Laitan minäkin uutena lusikkani soppaan!
Luin vasta äsken tätä keskustelua ja ilokseni huomasin että täällä puuhaavat monet tosiharrastajat ja tietävät ihmiset, joiden jutuista minäkin olen taas kerran oppinut. Vastasin tänään tuohon kalapoika/skorppariAnna juttuun ja sain imartelevaa palautetta. Haluan kaikille epäilijöille antaa edes ajattelemisen aihetta - en edes väitä että mikään astrologiassa olisi yhtä spesifiä kuin vaikkapa matematiikassa (vaikka astrogiassa transiitit ja efemeriinit perustuvat planeetojen sijainnin ja liikkeiden laskemiseen) joka on kuitenkin tiede. Astrologian rooli on nykyisin rajatiede.
Olen usein luennoinut astrologiasta ja päättänyt osuuteni siihen että olen jonkun ihmisen (tuntemattoman minulle aiemmin, pyysin luvan siihen) syntymäkartan purkanut esityksessäni. Sen jälkeen olen kysynyt asianomaiselta pitikö paikkaansa... Usein saan hölmistyneen tuijotuksen takaisin - henkilö tunsi että hänen persoonansa on paljastettu kaikkineen. Jokatapauksessa: jotain astrologiassa on joka korreloi ihmiseen egoon. Olen myös lukenut psykaa ja sekin on osittain olettamuksia täynnä: koulukuntien näkemyksiä, joita pidetään totena ja peruskivenä kunnes toisin todistetaan. Jo muinoin 3000 ekr. astronomiasta kaikki alkoi. Tähdistä suunnistettin ja sittemmin arvioitiin ilmoja, satoa, kasvukautta ja vuodenaikojen kulkua. Sitten filosofit mm. antiikin kreikassa rupesivat löytämään yhteneväisyyksiä ihmisten ja tähtien kesken. Sittemminhän tämä on suorastaan räjähtänyt käsiin, kun kaikilla on netinkin kautta saatavina oma karttansa. Tulkinta onkin se vaikein osuus. Ja taidelaji!
Karttoja olen tehnyt satoja ja en muista yhtäkään, joka olisi mennyt täysin metsään. Tosin erään nykyiset olosuhteet eivät vastanneet sitä hetkeä, mutta toteutuivat ikävä kyllä piakkoin. En mielelläni teekään prognooseja enää, ne ovat vähän vaarallisia joillekin...
En edellisessä vastauksessani Annalle myöskään kysellyt hänen nousevaa/kuu/mars/venus-merkkiään koska se olisi tehnyt selostuksesta tosi pitkän. Minusta maallikoille ja nuorille on hyväksi aloittaa aurinkomerkeistä. Niiden ominaisuuksien oppiminen kestää vuosia ja kun soppaan lisätään vielä nousevat/laskevat/MC/DS/kuunsolmut/huoneet jne. on synastrian tekeminen tiedettä. Ja taidetta jossa sovelletaan astrologin oman kokemuksen kautta tulkintaa.
Kuten sanoin 12 vuotta olen harrastanut mutta todellakin: koko ajan opin lisää ja tämä vie mukanaan. Harmi kun kukaan ei toistaiseksi maksa palkkaa siitä...
Olen amatööri - ja iloinen sellainen ;-). Voitte haukkua vaikkapa huuhaahumanistiksi. Uskon silti astrologiaan oman kokemukseni kautta. Ja siihenhän ei kukaan voi vaikuttaa! Siis jatketaan ja uskotaan tai ei-uskotaan. Tämä on elämää yhtäkaikki!!!!
Amatööri.
