Kausaalinen keho

Vertaamalla- Kausaaline keho - "Siemenet", jotka määrittävät elämän luonteen (karma, tietämättömyys, alkuperäiset taipumukset). Hienojakoinen keho - mieli, äly ja väärä ego, jotka ovat aktiivisia osia, joiden kautta ihminen kokee maailmaa ja toimii.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Vertaamalla- Kausaaline keho - "Siemenet", jotka määrittävät elämän luonteen (karma, tietämättömyys, alkuperäiset taipumukset). Hienojakoinen keho - mieli, äly ja väärä ego, jotka ovat aktiivisia osia, joiden kautta ihminen kokee maailmaa ja toimii.

Lue lisää

Esimerkki: Kuvittele, että kausaalinen keho on kuin tietokoneen kovalevy, joka tallentaa kaiken tiedon ja ohjelmoinnin. Hienojakoinen keho on kuin käyttöjärjestelmä (esim. Windows tai macOS), joka käyttää tätä tietoa ja ohjelmointia toimiakseen.
Kausaalinen keho on siis se "syvempi taso", joka ei ole suoraan koettavissa, mutta joka mahdollistaa hienojakoisen kehon toiminnan ja määrittää sen luonteen.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Esimerkki: Kuvittele, että kausaalinen keho on kuin tietokoneen kovalevy, joka tallentaa kaiken tiedon ja ohjelmoinnin. Hienojakoinen keho on kuin käyttöjärjestelmä (esim. Windows tai macOS), joka käyttää tätä tietoa ja ohjelmointia toimiakseen.
Kausaalinen keho on siis se "syvempi taso", joka ei ole suoraan koettavissa, mutta joka mahdollistaa hienojakoisen kehon toiminnan ja määrittää sen luonteen.

Lue lisää

Kuitenkin kausaalinen keho (kāraṇa-śarīra) ei ole täsmälleen sama asia kuin saṁskāra (samskāra), vaikka ne liittyvät toisiinsa ja vaikuttavat samaan prosessiin.
Kausaalinen keho ja saṁskāra ovat molemmat erittäin tärkeitä filosofiassamme mutta ne kuvaavat eri asioita.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Kuitenkin kausaalinen keho (kāraṇa-śarīra) ei ole täsmälleen sama asia kuin saṁskāra (samskāra), vaikka ne liittyvät toisiinsa ja vaikuttavat samaan prosessiin.
Kausaalinen keho ja saṁskāra ovat molemmat erittäin tärkeitä filosofiassamme mutta ne kuvaavat eri asioita.

Lue lisää

Kausaalinen keho (kāraṇa-śarīra). Kausaalinen keho on syvin taso, joka sisältää sielun karmiset siemenet, jotka määrittävät sen, millaista elämää sielu elää. Se on kuin "perusohjelmointi" tai "alkuperäinen siemen" sielulle, joka määrittää, miten se tulee toimimaan hienojakoisessa ja fyysisessä kehossa. Se ei ole suoraan havaittavissa, mutta toimii taustalla. Kausaalinen keho on se, joka synnyttää hienojakoisen kehon ja kytkee sielun aineelliseen maailmaan, ja se on juurisyynä kaikille seuraaville elämille. Kausaalinen keho liittyy myös tietämättömyyteen (avidyā) ja karmiin (teon seuraamuksiin), jotka sitovat sielun aineelliseen maailmaan.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Kausaalinen keho (kāraṇa-śarīra). Kausaalinen keho on syvin taso, joka sisältää sielun karmiset siemenet, jotka määrittävät sen, millaista elämää sielu elää. Se on kuin "perusohjelmointi" tai "alkuperäinen siemen" sielulle, joka määrittää, miten se tulee toimimaan hienojakoisessa ja fyysisessä kehossa. Se ei ole suoraan havaittavissa, mutta toimii taustalla. Kausaalinen keho on se, joka synnyttää hienojakoisen kehon ja kytkee sielun aineelliseen maailmaan, ja se on juurisyynä kaikille seuraaville elämille. Kausaalinen keho liittyy myös tietämättömyyteen (avidyā) ja karmiin (teon seuraamuksiin), jotka sitovat sielun aineelliseen maailmaan.

Lue lisää

Kun sanotaan, että kausaalinen keho “synnyttää” hienojakoisen kehon, sitä ei tarkoiteta kirjaimellisesti niin kuin fyysinen synnyttäminen, vaan metafyysisesti kyse on enemmän syy–seuraus-suhteesta.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Kun sanotaan, että kausaalinen keho “synnyttää” hienojakoisen kehon, sitä ei tarkoiteta kirjaimellisesti niin kuin fyysinen synnyttäminen, vaan metafyysisesti kyse on enemmän syy–seuraus-suhteesta.

Lue lisää

Kausaalinen keho sisältää hyvin hienossa muodossa kaikki karmiset siemenet ja taipumukset. Ne ovat kuin “potentiaaleja” – ei vielä ajatuksia tai tunteita, vaan mahdollisuuksia niihin. Kun sielu siirtyy uuteen syntymään, nämä siemenet alkavat “aktivoitua”.
Tämä aktivoituminen tarkoittaa sitä, että: syntyy tietynlainen mieli,tietynlainen tapa ajatella, tietynlaiset halut ja reaktiot
Tämä kokonaisuus on hienojakoinen keho.
Eli “synnyttäminen” tarkoittaa:
kausaalinen keho sisältää siemenet
hienojakoinen keho, kun siemenet alkavat toimia käytännössä

Anonyymi00007 kirjoitti:

Kausaalinen keho sisältää hyvin hienossa muodossa kaikki karmiset siemenet ja taipumukset. Ne ovat kuin “potentiaaleja” – ei vielä ajatuksia tai tunteita, vaan mahdollisuuksia niihin. Kun sielu siirtyy uuteen syntymään, nämä siemenet alkavat “aktivoitua”.
Tämä aktivoituminen tarkoittaa sitä, että: syntyy tietynlainen mieli,tietynlainen tapa ajatella, tietynlaiset halut ja reaktiot
Tämä kokonaisuus on hienojakoinen keho.
Eli “synnyttäminen” tarkoittaa:
kausaalinen keho sisältää siemenet
hienojakoinen keho, kun siemenet alkavat toimia käytännössä

Lue lisää

Mutta
Saṁskāra (samskāra)
Saṁskāra tarkoittaa karmisia jälkiä tai mielentilojen ja taipumusten jälkiä, jotka muodostuvat yksilön elämän aikana. Nämä jäljet voivat olla joko hyviä tai huonoja, ja ne vaikuttavat siihen, millaisia kokemuksia ja ajatuksia meillä on seuraavissa elämissä.
Saṁskārat ovat aktiivisia jälkiä, jotka jäävät hienojakoiseen kehoon, ja ne voivat olla seurausta aiemmista teoista, ajatuksista tai kokemuksista. Näitä jälkiä voidaan muuttaa, puhdistaa ja kehittää bhakti- (jumalallisen rakkauden) harjoituksen kautta.
Saṁskāra on kuin mielenterveydellisiä ohjelmointeja, jotka vaikuttavat siihen, miten henkilö reagoi maailmaan ja kuinka hänen persoonallisuutensa kehittyy.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Mutta
Saṁskāra (samskāra)
Saṁskāra tarkoittaa karmisia jälkiä tai mielentilojen ja taipumusten jälkiä, jotka muodostuvat yksilön elämän aikana. Nämä jäljet voivat olla joko hyviä tai huonoja, ja ne vaikuttavat siihen, millaisia kokemuksia ja ajatuksia meillä on seuraavissa elämissä.
Saṁskārat ovat aktiivisia jälkiä, jotka jäävät hienojakoiseen kehoon, ja ne voivat olla seurausta aiemmista teoista, ajatuksista tai kokemuksista. Näitä jälkiä voidaan muuttaa, puhdistaa ja kehittää bhakti- (jumalallisen rakkauden) harjoituksen kautta.
Saṁskāra on kuin mielenterveydellisiä ohjelmointeja, jotka vaikuttavat siihen, miten henkilö reagoi maailmaan ja kuinka hänen persoonallisuutensa kehittyy.

Lue lisää

Yhteys: Kausaalinen keho on se syvin rakenteellinen taso, joka pitää sisällään sielun karmiset taipumukset ja määrittää, millaisia saṁskāroja sielulla on. Toisin sanoen, kausaalinen keho on "syy", joka luo saṁskārat, jotka sitten vaikuttavat hienojakoiseen kehoon.
Saṁskārat taas ovat niitä aktiivisia muistoja ja vaikutuksia, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen ja psyykkisiin taipumuksiin. Ne voivat kehittyä ja muuttua elämän aikana ja vaikuttavat siihen, miten hienojakoinen keho toimii ja kokee maailman.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Yhteys: Kausaalinen keho on se syvin rakenteellinen taso, joka pitää sisällään sielun karmiset taipumukset ja määrittää, millaisia saṁskāroja sielulla on. Toisin sanoen, kausaalinen keho on "syy", joka luo saṁskārat, jotka sitten vaikuttavat hienojakoiseen kehoon.
Saṁskārat taas ovat niitä aktiivisia muistoja ja vaikutuksia, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen ja psyykkisiin taipumuksiin. Ne voivat kehittyä ja muuttua elämän aikana ja vaikuttavat siihen, miten hienojakoinen keho toimii ja kokee maailman.

Lue lisää

Kausaalinen keho on syvällinen perusta, joka pitää sisällään sielun karmiset siemenet ja tietämättömyyden (avidyā), jotka määrittävät elämän polun.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Kausaalinen keho on syvällinen perusta, joka pitää sisällään sielun karmiset siemenet ja tietämättömyyden (avidyā), jotka määrittävät elämän polun.

Saṁskāra on aktiivinen muisto tai jälki, joka syntyy elämän aikana ja kulkee hienojakoisessa kehossa. Saṁskārat voivat olla seurausta kausaalisista vaikutuksista, mutta ne ovat enemmän kuin persoonallisuuden taipumuksia ja mielentiloja.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Saṁskāra on aktiivinen muisto tai jälki, joka syntyy elämän aikana ja kulkee hienojakoisessa kehossa. Saṁskārat voivat olla seurausta kausaalisista vaikutuksista, mutta ne ovat enemmän kuin persoonallisuuden taipumuksia ja mielentiloja.

