Oikeusvaltioon kuuluu yksityiselämän suoja, sisältäen myös yksityiselämän tietosuojan; kuten esimerkiksi tietot sosiaalihuollosta ja -tuesta sekä terveydestä.
Tämä on sovittu Suomen perustuslaissa (10 § Yksityiselämän suoja) [1], YK:n KP sopimuksessa (17 artikla) [2] ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (8 artikla) [3].
Tavallisen lain tasolla "sote-tiedot" on määritelty salassa pidettäviksi julkisuuslain 24 § 1 momentti 25 kohdassa [4].
Yksityiselämän tietojen kärsimystä aiheuttava levittäminen on kielletty rikoslain 24 luvun 8 § "Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen":ssä.
Kuitenkin näitä kansalaisen yksityiselämän tietoja, jotka ovat viranomaisen hallussa, jaetaan ja levitetään yleisölle eli muille kansalaisille, perusteluna julkisuuslain 10 § "Tiedonsaanti salassa pidettävästä asiakirjasta":
"Salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen tässä laissa säädetään. Kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon."
Näin on valtion korkein hallinnollinen tuomioistuin päättänyt tuoreessa päätöksessään KHO:2026:38 [6].
"(38) Julkisuuslain esitöissä mainittu mahdollisuus poistaa yksityisyyden suojan vuoksi salassa pidettävästä asiakirjasta asianosaisen nimi ja muut tunnistetiedot (asiakirjan anonymisointi) voi olla riittävää osajulkisuuden toteuttamiseksi."
"(39) Pyydetyt asiakirjat sisältävät pääasiallisesti yksityiskohtaista tietoa sosiaalihuollon asiakkaan asian käsittelyyn ja tuen tarpeeseen liittyvistä seikoista kuten terveydentilasta, saadusta sosiaali- tai terveydenhuollon palvelusta, toimintakyvystä, asumisoloista sekä sosiaalisista suhteista ja perhesuhteista. Tällaisia tietoja sisältävien asiakirjojen luovuttamista arvioitaessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota siihen, ettei ehdottoman salassapidon alainen ja arkaluonteinen tieto sosiaalihuollon asiakkaasta saa paljastua. Näin ollen olennaisena on pidettävä sitä, ettei asiakasta voida luovutettavien tietojen perusteella mitenkään yhdistää asiaan."
Julkisuuslain 10 § perusteluissa [7] todetaan:
"Usein salassapitovelvollisuus koskee vain osaa asiakirjasta. Pykälän mukaan tieto asiakirjan julkisesta osasta on annettava, jos se voi tapahtua niin, että salassa pidettävä osa ei tule tietoon. Tämä edellyttää, että asiakirjan salassa pidettävä osa on selvästi eroteltavissa julkisesta osasta ja että asiakirja on salassa pidettävien osien peittämisen jälkeenkin sellainen, että asiakirjan sisältö on ymmärrettävissä oikein. Siten esimerkiksi yksityisyyden suojan vuoksi salassa pidettävästä asiakirjasta voidaan antaa kopio poistamalla asianosaisen nimi ja muut tunnistetiedot tai korvaamalla ne symboleilla."
Näin ollen perustuslain 10 §:ssä viitattu julkisuuslaki on sisällöllisesti ristiriitainen, 24 § määritellessä "salassa pidettävän tiedon" ja näitä tietoja sisältävät asikirjat "salassa pidettäväksi", lain sisältämättä muilta osin "salassa pidettävän tiedon määrittelyä", sekä kuitenkin lain 10 § määritellessä "osittain salassa pidettävän asiakirjan" -käsitteen.
Jos taas julkisuuslain 24 § vastaisesti salassa pidettävää yksityiselämää koskevaa tietoa sisältävää asiakirjaa aletaan "purkamaan osiin" lain 10 § esittämästi salassa pidettävään ja julkiseen tietoon, on asiakirjasta poistettava 24 § mukaiset yksityiselämää koskevat tiedot.
