Mikä ihmeen riivaaja melloaa esikoisuudessa?
On monenlaista selän takana puhumista, salailua
jne. Miksi elävä kristillisyys on tullut tuollaiseksi? Myös on tullut juopa nuorempien
ja vanhempien kesken. Nämä ovat vain mun ajatuksiani mutta kerron kuitenkin että joskus
pitäisi asiat pöllyttää kunnolla eikä lakaista
maton alle.
On monenlaista selän takana puhumista, salailua
jne. Miksi elävä kristillisyys on tullut tuollaiseksi? Myös on tullut juopa nuorempien
ja vanhempien kesken. Nämä ovat vain mun ajatuksiani mutta kerron kuitenkin että joskus
pitäisi asiat pöllyttää kunnolla eikä lakaista
maton alle.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Jokin viekas vihollinen on päässyt irti Esikoisuudessa. On todella paljon seläntakana puhujaa ja ilmeisesti myös puukottajaa. Ihmeellistä kyräilyä, yhtäkkiä saattaa kylään tupsahtaa vieraita joilla on selvästi jotain kysyttävää, mutta ei rohjeta kysyä aivan suoraan. Välillä saatetaan tervehtiä aivan kuin hyvät ystävän ainakin ja jonkin ajan kuluttua ei olla näkevinään.
Esim. oma rippi-isäni ei tervehdi koskaan vaikka suoraan vastaan kävelisi. En tiedä mistä johtuu, olemme kutsuneet kylään ja koittaneet olla hyviä ja pitää lämmintä kanssakäymistä, mutta jo pelkkä katseen kohtaaminen tai tervehtiminen(jumalan terveellä) tuottaa kovaa ponnistelua ja kekseliäisyyttä, että saa ylipäätään kutsun esitettyä.
Eletäänköhän nyt niitä aikoja, kun taivaan portit on jo suljettu ja sinne ei ole mitään asiaa, vaikka katumus olisi minkälainen. Jos nimi ei ole taivaan kirjassa, niin mikään ei auta.
En tiedä olenko saanut syntejäni anteeksi?
En ilmeisesti, vaikka ne on suulla todistettu(ilmeisesti vain kohteliaisuudesta), mutta kuitenkin jää sellainen tunne, että en saa niitä anteeksi, vaikka olen niistä puhunut. Onko katumus ollut riittävän syvä. Vaikka on saanut sydämessään tuntea, että synnit on anteeksi annettu ja olen myös saanut voiman jättää ne synnit mitkä on tuntoa vaivannut silloin joskus, mutta ne tulee aina uudelleen ja uudelleen esiin kun saan huomata että eivät kristityt tervehdi.
Olen asiassa aivan neuvoton. Miten saisin syntini anteeksi. Pitäisikö etsiä uusi rippi-isä ja koettaa josko hän antaisi ne anteeksi. Mutta kun olen joskus kuullut, että ei rippi-isääkään pitäisi vaihtaa kuin mustelainen hevosta.
Osaisiko joku kristitty auttaa asiaani. Mitä minun tulisi tehdä?
Tunnen myös monia "kristittyjä" jotka aivan selvästi elävät synnissä, mutta ovat jotenkin suustaan lipeviä ja ovat näinollen hyvissä väleissä sananpalvelijoihin aina Lappia myöden saaden luvan jopa eräisiin synteihin jonka ainakin Raamatu aivan yksiselitteisesti tuomitsee.
No en menisi sanomaan että esikoislestadiolaisuutta riivaa jokin... Luulin itsekin samaa ja huomasin että perkeleet asuivatkin omassa sydämessä. Anteeksi ruma sana mutta luulen että ymmärrät mitä tarkoitan.
Jos joku nyt ei suuressa seurakuntaperheessä aina huomaa niin ei tarvi olla jotain välillä. Ehkä hän oli tänään väsynyt, miksi sinä et mennyt sitten jututtamaan häntä. Ehkä hän oli ahtaalla itse itsensä kanssa.
Paljon on luuloa ja kuuloa. Lääketieteessä puhutaan vainoharhaisuudesta. Se voi joskus tehdä tepposet, voi kuvitella tietävänsä toisten ajatukset ja että heillä on jotakin minua vastaan. Näin ainakin minulle on käynyt.
Ketä tarkoitit muuten niillä "kristityillä" jotka aivan selvästi elävät synnissä, mutta ovat jotenkin suustaan lipeviä ja ovat näinollen hyvissä väleissä sananpalvelijoihin aina Lappia myöden saaden luvan jopa eräisiin synteihin jonka ainakin Raamatu aivan yksiselitteisesti tuomitsee? Mielelläni kuulisin tarkemman analyysin mitä tämä tarkoittaa ja mitä ovat ne selvät synnit joissa he elävät.
