Jo vuonna 1980 neuvostoliittolaiset tiedemiehet laskivat planeetan maksimikapasiteetin. Heidän mallinsa mukaan biosfääri pystyy ylläpitämään vakautta vain 250 miljoonan ihmisen väestöllä. Tänään meitä on kahdeksan miljardia, ja luonto käynnistää jo itsesäätelymekanismeja ilmaston ja väestörakenteen kautta.
1980-luvun alussa fyysikko Viktor Gorshkov ja biologi Viktor Dolnik yhdistivät termodynamiikan ekologiaan. He pitivät biosfääriä yhtenä mekanismina, jolla oli selkeät energiarajat. Gorshkov, jonka työtä arvostelivat tulevat Nobelin palkinnon saajat, sovelsi kvanttimekaniikan laitteistoa hiilen ja energian liikkeeseen planeetalla.
Tutkijat etsivät vastausta kysymykseen: kuinka paljon resursseja suuret eläimet voivat ottaa ilman, että järjestelmän vakaus tuhoutuu. Kävi ilmi, että miljardien vuosien aikana luonto on kehittänyt tiukan energianjakelun sääntelyn. Kaikki poikkeamat siitä johtavat ympäristön heikkenemiseen, aivan kuten Venuksen evoluutio päättyi ilmaston tasapainon menetykseen.
Yhden prosentin diktatuuri
Elämän ylläpitämisen pääasiallinen työ tehdään mikro-organismeilla ja sienillä. Kaikki suuret villit selkärankaiset, sammakoista norsuihin, muodostavat vain yhden prosentin biosfäärin tuotannosta. Tämä on kestävän kehityksen kultainen sääntö. Ihminen biologisena lajina on velvollinen sopeutumaan tähän rajaan.
Ongelma ei ole päiden määrässä, vaan kulutuksen määrässä. Biologisesti ihminen on kädellinen, jonka paino on 70 kilogrammaa. Ekologisesti tämä on olento, joka on kasvanut läpi infrastruktuurilla: tehtailla, viljelysmailla ja maatiloilla. Ympäristön taakan aiheuttavat paitsi keuhkot, mEmme arvioi ihmisten määrää, vaan jätteen määrää ja kiertojen puuttumisen laajuutta. Nykyään ihmisen aiheuttama kuorma ylittää maaperän ja säiliöiden uudistumismahdollisuudetyös teollisuus, joka pumppaa vettä ja polttaa fossiilisia polttoaineita.
Kertyneen ekologisen jalanjäljen indikaattori viittaa siihen, että viisi tällaista planeettaa tarvittaisiin ylläpitämään nykyistä kulutustason, joka on länsimaisten mittapuulla, kaikkien kahdeksan miljardin joukossa.
Kaupungit jarrumekanismina
Luonto käyttää pehmeitä vipuja lajien määrän hallitsemiseen. Megakaupungit ovat muuttuneet demografiseksi ansaksi. Suurissa agglomeraatioissa syntyvyys laskee alle korvaustason.
Kun laji ahtautuu tai ympäristö muuttuu liian myrkylliseksi, lisääntymistoiminto heikkenee. Jos tämä skenaario ei toimi, kovat tekijät tulevat kuvaan: makean veden puute ja maatalousalueiden heikkeneminen. Historiassa on tapauksia, joissa suljetut yhteisöt kuolivat resurssien ehtymisen vuoksi, kuten Clippertonin saaren tarina kuvaa, joka oli esimerkki sosiaalisesta katastrofista eristyksissä.
Suomessa olisi hyvin tilaa hajaantua, isot kaupungit alkaa tyhjentää ainakin suureksi osaksi. Keskusta ajanut tätä politiikkaa jo pitkään, ettei kasauduta samalle kalliolle, siinä loppuu elinmahdollisuudet toimia itsenäisesti.
1980-luvun alussa fyysikko Viktor Gorshkov ja biologi Viktor Dolnik yhdistivät termodynamiikan ekologiaan. He pitivät biosfääriä yhtenä mekanismina, jolla oli selkeät energiarajat. Gorshkov, jonka työtä arvostelivat tulevat Nobelin palkinnon saajat, sovelsi kvanttimekaniikan laitteistoa hiilen ja energian liikkeeseen planeetalla.
Tutkijat etsivät vastausta kysymykseen: kuinka paljon resursseja suuret eläimet voivat ottaa ilman, että järjestelmän vakaus tuhoutuu. Kävi ilmi, että miljardien vuosien aikana luonto on kehittänyt tiukan energianjakelun sääntelyn. Kaikki poikkeamat siitä johtavat ympäristön heikkenemiseen, aivan kuten Venuksen evoluutio päättyi ilmaston tasapainon menetykseen.
Yhden prosentin diktatuuri
Elämän ylläpitämisen pääasiallinen työ tehdään mikro-organismeilla ja sienillä. Kaikki suuret villit selkärankaiset, sammakoista norsuihin, muodostavat vain yhden prosentin biosfäärin tuotannosta. Tämä on kestävän kehityksen kultainen sääntö. Ihminen biologisena lajina on velvollinen sopeutumaan tähän rajaan.
Ongelma ei ole päiden määrässä, vaan kulutuksen määrässä. Biologisesti ihminen on kädellinen, jonka paino on 70 kilogrammaa. Ekologisesti tämä on olento, joka on kasvanut läpi infrastruktuurilla: tehtailla, viljelysmailla ja maatiloilla. Ympäristön taakan aiheuttavat paitsi keuhkot, mEmme arvioi ihmisten määrää, vaan jätteen määrää ja kiertojen puuttumisen laajuutta. Nykyään ihmisen aiheuttama kuorma ylittää maaperän ja säiliöiden uudistumismahdollisuudetyös teollisuus, joka pumppaa vettä ja polttaa fossiilisia polttoaineita.
Kertyneen ekologisen jalanjäljen indikaattori viittaa siihen, että viisi tällaista planeettaa tarvittaisiin ylläpitämään nykyistä kulutustason, joka on länsimaisten mittapuulla, kaikkien kahdeksan miljardin joukossa.
Kaupungit jarrumekanismina
Luonto käyttää pehmeitä vipuja lajien määrän hallitsemiseen. Megakaupungit ovat muuttuneet demografiseksi ansaksi. Suurissa agglomeraatioissa syntyvyys laskee alle korvaustason.
Kun laji ahtautuu tai ympäristö muuttuu liian myrkylliseksi, lisääntymistoiminto heikkenee. Jos tämä skenaario ei toimi, kovat tekijät tulevat kuvaan: makean veden puute ja maatalousalueiden heikkeneminen. Historiassa on tapauksia, joissa suljetut yhteisöt kuolivat resurssien ehtymisen vuoksi, kuten Clippertonin saaren tarina kuvaa, joka oli esimerkki sosiaalisesta katastrofista eristyksissä.
Suomessa olisi hyvin tilaa hajaantua, isot kaupungit alkaa tyhjentää ainakin suureksi osaksi. Keskusta ajanut tätä politiikkaa jo pitkään, ettei kasauduta samalle kalliolle, siinä loppuu elinmahdollisuudet toimia itsenäisesti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
https://fi.wikipedia.org/wiki/Clippertoninsaari