Lue lisää

Esimerkki:
Ajattele, että kausaalinen keho on kuin tulipalon alku. Se on se syvä siemen, joka määrittää, mitä tapahtuu. Saṁskāra on se, joka jää jäljelle tulipalon jälkeen, eli ne muistot ja vaikutukset, jotka edelleen muokkaavat tulevia kokemuksia ja elämää.
Jos kausaalinen keho on syy, saṁskārat ovat seurauksia.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Esimerkki:
Ajattele, että kausaalinen keho on kuin tulipalon alku. Se on se syvä siemen, joka määrittää, mitä tapahtuu. Saṁskāra on se, joka jää jäljelle tulipalon jälkeen, eli ne muistot ja vaikutukset, jotka edelleen muokkaavat tulevia kokemuksia ja elämää.
Jos kausaalinen keho on syy, saṁskārat ovat seurauksia.

Lue lisää

Alitajunta ei ole sama asia kuin kausaalinen keho, vaikka ne liittyvät läheisesti toisiinsa. Se, mitä nykyään kutsutaan alitajunnaksi, kuuluu pääasiassa hienojakoiseen kehoon. Tämä tarkoittaa mielen, älyn ja egon aluetta, jossa säilyvät muistot, tunteet, reaktiot ja erilaiset opitut käyttäytymismallit. Ne eivät aina ole tietoisesti esillä, mutta voivat nousta pintaan ja vaikuttaa ajatteluun ja toimintaan.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Alitajunta ei ole sama asia kuin kausaalinen keho, vaikka ne liittyvät läheisesti toisiinsa. Se, mitä nykyään kutsutaan alitajunnaksi, kuuluu pääasiassa hienojakoiseen kehoon. Tämä tarkoittaa mielen, älyn ja egon aluetta, jossa säilyvät muistot, tunteet, reaktiot ja erilaiset opitut käyttäytymismallit. Ne eivät aina ole tietoisesti esillä, mutta voivat nousta pintaan ja vaikuttaa ajatteluun ja toimintaan.

Lue lisää

Kausaalinen keho on tätäkin syvempi taso.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Kausaalinen keho on tätäkin syvempi taso.

Kausaalinen keho on tätäkin syvempi taso. Se ei ole varsinainen “psyykkinen sisältö”, kuten muistot tai tunteet, vaan pikemminkin niiden perimmäinen lähde. Se sisältää kaikkein hienoimmat karmiset siemenet ja sen perustavan tietämättömyyden, joka sitoo sielun aineelliseen olemassaoloon. Näistä syvistä siemenistä nousevat myöhemmin ne taipumukset ja vaikutelmat, jotka ilmestyvät hienojakoiseen kehoon ja joita voidaan kokea alitajuntana.
Toisin sanoen alitajunta on se taso, jossa nämä vaikutukset jo näkyvät ja voivat tulla tietoisuuteen, kun taas kausaalinen keho on vielä syvemmällä oleva perusta, josta ne alun perin syntyvät.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Kausaalinen keho on tätäkin syvempi taso. Se ei ole varsinainen “psyykkinen sisältö”, kuten muistot tai tunteet, vaan pikemminkin niiden perimmäinen lähde. Se sisältää kaikkein hienoimmat karmiset siemenet ja sen perustavan tietämättömyyden, joka sitoo sielun aineelliseen olemassaoloon. Näistä syvistä siemenistä nousevat myöhemmin ne taipumukset ja vaikutelmat, jotka ilmestyvät hienojakoiseen kehoon ja joita voidaan kokea alitajuntana.
Toisin sanoen alitajunta on se taso, jossa nämä vaikutukset jo näkyvät ja voivat tulla tietoisuuteen, kun taas kausaalinen keho on vielä syvemmällä oleva perusta, josta ne alun perin syntyvät.

Lue lisää

Jumala ei koskaan uhkaile ketään, jos ihminen ei halua tuntea hänen läsnäoloaan. Hän ei riko sielun vapautta, ei painosta eikä puutu väkisin ihmisen tahtoon. Jos ihminen ei haluaa lainkaan tuntea Jumalaa - Hän astuu KOHTELIAASTI syrjään, ja hän antaa tilaa.

Hän jopa auttaa sielua unohtamaan hänet, jotta ihmisellä olisi tilaa valita, kokeilla, oppia ja kasvaa ilman pakkoa.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Jumala ei koskaan uhkaile ketään, jos ihminen ei halua tuntea hänen läsnäoloaan. Hän ei riko sielun vapautta, ei painosta eikä puutu väkisin ihmisen tahtoon. Jos ihminen ei haluaa lainkaan tuntea Jumalaa - Hän astuu KOHTELIAASTI syrjään, ja hän antaa tilaa.

Hän jopa auttaa sielua unohtamaan hänet, jotta ihmisellä olisi tilaa valita, kokeilla, oppia ja kasvaa ilman pakkoa.

Lue lisää

. Jos ihminen ei haluaa lainkaan tuntea Jumalaa - Hän astuu KOHTELIAASTI syrjään, ja hän antaa tilaa.

Hän jopa auttaa sielua unohtamaan hänet, jotta ihmisellä olisi tilaa valita, kokeilla, oppia ja kasvaa ilman pakkoa.

Anonyymi00019 kirjoitti:

. Jos ihminen ei haluaa lainkaan tuntea Jumalaa - Hän astuu KOHTELIAASTI syrjään, ja hän antaa tilaa.

Hän jopa auttaa sielua unohtamaan hänet, jotta ihmisellä olisi tilaa valita, kokeilla, oppia ja kasvaa ilman pakkoa.

Lue lisää

Jumala itse auttaa meitä unohtamaan hänen olemassaolonsa. Hän ei koskaan pakota meitä uskomaan häneen, emmekä joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Jumalaan

Anonyymi00020 kirjoitti:

Jumala itse auttaa meitä unohtamaan hänen olemassaolonsa. Hän ei koskaan pakota meitä uskomaan häneen, emmekä joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Jumalaan

Ihmiset, jotka eivät usko Krishnaan (Vishnuun), löytävät lukuisia syitä olla uskomatta häneen, ja Vishnu itse auttaa heitä keksimään kaikenlaisia teorioita Vishnun ei-olemassaolosta. Näitä teorioita eivät ole keksineet ihmiset, vaan Vishnu itse.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Ihmiset, jotka eivät usko Krishnaan (Vishnuun), löytävät lukuisia syitä olla uskomatta häneen, ja Vishnu itse auttaa heitä keksimään kaikenlaisia teorioita Vishnun ei-olemassaolosta. Näitä teorioita eivät ole keksineet ihmiset, vaan Vishnu itse.

Lue lisää

On ihmeellistä, että jos joku vihaa Vishnua/Krishnaa tai haluaa, ettei hän olisi olemassa, haluaa hänen katoavan, Vishnu itse antaa hänelle monia syitä vihata häntä vielä enemmän, jotta ihminen ei uskoisi häneen. En keksinyt tätä itse.

Anonyymi00022 kirjoitti:

On ihmeellistä, että jos joku vihaa Vishnua/Krishnaa tai haluaa, ettei hän olisi olemassa, haluaa hänen katoavan, Vishnu itse antaa hänelle monia syitä vihata häntä vielä enemmän, jotta ihminen ei uskoisi häneen. En keksinyt tätä itse.

Lue lisää

Ihmiset ajattelevat: ah, olen löytänyt jälleen uuden todisteen, uuden argumentin siitä, että Vishnu ei ole olemassa, mutta itse asiassa nämä argumentit ovat Vishnun itsensä ihmisille heittämiä: Minua ei ole olemassa, unohtakaa minut.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Ihmiset ajattelevat: ah, olen löytänyt jälleen uuden todisteen, uuden argumentin siitä, että Vishnu ei ole olemassa, mutta itse asiassa nämä argumentit ovat Vishnun itsensä ihmisille heittämiä: Minua ei ole olemassa, unohtakaa minut.

Lue lisää

Joten kaikki argumentit, joiden mukaan Vishnua/Krishnaa ei ole olemassa, ovat Vishnun itsensä toimittamia argumentteja.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Joten kaikki argumentit, joiden mukaan Vishnua/Krishnaa ei ole olemassa, ovat Vishnun itsensä toimittamia argumentteja.

Brahma Samhitassa (kommentaarien kanssa) todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista (Golokassa) on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja sille, miksi häntä ei ole olemassa...
Sanskrit... hän nauttii keksimällä uusia argumentteja omaa olemassaoloaan vastaan.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Brahma Samhitassa (kommentaarien kanssa) todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista (Golokassa) on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja sille, miksi häntä ei ole olemassa...
Sanskrit... hän nauttii keksimällä uusia argumentteja omaa olemassaoloaan vastaan.

Lue lisää

Jumala nauttii näistä leikeistä, joissa hän haastaa oman olemassaolonsa.

En keksinyt tätä itse, vaan se perustuu vedalaisiin teksteihin.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Jumala nauttii näistä leikeistä, joissa hän haastaa oman olemassaolonsa.

En keksinyt tätä itse, vaan se perustuu vedalaisiin teksteihin.

Ihmiset ovat ylpeitä siitä, että he ovat keksineet uusia argumentteja, Krishnaa ei ole olemassa, mutta itse asiassa Krishn aitse maha mayan avulla on syöttänyt nämä argumentit ihmisille sekoittaakseen heitä entisestään, joten uskomisessa ei ole pakkoa tai pakottamista.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Ihmiset ovat ylpeitä siitä, että he ovat keksineet uusia argumentteja, Krishnaa ei ole olemassa, mutta itse asiassa Krishn aitse maha mayan avulla on syöttänyt nämä argumentit ihmisille sekoittaakseen heitä entisestään, joten uskomisessa ei ole pakkoa tai pakottamista.

Lue lisää

Mutta jos haluat tuntea hänet, hän tulee sinulle vastaan, mutta mutta ihmisen on otettava ensimmäinen askel itse.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Mutta jos haluat tuntea hänet, hän tulee sinulle vastaan, mutta mutta ihmisen on otettava ensimmäinen askel itse.

Ihmiset ovat pöyhkeitä siitä, että he ovat kehitelleet uusia argumentteja Krishnan olemassaolon kumoamiseksi, mutta itse asiassa Krishna on itse, maha mayan avulla, syöttänyt nämä argumentit ihmisille.

Hyvä ihminen, et sinä niitä keksinyt.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Ihmiset ovat pöyhkeitä siitä, että he ovat kehitelleet uusia argumentteja Krishnan olemassaolon kumoamiseksi, mutta itse asiassa Krishna on itse, maha mayan avulla, syöttänyt nämä argumentit ihmisille.

Hyvä ihminen, et sinä niitä keksinyt.

