Milleniaanikerronnan erikoisuuksia

SOMEn sisällössä huomaa kerrontaa kuinka





1. inhimillinen omahyväisyys

päähenkilö näyttää humaanista pehmeätä puoltaan kuten puhumalla omasta masennuksestaan, vaikka syy miksi hän on masentunut on henkilökohtainen narsistinen sikamaisuus, joka jatkuu tekstissä omahyväisyytenä sillä tavoin, että hakee hyväksyntää ja jopa myötätuntoa kohdalleen, jos ei materiaalista, seksuaalista hyväksikäytettävyyttä toisilta





2. iso hätä pienellä asialla

puhutaan maailman lopusta ja kaiken lopusta kuten luonnon esimerkiksi ja mahdollisten laajojen karsiutumisten ja vahinkojen, jos ei saa hiiren toimimaan hyvin...
tai isotellaan asian vakavuutta, jonka jälkeen tekstissä on jyrkkä käänne pointin sisällössä, että kyse ei ollut maailmanlopusta, vaikka kaikki pelästyivät, mutta siitä, että henkilö myöhästyi bussista aamulla siis tosi arkisesta, mitättömästä puutteesta

siten teksti voi muuttua yhtäkkiä vakavasta koomiseksi kun kasvatettu vakavuus on vedetty vessasta alas

tuommoinen pila on harjoitettu isoissa kunnioitetuissa julkaisuissa aitona SOMEna kansalle jaettavaksi






Molemmissa tapauksissa reaktio on shokeerava. Teksti ei sinänsä ole mikään tasainen, uskottava, mutta luettuaan, lukija ei usko enää mihinkään elämässä.

Mikä on petollisten, moraalittomien, mitätöivien, älyttömien tekstien tarkoitus ja kuinka se muuttaa lukijoiden maailman hahmotusta?

Tai miten se vaikuttaa mediaan, kirjallisuuteen, jos tekstissä ei ole järkeä?

Tärkeä kysymys on kommunikoivan tiedon suhde tieteeseen, koska kommunikaatio kieltää totuuden ja ottaa viihdyttävän, pilailevan hahmon.