Kaikki, mikä eroittaa ja vie kauemmas Jumalasta on syntiä.
Jokaisen ihmisen pitäisi pitää hyvä omatunto Jumalan edessä.
Mitkä asiat sitten Jumalasta ihmisiä kauemmas vie?
Palstalta olen lukenut moneenkin otteeseen, että uskovainen kyllä tietää mikä on sopivaa omalle tunnolle ja mikä ei.
Mutta ei asiat näin yksinkertaisia ole. Miten ihmisen omatunto muodostuu?
Jokainen ihminen on omantuntonsakin kohdalta oma yksilönsä.
Kun Pyhähenki tulee asumaan ihmiseen, se ohjaa eroittamaan oikean väärästä.
Mutta mitä eroitettavaa oikean ja väärän väliltä Pyhällä hengellä on ihmisessä niissä asioissa, jotka hänelle on lapsesta pitäen synniksi saarnattu?
Minkä lapsena oppii sen vanhana taitaa. Joissakin asioissa valitettavasti.
Sellaisia asioita, joita minä en ainakaan näe mitenkään Jumalasta kauemmas vievän.
Ja sitten kun monet synneiksi saarnatut asiat menettävät vielä ajan myötä merkityksensä. Lukemattomat synneiksi saarnatut asiat vanhoillislestadiolaisuudessa eivät nykyään syntiä olekaan.
Syntilistaa näistä tuskin tarpeen on luetella. Suurin osa kyllä tietää, että niitä mahtuu historiaan paljon.
Paitsi monet nykynuorison lestat, nehän viitsivät esittää ja väittää, ettei monikaan historian asia ole edes totta.
Kuka tämän päivän vanhoillislestadiolainen voi uskoa ja toimia vapaasti sen mukaan, miten omatunto sekä Pyhähenki ohjaa?
Onko seurakunta ja sen "rakkauden neuvot" osa ihmisen omaatuntoa sekä Pyhäähenkeä?
Ei taida synnin raja olla ihmisen omatunto eikä Pyhänhengen johdatus, ainakaan lestadiolaisuudessa.
Mielestäni erehtymättömäksi Jumalan seurakunnaksi julistautunut srk on lampailleen omatunto sekä Pyhähenki suureksi osaksi.
Isäni sanoi tässä kerran, että ei Raamatusta pidä etsiä mikä on itselle sopivinta...vaan mikä on Jumalan tahto.
Huomatkaa: Jumalan tahto. Ei ihmisten.
Raamatun mukainen usko tekee ihmisen vapaaksi.
Minulla on ollut ja on osittain vieläkin kaikista uskovaisista ihmisistä mielikuva, joka on ahdistava.
se ei johdu omista synneistäni, vaikka moni niin jo sanoiskin.
Se johtuu ihmisten omista tekosynneistä, joita olen matkanvarrella joutunut miettimään, miksi, miten tuo on syntiä???
Jokaisen ihmisen pitäisi pitää hyvä omatunto Jumalan edessä.
Mitkä asiat sitten Jumalasta ihmisiä kauemmas vie?
Palstalta olen lukenut moneenkin otteeseen, että uskovainen kyllä tietää mikä on sopivaa omalle tunnolle ja mikä ei.
Mutta ei asiat näin yksinkertaisia ole. Miten ihmisen omatunto muodostuu?
Jokainen ihminen on omantuntonsakin kohdalta oma yksilönsä.
Kun Pyhähenki tulee asumaan ihmiseen, se ohjaa eroittamaan oikean väärästä.
Mutta mitä eroitettavaa oikean ja väärän väliltä Pyhällä hengellä on ihmisessä niissä asioissa, jotka hänelle on lapsesta pitäen synniksi saarnattu?
Minkä lapsena oppii sen vanhana taitaa. Joissakin asioissa valitettavasti.
Sellaisia asioita, joita minä en ainakaan näe mitenkään Jumalasta kauemmas vievän.
Ja sitten kun monet synneiksi saarnatut asiat menettävät vielä ajan myötä merkityksensä. Lukemattomat synneiksi saarnatut asiat vanhoillislestadiolaisuudessa eivät nykyään syntiä olekaan.
Syntilistaa näistä tuskin tarpeen on luetella. Suurin osa kyllä tietää, että niitä mahtuu historiaan paljon.
Paitsi monet nykynuorison lestat, nehän viitsivät esittää ja väittää, ettei monikaan historian asia ole edes totta.
Kuka tämän päivän vanhoillislestadiolainen voi uskoa ja toimia vapaasti sen mukaan, miten omatunto sekä Pyhähenki ohjaa?
Onko seurakunta ja sen "rakkauden neuvot" osa ihmisen omaatuntoa sekä Pyhäähenkeä?
Ei taida synnin raja olla ihmisen omatunto eikä Pyhänhengen johdatus, ainakaan lestadiolaisuudessa.
