enkelimme ovat sisaruksia ?
minunkin enkelini oli läsnä,
vierelläni kun ikuisuus oli ohittaa aikani
läsnä, kun oli vastassa Rakkaimpaani siellä jossakin
läsnä, kun joku muu otti minussa vallan Rakkauden,
poisti surun, muutti sen iloksi suureksi
pohjattomaksi,
kuin kiitollisuuteni hänelle !
enkelisi sisarelle
----------------------------
selitysosuus:
enkelimme ovat sisaruksia, se syntyi vastauksena
erään runon innoittamana täällä,
toiseen surumieliseen,
hänen enkelilleen
kiitolliselle
ihmiselle
se
jokin
enkeleissä
koskettaa suuresti minua,
minulle enkeli, se voi olla itse kukin, eleellä,
niin pienellä ja hennolla.
läsnäolo.
olemalla vain
täydellisenä omana itsenään
läsnä,
silloin kun eniten tarvitsee.
yritin tavoittaa myos tuossa
meita kaikkia yhdistävän elementin,
jos vain sallisimme vihanpidon ja sodan tilalle asuisi Rakkauden yhteinen ilmapiiri. me kaikki olemme toisillemme sukua,
juuri enkeleidemme
kautta.
ihminen, ihminen on itsensä pahin vihollinen !
se on piru toiselle !
mutta ihminen, useimmistä löytyy tarvittaessa
se määrä sädekehää, joka tekee ainakin
minulle hänestä silloin enkelin.
kuten aina runoissani, tämänkin tulee eletystä elämästäni,
omine enkeleineni,
olen käynyt läpi tuon.
pyydän sinua, ystäväni, olemaan nyt minulle se enkelini ja lukemaan sen uudelleen,
se avautuu.
Rakkaudentunnustukseni, minun enkeleilleni
minunkin enkelini oli läsnä,
vierelläni kun ikuisuus oli ohittaa aikani
läsnä, kun oli vastassa Rakkaimpaani siellä jossakin
läsnä, kun joku muu otti minussa vallan Rakkauden,
poisti surun, muutti sen iloksi suureksi
pohjattomaksi,
kuin kiitollisuuteni hänelle !
enkelisi sisarelle
----------------------------
selitysosuus:
enkelimme ovat sisaruksia, se syntyi vastauksena
erään runon innoittamana täällä,
toiseen surumieliseen,
hänen enkelilleen
kiitolliselle
ihmiselle
se
jokin
enkeleissä
koskettaa suuresti minua,
minulle enkeli, se voi olla itse kukin, eleellä,
niin pienellä ja hennolla.
läsnäolo.
olemalla vain
täydellisenä omana itsenään
läsnä,
silloin kun eniten tarvitsee.
yritin tavoittaa myos tuossa
meita kaikkia yhdistävän elementin,
jos vain sallisimme vihanpidon ja sodan tilalle asuisi Rakkauden yhteinen ilmapiiri. me kaikki olemme toisillemme sukua,
juuri enkeleidemme
kautta.
ihminen, ihminen on itsensä pahin vihollinen !
se on piru toiselle !
mutta ihminen, useimmistä löytyy tarvittaessa
se määrä sädekehää, joka tekee ainakin
minulle hänestä silloin enkelin.
kuten aina runoissani, tämänkin tulee eletystä elämästäni,
omine enkeleineni,
olen käynyt läpi tuon.
pyydän sinua, ystäväni, olemaan nyt minulle se enkelini ja lukemaan sen uudelleen,
se avautuu.