KHO on päätöksessään KHO:2026:38 esittänyt että nimen poistaminen asiakirjasta tekisi yksityiselämän tiedoista julkisia;
Julkisuuslain 10 § perustelujen esittäessä salassa pidettävän tiedon salassa pitämisen olevan ehdoton, ja salassa pidettävän asiakirjan "julkisen osan" olevan julkinen kunhan siitä poistetaan asianosaisen tunnistetiedot, jolloin itse salassa pidettävää asiaa käsittelevä asiakirja ei ole yksilöitävissä.
Näin ollen KHO on lukenut julkisuuslain 10 § perusteluista vain viimeisen kappaleen viimeisen virkkeen, sivuuttaen perustelujen kokonaissisällön.
Onko tämä viranoamaisten harjoittamaa yksityiselämää sisältävien tietojen julkisuuden edistämisen tarkoituksellista "cherry picking" -propagandaa, poimimalla lain ja sen perustelut osittain, Suomen korkeimmalta hallinnolliselta lainvalvojata, vaiko tyhmyyttä.
[1] https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1999/731#chp_2__sec_10
[2] https://www.finlex.fi/fi/valtiosopimukset/sopimussarja/1976/8#part_3__art_17
[3] https://www.finlex.fi/fi/valtiosopimukset/sopimussarja/1990/19#art_8
[4] https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1999/621#chp_6__sec_24
[5] https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1889/39-001#chp_24__sec_8
[6] https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/ennakkopaatokset/1780312311941.html
[7] https://www.finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/1998/30
[8] https://en.wikipedia.org/wiki/Appeal_to_fear
Yksityiselämän suoja
14
290
Vastaukset
- Anonyymi00001
Jos itse yksityiselämän tietojen yhteiskunnallista kontekstia analysoidaan.
Niin yksityiselämän tieto itsessään objektiivisesti on ainutkertaista yksilöä koskevaa tietoa, riippumatta onko tiedolla erikseen yksilöityä haltijaa; tiedolla on yksilöllinen aika ja paikka.
Tämä tieto kuuluu sen haltijalle ja haltija on tiedoista yleisesti tietoinen, ja nauttii yhteiskuntasopimuksellisesti siitä, että ei näitä tietoja lue tai kuule mistään, jossa nämä tiedot itsessään objektiivisena ainutkertaisena tietona päätyvät muiden kansalaisten tietoon.
Jos nämä tiedot tulevat muiden kansalaisten tietoon, ne ovat perustuslain suojaamia yksityiselämää koskevia tietoja, ja näin esiintyessään perustuslain sekä yhteiskuntasopimuksen rikkomus valtion taholta.
Vielä jos näissä tiedoissa on läsnä yksilöivä yksilöintitieto, on yhteiskuntasopimuksen, sekä rikoslain, loukkaus perustuslain yksityiselämän suojan tasoon nähden suora hyökkäys yksilöä vastaan.
KHO:n päätös näin ollen myös objektiivisesti tarkastellen sisältää pelottelu-propagandaa [8], jossa yksityiselämän "anonymisoitu" levitys perustellaan "vieläkin pahemman" "yksilöidyn tiedon levittämisen" torjunnalla.
Miksi Suomen valtio pitää kansalaistensa yksityiselämän suojaa merkityksettömänä, kun sellainen on sovittu yhteiskuntasopimuksen mukaisessa perustuslaissa?- Anonyymi00003
Kenties on jo tapahtunut jotain tuollaista ja tällä uudella tulkinnalla yritetään ikään kuin saada asialle jälkijättöisesti jonkinlainen lain suoja? Vai keksiikö joku paremman perustelun näinkin kummalliselle laintulkinnalle?
- Anonyymi00004
Anonyymi00003 kirjoitti:
Kenties on jo tapahtunut jotain tuollaista ja tällä uudella tulkinnalla yritetään ikään kuin saada asialle jälkijättöisesti jonkinlainen lain suoja? Vai keksiikö joku paremman perustelun näinkin kummalliselle laintulkinnalle?
Kyllä näin tosiaan on jo tapahtunut pidempään.