Mielestäni erehtymättömäksi Jumalan seurakunnaksi julistautunut srk on lampailleen omatunto sekä Pyhähenki suureksi osaksi.
Isäni sanoi tässä kerran, että ei Raamatusta pidä etsiä mikä on itselle sopivinta...vaan mikä on Jumalan tahto.
Huomatkaa: Jumalan tahto. Ei ihmisten.
Raamatun mukainen usko tekee ihmisen vapaaksi.
Minulla on ollut ja on osittain vieläkin kaikista uskovaisista ihmisistä mielikuva, joka on ahdistava.
se ei johdu omista synneistäni, vaikka moni niin jo sanoiskin.
Se johtuu ihmisten omista tekosynneistä, joita olen matkanvarrella joutunut miettimään, miksi, miten tuo on syntiä???
Vastaukset 7
Vanhimmat
Synnin raja on aina askarruttanut ihmisiä, niin uskovaisia kuin epäuskoisia. Raamattu ei kerro suoraan, tarkasti nimeten kaikkea sitä, mikä on syntiä, ei tietenkään, koska elämme kolmatta vuosituhatta. Silti synnin perusolemus ei ole muuttunut ihmisen luomisesta lähtien. Edelleen synnin juuri on oma liha, halut, jotka siitä lähtevät, ja houkuttelija on sielunvihollinen, joka yrittää saada ihmisen kadotuksen tielle.
Meillä uskovaisilla ei ole syntilistaa, josta tutkimme onko jokin asia väärin vai ei. Meillä ei ole mitään sääntökirjaa, jonka mukaan elämme. Synnin raja on siinä, missä omatuntomme varoittaa ja laittaa miettimään, viekö tietty teko minua lähemmäksi vai kauemmaksi Jumalasta. Kukaan ei kiellä meitä tekemästä syntiä. Kukaan ei kiellä menemästä elokuviin, kuuntelemasta maailmallista musiikkia, juomasta alkoholia, ehkäisemästä jne. Mutta sydämen uskon omistava tuntee, etteivät esim. edellä mainitut asiat ole Jumalan tahdon mukaista elämää, ja jos niihin lankeaa, omatunto tulee raskaaksi, ja haluamme panna synnin pois evankeliumin kautta.
Se on totta, että vaikeissa asioissa seurakunta, srk, on tukemassa ja auttamassa, ja esim. puhujainkokouksissa käsitellään asioita, jotka vaativat yhteisen uskon ymmärryksen kautta tehtäviä päätöksiä. Nykyaika ei ole helppo siinä mielessä, että tieteen ja tekniikan saavutukset saattavat saada Jumalan lapsen epäilemään uskon mielekkyyttä, paikkaansapitävyyttä modernin yhteiskunnan vaatimusten ja elämän puristuksessa. Uskovaisuus saattaa ruveta tuntumaan "vanhanaikaiselta" ja "hölmöltä", rajoittavalta ja turhalta. Synnin luvallisuus koettelee vakavasti myös Jumalan valtakunnan rakenteita. Esim. uskovaisten nuorten kohdalla väkeviä houkutuksia ovat juuri musiikki ja alkoholi (joista on kokemuksia myös omalla kohdalla) sekä seksi, kuten porno, ja esiaviolliset suhteet, ja myös uskottomuus. Nämä ovat kipeitä ja vaikeita asioita, mutta nyky-yhteiskunnassa ne ovat niin näkyvällä sijalla arkielämässä, että ne heijastelevat väkisin myös uskovaisen elämään. Ratkaisevaksi nousee se, haluaako taistella uskossa, haluaako panna pois synnit ja kamppailla niitä vastaan, haluaako kuulla evankeliumin saarnan ja uskoa. Jumala antaa voimaa, jos jaksaa rukoilla ja pyytää tukea uskovaisilta ystäviltä, omaisilta, keneltä tahansa toiselta uskovaiselta.
Ratkaisevaa ei siis ole se, missä kulkee synnin raja. Ratkaisevaa on se, että Jumala herättää epäuskoisen ihmisen tunnon ja johdattaa hänet syntien anteeksiantamisen evankeliumin lähteelle. Jos hän uskoo tuon evankeliumin, hän saa Pyhän Hengen, matkaoppaan uskon tielle. Kun käy seuroissa, tuntee vahvistuvansa aina uudelleen, ja usein kuulee saarnoissa puhuttavan juuri niistä kysymyksistä, jotka ovat saattaneet askarruttaa mieltä pitkänkin ajan.
Olen nuori, 21-vuotias. En kirjoita mitään oppeja, en kirjoita näin siksi että vanhoillislestadiolaisuudessa näin opetetaan. Kirjoitan pelkästään omasta kokemuksesta. Se, kun saa omat raskaat syntinsä anteeksi, on unohtumaton kokemus. Sen puhtaampaa iloa ja vapautta ei voi ihminen tämän maan päällä tuntea.
