja roikut ajassa kun olit lapsi ja et osaa elää tässä hetkessä. Se mikä sulla on osastolla tapahtunut ei tule muuttumaan ja ne ei asiat muutu vihalla ja katkeruudella.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Ei vaan siksi, ettei ymmärrä miksi joutuu sinne sairaalaan.

Ei ole olemassa mitään vankilan omaisia seiniä, eikä ole olemassa mitään lääkekoktaileja jos osaa huolehtia perusvelvollisuuksistaan.

Eikä sen takia ole olemassa mitään traumaakaan.

Lue lisää

Itse osasin täysin hyvin huolehtia itsestäni kunnes sain vuosien käytöstä vieroitusoireita joka johdatti minut huonoon kierteeseen

Anonyymi00074 kirjoitti:

Itse osasin täysin hyvin huolehtia itsestäni kunnes sain vuosien käytöstä vieroitusoireita joka johdatti minut huonoon kierteeseen

Sain myös lääkehaittadiagnoosin kuukausia myöhemmin eikä vakavatasoista haittaa otettu huomioon osastohoidossa juurikaan. Kun siihen pureuduttiin, oireilu katosi. Osastot ovat kidutuspaikkoja ihmisille jotka kokevat haittaa. Trauma seuraa perässä.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Kyllä. Olet sanonut tuon monta kertaa aikasemmin. Mutta näköjään sulla on vieläkin sitä vihaa ja katkeruutta. ja roikut ajassa kun olit lapsi ja et osaa elää tässä hetkessä. Se mikä sulla on osastolla tapahtunut ei tule muuttumaan ja ne ei asiat muutu vihalla ja katkeruudella.

Lue lisää

Katkrruus ja viha ovat täysin oikeutettuja tunteita ja tärkeitä henkisessä toipumisessa. Niitä ei tarvi peittää tai haudata. Itse nykyään pidän psykiatriaa typeränä ja välinpitämättömänä tieteenalana hoitojensa vaikutuksista joten en tiedä koenko enää vihaa. Vältän vaan kyseisen ammattikunnan edustajia mielelläni enkä luota koskaan enää

Anonyymi00076 kirjoitti:

Katkrruus ja viha ovat täysin oikeutettuja tunteita ja tärkeitä henkisessä toipumisessa. Niitä ei tarvi peittää tai haudata. Itse nykyään pidän psykiatriaa typeränä ja välinpitämättömänä tieteenalana hoitojensa vaikutuksista joten en tiedä koenko enää vihaa. Vältän vaan kyseisen ammattikunnan edustajia mielelläni enkä luota koskaan enää

Lue lisää

Ihmisellä voi mennä paremmin mutta trauma säilyy mukana hermoston tasolla

Anonyymi00076 kirjoitti:

Katkrruus ja viha ovat täysin oikeutettuja tunteita ja tärkeitä henkisessä toipumisessa. Niitä ei tarvi peittää tai haudata. Itse nykyään pidän psykiatriaa typeränä ja välinpitämättömänä tieteenalana hoitojensa vaikutuksista joten en tiedä koenko enää vihaa. Vältän vaan kyseisen ammattikunnan edustajia mielelläni enkä luota koskaan enää

Lue lisää

Juu mutta ei se oloa auta jos haluaa vihata osaton lääkäreitä ja hoitajia sen takia että anoreksiassa yrittävät saada syömään. ja anoreksiassa letkuruokinta tulee kyseeseen kun ihminen ei itse syö. Ihminen ei pysy hengissä pyhällä hengellä. Elimistö ja aivot tarvitsee ravintoaineita toimiakseen.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Ihmisellä voi mennä paremmin mutta trauma säilyy mukana hermoston tasolla

Silti mutta jos lapsuus ja nuoruus mennyt osastolla niin ei se vihalla muutu miksikään. ja ihminen ei pysy lapsena koko ikäänsä. Voi vaikuttaa tähän hetkeen. Hän kuitenkin opiskelee ja hänellä on poikaystävä mutta ei voi päästää irti menneisyydestä koska sille ei voi enää mitään. Hänellä ei ole kykyä käsitellä tunteita.

Anonyymi00082 kirjoitti:

Silti mutta jos lapsuus ja nuoruus mennyt osastolla niin ei se vihalla muutu miksikään. ja ihminen ei pysy lapsena koko ikäänsä. Voi vaikuttaa tähän hetkeen. Hän kuitenkin opiskelee ja hänellä on poikaystävä mutta ei voi päästää irti menneisyydestä koska sille ei voi enää mitään. Hänellä ei ole kykyä käsitellä tunteita.

Lue lisää

On se muutakin. Mut sysästtiin väärillä lupauksilla ulos, terapiaa ja kaikkea luvatiin mut en saanu oiekastaan mitään tukea edes avossa. Kun väärä diagnoosi niin siihen lakkasi tuki.

Oli tuuria et byrokratian takia mut siirrettiin HUSille enkä jääny kaupungin omiin palveluihin

Anonyymi00086 kirjoitti:

On se muutakin. Mut sysästtiin väärillä lupauksilla ulos, terapiaa ja kaikkea luvatiin mut en saanu oiekastaan mitään tukea edes avossa. Kun väärä diagnoosi niin siihen lakkasi tuki.

Oli tuuria et byrokratian takia mut siirrettiin HUSille enkä jääny kaupungin omiin palveluihin

Lue lisää

Mutta nyt sinä käyt kelan traumaterapiaa. Koita ymmärtää ettei menneisyyttä voi muuttaa. onko sulla ongelmia käsitellä tunteita

Anonyymi00086 kirjoitti:

On se muutakin. Mut sysästtiin väärillä lupauksilla ulos, terapiaa ja kaikkea luvatiin mut en saanu oiekastaan mitään tukea edes avossa. Kun väärä diagnoosi niin siihen lakkasi tuki.

Oli tuuria et byrokratian takia mut siirrettiin HUSille enkä jääny kaupungin omiin palveluihin

Lue lisää

Miten sä osaat käsitellä tunteita esim pettymystä? sinulle on tapahtunut ennen osastoa asioita jotka varmasti on aiheuttanut sussa pettymyksen ja vihan tunteita, Täytyykö mun taas muistuttaa sua niistä. Olet joutunut kokemaan pettymyksiä aikasemmin mutta sinä haluat syyttää kaikesta osastoa.

Anonyymi00086 kirjoitti:

On se muutakin. Mut sysästtiin väärillä lupauksilla ulos, terapiaa ja kaikkea luvatiin mut en saanu oiekastaan mitään tukea edes avossa. Kun väärä diagnoosi niin siihen lakkasi tuki.

Oli tuuria et byrokratian takia mut siirrettiin HUSille enkä jääny kaupungin omiin palveluihin

Lue lisää

katkeruus on suojella itseään uusilta pettymyksiltä ja kivulta. Eiköhän se terapeutti sulle näistä puhu.

Anonyymi00088 kirjoitti:

Miten sä osaat käsitellä tunteita esim pettymystä? sinulle on tapahtunut ennen osastoa asioita jotka varmasti on aiheuttanut sussa pettymyksen ja vihan tunteita, Täytyykö mun taas muistuttaa sua niistä. Olet joutunut kokemaan pettymyksiä aikasemmin mutta sinä haluat syyttää kaikesta osastoa.

Lue lisää

Näin perspektiivinä 6v pakkoruokintaa, lepositeitä ja muita pakkotoimenpiteitä saa kenet vaan katkeraksi.

Sen lisäski hoitovirheet kuten ettei avossa tehty uudestaan tutkimuksia ja sain ADHD+C-PTSD vasta vuosien myöhemmin ja vasta sillon terapian.

ADHD muuten kuuluu tunnesäätelyn ongelmat mitä osastolla olo pahensi. Jouduin sinne niin nuorena ympäristöön missä tunteiden näyttö johti vaan rangaistuksiin et mulla meni kaikki mitä opin lapsena ihan uusiksi. Terapiassa nätä käydään joo mut osaan kyll pettymystä käsitellä. Se on vaan eri asia jos kokee et sua on kohdeltu väärin

Anonyymi00095 kirjoitti:

Näin perspektiivinä 6v pakkoruokintaa, lepositeitä ja muita pakkotoimenpiteitä saa kenet vaan katkeraksi.

Sen lisäski hoitovirheet kuten ettei avossa tehty uudestaan tutkimuksia ja sain ADHD C-PTSD vasta vuosien myöhemmin ja vasta sillon terapian.

ADHD muuten kuuluu tunnesäätelyn ongelmat mitä osastolla olo pahensi. Jouduin sinne niin nuorena ympäristöön missä tunteiden näyttö johti vaan rangaistuksiin et mulla meni kaikki mitä opin lapsena ihan uusiksi. Terapiassa nätä käydään joo mut osaan kyll pettymystä käsitellä. Se on vaan eri asia jos kokee et sua on kohdeltu väärin

Lue lisää

Koita vihdoin ymmärtää että anoreksian hoidon eka vaihe on ravitsemushoito. Mitä sinä saavutat tuolla katkeruudella. Et voi muuttaa menneisyyttä .Sinä et voi niille hoitovirheille mitään ja et saanut korvauksia.No ei näytä siltä että osaat käsitellä.Sinua on kohdeltu väärin mutta koita ymmärtää ettei se menneisyys katkeruudella ja vihalla muutu. Se mitä on tapahtunut on tapahtunut ja sinä et voi sitä muuttaa. Sinä olet kokenut ennen osastoa jo pettymyksiä mutta et halua myöntää sitä.Sinä tai kukaan muukaan voi muuttaa omaa menneisyyttä. Sinä voit vaikuttaa nykyhetkeen .

Anonyymi00095 kirjoitti:

Näin perspektiivinä 6v pakkoruokintaa, lepositeitä ja muita pakkotoimenpiteitä saa kenet vaan katkeraksi.

Sen lisäski hoitovirheet kuten ettei avossa tehty uudestaan tutkimuksia ja sain ADHD C-PTSD vasta vuosien myöhemmin ja vasta sillon terapian.

ADHD muuten kuuluu tunnesäätelyn ongelmat mitä osastolla olo pahensi. Jouduin sinne niin nuorena ympäristöön missä tunteiden näyttö johti vaan rangaistuksiin et mulla meni kaikki mitä opin lapsena ihan uusiksi. Terapiassa nätä käydään joo mut osaan kyll pettymystä käsitellä. Se on vaan eri asia jos kokee et sua on kohdeltu väärin

Lue lisää

niin sinusta oli oikein että yritit karkailla. No kerro miten olis pitänyt reagoida kun vittuilet ja kiroilet hoitajille.

Anonyymi00089 kirjoitti:

katkeruus on suojella itseään uusilta pettymyksiltä ja kivulta. Eiköhän se terapeutti sulle näistä puhu.

Ei katkeruus suojaa miltään, päinvastoin. Jos tuntee koko ajan katkeruutta, ei varmasti ole hyvä olla. Menneitä ei tarvitse, eikä voikaan unohtaa, mutta ei tätä päivää kannata pilata eilisellä.

Anonyymi00097 kirjoitti:

niin sinusta oli oikein että yritit karkailla. No kerro miten olis pitänyt reagoida kun vittuilet ja kiroilet hoitajille.

Joka paikassa, ja joka asiassa se oma käytös ratkaisee paljon, kuinka kohdellaan.
Jos käyttäytyy hyvin, on kohtelukin parempaa.
Pakkokeinoja käytetään silloin, jos ihminen ei itse suostu mihinkään, esim. hoitoon, tms.
Pakkokeinot eivät ole rangaistus, vaan joskus voidaan joutua hoitamaan pakolla ihmisen itsensä hyväksi.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Ei katkeruus suojaa miltään, päinvastoin. Jos tuntee koko ajan katkeruutta, ei varmasti ole hyvä olla. Menneitä ei tarvitse, eikä voikaan unohtaa, mutta ei tätä päivää kannata pilata eilisellä.

Lue lisää

Katkeruus toimii usein psyykkisenä suojakuorena. Se voi alitajuisesti tuntua turvalliselta tavalta varautua tuleviin loukkauksiin, jotta välttyisi kokemasta uusia, musertavia pettymyksiä. Katkeruus on usein patoutunutta vihaa , jota ei ole osattu tai pystytty purkamaan rakentavasti.Taustalla on aina kokemus siitä, että on tullut hylätyksi, petetyksi tai jäänyt vaille jotain elintärkeää.Katkera ihminen saattaa vertailla itseään muihin ja kokea katkeruutta muiden onnesta ja menestyksestä. Katkeruutta ruokkii vahva kokemus siitä, että elämä tai toiset ihmiset ovat kohdelleet väärin ilman mahdollisuutta hyvitykseen.

Ota vastuu omasta hyvinvoinnistasi ja nykyhetkestäsi sen sijaan, että jäät kiinni menneisyyteen. Anteeksianto ei tarkoita tekojen hyväksymistä, vaan sitä, että lakaat antamasta menneille asioille valtaa elämässäsi.Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa tässä päivässä.

Anonyymi00099 kirjoitti:

Joka paikassa, ja joka asiassa se oma käytös ratkaisee paljon, kuinka kohdellaan.
Jos käyttäytyy hyvin, on kohtelukin parempaa.
Pakkokeinoja käytetään silloin, jos ihminen ei itse suostu mihinkään, esim. hoitoon, tms.
Pakkokeinot eivät ole rangaistus, vaan joskus voidaan joutua hoitamaan pakolla ihmisen itsensä hyväksi.

Lue lisää

Niimpä. Sinä et taida olla se jola oli osastolla 6 vuotta. Sinä ymmärrät että anorektikko ei elä pyhällä hengellä ja aivot ja keho tarvitsee ravintoa toimiakseen. Anoreksiassa käypähoidossa kerrotaan ravitsemushoidon olevan anoreksia ensimmäinen hoitoaskel. Pakkoruokinta tulee kyseeseen kun ihminen ei syö .

Jos potilas on otettu sairaalaan tahdosta riippumattomassa hoidossa, voidaan hoitotoimenpiteitä, kuten ravitsemushoitoa, toteuttaa tarvittaessa vastoin potilaan tahtoa.Pakkoruokinnalla tarkoitetaan ravitsemuksen turvaamista joko suoraan vatsaan menevän nenämahaletkun kautta tai poikkeustapauksissa suonensisäisesti.Syömishäiriöiden hoidossa tulee keskittyä potilaan syömiskäyttäytymiseen. Kaikkien syömishäiriöiden hoito pohjautuu säännölliseen, joustavaan, määrältään riittävään ja monipuoliseen syömiseen (täsmäsyöminen). Letkuravitsemus voi olla tarpeen tavanomaisen ravitsemushoidon rinnalla, kun ravinnonsaanti suun kautta jää riittämättömäksi ja ravitsemustilaa tulisi korjata nopeasti
potilas kieltäytyy syömästä suun kautta tarvitaan hengenvaarallisen vajaaravitsemustilan korjaamista.

Anonyymi00099 kirjoitti:

Joka paikassa, ja joka asiassa se oma käytös ratkaisee paljon, kuinka kohdellaan.
Jos käyttäytyy hyvin, on kohtelukin parempaa.
Pakkokeinoja käytetään silloin, jos ihminen ei itse suostu mihinkään, esim. hoitoon, tms.
Pakkokeinot eivät ole rangaistus, vaan joskus voidaan joutua hoitamaan pakolla ihmisen itsensä hyväksi.

Lue lisää

Jos sinä esim koulussa alat kiroilee ja räyhää niin ei sielläkään voida katsoa sivusta tai muuallakaan voi käyttäytyä miten itse haluaa. Silloin sinut ohjataan sivummalle puhutteluun ja siitä voi tulla seuraamuksia.

Anonyymi00103 kirjoitti:

Niimpä. Sinä et taida olla se jola oli osastolla 6 vuotta. Sinä ymmärrät että anorektikko ei elä pyhällä hengellä ja aivot ja keho tarvitsee ravintoa toimiakseen. Anoreksiassa käypähoidossa kerrotaan ravitsemushoidon olevan anoreksia ensimmäinen hoitoaskel. Pakkoruokinta tulee kyseeseen kun ihminen ei syö .

Jos potilas on otettu sairaalaan tahdosta riippumattomassa hoidossa, voidaan hoitotoimenpiteitä, kuten ravitsemushoitoa, toteuttaa tarvittaessa vastoin potilaan tahtoa.Pakkoruokinnalla tarkoitetaan ravitsemuksen turvaamista joko suoraan vatsaan menevän nenämahaletkun kautta tai poikkeustapauksissa suonensisäisesti.Syömishäiriöiden hoidossa tulee keskittyä potilaan syömiskäyttäytymiseen. Kaikkien syömishäiriöiden hoito pohjautuu säännölliseen, joustavaan, määrältään riittävään ja monipuoliseen syömiseen (täsmäsyöminen). Letkuravitsemus voi olla tarpeen tavanomaisen ravitsemushoidon rinnalla, kun ravinnonsaanti suun kautta jää riittämättömäksi ja ravitsemustilaa tulisi korjata nopeasti
potilas kieltäytyy syömästä suun kautta tarvitaan hengenvaarallisen vajaaravitsemustilan korjaamista.

Lue lisää

Millähän logiikalla 6v oli onnistunutta hoitoa? Ei ne ikinä tajunnu tai osannu hoitaa. Lepositeillä uhkailu ei auta kuule yhtään ahdistukseen, päinvastoin

Anonyymi00103 kirjoitti:

Niimpä. Sinä et taida olla se jola oli osastolla 6 vuotta. Sinä ymmärrät että anorektikko ei elä pyhällä hengellä ja aivot ja keho tarvitsee ravintoa toimiakseen. Anoreksiassa käypähoidossa kerrotaan ravitsemushoidon olevan anoreksia ensimmäinen hoitoaskel. Pakkoruokinta tulee kyseeseen kun ihminen ei syö .

Jos potilas on otettu sairaalaan tahdosta riippumattomassa hoidossa, voidaan hoitotoimenpiteitä, kuten ravitsemushoitoa, toteuttaa tarvittaessa vastoin potilaan tahtoa.Pakkoruokinnalla tarkoitetaan ravitsemuksen turvaamista joko suoraan vatsaan menevän nenämahaletkun kautta tai poikkeustapauksissa suonensisäisesti.Syömishäiriöiden hoidossa tulee keskittyä potilaan syömiskäyttäytymiseen. Kaikkien syömishäiriöiden hoito pohjautuu säännölliseen, joustavaan, määrältään riittävään ja monipuoliseen syömiseen (täsmäsyöminen). Letkuravitsemus voi olla tarpeen tavanomaisen ravitsemushoidon rinnalla, kun ravinnonsaanti suun kautta jää riittämättömäksi ja ravitsemustilaa tulisi korjata nopeasti
potilas kieltäytyy syömästä suun kautta tarvitaan hengenvaarallisen vajaaravitsemustilan korjaamista.

Lue lisää

Okei avataas nyt:

A) Olin osastoilla missä ei ikinä ollut SH osaamista. Siis ihan yleisiä osastoja. Jopa EVA oli erilaistumaton. Hoitajien hoito syömiseen oli uhkailu ja kiristäminen. Ja sit pakkotoimenpiteet-> Eskaloiden itsetuhoisuuteen. Ja noi pakkotoimenpiteet on useita kertoja ollu lainvastasia mitä me ei tiedetty sillon aikoinaan.
B) Olin kasvissyöjä ja myöhemmin vegaani. Ruokalista missä on lihaa ja sit pakkoruokinnalla uhkailu ja ihmettely varmaan kuulostaa toimivalle? Kukaan ei sen hiton 6v aikana oikein tajunnu mun ruokavaliotakaan. Vasta Kellokoskella ironisesti sain vegaanista ruokaa edes ilman tappelua.

C) Kukaan 6v aikana ei kertaakaan tutkinut trauma histoiaa tai oonko ADHD. Sillonkuin kerroin alussa niistä traumoista, ei ketään kiinnostanut. Sama meno jatkui

D) 6v saman toistoa ja ihmettelyä miksei toimi on kaikinpuolin epäonnistunut hoito. Näillä ei ollu mitään käsitystä SH hoidosta tai empatiaa ymmärtää ahdistusta. Sen sijaan sain aina vain käskyjä, tiuskintaa ja uhkailua ja pakkotoimia. Mulle olis kuulunut terapiakin. Mut en ikinä saanu.

Ja tärkein: Mulla on mustaa valkosella et mun hoito sekä osastolla että avossa on rikkonu SH hoidon käypähoitosuosituksia ja muutenkin hoito siltä osin ettei edes hoitosuunnitelmaa oie noudatettu. Hoidon laiminlyöntiä järjestelmässä. Korvauksia en saa enään mut mulla on virallinen paperi tästä olemassa missä nää todetaan faktaksi. ELi mulla todellakin on syyni olla katkera

Anonyymi00106 kirjoitti:

Okei avataas nyt:

A) Olin osastoilla missä ei ikinä ollut SH osaamista. Siis ihan yleisiä osastoja. Jopa EVA oli erilaistumaton. Hoitajien hoito syömiseen oli uhkailu ja kiristäminen. Ja sit pakkotoimenpiteet-> Eskaloiden itsetuhoisuuteen. Ja noi pakkotoimenpiteet on useita kertoja ollu lainvastasia mitä me ei tiedetty sillon aikoinaan.
B) Olin kasvissyöjä ja myöhemmin vegaani. Ruokalista missä on lihaa ja sit pakkoruokinnalla uhkailu ja ihmettely varmaan kuulostaa toimivalle? Kukaan ei sen hiton 6v aikana oikein tajunnu mun ruokavaliotakaan. Vasta Kellokoskella ironisesti sain vegaanista ruokaa edes ilman tappelua.

