Olen 18-vuotias nuori nainen ja minua ärsyttää vanhempien välinpitämättömyys. Kaikki pahat tunteet ja asiat lukitaan pään sisälle eikä niistä puhuta. Jos puhutaan, niin silti se asia kierretään jotenkin. Mitään syvällistä keskustelua ei saada aikaiseksi. Olen mielestäni näyttänyt riittävästi merkkejä siitä, että minua sattuu sisältä. Silti he eivät reagoi siihen mitenkään. He luultavasti luulevat, että jos kerran räjähtää niin sen jälkeen kaikki on ennallaan.
Muttei ole! sisälläni kiehuu melkeinpä kokoajan. Olen pitkävihainen, en vain näytä sitä ulospäin niin helposti. Itsemurha pyörii mielessä. Minua harmittaa kun minulla ei ole mitään varmaa tapaa tappaa itseäni. Ajattelen sitä tilannetta että saan aseen ohimolleni, ammun ja aivonpalaset lentelevät ilmassa.
Muttei ole! sisälläni kiehuu melkeinpä kokoajan. Olen pitkävihainen, en vain näytä sitä ulospäin niin helposti. Itsemurha pyörii mielessä. Minua harmittaa kun minulla ei ole mitään varmaa tapaa tappaa itseäni. Ajattelen sitä tilannetta että saan aseen ohimolleni, ammun ja aivonpalaset lentelevät ilmassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Monille varsinkin vanhemmille ihmisille on luonnollista, että tunteet ja pahat olot pidetään sisällä. Niistä ei saa puhua paitsi kahden promillen humalassa.
Vaikeneminen on ollut minunkin vanhempieni keino. Heillä on hyvin vanhoillinen tausta ja kasvatus. Itkeminen ja tunteiden näyttäminen on pahasta varsinkin miehelle. Masennus hoituu sillä kun ottaa itseään niskasta kiinni. Nämä ovat yleisiä ajatuksia tänäkin päivänä.
En usko, että vanhempasi ovat välinpitämättömiä. Mutta he eivät kenties osaa käsitellä oman lapsensa tuskaa. Monen itsemurhan tehneen omaiset ovatkin havahtuneet vasta kun on ollut liian myöhäistä.
Toivottavasti sinulla on kuitenkin joku muu jolle jutella, sillä näyttää siltä, että tarvitset purkautumistien. Jos ei ole, niin muista, että on olemassa auttavia puhelinpalveluita ja ammattiapua jos olosi menee kestämättömäksi.
on vanhemmille myös vaikea tajuta, että oman lapsen on paha olla. Omilla vanhemmillani meni aika pitkään ennen kuin tajusivat, että olen oikeasti vakavasti masentunut.
Mua auttoi ulkopuolinen apu eli meneni mielenterveystoimistoon. Muutenkin siellä oli helpompi puhua kuin vanhemmille, kunei tarvinnut ajatella, että tuolle tulee pahaolo itselle.
Mielestäni sinun pitäisi pikaisesti hakea ammattiapua, jos kerran itsemurhaa ajattelet. Tuskinpa vanhempasi muutenkaan pystyvät sinua auttamaan mielenterveysongelmissasi. Oletko kertonut vanhemmillesi, mistä ongelmasi mahdolisesti aiheutuvat. Jos vanhempasi tietäisivät vähän tarkemmin ongelmistasi, niin sitten he ehkä voisivat suhtautua niihin vähän myönteisemmin. Soita nyt mshdollisimman pian ammattiauttajalle, ennen kuin mitään vakavaa tapahtuu!
Voimia ja terveyttä!!!
sojotellu tykillä päätäni. Silmästä sisään, niin kuolee varmasti. Tai leuan alta ylöspäin, kun sieltä on selvä reitti kitalaen läpi aivostoon.
Mut sitten mulla välähti päähän, että faija teki saman tepposen kriisissä ja jos mä nyt pamautan, niin mitä tekee mun silloin 22-v poika, kun joutuu elämässään kuseen?
Hamppuköysi vaan kaulaan ja sitten hypätään. Kuolee varmasti! !
Paninkin pyssyn pois ja soitin apua. Vartin päästä oli hoitopaikka valmiina lataamossa.Poika vielä vei autolla, kun en itse pystynyt ajamaan.
Eikä poikakaan, nyt 31-v, hamppua sillai ole käyttäny. Meinaan naruna.
Se alko kasvatteleen sitä ja sitten pössäytteleen paukkuja. Tänään se vetää heroiinia.
Se on vittumainen tapa kuolla.
Hamppuköysi olis ollu paljon helpompi. Ja nopeempi.
Miksen vetässy liipasimesta?
sano
ei puhunut
faija oli alkoholisti ja mutsi lauloi kirkkokuorossa ja luki raamattua.
Ja sitten ne kinas siitä. Faija, työväen aatteen mies sano etteihän nainen voi synnyttää yli satavuotiaana ja ihminen elää monta sataa vuotta. Roskaa koko juttu.
Joo, ja mä pikkupoikana jouduin polkeen kirkon urkuja takahuoneessa puolipimeässä kuoroharjotusten aikana, kun ei ollu vielä sähvöistettyä motorisointia.
NO:
Mitä siintä tuli?
Sekavasta perheestä sekava kakara, joka 15-v:na karkas Ruotsiin -60 luvun alussa. Ja veti kaikki päihteen, mitkä sammutti tajunnan. Sitten ei ollut paha olla.
Mutta tänään on hyvä päivä, mutta se on taas toinen juttu.
Se toinen juttukin löytyy pätkinä täältä intrnetistä kokonaan.
kertovat
sano
mene milenterveystoimistoon puhumaan olostasi!
Samaa mieltä. Mie menin jo ala-ikäsenä yksin hoitoon.
Onhan se rasittavaa jos vanhemmat ei tajuu, mut se on yleistä ja sit pitää vaan ite toimii
Mulla ollut paljon mielessä toi itseni ampuminen, vaikka nainen olenkin. Onneksi asiaa en ole koskaan aikomusta pidemmälle vienyt, mutta ymmärtää saattaa ettei ajatus tyhjästä päähän tupsahda. Mulla on ollut epäinhimillinen lapsuus ja äiti non-äiti.
Ymmärrän itseäni ja ajatuksiani. Menneisyydelleni en voi mitään, mutta olen tehnyt kaikkeni että tulevaisuuteni olisi parempi. Olen kokeillut kaikkia konsteja psykoterapiasta psykiatrisiin lääkkeisiin ja todennut, että itselleni ei ollut apua, koska ongelmien juuret on niin syvällä.
Homeopatia on lopulta auttanut, selvittänyt pääni ja parantanut masennukseni ja ahdistukseni. Koin, että myös joistain kemiallisista masennuslääkkeistä oli helpotusta, mutta varsinaisen avun sain vasta Homeopatiasta. Nyt mulla ei ole outoja ajatuksia vaan pää on suhteellisen Kirkas. Sä olet vielä niin nuori että hoito käy helpommin ja nopeammin kuin, että lähtee itseään hoitamaan vanhempana. Tsemppiä sulle!