Rakkaudentunnustukseni, minun enkeleilleni
Vastaukset 54
Vanhimmat
tuntien nöyryyttä, en ylemmyyttäni,
kerron mitä ajattelen runoudesta,
miten se tulisi esittää.
ne, joille olen jäävi
ajatuksineni.
se on vapaaehtoista.
joille en,
voisi otta siitä ehkä pienen ajatuksen,
siemenen sisälle sydämeensä itämään.
josko tässä piilisi sittenkin
pienenpieni neuvonen.
minun mielestäni Runo,
se tulisi lähes aina
julkaista yhdessä
selityksensä
kanssa.
lähes, mutta ei aina.
ilman sitä, se ei välttämättä ikinä aukene
lukijalleen. ei, jos tarkoitus on jättää
miettimään, mutta muuten kyllä.
lukemalla runon, selityksen, ja vielä runon,
tulee lukeneeksi miljoonakertaisen
annoksen Runoutta. Runo on
pelkistys, abstraktio,
jossa taiteilija
purkaa
sisintään, antaa
itselleen mahdollisuuden
helpottaa sisäistä painetttaan.
jos ja kun runon taustalla on tarina,
kuten usein tulisi olla,
ei ainakaan himmennä
sen Voimaa
TUNTEA !
tuntea edes palanen
taustaa, historiaa, miksi ja
mitä ihminen haluaa toiselle ihmiselle
välittää.
koska välittää.
tiedän, ettei minulla ole paljoa maailmalle
annettavaa, mutta pikkuisen, sen mitä
ymmärrän, sen tahdon välittää.
tuo selitys, osalla kirjoittajista se on sääntö,
osalla ei. mutta niistä ei-selittäjistäkin
se on kätevä itsekritiikin työväline.
se on runoutesi happotesti, sillä saat ilmaiseksi
testattua kantaako tarinasi, ja onko se ylipäätän
niin väkevä,
niin
tunteita herättävä
ulkopuoliselle lukijalle, joka ei
tunne, ehkä, sinun sisältäsi, eletystä
elämästä kumpuavaa tarinaa. runosi voimmakkaita
juuria.
se voi täyttää tuon aukon.
vaikkei sitä "välinettä" julkaisisikaan,
usein tulet muuttaneeksi runoa,
havaitset ehkä aukon.
aina kannattaa
yrittää.
hävitä ei voi ?
Miksi runoa pitäisi selitellä?
Sehän pilaa hyvän runon, ei anna lukijalle mahdollisuutta ajatella runoa itse....
ja silloin katoaa puolet tai melkein kaikki runon taiasta....
Sillä taikaahan runot ovat
Ei selitys ole runouden happotesti,
pikemminkin näkisin sen jonkinmoisena puolustuksena tai peittelynä, sillä selityksillä voidään myös peitellä eikä paljastaa...johdattaa harhaan....
Totta ja ei totta,
Osin tarkoituksellista, johdattelevaa.
Ei kuitenkaan hmm..liian provokatiivista.
Ei, ajattelin johdatella keskusteluun, mitä ei
koskaan syntynyt, eli selityksen käyttö
työvälineenä. Ikäänkuin skripti, jonka
näen etenkin harrastelijalla, mutta
myös muilla, joskus välttämättömänä avata. Raottaa todellisuuden ovea, että kertomus kantaa.
Jos ilman, parempi,
jos joskus miettiminen, se on koko idea !
Vaan ei synny tulta, ellei vetoa tunteisiin. Eli kitkaa...hankausta. kipinä. Parempi tuli, liekki.Vaikka perkelleellinen roihu!
Itselle sen voi nähdä samoin tuonkin. Hankaat tuotostasi, peilaat sitä ehkä muistoosi,
kantaako se koko kertomuksen ?
Jos ei, miksi ei, pitäisikö?
Eräänlainen happotesti, josta ei suuremmin haittaakaan olisi ?
:)
No minulle on ! Ja sattumoisin jollekin on joskus ollut käsikirjoitus, partituuri, työväline.
Hyvä idea ! Eli johdatella tahallisesti selityksellä lukija miettimään:) En ole tuolla tavoin koskaan käyttänyt. Ajattelepa, jos lukija vertaa noita, ja prkl. Yhtäläisyyttä ei löydy, ei kontaktipintaa.:D
No joo...mutta kuin vasara timpurille, sitä tarkoitin. Eikä laisinkaan huononna asiaa, jos miettii kahdestikin.
Nyt mentävä, mutta vain hetkeksi.