C) Kukaan 6v aikana ei kertaakaan tutkinut trauma histoiaa tai oonko ADHD. Sillonkuin kerroin alussa niistä traumoista, ei ketään kiinnostanut. Sama meno jatkui

D) 6v saman toistoa ja ihmettelyä miksei toimi on kaikinpuolin epäonnistunut hoito. Näillä ei ollu mitään käsitystä SH hoidosta tai empatiaa ymmärtää ahdistusta. Sen sijaan sain aina vain käskyjä, tiuskintaa ja uhkailua ja pakkotoimia. Mulle olis kuulunut terapiakin. Mut en ikinä saanu.

Ja tärkein: Mulla on mustaa valkosella et mun hoito sekä osastolla että avossa on rikkonu SH hoidon käypähoitosuosituksia ja muutenkin hoito siltä osin ettei edes hoitosuunnitelmaa oie noudatettu. Hoidon laiminlyöntiä järjestelmässä. Korvauksia en saa enään mut mulla on virallinen paperi tästä olemassa missä nää todetaan faktaksi. ELi mulla todellakin on syyni olla katkera

Lue lisää

Eli joo, mun hoito todellakin on epäonnistunut ja mennyt alusta alkaen osastolla 6v aikana täysin pieleen. Resurssipula ja SH puuttelinen tuntemus pääsyinä+ liiallinen pakkotoimenpiteet. Ne ei siis todellakaan ikinä alun jälkeen edes tehny kunnolla mitään "hoitoa" vaan aina ratkas ongelmat letkuruokinnalla ilman et mua edes yritettiin hoitaa tai osattiin hoitaa. Laiha lohtu et omaan tästä paperin mut todellakin omaan syyt olla traumasioitunut ja katkera. Onneksi terapia nyt mut siis vähemmästäkin ihmiset suuttuu

Anonyymi00102 kirjoitti:

Katkeruus toimii usein psyykkisenä suojakuorena. Se voi alitajuisesti tuntua turvalliselta tavalta varautua tuleviin loukkauksiin, jotta välttyisi kokemasta uusia, musertavia pettymyksiä. Katkeruus on usein patoutunutta vihaa , jota ei ole osattu tai pystytty purkamaan rakentavasti.Taustalla on aina kokemus siitä, että on tullut hylätyksi, petetyksi tai jäänyt vaille jotain elintärkeää.Katkera ihminen saattaa vertailla itseään muihin ja kokea katkeruutta muiden onnesta ja menestyksestä. Katkeruutta ruokkii vahva kokemus siitä, että elämä tai toiset ihmiset ovat kohdelleet väärin ilman mahdollisuutta hyvitykseen.

Ota vastuu omasta hyvinvoinnistasi ja nykyhetkestäsi sen sijaan, että jäät kiinni menneisyyteen. Anteeksianto ei tarkoita tekojen hyväksymistä, vaan sitä, että lakaat antamasta menneille asioille valtaa elämässäsi.Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa tässä päivässä.

Lue lisää

Muiden onnesta ja menestyksestä voi tuntea kateutta, ei katkeruutta.
Jos tunne olisi tuollaisessa tilanteessa katkeruus, se suuntautuisi omaa itseä kohtaan, ei häntä, joka on onnekas ja menestyksekäs. Katkeruus tulisi siitä, kun vertailee itseään toiseen, ja ajattelee, että on itse paljon huonompi ihminen.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Millähän logiikalla 6v oli onnistunutta hoitoa? Ei ne ikinä tajunnu tai osannu hoitaa. Lepositeillä uhkailu ei auta kuule yhtään ahdistukseen, päinvastoin

Mutta mitä sinä itse teit, miten käyttäydyit, jos ne joutuivat uhkailemaan lepositeillä ?
Lepositeisiin ei ihan herkästi laiteta ketään.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Eli joo, mun hoito todellakin on epäonnistunut ja mennyt alusta alkaen osastolla 6v aikana täysin pieleen. Resurssipula ja SH puuttelinen tuntemus pääsyinä liiallinen pakkotoimenpiteet. Ne ei siis todellakaan ikinä alun jälkeen edes tehny kunnolla mitään "hoitoa" vaan aina ratkas ongelmat letkuruokinnalla ilman et mua edes yritettiin hoitaa tai osattiin hoitaa. Laiha lohtu et omaan tästä paperin mut todellakin omaan syyt olla traumasioitunut ja katkera. Onneksi terapia nyt mut siis vähemmästäkin ihmiset suuttuu

Lue lisää

Voitko vieläkään paremmin, kun olet takertunut niin tiukasti menneeseen ?
Keskity tähän hetkeen, tähän aikaan, ja panosta hyvinvointiisi. Ei voi olla hyvä olo, jos pyörittelee mielessään koko ajan menneitä tapahtumia ja kokemuksia.
Olisi ehkä parempi miettiä ja tehdä sellaisia juttuja, jotka tuntuu itsestä hyvälle. Jokaisella on kuitenkin jotain, mikä saa tuntemaan jotain hyvää/mielihyvää.
Usein ihminen myös ymmärtää, mikä saa oman olon tuntumaan hyvältä, ja mikä huonolta.
Harva varmaan haluaa tahallaan viettää kaiken aikansa pahassa olossa, mutta menneissä eläminen ei taida tehdä hyvää oloa.

Ja oletko katkera sille, mitä koit, vai oletko jotenkin katkera itsellesi ? Ajatteletko, että se olisi jotenkin oma vikasi, kun olet sairastunut/sairastanut ? Tunnetko itsesi jotenkin epäonnistuneeksi tai huonommaksi, heikommaksi ihmiseksi ?
On aina helppoa syytellä erilaisia juttuja ja ihmisiä, paikkoja, mutta voi myös pysähtyä ja miettiä, miten itse suhtautuu ja ajattelee kokemastaan, ja itsestään, sekä miettiä, miksi ajattelee niin kuin ajattelee.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Muiden onnesta ja menestyksestä voi tuntea kateutta, ei katkeruutta.
Jos tunne olisi tuollaisessa tilanteessa katkeruus, se suuntautuisi omaa itseä kohtaan, ei häntä, joka on onnekas ja menestyksekäs. Katkeruus tulisi siitä, kun vertailee itseään toiseen, ja ajattelee, että on itse paljon huonompi ihminen.

Lue lisää

Katkeruutta myös se ettei pääse tekemään samoja asioita kuin oman ikäisensä.Se kertoo usein siitä, että olet kokenut vääryyttä, menetyksiä tai ohituksia, joiden vuoksi polkusi on poikennut muiden valtavirrasta. Vertaaminen muihin kuitenkin vain ruokkii tyytymättömyyttä ja vie energiaa käsillä olevalta hetkeltä.

Anonyymi00106 kirjoitti:

Okei avataas nyt:

A) Olin osastoilla missä ei ikinä ollut SH osaamista. Siis ihan yleisiä osastoja. Jopa EVA oli erilaistumaton. Hoitajien hoito syömiseen oli uhkailu ja kiristäminen. Ja sit pakkotoimenpiteet-> Eskaloiden itsetuhoisuuteen. Ja noi pakkotoimenpiteet on useita kertoja ollu lainvastasia mitä me ei tiedetty sillon aikoinaan.
B) Olin kasvissyöjä ja myöhemmin vegaani. Ruokalista missä on lihaa ja sit pakkoruokinnalla uhkailu ja ihmettely varmaan kuulostaa toimivalle? Kukaan ei sen hiton 6v aikana oikein tajunnu mun ruokavaliotakaan. Vasta Kellokoskella ironisesti sain vegaanista ruokaa edes ilman tappelua.

C) Kukaan 6v aikana ei kertaakaan tutkinut trauma histoiaa tai oonko ADHD. Sillonkuin kerroin alussa niistä traumoista, ei ketään kiinnostanut. Sama meno jatkui

D) 6v saman toistoa ja ihmettelyä miksei toimi on kaikinpuolin epäonnistunut hoito. Näillä ei ollu mitään käsitystä SH hoidosta tai empatiaa ymmärtää ahdistusta. Sen sijaan sain aina vain käskyjä, tiuskintaa ja uhkailua ja pakkotoimia. Mulle olis kuulunut terapiakin. Mut en ikinä saanu.

Ja tärkein: Mulla on mustaa valkosella et mun hoito sekä osastolla että avossa on rikkonu SH hoidon käypähoitosuosituksia ja muutenkin hoito siltä osin ettei edes hoitosuunnitelmaa oie noudatettu. Hoidon laiminlyöntiä järjestelmässä. Korvauksia en saa enään mut mulla on virallinen paperi tästä olemassa missä nää todetaan faktaksi. ELi mulla todellakin on syyni olla katkera

Lue lisää

Mitä se viha ja katkeruus auttaa kun sä voi muuttaa noita asioita jotka sulle on tapahtunut. Ne ei muutu vihaamalla. Koita ymmärtää ettei sun menneisyys voi muuttua. Se tulee aina olemaan olemassa. Sinä voit vaikuttaa tähän hetkeen et siihen mitä on tapahtunut. Sinä et saavuta tuolla vihalla yhtään mitää. Sinä olet kokenut vastoinkäymisiä mutta niille ei voi enää mitään. Niitä ei saa tekemättömiksi.Koita ymmärtää että sun kokemukset ei poistu vihaamalla . Kysyn eikö elämä tunnu epäreilulta kun siskosi kuoli , vanhempasi erosivat ja jouduit seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Mitä tämä sinussa herättää?

Anonyymi00113 kirjoitti:

Katkeruutta myös se ettei pääse tekemään samoja asioita kuin oman ikäisensä.Se kertoo usein siitä, että olet kokenut vääryyttä, menetyksiä tai ohituksia, joiden vuoksi polkusi on poikennut muiden valtavirrasta. Vertaaminen muihin kuitenkin vain ruokkii tyytymättömyyttä ja vie energiaa käsillä olevalta hetkeltä.

Lue lisää

Ei ole päässyt tekemään samoja juttuja kuin muut, meitä on aika paljon, joilla on elämä mennyt hieman eri tavalla kuin ns. valtavirralla ihmisiä.
Voisi ajatella, että juuri tämä oli minun elämääni siinä ja tässä hetkessä, se tapahtui minulle, meni vähän eri tavalla kuin monilla muilla, mutta mitä sitten ? Nyt myöhemmin on parempi tilaisuus yrittää tehdä elämästään omannäköinen, jos se ei aiemmin ole onnistunut.

Anonyymi00115 kirjoitti:

Ei ole päässyt tekemään samoja juttuja kuin muut, meitä on aika paljon, joilla on elämä mennyt hieman eri tavalla kuin ns. valtavirralla ihmisiä.
Voisi ajatella, että juuri tämä oli minun elämääni siinä ja tässä hetkessä, se tapahtui minulle, meni vähän eri tavalla kuin monilla muilla, mutta mitä sitten ? Nyt myöhemmin on parempi tilaisuus yrittää tehdä elämästään omannäköinen, jos se ei aiemmin ole onnistunut.

Lue lisää

Sitähän tässä ollaan viime vuodesta alkaen hänelle sanottu . Mutta kun ei halua päästää irti koska ei ole saanut elää samanlaista elämää kuin muut 13-18 vuotiaat. Hän on siitä katkera.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Mutta mitä sinä itse teit, miten käyttäydyit, jos ne joutuivat uhkailemaan lepositeillä ?
Lepositeisiin ei ihan herkästi laiteta ketään.

Kuten sanoin aloin oireilemaan muutenkin ja noita käytettiin kyllä myös väärin eli hoitovirheitä

Anonyymi00117 kirjoitti:

Kuten sanoin aloin oireilemaan muutenkin ja noita käytettiin kyllä myös väärin eli hoitovirheitä

Se on mennyttä ja ne asiat ei tule muuttumaan. Mitä sinä saavutat sillä että jumitat asioissa jotka ei tule koskaan muuttumaan. Mitä ihmettä te olette siellä terapiassa tehneet kun edelleen jumitat tuossa vihassa. Vieläkö te jauhatte unista ja unipäiväkirjasta. Miten se traumaterpia on auttanut sua?

Anonyymi00110 kirjoitti:

Voitko vieläkään paremmin, kun olet takertunut niin tiukasti menneeseen ?
Keskity tähän hetkeen, tähän aikaan, ja panosta hyvinvointiisi. Ei voi olla hyvä olo, jos pyörittelee mielessään koko ajan menneitä tapahtumia ja kokemuksia.
Olisi ehkä parempi miettiä ja tehdä sellaisia juttuja, jotka tuntuu itsestä hyvälle. Jokaisella on kuitenkin jotain, mikä saa tuntemaan jotain hyvää/mielihyvää.
Usein ihminen myös ymmärtää, mikä saa oman olon tuntumaan hyvältä, ja mikä huonolta.
Harva varmaan haluaa tahallaan viettää kaiken aikansa pahassa olossa, mutta menneissä eläminen ei taida tehdä hyvää oloa.

Ja oletko katkera sille, mitä koit, vai oletko jotenkin katkera itsellesi ? Ajatteletko, että se olisi jotenkin oma vikasi, kun olet sairastunut/sairastanut ? Tunnetko itsesi jotenkin epäonnistuneeksi tai huonommaksi, heikommaksi ihmiseksi ?
On aina helppoa syytellä erilaisia juttuja ja ihmisiä, paikkoja, mutta voi myös pysähtyä ja miettiä, miten itse suhtautuu ja ajattelee kokemastaan, ja itsestään, sekä miettiä, miksi ajattelee niin kuin ajattelee.

Lue lisää

6v vankeutta ja se et missasin elämää. 6v on pitkä aika 1/3 elämästä. Oon melkein 30v kun saan ekan ammatin vasta

Anonyymi00117 kirjoitti:

Kuten sanoin aloin oireilemaan muutenkin ja noita käytettiin kyllä myös väärin eli hoitovirheitä

Hoitovirhe on tapahtunut. Ja sitä ei voi enää korjata. Voitko kertoa mitä sinun siskosi kuolema ja muut tapahtumat sinussa herättää? Eikö ne muut tapahtumat tunnu epäoikeudenmukaisilta ja ole loukanneet sinua. Sanot että osaat käsitellä tunteita mutta et sinä osaa koska et osaa sanoa mitä sinun muut traumaattiset kokemukset sussa herättää

Anonyymi00119 kirjoitti:

6v vankeutta ja se et missasin elämää. 6v on pitkä aika 1/3 elämästä. Oon melkein 30v kun saan ekan ammatin vasta

Voi helvetti. ekaks sä jumitat menneisyydessä ja sitten sä murehdit tulevaisuutta etkä osaa elää tässä hetkessä. Tiedätkö kuinka paljon nuoria on työttömänä vaikka heillä on ammattitutkinto tai kaksikin. Mutta kun sinä ajattelet minä minä minä.

Anonyymi00119 kirjoitti:

6v vankeutta ja se et missasin elämää. 6v on pitkä aika 1/3 elämästä. Oon melkein 30v kun saan ekan ammatin vasta

sähän olet 23 ja valmistut parin vuoden päästä niin miten helvetissä sä olet 30 kun valmistut.

Anonyymi00119 kirjoitti:

6v vankeutta ja se et missasin elämää. 6v on pitkä aika 1/3 elämästä. Oon melkein 30v kun saan ekan ammatin vasta

Sinä et ole enää lapsi. Koita oppia elämään aikuisena tässä hetkessä. Huomaan että sulle raha ja menestyminen on tärkeää ja halu näyttää muille että pärjäät ulkoisesti,vaikka sisäisesti voit huonosti.

Anonyymi00119 kirjoitti:

6v vankeutta ja se et missasin elämää. 6v on pitkä aika 1/3 elämästä. Oon melkein 30v kun saan ekan ammatin vasta

ei se eka ammtti takaa sitä että sä saat töitä heti. Jos et ole tietoinen niin tänään just uutisissa oli että työttömyys on kasvanut entisestään.

Anonyymi00124 kirjoitti:

ei se eka ammtti takaa sitä että sä saat töitä heti. Jos et ole tietoinen niin tänään just uutisissa oli että työttömyys on kasvanut entisestään.

Olen erittäin tietoinen tästä asiasta, valitettavasti. Eli saatan olla yli 30v jolla 0 päivää työkokemusta sit. Vielä ärsyttävämpää

Anonyymi00123 kirjoitti:

Sinä et ole enää lapsi. Koita oppia elämään aikuisena tässä hetkessä. Huomaan että sulle raha ja menestyminen on tärkeää ja halu näyttää muille että pärjäät ulkoisesti,vaikka sisäisesti voit huonosti.

Lue lisää

Joo, mä haluan näyttää et pärjään. Kuulin tarpeeks monta kertaa lääkäreiltä miten musta ei tuu ikinä mitään. Ei ne kyllä olis saanu niin sanoa mut kertoo vaan vähän miten ne "hoitanu". Oikeesti harva niistä ei taida ees osaa nuorten kanssa työskennellä.

Voin kyllä sisäisesti paremmin kuin koskaan ja mietin tulevaisuutta todellakin koska ekaa kertaa 10 vuoteen mulla on siihen mahdollisuus. Pitää siis todellakin tarttua siihen

Anonyymi00122 kirjoitti:

sähän olet 23 ja valmistut parin vuoden päästä niin miten helvetissä sä olet 30 kun valmistut.

27 vuotiaana about valmisutn eli aika lähellä 30v olen. Pyöristettynä

Anonyymi00118 kirjoitti:

Se on mennyttä ja ne asiat ei tule muuttumaan. Mitä sinä saavutat sillä että jumitat asioissa jotka ei tule koskaan muuttumaan. Mitä ihmettä te olette siellä terapiassa tehneet kun edelleen jumitat tuossa vihassa. Vieläkö te jauhatte unista ja unipäiväkirjasta. Miten se traumaterpia on auttanut sua?

Lue lisää

2-3v menee ja mulla ollu vasta 6kk. Ei se homma kovin nopeasti etene. Unet oli tärkee painajaisten kautta ja nyt voin alentaa lääkkeitä eli siltä osin voitto. Tää on tosiaan maraton

Anonyymi00119 kirjoitti:

6v vankeutta ja se et missasin elämää. 6v on pitkä aika 1/3 elämästä. Oon melkein 30v kun saan ekan ammatin vasta

Kuusi vuotta elämästä voi olla pitkä aika tuohon sinun ikääsi katsottuna, mutta oletettavasti jos sinäkin elät iäkkääksi, se kuusi vuotta on siihen nähden lyhyt aika.
Etkä varmaankaan ole ainoa, joka saa ammatin myöhemmällä iällä. Älä syyllistä itseäsi siitä, ajattele, että kuitenkin sinulla on mahdollisuus saada ammatti.
Saat ammatin, elät kenties parempaa aikaa, kuin silloin osastohoidossa ollessasi, mikä siinä on hankalaa ? Ole mieluummin tyytyväinen, että olet joka tapauksessa päässyt elämässäsi eteenpäin.
Etkä ole missannut elämääsi missään vaiheessa, ne vuodet olivat sinun silloista, sen hetkistä elämääsi, elämä meni siinä vaiheessa sillä tavalla. Ei se ole minkään missaamista.
Toisaalta sekin on ollut kokemus, elämänkokemus, joka olisi jäänyt kokematta, jos elämä olisi mennyt eri tavalla. Elämässä sattuneista tapahtumista, ja kokemuksista voi oppia paljonkin, vaikka joskus tapahtumat voivat olla ikävämpiäkin.
En voi kenellekään sanoa, että ajattelisit positiivisemmin, mutta omalla kohdallani voin sanoa, että omasta positiivisesta ajattelutavastani on ollut todella suuri apu itselleni. Voisin edelleen ilmeisesti huonosti, jos murehtisin kaikkea mennyttä, hoitopolkuja ja -käytäntöjä, elämääni, josta en kuitenkaan missannut vuosia millään tavalla. Olen voinut paikkailla asioita jälkeenpäin, niitä, joita olen vielä pystynyt.
Kukaan muu ei voi muuttaa toista ihmistä, loppujen lopuksi se lähtee omasta itsestä. Apua ja tukea pystyy saamaan, mutta asiat on käsiteltävä itse.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Sinä et ole enää lapsi. Koita oppia elämään aikuisena tässä hetkessä. Huomaan että sulle raha ja menestyminen on tärkeää ja halu näyttää muille että pärjäät ulkoisesti,vaikka sisäisesti voit huonosti.

