Pystyykö ymmärtämätön ymmärtämään

Mites on Tampere , pystyykö sekaisin oleva ihminen ymmärtämään olevansa sekaisin? Jos hänelle yrittää selittää, että hänen ajattelussaan on jotain pielessä, voiko hän hyväksyä sen?
Otetaan yksinkertainen esimerkki.
Mistä tunnistaa, että joku on sekaisin? Sekaisin oleva ihminen on sellainen, jonka todellisuudentaju on hämärtynyt. Hän voi uskoa, että musta on valkoista ja valkoinen mustaa, että tyhmyys on viisautta ja viisaus tyhmyyttä. Hän voi myös pitää vähäpätöisiä asioita kaikkein tärkeimpinä ja sivuuttaa ne asiat, jotka ovat oikeasti merkityksellisiä. Tällainen nurinkurinen tapa hahmottaa maailmaa on merkki siitä, että ihminen on sekaisin.
Jatketaan hieman pidemmälle.
Ihminen ei pärjää ilman muita ihmisiä. Vastasyntynyt ei selviä ilman aikuisten apua, eikä ihmisen psyyke yleensä kestä vuosikymmenten täydellistä yksinäisyyttä. Toiset ihmiset, yhteisöllisyys ja yhteinen elämä ovat ihmiselle välttämättömiä. Historia ei tunne yhtäkään ihmistä, joka olisi elänyt koko elämänsä täysin ilman muiden ihmisten tukea.
Sen sijaan historia tuntee miljoonia ihmisiä, joilla ei ole ollut juuri lainkaan yksityisyyttä. Ei tarvitse mennä kuin pari sukupolvea taaksepäin, niin useimmilla ei ollut omia huoneita eikä juuri omia tavaroitakaan. Vaatteita ja käyttöesineitä oli vähän, ja nekin olivat usein yhteisessä käytössä.
Silti nykyihminen, joka on usein hyvin koulutettu, saattaa ajatella, että yksityisyys ja yksityinen omistus ovat tärkeämpiä kuin yhteisyys ja yhteinen hyvä. Jos ihminen arvostaa vähemmän tärkeää asiaa enemmän kuin tärkeämpää, voidaan päätellä, että hänen käsityksensä todellisuudesta on vääristynyt. Hänen arvomaailmansa ei silloin perustu todellisuuteen sellaisena kuin hän sen itse ymmärtää, vaan johonkin virheelliseen käsitykseen.
Oletko sinä sekaisin?