Se ahdistaa, enkä voi mennä luontoon. Se muistuttaa siitä, ettet ole minun luonani. Kipeästi se sattuu juuri näihin aikoihin. 🌳🐦⬛
Linnut ovat aloittaneet liverryksen
Anonyymi-ap
20229
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mua ahdistaa elää!
Minun mielestä sun kannattaa vaan nyt mennä etsimään se nainen joka sulle sen onnen tuo. Minä en se ole.
Tunnen sun surun. Varsinkin tossa pari tuntia sitten tuli hyvin vahvana.
Miksi näihin aikoihin.
Harmittaako että ei nähdä enää koskaan. Taidat itkeä aika paljon.
Harmittaa, tai ennemmin surettaa.
Välillä itken, sydän itkee koko ajan.
Olen pahoillani. 😔
Mutta sinä et muutu. En syyllistä sinua. Mutta silloin et vain ole koskaan kai ollutkaan oikea minulle. Uskoin sinun sanoja. Luulin tunteitasi aidoiksi.
Luonto muistuttaa aina kaikesta.
Tykkään myös lintujen liverryksestä. Pesän rakennuspuuhat ovat käynnistyneet. Luonto on muutenkin niin kaunis ja hyväntuoksuinen.
Vuosia ajattelin, että kohtaisin hänet jossain vielä joku juhannus, joku joulu, joku vappu… jossain joskus. Täällä, joku keskustelu, joku viesti.
Nyt en odota enää.
Eli et enää usko tulevan mitään?
Miksi on noin mennyt?
Oon aina sinun P~mies! ❤️
Msrika
Minulla tulee aina kaivattuni mieleen lokkien kirkunasta, jostain syystä. Ehkä niiden ääni vain saa havahtumaan siihen, että tuolla jossain hän on, näiden samojen lintujen reviirillä.
Kalastaja?
Ei, vaan ihan vain merenrantakaupungista on kyse.
Niitä on sentään aika paljo 🤣
Enemmän kuin kalastajia.
Vastasin vain kysymykseen. En kuvitellut, että kukaan ottaisi tuota "tunnisteena", herranen aika.
Mustarastaan liverrys on huumaavaa.
Olenko minä perheen mustarastas?