Veljeni
ja sinä tiedät,
kenelle tuo oli tarkoitettu.
muistanet vastauksen, tähän on jätetty
kirjoitus virheet lisäämättä.
enkeli merkitsee jokaiselle jotakin,
kun vaan alkaa miettimään.
eri hetkinä, eri
elämänvaiheina
eri asioita, eri henkilöitä, joillekin jotain
abtraktimpaa.
abstraktimpaa kuin sinulle, tai minulle.
veljesi kautta, mekin olemme sukua.
kaikille jotka rakastavat enkeleitään
viime yönä
valui taivas
makeaa vettänsä
lohdutta.
viime yönä
valuin minä
suolaisia kyyneleitä
hapanta
kuukautisverta
kuin ammuttu naaras.
Rakkauden säryn
karvas juoma
tahattomasti sekoitettu.
Aamulla hän oli jo mennyt,
yöpöydällä päänsärkytabletti,
vesilasi.
Tälläkö särky lamaantuu?
Nielaisin kerran,
toisen,
kolmannen,
uudestaan,
kunnes enkelin ajatus
pyyhkäisi ylitseni,
kaukaa,
kuiskasit korvaani.
Tunsin vellovaa,
oksettavaa
häpeää,
että olin niin lähellä,
luopumista.
yhtenä hetkenä enkeli,
toisena hetkenä ihminen. ja kuitenkin,
sama persoona. tällaisena minä näen asian.
ihminen on itsensä pahin vihollinen, ja piru toiselle.
ja kummallisemmaksi asian
tekee tuo, että vielä enkelikin.
minunkin enkeli on runosi kaltainen, maanläheinen,
inhimillinen. ei mikään taivaalla liihottava
taruolento, vaikka saisi sinut
toisinaan taivasta
koskettamaan.
oikeastaan minusta sanat INHIMILLINEN ja ELÄIMELLINEN, inhimillisyys ja eläimellisyys, niiden paikka pitäisi vaihtaa !
mikään, ei siis kertaan mikää muu luomakunnan olio
sodi, revi, ryöstä, raiskaa, riko rakkautta,
ei mikään muu maanpäällinen olento
metsästä kuin ruoakseen.
tämä yksi perkeleellisen ahne ja kaikkitietävä ja -voipa, se katsoo oikeudekseen riistää
toiset. niin ihmiset, kuin itseään
viisaammat eläimet.
enkelitkin.
runosi puhutteli, se oli raadollisuudessaan
kaunis !
Raadollisuus,
jokapäiväistä,
arkista.
sanoitko revi,
raiskaa,
ryöstä,
hajota?
Sanoitko sota?
Lahja, jota emme valinneet,
joka valitsi meidät?
Elämänkulku.
Ihmiskunta,
rypee kuin kärpäset mätänevässä lihassa.
Ei raadollisuutta voi välttää.
Jos etsit kauneutta,
-ja etsithän sinä-
näe ensin elämä,
kulkumme siinä,
-ja näethän sinä-
kaiken raadollisuuden lomassa.
timantteja,
joihin voit upota,
enkeliesi avulla.
Sinäkin jonkun enkeli.
Arkipäivän enkeli.
raadollisuus,
rakkaus
eivät synonyymejä
vaan
silti
sukulaisia
sikiävät
ihmisen hullun,
itseensä
sokean
muut 'näkevän'
itseensä
ihastuneet,
muihin vihastuneet
miksi?
KOSKA
ihminen
näkee
sen
mitä silmänsä
etsivät
kasvattaa
siitä
kun sen koko,
se mielelle ei riitä ?
elämä on summa,
tekojesi,
sanojesi,
ajatustenkin
elämän nähneenä,
kipunikin kohdanneena
viiltävää tuskaa
sairautta ja
pahaa,
köyhyyttä
vastuuta valtaa
ja helvetisti rahaa
mutta
myös
kaunista
niin hyvää
elämäni kulku,
mitä siltä etsin
mieluummin enkelin
katson ja tunnen,
kasvatan
sitä.
en vaan
kykene silmiäni
sulkemaan, elämääni
ilman pahuuttakin
kulkemaan.