Lue lisää

On muuten yleisestikin monilla ongelmana se, että yrittää enemmän mitä on, tai mihin kykenee. Muille on näytettävä, että hyvin menee, vaikka ei menisikään.
Se on iso ongelma, ja saattaa vain lisätä ongelmia, jos ns. pakenee itseään ja todellisuutta. Kun/jos pystyy myöntämään itselleen, ettei ole täydellinen, eikä edes tarvitse olla, sekin jo helpottaa aika lailla.
Olisi hyvä osata olla armollinen itselleen, ja elää itseään varten, ei muita varten. Kanssaihmiset toki on hyvä huomioida myös.

Anonyymi00125 kirjoitti:

Olen erittäin tietoinen tästä asiasta, valitettavasti. Eli saatan olla yli 30v jolla 0 päivää työkokemusta sit. Vielä ärsyttävämpää

Kuka sinua siitä syyttäisi, jos et ole ollut työelämässä, ettei ole työkokemusta ?
Isoin syyttäjä olet sinä itse, itsesyytökset ei tee koskaan hyvää, ei kenellekään.
Jos ei ole työtä kyennyt tekemään, niin sitten ei ole, ei sen pitäisi kuulua kellekään. On paljon ihmisiä, jotka ovat saattaneet olla työelämässä vain vähän aikaa, osa ei ollenkaan.

Anonyymi00126 kirjoitti:

Joo, mä haluan näyttää et pärjään. Kuulin tarpeeks monta kertaa lääkäreiltä miten musta ei tuu ikinä mitään. Ei ne kyllä olis saanu niin sanoa mut kertoo vaan vähän miten ne "hoitanu". Oikeesti harva niistä ei taida ees osaa nuorten kanssa työskennellä.

Voin kyllä sisäisesti paremmin kuin koskaan ja mietin tulevaisuutta todellakin koska ekaa kertaa 10 vuoteen mulla on siihen mahdollisuus. Pitää siis todellakin tarttua siihen

Lue lisää

Tuossa olet täysin oikeassa, kun sanot, että on tartuttava elämästä kiinni.
Parempi tehdä se myöhemmin, jos pystyy, kuin että ei tekisi ollenkaan. Jos on mahdollisuuksia, niin niihin on hyvä tarttua. Sittenhän sen vasta näkee, tuleeko mitään, ja jos, niin mitä.
Sekin on omahoitoa, osa omaa toipumista, että alkaa yrittämään erilaisia juttuja. Ja jos jossain asiassa vähän horjahtaa, niin ei se maailmaa kaada, kukaan ei ole täydellinen, eikä kukaan sitä vaadikaan.

Anonyymi00128 kirjoitti:

2-3v menee ja mulla ollu vasta 6kk. Ei se homma kovin nopeasti etene. Unet oli tärkee painajaisten kautta ja nyt voin alentaa lääkkeitä eli siltä osin voitto. Tää on tosiaan maraton

Lue lisää

Maratonin kulkeminenkin on vahvuutta, kun sen jaksaa käydä läpi.
Sitkeästi kun yrittää, vaikka erehdysten kautta jos tarvii, se kertoo ihmisen sitkeydestä, ja myöhemmin voi olla kiitollinen itselleen, että jaksoi. Mitäänhän ei saa, eikä mikään onnistu, jos ei koskaan edes yritä.

Anonyymi00126 kirjoitti:

Joo, mä haluan näyttää et pärjään. Kuulin tarpeeks monta kertaa lääkäreiltä miten musta ei tuu ikinä mitään. Ei ne kyllä olis saanu niin sanoa mut kertoo vaan vähän miten ne "hoitanu". Oikeesti harva niistä ei taida ees osaa nuorten kanssa työskennellä.

Voin kyllä sisäisesti paremmin kuin koskaan ja mietin tulevaisuutta todellakin koska ekaa kertaa 10 vuoteen mulla on siihen mahdollisuus. Pitää siis todellakin tarttua siihen

Lue lisää

No se oli silloin ja tuskin lääkärit kuuluu sun ystäväpiiriin. sinä opiskelet niin keskity tähän hetkeen. No jos kerta osaat elää tässä hetkessä niin miksi et päästä vihasta ja katkeruudesta. on todella ristiriitaista

Anonyymi00127 kirjoitti:

27 vuotiaana about valmisutn eli aika lähellä 30v olen. Pyöristettynä

sä alotit opinnot viime vuonna, niin kuinka monta vuotta ne opinnot kestää .olet nyt 23 niin onko sosionomin opinnot noin pitkät ja olet kertonut ettei se sisällä edes käytännön harjoittelua.

Anonyymi00127 kirjoitti:

27 vuotiaana about valmisutn eli aika lähellä 30v olen. Pyöristettynä

luuletko olevasi ainoa tuon ikänen joka valmistuu ekaan ammattiin. Niin mitä sitten. Sulla näyttää olevan työpaikka valmiina jo.

Anonyymi00132 kirjoitti:

On muuten yleisestikin monilla ongelmana se, että yrittää enemmän mitä on, tai mihin kykenee. Muille on näytettävä, että hyvin menee, vaikka ei menisikään.
Se on iso ongelma, ja saattaa vain lisätä ongelmia, jos ns. pakenee itseään ja todellisuutta. Kun/jos pystyy myöntämään itselleen, ettei ole täydellinen, eikä edes tarvitse olla, sekin jo helpottaa aika lailla.
Olisi hyvä osata olla armollinen itselleen, ja elää itseään varten, ei muita varten. Kanssaihmiset toki on hyvä huomioida myös.

Lue lisää

Niin tuo näytti ulospäin muuuta kui oli. sai kymppejä ja hyviä numeroita koulusta mutta sisäisesti voi pahoin. Hänen pahaan oloa ei nähty kun koulussa oli kympin tyttö

Anonyymi00125 kirjoitti:

Olen erittäin tietoinen tästä asiasta, valitettavasti. Eli saatan olla yli 30v jolla 0 päivää työkokemusta sit. Vielä ärsyttävämpää

No miksi sun pitää murehtia sitä että valmistut ekaan ammattiin 27 vuotiaana kun sulla ei ole edes työpaikkaa valmiina

Anonyymi00128 kirjoitti:

2-3v menee ja mulla ollu vasta 6kk. Ei se homma kovin nopeasti etene. Unet oli tärkee painajaisten kautta ja nyt voin alentaa lääkkeitä eli siltä osin voitto. Tää on tosiaan maraton

Lue lisää

ja sitä ennen et pysty päästää irti asioista jotka on tapahtuneet ja joita ei voi muuttaa ja jotka ei tule muuttumaan. Kerroit että osaat käsitellä tunteita mutta et sä osaa koska sä osaisit päästää irti asioista joihin et enää voi vaikuttaa. Sanoit että osaat käsitellä pettymyksiä ja muita tunteita mutta ei siltä näytä

Anonyymi00125 kirjoitti:

Olen erittäin tietoinen tästä asiasta, valitettavasti. Eli saatan olla yli 30v jolla 0 päivää työkokemusta sit. Vielä ärsyttävämpää

Luuletko olevasi ainoa nuori joka ei pääse heti koulusta palkkatöihin?

Anonyymi00128 kirjoitti:

2-3v menee ja mulla ollu vasta 6kk. Ei se homma kovin nopeasti etene. Unet oli tärkee painajaisten kautta ja nyt voin alentaa lääkkeitä eli siltä osin voitto. Tää on tosiaan maraton

Lue lisää

kai sä siellä terapeutin luona muutakin olet tehnyt kuin lääkevähennystä

Anonyymi00105 kirjoitti:

Millähän logiikalla 6v oli onnistunutta hoitoa? Ei ne ikinä tajunnu tai osannu hoitaa. Lepositeillä uhkailu ei auta kuule yhtään ahdistukseen, päinvastoin

Mielestäni jo se että vakavissa sairauksissa on hengissä kuuden vuoden jälkeen, on jo ihan hyvä tulos.

Anonyymi00130 kirjoitti:

Kuusi vuotta elämästä voi olla pitkä aika tuohon sinun ikääsi katsottuna, mutta oletettavasti jos sinäkin elät iäkkääksi, se kuusi vuotta on siihen nähden lyhyt aika.
Etkä varmaankaan ole ainoa, joka saa ammatin myöhemmällä iällä. Älä syyllistä itseäsi siitä, ajattele, että kuitenkin sinulla on mahdollisuus saada ammatti.
Saat ammatin, elät kenties parempaa aikaa, kuin silloin osastohoidossa ollessasi, mikä siinä on hankalaa ? Ole mieluummin tyytyväinen, että olet joka tapauksessa päässyt elämässäsi eteenpäin.
Etkä ole missannut elämääsi missään vaiheessa, ne vuodet olivat sinun silloista, sen hetkistä elämääsi, elämä meni siinä vaiheessa sillä tavalla. Ei se ole minkään missaamista.
Toisaalta sekin on ollut kokemus, elämänkokemus, joka olisi jäänyt kokematta, jos elämä olisi mennyt eri tavalla. Elämässä sattuneista tapahtumista, ja kokemuksista voi oppia paljonkin, vaikka joskus tapahtumat voivat olla ikävämpiäkin.
En voi kenellekään sanoa, että ajattelisit positiivisemmin, mutta omalla kohdallani voin sanoa, että omasta positiivisesta ajattelutavastani on ollut todella suuri apu itselleni. Voisin edelleen ilmeisesti huonosti, jos murehtisin kaikkea mennyttä, hoitopolkuja ja -käytäntöjä, elämääni, josta en kuitenkaan missannut vuosia millään tavalla. Olen voinut paikkailla asioita jälkeenpäin, niitä, joita olen vielä pystynyt.
Kukaan muu ei voi muuttaa toista ihmistä, loppujen lopuksi se lähtee omasta itsestä. Apua ja tukea pystyy saamaan, mutta asiat on käsiteltävä itse.

Lue lisää

Joo, sä oot tosiaan oikeassa ja mulla tosiaan menee paremmin kuin ikinä. Ehkä se muutos saa takertumaan menneseen enemmän. Olin niin kauan vaan "potilas" ja SH potilas joka sai skitsofrenia diagnoosin et diagnoosin muutos kyllä identiteetinkin vei. En ollukkaan enään se nolla niiku lääkärit piti vaan jotain muuta. Identiteetti ei sais toki olla diagnoosin ympärillä mut toi diagnoosi valitettavasti luo sellasen ympäristön jos oot tuen piirissä. Oon vasta 2v about ollu uudella diagnoosilla ja etin vielä itteäni ja se luo oman mausteen kieltämättä

Askel askeleelta, terapia on eka ja ei ehkä musta pessimistiä kummempaa tuu mut ehkä mä saavutan en ehkä huomenna tai ylihuomenna mut vuoden, parin päästä edes puolimatkan positiivisen ajattelutapaan. Oletettavasti elän pitkään, oma mummikin vetelee jo yli 100v niinkuin moni muu mun suvun nainen et sillon 6v on vaan... Ajanjakso pitkästä elämästä.

Anonyymi00140 kirjoitti:

sä alotit opinnot viime vuonna, niin kuinka monta vuotta ne opinnot kestää .olet nyt 23 niin onko sosionomin opinnot noin pitkät ja olet kertonut ettei se sisällä edes käytännön harjoittelua.

Lue lisää

Siis, mulla on harjottelut äidin työpaikalla jo sovittuna 3,5v on AMK tutkinto. Teen vaan palkattomana. Ne kuuluu kyllä tutkintoon mut saan tehdä ne eri tavalla kuin opparissa on virallisesti. Opinnäytetyö mukaan lukien eli voi mennä 4v mulla tai enemmän.

Anonyymi00143 kirjoitti:

No miksi sun pitää murehtia sitä että valmistut ekaan ammattiin 27 vuotiaana kun sulla ei ole edes työpaikkaa valmiina

Koska menetän mun tk-eläkkeen ja tätä kautta aika iso rahallinen ongelma mahdollisesti

Anonyymi00134 kirjoitti:

Tuossa olet täysin oikeassa, kun sanot, että on tartuttava elämästä kiinni.
Parempi tehdä se myöhemmin, jos pystyy, kuin että ei tekisi ollenkaan. Jos on mahdollisuuksia, niin niihin on hyvä tarttua. Sittenhän sen vasta näkee, tuleeko mitään, ja jos, niin mitä.
Sekin on omahoitoa, osa omaa toipumista, että alkaa yrittämään erilaisia juttuja. Ja jos jossain asiassa vähän horjahtaa, niin ei se maailmaa kaada, kukaan ei ole täydellinen, eikä kukaan sitä vaadikaan.

Lue lisää

Joo ja onhan se saavutus et sain lukion tehtyä vielä sillonkuin mulla oli hiton iso troppi klotsapiinia ja antipsykootteja ja väärä diagnoosi alla. YO kirjotuksetkin tein vielä alemmalla annoksella.

Koulutus oli tosiaan mulle ja on viellä omahoitoa. Pääsen viimeinkin kokeilemaan kykyjäni ja olemaan muutakin kuin potilas. En kyllä oo ihan tyytyväinen menestykseen mut pääsin sisälle ja ketä kiinnostaa vaik olisin vaan 2-3 oppilas.

Anonyymi00144 kirjoitti:

ja sitä ennen et pysty päästää irti asioista jotka on tapahtuneet ja joita ei voi muuttaa ja jotka ei tule muuttumaan. Kerroit että osaat käsitellä tunteita mutta et sä osaa koska sä osaisit päästää irti asioista joihin et enää voi vaikuttaa. Sanoit että osaat käsitellä pettymyksiä ja muita tunteita mutta ei siltä näytä

Lue lisää

Traumoista paraneminen/toipuminen on pitkä prosessi etenkin jos mukana ADHD. Osaan nykysiä tunteita ja pettymyksiä käsitellä, mut menneessä on työsarkaa paljonkin.

Anonyymi00145 kirjoitti:

Luuletko olevasi ainoa nuori joka ei pääse heti koulusta palkkatöihin?

En enkä oo niin väittänytkään. Saan silti olla huolissanu asiasta eikä vaan? Ihan normaalia kun talous vetää häränpyllyä

Anonyymi00146 kirjoitti:

kai sä siellä terapeutin luona muutakin olet tehnyt kuin lääkevähennystä

Joo, mut toi on konkreettinen saavutus et nukun ilman unilääkkeitä ekaa kertaa vuosiin. Itseasiassa varmaan jos antipsykootit lasketaan niin en oo ilman lääkkeitä nukkunu varmaan 8 vuoteen.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Koska ihmiset on erilaisia. Ja riippuu nyt ihan siitä millanen tapahtuma. Tutkitusti esim. raskauden keskeytyksen jälkikäsittely on huonoa-> voi traumatisoida.

Toinen mikä traumatisoi on osastohoito ja se on osa terveydenhuoltoa

Lue lisää

Olet ilmeisesti syyntakeeton kiusaaja ja toisen ihmisen satuttaha,niinku fyysisestikin ja psyykkisesti tuhoa ihmisten elämiä ihan oikeasti!etkä tajua,mitä teet!

Anonyymi00150 kirjoitti:

Joo, sä oot tosiaan oikeassa ja mulla tosiaan menee paremmin kuin ikinä. Ehkä se muutos saa takertumaan menneseen enemmän. Olin niin kauan vaan "potilas" ja SH potilas joka sai skitsofrenia diagnoosin et diagnoosin muutos kyllä identiteetinkin vei. En ollukkaan enään se nolla niiku lääkärit piti vaan jotain muuta. Identiteetti ei sais toki olla diagnoosin ympärillä mut toi diagnoosi valitettavasti luo sellasen ympäristön jos oot tuen piirissä. Oon vasta 2v about ollu uudella diagnoosilla ja etin vielä itteäni ja se luo oman mausteen kieltämättä

Askel askeleelta, terapia on eka ja ei ehkä musta pessimistiä kummempaa tuu mut ehkä mä saavutan en ehkä huomenna tai ylihuomenna mut vuoden, parin päästä edes puolimatkan positiivisen ajattelutapaan. Oletettavasti elän pitkään, oma mummikin vetelee jo yli 100v niinkuin moni muu mun suvun nainen et sillon 6v on vaan... Ajanjakso pitkästä elämästä.

Lue lisää

Ajattelet hyvin asioistasi nyt.
Onhan se selvää, jos ihmiselle sanotaan, että hän olisi täysi nolla, eikä hänestä koskaan tulisi mitään, niin itsetunto ajautuu matalaksi tosi herkästi.
Siinä kohtaa pystyy näkemään, ja näyttämään myös sen ihmisen vahvuuden, jos ihminen itse päättää, että kyllä minä kykenen, näytänpäs että pystyn pärjäämään.
Ei kannata etukäteen miettiä, millaista itsestä ei ehkä tule, vaan ajatella, että voisi kokeilla asioita, joita itse haluaa. Jos ei kaikki onnistu, niin sillehän ei voi mitään, aina jotkut asiat onnistuu.
Positiivisuuskin tulee yleensä pikkuhiljaa, sitäkään ei kannata yrittää liikaa, eikä vaatia itseltään liikaa.
Yleensäkin erilaiset onnistumiset auttavat positiivisen ajattelun kehittymisessä. Takapakkiakin voi tulla, mutta sitten vaan uudestaan eteenpäin.
Oman itsen haastaminen on hyvä juttu, mutta on muistettava olla armollinen itselleen, koska virheitä ja mokiakin sattuu, mutta ei niiden tarvitse antaa lannistaa.
Ihmisen elämä on kautta eliniän vähän kuin tutustumista omaan itseen, eikä siinä varmaankaan koskaan ehdi tulemaan edes valmiiksi, mutta sillähän ei sinänsä ole niin väliä.
Kunhan uskoo ja luottaa itseensä, hyväksyy myös virheensä ja sen, ettei ole täydellinen, eikä edes tarvitse olla, niin kyllä elämä kuljettaa eteenpäin.

Anonyymi00153 kirjoitti:

Joo ja onhan se saavutus et sain lukion tehtyä vielä sillonkuin mulla oli hiton iso troppi klotsapiinia ja antipsykootteja ja väärä diagnoosi alla. YO kirjotuksetkin tein vielä alemmalla annoksella.

Koulutus oli tosiaan mulle ja on viellä omahoitoa. Pääsen viimeinkin kokeilemaan kykyjäni ja olemaan muutakin kuin potilas. En kyllä oo ihan tyytyväinen menestykseen mut pääsin sisälle ja ketä kiinnostaa vaik olisin vaan 2-3 oppilas.

Lue lisää

Ole tyytyväinen itseesi, ja ylpeäkin voit olla, että olet saanut lukion käytyä.
Onnistumisen kokemukset on aina hyviä ja auttaa jatkossakin jaksamaan.
Et varmaankaan ole enää potilas, voit ajatella, että olet ollut potilas, tilanne on nyt toisenlainen.

Anonyymi00151 kirjoitti:

Siis, mulla on harjottelut äidin työpaikalla jo sovittuna 3,5v on AMK tutkinto. Teen vaan palkattomana. Ne kuuluu kyllä tutkintoon mut saan tehdä ne eri tavalla kuin opparissa on virallisesti. Opinnäytetyö mukaan lukien eli voi mennä 4v mulla tai enemmän.

Lue lisää

Eli sua surettaa kun et saa rahaa työharjoittelusta. Ei ammattikoulussakaan saada työharjoittelusta palkkaa,Sinulle se raha näyttäää olevan joku menestymisen ja pärjäämisen osoitus. Kerroit aikasemmin ettet käytännön harjoittelussa tee samoja työtehtäviä kuin työelämässä. Meinaat sitten mennä töihin vaikka teille ei opeteta sosionomin käytännön työtehtäviä.

Anonyymi00152 kirjoitti:

Koska menetän mun tk-eläkkeen ja tätä kautta aika iso rahallinen ongelma mahdollisesti

Sinä saat tienata työkyvyttömyyseläkkeellä hieman alle 1000 e menemättä työkyvyttömyyseläkettä. En tiedä mikä on lainsäädäntö sitten kun valmistut. Minä kerroin sinulle tästä aikoinaan mutta sinä intit että kelassa ovat sulle antaneet sulle eritysioikeudet ja sinnuun ei tämä päde. Nyt sitten tajuat ettei sulla ole kelassa mitään erityiskohtelua. Jos sinä et saa töitä niin sinä saat yleistukea tai mitä sitten työttömälle maksetaan . Kun ne lait voi muuttua. Sinulle se raha näyttää olevan tärkeintä. Ilman menestystä ja rahaa et voi tuntea olevasi arvokas. Jos et ole töissä niin tyunnet itsesi huonommaksi ja arvottomaksi. Tossakin on sulla kasvamisen paikka.

Anonyymi00150 kirjoitti:

Joo, sä oot tosiaan oikeassa ja mulla tosiaan menee paremmin kuin ikinä. Ehkä se muutos saa takertumaan menneseen enemmän. Olin niin kauan vaan "potilas" ja SH potilas joka sai skitsofrenia diagnoosin et diagnoosin muutos kyllä identiteetinkin vei. En ollukkaan enään se nolla niiku lääkärit piti vaan jotain muuta. Identiteetti ei sais toki olla diagnoosin ympärillä mut toi diagnoosi valitettavasti luo sellasen ympäristön jos oot tuen piirissä. Oon vasta 2v about ollu uudella diagnoosilla ja etin vielä itteäni ja se luo oman mausteen kieltämättä

Askel askeleelta, terapia on eka ja ei ehkä musta pessimistiä kummempaa tuu mut ehkä mä saavutan en ehkä huomenna tai ylihuomenna mut vuoden, parin päästä edes puolimatkan positiivisen ajattelutapaan. Oletettavasti elän pitkään, oma mummikin vetelee jo yli 100v niinkuin moni muu mun suvun nainen et sillon 6v on vaan... Ajanjakso pitkästä elämästä.