Lue lisää

Sanskrit... hän nauttii keksimällä uusia argumentteja omaa olemassaoloaan vastaan.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Sanskrit... hän nauttii keksimällä uusia argumentteja omaa olemassaoloaan vastaan.

Jumala ei pakota ketään uskomaan

Rakkaus (bhakti) on mahdollista vain vapaasta tahdosta

Pakotettu usko ei ole rakkautta

Anonyymi00031 kirjoitti:

Jumala ei pakota ketään uskomaan

Rakkaus (bhakti) on mahdollista vain vapaasta tahdosta

Pakotettu usko ei ole rakkautta

Hän antaa vapauden unohtaa Hänet.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Hän antaa vapauden unohtaa Hänet.

Hän keskustelee ystäviensä kanssa myös ateistisista filosofioistaan: miksi Häntä ei ole olemassa? Se on hänen harrastuksensa, ja hän nauttii pohtimasta kaikenlaisia ajatuksia kavereidensa seurassa.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Hän keskustelee ystäviensä kanssa myös ateistisista filosofioistaan: miksi Häntä ei ole olemassa? Se on hänen harrastuksensa, ja hän nauttii pohtimasta kaikenlaisia ajatuksia kavereidensa seurassa.

Lue lisää

Niin sanotussa saatanallisessa pahassa ”hindulaisuudessa” – mitä tahansa tuo termi sitten tarkoittikaan – ihmiset eivät palvo lainkaan eri jumalia, vaan saman jumalan eri ilmentymiä, jotka kaikki ovat samaa jumalaa; puolijumalien palvonta on eri asia.


Jumalallinen Totuus on yksi, mutta Hän ilmenee lukemattomissa muodoissa. Jumala ei ole rajoittunut yhteen ainoaan ilmestymisen tapaan, vaan Hän paljastaa itsensä eri muodoissa niiden olentojen sydämille, jotka kaipaavat yhteyttä Häneen.

Jos joku tuntee erityistä vetoa tummansävyiseen Śrī Kṛṣṇaan, hän voi palvoa Häntä, jonka kauneus ja suloisuus vetävät puoleensa kaikkia sydämiä. Jos taas joku tuntee syvää rakkautta vaaleaan Balarāmaan, hän voi palvoa Häntä rajattoman voiman, veljellisen rakkauden ja jumalallisen suojelun lähteenä. Kuitenkin Kṛṣṇa ja Balarāma eivät ole toisistaan erillisiä olentoja — He ovat sama korkein persoonallinen Jumaluus, joka ilmenee kahdessa rakastettavassa muodossa.

Jumalan monet muodot ovat Hänen eri ilmaisuja. Koska jokainen sielu on ainutlaatuinen, Jumala antaa jokaiselle mahdollisuuden lähestyä Häntä sen muodon kautta, joka herättää sydämessä syvimmän rakkauden.

Siksi ihminen voi palvoa sitä Jumalan muotoa, joka tuntuu hänelle kaikkein läheisimmältä ja rakkaimmalta. Kaikki aidot lähestymistavat johtavat samaan äärettömään Persoonaan, joka armollisesti ilmenee monin eri tavoin täyttääkseen rakastajiensa sydämet.

Kaikkinämä muodot eivät ole toisistaan erillisiä jumalia eivätkä itsenäisiä absoluutteja. He ovat yhden advaya-jñāna-tattvan, jakamattoman absoluuttisen todellisuuden, persoonallisia manifestaatioita. Bhagavān kykenee laajenemaan äärettömästi, koska Hänen toimintansa perustuu acintya-śaktiin, käsittämättömään hengelliseen energiaan. Materiaalisessa maailmassa kokonaisuus vähenee jakaantuessaan, mutta hengellisessä todellisuudessa täydellisyys voi synnyttää rajattomasti lisää täydellisyyttä ilman minkäänlaista heikkenemistä.





Kun ihmiset väittävät, että "hindulaisuudessa palvotaan monia jumalia", he yksinkertaistavat asiaa liikaa. Kyse ei ole useiden toisistaan riippumattomien jumalien palvonnasta.

On olemassa yksi korkein Jumala, joka voi ilmaista itsensä lukemattomissa täydellisissä persoonallisissa muodoissa. Nämä muodot eivät ole eri jumalia, vaan saman Jumalan erilaisia persoonallisia ilmenemismuotoja. He ovat yhtä Jumalaa samalla tavoin kuin yksi ihminen voi olla samanaikaisesti lapsi vanhemmilleen, vanhempi omille lapsilleen, ystävä ystävilleen ja opettaja oppilailleen jne. Roolit ovat erilaisia, mutta persoona on sama. Ero on siinä, että Jumalan kyky ilmaista itseään on rajaton.

Esimerkiksi Śrī Kṛṣṇa ja Śrī Balarāma eivät ole kaksi erillistä jumalaa. He ovat yksi ja sama korkein Persoona, joka ilmenee kahdessa muodossa jne.


Ihmiset kokevat Jumalan eri tavoin, koska jokainen yksilö on erilainen. Siksi Jumala antaa mahdollisuuden lähestyä itseään siinä muodossa, joka herättää kussakin ihmisessä syvimmän rakkauden ja luottamuksen.

Kyse ei ole siitä, että olisi monta korkeinta todellisuutta, vaan siitä, että yksi ääretön Jumala voi kohdata erilaiset ihmiset eri tavoin.

Tämä on myös tärkein ero Jumalan persoonallisten muotojen ja puolijumalien välillä. Puolijumalat eivät ole korkeimpia jumalia eivätkä Jumalan kilpailijoita. He ovat Jumalan palvelijoita, joille on uskottu erilaisia tehtäviä maailmankaikkeuden ylläpitämisessä. Heitä voidaan kunnioittaa, mutta he eivät ole kaiken alkuperäinen lähde.
Todellisuus on pohjimmiltaan yksi. Jumala voi kuitenkin ilmaista itsensä rajattomasti menettämättä mitään itsestään. Aineellisessa maailmassa jokin kokonaisuus pienenee, kun siitä erotetaan osia. Jumalan kohdalla näin ei ole. Jokainen Hänen ilmenemismuotonsa on Jumala, eikä alkuperäinen Jumala vähene.
Tästä syystä ei pidä ymmärtää monijumalaisuutena tavallisessa merkityksessä. Sen mukaan on olemassa yksi ääretön Jumala, joka voi ilmoittaa itsensä lukemattomilla persoonallisilla tavoilla säilyttäen aina täydellisen ykseytensä.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Niin sanotussa saatanallisessa pahassa ”hindulaisuudessa” – mitä tahansa tuo termi sitten tarkoittikaan – ihmiset eivät palvo lainkaan eri jumalia, vaan saman jumalan eri ilmentymiä, jotka kaikki ovat samaa jumalaa; puolijumalien palvonta on eri asia.


Jumalallinen Totuus on yksi, mutta Hän ilmenee lukemattomissa muodoissa. Jumala ei ole rajoittunut yhteen ainoaan ilmestymisen tapaan, vaan Hän paljastaa itsensä eri muodoissa niiden olentojen sydämille, jotka kaipaavat yhteyttä Häneen.

Jos joku tuntee erityistä vetoa tummansävyiseen Śrī Kṛṣṇaan, hän voi palvoa Häntä, jonka kauneus ja suloisuus vetävät puoleensa kaikkia sydämiä. Jos taas joku tuntee syvää rakkautta vaaleaan Balarāmaan, hän voi palvoa Häntä rajattoman voiman, veljellisen rakkauden ja jumalallisen suojelun lähteenä. Kuitenkin Kṛṣṇa ja Balarāma eivät ole toisistaan erillisiä olentoja — He ovat sama korkein persoonallinen Jumaluus, joka ilmenee kahdessa rakastettavassa muodossa.

Jumalan monet muodot ovat Hänen eri ilmaisuja. Koska jokainen sielu on ainutlaatuinen, Jumala antaa jokaiselle mahdollisuuden lähestyä Häntä sen muodon kautta, joka herättää sydämessä syvimmän rakkauden.

Siksi ihminen voi palvoa sitä Jumalan muotoa, joka tuntuu hänelle kaikkein läheisimmältä ja rakkaimmalta. Kaikki aidot lähestymistavat johtavat samaan äärettömään Persoonaan, joka armollisesti ilmenee monin eri tavoin täyttääkseen rakastajiensa sydämet.

Kaikkinämä muodot eivät ole toisistaan erillisiä jumalia eivätkä itsenäisiä absoluutteja. He ovat yhden advaya-jñāna-tattvan, jakamattoman absoluuttisen todellisuuden, persoonallisia manifestaatioita. Bhagavān kykenee laajenemaan äärettömästi, koska Hänen toimintansa perustuu acintya-śaktiin, käsittämättömään hengelliseen energiaan. Materiaalisessa maailmassa kokonaisuus vähenee jakaantuessaan, mutta hengellisessä todellisuudessa täydellisyys voi synnyttää rajattomasti lisää täydellisyyttä ilman minkäänlaista heikkenemistä.





Kun ihmiset väittävät, että "hindulaisuudessa palvotaan monia jumalia", he yksinkertaistavat asiaa liikaa. Kyse ei ole useiden toisistaan riippumattomien jumalien palvonnasta.

On olemassa yksi korkein Jumala, joka voi ilmaista itsensä lukemattomissa täydellisissä persoonallisissa muodoissa. Nämä muodot eivät ole eri jumalia, vaan saman Jumalan erilaisia persoonallisia ilmenemismuotoja. He ovat yhtä Jumalaa samalla tavoin kuin yksi ihminen voi olla samanaikaisesti lapsi vanhemmilleen, vanhempi omille lapsilleen, ystävä ystävilleen ja opettaja oppilailleen jne. Roolit ovat erilaisia, mutta persoona on sama. Ero on siinä, että Jumalan kyky ilmaista itseään on rajaton.

Esimerkiksi Śrī Kṛṣṇa ja Śrī Balarāma eivät ole kaksi erillistä jumalaa. He ovat yksi ja sama korkein Persoona, joka ilmenee kahdessa muodossa jne.


Ihmiset kokevat Jumalan eri tavoin, koska jokainen yksilö on erilainen. Siksi Jumala antaa mahdollisuuden lähestyä itseään siinä muodossa, joka herättää kussakin ihmisessä syvimmän rakkauden ja luottamuksen.

Kyse ei ole siitä, että olisi monta korkeinta todellisuutta, vaan siitä, että yksi ääretön Jumala voi kohdata erilaiset ihmiset eri tavoin.

