Skoda tuo automaailman hiirulainen

Skoda – nimi, joka herättää monissa automiehissä välittömän huvittuneisuuden ja myötähäpeän. Vuosikymmenten varrella merkki on yrittänyt peseytyä maineestaan ”itälänkkärinä”, mutta tiettyjä stereotypioita on mahdoton karistaa, vaikka kuinka yrittäisi brändätä itseään ”simply clever” -sloganeilla.

​Vaikka Skoda ratsastaa emoyhtiö Volkswagenin tekniikalla, monien kokemus on, että lopputulos on halvempi, meluisampi ja herkempi hajoamaan. Listat DSG-vaihteistojen oireilusta, sähkövioista ja alustan väljyydestä ovat legendoja, jotka elävät vahvoina. Käyttäjien keskuudessa puhutaan usein "skodailmiöstä": autosta, joka on täynnä muovisia kiliseviä osia, ja jonka sisätilat alkavat haista ummehtuneelta ja halvalta muovilta heti, kun takuu on umpeutunut. Onko se hinta-laatusuhde todella kohdallaan, vai oletko vain ostanut kalliin Volkswagenin, josta on karsittu kaikki mukavuus?

Skoda-kuski ajaa usein tasanopeudella – oli rajoitus mikä tahansa – ja pysyy tiukasti keskellä kaistaa. Ohittaminen on heille vieras käsite, ja heidän tehtävänsä tuntuu olevan jonon muodostaminen taakseen.
​Skoda on automaailman vastaus pakastepizzalle: se täyttää vatsan, mutta jättää mielen kaipaamaan jotain aitoa ja alkuperäistä. Sen ylivoimainen yleisyys tekee siitä näkymättömän massatuotteen, joka ei herätä intohimoa, vaan ainoastaan kysymyksen: "Miksi ihmeessä päädyit juuri tuohon?"


-Jarkko