Luin vasta äsken tätä keskustelua ja ilokseni huomasin että täällä puuhaavat monet tosiharrastajat ja tietävät ihmiset, joiden jutuista minäkin olen taas kerran oppinut. Vastasin tänään tuohon kalapoika/skorppariAnna juttuun ja sain imartelevaa palautetta. Haluan kaikille epäilijöille antaa edes ajattelemisen aihetta - en edes väitä että mikään astrologiassa olisi yhtä spesifiä kuin vaikkapa matematiikassa (vaikka astrogiassa transiitit ja efemeriinit perustuvat planeetojen sijainnin ja liikkeiden laskemiseen) joka on kuitenkin tiede. Astrologian rooli on nykyisin rajatiede.
Olen usein luennoinut astrologiasta ja päättänyt osuuteni siihen että olen jonkun ihmisen (tuntemattoman minulle aiemmin, pyysin luvan siihen) syntymäkartan purkanut esityksessäni. Sen jälkeen olen kysynyt asianomaiselta pitikö paikkaansa... Usein saan hölmistyneen tuijotuksen takaisin - henkilö tunsi että hänen persoonansa on paljastettu kaikkineen. Jokatapauksessa: jotain astrologiassa on joka korreloi ihmiseen egoon. Olen myös lukenut psykaa ja sekin on osittain olettamuksia täynnä: koulukuntien näkemyksiä, joita pidetään totena ja peruskivenä kunnes toisin todistetaan. Jo muinoin 3000 ekr. astronomiasta kaikki alkoi. Tähdistä suunnistettin ja sittemmin arvioitiin ilmoja, satoa, kasvukautta ja vuodenaikojen kulkua. Sitten filosofit mm. antiikin kreikassa rupesivat löytämään yhteneväisyyksiä ihmisten ja tähtien kesken. Sittemminhän tämä on suorastaan räjähtänyt käsiin, kun kaikilla on netinkin kautta saatavina oma karttansa. Tulkinta onkin se vaikein osuus. Ja taidelaji!
Karttoja olen tehnyt satoja ja en muista yhtäkään, joka olisi mennyt täysin metsään. Tosin erään nykyiset olosuhteet eivät vastanneet sitä hetkeä, mutta toteutuivat ikävä kyllä piakkoin. En mielelläni teekään prognooseja enää, ne ovat vähän vaarallisia joillekin...
En edellisessä vastauksessani Annalle myöskään kysellyt hänen nousevaa/kuu/mars/venus-merkkiään koska se olisi tehnyt selostuksesta tosi pitkän. Minusta maallikoille ja nuorille on hyväksi aloittaa aurinkomerkeistä. Niiden ominaisuuksien oppiminen kestää vuosia ja kun soppaan lisätään vielä nousevat/laskevat/MC/DS/kuunsolmut/huoneet jne. on synastrian tekeminen tiedettä. Ja taidetta jossa sovelletaan astrologin oman kokemuksen kautta tulkintaa.
Kuten sanoin 12 vuotta olen harrastanut mutta todellakin: koko ajan opin lisää ja tämä vie mukanaan. Harmi kun kukaan ei toistaiseksi maksa palkkaa siitä...
Olen amatööri - ja iloinen sellainen ;-). Voitte haukkua vaikkapa huuhaahumanistiksi. Uskon silti astrologiaan oman kokemukseni kautta. Ja siihenhän ei kukaan voi vaikuttaa! Siis jatketaan ja uskotaan tai ei-uskotaan. Tämä on elämää yhtäkaikki!!!!
Amatööri.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun sinua joku asiaa tietämätön vähän kehaisee ,tekeekö se sinusta heti muita paremman?
Tunnut olevan täynnä itseäsi ja osaamistasi...
Kun joku kehuu jotakuta toista, miksi sinä vastavuoroisesti haluat polkea kehut maanrakoon ja vähätellä niitä? Eiväthän ne ole sinulta tai muiltakaan pois. Arvostelevien kommenttien sijaan voisit tuoda keskusteluihin omaa osaamistasi, jos sitä löytyy.
