Huomenta kauniiseen sunnuntaiaamuun, eilisen sateenjälkeen ilma on raikas ja ihanan vihreä, puutkin täydessä lehdessä.
Torireissu eilen jäi, kun en sitten sateeseen viitsinytkään, heti alkuviikosta on kukat hommattava, siis uudella yrityksellä torimaisemiin.
Aloitan uudella otsikolla, kun nojatuoli on suosituksi tullut ja sekavuutta ajankohtaisen olemassa oloon tullut.
Sanotaanhan myös, että vaihtelu virkistää, jospa tuo totta olisikin.;)
Minulle on vaihtelua haluavana aina piristävää jotain uutta touhuta ja laittaa.
Kaksi viikkoa ja olemme jo juhannuspäivässä, tässä olisi ruvetta suunnittelemaan juhannuksen ruokia, kai ne perinteiset olisi tehtävä, eli ohrarieska , hieman vaikeuksia tuottaa vaikeahkon sulamisen kanssa, mutta pieninä erinä kerrassaan ihanaa. kerran vuoteen sen kestää.
Muuta perinteistä juhannusruokaa en muista, grillaukset kuitenkin jos siihen on mahdollisuutta.
Tyttären mökillä on aina rosvopaisti juhannuksena , en ole maistanutkaan, ei kai lihaa kummempaa kuitenkaan.
Mökkilöille en lähde, hyvä että kadulla seisaallaan aina pysyn, istun parvekkeella, se riittäköön juhannuksen viettoon.
Teillä monellakin suunnitelmia juhannuksen viettoon, jospa jotain ideoita laittaisitte, tiedä vaikka innostuisin,
Kokoontumisia paljonkin mihin voi mukaan mennä, kai täälläkin, mutta en kovin mielelläni isoon joukkoon halua, sitä rauhaa vanha kaipaa.
Nautin parvekkeella olevassa tuolissa, katselen pilvien kulkua ja annan ajatuksien lentää, pääskysten liitoa seuraillessa usein torkahdankin.
Kesälomia aina odotetaan, kyllä nekin usein siellä mökin maisemissa vietetään, luonnossa juhannuksen vietosta parhaimmillaan.
Ei siis suunnitelmia vielä suuremmin, eiköhän se juhannuskin ohi hyppää ja alkaa syksyn odotus.
Nykyään on ohjelmat mediassa valjastettu pitkälti vaalien odotuksista ja niistähän ei jaksa vielä edes kuunnella, samaa juupas, eipäs puhumista, ylistystä milloin minkin henkilön suhteen, jaksaako joitakin nämäkin asiat kiinnostaa?
Julkisten asiat, kiinnostavatko nekään ketään, ei ainakaan minua, saavat elää halujensa mukaan.
Nyt taitaa riittää jo uuden keinutuolin aloitukseksi, jos kiinnostusta joku tuntee, tervetuloa viestittelemään, tietenkin sopuisasti;)D
KEINUTUOLI !
72
1335
Vastaukset
- Anonyymi00001
Aamupäivää kiikkustuoliin ! Yritän nyt olla kommentoimatta Nojatuolin nykymenoa ja 80+-palstan tilaa muutenkin.
Hyvä ohje kanssakäymiseen lienee se, että aloittaa ruotimisen itsestään. Eli kyllä kai sitä on tullut entistä herkkätuntoisemmaksi kun ei millään osaa tulla mukaan, ottaa huomioon "annettuja ohjeita", olla herättämättä moraalista paheksuntaa, malttaa mielensä kun tahtoo huomioida tuttuja ja/tai muita ystävällisiä kirjoittajia, muun muassa.
Oma tilanteeni on lisäksi sellainen, että kaikki liikenevät voimavarat ovat nyt sidotut arjen haasteisiin ja kesän suunnitelmat, ne vähätkin, täytyy laillaa uusiksi.
Jokainen tietää, että näissä "vaaran vuosissa" tapahtuvat muutokset heijastuvat kauas ja me kaikki tahdomme olla mukana ainakin läheistemme tapahtumisessa.
Hyvää on kuitenkin se, että pari asetettua tavoitetta oman terveyden osalta näyttäisivät toteutuneen, ainakin hetkeksi. Paino on lopulta pudonnut ja indeksin lukemissa ollaan..))
Verenpaineseuranta on myös tuonut mieluisan yllätyksen. Siitä kyllä kiitän lihaskuntoharjoittelua, minkä lopulta sain sisällytettyä päivärutiineihini. Ei siis mitään kuntosalia vaan kotiharjoittelua: youtubesta löytyy ohjeita joka lähtöön. Tekoälyä en ole edes kokeillut.
Varauksella kai täytyy näihinkin muutoksiin suhtautua: "ei ihminen ole oman elämänsä valtias" , kaikki on sittenkin aina siellä "korkeemmas käres", näin uskon ja olen kokenut.
En tosiaan osaa osallistua nykymenoon miltään osin. Silti koen merkityksellisenä sen, että tutut, ystävälliset kirjoittajat, Hil-la taas hyvänä esimerkkinä, osaavat luovia tässäkin ilmapiirissä, uskoa parempaan.
Itse en siihen ainakaan tällä hetkellä pysty ja siksi toivotan kaikille oikein hyvää kesän jatkumista. Kyllä se tästä - tai sitten ei..))
demeter1- Anonyymi00003
Hyvää kesää Demeter.
Olen samaa mieltä. Miksi antaisi jonkun palsta kirjoittelun tuoda epämukavuutta elämäänsä jos ja kun näyttää siltä ettei sen suhteen mitään voida.
Ilon hetkiä ja kesäfiilistä muualta. Toivon mukaan elämällä on niitä tänäkin kesänä tarjottavana.
Kuten myös sinnikästä jaksamista palstan ystävällisille kirjoittajille.
- Anonyymi00002
Ilmoittaudun koska tulin juuri koneelle ja Hil-lan aihe sattuu
"liippaamaan läheltä. Vaihtelu virkistää tosiaan.
Lenkiltä tultua sain päähänpiston, että teen pieniä muutoksia
sisustuksessa ja katson minkä äjäyksen antaa tai tekee.
Nostin ensinnäkin keinutuolin parvekkeelle, koska se on niin
kevyen ja koristeellisen näköinen . Sopii hyvin kukkakorin seu-
raksi. Parvekkeella on myös pieni pyöreä pöytä kahvihetkiä
varten. Kodikas kesäparveke.
