Kirje ystävälle, 4.

Minulla on paljon opittavaa siinä, että osaisin luottaa siihen, että sanon tai teen, saan olla välitetty. Minun ei tarvitse ansaita, vaan olen hyväksytty juuri tällaisena. Uskon, että se kuvastaa Jumalan rakkautta...mutta, ymmärtää se kaikkineen.


LS

Vapaus on kuitenkin tärkeää antaa, itselle ja muille. Ei ketään voi sitoa väkisin itseen. Se ei oikeastaan ole rakkautta. Ymmärrän senkin puolen, etten voi vaatia ystävyyttä jäämään tai palaamaan, jos se ei itse tahdo tulla tai jäädä. Koen, että olisi hienoa jonkun kanssa oppia rakentamaan jotain kaiken sellaisen jälkeen. Harvan kanssa se voisi olla mahdollista kokea, ettei mitään ikävää koskaan tapahtunutkaan, ne on pyyhitty pois. Kysehän on tahdosta kuitenkin, jotta se voi olla mahdollista.

LS

Mutta ole vapaa. Se oli iso askel minulle, että uskalsin laittaa viestiä. Minulla varmaan oli ollut käsitys siitä ettet halunnut minun ottavan yhteyttä, minun oli vaikea päästä sen ajatuksen ylitse. Ajattelen niin, että olen omalta osaltani tehnytcsen minkä pystyn. Sitten toinen päättää itse, vastaako viestiin vai ei.

LS

Sisäisesti, asiat ovat ikäänkuin oikein ja sopusoinnussa, sisäisesti asiat eivät riitele. Minulla on hyvä olla. Sitä ei osaa kuvailla.

Ikäänkuin näyttäisin jotain arvokasta ja salattua, toisi julki hyvin peittelemättömästi ja mietin... en halua, että minuun sattuu.

LS

Mietin. Jos uskon valheen, se sattuu. Eikö niin?
Vähän kuin sanoisi, että "älä siihen hellaan koske" ja sitten pitää päästä koskemaan. Se on liian hyvää ollakseen totta, kuuma liesi? Kunpa se olisikin totta.

LS

Kirjoitin laittaneeni sinulle viestin muualle kuin tänne. Painan lähetä nappia, tuntuu hyvältä ja oikealta. Hyvä olla. Näen viestejä täällä, joissa kielletään ottamasta yhteyttä. Ymmärrän, ettet se välttämättä ole sinä, täällä niitä voi esiintyä muutenkin. Se miltä se kuitenkin tuntui sydämessä. Miten paljon se sattui, että ajattelin sinun kieltävän olemasta sinuun yhteydessä. Se sattuminen kertoi rakkaudesta, ei pettymyksestä tai vihasta, ei mustasukkaisuudesta. Ei siinä ollut raivoa, se koski sydämeen. Se on kuitenkin totuus ja koetit ohjata minua toimimaan toisin, halusit etten rakastaisi sinua, vaan ymmärtäisin rakastaa Jumalaa.

Ymmärrän miksi et enää ole tekemisissä.

LS

Siihenhän minua oli opetettu jo aiemmin. Yritin kuolla, kuolla, kuolla itselleni. En saanut pyytää olla onnellinen. En eritoten saanut rakastaa sinua. Jos kerroin niin, sydämeni ansaitsi tikarin iskun. Uskallanko myöntää rakastavani sinua. Uskallan, se on totuus, mutra samalla minun pitää hyväksyä, että pysyt poissa.

LS

Ei rakkauden pitäisi olla sellaista, että sitä pitäisi pakoon lähteä. Vai mitä? Ja kuinka paljon sinua rakastankaan. Niin paljon etten välitä siitä rakastatko minua vai et, silti se on ja pysyy.

LS

Haluan kunnioittaa rajojasi, tahtoasi. Jos se on liian vaikeaa, niin en voi pakottaa. Minun on annettava sinun mennä. En saa kahlita sinua.

LS

Ja tiedän...tiedän...rakastan Henkeä. Osaan erottaa asian.

LS

Oikeasti meidän kahden välillä, sillä on enemmän merkitystä, mitä sisin tuntee kuin mitä silmät näkevät.

Tiedän sen olevan sinä. En minä silloin niin kovin pahasti järkyttynyt niistäkään asioista. Ehkä esitin järkyttyneempää kuin olin. Enkä järkyttynyt tästä viimeisimmästäkään, en sitten yhtään. Oletpahan omantakeisuudessasi tunnistettava.

LS

En tiedä haluaisitko sitä? Etten kestäusi omalaatuisuuttasi. No, ei se aina siedettävää ole ollutkaan 🙂 kyllä, haluan sinut, en voi itselleni mitään, en yhtään mitään, vaikka kuinka pusertaisin muuta, mutta sinulla on täysi oikeus rakastaa toista. Saa rakastaa, ketä haluaa. Ja saa lähteä, jos ei kestä enempää, rakkauttakaan.

Kerroit, hän on sinun naisesi ja sinä hänen miehensä. En tuntenut mustasukkaisuutta. Mikäpä minä olen särkemään rakkautta.

Solti, rakastan sinua. Se tekee varmasti pahalta "kuulla". Tarvitseeko hävetä, ei, muut eivät ymmärtäisi mitä aito rakkaus on. Se ei ole valinta olla rakastamatta.

LS

Ja ei, minussa ei ole häpeää. Sellainen epämääräisyys on kadonnut, ettäkö joutuisin miettimään mikä on oikein tai ei. Tutkin, enkä löydä. En tiedä kuuluisiko, mutta minulla on sisimmässäni rauha. Tiedän miltä se voi näyttää. En tiedä onko muilla ihmisillä oikeus määrittää mitä saan tuntea ja ketä rakastaa ja millä tavoin.

LS