Lue lisää

Taas puhut ristiit. Sinä kerrot että jos et saa töitä niin se on iso rahallinen ongelma. Sinulla on katto pään päällä koska poikasytsäväsi maksoi asunnon jossa asutte. Taidat tuntea alemmuutta kun poikaystävän piti maksaa asuntto jossa asutte. Olet sanonut että poikaystäväsi on ollut paras tuki ja apu. Eikö hän osaa kannustaa sua ja sano että sä oot arvokas ihmisenä juuri tuollaisena vai onko hänkin rahan ja menestymisen perässä ja haluaa että sinäkin saat hyvä palkkaisen työn ja elätte sitten leveästi yhdessä.

Anonyymi00150 kirjoitti:

Joo, sä oot tosiaan oikeassa ja mulla tosiaan menee paremmin kuin ikinä. Ehkä se muutos saa takertumaan menneseen enemmän. Olin niin kauan vaan "potilas" ja SH potilas joka sai skitsofrenia diagnoosin et diagnoosin muutos kyllä identiteetinkin vei. En ollukkaan enään se nolla niiku lääkärit piti vaan jotain muuta. Identiteetti ei sais toki olla diagnoosin ympärillä mut toi diagnoosi valitettavasti luo sellasen ympäristön jos oot tuen piirissä. Oon vasta 2v about ollu uudella diagnoosilla ja etin vielä itteäni ja se luo oman mausteen kieltämättä

Askel askeleelta, terapia on eka ja ei ehkä musta pessimistiä kummempaa tuu mut ehkä mä saavutan en ehkä huomenna tai ylihuomenna mut vuoden, parin päästä edes puolimatkan positiivisen ajattelutapaan. Oletettavasti elän pitkään, oma mummikin vetelee jo yli 100v niinkuin moni muu mun suvun nainen et sillon 6v on vaan... Ajanjakso pitkästä elämästä.

Lue lisää

Koita ymmärtää ettei daignoosi määrittele sua. Sun elämä on muutakin kuin sun diagnoosi. Että älä jumitata siinä diagnoosissa.

Anonyymi00153 kirjoitti:

Joo ja onhan se saavutus et sain lukion tehtyä vielä sillonkuin mulla oli hiton iso troppi klotsapiinia ja antipsykootteja ja väärä diagnoosi alla. YO kirjotuksetkin tein vielä alemmalla annoksella.

Koulutus oli tosiaan mulle ja on viellä omahoitoa. Pääsen viimeinkin kokeilemaan kykyjäni ja olemaan muutakin kuin potilas. En kyllä oo ihan tyytyväinen menestykseen mut pääsin sisälle ja ketä kiinnostaa vaik olisin vaan 2-3 oppilas.

Lue lisää

Huomaa että sulle menetyminen ja arvosanat on tärkeää. Sä vaadit itseltäsi täydellisyyttä ja sekin on yksi sun ongelmistasi. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Sinä vaadit itseltäsi täydellisyyttä ja mitä sitten käy kun teillä ei edes käytännössä opeteta kaikkia ammatin työtehtäviä. Miten voit olla ikinä tyytyväinen et osaa kaikkia vaadittuja työtehtäviä joitka sinun pitäisi osata.

Anonyymi00154 kirjoitti:

Traumoista paraneminen/toipuminen on pitkä prosessi etenkin jos mukana ADHD. Osaan nykysiä tunteita ja pettymyksiä käsitellä, mut menneessä on työsarkaa paljonkin.

Osaat käsitellä pettymyskia. Mutta silti kannat vihaa ja kaunaa koska et osaa osaa käsitellä pettymyksiä ja kaikkea mitä liittyy siihen. Sä edelleen välttelet kun olen kysynyt eikö sun aikasemmat kokemukset ole aiheuttanut sussa vihaa ja pettymystä. Kysyn edelleen eikö sun siskon kuolema herättänyt sussa vihaa ja esim epäoikeudenmukaisuutta. Eikö seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttanut sussa ajatuksia. Tai mitä ajatuksia vanhempien avioero sussa herättää. Sä haluat ohittaa nämä muut kokemukset kokonaan koska taitaa olla liian rankkaa ja vaikeaa ,koska et halua näyttää olevasi haavottuvainen toisten silmissä. Sinulla on tarve näyttää vahvalta.

Anonyymi00156 kirjoitti:

Joo, mut toi on konkreettinen saavutus et nukun ilman unilääkkeitä ekaa kertaa vuosiin. Itseasiassa varmaan jos antipsykootit lasketaan niin en oo ilman lääkkeitä nukkunu varmaan 8 vuoteen.

Lue lisää

Joo mutta kai siellä vastaanotolla puhutte muustakin kuin nukkumisesta . Puoli vuotta olette puhuneet unista.

Anonyymi00155 kirjoitti:

En enkä oo niin väittänytkään. Saan silti olla huolissanu asiasta eikä vaan? Ihan normaalia kun talous vetää häränpyllyä

Eli et voi arvostaa itseäsi jos et saisi töitä? Elämään kuuluu paljon muutakin joka voi tuoda mielykkäättä elämään. Sinulla on katto pään päällä vai pelkäätkö että poikaystäväsi jättää sut ja joudut pärjää omillasi.

Anonyymi00153 kirjoitti:

Joo ja onhan se saavutus et sain lukion tehtyä vielä sillonkuin mulla oli hiton iso troppi klotsapiinia ja antipsykootteja ja väärä diagnoosi alla. YO kirjotuksetkin tein vielä alemmalla annoksella.

Koulutus oli tosiaan mulle ja on viellä omahoitoa. Pääsen viimeinkin kokeilemaan kykyjäni ja olemaan muutakin kuin potilas. En kyllä oo ihan tyytyväinen menestykseen mut pääsin sisälle ja ketä kiinnostaa vaik olisin vaan 2-3 oppilas.

Lue lisää

Lopeta toi täydellisyyden tavoittelu. Hyväksy se että kukaan ei ole täydellinen. Ja mikä ihme tarve sulla on näyttää onnellisuus ja elämästä nauttiminen rahan määrällä. Kun minulla on paljon rahaa niin sitten olen onnellinen ja tyytyväinen. En ymmärrä miksi haet rahalla eläämäsi mielykkyyttä. Olen ymmärtänyt aikasimmista teksteistä että sinulla ei tili nollilla.

Anonyymi00155 kirjoitti:

En enkä oo niin väittänytkään. Saan silti olla huolissanu asiasta eikä vaan? Ihan normaalia kun talous vetää häränpyllyä

Sulla on traumat käsittelemättä ja nyt sitten murehdit tulevaisuuden työtilannetta. Itse kerrot ettei ole kiire mutta silti sä haluisit kiirehtiä asioita. Murehdit kun olet vasta 30 vuotias kun valmistut. Murehdit jos et saa töitä valmistumisen jälkeen. Mitä jos keskityt tähän hetkeen. Kukaan ei tiedä mikä tilanne on neljän vuoden kuluttua kun valmistut.

Anonyymi00159 kirjoitti:

Olet ilmeisesti syyntakeeton kiusaaja ja toisen ihmisen satuttaha,niinku fyysisestikin ja psyykkisesti tuhoa ihmisten elämiä ihan oikeasti!etkä tajua,mitä teet!

Keskenmeno on keskeytys myös. Viittasin viime aikaseen ylen uutiseen. En oo kiusaaja enkä syyntakeeton

Anonyymi00165 kirjoitti:

Sinä saat tienata työkyvyttömyyseläkkeellä hieman alle 1000 e menemättä työkyvyttömyyseläkettä. En tiedä mikä on lainsäädäntö sitten kun valmistut. Minä kerroin sinulle tästä aikoinaan mutta sinä intit että kelassa ovat sulle antaneet sulle eritysioikeudet ja sinnuun ei tämä päde. Nyt sitten tajuat ettei sulla ole kelassa mitään erityiskohtelua. Jos sinä et saa töitä niin sinä saat yleistukea tai mitä sitten työttömälle maksetaan . Kun ne lait voi muuttua. Sinulle se raha näyttää olevan tärkeintä. Ilman menestystä ja rahaa et voi tuntea olevasi arvokas. Jos et ole töissä niin tyunnet itsesi huonommaksi ja arvottomaksi. Tossakin on sulla kasvamisen paikka.

Lue lisää

1000e on vähemmän kuin mikään palkka. Teen harjottelun palkattomana ton takia. Muuten oisin saanu palkkaa. Ja joo käytäntö voi olla eri, en pääse opuskelijana kaikkea tekemään koska tietosuoja yms. Teen silti kyllä harjottelun niiku kuuluki

Anonyymi00160 kirjoitti:

Ajattelet hyvin asioistasi nyt.
Onhan se selvää, jos ihmiselle sanotaan, että hän olisi täysi nolla, eikä hänestä koskaan tulisi mitään, niin itsetunto ajautuu matalaksi tosi herkästi.
Siinä kohtaa pystyy näkemään, ja näyttämään myös sen ihmisen vahvuuden, jos ihminen itse päättää, että kyllä minä kykenen, näytänpäs että pystyn pärjäämään.
Ei kannata etukäteen miettiä, millaista itsestä ei ehkä tule, vaan ajatella, että voisi kokeilla asioita, joita itse haluaa. Jos ei kaikki onnistu, niin sillehän ei voi mitään, aina jotkut asiat onnistuu.
Positiivisuuskin tulee yleensä pikkuhiljaa, sitäkään ei kannata yrittää liikaa, eikä vaatia itseltään liikaa.
Yleensäkin erilaiset onnistumiset auttavat positiivisen ajattelun kehittymisessä. Takapakkiakin voi tulla, mutta sitten vaan uudestaan eteenpäin.
Oman itsen haastaminen on hyvä juttu, mutta on muistettava olla armollinen itselleen, koska virheitä ja mokiakin sattuu, mutta ei niiden tarvitse antaa lannistaa.
Ihmisen elämä on kautta eliniän vähän kuin tutustumista omaan itseen, eikä siinä varmaankaan koskaan ehdi tulemaan edes valmiiksi, mutta sillähän ei sinänsä ole niin väliä.
Kunhan uskoo ja luottaa itseensä, hyväksyy myös virheensä ja sen, ettei ole täydellinen, eikä edes tarvitse olla, niin kyllä elämä kuljettaa eteenpäin.

Lue lisää

Lääkärit ei kyllä olis saanu sanoa noin ikinä alaikäselle eikä sillonkun olin täyttäny 18v. Jotenkin empatia puuttuu kokonaan noilta tuolla. Eikä ne siten ikinä edes yrittäny kuntouttaa tai mitään vaikka tiedän et sellasta mahdollisuutta on.

Puhut viisaita ja yritän saavuttaa noi. Menee tovi mut kyll se tästä :) Jonkun verran mulla ehkä turhan kiire saada asioita tehtyä nopeammin ku tarttis mut se varmaan kuuluu tähän identiteetin ettimiseen. Kuka olen ja mihin pystyn jne. Mun unelma on päästä kokonaan eroon psykiatrian poliklinasta, etten oo enään asiakas ikinä.

Anonyymi00167 kirjoitti:

Koita ymmärtää ettei daignoosi määrittele sua. Sun elämä on muutakin kuin sun diagnoosi. Että älä jumitata siinä diagnoosissa.

Vanha diagnoosi määritteli mua kauan ja tuen piirissä se korostu aina et oot krooninen psykoosipotilas joka nolla jne. Menee aikaa ettiä kuka oot. Vasta 2v ollu uudella ja ADHD:kin on aika iso pala purtavaksi. Se selittää paljon asioita. Mut se myös herättää kysymyksiä lisää koska ADHD vaikuttaa moneen asiaan

Anonyymi00169 kirjoitti:

Osaat käsitellä pettymyskia. Mutta silti kannat vihaa ja kaunaa koska et osaa osaa käsitellä pettymyksiä ja kaikkea mitä liittyy siihen. Sä edelleen välttelet kun olen kysynyt eikö sun aikasemmat kokemukset ole aiheuttanut sussa vihaa ja pettymystä. Kysyn edelleen eikö sun siskon kuolema herättänyt sussa vihaa ja esim epäoikeudenmukaisuutta. Eikö seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttanut sussa ajatuksia. Tai mitä ajatuksia vanhempien avioero sussa herättää. Sä haluat ohittaa nämä muut kokemukset kokonaan koska taitaa olla liian rankkaa ja vaikeaa ,koska et halua näyttää olevasi haavottuvainen toisten silmissä. Sinulla on tarve näyttää vahvalta.

Lue lisää

Tietenkin ne on aiheuttanu mut moni kiteytyy osastoon ja olin jo siellä kun ne tapahtu. Tai en muista kunnolla. Tietenkin tunnen vihaa mut mikään ei vedä vertoja sille mitä koen osastoa kohtaan. Nää on toki omia kokemuksia ja tunteita.

Osasto vei multa mahdollisuuden osallistua hautajaisiinkin. Pariinkin tärkeän sukulaisen. Ja häihin. Tunnen kyllä vihaa ja surua noihin mut osasto vie voiton toistaseksi. Se seksuaalinen hyväksikäyttö tapahtu niin nuorena et se on enemmän alitajunnassa oleva pelko kuin aktiivinen tunne

Anonyymi00175 kirjoitti:

1000e on vähemmän kuin mikään palkka. Teen harjottelun palkattomana ton takia. Muuten oisin saanu palkkaa. Ja joo käytäntö voi olla eri, en pääse opuskelijana kaikkea tekemään koska tietosuoja yms. Teen silti kyllä harjottelun niiku kuuluki

Lue lisää

Kyllä. Mutta miksi sulle raha on niin tärkeää. Sulla on asunto ja tuskin kuolet nälkään.

Anonyymi00176 kirjoitti:

Lääkärit ei kyllä olis saanu sanoa noin ikinä alaikäselle eikä sillonkun olin täyttäny 18v. Jotenkin empatia puuttuu kokonaan noilta tuolla. Eikä ne siten ikinä edes yrittäny kuntouttaa tai mitään vaikka tiedän et sellasta mahdollisuutta on.

Puhut viisaita ja yritän saavuttaa noi. Menee tovi mut kyll se tästä :) Jonkun verran mulla ehkä turhan kiire saada asioita tehtyä nopeammin ku tarttis mut se varmaan kuuluu tähän identiteetin ettimiseen. Kuka olen ja mihin pystyn jne. Mun unelma on päästä kokonaan eroon psykiatrian poliklinasta, etten oo enään asiakas ikinä.

Lue lisää

Onko sulla hoitosuhde psykiatrian poliklinikalle ja sitten käyt toisessa paikassa traumaterapiassa.

Anonyymi00176 kirjoitti:

Lääkärit ei kyllä olis saanu sanoa noin ikinä alaikäselle eikä sillonkun olin täyttäny 18v. Jotenkin empatia puuttuu kokonaan noilta tuolla. Eikä ne siten ikinä edes yrittäny kuntouttaa tai mitään vaikka tiedän et sellasta mahdollisuutta on.

Puhut viisaita ja yritän saavuttaa noi. Menee tovi mut kyll se tästä :) Jonkun verran mulla ehkä turhan kiire saada asioita tehtyä nopeammin ku tarttis mut se varmaan kuuluu tähän identiteetin ettimiseen. Kuka olen ja mihin pystyn jne. Mun unelma on päästä kokonaan eroon psykiatrian poliklinasta, etten oo enään asiakas ikinä.

Lue lisää

Miksi sä et käytä netin omahoito-ohjelmia hyväksi vaikka käyt terapiassa. Vai onko liian vaikeaa kohdata kokemukset kun alkaa käsittelee asioita.

Anonyymi00177 kirjoitti:

Vanha diagnoosi määritteli mua kauan ja tuen piirissä se korostu aina et oot krooninen psykoosipotilas joka nolla jne. Menee aikaa ettiä kuka oot. Vasta 2v ollu uudella ja ADHD:kin on aika iso pala purtavaksi. Se selittää paljon asioita. Mut se myös herättää kysymyksiä lisää koska ADHD vaikuttaa moneen asiaan

Lue lisää

Miteb sun adhd:ta hoidetaan?

Anonyymi00180 kirjoitti:

Onko sulla hoitosuhde psykiatrian poliklinikalle ja sitten käyt toisessa paikassa traumaterapiassa.

On ja yksityinen toimija on terapeuttina. Olis toki kiva jos samassa paikassa mut näin se menee et piti ite ettiä ja tää sit muualla.

Toki tää mis nyt psykiatri on, on ihan eri paikka ku aiemmin olin.

Anonyymi00181 kirjoitti:

Miksi sä et käytä netin omahoito-ohjelmia hyväksi vaikka käyt terapiassa. Vai onko liian vaikeaa kohdata kokemukset kun alkaa käsittelee asioita.

Koska mulla on parempiaa materiaalia saatavilla mitä teen terapeutin kanssa?

Anonyymi00183 kirjoitti:

Miteb sun adhd:ta hoidetaan?

No rehellisesti, ei mitenkää. Kuulemma lääkitys ehkä myöhemmin mut saattaa haitata terapiaa niin toistaseksi ei mitenkään erityisemmin

Anonyymi00178 kirjoitti:

Tietenkin ne on aiheuttanu mut moni kiteytyy osastoon ja olin jo siellä kun ne tapahtu. Tai en muista kunnolla. Tietenkin tunnen vihaa mut mikään ei vedä vertoja sille mitä koen osastoa kohtaan. Nää on toki omia kokemuksia ja tunteita.

Osasto vei multa mahdollisuuden osallistua hautajaisiinkin. Pariinkin tärkeän sukulaisen. Ja häihin. Tunnen kyllä vihaa ja surua noihin mut osasto vie voiton toistaseksi. Se seksuaalinen hyväksikäyttö tapahtu niin nuorena et se on enemmän alitajunnassa oleva pelko kuin aktiivinen tunne

Lue lisää

Sinä voit käydä siskosi haudalla. Mitä sinä saavutat sillä vihalla osastoa kohtaan. Ei niitä tapahtumia voi enää muuttaa. Pitääkö terapeutin sanoa sulle että elä tässä hetkessä ja tee asioita mitkä tukee sun hyvinvointia. Sinä olet kokenut vääryyttä mutta mitä se viha ja katkeruus auttaa? mitä sä saavutat sillä. Mitä sä saat siitä tunteesta. Mikset sä keskity kouluun ja sun poikaystävään . Mitä mieltä sun poikaytsävä on siitä että sä jumitat menneisyydessä.

Anonyymi00185 kirjoitti:

On ja yksityinen toimija on terapeuttina. Olis toki kiva jos samassa paikassa mut näin se menee et piti ite ettiä ja tää sit muualla.

Toki tää mis nyt psykiatri on, on ihan eri paikka ku aiemmin olin.

Lue lisää

sinä käyt siis kelan traumaterapiassa ja psykiatrian polilla mutta viha ja katkeruus ei hellitä. Mitä sä käyt psykiatrian polilla kun olet sanonut ettei sieltä saa apua.

Anonyymi00186 kirjoitti:

Koska mulla on parempiaa materiaalia saatavilla mitä teen terapeutin kanssa?

No mitä se terapeutti on sanonut kun olet puhunut tästä vihasta osastoa kohtaan vai vieläkö te puhutte unista?

Anonyymi00187 kirjoitti:

No rehellisesti, ei mitenkää. Kuulemma lääkitys ehkä myöhemmin mut saattaa haitata terapiaa niin toistaseksi ei mitenkään erityisemmin

Aha. no täytyyhän sitä adhd hoitaa myös ja sen oireita.

Anonyymi00189 kirjoitti:

sinä käyt siis kelan traumaterapiassa ja psykiatrian polilla mutta viha ja katkeruus ei hellitä. Mitä sä käyt psykiatrian polilla kun olet sanonut ettei sieltä saa apua.

Noh, tää onkin poikkeus. Ainut lääkäri joka kuunnellu ja tehny jotain. Plus vähän pakko terapian takia et saan sitä. Mut tää onkin HUSin eikä kaupungin missä varmaan se ero eikä oo tavallinen osastolääkäri. Mulla oli tuuria et sain tän hyvän lääkärin.

Anonyymi00191 kirjoitti:

Aha. no täytyyhän sitä adhd hoitaa myös ja sen oireita.

Osa oireista voi mennä trauman myötä pois+ vaikka oonkin ADHD niin mulla ei oo pahin versio. Asiaa seurataan toistaseksi mut lääkkeet ei oo vaihtoehto vielä.

Menesttn toisaalta arjessa liian hyvin et saisin mitään terapiaa yms siihen.

Anonyymi00190 kirjoitti:

No mitä se terapeutti on sanonut kun olet puhunut tästä vihasta osastoa kohtaan vai vieläkö te puhutte unista?

