Ikä juttuja suhteissa tai, blaablaablaa :D

Toisesta aloituksesta, tai pikemminkin kommentista toisessa aloituksessa
tuli omalla tavallaan ensin sellainen pienimuotoinen kiukku fiilis.
Mutta enemmän kuitenkin ehkä jollain tapaa surullinen, tai jotain sen tapaista....
Ja ihan sen kommentoivan puolesta suurimmaksi osaksi.
Kiukku fiilis meni ohi hetkessä, koska ei ole mitään syytä sellaiseen.
Tuskin kenelläkään johon se ajatusmaailma ja kommentti kohdistuisi.

Meinasin vastata siihen mutta päätinkin tehdä ihan aloituksen aiheesta..

Kommentti oli siis jollekin naiselle jolla on lapsia ja ikävöi mahdollisesti vanhempaa miestä.
Siinä kysyttiin miksi joku nainen haluaa vanhemman miehen kun naisella on jo lapsetkin.
Maksumieheksikö haluaa?

Muutama näkökulma aiheesta, tai mikä lieneekään...
Ilman mitään henkilökohtaista itseltäni kenenkään suuntaan.
Tää on vaan mun ajatuksia ja muuta ihan yleisesti tästä aiheesta.
Ei liity omaan elämääni tai tilanteeseen mitenkään..
😐

Mikä on niin ihmeellistä, kamalaa, tai mikä on se syy lytätä naisia,
jos nainen ikävöi vanhempaa miestä?

Etenkin siis tilanteessa jossa naisella on jo lapsia
silloin kait se nainen on itsekin varmaan vanhempi kuin joku
parikymppinen pimu tai vastaavaa.
Silloin ei kai ole outoa haluta vanha mies. (vanhempi mies)

Entä millä perusteilla siinä nainen haluaa jonkun maksumiehen? 🤔


Mutta siis niin, miksi vanhempi eikä nuorempi mies,
tilanteessa jossa naisella on jo niitä omia lapsia olemassa..

Ensin tämä puoli asiasta.....

Nuoremmat miehet useimmiten haluaa sellaista kevyttä hupia,
ei mitään lapsiarkea.
sekä...
Ne nuoremmat miehet ehkä haluaa saada vielä ihan omia lapsia,
joten ei olisi oikein sitä miestä kohtaan sellainen suhde jossa se mies
ei niitä omia lapsia vois saada vaikka haluaisi.
Vai mitä?

Vaikka se nuorempi sanoisikin että ei hän halua omia,
tai että hän voi luopua siitä toiveesta kunhan vaan hän saa sen naisen kanssa olla.
Eikä tule olemaan katkera siitä ettei saa niitä ihan omia lapsia.

Ei se mies valehtele sanoessaan noin, onhan se ihastunut, tykästynyt paljonkin,
ja ehkä jopa rakastunutkin jo siihen naiseen, ja on sillä hetkellä just tota mieltä.

No entäs kun menee muutama vuosi, tai jopa 10 vuottakin.
Sattuukin tulemaan ero jostain syystä.
Mies jää yksin, ei lapsia ikääkin alkaa olemaan jo kertymään.
Mies on välittänyt niistä naisen lapsista kaikki ne vuodet,
mutta ei välttämättä saa eron jälkeen edes kuulla niistä mitään enää ikinä.
Pahimmassa tapauksessa miehelle on tehnyt sellainen "nipsnaps-operaatio"
syystä tai toisesta sen suhteen aikana...

Okei ei voi yleistää että kaikkien kohdalla menis just noin, mutta usein...

Tässä tullaan tuohon aiempaan,
ei ole reilua eikä oikein, että mies ei saisi omaa perhettä tai siis omia lapsia.

Ja niiden pitää saada elää, nauttia siitä elämästään, ja kokea asioita!!!!
.....

Ne vanhemmat miehet ei ehkä enää halua vaan sellaista hetkellistä väliaikais-sutinaa,
vaan enemmän kuin sitä kevyttä väliaikaista huvitusta.
Eli haluavat samaa mitä nainenkin jolla on jo lapset ja sitä huvittelu elämää takana.
Eli vakavampaa suhdetta, tavallista yhteistä arkea toisen kanssa,
jossa ne biletykset ja muut juhlat on bonusta. (ehkä kipinän ylläpitoakin siihen arkeen)

Kun on jo ne lapset ja ikääkin kertynyt niin suhteelta kai useimmiten toivotaan jotain muuta kuin vaan sellaista hetken huumaa, juhlia ja ohimenevää huttua.

Ja varsinkin jos ja kun on niitä lapsia kuviossa mukana, ihan sama on ne sitten miehen
vaiko naisen lapsia, silloin ei todellakaan ole hyvä homma eikä etenkään oikein niille
lapsille jos siinä käy leikkimässä kotia milloin kukakin.

Tollaisessa tilanteessa kun se suhde ei vaikuta pelkästään niihin aikuisiin jotka suhteilee.
Harvempi taitaa ajatella miten asiat vaikuttaa niihin lapsiin.
Jo pelkkä vanhemman uusi suhde on iso juttu niille, yhtäkkiä siinä alkaa hengailee joku niille ihan tuntematon mies tai nainen, ja kohta sinne kotiin muuttaa joku uusi tyyppi,
Sellaiset tilanteet hämmentää niitä pikku otuksia, vaikkei niistä sitä huomaiskaan.

Usein, liiankin usein jopa, ne pikku otukset on juuri ne osapuolet jotka kärsii eniten
jos se äipän tai isukin uusi suhde rakoilee.
Onhan niillä jo muistissa se niiden omien molempien vanhempien suhde ja ero.
Jos vielä se uusikin suhde sitten loppuukin, myös ne pikku otuksetkin suree, ikävöi,
ja menettää taas jonkun elämästään, jonkun josta ne on tykännyt, johon ne on kiintynyt, jonkun jota ne on pitänyt luotettava ja turvallisena aikuisena.

Eniten ne pikku otukset kärsii tollasessa tilanteessa, ei niitä kuunnella,
eikä tueta surussa ja ikävässä, tai kerrota niille sen kummemmin mitään asioista
ja miksi se joku hylkäsi ne ja lähti pois.
Aivan, kuinka moni on ajatellut edes miltä niistä tuntuu?
Tai sitä että ne saattaa syyttää jopa itseensä niistä riidoista ja eroista.

Tää on vaan mun mielipiteeni asiasta, ja miten tunnen ja koen..
Muut olkoon mitä mieltä haluaakaan olla ja tuntee miten tunteekaan...