Jos tunnet että jokin ei täsmää rippi-isäsi kanssa, puhu jatkossa jollekin toiselle. Ja kai muistat että se voi olla kuka tahansa seurakuntalainen, sellainen johon luotat. Ei siis välttämättä saarnaaja.
Ei kysymys ole siitä että rippi-isä antaa anteeksi vaan että Jumala antaa anteeksi ja hän antaa aina anteeksi, olet varmaan kuullut jatkuvasta anteeksiantamuksesta, kristallinkirkkaasta virrasta josta ilmestyskirjassa puhutaan. Rippi on vain apuväline perkelettä vastaan. Et siis sillä tulee vapaaksi vaan tulet vapaaksi sillä että uskot.
Jotenkin jäi olo että kuvittelet rippi-isästäsi jotakin, että hän vain muodon vuoksi näin toimii. Tottakai jos koet niin niin en mene kiistämään etteikö niin voisi olla.
Nouse jo sinäkin omaavanhurskautta vastaan ja usko vapaasti!
Luther sanoo muuten salaripistä näin isossa katekismuksessa: "Kun sydämellämme on jotakin erityistä, joka meitä ahdistaa, joka kalvaa omaatuntoa eikä päästä meitä rauhaan, ja kun huomaamme olevamme uskossa liian heikot, silloin saamme valittaa tätä kaikkea jonkun veljen kuullen, sinä hetkenä ja niin usein kuin haluamme, saadaksemme neuvoa, lohdutusta ja rohkaisua. Tätä ripin lajia ei ole meille annettu käskynä....vaan se on annettu vapaasti käytettäväksi, sen mukaan kuin itse kukin sitä hädässään tarvitsee."
Tiedän paikan, jossa synnit todella upotetaan armon pohjattomaan mereen.Ne saarnataan anteeksi ja unohdetaan, puolin ja toisin. Ripistä huolimatta rakkaus säilyy, kenties vielä sydämellisempänä. Näin olen kokenut.
Taivaan kodissa saamme rauhan ja ilon. Siinä hommassa ei Lars Leviä tarvita.
Vainoharhaisuus on jo vakava sairaus. Mutta sen sijaan hyvin monilla on populaatiohairiö, eli kyvyttömyys hahmottaa, nähdä, asioita yhtään toisten silmin, on vain se narsistinen itsekeskeinen ja kapea oma näkökulma.
Uskomme heikkouden tähden Jumala on antanut meille myöskin ripin lahjan. Kysehän on siitä, että vaikka Kristus on meille kaikki synnit anteeksi antanut, sekä menneet nykyiset, että tulevat, niin me emme aina jaksa antaa anteeksi itsellemme. Toinen tärkeä asia on lähimmäisiämme vastaan tehdyt synnit ja rakkauden rikokset.
Ne tulisi tunnustaa hänelle jota vastaan me olemme rikkoneet. Ei ole aina helppoa mennä kertomaan tutulle ihmiselle etten ole siitä ja siitä syystä jaksanut rakastaa sinua, niinkuin olisi pitänyt.
Mielestäni lakihenkisyys johtuukin paljolti siitä että on paljon tunnustamattomia syntejä omalla tunnolla. Usen nämä synnit ovat myöskin tunnistamattomia. Pidämme luonnollisena sitä että sitä ja sitä ihmistä saa ja kuuluukin vihata koska hän on sellainen ja sellainen.
Lukekaapa mitä paasto Raamatussa oikeasti tarkoittaa.
******************************************
Kristuksen Henki kysyy profeetta Jesajan kautta:
Jes. 58:5-12 Tälläinenkö on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa, sitäkö sinä sanot paastoksi ja päiväksi, joka on Herralle otollinen?
******************************************
Kristuksen Henki vastaa:
Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn:
- että avaatte vääryyden siteet,
- irroitatte ikeen nuorat, ja
- päästätte sorretut vapaiksi, että
- särjette kaikki ikeet?
Eikö tämä:
- että taitat leipäsi isoavalle ja
- viet kurjat kulkijat huoneeseesi,
kun näet alastoman,
- vaatetat hänet
- etkä kätkeydy siltä, *)joka on omaa lihaasi?
(Kirj. huom. puoliso)
Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.
Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen."
- Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen, jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.
Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu. Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: "halkeamain umpeenmuuraaja" ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi."
Täysin samaa mieltä.
Minusta päin vastoin nyt ei riivaa mikään. On mukavaa ja rauhallista ja esimerkiksi juhannuksena oli Rauhan ja Rakkauden Henki aistittavina....