Puhutaan monista traumajutuista., Kaikki liittyy kaikkeen. Mun viha on traumareaktio sen mielestä

Anonyymi00193 kirjoitti:

Noh, tää onkin poikkeus. Ainut lääkäri joka kuunnellu ja tehny jotain. Plus vähän pakko terapian takia et saan sitä. Mut tää onkin HUSin eikä kaupungin missä varmaan se ero eikä oo tavallinen osastolääkäri. Mulla oli tuuria et sain tän hyvän lääkärin.

Lue lisää

sä käyt puhumassa psykiatrian polilla ja kelan traumaterapiassa mutta sulla menee 3 vuotta vaikka käyt kahdessa paikassa puhumassa sun traumoista

Anonyymi00188 kirjoitti:

Sinä voit käydä siskosi haudalla. Mitä sinä saavutat sillä vihalla osastoa kohtaan. Ei niitä tapahtumia voi enää muuttaa. Pitääkö terapeutin sanoa sulle että elä tässä hetkessä ja tee asioita mitkä tukee sun hyvinvointia. Sinä olet kokenut vääryyttä mutta mitä se viha ja katkeruus auttaa? mitä sä saavutat sillä. Mitä sä saat siitä tunteesta. Mikset sä keskity kouluun ja sun poikaystävään . Mitä mieltä sun poikaytsävä on siitä että sä jumitat menneisyydessä.

Lue lisää

Nää on asioita missä kestää kauan edetä, ei oo nopeeta ratkasua näihin. En saavuta mitään mut se on joku traumareaktio vissiin.

Mun poikaystävä ymmärtää et oon traumatisoitunu ja eihän se arjessa näy oikeestaan

Anonyymi00196 kirjoitti:

sä käyt puhumassa psykiatrian polilla ja kelan traumaterapiassa mutta sulla menee 3 vuotta vaikka käyt kahdessa paikassa puhumassa sun traumoista

Nääh, poli on enemmän kontrolli kuin puhumista. Terapia on se pääasiallinen hoito nyt. Jos unilääkkeiden lopetus onnistuu katotaan jos kontrollit siirtyy kerran 6kk nykysestä. Mut sen näkee sit. Nään polilla meinaan lääkäriä vaan

Anonyymi00197 kirjoitti:

Nää on asioita missä kestää kauan edetä, ei oo nopeeta ratkasua näihin. En saavuta mitään mut se on joku traumareaktio vissiin.

Mun poikaystävä ymmärtää et oon traumatisoitunu ja eihän se arjessa näy oikeestaan

Lue lisää

Täh. Ei näy arjessa niin missä se sitten näkyy? Miksi sä sitten käyt traumaterapiassa jos se vaikuta ja näy sun elämässä? Kyllä se näkyy . Jos sun traumat ei vaikuta sun elämään niin mitä hittoa sä käyt psykiatrian polilla ja kelan traumaterapiassa jos katsot ettei sulla ole ongelmia arjessa?Sä puhut että sulla on trauma mutta se vaikuta sun elämään. En ymmärrä

Anonyymi00195 kirjoitti:

Puhutaan monista traumajutuista., Kaikki liittyy kaikkeen. Mun viha on traumareaktio sen mielestä

Nii ja sä olet olet täällä puhunut vaan että osasto aiheutti trauman. Ja sä vähätelet ettei sun siskon kuolema, vanhempien avioero , seksuaalinen hyväksikäyttö ole mitään osastoon verrattuna,Tajuutko sä että se seksuaalinen hyväksikäyttö vaikutti anoreksian syntyyn. Sä voit kieltää asioita koska sä et halua ja osaa tunnistaa ja käsitellä tunteita,vaikka muuta väität.

Anonyymi00194 kirjoitti:

Osa oireista voi mennä trauman myötä pois vaikka oonkin ADHD niin mulla ei oo pahin versio. Asiaa seurataan toistaseksi mut lääkkeet ei oo vaihtoehto vielä.

Menesttn toisaalta arjessa liian hyvin et saisin mitään terapiaa yms siihen.

Lue lisää

No miksi sä tarkerrut sit diagnooseihin jos kerta pystyt parantumaan niistä. mä en anna sulle enää huomiota. saat puhua terapiassa sun ongelmista

Anonyymi00200 kirjoitti:

Täh. Ei näy arjessa niin missä se sitten näkyy? Miksi sä sitten käyt traumaterapiassa jos se vaikuta ja näy sun elämässä? Kyllä se näkyy . Jos sun traumat ei vaikuta sun elämään niin mitä hittoa sä käyt psykiatrian polilla ja kelan traumaterapiassa jos katsot ettei sulla ole ongelmia arjessa?Sä puhut että sulla on trauma mutta se vaikuta sun elämään. En ymmärrä

Lue lisää

Niin painajaiset oli se näkyvin ja muutama muu juttu mut toimin muuten arjessa normaalisti. Aika moni muukaan asia ei näy siinä meetkö kauppaan/kouluun yms. Täytin silti kriteerit ja terapia auttaa mut se ei ikinä vieny toimintakykyä multa

Toimintakyky voi säilyä vaikka oliskin traumat. SH on traumapohjainen vaikka tällä hetkellä ei vaivaa ja monta muutakin eli on tärkeää korjata traumat vaikka en aktiivisesti oireilisi juuri nyt. Ja traumat vie muistiakin.

Se et pärjää arjessa ei poista traumojan vakavuutta ja on huono mittari

Anonyymi00201 kirjoitti:

Nii ja sä olet olet täällä puhunut vaan että osasto aiheutti trauman. Ja sä vähätelet ettei sun siskon kuolema, vanhempien avioero , seksuaalinen hyväksikäyttö ole mitään osastoon verrattuna,Tajuutko sä että se seksuaalinen hyväksikäyttö vaikutti anoreksian syntyyn. Sä voit kieltää asioita koska sä et halua ja osaa tunnistaa ja käsitellä tunteita,vaikka muuta väität.

Lue lisää

Puhutaan terapiassa kaikesta kyllä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tiedän kyllä syy-seuraus suhteet. Voin silti kokea osaston isoimpana traumana itelleni.

Anonyymi00202 kirjoitti:

No miksi sä tarkerrut sit diagnooseihin jos kerta pystyt parantumaan niistä. mä en anna sulle enää huomiota. saat puhua terapiassa sun ongelmista

No sitähän ei kukaan tiedä pystyykö vai ei. Edes terapeuttikaan. Jokainen on yksilö. Tavottteena toki on paraneminen mut pitkä prosessi. Mulla ei ADHD oo pahin mitä joillain on. Mut nää on kokonaisuuksia jossa kukaan ei tiedä miten joku vaikuttaa toiseen ennenku nähään miten terapia vaikuttaa

Anonyymi00021 kirjoitti:

Perusterve ei saa M1 lähetettä, eikä se traumatisoidu parista yöstä sairaalassa.

Kuka arvioi ettei ihminen ole perusterve? Lääkäri ei osallistu puolueettomaan arviointiin. Lääkäri käyttää oman mielensä mukaisia kriteerejä eikä sillä ole mitään tekemistä objektiivisne arvion kanssa.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Terveydenhuolto ei tee traumaa.
Terveydenhuollossa tapahtunut kohtaaminen voi aiheuttaa ihmiselle ikäviä tunteita, pelottaviakin, ja tunteidensa käsittelyn vaikeuden takia ihmiselle saattaa seurata traumatisoituminen. Eli ihminen aiheuttaa trauman itse itselleen omissa aivoissaan, omassa psyykessään. Miksi kaikki eivät traumatisoidu vaikkapa aivan samanlaisista kokemuksista ?
Lääketiedekin/terveydenhuolto, tekee tutkimuksia siitäkin, miksi toiset reagoivat johonkin eri tavalla kuin jotkut toiset
Jos trauma tulisi pelkästään esim. lähetteen saamisesta, pakolla hoitoon viemisestä, niin silloinhan jokainen traumatisoituisi samanlaisesta tilanteesta. Terveydenhuolto ei tee kenellekään traumaa.
Jos nyt tuosta jonkun käsityksen sai, mitä tarkoitin.

Lue lisää

Samalla logiikalla gluteeni ei voi aiheuttaa osalle ihmisistä hengenvaarallisia oireita. Muutenhan kaikki oireilisivat jos nauttivat gluteenia jossain muodossa.

Anonyymi00099 kirjoitti:

Joka paikassa, ja joka asiassa se oma käytös ratkaisee paljon, kuinka kohdellaan.
Jos käyttäytyy hyvin, on kohtelukin parempaa.
Pakkokeinoja käytetään silloin, jos ihminen ei itse suostu mihinkään, esim. hoitoon, tms.
Pakkokeinot eivät ole rangaistus, vaan joskus voidaan joutua hoitamaan pakolla ihmisen itsensä hyväksi.

Lue lisää

Eli jos ihminen pahoinpidellään niin se on omassa käytöksessä se ongelma? Ei toisessa ihmisessä, pahoinpitelijässä? Tai jos päihteidenkäyttäjä ajaa päihteiden vaikutuksen alaisena ja aiheuttaa nokkakolarin, se on toisen osapuolen ajotaidosta kiinni? Ei sen joka käyttää päihteitä?

Anonyymi00209 kirjoitti:

Eli jos ihminen pahoinpidellään niin se on omassa käytöksessä se ongelma? Ei toisessa ihmisessä, pahoinpitelijässä? Tai jos päihteidenkäyttäjä ajaa päihteiden vaikutuksen alaisena ja aiheuttaa nokkakolarin, se on toisen osapuolen ajotaidosta kiinni? Ei sen joka käyttää päihteitä?

Lue lisää

Eli jos et haluakkaan ymmärtää, niin ei tarvitse ihmetellä, miksi huonoa käytöstäsi ei suvaita

Anonyymi00207 kirjoitti:

Kuka arvioi ettei ihminen ole perusterve? Lääkäri ei osallistu puolueettomaan arviointiin. Lääkäri käyttää oman mielensä mukaisia kriteerejä eikä sillä ole mitään tekemistä objektiivisne arvion kanssa.

Lue lisää

Ei lääkärin oman mielen mukaisten kriteerien perusteella saa M1-lähetettä. Lääkärin vastaanotolla on oltava jokin vialla, potilaan käytös, tms., jos lääkäri laittaa M1-lähetteen.
Sitä ei ihan turhasta laiteta.

Anonyymi00209 kirjoitti:

Eli jos ihminen pahoinpidellään niin se on omassa käytöksessä se ongelma? Ei toisessa ihmisessä, pahoinpitelijässä? Tai jos päihteidenkäyttäjä ajaa päihteiden vaikutuksen alaisena ja aiheuttaa nokkakolarin, se on toisen osapuolen ajotaidosta kiinni? Ei sen joka käyttää päihteitä?

Lue lisää

Ei tarvitse alkaa saivartelemaan, kiitos.
Oli puhetta lääkärin tekemästä M1-lähetteestä. Ei pahoinpitelyn uhriakaan, tai kolariuhria laiteta pakkohoitoon sen takia, jos ihminen on pahoinpidelty, tai on loukkaantunut kolarissa.
Joku järki käteen näissä jutuissa.

Anonyymi00210 kirjoitti:

Eli jos et haluakkaan ymmärtää, niin ei tarvitse ihmetellä, miksi huonoa käytöstäsi ei suvaita

Hänen ei myöskään tarvitse ihmetellä, jos laitetaan jotain lähetteitä hoidon tarpeen arviointiin. Riittävästi kun aukoo päätään lääkärille, niin saatetaan lähete tehdäkin.

Anonyymi00208 kirjoitti:

Samalla logiikalla gluteeni ei voi aiheuttaa osalle ihmisistä hengenvaarallisia oireita. Muutenhan kaikki oireilisivat jos nauttivat gluteenia jossain muodossa.

Enemmänkin kuin vesi. Sopivissa määrin se on ihmiselle tarpeellinen, mutta kun ei itse ymmärrä tai osaa juoda sitä sopivasti, niin tulee ongelmia. Jos mieluummin traumatisoituu kuin hyväksyy ongelmansa, niin eipä siihen silloin kukaan muu mitään mahda. Ihan joutuu itse traumansa peilin kanssa käymään läpi.

Anonyymi00210 kirjoitti:

Eli jos et haluakkaan ymmärtää, niin ei tarvitse ihmetellä, miksi huonoa käytöstäsi ei suvaita

Kysymyksen tarkoitus on saada lisäymmärrystä. Jos on epäselvää niin voi miettiä hetken ja kysyä, ei olettaa.

Anonyymi00211 kirjoitti:

Ei lääkärin oman mielen mukaisten kriteerien perusteella saa M1-lähetettä. Lääkärin vastaanotolla on oltava jokin vialla, potilaan käytös, tms., jos lääkäri laittaa M1-lähetteen.
Sitä ei ihan turhasta laiteta.

Lue lisää

Lääkäri ei ole puolueeton vaan katsoo asiaa vain yhdestä kulmasta käsin. Tarvittaisiin ensin puolueeton taho arvioimaan asiaa ennen kuin voidaan sanoa vian olevan potilaan päässä.

Anonyymi00212 kirjoitti:

Ei tarvitse alkaa saivartelemaan, kiitos.
Oli puhetta lääkärin tekemästä M1-lähetteestä. Ei pahoinpitelyn uhriakaan, tai kolariuhria laiteta pakkohoitoon sen takia, jos ihminen on pahoinpidelty, tai on loukkaantunut kolarissa.
Joku järki käteen näissä jutuissa.

Lue lisää

Joka ei tarkoita sitä että vika on potilaassa. Se on vain yksi mielipide muiden joukossa. Ei fakta jota ei voi tutkia tai kyseenalaistaa.

Anonyymi00213 kirjoitti:

Hänen ei myöskään tarvitse ihmetellä, jos laitetaan jotain lähetteitä hoidon tarpeen arviointiin. Riittävästi kun aukoo päätään lääkärille, niin saatetaan lähete tehdäkin.

Lue lisää

Niin. Sehän ei keskusteluun liity mitenkään joten palattaisiinko aiheeseen, kiitos.

Anonyymi00213 kirjoitti:

Hänen ei myöskään tarvitse ihmetellä, jos laitetaan jotain lähetteitä hoidon tarpeen arviointiin. Riittävästi kun aukoo päätään lääkärille, niin saatetaan lähete tehdäkin.

Lue lisää

Ei asiallisesta käytöksestä laiteta mitään eteenpäin ellei vika ole lääkärissä.

Anonyymi00210 kirjoitti:

Eli jos et haluakkaan ymmärtää, niin ei tarvitse ihmetellä, miksi huonoa käytöstäsi ei suvaita

Tässä viestissä on juuri sitä aggressiota jota olisi hyvä oppia itse käsittelemään.

Anonyymi00213 kirjoitti:

Hänen ei myöskään tarvitse ihmetellä, jos laitetaan jotain lähetteitä hoidon tarpeen arviointiin. Riittävästi kun aukoo päätään lääkärille, niin saatetaan lähete tehdäkin.

Lue lisää

Kuulostat psykoottiselta. Ei nettikeskustelijan käytöksestä lääkärin vastaanotolla voi tehdä oletusta kahden virkkeen perusteella.

Anonyymi00218 kirjoitti:

Lääkäri ei ole puolueeton vaan katsoo asiaa vain yhdestä kulmasta käsin. Tarvittaisiin ensin puolueeton taho arvioimaan asiaa ennen kuin voidaan sanoa vian olevan potilaan päässä.

Lue lisää

Väite lääkärin puolueellisuudesta kertoo kaiken olennaisen luulosairaudesta.

Anonyymi00217 kirjoitti:

Kysymyksen tarkoitus on saada lisäymmärrystä. Jos on epäselvää niin voi miettiä hetken ja kysyä, ei olettaa.

Ihmiset olettavat nykyään liikaa kaikesta, se voi muodostua ongelmaksi.

Anonyymi00218 kirjoitti:

Lääkäri ei ole puolueeton vaan katsoo asiaa vain yhdestä kulmasta käsin. Tarvittaisiin ensin puolueeton taho arvioimaan asiaa ennen kuin voidaan sanoa vian olevan potilaan päässä.

Lue lisää

Potilaallakin on lupa pitää puolensa. Jos vika ei ole päässä, potilas voi sen kertoa, ja osoittaa sen myös puheissaan ja käytöksellään.

Anonyymi00222 kirjoitti:

Ei asiallisesta käytöksestä laiteta mitään eteenpäin ellei vika ole lääkärissä.

Minulle kävi kerran niin, että lähete tuli, vaikka käytökseni vastaanotolla oli aivan hyvää ja asiallista.
Lähetteen vastaanottanut taho kyllä uskoi, että lähete oli täysin turha. Se ei johtanut minkäänlaisiin toimenpiteisiin, hoitoon, tms.
Lähetteen tehneellä lääkärillä oli "asennevamma" potilasta (tässä tapauksessa minua) kohtaan. En ole suinkaan ainoa, onhan tällaista joillekin muillekin joskus tapahtunut.

Anonyymi00225 kirjoitti:

Väite lääkärin puolueellisuudesta kertoo kaiken olennaisen luulosairaudesta.

Se ei johdu aina luulosairaudesta, vaan voi johtua ihan siitäkin, että voi olla vaikeaa hyväksyä omaa sairauttaan.

Anonyymi00225 kirjoitti:

Väite lääkärin puolueellisuudesta kertoo kaiken olennaisen luulosairaudesta.

Oot väärässä. Siis lääkärit todellakin on puolueellisia. Jossain määrin. AInakin ne liikaa kattoo papereissa olevaa diagnoosia eikä ala kyseenalaistamaan olemassa olevaa vaikka ehkä joskus tarve olisi

Anonyymi00225 kirjoitti:

Väite lääkärin puolueellisuudesta kertoo kaiken olennaisen luulosairaudesta.

Miksi juuri luulosairaudesta? Miksei esim. muistisairaudesta?

Anonyymi00211 kirjoitti:

Ei lääkärin oman mielen mukaisten kriteerien perusteella saa M1-lähetettä. Lääkärin vastaanotolla on oltava jokin vialla, potilaan käytös, tms., jos lääkäri laittaa M1-lähetteen.
Sitä ei ihan turhasta laiteta.

Lue lisää

Uskotko siis että lääkäri on aina oikeassa? Olet sitä mieltä ettei tarvita potilasvakuutuksia, koska virheitä tai vääryyksiä ei satu? Onko vakuutus vain ikään kuin turha hallintohimmeli ihmisten työllistämiseksi?

Heräsin myös sekavuudesta alasajettuani minulle sopimattomia lääkkeitä ja uskon että ne näytteli isoa roolia oireissani.

On absurdia että pitäisi hakea traumoihin samasta systeemistä apua joka turmeli terveyden. Kuin mennä raiskaajan kaverille kyselemään että annatko mulle apua

Anonyymi00016 kirjoitti:

Heräsin myös sekavuudesta alasajettuani minulle sopimattomia lääkkeitä ja uskon että ne näytteli isoa roolia oireissani.

On absurdia että pitäisi hakea traumoihin samasta systeemistä apua joka turmeli terveyden. Kuin mennä raiskaajan kaverille kyselemään että annatko mulle apua

Lue lisää

Ohan niitä muitakin auttamistahoja kuin terveydenhuolto jos et tiennyt.

Olen ihan samaa mieltä. Psykiatrinen hoito on mitä sattuu. Jos valitat hoidosta, hoitava taho huolehtii kyllä siitä, että valitukset ei mene läpi. Toki jos pystyt näyttämään toteen, että sairastuit traumaperäiseen stressihäiriöön annetusta hoidosta, voi valitus onnistuakkin. Psykoterapeutitkin on sitten mitä sattuu. Ottaa rahat ja juttelee vuosikausia niitä näitä. Kukaan ei valvo tehokkaasti, että potilas saa oikeanlaista hoitoa ja tehokkaasti. Samaan aikaan päivitellään mielenterveysongelmien kasvua ja niistä johtuvia lisääntyviä työkyvyttömyyseläkkeitä.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Olen ihan samaa mieltä. Psykiatrinen hoito on mitä sattuu. Jos valitat hoidosta, hoitava taho huolehtii kyllä siitä, että valitukset ei mene läpi. Toki jos pystyt näyttämään toteen, että sairastuit traumaperäiseen stressihäiriöön annetusta hoidosta, voi valitus onnistuakkin. Psykoterapeutitkin on sitten mitä sattuu. Ottaa rahat ja juttelee vuosikausia niitä näitä. Kukaan ei valvo tehokkaasti, että potilas saa oikeanlaista hoitoa ja tehokkaasti. Samaan aikaan päivitellään mielenterveysongelmien kasvua ja niistä johtuvia lisääntyviä työkyvyttömyyseläkkeitä.

Lue lisää

Vaan jos teet ajoissa. C-PTSD voi joo saada mut jos valitat vuosien päästä niin sillä ei väliä.