Sitten romusin vähän aikaa varastossa ja otin taloustikkaat
sisälle ja päätin elää hetken vaarallisesti. Ensinnäkin otin leveä-
lahkeiset housut pois, etten takerru leveillä lahkeilla tikkaisiin.
Makuukamarin ja olohuoneen seinillä on Marimekko-kankaat,
katosta lähelle lattiaa ylettyvät. Päätin vaihtaa niitten paikkaa
keskenään. Suunnittelin tarkkaan järjestyksen, ruuvasin ensin
tankoja paikallaan pitelevät ruuvit niin että tarvitsi vaan nostaa
telineiltään pois ja siinä ei sen kummempaa ollut kuin kiivetä
varovasti tikkailta alas ja sitten nostaa toisen huoneen seinälle.
Valmista tuli ja olen tyytyväinen tulokseen.
Nyt voin ottaa virkatun päiväpeitteen makuukamarin sängylle,
se sopii hyvin yhteen seinävaatteen kanssa.
Sama juttu olohuoneessa. Vaihtelu virkistää.
Nuorena olin innokas uudelleen kalustajana. Mutta nyt ei enää
jaksa nostella painavimpia huonekaluja. Mattokuljetushihnana
tuntuu myös tarpeettomalta. Olen nykyiseen järjestykseen ihan
tyytyväinen.
Juhannus tosiaan lähestyy. Sen jälkeen alkaa vieraita piipahtaa.
On sekä etua että haittaa, kun asuu E4:n tuntumassa, varsinkin
kesäaikaan, kun tutut ja sukulaiset ovat matkalla etelään ja ovat
tulossa moikkaamaan. Joku kesä on mennyt niin, että olen itse
ollut ”päivystyksessä” suurin piirtein koko kesän enkä ole uskal-
tanut suunnitella omia. pitempiä reissuja, vaan aina olen ollut
aina sauna ja ruoka valmiina, samoin nukkumapaikat, jos joku on
tuntenut tarvetta levähtää.
Nyt ei enää itsensä tarvitse suunnitella pitempiä matkoja, kuljen
vaan mukana kun kyytiä tarjotaan.
Hyvää sunnuntaita!
/MdKHuomenta viikonalkuun ja kauniina alkaakin, joskin pilvistymistä lupailivat.
Sitähän se kesä on, kaunista ja vuoroin pilvessä, näin ihmisen elämä ja oleminenkin on.
Aina ei päivä paista ja mieli sen mukaisesti heilahtelee, mutta aina vaan asiat tuppaa palata uomiinsa.
Väsymistä ja pahaa mieltä, niiden yhdistelmä ei hyvää ennustetta tuo mukanaan ja ponnistelua vaatii löytää taas mieliala minkä voimin elää.
Demeter kertoili jaksamisiaan terveytensä ja muun suhteen ja helppo on oivaltaa, että voimia ei tahdo riittää, enää entiseen tapaan.
Itselleni tämä kirjoittaminen on yksi keino saada mieltään parantumaan ja vaikka viestit ei aina mieltä ylennä, en anna sen suuresti haluani kirjoittamiseen loppua.
Kirjoittaminen täyttää osiltaan päivääni, joka aika vähän mitään ahaa elämyksiä antaa, on kuin juttelisi ystäville, kun sanansa saa mukaan liitettyä.
Vähästä se ihmismieli hyvän olonkin saa, kun lukee toisten edes ottamisia, onnistumisia kuin myös pettymyksiä, on kuin joukossa mukana olisi.
Joka aamu istun toivorikkaana koneen ääreen ja odotan jotain kivaa tapahtumaa kirjoitusten laittajilta ja monasti saan mukavan tunteen, vaikka niitä ikäviäkin aika paljon mukaan tulee.
On kuin novelleja lukisi toisten elämän kerronnasta ja hauskasti sävyttäen saan myötäeläjän osan itsekin.
Ei mitään maata mullistavaa tarvitse olla, joku hauska tapahtuma kerrottuna saa mielen liikkeeseen ja sitten samaistuu kertojaan, olipa aihe mikä tahansa.
Kaiken kaikkiaan ihan itsekkäästä ajatuksesta tänne kirjoitan, koska saan joskus hyvää mieltä, ikävimmät yritän sivuuttaa.
MdK ihana tuo sisustus sessiosi, ajatus syntyi, mien voisikaan piristää huonetta nuo kangasverhot seinille.,voisi peittää jo vaihtoa odottavat tapetit.
Tapettien vaihtoa olen miettinyt, mutta järki mukaan tulee, kannattaako minun enää niin isoon hommaan ryhtyä ja euroja upottaa, koska aikani alkaa hiipua ja asuntooni mahdollisesti muuttavat, eivät makuani hyväksy.
On vaan aika vaikea juttu tuo kankaidenkin laitot, kun kiskot pitäisi katon rajaan saada, sekin harmia tuottaa, apua olisi pyydettävä.
Koetan siis vanhoilla mennä ja muuta piristystä keksiä.
Tuo parveke on ihana asia, nautin minäkin melko suuresta parvekkeesta, kuivaustelineen saan mahtumaan, BadenBaden on nukkumispaikkani, siinä lepäilen auringon paisteessa.
Kaksi korituolia ja pöytä, vielä yksi lipastokin jakamaan tilaa.
Kuivausteline kasaan menevä, sillä kuivatan pyykkini läpi vuoden, talvella joutaa olemaan pidemmän aikaakin.
Kesämökkini on tämä parvekkeeni, kukkia kesällä ja valoja talvella, pieniä piristyksen kohteina.
Katsoin eilen nunnan tarinan, mistä näkyi aloituskin palstalla olevan.
Voisin pienin osin tuon nunnan elämään sopia asumisen muodossa, yksin näiden seinien keskellä olen, mutta vapaus ajatella ja elää tunteiden avulla, mikä nunnalta on kiellettyä.
Tunteilu on itseensä kohdistuen unohdettava, ei iloja ei suruja vaan hiljaista rukoilua kaiken aikaa ja hiljaisuutta, puhumistakin vain tunti päivässä,
Vaikea ymmärtää näin maallisia ajattelevan ihmisen tuota nunnana olemista, avartava esitys kumminkin, kannattaa katsoa.