Nimittäin se että suomen saarnaajien saarnoja ei voinut (jostakin syystä) lähettää puhelimitse muihin pohjoismaihin, vaan piti Leknesistä Norjasta asti tulla mies siihen tarkoitukseen.
Kyllä pitäisi silloin aistien valpastua kysymään mistä oikein on kysymys.
Norjassa ja Rutsissa on purematta nielty es.lest. nykyjohdon vaatimus, ottaa sekä Pyhä Kaste, että Herran Pyhä Ehtoollinen itse jaettavaksi, joka tarkoittaa käytännössä eroa kirkosta.
Nimittäin lestadiolaisten kastamat lapset eivät ole enää luterilaisia, jollainen rovasti Lestadius itse oli.
Lestadiolaisuus on koko historiansa ajan ollut Amerikkaa lukuun ottamatta luterilainen herätysliike, jos se luopuu luterilaisesta rtunnustuksesta, niin se luopuu kokonaan omasta alkuperäisesträ identiteetistään eriseuraksi.
Ja tämä on vakava asia.
Ensinnäkin. Kirkkoasiassa olemme samaa mieltä... Uskon siinä kyllä matalaan profiiliin, asia hautautuu vähitellen muistojen joukkoon ja kohta kukaan ei muista sitäkään episodia.
Mutta se norjalaisen puhuminen juhannuksena oli ensinnäkin sattumaa. Hän vain sattui tulemaan suomeen. Olis siitäkin häly noussut jos ei olisi pyydetty ja miksei pyydetä saman taivaan tien kulkijoitahan me ollaan kaikki....
Ja se ulkomaille puheen lähettäminen jäi minulle mystiseksi avaukseksi... Tottakai niitä ulkomaillakin kuunneltiin mutta lähinnä lauantaina ja sunnuntaina.
Lestadiolaisten kastamat lapset ovat edelleenkin Luterilaiseen kirkkoon kastettuja, vaikka sitä ei kastanutkaan kuolleenkirkon pappi. Onhan tämä oikeiden kristittyjen kaste aidompi kuin kuolleenkirkon papin pitämä. Eikö kasteen käsky juuri annettukin Jeesuksen omalle perustamalle seurakunnalle. Jeesus sanoi omilleen menkää ja kastakaa..., ei hän sanonut fariseuksille ja papeille mitään ei silloinkaan kun he tuomitsivat hänet kuolemaan.
Jos tuo Luterialainen kirkko olisi jotenkin autuuteen vaikuttava sakramentti niinkuin se näyttää olevan edelliselle kirjoittajalle, olisi Amerikkaan varmasti ensin perustettu luterialainen kirkkokin jonka alle olisi sitten tulleet esikoislestadilaisetkin. Mutta kun joillekin luterialainen kirkko on tullut yhtä tärkeäksi kuin leeviläisille vanhat postillat ja paskat ja persaukset sen sivuille. Tällä kirkkoon kuulumisella ei ole mitään tekemistä autuuden asian kanssa niin kuin amerikasta olemme havainneet, siellä mennään taivaaseen vaikkei olisi koskaan edes käynyt luterialaisessa kirkossakaan. Silti en väheksy enkä ole kaatamassa meidän kansan kirkkoamme, päin vastoin soisin että siellä kaikuisi edelleenkin sellainen Jumalan sana kuin lestadiuksen aikana.
"Jos tuo Luterialainen kirkko olisi jotenkin autuuteen vaikuttava sakramentti niinkuin se näyttää olevan edelliselle kirjoittajalle, olisi Amerikkaan varmasti ensin perustettu luterialainen kirkkokin jonka alle olisi sitten tulleet esikoislestadilaisetkin." (Ähtäri)
Mutta sinnehän perustettiin juuri luterilainen kirkko, nimeä myäten: "Old Apostolic Lutheran Church" elikkä suomeksi Vanha apostolis-luterilainen kirkko.
"Onhan tämä oikeiden kristittyjen kaste aidompi kuin kuolleenkirkon papin pitämä."
Samanlaista ajatusta esiintyi Lestadiolaisuudessa aiemmin.
Raattamaa kulki korjaamassa näitä kasteharhoja. Raattamaallaa oli omintakeinen suora tyyli. Hän puhui usein toisen opilla niin että oppi meni mahdottomaksi.
Ensimmäisenä hän sanoi isännälle.
R:-Lakatkaa jo huoraamasta!
-Miten niin luulet, minähän olen aviossa?
R:-Teidäthän on kuollen kirkon pappi vihkinyt, ja siinä samassa huoruuden liitossa vieläkin olet.