Tämä on myös tärkein ero Jumalan persoonallisten muotojen ja puolijumalien välillä. Puolijumalat eivät ole korkeimpia jumalia eivätkä Jumalan kilpailijoita. He ovat Jumalan palvelijoita, joille on uskottu erilaisia tehtäviä maailmankaikkeuden ylläpitämisessä. Heitä voidaan kunnioittaa, mutta he eivät ole kaiken alkuperäinen lähde.
Todellisuus on pohjimmiltaan yksi. Jumala voi kuitenkin ilmaista itsensä rajattomasti menettämättä mitään itsestään. Aineellisessa maailmassa jokin kokonaisuus pienenee, kun siitä erotetaan osia. Jumalan kohdalla näin ei ole. Jokainen Hänen ilmenemismuotonsa on Jumala, eikä alkuperäinen Jumala vähene.
Tästä syystä ei pidä ymmärtää monijumalaisuutena tavallisessa merkityksessä. Sen mukaan on olemassa yksi ääretön Jumala, joka voi ilmoittaa itsensä lukemattomilla persoonallisilla tavoilla säilyttäen aina täydellisen ykseytensä.

Lue lisää

Selitettyään kaikki käsitteet Kṛṣṇa sanoo Arjunalle Bhagavad-gītāssa: ”Voit kulkea tätä tietä tai voit kulkea tuota tietä.” Sitten Hän lisää: ”Nyt toimi niin kuin itse tiedät ja kuten sydämesi sinulle neuvoo. Minä en puutu siihen.”

-------------

Katkelma Śrīla Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswāmī Mahārājan luennosta.

Käännösvirheet suomen kielellä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00035 kirjoitti:

Selitettyään kaikki käsitteet Kṛṣṇa sanoo Arjunalle Bhagavad-gītāssa: ”Voit kulkea tätä tietä tai voit kulkea tuota tietä.” Sitten Hän lisää: ”Nyt toimi niin kuin itse tiedät ja kuten sydämesi sinulle neuvoo. Minä en puutu siihen.”

-------------

Katkelma Śrīla Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswāmī Mahārājan luennosta.

Käännösvirheet suomen kielellä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Kerran yksi lukija esitti minulle mielenkiintoisia kysymyksiä. Lähetin ne Veda-viisaalle ja vastaukset ovat myös mielenkiintoisia. Lyhyesti sillä tavalla, haluan jakaa ne kanssanne.



Ovatko kaikki yksityiset sielut samankokoisia?
Sielun koko on suhteellinen käsite. Vedalaisissa kirjoituksissa on joitakin kuvauksia sielun koosta, mutta en usko, että niitä pitäisi ottaa kirjaimellisesti. Pikemminkin sielu on äärettömän pieni henkikipinä, pieni hiukkanen jumalallista olemusta, jolla on samanaikaisesti käytössään ehtymätön energiavarasto. Siksi sielu tuon Jumalan luovan ja luomisvoiman ... kykenee kaikessa merkityksettömyydessään paljoon: voidaan mainita sekä ilmeisiä esimerkkejä historiassa toimineista suurista ihmisistä että ei-selviä ("myyttisiä") esimerkkejä suurista persoonallisuuksista, joilla on tiettyjä voimia ja joita kuvataan pyhissä kirjoituksissa: Jeesus Kristus, Buddha, Muhammed, Narada Muni, Shukadev Gosvami, Brahma ja muut, jotka vaikuttivat uskomattomalla tavalla ihmiskuntaan. Siksi näiden sielujen "koko" (ei kirjaimellisessa mielessä, vaan vaikutusvaltansa laajentumisen mielessä) on valtava, ne ovat suurempia kuin tavallisten ihmisten sielut.
-------------------------
Tilavuus, paino ja tila ovat aineen ominaisuuksia
Totta. Meidän on kuitenkin muistettava, että kaikella on prototyyppinsä henkimaailmassa. Se vain ilmenee siellä eri tavalla, eikä Ääretöntä voi lähestyä rajallisin keinoin. ...
Meidän on ymmärrettävä, että tilavuus, paino ja paikka, jotka ovat aineellisen maailman objektiivisia ominaisuuksia, voivat ilmetä myös henkimaailmassa. Ihmisillä on liian syvällä mielessään persoonattomia käsityksiä. Jos puhumme henkisestä, puhumme jostain epämääräisestä ja hämärästä. Mutta miksi? Jos se on määritelmällisesti korkeampi energia, miksi siinä ei voi ilmetä alemman energian ominaisuuksia? Aivan päinvastoin: ilmenee, ja laajemmin ja monipuolisemmin, jos niin haluatte. Jopa aineellisessa maailmassa fysikaaliset ominaisuudet ovat monitulkintaisia: hiukkas-aaltodualismi, tarkkailijailmiö, Schrödingerin kissa. Entä henkinen maailma? Kaikilla ominaisuuksilla on paikkansa, mutta supersubjektiivisen todellisuuden ylivoimaisuuden vuoksi nämä ominaisuudet voivat muuttua ja ne voidaan havaita eri tavalla.
-------------------------------------------
Kuinka mikään henkinen asia voi olla minkään kokoinen? Vai miten se voi olla jossain paikassa?
... on olemassa kaksi selitystä. Ensinnäkin on olemassa sellainen asia kuin lila, Jumalallinen leikki, korkeamman todellisuuden ilmeneminen alemmassa todellisuudessa. Ja toinen kohta: tarkkailija. Toisin sanoen henkisen energian ei ole vaikeaa korkeampana energiana manipuloida alempaa energiaa - materiaa - jotta ehdollistuneelle tarkkailijalle, jolla on rajoitettu näkemys, ilmenisi korkeampia todellisuuksia aineellisen maailman ominaisuuksien kautta. Yksinkertaisesti sanottuna rajaton henkinen energia ottaa muodon, koon ja ilmenee tietyssä paikassa, jotta se voisi näkyä rajalliselle tietoisuudelle. Se on eräänlainen projektio. Yhtä paljon kuin me itse olemme.
---------------------------------------------
Minkä kokoinen on ajatus ja sijaitseeko se tietyssä pisteessä avaruudessa? Mikä on melodian tai värin koko?


Ajatus on aineellista, mutta se on hyvin hienovaraista energiaa. Se voi siirtyä avaruuden yhdestä pisteestä toiseen hetkessä. Kaikki riippuu sen omistajan ajatuksen voimakkuudesta ja keskittyneisyydestä. Se voi keskittyä yhteen pisteeseen, mutta se voi myös hämärtyä.
Ajatuksen koko on aineellisessa maailmassa käytännöllisesti katsoen rajaton. Ihmisen ajatukset keskittyvät vain selviytymiseen ja lihallisten tarpeiden tyydyttämiseen, kun taas Brahman ajatukset kattavat koko maailmankaikkeuden, jonka hän luo tietoisuudestaan käsin. Alkoholistin ajatus pyörii alkoholin ympärillä, lapsen ajatus viihteen ja huvin ympärillä, tiedemiehen ajatus tieteen löytöjen ympärillä, pyhimyksen ajatus myötätunnon ympärillä lähimmäistään kohtaan ja sielunsa pelastamisen ympärillä.
Melodiaa tai väriä ei voi mitata edes aineellisessa maailmassa. Nuotteja on seitsemän ja puoliääniä viisi, mutta ne luovat äärettömän määrän melodioita, äärettömän musiikillisen monimuotoisuuden. Miten tätä voidaan mitata ja laskea? Värejä on seitsemän, joidenkin mielestä niitä on yhteensä kolme. Tämän lisäksi meillä on kuitenkin sävyjä, osasävyjä, puolisävyjä ja sävyjä, minkä seurauksena värit ovat niin erilaisia, että niitä on vaikea laskea, puhumattakaan subjektiivisen havaitsemisen eroista.
Entä sitten taas, entä henkinen todellisuus? Kirjoituksissa sanotaan, että kun olemme henkimaailmassa, kuulemme uusia ääniä ja näemme uusia värejä, kaikki paljastuu meille uudella tavalla. Henkisessä maailmassa myös väri voi kuulostaa tai olla muodoltaan; äänellä voi olla väri ja myös muoto.
--------------------------------------
käännösvirheet suomen kielellä.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Kausaalinen keho on tätäkin syvempi taso. Se ei ole varsinainen “psyykkinen sisältö”, kuten muistot tai tunteet, vaan pikemminkin niiden perimmäinen lähde. Se sisältää kaikkein hienoimmat karmiset siemenet ja sen perustavan tietämättömyyden, joka sitoo sielun aineelliseen olemassaoloon. Näistä syvistä siemenistä nousevat myöhemmin ne taipumukset ja vaikutelmat, jotka ilmestyvät hienojakoiseen kehoon ja joita voidaan kokea alitajuntana.
Toisin sanoen alitajunta on se taso, jossa nämä vaikutukset jo näkyvät ja voivat tulla tietoisuuteen, kun taas kausaalinen keho on vielä syvemmällä oleva perusta, josta ne alun perin syntyvät.

Lue lisää

Jännää!

Miten se liitty idän uskontoihin?

Mitä tarkoitat?

Anonyymi00039 kirjoitti:

Mitä tarkoitat?

VEDAT EI OLE USKONTO!

Veda (vedalainen perinne) ei ole rinnastettavissa yhdenkään nykyaikaisiin uskontoihin, kuten esimerkiksi kirkollisesti järjestäytyneisiin uskontojärjestelmiin. Se on laaja kokoelma erilaisia filosofioita, kielitiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, yhteiskunnallisia ajatuksia jne. jotka ovat vaikuttaneet myös nykyaikaisen sivilisaation kehitykseen.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee muun muassa filosofiaa, etiikkaa, mieltä, tietoisuutta, yhteiskuntaa, tiedettä, luonnon järjestystä jne.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee monia olemassaolon ja tiedon alueita.

Se sisältää filosofista tutkimusta (darśana), eettisiä periaatteita (dharma), mielen ja sisäisen kokemuksen tutkimusta (manas, antaḥkaraṇa), tietoisuuden luonteen tarkastelua (cit, caitanya), yhteiskunnallista järjestystä, luonnon ja maailmankaikkeuden järjestystä (ṛta, prakṛti), sekä erilaisia tiedon ja ymmärryksen muotoja (vijñāna).


Vedalaisuudessa tieto ei rajoitu ainoastaan ulkoisen maailman tutkimiseen, vaan se kattaa myös ihmisen sisäisen maailman, kokemuksen, tietoisuuden ja olemassaolon perimmäisten kysymysten tutkimisen.