Yksityiselämän tietoa on ylimpien lainvalvojien, hyvinvointialueiden ja niiden entisten toimijoiden, hallinto-oikeuksien, tietosuojavaltuutetun, kaikkien muutoksenhakulautakuntien ja vakuutusoikeuden ym. ym. julkaistuissa päätöksissä.
Se on perustuslain ja erityislainsäädännön vastaista, ja jos jokin kohta laissa on tulkinnan varainen, perustuslain 21 § vaatii viranomaista tulkistemaan lain perusoikeusmyönteisesti, joka merkitsee että yksityiselämän suoja painaa tulkinnoissa suurimmin.
Suomi seuraa tässä vain EU oikeuden parin tuhannen vuoden avoimuuden periaatetta, kun YK:n ihmisoikeusjulistus ja kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimus ovat hädin tuskin 50 vuotta vanhoja, eikä EU:n oikeuseliitti ole taipunut YK:n yleismaailmallisiin periaatteisiin.
Perustelu, että kansan pitää voida valvoa vallankäyttöä on aivan hölynpölyä, ei kansa mitään voi valvoa, koska sillä ei ole oikeuvaltion ja vallan kolmijaon mukaista tuomiovaltaa. Vaikka maassa olisi päivän selvä diktatuuri, ei kansa sitäkään voi "valvoa".
Miksi tuomiovalta ei luota itseensä, vaan hokee että heitä pitäisi valvoa? Onko tämä jotain hirmuvallan kaipuuta hirveyksiensä keskeltä kontrolliin, kun hirmuvalta ei kykene kontrolloimaan itseään. Ehkä näin on jos vaikka tarkastellaan
https://fi.wikipedia.org/wiki/Inkvisitio
"Koska harhaoppisuus oli myös maallisen oikeuden vastaista, inkvisitio saattoi kuitenkin luovuttaa epäillyn maalliselle tuomioistuimelle kidutettavaksi. Myös inkvisition langettaman kuolemantuomion täytäntöönpano oli maallisen hallinnon vastuulla"
"Italialainen Canovi on sanonut ennallistaneensa arkistotyön tuloksena pari sataa erilaista inkvisition käyttämää kidutuskojetta."
Voisiko maallisten tuomiovallan kuitenkin siirtää kansan keskuudesta valittujen lakia ja sen tarkoitusta ymmärtävien ja sitä kunnioittavien tavallisten suomalaisten käsiin, niin sekä tuomiovalta että kansa voisi luottaa itseensä. Ja onhan laki demokratiassa kansan laatimaa, vai onko? - Anonyymi00007
Nimittäin, hallituksen esityksessä HE 30/1998 julkisuuslaiksi ja sen 24 §:ksi todetaan asiasta [7]:
"Hallitusmuotoon ei sisälly säännöksiä, joissa määriteltäisiin yleisesti, miten perusoikeudet suhtautuvat toisiinsa tai millä edellytyksillä ― lakivaatimusta lukuun ottamatta ― perusoikeuksia ylimalkaan voidaan rajoittaa. Sallitut rajoitusedellytykset määräytyvät osaksi perusoikeuksia koskevien yleisten oppien, osaksi eräisiin perusoikeuksiin liitettyjen rajoituslausekkeiden perusteella. Perusoikeuden rajoitukset on säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaan perusoikeusrajoituksilta vaaditaan täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta. Rajoituksen olennaisen sisällön tulee ilmetä suoraan laista. Siitä tulee käydä ilmi esimerkiksi rajoitusten laajuus ja niiden täsmälliset edellytykset. Perusoikeuksien rajoittaminen on sallittua vain hyväksyttävillä perusteilla. Välttämättömyysvaatimuksen tarkoituksena on määrittää rajoitusmahdollisuus mahdollisimman täsmällisesti ja tiukasti siten, ettei perustuslain tekstissä anneta avoimempaa perusoikeuden rajoitusvaltuutta kuin välttämättä on tarpeen."
Mutta kuitenkin on.