Onhan se niinkin, mitä ano 00003 sanot, mutta olen ajatellut kovettaa itseni niistä ikäviltä viesteiltä ja jatkan oman tahtoni mukaisesti ja lopetan sitten, kun mitta täyttyy.
On ehkä hyvä sekin, että osaa sivuuttaa pahimmat ja niellä mahdollisimmat pahat mielet.
Ajatus siitä, että en kenellekään pahaa mieltä halua tuottaa ja toivomus jatkuvasti siitä, että kirjoittelu joskus sujuu ilman pahempia ongelmia.
Nyt on aika jatkaa hyvin alkanutta päivää ja todeta, että ilosta voi nauttia,,, siitä pienestäkin, hyvää päivää kaikille.- Anonyymi00004
Hil-la kirjoitti:
Huomenta viikonalkuun ja kauniina alkaakin, joskin pilvistymistä lupailivat.
Sitähän se kesä on, kaunista ja vuoroin pilvessä, näin ihmisen elämä ja oleminenkin on.
Aina ei päivä paista ja mieli sen mukaisesti heilahtelee, mutta aina vaan asiat tuppaa palata uomiinsa.
Väsymistä ja pahaa mieltä, niiden yhdistelmä ei hyvää ennustetta tuo mukanaan ja ponnistelua vaatii löytää taas mieliala minkä voimin elää.
Demeter kertoili jaksamisiaan terveytensä ja muun suhteen ja helppo on oivaltaa, että voimia ei tahdo riittää, enää entiseen tapaan.
Itselleni tämä kirjoittaminen on yksi keino saada mieltään parantumaan ja vaikka viestit ei aina mieltä ylennä, en anna sen suuresti haluani kirjoittamiseen loppua.
Kirjoittaminen täyttää osiltaan päivääni, joka aika vähän mitään ahaa elämyksiä antaa, on kuin juttelisi ystäville, kun sanansa saa mukaan liitettyä.
Vähästä se ihmismieli hyvän olonkin saa, kun lukee toisten edes ottamisia, onnistumisia kuin myös pettymyksiä, on kuin joukossa mukana olisi.
Joka aamu istun toivorikkaana koneen ääreen ja odotan jotain kivaa tapahtumaa kirjoitusten laittajilta ja monasti saan mukavan tunteen, vaikka niitä ikäviäkin aika paljon mukaan tulee.
On kuin novelleja lukisi toisten elämän kerronnasta ja hauskasti sävyttäen saan myötäeläjän osan itsekin.
Ei mitään maata mullistavaa tarvitse olla, joku hauska tapahtuma kerrottuna saa mielen liikkeeseen ja sitten samaistuu kertojaan, olipa aihe mikä tahansa.
Kaiken kaikkiaan ihan itsekkäästä ajatuksesta tänne kirjoitan, koska saan joskus hyvää mieltä, ikävimmät yritän sivuuttaa.
MdK ihana tuo sisustus sessiosi, ajatus syntyi, mien voisikaan piristää huonetta nuo kangasverhot seinille.,voisi peittää jo vaihtoa odottavat tapetit.
Tapettien vaihtoa olen miettinyt, mutta järki mukaan tulee, kannattaako minun enää niin isoon hommaan ryhtyä ja euroja upottaa, koska aikani alkaa hiipua ja asuntooni mahdollisesti muuttavat, eivät makuani hyväksy.
On vaan aika vaikea juttu tuo kankaidenkin laitot, kun kiskot pitäisi katon rajaan saada, sekin harmia tuottaa, apua olisi pyydettävä.
Koetan siis vanhoilla mennä ja muuta piristystä keksiä.
Tuo parveke on ihana asia, nautin minäkin melko suuresta parvekkeesta, kuivaustelineen saan mahtumaan, BadenBaden on nukkumispaikkani, siinä lepäilen auringon paisteessa.
Kaksi korituolia ja pöytä, vielä yksi lipastokin jakamaan tilaa.
Kuivausteline kasaan menevä, sillä kuivatan pyykkini läpi vuoden, talvella joutaa olemaan pidemmän aikaakin.
Kesämökkini on tämä parvekkeeni, kukkia kesällä ja valoja talvella, pieniä piristyksen kohteina.
Katsoin eilen nunnan tarinan, mistä näkyi aloituskin palstalla olevan.
Voisin pienin osin tuon nunnan elämään sopia asumisen muodossa, yksin näiden seinien keskellä olen, mutta vapaus ajatella ja elää tunteiden avulla, mikä nunnalta on kiellettyä.
Tunteilu on itseensä kohdistuen unohdettava, ei iloja ei suruja vaan hiljaista rukoilua kaiken aikaa ja hiljaisuutta, puhumistakin vain tunti päivässä,
Vaikea ymmärtää näin maallisia ajattelevan ihmisen tuota nunnana olemista, avartava esitys kumminkin, kannattaa katsoa.
Onhan se niinkin, mitä ano 00003 sanot, mutta olen ajatellut kovettaa itseni niistä ikäviltä viesteiltä ja jatkan oman tahtoni mukaisesti ja lopetan sitten, kun mitta täyttyy.
On ehkä hyvä sekin, että osaa sivuuttaa pahimmat ja niellä mahdollisimmat pahat mielet.
Ajatus siitä, että en kenellekään pahaa mieltä halua tuottaa ja toivomus jatkuvasti siitä, että kirjoittelu joskus sujuu ilman pahempia ongelmia.
Nyt on aika jatkaa hyvin alkanutta päivää ja todeta, että ilosta voi nauttia,,, siitä pienestäkin, hyvää päivää kaikille.Hyvät huomenet palstalle!
Niin se on tämäkin armonpäivä lähtenyt käyntiin!
Olin lenkillä jo 6-aikaan. Yritän välttää iltapäivän hellettä
ja mahdollista ukkossadetta. Päivän tärkein osuus, lenkki
on tehty.
Olen samaa mieltä Hil-lan kanssa siitä, että kirjoittelemme
niin kauan kuin haluamme ja lopetamme myös sitten kun se
aika tulee. Ja se ei ole vielä.
Olemme yksineläjiä, mutta emme aivan luostarin muurien
sisällä, niinkuin tuo nuori nainen, joka meni luostariin 2007
ja oli siellä 25 vuotta. Oletan että tuo TV.ssä oleva sarja kertoo
juuri tuosta ruotsalaisesta nunnasta.
Vielä tuosta Marimekko-kankaitten asennuksesta.