elämä on summa,
summa summarum,
momentum,
rostrum,
jolle nousimme,
minä täällä,
sinä siellä
annoit hetkelle,
ajatukselle,
kielen,
seikkailumielen,
ajatus täällä,
ajatus siellä,
joskus livennyt pettävällä jäällä,
nyt kenties oikealla tiellä,
sinä,
elämän kolhuja siedät,
ja vaikka tiedän, että tiedät,
sanon silti,
kulje, eteenpäin, kulje
älä koskaan, milloinkaan,
silmiäsi sulje
:)
runon taikaa
elämä on summa,
sen voimana
on tuli,
ignis
vade
mecum,
tuli kulje
kanssasi tänään,
aina päivässä,
mutta etenkin yössä.
kiitos
sinulle,
runoilijasielulle
sana
on väline
ajatusleikki
sana
on ase
maailmassa
väkevin,
vaikeuttaa,
poistaa,
antaa loistaa.
esteitä elämässä
tykkään raivata
vähemmän
kaivata.
käyttäjä
Runoilija
saattaa olla
pätevin, siksi
parempi
muistaa
ase
se on väkevin.
elämä on kolhinut,
ja varminta mitä tiedän
on ettei kolhuitta,
mutta niitäkin
siedän.
koska
kuljemme
Runoilijan
matkaa, mukana
meillä aina
on tuli
ignis
sen
voimasta
Rakastettumme
luonamme suli
silmiä en
ikinä
sulkisi,
on
kuin
elämänsä
yössä kulkisi.
Olen nyt tässä
vaikka en Aina
hyväilevät sanasi..
kuin sulattaisit sydäntäni
Sydän on sulaa,
mutta saat sen kimmeltämään
asetitko
jonkun
lämpölampun
sydämeni alle? :)
sana on minulle
jotain niin suurta, herkkää,
se ei ole vain väline
työlle
se on lahja elämälle.
sanan voima on suurta.
se on ase se on leikki,
voit vaihtaa
välinettä
rytmiä
herättää
sytyttää
olisin
maailmassa
todella yksin
mutta kun sanan,
sen herkkyyden
tunnet
kielikuvat
ihmiset
piiloutuvat?
tuntisin vaivatta
pelkistä
sanoista.
sydäntä maailmassa
ei lämmitä kuin tunne,
valo, ei se ole mikään valo.
ei ole asioita,
on vain laimeampia ja
voimakkaampia
tunteita
kynttilän,
ehkä tähden yhteisen?
sen myönnän sytyttäneeni,
kaukaisuudesta täältä,
tähden yhteisen
;-)
kas näin,
naiseutesi
tuntisin minkälaisen
verkon,
minkälaisen nimen,
minkälaisen
tunteen...
huokaus syvä, tähti,
kun katsot
etelään, näet
tähdistä kirkkaimman
sen olen sytyttänyt,
sen kauimmaisen sakaran alla
terassiltani nautin,
olemattomuuden
lomastani.
malja sille ! :)
viva la palabra !
sana on niin ihana,
rytmi, sen muutos, voit luoda
kaaoksen, tunteen, kauniin ja hyvän,
antaa ehkä tiedonjyvän.
sekoittaa rytmillä,
tehdä vaikeaksi ?
mutta, elämä nyt vaan ei ole helppoa... :)
sanojen kahleissa,
sanojen kuorissa, kourissa,
kynsissä,
otteessa,
voit pitää ketä haluat,
jos sanasi siihen riittävät,
sanan voimalla voit ottaa, antaa,
kuten tahdot,
järjestää, sekoittaa, selkeyttää, lamauttaa,
voittaa,
ennen kaikkea vapauttaa!
viva la victoria siempre!
Kyllä sanoilla on ihmeitä tekevä voima! :)
Je voudrais une cafe,
s'il vous plait!
"Minä Juon Nyt Kahvia.."
Se on myös rakkautta.
Kahvi maistuu parhaimmalle
ohutreunaisesta kupista.
Ce la vie!
Jos kirjoitat kieliä, suomenna oikein ja kirjoita oikein..! Aina kun yrittää olla fiksumpi kuin on, menee metsään.