Minullekin tuli runsaista lääkityksistä vaikka mitä oireita, akatisiaa, kognitiivisia ongelmia, tunteiden latistumista, aivosumua, painonnousua, hermostollista haittaa, sydämen rytmin häiriöitä, nuo nyt äkkiseltään mieleen, ja hermostosairaus tuli jäädäkseen.
Siltikään en ole traumatisoitunut. Olemme yksilöitä, ja koemme ja tunnemme asiat omilla tavoillamme. Toisille jää herkemmin esim. ikävät muistot ja kokemukset mieleen, ym. Tai voihan ne kaikilla muistissa olla, mutta suhtautuminen niihin on hyvin yksilöllistä.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Olen ihan samaa mieltä. Psykiatrinen hoito on mitä sattuu. Jos valitat hoidosta, hoitava taho huolehtii kyllä siitä, että valitukset ei mene läpi. Toki jos pystyt näyttämään toteen, että sairastuit traumaperäiseen stressihäiriöön annetusta hoidosta, voi valitus onnistuakkin. Psykoterapeutitkin on sitten mitä sattuu. Ottaa rahat ja juttelee vuosikausia niitä näitä. Kukaan ei valvo tehokkaasti, että potilas saa oikeanlaista hoitoa ja tehokkaasti. Samaan aikaan päivitellään mielenterveysongelmien kasvua ja niistä johtuvia lisääntyviä työkyvyttömyyseläkkeitä.

Lue lisää

Miksi kuvitellaan, ettei valituksia luettaisi, eikä niistä muka välitettäisi ?
Ei voi sanoa, että valitukset eivät mene läpi, mistä niiden pitäisi mennä läpi ?
Itse kun olen pari kertaa vuosien varrella joutunut valittamaan aivan asiasta, ja pystyin ne asiat myös todentamaan tapahtuneiksi, niin kyllä ne valitukset perille meni, ja sain jopa vastauksenkin.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Vaan jos teet ajoissa. C-PTSD voi joo saada mut jos valitat vuosien päästä niin sillä ei väliä.

Tuskin se oireisiin auttaa, jos/kun tekee valituksen ? Olisikin kai aika helppoa, jos valituksen tekeminen parantaisi ihmisen.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Miksi kuvitellaan, ettei valituksia luettaisi, eikä niistä muka välitettäisi ?
Ei voi sanoa, että valitukset eivät mene läpi, mistä niiden pitäisi mennä läpi ?
Itse kun olen pari kertaa vuosien varrella joutunut valittamaan aivan asiasta, ja pystyin ne asiat myös todentamaan tapahtuneiksi, niin kyllä ne valitukset perille meni, ja sain jopa vastauksenkin.

Lue lisää

Valitus ei usein muuta mitään

Anonyymi00038 kirjoitti:

Valitus ei usein muuta mitään

Eivät välttämättä muutakaan, mutta kyllä niiden ansiosta saattaa myös jotain muutosta tapahtua ajan myötä.
Jos valituksia tulisi useammilta ihmisiltä, jotka valittaisivat samoista asioista, niin kyllä yksikkö, jota valitus koskisi, pohtisi johtajineen voisiko jotakin tehdä toisin, mikä on aiemmin mennyt pieleen, kun yksi ja toinen valittaa samaa, jne.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Valitus ei usein muuta mitään

Jokainen asiallinen valitus minkä olen tehnyt on mennyt "läpi" ja tuottnut jonkinlaista tulosta.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Jokainen asiallinen valitus minkä olen tehnyt on mennyt "läpi" ja tuottnut jonkinlaista tulosta.

Juuri näin. Ja usein turhaan kuvitellaan, ettei palautteita ja valituksia edes muka luettaisi, mutta kyllä ne käydään läpi paikoissa, joita ne koskevat.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Minullekin tuli runsaista lääkityksistä vaikka mitä oireita, akatisiaa, kognitiivisia ongelmia, tunteiden latistumista, aivosumua, painonnousua, hermostollista haittaa, sydämen rytmin häiriöitä, nuo nyt äkkiseltään mieleen, ja hermostosairaus tuli jäädäkseen.
Siltikään en ole traumatisoitunut. Olemme yksilöitä, ja koemme ja tunnemme asiat omilla tavoillamme. Toisille jää herkemmin esim. ikävät muistot ja kokemukset mieleen, ym. Tai voihan ne kaikilla muistissa olla, mutta suhtautuminen niihin on hyvin yksilöllistä.

Lue lisää

"Toisille jää herkemmin esim ikävät muistot ja kokemukset mieleen". Et kyllä ole tavoittanut trauman ydintä lainkaan! Toisekseen, sinulla ei ole kokemusta siitä millainen toisen kokemus on lääkeharmista ollenkaan, vaikka sinulla olisi jotain samaa koettuna. Esimerkiksi itselläni lääkeharmista kokemus oli äkillinen ja dramaattinen. Olin ehkä vuosia kokenut toisinaan jotain haittaa lääkkeistä, mutta viimeisessä vieroituksessa puhkesi unettomuus ja tuntui että jotain oli muutenkin pielessä liian nopeassa vieroituksessa. Kun minulle tuossa vieroituksessa määrättiin lääkettä uneen koin huonon lääkereaktion. Haitat sen jälkeen olivat tasoa bensaa heitetään liekkeihin. Kävin läpi litannian lääkeharmeja lyhyen ajan sisään, jotka oli tasolla sietämätön. Tuntui kuin aivoni olisi olleet tulessa, akatisia, ahdistustasot katossa ja tarkoitan sitä että keho on jumiutunut paniikkiin akatisian takia ja reagoin samaan aikaan jokaiseen lääkkeeseen negatiivisesti. Lääkäri tunki lisää moskaa joka pahensi tilannetta ja yritti vaan sivuuttaa tuota pelkkänä mt ongelmana aiheuttaen trauman. Minulla oli myäs vertailukohtaa läheltä ajasta jolloin en kokenut lääkeharmia ja heräsin joka hiton aamu (lyhyiden vieroituksen sotkemien unien) jälkeen tilaan että aivoni ei toimi. Ja kun tarkoitan aivoni ei toimi tarkoitan sitä että aineissa en esim luottanut että kun lähsin ulos osaan takaisin. Tämä tila siis liittyi psykiatrian polyfarmasiaan. Käytännössä se kuvaa kognitiivisten ongelmien tasoa lääkkeissä.

Psykiatrit pystyivät vielä vähättelemään tuottamansa neurologisen harmin tilaa koska eivät laita potilaitansa esim qeeg tai spect kuvauksiin ja kuvantaminen ei kuvaa sitä neurotoksisuutta mitä potilaalla on lääkkeiden ja miten sattuu tehtyjen.vieroitusten johdosta aivoissaan. EN ole koskaan kokenut tunnetta että aivoni ovat tulessa kuin hermostoni olisi aivan sekaisin ja pakkoliikkuisin. Se oli hullua.

Jälkikäteen sanat adverse reaction ja kindling ja suomenkielinen sana hermoston herkistyminen vieroituksessa ehkä kuvaisivat englanniksi sitä mitä koin. Olen sataprosenttisen varma että sain lääkkeisiin huonoja reaktioita. Psykiatri tunki lisää kamaa ja käytännössä se johti merkittäviin kognition häiriöihin.

Tiedän että tämä liittyi lääkkeisiin koska purik lääkkeet ja oireet hellittivät ajan saatossa ja aivot ja hermosto alkoi toipua kun niitå ei sotkettu kemikaalikuormalla. Trauma minulla jäi siitä kuinka psykiatri ei reagoinut haittaan ja tunki lisää aineita. Ei yhden haittaa voinut parantaa tunkemalla aineita päällekkäin. Koen että ne kuukaudet kun pahan harmin jälkeen vetelin edelleen aineita vahingoitti kehoani ja aivojani. Käytännössä lopetin ne tilasta jossa sain joka annosoton jälkeen pahenvan akatisian.

Trauma asuu hermostossa, ei tahdonalaisena eikä traumatisoituneita voi kuvata mitenkään erityisen esim herkkinä tyyppeinä jolle kokemukset jää helpommin mieleen. Trauma jää tavallaan muistijälkenä ei tahdonalaiseen hermostoon ja nousee sieltä jostain erilaisten triggerien myötä. Itselläni pitkään triggeri oli mikään mikä muistutti tuosta kokemuksestani, pelkästään psykiatrin vastaanotot aiheutti traumakokemuksen.

Anonyymi00047 kirjoitti:

"Toisille jää herkemmin esim ikävät muistot ja kokemukset mieleen". Et kyllä ole tavoittanut trauman ydintä lainkaan! Toisekseen, sinulla ei ole kokemusta siitä millainen toisen kokemus on lääkeharmista ollenkaan, vaikka sinulla olisi jotain samaa koettuna. Esimerkiksi itselläni lääkeharmista kokemus oli äkillinen ja dramaattinen. Olin ehkä vuosia kokenut toisinaan jotain haittaa lääkkeistä, mutta viimeisessä vieroituksessa puhkesi unettomuus ja tuntui että jotain oli muutenkin pielessä liian nopeassa vieroituksessa. Kun minulle tuossa vieroituksessa määrättiin lääkettä uneen koin huonon lääkereaktion. Haitat sen jälkeen olivat tasoa bensaa heitetään liekkeihin. Kävin läpi litannian lääkeharmeja lyhyen ajan sisään, jotka oli tasolla sietämätön. Tuntui kuin aivoni olisi olleet tulessa, akatisia, ahdistustasot katossa ja tarkoitan sitä että keho on jumiutunut paniikkiin akatisian takia ja reagoin samaan aikaan jokaiseen lääkkeeseen negatiivisesti. Lääkäri tunki lisää moskaa joka pahensi tilannetta ja yritti vaan sivuuttaa tuota pelkkänä mt ongelmana aiheuttaen trauman. Minulla oli myäs vertailukohtaa läheltä ajasta jolloin en kokenut lääkeharmia ja heräsin joka hiton aamu (lyhyiden vieroituksen sotkemien unien) jälkeen tilaan että aivoni ei toimi. Ja kun tarkoitan aivoni ei toimi tarkoitan sitä että aineissa en esim luottanut että kun lähsin ulos osaan takaisin. Tämä tila siis liittyi psykiatrian polyfarmasiaan. Käytännössä se kuvaa kognitiivisten ongelmien tasoa lääkkeissä.

Psykiatrit pystyivät vielä vähättelemään tuottamansa neurologisen harmin tilaa koska eivät laita potilaitansa esim qeeg tai spect kuvauksiin ja kuvantaminen ei kuvaa sitä neurotoksisuutta mitä potilaalla on lääkkeiden ja miten sattuu tehtyjen.vieroitusten johdosta aivoissaan. EN ole koskaan kokenut tunnetta että aivoni ovat tulessa kuin hermostoni olisi aivan sekaisin ja pakkoliikkuisin. Se oli hullua.

Jälkikäteen sanat adverse reaction ja kindling ja suomenkielinen sana hermoston herkistyminen vieroituksessa ehkä kuvaisivat englanniksi sitä mitä koin. Olen sataprosenttisen varma että sain lääkkeisiin huonoja reaktioita. Psykiatri tunki lisää kamaa ja käytännössä se johti merkittäviin kognition häiriöihin.

Tiedän että tämä liittyi lääkkeisiin koska purik lääkkeet ja oireet hellittivät ajan saatossa ja aivot ja hermosto alkoi toipua kun niitå ei sotkettu kemikaalikuormalla. Trauma minulla jäi siitä kuinka psykiatri ei reagoinut haittaan ja tunki lisää aineita. Ei yhden haittaa voinut parantaa tunkemalla aineita päällekkäin. Koen että ne kuukaudet kun pahan harmin jälkeen vetelin edelleen aineita vahingoitti kehoani ja aivojani. Käytännössä lopetin ne tilasta jossa sain joka annosoton jälkeen pahenvan akatisian.

Trauma asuu hermostossa, ei tahdonalaisena eikä traumatisoituneita voi kuvata mitenkään erityisen esim herkkinä tyyppeinä jolle kokemukset jää helpommin mieleen. Trauma jää tavallaan muistijälkenä ei tahdonalaiseen hermostoon ja nousee sieltä jostain erilaisten triggerien myötä. Itselläni pitkään triggeri oli mikään mikä muistutti tuosta kokemuksestani, pelkästään psykiatrin vastaanotot aiheutti traumakokemuksen.

Lue lisää

Koen että tuo kokemus oli ihmisen ymmärryksen ulkopuolelta. Meidän kehoamme ei ole tarkoitettu sotkettavaksi niin. Oma teoriani on se että käytännössähän ihmisen kehossa esim sympaatrinen hermosto voi yliaktivoitua stressaavan elämän myötä ja sitä myötä esim flight or fight. Sitä tapahtuu nykyajan hektisesaö elämässä enemmän. Mutta meidän kehoamme ei ole suunniteltu kohtaamaan sitä mitä psykiatrian aineet kehollemme tekee eli ne voi laukaista protracted oireita eli pitkittyneitä oireita esim vieroituksessa. Itselläni akatisia oli enemmän kroonistuneessa muodossa. Se laukaisi aivan kroonista stressitilaa elämässäni jossa käytännössä hermostoni oli jatkuvassa hälytystilassa lääkehaittojen takia kuukaudesta toiseen, kuukaudesta toiseen kun psykiatri jatkoi kaman määräämistä sivuuttaen haitat pahentaen niitä. Se oli kuin loputon kauhukrapula mitä kävin läpi kun lääkehaitan jälkeen purin aineita. Usein en nukkunutkaan kun unet oli aineiden jälkeen niin sekaisin. Ajan saatossa kun tein kaikkea rauhallisesti keho palautui, luonnollinen uni palautui. Mutta kehoni stressinsäätely sekoittui tuolloin merkittävällä tavalla koska tuo ajoi kehoani loppuun. Hermostoni herkistyi - monet kuvaa sitä lääkevieroitusfoorumeilla ja nykyään vältän psyykenlääkkeitä. Paranemisvaiheessa kävin läpi kroonisen väsymyksen kun tuo oli niin kuluttava prosessi keholle.

Tuo oli ainakin itselleni ihmismielen ymmärryksen ulkopuolella mitä haittoja voi kokea. Moni lääkärikään ei tajua. Kyllä yksi pieni akatisia opettaisi kummasti

Anonyymi00047 kirjoitti:

"Toisille jää herkemmin esim ikävät muistot ja kokemukset mieleen". Et kyllä ole tavoittanut trauman ydintä lainkaan! Toisekseen, sinulla ei ole kokemusta siitä millainen toisen kokemus on lääkeharmista ollenkaan, vaikka sinulla olisi jotain samaa koettuna. Esimerkiksi itselläni lääkeharmista kokemus oli äkillinen ja dramaattinen. Olin ehkä vuosia kokenut toisinaan jotain haittaa lääkkeistä, mutta viimeisessä vieroituksessa puhkesi unettomuus ja tuntui että jotain oli muutenkin pielessä liian nopeassa vieroituksessa. Kun minulle tuossa vieroituksessa määrättiin lääkettä uneen koin huonon lääkereaktion. Haitat sen jälkeen olivat tasoa bensaa heitetään liekkeihin. Kävin läpi litannian lääkeharmeja lyhyen ajan sisään, jotka oli tasolla sietämätön. Tuntui kuin aivoni olisi olleet tulessa, akatisia, ahdistustasot katossa ja tarkoitan sitä että keho on jumiutunut paniikkiin akatisian takia ja reagoin samaan aikaan jokaiseen lääkkeeseen negatiivisesti. Lääkäri tunki lisää moskaa joka pahensi tilannetta ja yritti vaan sivuuttaa tuota pelkkänä mt ongelmana aiheuttaen trauman. Minulla oli myäs vertailukohtaa läheltä ajasta jolloin en kokenut lääkeharmia ja heräsin joka hiton aamu (lyhyiden vieroituksen sotkemien unien) jälkeen tilaan että aivoni ei toimi. Ja kun tarkoitan aivoni ei toimi tarkoitan sitä että aineissa en esim luottanut että kun lähsin ulos osaan takaisin. Tämä tila siis liittyi psykiatrian polyfarmasiaan. Käytännössä se kuvaa kognitiivisten ongelmien tasoa lääkkeissä.

Psykiatrit pystyivät vielä vähättelemään tuottamansa neurologisen harmin tilaa koska eivät laita potilaitansa esim qeeg tai spect kuvauksiin ja kuvantaminen ei kuvaa sitä neurotoksisuutta mitä potilaalla on lääkkeiden ja miten sattuu tehtyjen.vieroitusten johdosta aivoissaan. EN ole koskaan kokenut tunnetta että aivoni ovat tulessa kuin hermostoni olisi aivan sekaisin ja pakkoliikkuisin. Se oli hullua.

Jälkikäteen sanat adverse reaction ja kindling ja suomenkielinen sana hermoston herkistyminen vieroituksessa ehkä kuvaisivat englanniksi sitä mitä koin. Olen sataprosenttisen varma että sain lääkkeisiin huonoja reaktioita. Psykiatri tunki lisää kamaa ja käytännössä se johti merkittäviin kognition häiriöihin.

Tiedän että tämä liittyi lääkkeisiin koska purik lääkkeet ja oireet hellittivät ajan saatossa ja aivot ja hermosto alkoi toipua kun niitå ei sotkettu kemikaalikuormalla. Trauma minulla jäi siitä kuinka psykiatri ei reagoinut haittaan ja tunki lisää aineita. Ei yhden haittaa voinut parantaa tunkemalla aineita päällekkäin. Koen että ne kuukaudet kun pahan harmin jälkeen vetelin edelleen aineita vahingoitti kehoani ja aivojani. Käytännössä lopetin ne tilasta jossa sain joka annosoton jälkeen pahenvan akatisian.

Trauma asuu hermostossa, ei tahdonalaisena eikä traumatisoituneita voi kuvata mitenkään erityisen esim herkkinä tyyppeinä jolle kokemukset jää helpommin mieleen. Trauma jää tavallaan muistijälkenä ei tahdonalaiseen hermostoon ja nousee sieltä jostain erilaisten triggerien myötä. Itselläni pitkään triggeri oli mikään mikä muistutti tuosta kokemuksestani, pelkästään psykiatrin vastaanotot aiheutti traumakokemuksen.

Lue lisää

Ikävät jutut jäävät paremmin mieleen siitä syystä, kun ikävät ja pahalta tuntuvat asiat saavat aikaan negatiivisen tunteen. Ja ikävät ja negatiiviset tunteet tuntuvat voimakkaammin kuin hyvät, sen takia ne jättävät isomman muistijäljen.
Noin ainakin ajattelisin.
Omat tunteet on kyllä hyvä opetella tunnistamaan ja tuntemaan, niin niiden kanssa on helpompi pärjätä, eli itsensä kanssa on helpompi pärjätä.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Ikävät jutut jäävät paremmin mieleen siitä syystä, kun ikävät ja pahalta tuntuvat asiat saavat aikaan negatiivisen tunteen. Ja ikävät ja negatiiviset tunteet tuntuvat voimakkaammin kuin hyvät, sen takia ne jättävät isomman muistijäljen.
Noin ainakin ajattelisin.
Omat tunteet on kyllä hyvä opetella tunnistamaan ja tuntemaan, niin niiden kanssa on helpompi pärjätä, eli itsensä kanssa on helpompi pärjätä.

Lue lisää

Melkoista kyökkipsykologiaa. Sanotko samallalailla näille ihmisille?

Tardiivi dyskinesia:

https://www.youtube.com/watch?v=Rw74dizv53o

Akatisia:
https://www.youtube.com/shorts/EzSz_wNBz5Q

https://www.youtube.com/shorts/4BtKixyFrlI

Anonyymi00050 kirjoitti:

Melkoista kyökkipsykologiaa. Sanotko samallalailla näille ihmisille?

Tardiivi dyskinesia:

https://www.youtube.com/watch?v=Rw74dizv53o

Akatisia:
https://www.youtube.com/shorts/EzSz_wNBz5Q

https://www.youtube.com/shorts/4BtKixyFrlI

Lue lisää

Onko nuo ihmiset jotenkin erityisesti valinneet kokea tunteensa kun heidän kehonsa on sotkettu kemikaaleilla?

Valinneet sen että siitä jää trauma ehkä kehoon? Siis käytännössä esim tardiivi dyskinesia vaikuttaa joka hetkeen jossa ihmiset tulkitsevat sinua kasvojesi kautta. Siis uskoisin, että nuo ihmiset jos jotkut ovat oikeasti yrittäneet säilyttää elämänasenteen, ja jopa yrittäneet taistella osa pysyäkseen hengissä harmiensa kanssa. Traumahan ei ole valinta missään nimessä

Anonyymi00050 kirjoitti:

Melkoista kyökkipsykologiaa. Sanotko samallalailla näille ihmisille?

Tardiivi dyskinesia:

https://www.youtube.com/watch?v=Rw74dizv53o

Akatisia:
https://www.youtube.com/shorts/EzSz_wNBz5Q

https://www.youtube.com/shorts/4BtKixyFrlI

Lue lisää

Se on totta, että heitä tuskin hirväesti lohduttaa se, että samat lääkkeet auttaa ja pelastaa tuhansia ihmisiä, samaan aikaan kun heillä on sivuvaikutuksia.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Melkoista kyökkipsykologiaa. Sanotko samallalailla näille ihmisille?