Ei katonrajaan tarvitse mitään kiskoja asentaa, kankaan voi
laittaa aivan tavalliseen verhotankoon seinälle.
Minun seinäkankaista on toinen Marimekon ”Kaiku”-niminen,
2.5 m pitkä, jossa on kaksi pitkää koivua, taustavärina hyvin
vaaleaa keltaista ja turkoosia. Näin netillä, että sitä nykyään
on myös sinertävällä taustasävyllä, mutta tykkään kyllä enem-
män omastani. (Netillä on kuvia.)
Näitten seinälle vetäminen on hyvin yksinkertainen puuha,
jos saa apulaiseksi jonkun joka ruuvaa seinälle verhotangon
pitimet. Ompelin kankaan ylä- ja alareunaan kanavat,
yläreunaan pujotin mustaksi maalatun verhoputken, johon
kiinnitin koristeelliset päädyt.
Alareunan kanavaan pujotin myös verhoputken painoksi (ilman
päätyjä), että kangas pysyy suorana eikä rypisty ja heilu sinne
tänne. Sellaisia putkimallisia verhotankoja on varmaan kaikissa
myymälöissä, missä verhojakin myydään. Tuon Kaiku-mallin
leveys on 140 cm.
Kun asuin rinnetalossa, niin ylä- ja alakerran rappusissa oli itse
"rappukuilu" kolkon ja tyhjän näköinen. Silloin ostin tuon Kaiku-
kankaan ja päätin saada sen laitettua rappukuilun seinälle.
En tiennyt, kuinka sen tekisin, mutta että yrittäisin ainakin, se
oli varma.
Suunnittelin tarkkaan, että tarvitsen tikapuut pariin suuntaan
rappusissa. Mietin järjestyksen, kuinka niissä hatarissa olosuh-
teissa on liikuttava, missä järjestyksessä mikäkin vaihe on tehtävä.
Ja kun suunnitelmat olivat selvät, avasin kaiken varalta ulko-oven
ja laitoin kännykän taskuun, siltä varalta että tipun 4 m korkeudelta,
niin soitan naapurille.
Mutta kaikki meni prikulleen suunnitelmien mukaan ja kolkosta
rappukuilusta tuli kodikkain näkymä, kun tuli sisälle ulko-ovesta.
Nykyisessä ulko-ovessani on tirkistysreikä, joka lähettää kokonaisen
kimpun auringonsäteitä iltapäivällä ja häikäisee. Tirkistysreikä on
niin korkealla, etten voi katsoa siitä ulos, on otettava jakkara avuksi,
jos haluaa tehdä "tirkistystarkastuksen".
Mutta nuo auringon häikäisyjutut korjaantuu, kun teen pienet verhot
tai laitan sellaisen merirosvolapun silmän päälle!
Iloista viikon alkua!
/MdK
Illankorvaa.
Niin on tämäkin päivä iltaan vierähtänyt.
Aamusta heti lähdin sh vastaanotolle. Tuo verenpaine, kun ei oikein ole oikein.
Katsotaan mitä lääkäri sanoo.
Talvikotonani poikkesin pesemässä koneellisen pyykkiä. Hyvä ulkokuivauspäivä.
Sen seittemää lajia pikkuhommaa iltapäivällä.
Pojan kanssa alamökillä saunoimme, kävimme uimassa ja pitkän tovin istuskelimme laiturinpenkillä jutustelemassa.
Kerrankin tyyni päivä. Tuulta nykypäivinä riittää näköjään.
Maailman menoa ei tänään paljon ole tullut seurattua. Jotkut uutiset sentään tullut katsottua.
Legendaarisen Arvin kuolema on ollut otsikoissa.Tiistaiaamuun on herätty ja auringon kanssa kilpaa hymyä yritän, pääskyset kisailullaan lisää tätä kesän ihanuutta jakaa.
Tänään en keksi mitään syytä olla lähtemättä torille, hyvä niin, kukat on saatava roikkumaan paikoilleen, äitienpäivänä saamani pelakuu kaipaa kavereita.
Laskin kukkiaan 20 kukkaa sain ja nuppuja paljon, kunpa saisi talven yli menemään, kuten ennen vanhaan onnistui.
Sitkeästi olen amarylliksen mukuloita säästänyt ja parvekkeella pitänyt, kertaakaan en ole kukkimaan saanut, nyt kuitenkin lehtiä vaan vihreinä pitää ja mukulakin iso kuin mikä, jokohan onnistuu nämä pienet puutarhuri hankkeet jouluna.
.Näistä kasvattamisista vielä on kerrottava, orkideoita en ole koskaan kasvuun ja kukkaan saanut, nyt juotin sitruunanmehua ja eikö vaan ruvennut lehteä työntämään, leikkasin sen ja nyt sitruuna kasteluveteen ja kukkia odotan.
Sipulirenkaita kehottivat jossain mainoksessa multaan upottaa ja sekin kukintaa jouduttaa.
Uteliasko lienen, mutta kokeilu kiinnostaa.
Onnittelen demeteria tuosta painonhallinnan aikaan saamisesta, eipä ole minua onnistanut sekään, mutta olen senkin surun jättänyt ja hyväksyn, siis yritän hyväksyä oloni.
Koetan olla hyvilläni jokaisesta hyvästä päivästä, siitäkin, kun jaksan elämäni sujumista jaksaa, aina ei hymy suupieliin nouse, kun kolotukset kasvaa, mutta aika hyvin kuitenkin olen selvinnyt arkisesta elämässäni.
Pieniä on murheeni, isojen rinnalla, ruoka maistuu ja unikin kohtuudella.
Yrittämistä se elämä on näillä kymmenillä, ei joka asiaan kykene, mutta keinot on keksittävä selviämisiin, jaksamista sinullekin demeter.
Ehkä noita MdK viestejä lukiessa jotenkin samaistun, ainainen keksiminen mielessä ja selviäminen mahdollisimman hyvin.
En tosin noin tarmokas ole, mutta jotain yritystä siihen suuntaan, että sormi suuhun en jää odottamaan, itse on ongelmia ratkottava.
Tapanani on istuskellessani katsella miltä tuo huonekalu tuolla saisi näkymälle aikaan ja siirto heti kokeilu haluisena eteen tulee, joskus tyydyttää, joskus takaisin joutaa.
Tavallaan ruokin elämisen halua tälläkin tapaa, kun tylsyys meinaa päätään nostaa.