Tässä asiassa kyseeseen tulevien perustuslain 10 § (Yksityiselämän suoja) ja 12 § (Sananvapaus ja julkisuus) sekä sekä 21 § (Oikeusturva).
Joista 10 § sanoo
"Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla."
12 § (Sananvapaus ja julkisuus)
"Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. "
21 § (Oikeusturva)
"(Asiansa ja päätöksensä) käsittelyn julkisuus turvataan lailla."
Eli perustuslain 12 § mukainen viranomaisen asiakirjan julkisuutta on "välttämättömien syiden vuoksi rajoitettu" siltä osin kuin perustuslain 10 § mukainen yksityisyyden suoja edellyttää, ja asian käsittely "turvataan" lailla. Turvaaminen tässä kohtaa on jonkin suojaamista, tämä periaate aukeaa selvemmin YK:n KP-sopimuksen [2] 14 artiklasta:
"Päätettäessä rikossyytteestä henkilöä vastaan tai hänen oikeuksistaan tai velvoituksiaan ((civil) rights and obligations) riita-asiassa (suit at law [9]) jokaisella on oikeus (shall be entitled) rehelliseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetun toimivaltaisen, riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen edessä."
"Turvaaminen" kääntyy näin "oikeudeksi", eli kyse on yksilön oikeudesta julkisuuteen. Oikeus merkitsee asian omistajuutta ja ja oikeutta määrätä oikeudesta ja sen käyttämisestä; näin ollen yksilö voi myös olla käyttämättä oikeuttaan julkisuuteen.
YK:n KP-sopimuksen 14 artiklan teksti on samansisältöisenä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa, ja vaikka näiden artiklojen mukaan "Päätös on annettava julkisesti", on EIT luonut Case Law:iä eli tapausoikeutta jonka mukaan julkisen oikeuden käymisen rajoitus - jonka julkisuuden määrittelyn kansalainen omistaa, kun kyse ei ole rikosoikeudesta - ei voi olla koskematta myöskään samasta asiasta annettua päätöstä.
EIT on kuitenkin "tasapainoillut" Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan yksityisyyden suojan ja 6 artiklaan sisällytetyn "julkisen vallan valvonnan välillä" määrittelemällä tapausoikeuden kautta yksityiselämän "anonymisoimisen".
Tätä Eurooppaoikeuden "julkisen vallan valvomista", ja sopimustekstien teotologian kryptisyyttä seuraavaa tulkinnanvaraisuutta, edustaa myös KHO:n päätös KHO:2026:38, joka näin ollen asettuu EU:n tapausoikeuden kannalle, Suomen perustuslain ja tavallisen lain yksityisyyttä turvaavuuden sijaan, vaikka päätöksessä ei ole EU oikeudesta mainittu sanaakaan.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytäntö toimii vahvana ennakkoratkaisujen lähteenä (ns. prejudikaattiohjauksena), pohjautuen EU oikeuteen, jolloin EIT ratkaisut ja Suomen lain pohjalta tehtävien päätösten välillä on ns. juridisen perustan ristiriita.
KHO ei siten ole perustanut päätöstään Suomen lakiin, vaan EU oikeuteen, joka kuitenkin on Suomen ollessa EU jäsen velvoittavaa.
Oikeusvaltiomme on siten puun ja kuoren välillä, Suomen lain ja EU lain rajamailla, oikeuden ollessa ennustamatonta tai ainakin monikerroksinen vaikeaselkoinen funktio.
Lakia pitääkin tarkastella EU oikeus ensin periaatteella, ja edetä siitä kansallisen lain tasolle, mukaan lukien kansallinen perustuslaki, ja sitten loogisesti konjunktoida (ekslusiivinen looginen AND) EU oikeus ja kansallinen oikeus.