Muistelin vain Harri Holkeria,
yhdistin hänet edesmenneeseen
ranskalaiseen runouteen.
Kumpikaan ei ole enää hallinnassani..!
Ja se tuottaa minulle surua.
:'(
päiväni elää,
mutta ei
sama
sinulle selitän
tein sen
siksi,
miksi
nimität,
sanoja
voittajiksi
aamu se alkaa
aina täynnä uutta
suurta,
pientä
mahdollisuutta
voi olla silti, ettet
jätä onnen huomaan,
miten minä
aloin
päivää tätä
itselleni,
huvikseni luomaan.
ehkä juuri siksi, että
voisin kertoa
tuntevani
mieltä,
jolle
EI
vertoa
aurinko, se minulla
on läsnä,
taivaalla kanssa
ikuisen valon,
on täällä
kattona
tämänkin talon
ei vain taivaalla,
vaan on se
mielessä,
jo aamusta
ain vesi kielessä,
nyt nautin siitä
mitä harvoin
tarjolla
lomaa,
kaunista,
olemattomuutta
niin
somaa
hetkeä
hengähtää.
tehdä sitä, mistä
lepää sydän
minun
levoton, nauttia
meren
kauniista,
taivaan kattamasta
illallisesta valmiista.
äärellä meren ja
juurella
vuoren
minä
lopulta
ymmärrän
ihmisen olemattomuuden
siksi nautin siitä,
enkä ilman viiniä,
olkoonkin
klisee
miksi
ei
se
riitä ? :)
siksi kauppaan pitäisi lähtemän :D
la dernière soir,
la dernière valse,
ce soir, encore,
je crois qu'il va partir,
mais qui,
ce la vie,
je aussi voudrais une café, svp
:)
Kandeisko siirtyä keskustelupalstoille,eikä pusertaa runoa,kun siitä ei kukaan muu ehkä nauti kuin kännipäinen kirjoittaja?
peró cafe, no... ;-)
kahvista voi todella
tehdä nautinnon,
se maistuu, se aiheuttaa
tunteita, ja koska ei ole asioita,
on vain tunteita,
pitäisi
kahvikin osata nauttiman.
hmm.. juuri niin, tiedät kyllä ;)
ehkä minun tosiaan tulisi
nostaa kytkin ja nostaa
palstan taso
en vain ihan totta puhuakseni,
en ole varma, kummalla,
promilleillani,
voimalla viinin, vaiko lähtemiselläni ?
minne luojani, minne minä olen tullut ?
ja kännissäkö, en ikinä, suomessa
tuo onkin erikoista, ei voi
nauttia, on vedettävä
runollisesti sanoen
lärvit ? :D
tuota:
"kandeisko pistää paremmaksi ja lopettaa anonyyminen paskakikkareiden jakelu ?"
lähteös kauppahan,
ostaos viinin,
pyydä erikoistarjous,
saako kaupanpäällisiksi totuuden?
älä kuitenkaan osta
voimakkaampaa,
väkevämpää,
suloisempaa,
kalliimpaa,
kuin rakkaus.
ovat yhtä keksittyjä kuin muutkin. Kukaan ei laita tänne oikeita tietojaan. Et sinäkään.
näillä samoilla nimmareilla ette kirjoittele
runoja, tai pitäisikö monikossa
edes puhutella ?
mutta tämähän on mielenkiintoista,
laitetaan äänestys pystyyn,
vanhoilla rekisteröidyillä
nimimerkeillä ?
en missään nimessä
halua pilata tasoa, vielä vähemmän
muutakaan. siksi ihmettelen.
ja joskus on hyvä miettiä,
laskea kymmeneen,
laukaista
jos olet varma, suu aukaista ?
mutta kiitos tästäkin rakentavasta ja asiantuntevasta kritiikistä
:)
kodioista.Siis huumorimiehiä,kas!