En tiedä, viittasitko minuun vai siihen toiseen kehujaan tuolla "asiasta tietämättömällä", mutta omien kehujeni takana seison edelleen ja ainakin minun päivääni piristää lämmin ja välittävä kirjoitus huomattavasti enemmän, kuin lyhyt, tyly kommentti. Olivat ne sitten asiasta tai eivät.
ja jatka ihmettelyäsi,täällä tuntuu olevan pilvin pimein asiantuntijoita jotka eivät kuitenkaan tiedä aiheesta muutamaa lukemaansa opusta enenpää,ette kestä kritiikkiä ja minua ihmetyttää elämässä muutenkin toisten kehujat.Tiedäthän sanonnan "Se joka osaa kehua osaa parjatakkin".
En todellakaan ole kuullut tuollaista sanontaa aikaisemmin. Taitaa kuulua samaan sarjaan näiden suomalaisten "Itku pitkästä ilosta" ja "Kell' onni on, se onnen kätkeköön" kanssa. Pitäisikö vielä ihmetellä, miksi olemme niin katkeraa ja itsemurha-altista kansaa.
Kritiikkiä on helppo antaa, mutta sitä on vaikea ottaa vastaan. Jos olisit yhtään psykologiaan ja/tai tiedottamiseen perehtynyt, tietäisit, ettei viestiä saa perille esittämällä pelkästään sen kritiikin. Täytyy myös löytää jotain hyvääkin sanottavaa. Ja aina löytyy jotain hyvää, jos vain viitsii etsiä. Useimmiten kyse on vain henkisestä laiskuudesta.
Edelleen haastan sinut kertomaan täällä sen, mitä itse astrologiasta tiedät. Mitä hyötyä, tai varsinkaan iloa on sinulle tai meille siitä, ettet omalta osaltasi auta meitä oppimaan paremmiksi astrologian tuntijoiksi? Tähän asti olet kertonut vain sen, minkä jo tiedämme: ettemme ole asiantuntijoita.
Eikö ole hauskaa, että juuri nyt, kun tuo oppositio on tiukentunut tällaiset vänkäämiset ovat nostaneet päätään tälläkin listalla. Oppositiossa on kyse puolen ottamisesta, silloin on vaikeaa olla molemmissa päissä yhtä aikaa, yleensä lipuu toiseen päähän ihan väistämättä. Tässäkin on nyt otettu puolia. Toisessa keskustelussa Astrologi pyrki myös asemoimaan itsensä, kun väitti, ettei häntä kuunnella. Ja nyt tämä tapahtuu ikään kuin astrologian sisällä, ei siinä tavanomaisessa muodossa, että astrologit ja skeptikot olisivat vastakkain. Mielenkiintoinen yhteensattuma.
Keskustelu täällä etenee usein tosi mielenkiintoisille poluille. Ihmisillä on mahtavia ideoita ja oivalluksia. Tietty täällä on mukana myös näitä kyssäreitä, mutta sehän kuuluu tällaisen heterogeenisen keskustelun kuvaan. Itse pidän siitä, ettei kaikkia ole pakotettu samaan kaavaan. Sitä paitsi kyllähän tänne mahtuu!
On myös mielenkiintoista, miten akateemisista ihmisistä löytyy paljon astrologian harrastajia ja tuntijoita. Joissain maissa astrologiaa käytetään psykologian ohella, esim. terapiassa keskusteluaiheiden nostajana (luin juuri tutkimuksesta, jossa 3000 terapeuttia käytti astrologiaa potilaittensa kanssa). Musta on ihan turha lähteä väittelemään, onko astrologia tiedettä vai ei. Se on törmäyskurssi, jossa itse asia hukkuu. Tiedettähän tehdään vaikka mistä. Kerran joku kysyi NYTissä, että voiko tikkarista tehdä tiedettä. Sosiologi vastasi, että kyllä. Mutta jos kyse olisi ollut astrologiasta, tällaista ilmiötä ei voi edes tutkia. So what? Miksi sille kentälle pitäisi edes pyrkiä? Status?