[9] https://tbinternet.ohchr.org/_layouts/15/treatybodyexternal/Download.aspx?symbolno=CCPR/C/GC/32&Lang=en - Anonyymi00008
Edellisen kommentin alkuun voi lisätä tämän lauseen:
Tuossa KHO päätöksessä on veistelty rivien välissä että perustuslain pykälien välisestä painoarvosta ei ole laissa ja sen perusteluissa esitetty mitään. - Anonyymi00010
Mitä tulee Case Law menetelmään (ennakkopäätösjärjestelmä), jota käyttää EIT (Euroopan ihmisoikeustuomioistuin) ja KHO, Suomen ja Manner-Eurooppalaisen oikeusjärjestelmän ollessa Civil Law -perustainen (lakisääteinen oikeus), ja ennakkopäätösjärjestelmän käytännössä määritellessä lainsäädännön sisältöä, päädytään erikoiseen hybridiin yhteiskuntasopimuksen vallan jakoon ranskalaisen Montesquieu vallan kolmijako-oppiin nähden, lainsäädäntövallan valuessa osaksi tuomiovallan vallaksi, angloamerikkalainen Common Law menetelmän taas jakaessa lainsäädäntö valtaa myös tuomioistuimelle väittämättä muuta.
Suomen perustuslain mukaan "lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta", ei tuomioistuin. Jos erityisesti EIT ja EUT (EU-tuomioistuin) käytännössä määrittävät eli luovat lakia, ei tämä istu Suomen perustuslakiin; EIT ja EUT päätökset pitäisi hyväksyä vallan kolmijaon mukaisesti lainsäädäntöelimessä, nyt tuomioistuin on harvainvaltainen lainsäädäntövallan käyttäjä.
Common Law menetelmän sekoittuessa Case Law käytännön kautta Civil Law menetelmään tullaan myös viranomaisen virkavastuun hämärtymiseen, rikoslain edellyttäessä rikosoikeuden tarkkarajaisuutta (nullum crimen sine lege) (3 luku 1 §), jota EIT ja EUT arkistoista lakiin liittämättömien "ennakkopäätösten" kaivelu ei edusta, jolloin sovellettavaksi oletettavasti tulee rikoslain 4 luku 2 § mukainen "kieltoerehdys", vaikka viranoamisen on on virkansa puolesta oltava selvillä laista (huolellisuus velvoite / tuottamuksellinen rikos).
Oma kysymyksensä itse KHO:2026:38 keississä on myös kunnallisen muutoksenhaun oikeudellinen merkitys, ja onko samalle viranoamiselle, kuin päätöksen tehnyt viranomainen, tehty "oikaisuvaatimus", eli käytönnössä viesti että asiaskas on tyytymätön päätökseen - ja tätä seuraava teoreettinen mahdollisuus että viranomainen muuttaa päätöstä, kun päätöksen muuttuvat kunnallisen oikaisuvaatimuksen johdosta alle 5 - 10 % tapauksista -, onko tämä hallintojärjestelmä edes YK:n kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimuksen 14 artiklan mukainen "riippumattoman ja puolueeton tuomioistuin", kun artiklan generaalissa kommentissa [9] vaaditaan puolueettomuuden tarkoittavan riippumattomuutta päätöksen tehneestä tahosta sekä poliittista neutraaliuutta. Vastauksen kysymykseen ollessa että kunnallinen oikaisuvaatimus-lautakunta ei ole YK:n KP-sopimuksen 14 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukainen tuomioistuin tai Suomen perustuslain 21 § mukainen "riippumattoman lainkäyttöelin", jolloin vedetään matto koko KHO-päätöksen KHO:2026:38 Eurooppa oikeuden hybridin Case Law EIT-lainsäädökseen perustuvalta päätökseen kirjoittamattomalta perustelulta;
kunnallinen oikaisuvaatimus-lautakunta ei ole tuomioistuin eikä sen päätökset näin ollen ole kansalaisten "julkisen valvonnan piirissä", itse tuomioistuinen yksityiselämää koskevien tietojen julkisuuden ollessa EU oikeuden yksityiselämän suojan (YK:n KP-sopimus 17 art, EIS 8 art) "julkisuusmyönteisellä" sopimuksen tulkinnalla ylikävelemä, vaikka mitään varsinaista "julkisuus-oikeutta" ei näistä sopimuksista löydy (KP-sopimus 19 art, EIS 10 art), tämä on edellä mainittua oikeuden lainsäädäntö-harvainvaltaa.