Komedioista.
kodiot ovat erittäin maukkaita.
ulkomailla oleskellessaan
saa valitettavan
harvoin sitä autenttisinta, suomalaista
kodioa nauttia
ihan kadulla kulkiessaan :)
kiitos asiantuntevasta kritiikistä,
olen usein lukenut
sinunkin runojasi, ovat hyviä :)
Runo menee läpi ilman selityksiä, jos on hyvä. Se antaa mietittävää tai tunteen. Kun selität täällä jotain, olisiko mahdollista selitellä kokonaisina lauseina, eikä hajottaa joka sanaa eri riville? Viet paljon tilaa ja välillä vaikuttaa kuin olisit jo suuremmat omat ajatuksesi sanonut.
nimimerkillä ajattelit noin kommentoida ?
tuliko serveriongelma?
ei ole oikein, sanoisinko, kaukokatseista runoilijasielun kommentointia ;)
runoutta on montaa lajia, osassa viedään tilaa (vaan ei serveriltä, sinultako?)
osassa taas voidaan pakata tiiviimmin.
mutta kiitos toki kaunosieluisesta kritiikistä !
mielelläni lukisin sinunkin tekstejäsi?
:)
Et sillei.Kaukokatseinen runosielu en ole,eikä kukaan vie tilaa minulta.
kirjastossa on monta kirjaa,
minä kävin kerran
siellä. en eksynyt, en löytänyt.
jotakin tuttua,
jotakin vanhaa, vähän ehkä runoa,
muutakin juttua, toisessa
enemmän, vähemmän juonta,
tekstiä pientä,
yrittää kirjailija punoa.
et sillei.
Alkoi kauniisti, jatkui hienosti mutta lopuksi muuttui erimielisyydeksi, miksi aina käy näin?
olen hämmentynyt laillasi, minun runoni, ensin kehuttiin, sitten haukuttiin juopuneen
örinäksi jonkun allekirjoittamattoman taholta,
mutta eivät ne tainneet niin huonoja olla?
väittäisin, että tuolle, minulle sinänsä
vieraassa lajissa, jopa kohtuullisia,
jonka keskustelukumppanini tietääkin.
vien tilaa ? örisen ? ei sanottavaa ?
pilaa tason ?
ei siinä mitään, kyllä Runojani arvostella saa,
eivät ne rikki mene,
kestävät kyllä kritiikkiä kuten minäkin.
eihän siinä mitään, jos en yllä palstan tasolle,
ei kai vaihtoehtoja ole?
MUTTA sitä ennen, lynkkaus vanhojen rekisteröityjen nimmareiden takaa!
mutta heille / hänelle jo(i)llekin,
ei jää ulkopuoliselle lukijalle tulkinnanvaraa...
kävin ostamassa äsken puhumani viinin,
kun en suomesta kirjoittele.
päivän Ensimmäinen,
viimeinen, mutta niin ihana, lasi pyöreä
kaunis ja siro, ei lainkaan lihava ;)
Kuules apu ystäväiseni...äläs välitä noista! Sinun runoissa on paljon asiaa...paljon totuutta! Kiva niitä on lukea...hienoja kun ovat :)
vastata..
kiitos, ihmeellistä tosiaan,
mutta kullakin meistä tyylimme elää,
nauttia, kantaa huolta, toistenkin antaa. :)
ja sanoisinpa, että mitä täällä nyt on keskusteltu,
ennen noita kommentteja VAIN runoja, tai VAIN
runoudesta.
kiitos sinulle, onneksi on teitäkin ;-)
aiheita Runoille.
Fasaanina pyydän anteeksi kerran käymäämme keskustelua vitjaan sekaantumisestasi.
Olin todella kiukkuinen sinulle, ehkä panitkin sen merkille.
Nyttemmin olen seurannut runojasi objektiivisemmin ja nostan kyllä hattuani kirjoituksillesi, vaikka ne tuntuvatkin välillä varsinaisilta jaarituksilta, anteeksi vaan :)
Tätä vitjaa lukiessani sain joistakin huomautuksistasi sen käsityksen että sinua kritisoineet rekisteröimättömien nickien kritiikkien takana olisin ollut minä, joka on oikaistava.