Viesti meni harvinaisen hyvin perille. Joutui siinä isäntä toteamaan että yhtä pätevä oli kirkon vihkimä avioliitto.
Vanhoillisuudessa O.H Jussila käytti samaa keinoa kun jollain paikkakunnalla jällen joku alkoi aviosta vastaavaa väittämään.
Tapauksen voitte lukea sanatarkemmin Raittilan kirjasta Lestadiolaisuus 1860 luvulla.
Ei tämä varmaankaan mistään yhdistyksen lopettamisesta parane.
Se on niin kuin se aina on ollut, että monenlaiset tuulet puhaltaa siellä, missä Jumalan lapset kokoontuu. Aina on myös vihollinen punomassa ansojansa juuri Jumalan lasten keskuudessa.
Ja se vihollinen asuu niinkin lähellä kuin omassa lihassamme.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että sellainen toiminta olisi oikein ja hyväksyttävää. Kyllä me uskovat tahdomme taistella kaikkea vääryyttä vastaan. Ja tähän voi antaa voimaa ainoastaan Jumala.
Turmeltuneesta lihasta nousee kaikki vääryys ja usein se ilmenee juuri rakkauden alueella. Alamme taistella veljiä ja sisaria vastaan, vaikka pitäisi taistella väärää opetusta ja henkiä vastaan.
Mutta Jumala ei omiaan hylkää, se on lupaus, joka pitää. Me ihmiset kyllä saatamme luvata yhtä ja toista, mutta niitten kanssa on vähän niin ja näin, mutta Jumala on se, joka varmasti pitää sen, minkä on luvannut.
Jumala ei anna hävittää seurakuntaansa, vaikka rietas sitä yrittää hävittää. EL on niitä varten, jotka muualla ei tule toimeen. Jokaisella on vapaus lähteä siitä, unohtaa se ja katua sitä sitten iankaikkisesti.
Lestadiolisuus on häviävän pieni osa Kristuksen seurakuntaa, joten sen voi ihan rauhassa jättää, kunhan eri hylkää pelastusta Kristusta.
Me lestadiollaiset olemme sitä patsi kaikki luterilaisia, ei Lestadius mitään seurakuntaa ole perustanut.
Ensimmäinen lauseesi on aivan oikein ja raamatullinen. Mutta muista se, että esikoislestadiolaisuus ei suinkaan ole sama asia kuin Kristuksen seurakunta. Tämä on vakava asia, josta ei sovi heitellä luuloja.
Kristuksen seurakunta on taivaallinen, vaikka onkin läsnä täällä maan päällä. Ja sen jäseniä ovat kaikki Kristukseen uskovat ja pää on itse Herra Jeesus.
Maalliset yhdistykset ja organisaatiot ovat aivan eri asia.
Eikä Lutherkaan mitään seurakuntaa perustanut. Eikä mitään omaa oppia ole tuonut. Hän julisti ristiin naulitusta vapahtajasta, hänkin tuli esikoisten seurakunnan helmaan.
nythän kloppi vitsin murjas, paljastit suuren tietämättömyyden.
Kristuksen seuraskunta on ainut oikea seurakunta.
Se on Hengellinen seurakunta. Mutta on seurakunta myös maallinen. Kristittyjä on eri nimisissä joukoissa miljoonittain ympäri maapalloa.
Kristuksen seuraskunta on ainut oikea seurakunta.
Se on Hengellinen seurakunta. Mutta on seurakunta myös maallinen. Kristittyjä on eri nimisissä joukoissa miljoonittain ympäri maapalloa.
Kovasti tietämätön tosin olen ja siksi minun täytyykin täällä kirjoittaa Raamattuun tukeutuen.
Vitsejä en ole tietääkseni tällä palstalla kertoillut.
Haluaisin siis hieman lisävalaistusta väitteellesi, kiitos.
Perustikos Luther jonkun seurakunnan? Tietääkseni hän jopa kielsi käyttämästä nimeänsä uskonpuhdistuksen myötä syntyneessä protestanttisessa liikkeessä.
Hän ei hyväksynyt termiä luterialaisuus.
Sitä paitsi luterialaisiakin on koko maailmassa vain n. 60 milj. henkeä; siis todella pieni ryhmä koko kristikunnasta! Joten ei siihenkään ole määrään nähden turvaamista.
Mutta onneksi ei taivaaseen mennä enemmistöpäätöksillä eikä -mielipiteillä. Portit aukeavat vain elävälle uskolle Kristuksessa!
Kyllä ne taivaaseen esikoislestadiolaisetkin hyvin mahtuvat, kunhan vain uskovat Jeesukseen.
It is Best Team! Really.