Siksi Veda tutkitaan kokonaisvaltaisena tietoperinteenä (sarva-vidyā), jossa yhdistyvät filosofia, kulttuuri, yhteiskunnallinen ajattelu ja luonnon järjestyksen ymmärtäminen.

Anonyymi00040 kirjoitti:

VEDAT EI OLE USKONTO!

Veda (vedalainen perinne) ei ole rinnastettavissa yhdenkään nykyaikaisiin uskontoihin, kuten esimerkiksi kirkollisesti järjestäytyneisiin uskontojärjestelmiin. Se on laaja kokoelma erilaisia filosofioita, kielitiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, yhteiskunnallisia ajatuksia jne. jotka ovat vaikuttaneet myös nykyaikaisen sivilisaation kehitykseen.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee muun muassa filosofiaa, etiikkaa, mieltä, tietoisuutta, yhteiskuntaa, tiedettä, luonnon järjestystä jne.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee monia olemassaolon ja tiedon alueita.

Se sisältää filosofista tutkimusta (darśana), eettisiä periaatteita (dharma), mielen ja sisäisen kokemuksen tutkimusta (manas, antaḥkaraṇa), tietoisuuden luonteen tarkastelua (cit, caitanya), yhteiskunnallista järjestystä, luonnon ja maailmankaikkeuden järjestystä (ṛta, prakṛti), sekä erilaisia tiedon ja ymmärryksen muotoja (vijñāna).


Vedalaisuudessa tieto ei rajoitu ainoastaan ulkoisen maailman tutkimiseen, vaan se kattaa myös ihmisen sisäisen maailman, kokemuksen, tietoisuuden ja olemassaolon perimmäisten kysymysten tutkimisen.


Siksi Veda tutkitaan kokonaisvaltaisena tietoperinteenä (sarva-vidyā), jossa yhdistyvät filosofia, kulttuuri, yhteiskunnallinen ajattelu ja luonnon järjestyksen ymmärtäminen.

Lue lisää

MYÖS HINDULAISUUS EI OLE USKONTO!

Anonyymi00041 kirjoitti:

MYÖS HINDULAISUUS EI OLE USKONTO!

MYÖS HINDULAISUUS EI OLE USKONTO!


Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole edes olemassa. Kun länsimaiset matkailijat, englantilaiset siirtomaavalloittajat näkivät kulttien ja myyttien moninaisuuden, vaikka ne on koottu yhteen ainoaan johtajaan, he lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.

He lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.

JOTEN KÄSITE "HINDU" ON VÄÄRÄ JA SELLAISTA ASIAA KUIN HINDU EI OLE EDES OLEMASSA.

Sanaa hindulaisuus käytetään kuuntelijakunnan tason vuoksi.

Intiassa on monia eri väestöryhmiä, tuhansia eri uskontoja, lukuisia eri filosofioita, paljon eri uskontoja, kuten myös kristinusko, islam jne. Minkälaisen "hindulaisuuden" haluatte valita? Kristinusko on myös hindulaisuutta, koska Intiassa on paljon kristittyjä.



Nimen "hindu" kehittivät ulkopuoliset, valloittajat, jotka eivät osanneet lausua Sindhu-joen nimeä oikein. Sanskritin leksikografi Sir Monier Williamsin mukaan sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä. Joidenkin lähteiden mukaan Aleksanteri Suuri oli se, joka nimesi Sindhu-joen ensimmäisenä uudelleen Induksi ja jätti pois sen alkukirjaimen "S", mikä helpotti kreikkalaisten ääntämistä. Tämä tuli tunnetuksi nimellä Indus. Tämä tapahtui, kun Aleksanteri tuloksetta yritti valloittaa Intian noin vuonna 325 eaa. Hänen makedonialaiset joukkonsa kutsuivat sen jälkeen Induksen itäpuolella olevaa maata Intiaksi, ja tätä nimeä käytettiin erityisesti Britannian hallinnon aikana. Tätä ennen alueen vedainen nimi oli Bharath Varsha, ja monet ihmiset kutsuvat sitä edelleen mieluummin sillä nimellä.


Myöhemmin, kun muslimimaahantunkeutujat saapuivat muun muassa Afganistanista ja Persiasta, he kutsuivat Sindhu-jokea - hindujoki. Tämän jälkeen nimitystä "hindu" käytettiin kuvaamaan asukkaita, jotka olivat kotoisin siitä Intian luoteisprovinssista, jossa Sindhu-joki sijaitsee, ja itse aluetta kutsuttiin nimellä "Hindustan". Koska sanskritin äänne "S" muuntuu parseekielessä "H:ksi", muslimit lausuivat Sindhun "hinduksi", vaikka alueen asukkaat eivät tuolloin itse käyttäneet nimeä "hindu". Muslimi-ulkomaalaiset käyttivät tätä sanaa yksilöidäkseen kyseisellä alueella asuvien ihmisten ja uskonnon. Tämän jälkeen myös intialaiset mukautuivat näihin vallanpitäjien asettamiin normeihin ja käyttivät nimityksiä hindu ja Hindustan. Muuten sanalla ei ole mitään merkitystä paitsi niille, jotka antavat sille arvoa tai käyttävät sitä nyt mukavuussyistä.

Anonyymi00042 kirjoitti:

MYÖS HINDULAISUUS EI OLE USKONTO!


Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole edes olemassa. Kun länsimaiset matkailijat, englantilaiset siirtomaavalloittajat näkivät kulttien ja myyttien moninaisuuden, vaikka ne on koottu yhteen ainoaan johtajaan, he lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.

He lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.

JOTEN KÄSITE "HINDU" ON VÄÄRÄ JA SELLAISTA ASIAA KUIN HINDU EI OLE EDES OLEMASSA.

Sanaa hindulaisuus käytetään kuuntelijakunnan tason vuoksi.

Intiassa on monia eri väestöryhmiä, tuhansia eri uskontoja, lukuisia eri filosofioita, paljon eri uskontoja, kuten myös kristinusko, islam jne. Minkälaisen "hindulaisuuden" haluatte valita? Kristinusko on myös hindulaisuutta, koska Intiassa on paljon kristittyjä.



Nimen "hindu" kehittivät ulkopuoliset, valloittajat, jotka eivät osanneet lausua Sindhu-joen nimeä oikein. Sanskritin leksikografi Sir Monier Williamsin mukaan sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä. Joidenkin lähteiden mukaan Aleksanteri Suuri oli se, joka nimesi Sindhu-joen ensimmäisenä uudelleen Induksi ja jätti pois sen alkukirjaimen "S", mikä helpotti kreikkalaisten ääntämistä. Tämä tuli tunnetuksi nimellä Indus. Tämä tapahtui, kun Aleksanteri tuloksetta yritti valloittaa Intian noin vuonna 325 eaa. Hänen makedonialaiset joukkonsa kutsuivat sen jälkeen Induksen itäpuolella olevaa maata Intiaksi, ja tätä nimeä käytettiin erityisesti Britannian hallinnon aikana. Tätä ennen alueen vedainen nimi oli Bharath Varsha, ja monet ihmiset kutsuvat sitä edelleen mieluummin sillä nimellä.


Myöhemmin, kun muslimimaahantunkeutujat saapuivat muun muassa Afganistanista ja Persiasta, he kutsuivat Sindhu-jokea - hindujoki. Tämän jälkeen nimitystä "hindu" käytettiin kuvaamaan asukkaita, jotka olivat kotoisin siitä Intian luoteisprovinssista, jossa Sindhu-joki sijaitsee, ja itse aluetta kutsuttiin nimellä "Hindustan". Koska sanskritin äänne "S" muuntuu parseekielessä "H:ksi", muslimit lausuivat Sindhun "hinduksi", vaikka alueen asukkaat eivät tuolloin itse käyttäneet nimeä "hindu". Muslimi-ulkomaalaiset käyttivät tätä sanaa yksilöidäkseen kyseisellä alueella asuvien ihmisten ja uskonnon. Tämän jälkeen myös intialaiset mukautuivat näihin vallanpitäjien asettamiin normeihin ja käyttivät nimityksiä hindu ja Hindustan. Muuten sanalla ei ole mitään merkitystä paitsi niille, jotka antavat sille arvoa tai käyttävät sitä nyt mukavuussyistä.

Lue lisää

Sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä.


“Hindulaisuus” on ulkopuolinen ja harhaanjohtava käsite

Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole olemassa yhtenäisenä uskontona. Kyseessä on ulkopuolisten luoma kattotermi, joka syntyi historiallisista, kielellisistä ja hallinnollisista syistä – ei Intian omista perinteistä käsin.

Kun länsimaiset matkailijat ja myöhemmin englantilaiset siirtomaavalloittajat kohtasivat Intiassa valtavan määrän erilaisia uskonnollisia suuntauksia, filosofioita, kultteja ja paikallisia perinteitä, he lakkasivat ymmärtämästä yksityiskohtia. Moninaisuus koettiin kaoottisena, ja siksi se niputettiin yhdeksi sanaksi: hindu.

Tämä oli hallinnollinen ja kolonialistinen yksinkertaistus, ei teologinen määritelmä.


ntiassa ei ole yhtä uskontoa vaan tuhansia

Intiassa on:

lukemattomia filosofisia koulukuntia (darśanat)

useita keskenään ristiriitaisia metafyysisiä näkemyksiä

monoteistisia, dualistisia, ei-dualistisia ja ateistisia traditioita

bhakti-liikkeitä, tantrisia suuntauksia, rituaalisia ja askeettisia polkuja

sekä kristinuskoa, islamia, juutalaisuutta, sikhiläisyyttä jne.

Jos kaikki nämä kutsutaan “hindulaisuudeksi”, käsite menettää kaiken merkityksensä. Samalla logiikalla myös kristinusko olisi “hindulaisuutta”, koska Intiassa on miljoonia kristittyjä.


Sana “hindu” ei ole intialainen käsite

Nimi hindu ei ole peräisin:

sanskritista

vedalaisista teksteistä

buddhalaisista tai jainalaisista kirjoituksista

eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä

Sanskritin leksikografi Sir Monier Williams toteaa, ettei sanoille Hindu tai India löydy alkuperäistä sanskritjuurta.

Termin historia on seuraava:

Sindhu oli Indus-joen alkuperäinen nimi.

Kreikkalaiset (Aleksanteri Suuren aikana, n. 325 eaa.) pudottivat alkukirjaimen S → Indus.

Aluetta alettiin kutsua Indiaksi.

Persialais-arabialaisessa ääntämyksessä S muuttui H:ksi → Sindhu → Hindu.

