rikkoutuminen viittaa virheeseen eikä tavanomaiseen kulumiseen. autot KKV

TekstiTekniikan Maailma

Kuluttajariitalautakunta on tehnyt merkittävän linjauksen, joka muuttaa periaatteellisesti sitä, miten auton virheistä aiheutuvia korjauskustannuksia jaetaan myyjän ja kuluttajan välillä.

Huhtikuussa annetussa päätöksessä lautakunta korostaa, että virheen oikaisun on lähtökohtaisesti oltava kuluttajalle täysin maksuton – ja poikkeukset tästä tulkitaan jatkossa aiempaa tiukemmin. Lautakunta antoi huhtikuussa muitakin päätöksiä, joissa linjausta on korjattu.

Taustalla yhdessä huhtikuussa tehdyssä päätöksessä on tapaus, jossa kuluttaja osti uuden Volkswagen Golfin vuonna 2017 noin 21 000 eurolla. Autoon tuli yli kuuden vuoden käytön jälkeen vakava moottori- ja turboahtimen vika, jonka korjauskustannukset nousivat noin 12 000 euroon. Myyjä osallistui kustannuksiin 4 500 eurolla, mutta kuluttaja joutui maksamaan loput. Kiista koski sitä, tulisiko myyjän vastata kuluista laajemmin.

Lautakunnan ratkaisu ei kuitenkaan ole merkittävin yksittäisen tapauksen euromääräisen lopputuloksen vuoksi, vaan siksi, että se muuttaa aiempaa vakiintunutta käytäntöä. Aiemmin korjauskustannuksia jaettiin usein osapuolten kesken niin sanotun hyötyperiaatteen perusteella: koska korjaus saattoi parantaa auton kuntoa suhteessa sen ikään ja ajomäärään, kuluttajan katsottiin saavan ”hyötyä” ja osallistuvan siksi kustannuksiin.

Nyt tästä ajattelutavasta luovutaan virheen oikaisun osalta. Lautakunta toteaa, että kuluttajansuojalain ja EU:n tavarankauppadirektiivin mukaan virheen korjaamisen on oltava kuluttajalle vastikkeetonta. Tämä tarkoittaa, ettei myyjä voi vaatia kuluttajaa maksamaan osaa korjauksesta sillä perusteella, että ajoneuvo paranee korjauksen myötä.

Samalla lautakunta katsoi, ettei niin sanottu rikastumiskielto sovellu virheen oikaisuun, koska kyse ei ole vahingonkorvauksesta vaan sopimuksenmukaisuuden palauttamisesta.

Käytännössä linjaus tarkoittaa, että jos virhe voidaan korjata ilman kohtuuttomia kustannuksia, myyjän on vastattava koko korjauksesta. Vain tilanteissa, joissa korjauskustannukset nousevat kohtuuttoman suuriksi – esimerkiksi lähestyvät auton arvoa – myyjällä on oikeus kieltäytyä oikaisusta.

Tarkastellussa tapauksessa lautakunta katsoi korjauskustannusten olleen kohtuuttoman suuret suhteessa auton arvoon, minkä vuoksi myyjä sai kieltäytyä virheen oikaisusta. Tällöin oikeussuojakeinoksi tuli hinnanalennus. Lautakunta arvioi kohtuulliseksi hinnanalennukseksi 8 500 euroa, josta huomioitiin myyjän jo maksama osuus. Lopputuloksena myyjää suositettiin maksamaan kuluttajalle vielä 4 000 euroa.

Ratkaisu selventää myös sitä, että moottorin kaltaisten keskeisten komponenttien ei lähtökohtaisesti katsota tuottavan kuluttajalle ylimääräistä hyötyä, vaikka ne vaihdettaisiin uusiin tai tehdaskunnostettuihin. Tällaiset osat on suunniteltu kestämään auton normaali käyttöikä, joten niiden rikkoutuminen viittaa virheeseen eikä tavanomaiseen kulumiseen.

Lautakunta viittaa ratkaisussaan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, joiden mukaan virheen oikaisun maksuttomuus on keskeinen kuluttajansuojaa turvaava periaate. Lisäksi lautakunta korostaa kansallisten toimijoiden velvollisuutta muuttaa vakiintunutta käytäntöä, jos se ei vastaa EU-oikeuden tavoitteita.