Kirjoitat mm. "Kukaan ei kiellä meitä tekemästä syntiä."
Esimerkiksi Jumalan Moosekselle antamat kymmenen käskyä kieltävät meitä tekemästä monenlaisia syntejä. Lisää löytyy Raamatusta.
Jotkut ovat kertoneet, ettei seuroissa enää selitetä siinä määrin Raamatunpaikkoja kuin joskus ennen.
Kokousten aikana kuultiin mm. "olet sekoittanut itsesi Raamatulla". Tai jos yritti puolustautua Raamattuun nojaten, sanottiin, että "tässä ei Raamatuita tarvita".
Uskomisen tulee perustua yksinomaan Raamattuun. Lisäksi " hyvä omatunto on kuin taivas maan päällä".
"Jotkut ovat kertoneet, ettei seuroissa enää selitetä siinä määrin Raamatunpaikkoja kuin joskus ennen.
Kokousten aikana kuultiin mm. "olet sekoittanut itsesi Raamatulla". Tai jos yritti puolustautua Raamattuun nojaten, sanottiin, että "tässä ei Raamatuita tarvita". "
Voisitko tarkentaa, Sirkka, mitä em mielenkiintoisilla kirjoituksillasi tarkoitat?
En aivan ymmärrä, mitä viestilläsi tarkoitat... Kukaan ei kiellä meitä tekemästä syntiä. Tarkoitan, ettei ole säännöksiä eikä lakeja, jotka kieltäisivät synnin tekemisen. Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä. Lait, kuten Kymmenen käskyä, kehottavat ja ohjaavat meitä synnittömään elämään, mutta kuten Raamatussa sanotaan, "joka rikkoo yhtä käskyä, on vikapää kaikkiin". Jumala tietää, ettei synnitöntä ihmistä ole. Hän on valmis armahtamaan jokaisen, joka uskoo. Kieltoja ei ole.
Se, miten sanot alussa: "Esimerkiksi Jumalan Moosekselle antamat kymmenen käskyä kieltävät meitä tekemästä monenlaisia syntejä", ja miten lopussa: Uskomisen tulee perustua yksinomaan Raamattuun" kuulostaa fundamentalistiselta. Uskomisen tulee perustua ennen kaikkea rakkauteen. Raamattu antaa meille ohjeet, joita Jumalan lasten rakkauden siivin pyrimme noudattamaan.
Jo hoitokokousten aikoihin kuulin erään iäkkään henkilön ihmettelevän, "miksi ne ei enää selitä", siis Raamattua. Muut "kertomukset" ovat mm.suviseuraradiointiin perustuvia.
Eräs viime suviseuroissakin puhunut saarnamies lausui puolisolleni vuonna 1978 puhelimessa mm.juuri nuo sanat, siis "olet sekoittanut itsesi Raamatulla". Puolisoni oli siis kysynyt, millä Raamatun perusteella pitäisi hengistä tehdä parannus.
"Tässä ei Raamatuita tarvita"- lausahdus on erään toisen paikakunnan hoitokokouksesta.
Näistä aiheista on kirjoitettu paljonkin, ei niistä nyt sen enempää.
Katsoin sivistyssanakirjasta sanan "fundamentalismi". Se tarkoittaa: "uskonnollisessa merkityksessä varsinkin Yhdysvalloissa 1900- luvun alkupuolella syntynyt puhdasoppisuuden liike, joka hyväksyy vain kirjaimellisen raamatuntulkinnan. Myös islamin piirissä puhutaan f:sta".
Kun kirjoitin, että "uskomisen tulee perustua yksinomaan Raamattuun", se kuulostaa mielestäsi "fundamentalistiselta".
Sille en mahda mitään, että niin tulkitset! Oma uskoni perustuu kylläkin Raamattuun. Raamatunsanaan ei saa lisätä eikä poistaa mitään. Ei hengistä parannuksenteko, eikä kauheat hoitokokoukset perustu Raamattuun. Kyllä niistä oli rakkauskin KAUKANA!
Olen pannut myös merkille, että seurapuheissa alkavat toistumaan tietyt Raamatunkohdat varsin usein eikä varsinaiselle Sanan selitykselle jää sijaa.
Varsinkin VT:n tekstejä ei käsitellä enää juuri lainkaan, ainakaan nuorempien puhujien saarnoissa.
Jeesuksen puheista on tietysti helppo saarnata, kun puhe on jo valmiina kirjoitettu Raamatussa. Sitä ei tarvitse alkaa selittämään. Sillä Jeesus itse on selittänyt omat puheensa ja ne on ajankohtaisia tänäkin päivänä.
Evankeliumi on kaikkein tärkein, jotta usko säilyisi. Sitä on toistaiseksi puheista saanut ammennettua kiitettävästi.