Minä vaan, parempi yksin!

Tuhositte ystävyyden, koska ette halunneet että minulla on ystävä!!!

Ette hyväksyneet meidän suurta ikäeroa.

Ette halunneet, että lapsena ja nuorena minulla on ihminen elämässä, joka oli minua paljon vanhempi ja johon luotin.

Ette halunneet minulle hyvää elämää.

Keksitte kaikkea sairaita asioita meidän ystävyydestä...

Jotka kuulin, kun minusta tuli aikuinen ja olin lopettanut ammattikoulun. Aloin kuulemaan kaikkea saastaa mitä muka lapsena ja nuorena minulle oli tapahtunut!!

Miksette voineet ikinä uskoa, että hän ei ikinä tehnyt pahaa minulle!!

Eikä halunnut edes sitten, kun olin saavuttanut 18 vuoden iän ja käynyt ammattikoulua! Muuta kuin olla vain ystävä minun kanssani.

Miksi aina luullaan, että jos lapsella on ikäero ystävään, että se ystävä haluaa jotain kiellettyjä asioita tehdä lapsen ja kasvaavan nuoren kanssa?

Jos tekevät kaikenlaista mitä ystävät tekee ja ystävä käy lapsen ja nuoren kotona kylässä??

Luullaan, että iso ikäero tarkoittaa automaattisesti sitä, että vanhempi ystävä tekee nuorelle pahaa tai edes haluaa sitä eikä kunnioita lapsen ja nuoren rajoja!!

Enhän minä yksin kotona ollut vaan vanhempani oli aina kotona, kun ystävääni lapsena ja nuorena näin.

Vanhempani ei ikinä olisi antanut ystäväni tehdä minulle pahaa!!! Ei ikinä.

Niin kauan, kun olin lapsi ja nuori sain olla hänen ystävä, mutta kun lopetin ammattikoulun niin kaikkea saastaa sain alkaa kuulemaan mitä muka lapsena ja nuorena oli minulle tapahtunut!!!

Hän ei ikinä halunnut muuta kuin olla ystäväni.


Mutta te ihmiset ja yhteiskunta ette sitä hyväksyneet!!!

Miksi aina, jos lapsena tai nuoren elämässä on joku johon on iso ikäero luullaan pahaa ja saastaa tapahtuvan??????

Loppujen lopuksi te ette halunneet, että ikinä saan ystäviä tai kavereita!!

Ette te minun ystävääni satuta pelkästään teidän valheella vaan songalla!!

Monet kerrat itkenyt ja romahtanut täysin, kun lapsena ja nuorena minulla ei ikinä ollut oma ikäisiä kavereita tai ystäviä!!!

Itkenyt ja romahtanut, kun edelleenkään en saa omaa ikäisiä ystäviä ja kavereita edes samaa sukupuolta kuin itseni olen!!

Ystävyyden tuhoutumisen takia monet kerrat olen miettinyt miksen kelpaa? Ihmisille kaveriksi ja ystäväksi!!

Miksen minä saa ystäviä ja kavereita?

Ja kun saan kavereita ja ystäviä. Niin ihmiset haukkuu ja pilkkaa minun ystävää ja kaveria, kun on minun elämässäni!!!


Miksi sotkitte toisten elämään ja puhutte soopaa??

Miksette voineet uskoa, että lapsena ja nuorena minulla oli aito ystävä!!!

Loppujen lopuksi ajattelen, että parempi on, etten yritä saada enää kavereita tai ystäviä, kun aina ihmiset ja yhteiskunta tuhoaa ne!!


Ja joudun taas korjaamaan särkyneeni itseeni ja kokomaan elämäni uudestaan särkyneistä palaisista!!!


Parempi uskoa ja ymmärtää, että en ole ystävyyden tai kaveruuden arvoinen ihminen!!

Ja oppia elämään täysin yksin ilman ystäviä tai kavereita ja olemaan onnellinen, kun yksin aina teen kaiken. Nyt ja koko loppuelämäni!

En haaveile tai unelmoi, että yhtään kaveria tai ystävää saa!!!

Tyydyn siihen, ettei edes kukaan samaa sukupuolta halua olla ystäväni tai kaverini!!!

Miksi enää turhaan yritän???

Keskityn vain niihin mitä on elämässäni ja minkä teet, että ihmiset ovat pahoja ja ilkeitä ja haluavat toisilleen vain pahaa!!

Terveisin ihminen
kyllästynyt ihmisiin, jotka yhä uudestaan särkee ja hajoittaa minut sirpaleeksi!!