Tasa-arvon paradoksi: Maakunta pyrkii luomaan tasa-arvoisen maakunnan, mutta tekee sen polkemalla yksilöllisyyttä. Todellisen tasa-arvon sijaan se synnyttää pakotettua keskinkertaisuutta, jossa ketään ei päästetä loistamaan. Sekoitetaan tasapäistäminen ja tasa-arvo. Ne on eri asiota.
Ylemmyyden paradoksi: Kun maakunta vahtii, ettei kukaan luule olevansa muita parempi, maakunnan jäsenet asettuvat muiden yläpuolelle tuomareiksi. Maakunta siis syyllistyy itse juuri siihen ylemmyydentuntoon, jonka se yrittää kieltää
Kateuden paradoksi: Normi verhoillaan usein vaatimattomuuden ja muiden kunnioittamisen kaapuun. Todellisuudessa sen taustavoimana toimii usein pelko ja kateus – halu vetää menestyvä kaveri takaisin maan pinnalle, jotta oma olo ei tuntuisi huonommalta.
Ylemmyyden paradoksi: Kun maakunta vahtii, ettei kukaan luule olevansa muita parempi, maakunnan jäsenet asettuvat muiden yläpuolelle tuomareiksi. Maakunta siis syyllistyy itse juuri siihen ylemmyydentuntoon, jonka se yrittää kieltää
Kateuden paradoksi: Normi verhoillaan usein vaatimattomuuden ja muiden kunnioittamisen kaapuun. Todellisuudessa sen taustavoimana toimii usein pelko ja kateus – halu vetää menestyvä kaveri takaisin maan pinnalle, jotta oma olo ei tuntuisi huonommalta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.