Tardiivi dyskinesia:

https://www.youtube.com/watch?v=Rw74dizv53o

Akatisia:
https://www.youtube.com/shorts/EzSz_wNBz5Q

https://www.youtube.com/shorts/4BtKixyFrlI

Lue lisää

Kyökkipä kyökki.
Olen itsekin kärsinyt akatisiasta sekä tardiivista dyskinesiasta. Ai miksikö ? Lääkkeiden takia, kyllä.
Omalla kohdallani kävi tosin niin, että haitat menivät ohi, kun pääsin lääkityksistä eroon. Jonkin verran jäi tuota tardiivia, kielen kärki suussa hakeutuu jatkuvasti alaetuhampaiden takapintaa "nuolemaan". Jokseenkin harmiton haitta, jonka kanssa pystyn elämään.
Enkä nyt aivan suoraan kenellekään sano mitään, koska omat kokemukset on omia kokemuksia, en voi kokea ja tuntea muiden puolesta.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Onko nuo ihmiset jotenkin erityisesti valinneet kokea tunteensa kun heidän kehonsa on sotkettu kemikaaleilla?

Valinneet sen että siitä jää trauma ehkä kehoon? Siis käytännössä esim tardiivi dyskinesia vaikuttaa joka hetkeen jossa ihmiset tulkitsevat sinua kasvojesi kautta. Siis uskoisin, että nuo ihmiset jos jotkut ovat oikeasti yrittäneet säilyttää elämänasenteen, ja jopa yrittäneet taistella osa pysyäkseen hengissä harmiensa kanssa. Traumahan ei ole valinta missään nimessä

Lue lisää

Mitä väliä sillä on, jos joku tekee jotain omia tulkintoja toisen kasvoista ?
Onko elämässä elettävä niin, että pohtii, mitä muut mahtavat ajatella ? Helpottaa paljon, kun ei niin välitä, katsooko joku jotain toisen ominaisuutta, tms.
Itsekin tajusin tuon vasta myöhemmällä aikuisiällä. Myönnän, että ei silloin ollut helppoa, kun aina mietin, mitä muut ajattelevat minusta.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Se on totta, että heitä tuskin hirväesti lohduttaa se, että samat lääkkeet auttaa ja pelastaa tuhansia ihmisiä, samaan aikaan kun heillä on sivuvaikutuksia.

Muuten hyvä mutta monet haitat mitä psyykenlääkkeissä on esim seksuaalihaitat on niin yleisiä SSRI-lääkkeissä että niitä voisi ennemminkin sanoa lääkkeen vaikutuksiksi siinä missä tavoiteltu vaikutus sivuvaikutusten sijaan. Esim akatisian riski Abilifyssä on yleinen ja haittavaikutusten riski antipsykooteissa kuten TD:n nousee vuosi vuodelta. Se on mitä ne lääkkeet nyt vaan tekee. Se on ruletista kiinni mikä haitta osuu kohdalle.

Redditissä PSSD-foorumin jäsenmäärä nousi vasta 20000:een ja se on jäävuoren huippu.

Psyykenlääkkeet on myös iso kuolinsyy kaikenkaikkiaan.

En tiedä ketään ihmistä lähipiirissä joka olisi kokenut että lääkkeet pelasti elämän, etenkään kun käyttöä on ollut vuosia ja iskee vieroitusoireita lopettaessa

Anonyymi00069 kirjoitti:

Muuten hyvä mutta monet haitat mitä psyykenlääkkeissä on esim seksuaalihaitat on niin yleisiä SSRI-lääkkeissä että niitä voisi ennemminkin sanoa lääkkeen vaikutuksiksi siinä missä tavoiteltu vaikutus sivuvaikutusten sijaan. Esim akatisian riski Abilifyssä on yleinen ja haittavaikutusten riski antipsykooteissa kuten TD:n nousee vuosi vuodelta. Se on mitä ne lääkkeet nyt vaan tekee. Se on ruletista kiinni mikä haitta osuu kohdalle.

Redditissä PSSD-foorumin jäsenmäärä nousi vasta 20000:een ja se on jäävuoren huippu.

Psyykenlääkkeet on myös iso kuolinsyy kaikenkaikkiaan.

En tiedä ketään ihmistä lähipiirissä joka olisi kokenut että lääkkeet pelasti elämän, etenkään kun käyttöä on ollut vuosia ja iskee vieroitusoireita lopettaessa

Lue lisää

Jännä kun monelle akatisiapotilaalle se on aivan kiduttava haitta ja neuroleptejä ent. Neuvostoliitossa sitä käytettiin kidutusmuotonakin mutta jonkun mielestä nuo on harmittomia haittoja. On kyllä sangen merkillistä. Varmaan vaan mielentilasta kiinni, miten vahva on eh vai miten se meni. Olen lukenut kuvauksia jossa pysyvä TD on niin ahdistava joillekin että kokevat että elämä on ohi. Samaten akatisiafoorumeilla olen nähnyt pahinta kärsimystä missään, etenkin niillä joilla vaiva kroonisempana ja yrittävät akatisian kanssa vieroittautua lääkkeistä

Anonyymi00061 kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, jos joku tekee jotain omia tulkintoja toisen kasvoista ?
Onko elämässä elettävä niin, että pohtii, mitä muut mahtavat ajatella ? Helpottaa paljon, kun ei niin välitä, katsooko joku jotain toisen ominaisuutta, tms.
Itsekin tajusin tuon vasta myöhemmällä aikuisiällä. Myönnän, että ei silloin ollut helppoa, kun aina mietin, mitä muut ajattelevat minusta.

Lue lisää

No joo mutta se vain on karu fakta että esim sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kehonkieli on merkityksellisessä roolissa, ihmiset on ennakkoluuloisia ja jos naamasi vääntelehtii se voi aiheuttaa ennakkoluuloja, kysymyksiä ja sinua tuijotetaan enemmän. Toki voi olla välittämättä asiasta mutta sen kanssa joutuu tekemään töitä ja ihmisiä voidaan syrjiä jos on erilainen. Sitä se vain on

Kaikilla TD ei mene ohi

Anonyymi00069 kirjoitti:

Muuten hyvä mutta monet haitat mitä psyykenlääkkeissä on esim seksuaalihaitat on niin yleisiä SSRI-lääkkeissä että niitä voisi ennemminkin sanoa lääkkeen vaikutuksiksi siinä missä tavoiteltu vaikutus sivuvaikutusten sijaan. Esim akatisian riski Abilifyssä on yleinen ja haittavaikutusten riski antipsykooteissa kuten TD:n nousee vuosi vuodelta. Se on mitä ne lääkkeet nyt vaan tekee. Se on ruletista kiinni mikä haitta osuu kohdalle.

Redditissä PSSD-foorumin jäsenmäärä nousi vasta 20000:een ja se on jäävuoren huippu.

Psyykenlääkkeet on myös iso kuolinsyy kaikenkaikkiaan.

En tiedä ketään ihmistä lähipiirissä joka olisi kokenut että lääkkeet pelasti elämän, etenkään kun käyttöä on ollut vuosia ja iskee vieroitusoireita lopettaessa

Lue lisää

En tiedä ketään, joka olisi suoranaisesti psyykenlääkkeisiin kuollut.

Anonyymi00071 kirjoitti:

No joo mutta se vain on karu fakta että esim sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kehonkieli on merkityksellisessä roolissa, ihmiset on ennakkoluuloisia ja jos naamasi vääntelehtii se voi aiheuttaa ennakkoluuloja, kysymyksiä ja sinua tuijotetaan enemmän. Toki voi olla välittämättä asiasta mutta sen kanssa joutuu tekemään töitä ja ihmisiä voidaan syrjiä jos on erilainen. Sitä se vain on

Kaikilla TD ei mene ohi

Lue lisää

Eipä sitä voi tietää, onko jollain ennestään tuntemattomalla mahdollisesti ennakkoluuloja.
Jos kysytään jotain, niin siihenhän voi vastata, ei se sen kummempaa ole.
Ja tuijottaako ihmiset ihan oikeasti, vai tuntuuko vain siltä, että tuijottavat ? Tuokin on vähän kuin "miten sen nyt ottaa".
Fiksut ihmiset eivät syrji toisia, se on faktaa.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Eipä sitä voi tietää, onko jollain ennestään tuntemattomalla mahdollisesti ennakkoluuloja.
Jos kysytään jotain, niin siihenhän voi vastata, ei se sen kummempaa ole.
Ja tuijottaako ihmiset ihan oikeasti, vai tuntuuko vain siltä, että tuijottavat ? Tuokin on vähän kuin "miten sen nyt ottaa".
Fiksut ihmiset eivät syrji toisia, se on faktaa.

Lue lisää

Joo mutta paljon on vähemmän fiksuja. Miksi olisi esim rasismia? Onko rasismiakin kokeneet jotenkin herkkiksiä jos reagoivat siihen?

Anonyymi00073 kirjoitti:

Eipä sitä voi tietää, onko jollain ennestään tuntemattomalla mahdollisesti ennakkoluuloja.
Jos kysytään jotain, niin siihenhän voi vastata, ei se sen kummempaa ole.
Ja tuijottaako ihmiset ihan oikeasti, vai tuntuuko vain siltä, että tuijottavat ? Tuokin on vähän kuin "miten sen nyt ottaa".
Fiksut ihmiset eivät syrji toisia, se on faktaa.

Lue lisää

Tämän eron ihmisten omissa asenteissa huomaa helposti, kun vertaa MT puolta ja vammaispuolta keskenään.

Molempia ihmisryhmiä "katsotaan kieroon" mutta silti toinen ryhmä kuvittelee, että heidän tärinä jossain bussin perällä herättäisi enemmän huomiota, kuin joku pyörätuoli.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Tämän eron ihmisten omissa asenteissa huomaa helposti, kun vertaa MT puolta ja vammaispuolta keskenään.

Molempia ihmisryhmiä "katsotaan kieroon" mutta silti toinen ryhmä kuvittelee, että heidän tärinä jossain bussin perällä herättäisi enemmän huomiota, kuin joku pyörätuoli.

Lue lisää

Erilaisuuteen kiinnitetään huomiota. Niin se vain on, turha laittaa sitä vain yksilön itsensä syyksi. Tästäkin syystä naaman nykiminen aiheuttaa tuskaa. Käsittääkseni TD:hen on liitetty myös kognitiivisia oireita eli se on osoitus aivojen rappeutumisesta lääkkeiden takia

Anonyymi00078 kirjoitti:

Joo mutta paljon on vähemmän fiksuja. Miksi olisi esim rasismia? Onko rasismiakin kokeneet jotenkin herkkiksiä jos reagoivat siihen?

En ole väittänyt ketään herkkikseksi. Tietenkin kiusaaminen ja haukkuminen tuntuvat pahaöta.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Tämän eron ihmisten omissa asenteissa huomaa helposti, kun vertaa MT puolta ja vammaispuolta keskenään.

Molempia ihmisryhmiä "katsotaan kieroon" mutta silti toinen ryhmä kuvittelee, että heidän tärinä jossain bussin perällä herättäisi enemmän huomiota, kuin joku pyörätuoli.

Lue lisää

Käytän apuvälinettä, mutta en mieti, katsooko joku minua jotenkin kieroon vai ei.
Onhan se upeaa olla erilainen, erota joukosta, ainakin huomataan. Jos sekoittuisi massaan, kukaan ei huomaisi lainkaan.
Toistan edelleen, miksi pitäisi miettiä, mitä muut ajattelevat ?
Jos nyt on jotenkin erilainen tai poikkeava, ei se huononna ihmistä millään tavalla, jokaisella on ihmisarvo. Ihminen voi tietty itse pitää itseään huonompana, mutta silloin on kyse heikosta itsetunnosta.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Erilaisuuteen kiinnitetään huomiota. Niin se vain on, turha laittaa sitä vain yksilön itsensä syyksi. Tästäkin syystä naaman nykiminen aiheuttaa tuskaa. Käsittääkseni TD:hen on liitetty myös kognitiivisia oireita eli se on osoitus aivojen rappeutumisesta lääkkeiden takia

Lue lisää

Olen myöntänyt itselleni, että aivoni ovat rappeutuneet vuosien saatossa, ja pystyn sen myöntämään ääneen muillekin. Jos se on jollekin ongelma, ei se ole minun ongelma.
Eihän sille voi itse mitään, jos on kokenut "kovia", ja se on jättänyt jälkensä.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Käytän apuvälinettä, mutta en mieti, katsooko joku minua jotenkin kieroon vai ei.
Onhan se upeaa olla erilainen, erota joukosta, ainakin huomataan. Jos sekoittuisi massaan, kukaan ei huomaisi lainkaan.
Toistan edelleen, miksi pitäisi miettiä, mitä muut ajattelevat ?
Jos nyt on jotenkin erilainen tai poikkeava, ei se huononna ihmistä millään tavalla, jokaisella on ihmisarvo. Ihminen voi tietty itse pitää itseään huonompana, mutta silloin on kyse heikosta itsetunnosta.

Lue lisää

Apuvälineen käyttö on eri kuin nykivä naama tai akatisiassa edestakaisin ravaava potilas. Luepa montako prosenttia pelkkä kehonkieli on vuorovaikutuksesta ja mitä signaaleja ja ennakkoluuloja nykivät liikkeet tai naama lisää. Käytännössä esim työssäkin, kumppaninhankinnassa, kaupan kassalla. Kyllä tuijotteluun joskus varmaan tottuu, mutta nuo ennakkoluulot on aiheutettu lääketietern toimesta kun joku nyt vain keksi että motoriikalle tärkeitä välittäjäaineita on sorkittu

Anonyymi00090 kirjoitti:

Apuvälineen käyttö on eri kuin nykivä naama tai akatisiassa edestakaisin ravaava potilas. Luepa montako prosenttia pelkkä kehonkieli on vuorovaikutuksesta ja mitä signaaleja ja ennakkoluuloja nykivät liikkeet tai naama lisää. Käytännössä esim työssäkin, kumppaninhankinnassa, kaupan kassalla. Kyllä tuijotteluun joskus varmaan tottuu, mutta nuo ennakkoluulot on aiheutettu lääketietern toimesta kun joku nyt vain keksi että motoriikalle tärkeitä välittäjäaineita on sorkittu

Lue lisää

En ymmärrä mikä pointtisi on muutakuin vähätellä muiden kokemuksia?

Anonyymi00079 kirjoitti:

Tämän eron ihmisten omissa asenteissa huomaa helposti, kun vertaa MT puolta ja vammaispuolta keskenään.

Molempia ihmisryhmiä "katsotaan kieroon" mutta silti toinen ryhmä kuvittelee, että heidän tärinä jossain bussin perällä herättäisi enemmän huomiota, kuin joku pyörätuoli.

Lue lisää

No itse uskon täysin että akatisiassa edestakaisin ravaava potilas herättää ennakkoluuloja tai ihminen jonka kasvot tekee kokoajan tavallisuudesta poikkeavia liikkeitä. Toki siinä voi tulla tulkinta että okei, hänellä on joku liikehäiriösairaus. Esim akatisiassa olevia ei ymmärretä. Arvaapa mistä tiedän? Ja pahassa akatisiassa ei edes ole elämää, jos silloin on ollut elämää, ei ole ollut paha akatisia.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Vaan jos teet ajoissa. C-PTSD voi joo saada mut jos valitat vuosien päästä niin sillä ei väliä.

C-PTSD:n sain itse

Anonyymi00072 kirjoitti:

En tiedä ketään, joka olisi suoranaisesti psyykenlääkkeisiin kuollut.

No katsopa sitten vaikka psykiatrian raskaasti lääkittyjen elinajanodotteita vrt normiväestö. Ja sitten voit lukea vaikka Peter Götzschen arviot paljonko psyykenlääkkeisiin kuolee per vuosi. Suoraan selvästi tapahtuvia kuolemia on varmaan vähemmän, toki niitäkin voi olla esim huono lääkereaktio tai QT ajan pidentyminen jonka lääke pahentanut ja äkkikuolema(monestikohan edes tehdään suoraa yhteyttä). Mutta semmoisia ei niin selkeitä yhteyksiä on varmasti enemmän. Esim lääke lisää riskiä sairastua diabetekseen ja lihoa ja tätä kautta terveydentilan heikentyminen

Anonyymi00094 kirjoitti:

No katsopa sitten vaikka psykiatrian raskaasti lääkittyjen elinajanodotteita vrt normiväestö. Ja sitten voit lukea vaikka Peter Götzschen arviot paljonko psyykenlääkkeisiin kuolee per vuosi. Suoraan selvästi tapahtuvia kuolemia on varmaan vähemmän, toki niitäkin voi olla esim huono lääkereaktio tai QT ajan pidentyminen jonka lääke pahentanut ja äkkikuolema(monestikohan edes tehdään suoraa yhteyttä). Mutta semmoisia ei niin selkeitä yhteyksiä on varmasti enemmän. Esim lääke lisää riskiä sairastua diabetekseen ja lihoa ja tätä kautta terveydentilan heikentyminen

Lue lisää

Lääkkeet lisäävät riskejä, kyllä. Elämäkin on riski, jos oikein tarkkaan ajattelee.
Olen joskus miettinyt, että miksiköhän väitetään, että mt-ongelmaiset kuolevat ehkä aikaisemmin kuin terveet ihmiset. Saattaa johtua pitkälti siitäkin, kun mt-ongelmaisia hoidetaan ja tutkitaan heikommin esim. somaattisen terveydenhuollon puolella.
Usein ei uskota, jos kertoo jonkin olevan pielessä, vaan saatetaan sanoa, että oireet johtuvat korvien välistä. Kohtelu on joskus tosi välinpitämätöntä (onneksi kuitenkin harvemmin).
Uskoisin, että tuokin seikka vaikuttaa jonkin verran mt-potilaiden elinajanodotteeseen.
Itse käytin yhtä lääkettä lähes 15 vuotta, se lääke pidensi tuota QT-rytmiä, mutta siitä ei kukaan lääkäri/psykiatri välittänyt. Käytin monia muitakin lääkkeitä, ehkä joku niistä aiheutti samaa haittaa. Edelleen onnekseni olen hengissä, vaikkakin aika huonossa kunnossa, fyysisesti.

Anonyymi00091 kirjoitti:

En ymmärrä mikä pointtisi on muutakuin vähätellä muiden kokemuksia?

Onko se vähättelyä, kun yrittää tsempata, että tekin kelpaatte, olette arvokkaita ihmisiä aivan omina itsenänne ?
Jollain nykii naama, jollain on akatisiaa, jotkut on pyörätuolissa, joillain ei ole käsiä tai jalkoja, jotkut on sokeita tai kuuroja, jotkut ovat lyhytkasvuisia, jne. jne.
Olemme kaikki erilaisia, mutta siltikin samanarvoisia.

Anonyymi00092 kirjoitti:

No itse uskon täysin että akatisiassa edestakaisin ravaava potilas herättää ennakkoluuloja tai ihminen jonka kasvot tekee kokoajan tavallisuudesta poikkeavia liikkeitä. Toki siinä voi tulla tulkinta että okei, hänellä on joku liikehäiriösairaus. Esim akatisiassa olevia ei ymmärretä. Arvaapa mistä tiedän? Ja pahassa akatisiassa ei edes ole elämää, jos silloin on ollut elämää, ei ole ollut paha akatisia.

Lue lisää

Miten voi tietää tai uskoa, mitä joku ventovieras ajattelee sinut/minut nähdessään, on sitten akatisiaa tai mitä tahansa ? Mistä voi tietää, että jollekin ventovieraalle tulisi ennakkoluuloja ?
Ehkäpä se on suurelta osin myös ajattelutapa, että mitä muut mahtavat ajatella, katsooko joku, näkeekö joku, jne.
Harvoin ihmisillä tuolla kaupungeilla ja kylillä kulkiessaan on aikaa pohtia vastaantulevien asioita, tai keskittyä siihen, miltä kukakin näyttää. Usein ihmiset kulkevat ihan omissa ajatuksissaan kiinnittämättä kovin paljoa huomiota muihin ihmisiin ympärillään.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Miten voi tietää tai uskoa, mitä joku ventovieras ajattelee sinut/minut nähdessään, on sitten akatisiaa tai mitä tahansa ? Mistä voi tietää, että jollekin ventovieraalle tulisi ennakkoluuloja ?
Ehkäpä se on suurelta osin myös ajattelutapa, että mitä muut mahtavat ajatella, katsooko joku, näkeekö joku, jne.
Harvoin ihmisillä tuolla kaupungeilla ja kylillä kulkiessaan on aikaa pohtia vastaantulevien asioita, tai keskittyä siihen, miltä kukakin näyttää. Usein ihmiset kulkevat ihan omissa ajatuksissaan kiinnittämättä kovin paljoa huomiota muihin ihmisiin ympärillään.