Kokeilun haluni ja paremman lopputuloksen saaminen on joskus isonkin talon ovet on aikaan saanut, peräti Alvar Aallon suunnitteleman talon olen saanut muotoaan muuttumaan, olen kai tämänkin monta kertaa kertonut.
Noin se joskus koettelee, kuten Eliaana kertoo, verenpainekin voi harmia tuottaa ja oireilla jostakin suuremmasta, mutta hyvä, kun alan ihmisenä ymmärrät hoidon tarpeellisuuden.
Minä häpeillen kerron, että en saa itseäni niin sanottuihin vuositarkastuksiin kuten pitäisi, siirrän ja siirrän, kai se joskus pakolla eteen tulee.
Olen huomannut käsieni alkavan oireilemaan, uupuvat ja voimia ei samoin kuin aiemmin, sormet joskus koukkuun vetää.
Olen pitkän ajan ollut ilman neulomista, piti ihan kokeilla onko sekin estoja saanut, hieman kömpelöltä tuntui, mutta siitä sitten alkoi sujumaan ja sukat sain valmiiksi.
Kuluvia näkyy olevan niin jalat kuin kädetkin, puhumattakaan muusta, mutta näillä nyt mennään.
Kyllähän nuo kuoleman sanomat sitäkin todistaa, ettei tarkoitus ole kenenkään tänne ikuisesti jäädä, vuoro oli nyt Arvi Lindin lähteä, jokaiselle on aikansa.
Nyt sitten taivaltamaan kohti toria, noin puolikilometriä tallusteltavaa, pitäisi selvitä.
Oikein iloista päivää toivotan jokaiselle omien kykyjen ja terveyden myötä.Hil-la kirjoitti:
Tiistaiaamuun on herätty ja auringon kanssa kilpaa hymyä yritän, pääskyset kisailullaan lisää tätä kesän ihanuutta jakaa.
Tänään en keksi mitään syytä olla lähtemättä torille, hyvä niin, kukat on saatava roikkumaan paikoilleen, äitienpäivänä saamani pelakuu kaipaa kavereita.
Laskin kukkiaan 20 kukkaa sain ja nuppuja paljon, kunpa saisi talven yli menemään, kuten ennen vanhaan onnistui.
Sitkeästi olen amarylliksen mukuloita säästänyt ja parvekkeella pitänyt, kertaakaan en ole kukkimaan saanut, nyt kuitenkin lehtiä vaan vihreinä pitää ja mukulakin iso kuin mikä, jokohan onnistuu nämä pienet puutarhuri hankkeet jouluna.
.Näistä kasvattamisista vielä on kerrottava, orkideoita en ole koskaan kasvuun ja kukkaan saanut, nyt juotin sitruunanmehua ja eikö vaan ruvennut lehteä työntämään, leikkasin sen ja nyt sitruuna kasteluveteen ja kukkia odotan.
Sipulirenkaita kehottivat jossain mainoksessa multaan upottaa ja sekin kukintaa jouduttaa.
Uteliasko lienen, mutta kokeilu kiinnostaa.
Onnittelen demeteria tuosta painonhallinnan aikaan saamisesta, eipä ole minua onnistanut sekään, mutta olen senkin surun jättänyt ja hyväksyn, siis yritän hyväksyä oloni.
Koetan olla hyvilläni jokaisesta hyvästä päivästä, siitäkin, kun jaksan elämäni sujumista jaksaa, aina ei hymy suupieliin nouse, kun kolotukset kasvaa, mutta aika hyvin kuitenkin olen selvinnyt arkisesta elämässäni.
Pieniä on murheeni, isojen rinnalla, ruoka maistuu ja unikin kohtuudella.
Yrittämistä se elämä on näillä kymmenillä, ei joka asiaan kykene, mutta keinot on keksittävä selviämisiin, jaksamista sinullekin demeter.
Ehkä noita MdK viestejä lukiessa jotenkin samaistun, ainainen keksiminen mielessä ja selviäminen mahdollisimman hyvin.
En tosin noin tarmokas ole, mutta jotain yritystä siihen suuntaan, että sormi suuhun en jää odottamaan, itse on ongelmia ratkottava.
Tapanani on istuskellessani katsella miltä tuo huonekalu tuolla saisi näkymälle aikaan ja siirto heti kokeilu haluisena eteen tulee, joskus tyydyttää, joskus takaisin joutaa.
Tavallaan ruokin elämisen halua tälläkin tapaa, kun tylsyys meinaa päätään nostaa.
Kokeilun haluni ja paremman lopputuloksen saaminen on joskus isonkin talon ovet on aikaan saanut, peräti Alvar Aallon suunnitteleman talon olen saanut muotoaan muuttumaan, olen kai tämänkin monta kertaa kertonut.
Noin se joskus koettelee, kuten Eliaana kertoo, verenpainekin voi harmia tuottaa ja oireilla jostakin suuremmasta, mutta hyvä, kun alan ihmisenä ymmärrät hoidon tarpeellisuuden.
Minä häpeillen kerron, että en saa itseäni niin sanottuihin vuositarkastuksiin kuten pitäisi, siirrän ja siirrän, kai se joskus pakolla eteen tulee.
Olen huomannut käsieni alkavan oireilemaan, uupuvat ja voimia ei samoin kuin aiemmin, sormet joskus koukkuun vetää.
Olen pitkän ajan ollut ilman neulomista, piti ihan kokeilla onko sekin estoja saanut, hieman kömpelöltä tuntui, mutta siitä sitten alkoi sujumaan ja sukat sain valmiiksi.
Kuluvia näkyy olevan niin jalat kuin kädetkin, puhumattakaan muusta, mutta näillä nyt mennään.
Kyllähän nuo kuoleman sanomat sitäkin todistaa, ettei tarkoitus ole kenenkään tänne ikuisesti jäädä, vuoro oli nyt Arvi Lindin lähteä, jokaiselle on aikansa.
Nyt sitten taivaltamaan kohti toria, noin puolikilometriä tallusteltavaa, pitäisi selvitä.
Oikein iloista päivää toivotan jokaiselle omien kykyjen ja terveyden myötä.Nousuviikkoa Korvesta@
Hilla kirjoitti torille lähdöstä, olen torille lähtöä tehnyt jo viikkotolkulla, mutta aina on jäänyt ajatustasolle. Uuden kauppatorin avajaiset on la. 13.6 josko silloin ehtisi. Aamu-unisena aikaiset yleisötapahtumat tahtovat minulta jäädä kokematta.