Muslimivalloittajat käyttivät sanaa hindu kuvaamaan maantieteellistä aluetta ja sen asukkaita, ei uskontoa.

Brittiläinen hallinto vakiinnutti termin uskonnolliseksi luokaksi.

Lopulta myös paikalliset omaksuivat termin hallinnollisista ja käytännöllisistä syistä.

Ennen tätä aluetta kutsuttiin Bharata-varshaksi, ja moni käyttää nimeä edelleen.


Sana hindu:

ei ole teologinen käsite

ei ole alkuperäinen

ei kuvaa mitään yhtenäistä uskontoa

Se on ulkopuolisten antama nimi, jota nykyään käytetään lähinnä:

mukavuussyistä

keskustelun yksinkertaistamiseksi

tai kuuntelijakunnan tason vuoksi

Todellisuudessa on mielekkäämpää puhua täsmällisistä traditioista, kuten:

gaudiya-vaišnavismi

shaivismi

shaktismi

advaita-vedānta

jne.

Kaikki muu on käsitteellistä sumutusta.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä.


“Hindulaisuus” on ulkopuolinen ja harhaanjohtava käsite

Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole olemassa yhtenäisenä uskontona. Kyseessä on ulkopuolisten luoma kattotermi, joka syntyi historiallisista, kielellisistä ja hallinnollisista syistä – ei Intian omista perinteistä käsin.

Kun länsimaiset matkailijat ja myöhemmin englantilaiset siirtomaavalloittajat kohtasivat Intiassa valtavan määrän erilaisia uskonnollisia suuntauksia, filosofioita, kultteja ja paikallisia perinteitä, he lakkasivat ymmärtämästä yksityiskohtia. Moninaisuus koettiin kaoottisena, ja siksi se niputettiin yhdeksi sanaksi: hindu.

Tämä oli hallinnollinen ja kolonialistinen yksinkertaistus, ei teologinen määritelmä.


ntiassa ei ole yhtä uskontoa vaan tuhansia

Intiassa on:

lukemattomia filosofisia koulukuntia (darśanat)

useita keskenään ristiriitaisia metafyysisiä näkemyksiä

monoteistisia, dualistisia, ei-dualistisia ja ateistisia traditioita

bhakti-liikkeitä, tantrisia suuntauksia, rituaalisia ja askeettisia polkuja

sekä kristinuskoa, islamia, juutalaisuutta, sikhiläisyyttä jne.

Jos kaikki nämä kutsutaan “hindulaisuudeksi”, käsite menettää kaiken merkityksensä. Samalla logiikalla myös kristinusko olisi “hindulaisuutta”, koska Intiassa on miljoonia kristittyjä.


Sana “hindu” ei ole intialainen käsite

Nimi hindu ei ole peräisin:

sanskritista

vedalaisista teksteistä

buddhalaisista tai jainalaisista kirjoituksista

eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä

Sanskritin leksikografi Sir Monier Williams toteaa, ettei sanoille Hindu tai India löydy alkuperäistä sanskritjuurta.

Termin historia on seuraava:

Sindhu oli Indus-joen alkuperäinen nimi.

Kreikkalaiset (Aleksanteri Suuren aikana, n. 325 eaa.) pudottivat alkukirjaimen S → Indus.

Aluetta alettiin kutsua Indiaksi.

Persialais-arabialaisessa ääntämyksessä S muuttui H:ksi → Sindhu → Hindu.

Muslimivalloittajat käyttivät sanaa hindu kuvaamaan maantieteellistä aluetta ja sen asukkaita, ei uskontoa.

Brittiläinen hallinto vakiinnutti termin uskonnolliseksi luokaksi.

Lopulta myös paikalliset omaksuivat termin hallinnollisista ja käytännöllisistä syistä.

Ennen tätä aluetta kutsuttiin Bharata-varshaksi, ja moni käyttää nimeä edelleen.


Sana hindu:

ei ole teologinen käsite

ei ole alkuperäinen

ei kuvaa mitään yhtenäistä uskontoa

Se on ulkopuolisten antama nimi, jota nykyään käytetään lähinnä:

mukavuussyistä

keskustelun yksinkertaistamiseksi

tai kuuntelijakunnan tason vuoksi

Todellisuudessa on mielekkäämpää puhua täsmällisistä traditioista, kuten:

gaudiya-vaišnavismi

shaivismi

shaktismi

advaita-vedānta

jne.

Kaikki muu on käsitteellistä sumutusta.

Lue lisää

Intian oppi. Idän oppi
”Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään”

”Ei auta elämän ongelmissa kuten Taivaaseen pääsyssä mitään. Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä.”

"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään."

Jo ensimmäinen ongelma on sana "Intian oppi".

Mikä niistä?

Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.

Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.

On perinteitä, jotka korostavat tiedon tietä.

On joogaperinteitä.

On ei-teistisiä filosofioita.

On jopa materialistisia koulukuntia, jotka eivät hyväksyneet jumalia tai jälleensyntymää.

Siksi väite "Intian oppi ei auta" muistuttaa hieman väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Mitä sillä tarkoitetaan?

Katolisuutta?

Protestanttisuutta?

Ortodoksisuutta?

Ateismia?

Eksistentialismia?

Platonin filosofiaa?

Tieteellistä maailmankuvaa?

Pelkkä maantieteellinen sana ei vielä kerro, mistä puhutaan.

Lisäksi kysymys kuuluu:

Mihin sen pitäisi auttaa?

Jos joku sanoo, ettei jokin oppi auta "taivaaseen pääsyssä", hän on jo lähtenyt omasta uskonnollisesta oletuksestaan ja arvioi kaikkia muita sen mittarilla.

Mutta monet intialaiset traditiot eivät edes aseta kysymystä samalla tavalla.

Niissä ei "pelastumisesta taivaaseen" kristillisessä merkityksessä, vaan esimerkiksi vapautumisesta saṃsāran kierrosta, tietämättömyydestä, kiintymyksestä ja kärsimyksestä.

Toinen kysymys on vielä mielenkiintoisempi:

Jos miljoonat ihmiset ovat miljoonien vuosien ajan löytäneet näistä perinteistä merkitystä, moraalia, rauhaa ja henkisiä harjoituksia, voidaanko yksinkertaisesti sanoa:

"Se ei ole koskaan auttanut mitään."

Vai kertooko tuo enemmän puhujan omasta näkökulmasta kuin itse perinteistä?

Ehkä tarkempi lause olisi:

"Se ei auta minua, koska en hyväksy sen lähtökohtia."

Se olisi rehellisempi väite.

Mutta väite siitä, että kokonainen miljoonia vuosia vanhojen filosofisten ja uskonnollisten traditioiden maailma olisi "ei mitään", vaatii ensin ymmärtämään, mitä ollaan arvostelemassa.

Muuten ei arvostella oppia.

Arvostellaan vain omaa mielikuvaa siitä.



"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään."

Jo ensimmäinen ongelma on sana "Intian oppi".

Mikä niistä?

Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.

Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Intian oppi. Idän oppi
”Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään”

”Ei auta elämän ongelmissa kuten Taivaaseen pääsyssä mitään. Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä.”

"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään."

Jo ensimmäinen ongelma on sana "Intian oppi".

Mikä niistä?

Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.

Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.

On perinteitä, jotka korostavat tiedon tietä.

On joogaperinteitä.

On ei-teistisiä filosofioita.

On jopa materialistisia koulukuntia, jotka eivät hyväksyneet jumalia tai jälleensyntymää.

Siksi väite "Intian oppi ei auta" muistuttaa hieman väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Mitä sillä tarkoitetaan?

Katolisuutta?

Protestanttisuutta?

Ortodoksisuutta?

Ateismia?

Eksistentialismia?

Platonin filosofiaa?

Tieteellistä maailmankuvaa?

Pelkkä maantieteellinen sana ei vielä kerro, mistä puhutaan.

Lisäksi kysymys kuuluu:

Mihin sen pitäisi auttaa?

Jos joku sanoo, ettei jokin oppi auta "taivaaseen pääsyssä", hän on jo lähtenyt omasta uskonnollisesta oletuksestaan ja arvioi kaikkia muita sen mittarilla.

Mutta monet intialaiset traditiot eivät edes aseta kysymystä samalla tavalla.

Niissä ei "pelastumisesta taivaaseen" kristillisessä merkityksessä, vaan esimerkiksi vapautumisesta saṃsāran kierrosta, tietämättömyydestä, kiintymyksestä ja kärsimyksestä.

Toinen kysymys on vielä mielenkiintoisempi:

Jos miljoonat ihmiset ovat miljoonien vuosien ajan löytäneet näistä perinteistä merkitystä, moraalia, rauhaa ja henkisiä harjoituksia, voidaanko yksinkertaisesti sanoa:

"Se ei ole koskaan auttanut mitään."

Vai kertooko tuo enemmän puhujan omasta näkökulmasta kuin itse perinteistä?

Ehkä tarkempi lause olisi:

"Se ei auta minua, koska en hyväksy sen lähtökohtia."

Se olisi rehellisempi väite.

Mutta väite siitä, että kokonainen miljoonia vuosia vanhojen filosofisten ja uskonnollisten traditioiden maailma olisi "ei mitään", vaatii ensin ymmärtämään, mitä ollaan arvostelemassa.

Muuten ei arvostella oppia.

Arvostellaan vain omaa mielikuvaa siitä.



"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään."

Jo ensimmäinen ongelma on sana "Intian oppi".

Mikä niistä?

Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.

Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.

Lue lisää

Mikä niistä?

Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.

Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.


Siksi väite "Intian oppi ei auta" muistuttaa hieman väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Mitä sillä tarkoitetaan?

Katolisuutta?

Protestanttisuutta?

Ortodoksisuutta?

Ateismia?

Eksistentialismia?

Platonin filosofiaa?

Tieteellistä maailmankuvaa?

Pelkkä maantieteellinen sana ei vielä kerro, mistä puhutaan.


"Tuo oppi ei auta ihmistä pääsemään taivaaseen."

hän on jo ottanut lähtökohdakseen tietyn uskonnollisen järjestelmän sisäisen käsityksen siitä, mitä ihmisen ongelma on ja mikä on ratkaisu siihen.

Toisin sanoen hän ei ensin kysy:

"Mikä tämän perinteen oma tavoite on?"

vaan hän kysyy:

"Auttaako tämä perinne saavuttamaan sen tavoitteen, jonka minun oma perinteeni määrittelee?"

Siinä on suuri ero.


