Näin meillä koto suomessa.

Vastaanottokeskuksiin hankittiin kalustoa 10 miljoonalla - nyt yli puolet keskuksista suljettu, miten kävi tavaroille? Suljettujen vastaanottokeskusten irtaimistolle kävi useita eri asioita: osa kierrätettiin uusiin keskuksiin, osa myytiin tai lahjoitettiin, ja merkittävä osa päätyi huonon kunnon vuoksi jätteeksi. Iltalehden uutisoiman Maahanmuuttoviraston (Migri) selvityksen mukaan vuosina 2015–2016 vastaanottokeskusten perustamiseen ja kalustamiseen käytettiin valtion varoja noin 10 miljoonaa euroa. Kun turvapaikanhakijoiden määrä väheni ja yli puolet keskuksista suljettiin, tavaroiden kohtalo määräytyi sen mukaan, kuka keskusta oli pyörittänyt. Tavarat jaettiin pääasiassa neljään eri osoitteeseen:1. Siirto jatkaville vastaanottokeskuksille Käyttökelpoista ja hyväkuntoista kalustoa (kuten sänkyjä, patjoja ja keittiötarvikkeita) pyrittiin ensisijaisesti siirtämään toimintaansa jatkaviin vastaanottokeskuksiin. Tällä tavoin säästettiin muiden yksiköiden hankintakustannuksissa.2. Palautus valtiolle tai operaattoreille Tavaroiden omistussuhteet riippuivat siitä, miten keskuksen sopimus oli tehty: Migrin omat keskukset: Valtion suoraan omistama kalusto varastoitiin tai siirrettiin valtion muihin tarpeisiin. Yksityiset ja järjestöjen ylläpitämät keskukset: Jos kaluston oli hankkinut keskusta pyörittänyt yritys (kuten Luona) tai järjestö (kuten SPR) valtion myöntämällä budjetilla, irtaimisto jäi sopimuksen päättyessä usein kyseisen organisaation omaisuudeksi. Nämä toimijat hyödynsivät tavaroita muussa omassa toiminnassaan.3. Myynti ja lahjoitukset kolmannelle osapuolelle. Osa ylläpitäjistä järjesti keskusten sulkeutuessa julkisia huutokauppoja tai poistomyyntejä, joissa kuntalaiset saivat ostaa kalusteita edullisesti. Tavaraa lahjoitettiin myös paikallisille hyväntekeväisyysjärjestöille, kierrätyskeskuksille ja kehitysyhteistyöhön.4. Hävitettävä jäte rankan kulutuksen vuoksi. Huomattava osa tavaroista oli käytössä niin huonokuntoisia, etteivät ne kelvanneet enää eteenpäin siirrettäviksi. Vastaanottokeskusten asukkaat vaihtuvat tiheään, ja kalusteet olivat kovassa ympärivuorokautisessa käytössä. Halvalla hankitut perushuonekalut ja patjat kuluivat nopeasti loppuun tai rikkoutuivat. Osa tavaroista jouduttiin hävittämään suoraan kaatopaikkajätteenä tai polttokelpoisena jätteenä hygieniasyistä tai korjauskelvottoman kunnon vuoksi. Migri ei pystynyt jälkikäteen antamaan tarkkaa arviota roskiin heitetyn tavaran tarkasta määrästä tai arvosta.