Eliaana on uinut jo monta kertaa, minä pulahdin umpisukkeloon vahingossa kun olin istahtamassa uuteen isoon uimarenkaaseen ja se lipesi pois altani kohti kaislikkoa, mutta anyway, talviturkki tuli heitettyä Nuasjärveen.
Olen viettänyt paljon aikaani mökillä, rantasaunakausi on avattu ja grillikin on ollut kuumana jo useampi ilta. Riippukeinu testattu ja muutama yö nukuttu mökin pirtissä.
Olen pystynyt puuhastelujen ohessa nauttimaan joutenolostakin. Sanotaan, että mökki ei ole työleiri, mutta kyllä siellä töitä riittää, etenkin tälläiselle hitaalle liikkujalle. Totesin myös, että kotona on parempi sänky nukkua joten jatkossa ajan yöksi kaupunkiin.
Kesäkuu on kohta puolessa, syreenit kukkii kauneimmillaan. Olen joka vuosi poiminut lubiineja juhannuskukiksi. Huomasin, että mökkitien varresta on kovalla kädellä tuhottu lubiinipuskat. Onkohan se tarpeellista. Voikukat ovat vallanneet tievierukset.
Tänään pitää leikata kaupunkikodin takapiha, senkin on voikukat vallanneet. Suopayrttipuska on kasvanut komeaksi, vaalean heleä pinkki kukinta pitäisi pian alkaa. Laatikkopottuviljelmäkin alkaa tehdä varsia, pitää lisätä multaa.
Olen hankkinut kaiken tarvittavan taiteen tekoa varten, joten kohta pensselit alkavat heilua mökin pihalle suunnittelemassani ulkoateljeessa ; )
Täälllä on myös tuo vieraslajien hävittämisinto valloillaan, kilvan revitään tienvarsilta lupiineja ja puistikoista japanintatareja, mökkien kukkapenkeistä kurtturuusuja ja mitä kaikkea. Globalisaatio voi olla markkinatalouden kova sana, mutta mitä tulee ympäristönsuojeluun ei sitten kuitenkaan.
Minä en ole oikein mitään "mieltä", kotitalossani Suomessa äidillä oli kurtturuusu rapunvieressä, ei se siitä mihinkään koskaan levinnyt, nyt sekin on revitty pois ja tilalla on vain villintynyttä pusikkoa, ihan kotimaista. Kaipaisin omaanpihaani lähinnä kissankelloja, tervakukkia ja kissankäpäliä, päivänkakkaraa ja apilaa minulla jo on ihan nokko ja aikaisemmin keväällä kevätesikkoa tosi paljon. Nyt kukkii myös nurmitädyke ja pikkuruiser lemmikit.
Kukkapenkissä Kuunsilta-pionini jonka istutitn muutama vuosi sitten kukkii jättisuurin valkoisin kukin, keskusta keltainen, siitä nimensä saanut. Syreeni on vielä kukassa ja juhannusruusu kukkii parhaillaan juuri nyt. Daaliat ovat vasta nyt alkaneet tulemaan ylös mullasta, istutin suoraan ulos juurakot ja tosi myöhään. Pihakoivussa kujertavat metsäkyyhkyt.
Juhannusta en ole juuri miettinyt, joko ollaanihan kotona tai sitten mennään grillaamaan tyttären luo. Sitä ennen on kuitenkin suomalainen lauluilta ulkona, Laxö:lla, johon olen lupautunut menemään torstai-iltana, jos ilmat suosii. En varmaankaan laula, mutta kuuntelen kun muut laulaa ja tuttujahan tapaamaanminä lähinnä ajattelin sitä tilaisuutta. Sitten voi juoda iltakahvit tien toisella puolella ja seurustella.
Hyvää alkuviikkoa kaikille!- Anonyymi00005
Hyvää huomentä itäiseltä Jöötanmaaltakin!
Kun verenpaine alkaa olla kunnossa, niin kas kummaa – nukkuminen
on taas parantunut. Eliaana on puhunut ongelmista verenpaineensa
kanssa.
Minä en ole tietänyt että verenpaineeni olisi mikään ongelma. Ajattelin
että se pysyy korkealla kun olen vielä niin aktiivinen mummuksi.
Olin terveyskeskuksessa käymässä kun tekivät pistokokeena mittauk-
sen ja sen lukemat olivat niin huimat että säikähtivät. Siitä on nyt kulu-
nut pari kuukautta ja olen saanut verisuonia laajentavaa lääkitystä, on
ollut mittari yön yli käsivarressa. Paine on laskenut mutta ei vielä riittä-
västi. Ensi viikon maanantaina taas tarkastusmittaus.
Tietenkin henkilööni kohdistuneet ilkeilyt eivät myöskään ole olleet
mitään verenpaineen laskijoita. Mutta siihenkin asiaan on ”lääkkeet”
saatu ja toivon mukaan saamme kirjoitella rauhassa ne vuodet, mitä
meillä on jäljellä ja jaksamme kirjoitella.
Kirjoittelitte istutuksistanne. Minulla ei ole muita istutuksia kuin
korkea kukkakori parvekkeella. Toivon mukaan pelargoniat leviävät
reunojen yli niinkuin muinakin kesinä.
Tämän päivän puuhana minulla on jatkaa tuota ”kuolinsiivousta”.
Eteeni osui mm. laatikko missä on yhteiskouluaikaisia toiminta-
kertomuksia ja muita koulumuistoja. Oppilasmäärät, luokat ja
rinnakkaisluokat nimineen.
Oli myös mainittu, mitä kulttuurinkantajia koululla oli vieraillut.
En ollut ikinä nähnyt ”oikeata pianistia”, kun nyt 11-vuotiaana ja oli
vaikea pidättää naurua, kun Orest Bodalew iski sormensa korkealta
koskettimiin. Sormet kiitivät hurjaa vauhtia edes takaisin, välillä hän
syöksyi nenä edellä melkein koskettimiin asti, välillä paiskasi niskansa
uhmakkaasti taaksepäin. - Nyt tiedän, että olin todistanut taiteilijan
eläytymisen esitettävään kappaleeseen, josta minulla ei ole aavistus-
takaan, mikä se oli. Täytyy hakea nimen avulla.