Se olisi sama kuin arvostelisi lääkettä siitä, ettei se korjaa sellaista sairautta, jota varten sitä ei ole edes tarkoitettu.

Jos joku valmistaa lääkkeen päänsärkyyn, ei ole järkevää sanoa:

"Tämä lääke on hyödytön, koska se ei paranna murtunutta luuta."

Ongelma ei välttämättä ole lääkkeessä, vaan siinä, että sille annetaan väärä tehtävä.

Samoin monet intialaiset filosofiset ja uskonnolliset traditiot eivät lähtökohtaisesti kysy:

"Miten pääsen kristillisen käsityksen mukaiseen taivaaseen?"

Ne kysyvät erilaisia kysymyksiä:

Miksi ihminen kärsii?

Miksi tietoisuutemme samaistuu rajalliseen kehoon ja mieleen?

Mikä on tietämättömyyden alkuperä?

Miten ihminen vapautuu harhasta, kiintymyksestä ja sisäisestä levottomuudesta?

Mikä on todellinen itse?

Mikä on ihmisen suhde jumalalliseen todellisuuteen?

Näihin kysymyksiin eri intialaiset traditiot antavat erilaisia vastauksia.

Joissakin puhutaan mokṣasta, vapautumisesta syntymän ja kuoleman kierrosta eli saṃsārasta.


Joissakin korostetaan jñānaa, vapauttavaa tietoa todellisuuden luonteesta.

Joissakin harjoitetaan erilaisia joogisia teitä, joiden tavoitteena on tietoisuuden muuttuminen ja syveneminen.

Buddhalaiset traditiot puolestaan puhuvat esimerkiksi kärsimyksen juurten ymmärtämisestä ja vapautumisesta kiintymyksestä.

Näissä kaikissa on oma sisäinen logiikkansa.

Siksi ulkopuolinen arvio:

"Tämä ei auta, koska se ei vie taivaaseen minun määrittelemälläni tavalla"

ei vielä ole neutraali havainto.

Se on yhden maailmankuvan käyttämistä kaikkien muiden mittarina.

Vielä kiinnostavampi kysymys on tämä:

Jos jokin perinne olisi miljoonien vuosien ajan ollut täysin merkityksetön ja kykenemätön auttamaan ketään, miten se olisi säilynyt, kehittynyt ja vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään?

Tämä ei yksin todista, että jokin oppi olisi automaattisesti totta.

Mutta se osoittaa, että väite:

"Se ei ole koskaan auttanut mitään"

on hyvin vahva väite.

Se ei ole enää filosofinen arvio.

Se on väite miljoonien ihmisten kokemuksista, elämäntavoista ja henkisistä harjoituksista.

Monet ihmiset eri kulttuureissa ovat löytäneet uskonnollisista ja filosofisista perinteistä:

Anonyymi00045 kirjoitti:

Mikä niistä?

Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.

Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.


Siksi väite "Intian oppi ei auta" muistuttaa hieman väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Mitä sillä tarkoitetaan?

Katolisuutta?

Protestanttisuutta?

Ortodoksisuutta?

Ateismia?

Eksistentialismia?

Platonin filosofiaa?

Tieteellistä maailmankuvaa?

Pelkkä maantieteellinen sana ei vielä kerro, mistä puhutaan.


"Tuo oppi ei auta ihmistä pääsemään taivaaseen."

hän on jo ottanut lähtökohdakseen tietyn uskonnollisen järjestelmän sisäisen käsityksen siitä, mitä ihmisen ongelma on ja mikä on ratkaisu siihen.

Toisin sanoen hän ei ensin kysy:

"Mikä tämän perinteen oma tavoite on?"

vaan hän kysyy:

"Auttaako tämä perinne saavuttamaan sen tavoitteen, jonka minun oma perinteeni määrittelee?"

Siinä on suuri ero.


Se olisi sama kuin arvostelisi lääkettä siitä, ettei se korjaa sellaista sairautta, jota varten sitä ei ole edes tarkoitettu.

Jos joku valmistaa lääkkeen päänsärkyyn, ei ole järkevää sanoa:

"Tämä lääke on hyödytön, koska se ei paranna murtunutta luuta."

Ongelma ei välttämättä ole lääkkeessä, vaan siinä, että sille annetaan väärä tehtävä.

Samoin monet intialaiset filosofiset ja uskonnolliset traditiot eivät lähtökohtaisesti kysy:

"Miten pääsen kristillisen käsityksen mukaiseen taivaaseen?"

Ne kysyvät erilaisia kysymyksiä:

Miksi ihminen kärsii?

Miksi tietoisuutemme samaistuu rajalliseen kehoon ja mieleen?

Mikä on tietämättömyyden alkuperä?

Miten ihminen vapautuu harhasta, kiintymyksestä ja sisäisestä levottomuudesta?

Mikä on todellinen itse?

Mikä on ihmisen suhde jumalalliseen todellisuuteen?

Näihin kysymyksiin eri intialaiset traditiot antavat erilaisia vastauksia.

Joissakin puhutaan mokṣasta, vapautumisesta syntymän ja kuoleman kierrosta eli saṃsārasta.


Joissakin korostetaan jñānaa, vapauttavaa tietoa todellisuuden luonteesta.

Joissakin harjoitetaan erilaisia joogisia teitä, joiden tavoitteena on tietoisuuden muuttuminen ja syveneminen.

Buddhalaiset traditiot puolestaan puhuvat esimerkiksi kärsimyksen juurten ymmärtämisestä ja vapautumisesta kiintymyksestä.

Näissä kaikissa on oma sisäinen logiikkansa.

Siksi ulkopuolinen arvio:

"Tämä ei auta, koska se ei vie taivaaseen minun määrittelemälläni tavalla"

ei vielä ole neutraali havainto.

Se on yhden maailmankuvan käyttämistä kaikkien muiden mittarina.

Vielä kiinnostavampi kysymys on tämä:

Jos jokin perinne olisi miljoonien vuosien ajan ollut täysin merkityksetön ja kykenemätön auttamaan ketään, miten se olisi säilynyt, kehittynyt ja vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään?

Tämä ei yksin todista, että jokin oppi olisi automaattisesti totta.

Mutta se osoittaa, että väite:

"Se ei ole koskaan auttanut mitään"

on hyvin vahva väite.

Se ei ole enää filosofinen arvio.

Se on väite miljoonien ihmisten kokemuksista, elämäntavoista ja henkisistä harjoituksista.

Monet ihmiset eri kulttuureissa ovat löytäneet uskonnollisista ja filosofisista perinteistä:

Lue lisää

Se ei ole enää filosofinen arvio.

Se on väite miljoonien ihmisten kokemuksista, elämäntavoista ja henkisistä harjoituksista.

Monet ihmiset eri kulttuureissa ovat löytäneet uskonnollisista ja filosofisista perinteistä:

merkityksen kokemuksen
eettisiä periaatteita
yhteisön
mielen harjoittamisen menetelmiä
rauhaa vaikeuksien keskellä
tapoja käsitellä kuolemaa ja kärsimystä

Silloin rehellisempi muotoilu voisi olla:

"Tämä perinne ei auta minua, koska en hyväksy sen perustavia oletuksia."

Se on täysin ymmärrettävä kanta.

Ihminen voi olla kristitty, hindu, buddhalainen, ateisti tai jonkin muun maailmankuvan kannattaja ja pitää omaa näkemystään totuutena.

Mutta ero on siinä, sanooko:

"Minä en hyväksy tätä."

vai:

"Tämä ei ole koskaan auttanut ketään."

Ensimmäinen on henkilökohtainen vakaumus.

Jälkimmäinen väittää tuntevansa kaikkien muiden kokemukset paremmin kuin he itse.


Siksi väite "Intian oppi ei auta" on ensinnäkin ongelmallinen siksi, että se ei oikeastaan sano mitään täsmällistä. Se on niin laaja yleistys, että se menettää merkityksensä.

Se muistuttaa väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Mitä sillä tarkoitetaan?

Katolisuutta?
Protestanttisuutta?
Ortodoksisuutta?
Ateismia?
Eksistentialismia?
Platonin filosofiaa?
Stoalaisuutta?
Tieteellistä maailmankuvaa?

Kukaan ei pitäisi tällaista väitettä vakavasti otettavana, koska Eurooppa ei ole yksi oppi eikä yksi ajatusjärjestelmä. Sama koskee Intiaa.

"Intialainen oppi" ei ole yksi asia. Se ei ole yksi kirja, yksi jumalakäsitys, yksi filosofia tai yksi vastaus elämän ongelmiin. Se on valtava joukko erilaisia perinteitä, jotka ovat syntyneet tuhansien vuosien aikana ja jotka ovat usein keskenään erimielisiä jopa kaikkein perustavimmista kysymyksistä.

Kun joku sanoo "Intian oppi ei auta mitään", hän tekee siis saman virheen kuin väittäessään, että "eurooppalainen ajattelu on turhaa". Hän ottaa kokonaisen maanosan historian, kulttuurit, filosofiat ja uskonnot ja puristaa ne yhdeksi kuvitteelliseksi paketiksi — vain voidakseen torjua sen yhdellä lauseella.

Se ei ole argumentti. Se on luokitteluvirhe.

On aivan eri asia sanoa:

"En hyväksy advaita-vedāntan metafysiikkaa."

tai:

"En usko buddhalaisen nirvāṇa-käsityksen olevan oikea vastaus ihmisen kärsimykseen."

jne.

Näistä voidaan keskustella, koska ne kohdistuvat johonkin tiettyyn ajatukseen.

Mutta lause "Intian oppi ei auta" ei vielä kerro, mitä oppia tarkoitetaan, mitä ongelmaa sen pitäisi ratkaista tai millä perusteella sitä arvioidaan.

Se kertoo lähinnä puhujan omasta lähtökohdasta: hän on päättänyt jo etukäteen, että tietyn alueen perinteet ovat väärässä, eikä hän enää erottele niitä toisistaan.

Maantiede ei ole filosofia.

Intia ei ole oppi. Eurooppa ei ole oppi. Maantieteellinen nimi ei vielä ole argumentti.


"Ei auta elämän ongelmissa kuten Taivaaseen pääsyssä mitään. Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä."


Jos joku sanoo: "Se ei auta elämän ongelmissa, kuten taivaaseen pääsyssä", siinä on jo mukana oletus, että kaikkien ihmisten pitäisi tavoitella juuri kristillisesti ymmärrettyä taivasta ja että kaikki muut traditiot pitäisi arvioida sen yhden käsitteen kautta.

