Hei vaan kaikille. Kirjotan tänne kun hyvät neuvot ois nyt tarpeen. Olen syönyt masennukseen useita vuosia sepramia ja jonkin aikaa sitten minulla todettiin paniikki/ahdistuneisuushäiriö. Jännitän hirveästi etukäteen kaikkia asioita ja reagoin asiat vatsalla. Päivittäin/lähes kokoajan kärsin kuvottavasta tunteesta (ylävatsan?) alueella ,joka suuresti edesauttaa tuota tympeää panikointia .kun on huono olo niin ei viitsi lähteä mihinkään jos vaikkapa oksentaa mitä ei kyllä ole tapahtunu useisiin vuosiin. Tahtois vaan selvittää että onko vika oikeasti olemassa vai onko se vika korvien välissä? kahvia olen vähentänyt huomattavasti ,ei mene kuin pari pikkukupia päivässä ,tupakkia poltan suht reilusti ,jonkuaikaa sitten oli puolen vuoden tauko tupakasta mutta vatsaoireita esiinty myös sinä aikana. Kuvotus on aamuisin aika voimakas varsinkin jos on herännyt aikaisin ,päivää kohti hieman paranee ja taas illalla tunne voimistuu. Neuvoja kuunnellaan mielellään (asiallisia) tai kertokaa tarinanne jos jollakulla on samanlaista vaivaa
Kuvotuksen tunne
neuvot tarpeen
81107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla on sama juttu; en nykyään juuri uskalla lähikauppaa kauemmas lähteä kun tuntuu että koko ajan saa nieleksiä yrjöä. Mulla yksi syy on se että kammoan oksentamista, ja pelkään että sekoan jos oksennan, ja muut näkevät sen. En ole oksentanut yli 20 vuoteen(!), mutta kun se kerran on korvien väliin iskostunut, pahoinvointi alkaa heti kun nousen bussiin tai viimeistään kaupungilla. En myöskään voi syödä mitään jos pitää lähteä johonkin; nykyään sentään uskallan syödä aamulla jos meno on vasta illalla, ennen saatoin paastota koko päivän ja syödä vasta illalla kotiin tultua...
Joskus olen saanut itseni psyykattua juuri sillä että hei, miten todennäköistä se on että juuri nyt tulisi yrjö kun ei se ole ennenkään tullut, mutta ei se läheskään aina auta. Joku käski ajatella että jos yrjö tulee niin antaa tulla, suu auki vain... en taida kokeilla. Usein on turvauduttava pameihin ja reseptillä saataviin mahalääkkeisiin. Veikkaan että sullakin tuo liittyy tuohon paniikkihäiriöön, sehän usein aiheuttaa fyysisiä oireita. Ehkä mahaoireet helpottaa jos sen saa ensin kuriin. Ja jos tosiaan pystyy puhumaan itselleen järkeä, siitä voisi olla apua. Tsemppiä!
No katos vaan. Mulla on kans just tuo oksentamisen kammo aika järkyttävä ja pari tuntia on ainakin oltava syömättä ennenku lähtee mihinkään. itekkään en oo oksentanu ainakaan 5vuoteen. Näköjään en oo ainut jolla on tällainen ongelma:) ei sillä että haluaisin jollekkin tällaista oloa:/ Jotenki tuo sun teksti tuntu siltä että olisin voinut sen itse kirjottaa:) Tsemppiä sulle kans ja hyvää kesää..
Ihan sama juttu, pelkään oksentamista todella paljon. Nyt kun ikää on enemmän on onneksi lieventynyt tämä kammo. Joskus aiemmin paniikki iski aina kun piti bussilla tai junalla mennä johonkin tai jonkun vieraan ihmisen kyydissä henkilöautolla. Kuvotuksen tunne tuli jo ennen kuin edes oli minnekään lähtenyt, viimeistään bussissa.
Raskauden alussa kärsin karmeasta pahoinvoinnista ja kuvotuksesta ja pelkkä ajatus työmatkasta bussissa oli aivan kaamea. Olin pitkään saikulla.
Mutta raskauden jälkeen kun olen vauvan kanssa matkustellut julkisilla en enää niin pelkää oksentamista eikä kuvota kun olen niin keskittynyt muuhun (ettei vauva ala huutaa ym.). Vieläkin ajoittain pelkään mutten enää niin hysteerisesti. Tsemppiä meille ja toivotaan että päästään kaikki eroon tästä ikävästä fobiasta!
Onneksi on tällaisia palstoja niin huomaa ettei ole yksin ongelmansa kanssa. Minulla on ihan sama juttu. En tykkää matkustaa bussilla kun tuntuu että varmasti se oksennus sieltä tulee (en ole myöskään oksentanut 10 vuoteen). En tiedä mistä kyseinen pelko on tullut, jännitän kyllä aika paljon esiintymistä, joten olisiko se sen kautta pahentunut. Joskus ahdistaa myös jos olen esim. paikassa msitä en pääse pois heti jos haluan (kokous, juhlatilaisuudet yms.) Itselläni on auttanut seuraava: Olin lähdössä työkaverini kyydillä päivän kestävälle työmatkalle. Paikan päällä piti olla erittäin skarppina. En tietysti nukkunut koko yönä kun jännitin matkaa. Olin siis kuolemanväsynyt kun aamulla lähdin matkaan. Vannoin itselleni että jos tästä selviän niin..Ja päivä meni erittäin hyvin. En oksentanut tms. mistä olin varma koska olin niin väsynyt. Kannattaa siis psyykata itseään kun "saavuttaa" jotain. Eli aina kun matkustat pitkän ajan esim. linja-autossa onnittele itseäsi että hyvinhän se meni. Kun sitten joskus olet taas aikeissa matkustaa voit muistella että silloinkin istuin yli viisi tuntia lija-autossa enkä silti oksentanut..Jaksamista sinullekin tämän vaivan kanssa, hankaloittaa tämä elämää aikasta paljon!
Kärsin ihan samanlaisista oireista...
jo reilu 8 vuotta on mennyt..kyllä on kaikki tutkittu ja tutkittu.. mitään vikaa ei oo. mut aina saa miettiä koska syö.. ja koska voi mennä ja mihin. koska "voi oksentaa"...paniikki kohtauksia tulee siellä sun täällä yms yms. julkisilla en ole kulkenut 7 vuoteen..ei vaan pysty ni ei pysty.
Olis kiva vaihtaa s.posti osoitteita tai jotain.. en oo ennen tavannut kohdannut ihmistä/ ihmisiä.. jotka kärsii samoista ongelmista mahansa kanssa...
Voitsitko jättää s-posti osoitteesi?
Mulle voi myös mailata, kiva olisi vaihtaa ajatuksia muiden mahavaivaisten/oksentamiskammoisten kanssa.
[email protected]
[email protected]