Toinen hyvä esiintyjä ja ”eläytyjä” oli Yrjö Jyrinkoski, joka lausui runot
”Kaksi vanhaa, vanhaa varista” ja ”Lituskaiset lahnat” (joka oikeastaan
ei kuulemma ole runo, vaan sen nimi on ”Litistyneet lahnat” ja sisältyy
Oiva Paloheimon novellikokoelmaan ”Tuonen virran tällä puolen”).
Oli muisto myös teatteriesityksestä Shakespearen ”Kuinka äkäpussi
kesytetään” Rolf Labbart ja Sirkka Osmala pääosissa. Muistona oli
ruudullinen paperilappu jossa näyttelijöiden nimmarit.
Toimintakertomuksessa oli myös maininta, että kävimme katsomassa
Elisabeth II kruunajaiset elokuvateatterissa. Olemme saaneet käydä
katsomassa myös pari filmiä Israelin valtiosta. Niistä filmeistä minulla
ei ole mitään muistia. Ehkä ajatukset ovat olleet muualla. Ties vaikka
olisin ottanut nokoset siellä elokuvateatterin pimeydessä!
Erikoisin vieras oli koululla. kun tuli körttisaarnaaja Aku Räty pitämään
aamuhartauden. Päivää ennen Rädyn tuloa koululle, tuli rehtori käymään
meillä ja kysyi, jos hän voisi tulla Aku Rädyn kanssa käymään meillä,
koska tiesi, että olimme samalta paikkakunnalta. Mummuni oli
koulukaveri Rädyn kanssa ja myöhemmin liittyi mummokin körttiläisiin.
Räty ja rehtori ( joka oli myös körttiläispastori) tulivat kahville aamu-
hartauden jälkeen koululla. Minulla sattui olemaan vapaatunti, joten
seurailin aikaihmisten keskustelua ja muistelua niiltä ajoilta, kun mum-
mokin oli vielä elossa.
Rädyllä oli harmaat, sarkaiset pussihousut ja samanvärinen lyhyt jakku,
kippurakärkiset nahkasaappaat ja tuohikontti. Niissä varusteissa hän
oli tallustellut New Yorkin kaduillakin, kun oli Amerikan vierailulla Tatu
Malmivaaran kanssa. Amerikan ja Kanadan rajalla he olivat vahingossa
ylittäneet rajan ja olivat saaneet heti rajavahdit kimppuunsa, mutta
selvisivät selkkauksesta! Jos ktsoo karttaa, niin Amerikan ja Kanadan
välinen raja on viivasuora. Siinä voi kävellä toinen jalka Kanadassa ja
toinen Amerikassa.
Tässä koulumuistolaatikossa saattaa hetkivierähtää!
Palaillaan!
/MdK Anonyymi00005 kirjoitti:
Hyvää huomentä itäiseltä Jöötanmaaltakin!
Kun verenpaine alkaa olla kunnossa, niin kas kummaa – nukkuminen
on taas parantunut. Eliaana on puhunut ongelmista verenpaineensa
kanssa.
Minä en ole tietänyt että verenpaineeni olisi mikään ongelma. Ajattelin
että se pysyy korkealla kun olen vielä niin aktiivinen mummuksi.
Olin terveyskeskuksessa käymässä kun tekivät pistokokeena mittauk-
sen ja sen lukemat olivat niin huimat että säikähtivät. Siitä on nyt kulu-
nut pari kuukautta ja olen saanut verisuonia laajentavaa lääkitystä, on
ollut mittari yön yli käsivarressa. Paine on laskenut mutta ei vielä riittä-
västi. Ensi viikon maanantaina taas tarkastusmittaus.
Tietenkin henkilööni kohdistuneet ilkeilyt eivät myöskään ole olleet
mitään verenpaineen laskijoita. Mutta siihenkin asiaan on ”lääkkeet”
saatu ja toivon mukaan saamme kirjoitella rauhassa ne vuodet, mitä
meillä on jäljellä ja jaksamme kirjoitella.
Kirjoittelitte istutuksistanne. Minulla ei ole muita istutuksia kuin
korkea kukkakori parvekkeella. Toivon mukaan pelargoniat leviävät
reunojen yli niinkuin muinakin kesinä.
Tämän päivän puuhana minulla on jatkaa tuota ”kuolinsiivousta”.
Eteeni osui mm. laatikko missä on yhteiskouluaikaisia toiminta-
kertomuksia ja muita koulumuistoja. Oppilasmäärät, luokat ja
rinnakkaisluokat nimineen.
Oli myös mainittu, mitä kulttuurinkantajia koululla oli vieraillut.
En ollut ikinä nähnyt ”oikeata pianistia”, kun nyt 11-vuotiaana ja oli
vaikea pidättää naurua, kun Orest Bodalew iski sormensa korkealta
koskettimiin. Sormet kiitivät hurjaa vauhtia edes takaisin, välillä hän
syöksyi nenä edellä melkein koskettimiin asti, välillä paiskasi niskansa
uhmakkaasti taaksepäin. - Nyt tiedän, että olin todistanut taiteilijan
eläytymisen esitettävään kappaleeseen, josta minulla ei ole aavistus-
takaan, mikä se oli. Täytyy hakea nimen avulla.
Toinen hyvä esiintyjä ja ”eläytyjä” oli Yrjö Jyrinkoski, joka lausui runot
”Kaksi vanhaa, vanhaa varista” ja ”Lituskaiset lahnat” (joka oikeastaan
ei kuulemma ole runo, vaan sen nimi on ”Litistyneet lahnat” ja sisältyy
Oiva Paloheimon novellikokoelmaan ”Tuonen virran tällä puolen”).
Oli muisto myös teatteriesityksestä Shakespearen ”Kuinka äkäpussi
kesytetään” Rolf Labbart ja Sirkka Osmala pääosissa. Muistona oli
ruudullinen paperilappu jossa näyttelijöiden nimmarit.
Toimintakertomuksessa oli myös maininta, että kävimme katsomassa
Elisabeth II kruunajaiset elokuvateatterissa. Olemme saaneet käydä
katsomassa myös pari filmiä Israelin valtiosta. Niistä filmeistä minulla
ei ole mitään muistia. Ehkä ajatukset ovat olleet muualla. Ties vaikka
olisin ottanut nokoset siellä elokuvateatterin pimeydessä!