Mutta jos ihminen ei edes pidä kristillistä taivaskäsitystä tavoitteena, väite ei osu hänen kysymykseensä.

Se on vähän kuin sanoisi:

"Tämä kartta on huono, koska se ei johda paikkaan, johon en ole koskaan halunnut mennä."

Monissa intialaisissa perinteissä elämän perimmäinen päämäärä ei ole "pääsy taivaaseen" samalla tavalla kuin monissa kristillisissä tulkinnoissa. Jotkut tavoittelevat esimerkiksi vapautumista saṃsāran kierrosta, tietämättömyydestä ja kärsimyksestä. Toisissa suuntauksissa korostuvat jumalallinen yhteys, eettinen elämä, tietoisuus tai henkinen harjoitus.

Siksi väite "se ei auta taivaaseen pääsyssä" on hieman kehämäinen:

Ensin oletetaan, että taivas kristillisessä merkityksessä on ainoa oikea päämäärä.
Sitten arvioidaan kaikki muut traditiot sillä perusteella, johtavatko ne tähän samaan päämäärään.
Lopuksi todetaan, että ne eivät johda siihen, minkä jo alussa määriteltiin ainoaksi oikeaksi.

Tarkempi kysymys olisi:

"Auttaako tämä traditio saavuttamaan sen päämäärän, jota sen omat seuraajat tavoittelevat?"

Silloin keskustelu muuttuu reilummaksi. Voi arvioida eri oppien ajatuksia, perusteluja ja seurauksia ilman, että yksi uskonnollinen oletus asetetaan automaattisesti kaikkien muiden mittapuuksi.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Se ei ole enää filosofinen arvio.

Se on väite miljoonien ihmisten kokemuksista, elämäntavoista ja henkisistä harjoituksista.

Monet ihmiset eri kulttuureissa ovat löytäneet uskonnollisista ja filosofisista perinteistä:

merkityksen kokemuksen
eettisiä periaatteita
yhteisön
mielen harjoittamisen menetelmiä
rauhaa vaikeuksien keskellä
tapoja käsitellä kuolemaa ja kärsimystä

Silloin rehellisempi muotoilu voisi olla:

"Tämä perinne ei auta minua, koska en hyväksy sen perustavia oletuksia."

Se on täysin ymmärrettävä kanta.

Ihminen voi olla kristitty, hindu, buddhalainen, ateisti tai jonkin muun maailmankuvan kannattaja ja pitää omaa näkemystään totuutena.

Mutta ero on siinä, sanooko:

"Minä en hyväksy tätä."

vai:

"Tämä ei ole koskaan auttanut ketään."

Ensimmäinen on henkilökohtainen vakaumus.

Jälkimmäinen väittää tuntevansa kaikkien muiden kokemukset paremmin kuin he itse.


Siksi väite "Intian oppi ei auta" on ensinnäkin ongelmallinen siksi, että se ei oikeastaan sano mitään täsmällistä. Se on niin laaja yleistys, että se menettää merkityksensä.

Se muistuttaa väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Mitä sillä tarkoitetaan?

Katolisuutta?
Protestanttisuutta?
Ortodoksisuutta?
Ateismia?
Eksistentialismia?
Platonin filosofiaa?
Stoalaisuutta?
Tieteellistä maailmankuvaa?

Kukaan ei pitäisi tällaista väitettä vakavasti otettavana, koska Eurooppa ei ole yksi oppi eikä yksi ajatusjärjestelmä. Sama koskee Intiaa.

"Intialainen oppi" ei ole yksi asia. Se ei ole yksi kirja, yksi jumalakäsitys, yksi filosofia tai yksi vastaus elämän ongelmiin. Se on valtava joukko erilaisia perinteitä, jotka ovat syntyneet tuhansien vuosien aikana ja jotka ovat usein keskenään erimielisiä jopa kaikkein perustavimmista kysymyksistä.

Kun joku sanoo "Intian oppi ei auta mitään", hän tekee siis saman virheen kuin väittäessään, että "eurooppalainen ajattelu on turhaa". Hän ottaa kokonaisen maanosan historian, kulttuurit, filosofiat ja uskonnot ja puristaa ne yhdeksi kuvitteelliseksi paketiksi — vain voidakseen torjua sen yhdellä lauseella.

Se ei ole argumentti. Se on luokitteluvirhe.

On aivan eri asia sanoa:

"En hyväksy advaita-vedāntan metafysiikkaa."

tai:

"En usko buddhalaisen nirvāṇa-käsityksen olevan oikea vastaus ihmisen kärsimykseen."

jne.

Näistä voidaan keskustella, koska ne kohdistuvat johonkin tiettyyn ajatukseen.

Mutta lause "Intian oppi ei auta" ei vielä kerro, mitä oppia tarkoitetaan, mitä ongelmaa sen pitäisi ratkaista tai millä perusteella sitä arvioidaan.

Se kertoo lähinnä puhujan omasta lähtökohdasta: hän on päättänyt jo etukäteen, että tietyn alueen perinteet ovat väärässä, eikä hän enää erottele niitä toisistaan.

Maantiede ei ole filosofia.

Intia ei ole oppi. Eurooppa ei ole oppi. Maantieteellinen nimi ei vielä ole argumentti.


"Ei auta elämän ongelmissa kuten Taivaaseen pääsyssä mitään. Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä."


Jos joku sanoo: "Se ei auta elämän ongelmissa, kuten taivaaseen pääsyssä", siinä on jo mukana oletus, että kaikkien ihmisten pitäisi tavoitella juuri kristillisesti ymmärrettyä taivasta ja että kaikki muut traditiot pitäisi arvioida sen yhden käsitteen kautta.

Mutta jos ihminen ei edes pidä kristillistä taivaskäsitystä tavoitteena, väite ei osu hänen kysymykseensä.

Se on vähän kuin sanoisi:

"Tämä kartta on huono, koska se ei johda paikkaan, johon en ole koskaan halunnut mennä."

Monissa intialaisissa perinteissä elämän perimmäinen päämäärä ei ole "pääsy taivaaseen" samalla tavalla kuin monissa kristillisissä tulkinnoissa. Jotkut tavoittelevat esimerkiksi vapautumista saṃsāran kierrosta, tietämättömyydestä ja kärsimyksestä. Toisissa suuntauksissa korostuvat jumalallinen yhteys, eettinen elämä, tietoisuus tai henkinen harjoitus.

Siksi väite "se ei auta taivaaseen pääsyssä" on hieman kehämäinen:

Ensin oletetaan, että taivas kristillisessä merkityksessä on ainoa oikea päämäärä.
Sitten arvioidaan kaikki muut traditiot sillä perusteella, johtavatko ne tähän samaan päämäärään.
Lopuksi todetaan, että ne eivät johda siihen, minkä jo alussa määriteltiin ainoaksi oikeaksi.

Tarkempi kysymys olisi:

"Auttaako tämä traditio saavuttamaan sen päämäärän, jota sen omat seuraajat tavoittelevat?"

Silloin keskustelu muuttuu reilummaksi. Voi arvioida eri oppien ajatuksia, perusteluja ja seurauksia ilman, että yksi uskonnollinen oletus asetetaan automaattisesti kaikkien muiden mittapuuksi.

Lue lisää

VEDAT EI OLE USKONTO!

Veda (vedalainen perinne) ei ole rinnastettavissa yhdenkään nykyaikaisiin uskontoihin, kuten esimerkiksi kirkollisesti järjestäytyneisiin uskontojärjestelmiin. Se on laaja kokoelma erilaisia filosofioita, kielitiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, yhteiskunnallisia ajatuksia jne. jotka ovat vaikuttaneet myös nykyaikaisen sivilisaation kehitykseen.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee muun muassa filosofiaa, etiikkaa, mieltä, tietoisuutta, yhteiskuntaa, tiedettä, luonnon järjestystä jne.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee monia olemassaolon ja tiedon alueita.

Anonyymi00047 kirjoitti:

VEDAT EI OLE USKONTO!

Veda (vedalainen perinne) ei ole rinnastettavissa yhdenkään nykyaikaisiin uskontoihin, kuten esimerkiksi kirkollisesti järjestäytyneisiin uskontojärjestelmiin. Se on laaja kokoelma erilaisia filosofioita, kielitiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, yhteiskunnallisia ajatuksia jne. jotka ovat vaikuttaneet myös nykyaikaisen sivilisaation kehitykseen.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee muun muassa filosofiaa, etiikkaa, mieltä, tietoisuutta, yhteiskuntaa, tiedettä, luonnon järjestystä jne.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne (vidyā), joka käsittelee monia olemassaolon ja tiedon alueita.

Lue lisää

VEDAT EI OLE USKONTO!

Veda (vedalainen perinne) ei ole rinnastettavissa yhdenkään nykyaikaisiin uskontoihin, kuten esimerkiksi kirkollisesti järjestäytyneisiin uskontojärjestelmiin. Se on laaja kokoelma erilaisia filosofioita, kielitiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, yhteiskunnallisia ajatuksia jne. jotka ovat vaikuttaneet myös nykyaikaisen sivilisaation kehitykseen.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne

Anonyymi00048 kirjoitti:

VEDAT EI OLE USKONTO!

Veda (vedalainen perinne) ei ole rinnastettavissa yhdenkään nykyaikaisiin uskontoihin, kuten esimerkiksi kirkollisesti järjestäytyneisiin uskontojärjestelmiin. Se on laaja kokoelma erilaisia filosofioita, kielitiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, yhteiskunnallisia ajatuksia jne. jotka ovat vaikuttaneet myös nykyaikaisen sivilisaation kehitykseen.

Veda ei ole "uskonto", vaan kokonaisvaltainen tietoperinne

Lue lisää

Se on laaja kokoelma erilaisia filosofioita, kielitiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, yhteiskunnallisia ajatuksia jne. jotka ovat vaikuttaneet myös nykyaikaisen sivilisaation kehitykseen.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Se on laaja kokoelma erilaisia filosofioita, kielitiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, yhteiskunnallisia ajatuksia jne. jotka ovat vaikuttaneet myös nykyaikaisen sivilisaation kehitykseen.

Lue lisää

VEDAT EI OLE USKONTO. VAAN TIEDE!

Anonyymi00050 kirjoitti:

VEDAT EI OLE USKONTO. VAAN TIEDE!

Veda on kulttuuria, sivilisaatiota ja tiedettä.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Veda on kulttuuria, sivilisaatiota ja tiedettä.

Sillä, kuten sanotaan, noissa ihmisissä on jotain vikaa, jos he pitävät Vedaa uskontona!