- Anonyymi00002
Sitä varten on hallitus / eduskunta / presidentti!
Joiden pitää valvoa kansalaisten OIKEUKSIA !
Tärkeimmät on vapaus , itsenäinen suomi / vaikka EU. määräysvalta on kaikkialla.
Suomi ei saa olla kansainälisten maiden TALLATTAVANA .
Raha käteisen rahan käyttö KOSKEMATON.
Sanan vapaus / yksityisen suoja.
Miksi saa käsityksen Eduskunnasta , että he ei piittaa ,, Valvoa Suomen asioita.- Anonyymi00005
Ei politiikkoja kiinnosta Suomalaiset.
- Anonyymi00009
Suomalaiset äänestävät poliitikkonsa valtaan ihan itse
- Anonyymi00011
Mutta eikö poliittisissa viroissa ja virastoissa olekin jo valmis systeemi, johon uudetkin tulokkaat vain imaistaan mukaan, he eivät itsekään voi systeemille mitään. Kaikkien poliittisten päättäjien ja heitä palvelevan virkakunnan pitäisi vaihtua yhtä aikaa, ja sellaista ei Suomessa edes voi tapahtua.
- Anonyymi00016
Myös poliitikkoja koskee maan lait.
- Anonyymi00013
laki sallii kokommuksen eli vammaiste4n ihmisrwn gbtväkaikäiytön.
näin on kokoomuksen linja pillua pweawwawwawwn reiniryröillw on neyrsrt kokoomuksen linja - Anonyymi00015
Kuka tätä poistattaa oikein, Ylen juttua?! Outoa! Tässä vielä kerran:
”Suomalaisilta kerättiin arkaluontoisia tietoja heidän tietämättään – jo 800 on ilmoittanut vastustavansa käyttöä
Omia sosiaali- ja terveystietojaan ei saa poistettua rekistereistä, mutta niiden käyttöä toissijaisiin tarkoituksiin voi vastustaa. Silloin tiedot eivät päädy tutkimuskäyttöön.
Suomalaisten sosiaali- ja terveystietojen toissijaista käyttöä hallinnoiva Findata on saanut satoja yhteydenottoja suomalaisilta, jotka ovat huolestuneet tietojensa käyttämisestä.
Huolet arkaluontoisten tietojen käyttämisestä muihin kuin ensisijaisiin tarkoituksiin heräsivät-
Oletko huolestunut omien tietojesi käyttämisestä?
Kyllä 81.9% (7571 ääntä)
En 18.1% (1673 ääntä)
Ääniä yhteensä: 9244
-
Ylen juttuihin tulleissa kommenteissa moni tuo ilmi, ettei ole ollut tietoinen asiasta.”
Tästä lainauksesta ilmenevät toimijatahot:
”Omien tietojensa toissijaista käyttämistä ei voi kieltää Findatalle tehtävällä pyynnöllä, vaan kielto on Findatan mukaan tehtävä suoraan toimijoille, joilla on meistä tietoja ja jotka voivat myöntää tietojen käyttöön lupia.
Tahoja on lukuisia, esimerkiksi KAIKKI HYVINVOINTIALUEET, KELA, TYÖTERVEYSLAITOS, FIMEA (entinen LÄÄKELAITOS), DIGI- JA VÄESTÖTIETOVIRASTO, ELÄKETURVAKESKUS ja TILASTOKESKUS.”
https://yle.fi/a/74-20094865 - Anonyymi00017
Sekin on syytä muistaa, että kaikki mikä on julkista, ei välttämättä ole julkaistavissa.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1381299
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä35830Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46597Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad27586- 14580
Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä26538Ajatteletko ollenkaan minua
Naiselle, jonka kanssa vahva tunne yhteydestä. Jota kipeästi kaipaan, mutta jota ei juuri näe. Onko siitä jo kolme vuott30526- 24521
Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .16482Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver15472