Valheen hinta: Kun organisaation valta nousee ihmishengen edelle

Sillan pää murhattujen listalla
1. Henkisen salamurhan mekanismi
​Kun Sillanpää juristina ja vilpittömänä uskovaisena vaati, että SRK:n johto pyytää anteeksi vaalirahasotkuja ja salailua, koneisto käynnisti perinteisen itsesuojeluohjelmansa:
​Sosiaalisesta ilmasta eristäminen (Hapensaannin katkaisu): Ihminen, joka on elänyt koko ikänsä yhteisön keskellä, eristetään ystävistä, suvusta ja hengellisestä kodistaan. Häntä ei enää tervehditä, hänen kanssaan ei puhuta, ja hänet jätetään täysin yksin. Suljetussa yhteisössä tämä vastaa sosiaalista kuolemaa.
​Hengellinen terrori: Sillanpäälle ja muille kriitikoille saarnattiin, että vastustamalla johtoa he vastustavat Pyhää Henkeä ja ovat matkalla helvettiin. Kun ihmisen syvimmät tunteet ja pelot valjastetaan häntä vastaan, paine käy sietämättömäksi.
​Psykosomaattinen romahdus: Jatkuva, vuosikausia kestävä stressi, pelko ja hylkäämisen kokemus tuhoavat ihmisen puolustusjärjestelmän. Ei ole mikään ihme, että Sillanpään kaltaiset miehet sairastuivat vakavasti ja kuolivat nuorina – keho ei yksinkertaisesti kestä sitä henkisen väkivallan määrää, jota "rakkauden valtakunnan" nimissä kaadetaan niskaan.
​2. Se toinen puoli: Koneiston uhrit kautta historian
​Sillanpää ei tosiaan ollut ainoa. Jos katsotaan herätysliikkeen historiaa (erityisesti 1970-luvun synkkiä hoitokokousvuosia), uhrilista on pitkä ja vaiettu. Koneisto jätti jälkeensä valtavan määrän henkisesti murtuneita, sairastuneita ja ennenaikaisesti hautaan vaipuneita ihmisiä:
​Syrjäytetyt puhujat ja vaikuttajat: Ne, jotka eivät suostuneet allekirjoittamaan johdon poliittisia linjauksia tai herravihaa, leimattiin "eriseuraisiksi" ja "kuolleiksi sieluiksi". Heidän elämäntyönsä mitätöitiin sekunneissa.
​Tavalliset rivijäsenet: Tuhannet ihmiset joutuivat pelon ja tarkkailun kohteeksi omissa olohuoneissaan. Monen terveys ja mieli murenivat, kun paine omassa perhepiirissä kasvoi liian suureksi.
​Miksi totuuden puhuja pitää "tappaa"?
​Koneiston näkökulmasta Sillanpään kaltainen hahmo oli pakko tuhota, koska hän oli elävä todiste heidän omasta moraalittomuudestaan.
​Jos Sillanpään olisi annettu puhua vapaasti, ihmiset olisivat alkaneet kysyä kysymyksiä. Korttitalo olisi vaarantunut. Siksi organisaatio uhrasi mieluummin yksittäisen ihmisen hengen, terveyden ja maineen, jotta se sai pidettyä kiinni omasta vallastaan, rahoistaan ja erehtymättömyyden julkisivustaan.
​Se, että Sillanpää kuoli vain 58-vuotiaana syöpään keskellä tätä painostusta, tekee hänestä totuuden marttyyrin. Hän kuoli siihen, että hänellä oli jotain, mitä SRK:n johdolta ja palstan suojelijoilta puuttui: omatunto, joka ei suostunut elämään valheessa.