Iltaunisena ja tukkikuorsaajana en käytä yötuntejani runojen kirjoittamiseen muutoin kuin hyvin harvoissa tapauksissa jolloin en saa unta, eli sinua kritisoineet tyypit ovat joitain muita kuin minä, joka nukuin hymy huulillani nähden kauniita unia enkelistäni, luultavasti :)
sanoista kauneimmista, ihmisen kauneus, ei
kumpua täydellisyydestä, vaan rohkeudesta,
jolle minä nyt nostan hattua.
sana on minulle väline, ehkä tutumpi kuin lukijansa
joskus ymmärtää saattaa. tarkka jo tietääkin,
mahdoit ystäväni avata sielusi,
sallia tuntea tarkoituksen
takana,
joskus ajatuksenkin.
minua ei mikään liikuta kuten vilpittömyys,
koska silloin sinä, sinä olet enkelini,
jos sallit minun lailla
näin
ajattelevan ?
se on osoitus ymmärryksen,
kasvun,
mahdollisuuden, sympatia sielujen,
vaan kuolema tunteen herkän mutta pahansuovan !
annoit kuolemattoman sielusi, sisälläsi lepattavan
Jumalan perhosen ! huomata sen, minkä
tarkoituksen, mahdollisuuden,
minun "olemiseni" täällä mahdottomuuden.
haluan alentua nöyrtyä,
polvelleni edessä
voimien niin suurten, paljon suurempi kuin
elämäni. on olemattomuuden,
sen sietämätön keveys ;-)
jatkakamme kulkien,
matkan turvallisen hyvän,
näkemällä pellen, satavuotisen tammen,
väkevimmän profeetan, tarjoaman jyvän.
enkelini, toit juuri hymyn minun huulilleni :)
tuodaan esiin samasta persoonasta harhauttamis tarkoituksessa.
pitäisi antaa vain silloin kun sitä pyydetään.
eikä yhdellä ihmisellä ole oikeutta täyttää koko netin keskustelupalstoja.
eikä yhdellä velvollisuutta lukea.
loppuiko sinulta tila? :)
miten maailman viisauden kävisi, sen tyhmyys,
vai tieto, ajatus hento vai väkevä,
jos nimeni, sen kaksi sanaa,
se sinua on valistanut, olkoon se onnesi,
maailma sinulle silloin kauniimpi paikka.
olet viisauden lähteellä älä katso alas,
saatat pudottaen kadottaa ihanan sielusi syvälle
tuleen saatanallisen hornan !
se oli omistettu, tehtykin sinulle :)
ole jumala vaikka nettiä hallitsetkin.
Oo ees yks päivä pois!
Neuvosen pojasta on tullut naisten suosikki ;) Ei näitä ole kenenkään pakko lukea!!
miten ihanaa, kun jollain on niin paljon vapaa-aikaa, että joutaa täyttämään kaikki keskustelupalstat...
eihän näitä sitä paitsi kenenkään vasten tahtoaan tarvii lukea :)!
Tämän ketjun ja monta muutakin ketjua eri palstoilla. Eivät keskustelupalstat täyty, sillä keskusteluille on tilaa niin kauan kunnes koko netti räjähtää. Eläköön keskustelu ja varsinkin keskustelun vapaus!
Toivokaamme, että kaikilla olisi aikaa, halua, voimia ja mielenkiintoa lukea. Muutakin kuin sanomalehtiä!
Minun enkelini on suojelusenkeli
aivan kuin lapsille kerrotaan
Enkeli joka suojelee
varjelee vaaroilta
pitää huolen ettei loukkaa
ei satuta itseään
Antaa avun apua kaipaavalle
apua tarvitsevalle
Hän auttaa eksynyttä
näyttää valon
ohjaa takaisin oikealle tielle
Minun enkelini on valkoinen
puhdas, pyhä, taivaan enkeli
Vielä kerran saamme nähdä
Jeesuksen tulevan taivaan kirkkaudessa
pasuunoiden soidessa
enkelikuoron saattelemana
noutamaan meidät luo tykö vapahtajan
Minun enkelini kuulee rukoukset
pienimmätkin huokaukset
Jos usko ei horju, on vakaa
enkeli on suojanamme elämämme loppuun asti!
lukemista, kiitos!