Lue lisää

No kokeile työelämää, parisuhteen muodostamista jne. Toki minäkin tänään näin jonkun huumeissa mesoavan tänään ja jaksoin ehkä kaksi ajatusta uhrata asiaan. Eniten ajatuksena oli onko turvallista kävellä siitä kun toisen kehonkieli näytti hyvin oudolta ja hakkasi seinää sekavana. On aivan turhaa väittää, että kaikki olisi ideaalia. Onko lihavuuden takia vihakommentteja saavat, esim rasismia kohtaavat jotenkin herkkiä vai voisiko yhteiskunta vain olla hankalampi paikka elää tietyissä tapauksissa? Itsestä kai moni asia on kiinni mutta voi vaatia ensin kovan kuoren kasvatusta ja valitettava on että ennakkoluulot on olemassa, korostuvat tietyissä tilanteissa enemmän. Esim en ole nähnyt yhtään kaupan kassaa tardiivin dyskinesian kanssa.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Onko se vähättelyä, kun yrittää tsempata, että tekin kelpaatte, olette arvokkaita ihmisiä aivan omina itsenänne ?
Jollain nykii naama, jollain on akatisiaa, jotkut on pyörätuolissa, joillain ei ole käsiä tai jalkoja, jotkut on sokeita tai kuuroja, jotkut ovat lyhytkasvuisia, jne. jne.
Olemme kaikki erilaisia, mutta siltikin samanarvoisia.

Lue lisää

Juu kaunis ajatus mutta silti osalla on huomattavasti raskaampi elämä. Itselläni akatisiaa potevana oikeastaan miltä näyrin oli pienin murhe mutta kyllä se silti ahdistavaa on miten vähän ihmisiä kellä on se ymmärretään kokemustasolla, edes hoidossa. Kyllä siinä helposti kylähyllyn leima tulee laukkoessa edestakaisin ja yhteiskunnassakin odotellaan paikallaoloa tietyissä tilanteissa jotka oli itseltä poissuljettuja. Muuten katsotaan kummissaan ja fakta on että kyllä ravaaminen jossain edestakaisin herättää kysymyksiä. Itse olin vain ihmisiltä suljetuissa tiloissa koska käytännössä olo oli kuin taistelin siitä että jaksan enää joka hetki. Muistan esim menneeni kauppaan ja kävelleeni koko kaupan lujaa läpi pystymättä muodostamaan ajatusta mitä otan kehossa ollen kauhua. Hoksasin että on jono. Tajusin että en muutenkaan haluaisi stepata siinä, ja koko kehoni oli selviytymis/paniikkimoodissa joten lähdin vain ja jätin korin siihen. Tuli kauhun tunne ajatuksesta että seisoisin paikallaan koska en pystynyt olemaan koska akatisian tunne paheni rajoittamalla liikettä. Steppasin siitä suoraan kotia jossa jatkoin kävelemistä väsyneenä, enkä pystynyt nukkumaan siinä olossa ja mietin mihin vuorokauden aikaan olen riittävän uupunut että voin ottaa unilääkkeen jolla nukahdan, joka ei vie tunnetta pois mutta ehkä uupumus nukahduttaa.

Anonyymi00135 kirjoitti:

Juu kaunis ajatus mutta silti osalla on huomattavasti raskaampi elämä. Itselläni akatisiaa potevana oikeastaan miltä näyrin oli pienin murhe mutta kyllä se silti ahdistavaa on miten vähän ihmisiä kellä on se ymmärretään kokemustasolla, edes hoidossa. Kyllä siinä helposti kylähyllyn leima tulee laukkoessa edestakaisin ja yhteiskunnassakin odotellaan paikallaoloa tietyissä tilanteissa jotka oli itseltä poissuljettuja. Muuten katsotaan kummissaan ja fakta on että kyllä ravaaminen jossain edestakaisin herättää kysymyksiä. Itse olin vain ihmisiltä suljetuissa tiloissa koska käytännössä olo oli kuin taistelin siitä että jaksan enää joka hetki. Muistan esim menneeni kauppaan ja kävelleeni koko kaupan lujaa läpi pystymättä muodostamaan ajatusta mitä otan kehossa ollen kauhua. Hoksasin että on jono. Tajusin että en muutenkaan haluaisi stepata siinä, ja koko kehoni oli selviytymis/paniikkimoodissa joten lähdin vain ja jätin korin siihen. Tuli kauhun tunne ajatuksesta että seisoisin paikallaan koska en pystynyt olemaan koska akatisian tunne paheni rajoittamalla liikettä. Steppasin siitä suoraan kotia jossa jatkoin kävelemistä väsyneenä, enkä pystynyt nukkumaan siinä olossa ja mietin mihin vuorokauden aikaan olen riittävän uupunut että voin ottaa unilääkkeen jolla nukahdan, joka ei vie tunnetta pois mutta ehkä uupumus nukahduttaa.

Lue lisää

Traumat jää kehoon vaikka kuinka järkeilisi.

Anonyymi00092 kirjoitti:

No itse uskon täysin että akatisiassa edestakaisin ravaava potilas herättää ennakkoluuloja tai ihminen jonka kasvot tekee kokoajan tavallisuudesta poikkeavia liikkeitä. Toki siinä voi tulla tulkinta että okei, hänellä on joku liikehäiriösairaus. Esim akatisiassa olevia ei ymmärretä. Arvaapa mistä tiedän? Ja pahassa akatisiassa ei edes ole elämää, jos silloin on ollut elämää, ei ole ollut paha akatisia.

Lue lisää

Olin kerran terveysasemalla odotusaulassa istumassa, ja yksi henkilö käveli levottomana ympyrää siinä pienessä tilassa. Itselleni ainakaan ei tullut minkäänlaisia ennakkoluuloja, huomasin vain, että hänellä ei varmaankaan ollut kovin hyvä olla.
Olisiko siinä pitänyt ruveta miettimään, mikä hänellä mahtaa olla ongelmana, ja miksi ?
Enemmän siinä istuessani tuli mietiskeltyä omia juttuja. Usein ihmiset vain luulevat, että toiset ajattelevat heistä jos vaikka mitä. Mistä sekin sitten johtuu, siihenkin kai jokaisella omat syynsä.

Anonyymi00138 kirjoitti:

Olin kerran terveysasemalla odotusaulassa istumassa, ja yksi henkilö käveli levottomana ympyrää siinä pienessä tilassa. Itselleni ainakaan ei tullut minkäänlaisia ennakkoluuloja, huomasin vain, että hänellä ei varmaankaan ollut kovin hyvä olla.
Olisiko siinä pitänyt ruveta miettimään, mikä hänellä mahtaa olla ongelmana, ja miksi ?
Enemmän siinä istuessani tuli mietiskeltyä omia juttuja. Usein ihmiset vain luulevat, että toiset ajattelevat heistä jos vaikka mitä. Mistä sekin sitten johtuu, siihenkin kai jokaisella omat syynsä.

Lue lisää

Hienoa, että itse koit noin mutta maailma ei vain makaa niin kaikkien osalta.

Anonyymi00148 kirjoitti:

Hienoa, että itse koit noin mutta maailma ei vain makaa niin kaikkien osalta.

Paljon riippuu missä ja milloin näkee. Konteksti määrittää paljon. Terveysasemalla välttämättä ei, metrossa joo

Anonyymi00148 kirjoitti:

Hienoa, että itse koit noin mutta maailma ei vain makaa niin kaikkien osalta.

Pointti oli lähinnä se, että eihän ihminen voi tietää, kiinnittääkö häneen kukaan huomiota tuolla kulkiessaan.
Jos ihmisessä on jotain erilaista, vaikka nykimistä, tai mitä ikinä, niin ihminen usein itse miettii, että muut katsovat, ja mitä he mahtavat ajatella. Erilaisuus voi aiheuttaa häpeää, joka sekin on tunne muiden tunteiden joukossa. Häpeässäkään ei ole mitään hävettävää.
Ja tottahan se toki on, että voihan joku katsoakin pitempään toista ihmistä, ehkäpä ajatellakin jotain siitä toisesta, mutta eiköhän se ole sen katsojan oma ongelma, jos hän muiden asioista tekee itselleen ongelman.
Se, jolla ehkä naamaa nykii, tai mikä tahansa on erilaista tai poikkeavaa, ei ole ihmisen oma vika, vaan yleensä se johtuu jostain, sille on jokin aiheuttaja.

Anonyymi00149 kirjoitti:

Paljon riippuu missä ja milloin näkee. Konteksti määrittää paljon. Terveysasemalla välttämättä ei, metrossa joo

Näkeehän tuolla kulkiessa vaikka mitä, ja minkälaista. Mutta me ihmiset olemme erilaisia, ja saammekin olla.
On valitettavaa, että joskus ihmiset suhtautuvat huonollakin tavalla kanssaihmisiin, mutta se johtuu ymmärtämättömyydestä ja mistä lienee muusta (joskus ihan vaan typeryydestä), joka sitten on sellaisen ihmisen omaa ongelmaa.
Joitain vuosia sitten olin odotusaulassa istumassa, ja ilmeisesti jollain lailla siinä ilmeilin, kun yksi henkilö huomautti jotakin kasvojeni liikkeistä, ei kuitenkaan rumalla tavalla. En edes muista tarkasti hänen sanomaansa. Siinä hänelle taisin vain nyökätä, että kuulin hänet kyllä.
Ohi menevä hetki, jota en jälkeenpäin tullut ajatelleeksi sen kummemmin.

Anonyymi00135 kirjoitti:

Juu kaunis ajatus mutta silti osalla on huomattavasti raskaampi elämä. Itselläni akatisiaa potevana oikeastaan miltä näyrin oli pienin murhe mutta kyllä se silti ahdistavaa on miten vähän ihmisiä kellä on se ymmärretään kokemustasolla, edes hoidossa. Kyllä siinä helposti kylähyllyn leima tulee laukkoessa edestakaisin ja yhteiskunnassakin odotellaan paikallaoloa tietyissä tilanteissa jotka oli itseltä poissuljettuja. Muuten katsotaan kummissaan ja fakta on että kyllä ravaaminen jossain edestakaisin herättää kysymyksiä. Itse olin vain ihmisiltä suljetuissa tiloissa koska käytännössä olo oli kuin taistelin siitä että jaksan enää joka hetki. Muistan esim menneeni kauppaan ja kävelleeni koko kaupan lujaa läpi pystymättä muodostamaan ajatusta mitä otan kehossa ollen kauhua. Hoksasin että on jono. Tajusin että en muutenkaan haluaisi stepata siinä, ja koko kehoni oli selviytymis/paniikkimoodissa joten lähdin vain ja jätin korin siihen. Tuli kauhun tunne ajatuksesta että seisoisin paikallaan koska en pystynyt olemaan koska akatisian tunne paheni rajoittamalla liikettä. Steppasin siitä suoraan kotia jossa jatkoin kävelemistä väsyneenä, enkä pystynyt nukkumaan siinä olossa ja mietin mihin vuorokauden aikaan olen riittävän uupunut että voin ottaa unilääkkeen jolla nukahdan, joka ei vie tunnetta pois mutta ehkä uupumus nukahduttaa.

Lue lisää

Ihmiset myös tuntevat elämänsä raskauden eri tavoin. Joillekin vähemmänkin rankat asiat ja kokemukset voivat olla todella raskaita. Joku voi kokea tosi kovia asioita elämässään, mutta ei koe niitä liian raskaiksi.
Itseään ei pysty alkaa vertailemaan muihin, tai muita itseensä, silloin kun puhutaan kokemuksista, koska koemme kaiken omilla tavoillamme.
Ei voi sanoa, että joku olisi herkempi kuin toinen, koska niin voi hyvinkin olla, eli ei voi väheksyä muiden kokemuksia. Eikä voi sanoa toiselle, että et ole sitten kovia kokenut, koska toinen voi kestää ja sietää rankemmatkin jutut paremmin.
Tuo kaikki johtuu siitä, kun olemme yksilöitä, ja siksi yksilöllisiä.

Anonyymi00184 kirjoitti:

Ihmiset myös tuntevat elämänsä raskauden eri tavoin. Joillekin vähemmänkin rankat asiat ja kokemukset voivat olla todella raskaita. Joku voi kokea tosi kovia asioita elämässään, mutta ei koe niitä liian raskaiksi.
Itseään ei pysty alkaa vertailemaan muihin, tai muita itseensä, silloin kun puhutaan kokemuksista, koska koemme kaiken omilla tavoillamme.
Ei voi sanoa, että joku olisi herkempi kuin toinen, koska niin voi hyvinkin olla, eli ei voi väheksyä muiden kokemuksia. Eikä voi sanoa toiselle, että et ole sitten kovia kokenut, koska toinen voi kestää ja sietää rankemmatkin jutut paremmin.
Tuo kaikki johtuu siitä, kun olemme yksilöitä, ja siksi yksilöllisiä.

Lue lisää

Ilmeisesti rasismiin reagoiminen on herkkyyttä sun logiikalla. Kiusatuksi tulokin on suhtautumista vaan.

Anonyymi00203 kirjoitti:

Ilmeisesti rasismiin reagoiminen on herkkyyttä sun logiikalla. Kiusatuksi tulokin on suhtautumista vaan.

Ymmärrätköhän lainkaan lukemiasi tekstejä ? Yritä keskittyä paremmin.
En väittänyt kenenkään henkilökohtaisesti suhtautuvan johonkin herkästi tai sitten ei. Mainitsin vain, että ihmiset on erilaisia. Ymmärrätkö ?

Anonyymi00041 kirjoitti:

Jokainen asiallinen valitus minkä olen tehnyt on mennyt "läpi" ja tuottnut jonkinlaista tulosta.

Et ole tainnut montaa nähdä.

Anonyymi00221 kirjoitti:

Et ole tainnut montaa nähdä.

Valituksista, vai asiallisista valituksista?

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tehnyt keskimäärin yhden valituksen vuodessa. Ne vastaa noin 10-15% niistä valituksista joita hyvinvointialueen miepä palveluissa tehdään vuosittain. Sillä mittarilla mitattuna, väittäisin että olen nähnyt aika monta.

Anonyymi00230 kirjoitti:

Valituksista, vai asiallisista valituksista?

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tehnyt keskimäärin yhden valituksen vuodessa. Ne vastaa noin 10-15% niistä valituksista joita hyvinvointialueen miepä palveluissa tehdään vuosittain. Sillä mittarilla mitattuna, väittäisin että olen nähnyt aika monta.

Lue lisää

"joillekin vähemmänkin rankat asiat ja kokemukset voivat olla todella raskaita."

Siis tuosta toteamuksestasi tulee jotenkin vähättelevä kuva ihmisten kokemia asioita kohtaan. Kuka määrittelee mikä on rankka asia ja mikä ei ole rankka?

Et voi esimerkiksi vetää suoraa johtopäätöstä siitä että sinun kokemuksesi akatisiasta ei ollut raskas eikä traumatisoiva että jollekin se on voinut olla hyvinkin rankka kokemus eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä ihmisen herkkyyden kanssa. Ensinnäkin akatisiaa on montaa muotoa. Olen törmännyt kroonista akatisiaa poteviin, tosi pahaa akatisiaa poteviin ja suurin osa kertoo siitä että kokemus on ollut huomattavan rankka ja on myös ihmisiä joiden kohdalla someen on tullut läheinen kirjoittamaan että henkilö ei enää ole hengissä ja valitettavasti tiedän näitäkin useamman aikanani kun olen ihmisten kanssa vuorovaikittanut ja vaikuttaa että akatisian koiemus on näille ihmisille ollut hirvittävän raskas. Osalla ei ole toisella puolella maailmaa edes kunnon sosiaaliturvaa ja lääkärit ei anna kaikille kunnollista tukea. Erilaisen tuen määrä pitää ottaa myös huomioon ihmisten kokemuksissa.

Toki jollekin se ei ole rankka, mutta syy voi myös olla se että se ei ollut vaikeusasteeltaan sellainen kuin monilla muilla jotka esim kokee kroonista tai vakavampaa muotoa. Siis käytännössä itse käyttäisin mittarina sitä pystyykö ihminen yhtään lepäämään koska siis pahassa akatisiassa et. Sinä vain kävelet ja joka ikinen sekuntti päivästä hytkytät itseäsi, et välttämättä pysty kunnolla nukkumaan ja kun et nuku, selviytymiskeinot droppaa.

Toki se ei trauman asteelle kaikilla mene mutta tuo on jo fysiologisista mekanismeista luonnollista että se menee traumaksi jos se pitkäaikaisesti esim triggeröi kehon sympaattista hermostoa ja taistele pakene järjestelmää. Uuden tiedon mukaan traumahan asuu kehossa ja siinä ei ole kyse mitenkään tahdonalaisesta ilmiöstä. Toki osan hermostossa voi olla herkkyyksiä mutta väittäisin että extremekokemukset mikä esim paha akatisia on ovat sen verran rankkoja hermostolle siinä missä esimerkiksi kidutetuksi tulo (vanhassa NL:ssä neuroleptejä käytettiin kidutuksen muotona haittojensa osalta) niin eihän se ihme ole jos siitä seuraa trauma.

Anonyymi00231 kirjoitti:

"joillekin vähemmänkin rankat asiat ja kokemukset voivat olla todella raskaita."

Siis tuosta toteamuksestasi tulee jotenkin vähättelevä kuva ihmisten kokemia asioita kohtaan. Kuka määrittelee mikä on rankka asia ja mikä ei ole rankka?

Et voi esimerkiksi vetää suoraa johtopäätöstä siitä että sinun kokemuksesi akatisiasta ei ollut raskas eikä traumatisoiva että jollekin se on voinut olla hyvinkin rankka kokemus eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä ihmisen herkkyyden kanssa. Ensinnäkin akatisiaa on montaa muotoa. Olen törmännyt kroonista akatisiaa poteviin, tosi pahaa akatisiaa poteviin ja suurin osa kertoo siitä että kokemus on ollut huomattavan rankka ja on myös ihmisiä joiden kohdalla someen on tullut läheinen kirjoittamaan että henkilö ei enää ole hengissä ja valitettavasti tiedän näitäkin useamman aikanani kun olen ihmisten kanssa vuorovaikittanut ja vaikuttaa että akatisian koiemus on näille ihmisille ollut hirvittävän raskas. Osalla ei ole toisella puolella maailmaa edes kunnon sosiaaliturvaa ja lääkärit ei anna kaikille kunnollista tukea. Erilaisen tuen määrä pitää ottaa myös huomioon ihmisten kokemuksissa.

Toki jollekin se ei ole rankka, mutta syy voi myös olla se että se ei ollut vaikeusasteeltaan sellainen kuin monilla muilla jotka esim kokee kroonista tai vakavampaa muotoa. Siis käytännössä itse käyttäisin mittarina sitä pystyykö ihminen yhtään lepäämään koska siis pahassa akatisiassa et. Sinä vain kävelet ja joka ikinen sekuntti päivästä hytkytät itseäsi, et välttämättä pysty kunnolla nukkumaan ja kun et nuku, selviytymiskeinot droppaa.

Toki se ei trauman asteelle kaikilla mene mutta tuo on jo fysiologisista mekanismeista luonnollista että se menee traumaksi jos se pitkäaikaisesti esim triggeröi kehon sympaattista hermostoa ja taistele pakene järjestelmää. Uuden tiedon mukaan traumahan asuu kehossa ja siinä ei ole kyse mitenkään tahdonalaisesta ilmiöstä. Toki osan hermostossa voi olla herkkyyksiä mutta väittäisin että extremekokemukset mikä esim paha akatisia on ovat sen verran rankkoja hermostolle siinä missä esimerkiksi kidutetuksi tulo (vanhassa NL:ssä neuroleptejä käytettiin kidutuksen muotona haittojensa osalta) niin eihän se ihme ole jos siitä seuraa trauma.

Lue lisää

Lisäksi toistuva trauma altistaa cptsd-oireilulle. Etenkin kun se alkaa lapsuusiästä asti ja perusturvallisuus ja tunnesäätely pragaa

Anonyymi00148 kirjoitti:

Hienoa, että itse koit noin mutta maailma ei vain makaa niin kaikkien osalta.

Niin. Toiset ovat verbaalisempia omien ajatustensa suhteen. Tätä ei kukaan muu kuin henkilö itse voi kontrolloida. Eikä ulkopuolinen voi tietää sattuuko näitä omalle kohdalle koskaan tai usein. Kaikilla ei kielenkannattimet pysy kurissa. Tähän on ulkopuolisten pakko tottua jos aikoo ihmisten ilmoilla kulkea. Ja tätä toisen henkilön ongelmaa on pakko opetella kohtaamaan jos sattuu omalle kohdalle useammin kuin kerran.

Anonyymi00149 kirjoitti:

Paljon riippuu missä ja milloin näkee. Konteksti määrittää paljon. Terveysasemalla välttämättä ei, metrossa joo

Persoona myös. Toisen henkilön olemassaolo voi olla hankalampaa riippuen siitä millainen persoona on.

Pitää lisätä sitten vielä, että tuolla terveydenhuollossa alkavat puhumaan työstä ja työvoimapolitiikasta ja että työ parantaa kaikki haavat ja ruhjeet. TE-toimistossa puhuvat terveydenhuoltoa aivan kuten olisivat jotakin alan ammattilaisia. Luovat omia diagnoosejaan ja päättelevät omiaan. Tulee mieleeni tästä vanha Kummelivitsi. Kohlo työmies menee lääkäriin ja lääkäri käskee pitämään kädet siellä omalla puolella. Minä sanoisin lääkäreillä, että pidetään kädet siellä omalla puolella ja TE-toimistolle, että pidetään kädet siellä omalla puolella. En minäkään opeta rakennusmiestä rakentamaan taikka maalaria maalaamaan.