Erikoisin vieras oli koululla. kun tuli körttisaarnaaja Aku Räty pitämään
aamuhartauden. Päivää ennen Rädyn tuloa koululle, tuli rehtori käymään
meillä ja kysyi, jos hän voisi tulla Aku Rädyn kanssa käymään meillä,
koska tiesi, että olimme samalta paikkakunnalta. Mummuni oli
koulukaveri Rädyn kanssa ja myöhemmin liittyi mummokin körttiläisiin.
Räty ja rehtori ( joka oli myös körttiläispastori) tulivat kahville aamu-
hartauden jälkeen koululla. Minulla sattui olemaan vapaatunti, joten
seurailin aikaihmisten keskustelua ja muistelua niiltä ajoilta, kun mum-
mokin oli vielä elossa.
Rädyllä oli harmaat, sarkaiset pussihousut ja samanvärinen lyhyt jakku,
kippurakärkiset nahkasaappaat ja tuohikontti. Niissä varusteissa hän
oli tallustellut New Yorkin kaduillakin, kun oli Amerikan vierailulla Tatu
Malmivaaran kanssa. Amerikan ja Kanadan rajalla he olivat vahingossa
ylittäneet rajan ja olivat saaneet heti rajavahdit kimppuunsa, mutta
selvisivät selkkauksesta! Jos ktsoo karttaa, niin Amerikan ja Kanadan
välinen raja on viivasuora. Siinä voi kävellä toinen jalka Kanadassa ja
toinen Amerikassa.
Tässä koulumuistolaatikossa saattaa hetkivierähtää!
Palaillaan!
/MdKHuomenta ja kaunis sää jatkuu, yöllä oli satanut, mikä todella tervetullutta olikin.
Jokohan vesitilanne on yhtään parantunut, tuskin kuitenkaan entisen laiseen tilaan ole päästy, tyttärentytär kertoili käydessään, että laituri aivan kuivalla maalla.
Ämmänkoski keskellä kaupunkia, kun sulkunsa laskee, ei apuja ylävesistöstä tule.
Ämmänkoski maisemineen on nähtävyys, väliin pohjakivet paljastaen, sulkujen noston myötä kuohunsa näyttää, ympäristö kävelyteineen, siltoineen on nähtävyys sinänsä, siellä tämä luonnon moninaisuus on nähtävissä.
Ämmänkoski ja pienen matkan päässä Taipaleen kanava, vierassatamineen on matkailukohde parhaimmillaan.
Vanha kanava, mikä pulavuosien aikoihin miestyövoimalla rakennettiin, on siinä vieressä mustuttamassa niistä ajoista, joka monella kuolemaan johti, myös yhteinen hautapaikka on Varkausmäellä.
Tulipa matkailumainoskin ihan kuin vahingossa, mutta kaunis on kotipaikkani ympäristö vesistöineen, tehtaan piippuineen, saihan se jopa kulttuuripalkinnon liittyen tehdasnäkymäänsä.
MdK muistelot niin omakohtaisia, elämän moneen sattuvia, minulla ei muistoja liioin ole tallennettuna, oliko arki sitä aherrusta ja elämän rakentamista, että muistoja jäi tallentamatta.
Päässä on jotain muistojakin, vähän, mutta jotain kumminkin.
Pojantytär toi kirjan" Isoäiti muistele lapsuuttasi " jotakin olen sinne saanut kirjoitettuakin, mutta ei mitään mittavaa, kuitenkin muistoja tärkeimmistä asioista.
Lapsuuteni oli turvallinen ja hyvä sodasta ja puutteesta huolimatta, ei se aineellinen mahtavaa ollut, mutta tunne siitä rakkaudesta minkä lapsena koin, on kantanut tänne asti.
Aina olin keskiössä, olivat sisarukseni minua kymmenen vuotta vanhempia ja kuopuksena olin ja sain kaiken huomion.
Jos mitään muistoja ei olisi, olisi elämä kuin hukkaan mennyt, mutta noihin MdK muisteloihin en yllä, kiitos niistä, osaat mielenkiinnon herättää kaikessa kertomassasi.
Noiden kukkien myötä elämää rikastuttavat kaikkien kohdalla, eilen torilta lobelian alkuja ostin ja nyt kukkani on täysimittainen, kunhan vaan kasvu hyvin sujuu.
Samoja mietteitä Palomalla kuin korpikirjailijallakin, sitä kauneutta jokainen ympärilleen haalii, jos vielä olisikin mahdollista kasvinmaa kasvuun laittaa, olisi täydellistä, mutta se ei enää onnistu, ei voimien ei paikankaan suhteen, mutta hyvä näinkin.
Palomalla nämäkin mahdollisuudet.
Tyttäreni kertoilee omista kasvatusyrityksistään, siinä voin mukana olla neuvojan ominaisuudessa, hyvilläni olen, että heillä kuitenkin tuo perintö on säilynyt ja maanviljelyä pienessäkin muodossa toteuttavat.
Poikanikin kertoi perunapellon mökilleen laittaneen, en ole nyt selvillä onnistuiko.
Olisihan se hyvä näitäkin asioita mielessä pitää, siitä yrittämisestä oli pelastus monen perheen kohdalla silloin puutteen aikoina.
Äitini tätä yrittämistä yllä piti ja monet tarvikkeet ruokapöytään haali.
Tuo lepo olisi tärkeä asia jo tässä iässä muistaa, jos tuntuu, että aina vaan jaksaa, tulee aika eteen, että kunto ei enää jaksa ylläpitää kaikkea siihen asti tehtyä, on annettava periksi ja lepäämiselle suotava aikaa.
Ihan hyvältä tämä elämä pienemissäkin tekemisen taidoissa sujuu, pieniä ilon lähteitä löytyy, lupa on antaa periksi.
Itse olen ottanut tavaksi mennä parvekkeelle ja istahtaa katselemaan liikennettä ja ihailemaan puistikkoa ikkunan takana, torkutkin joskus otan.
Sadekin on kivaa katsottavaa ikkunan takana, ajatusten liidellessä milloin mihinkin, usein menneeseen, kaipaukseen ja ikävään, mutta aina se elämä kuitenkin puolensa pitää.
Pääskysten liitely antaa toivoa jatkuvuudesta ja toivosta kaikkeen hyvään.
Palsta on hiljentynyt, kuten ketjummekin, mutta suunta on hyvä, uskallanko sanoa, että kiva kun ei aina ilkeyksiä silmiin hyppää, vaikka ne oppisi ohittamaan, harmin kuitenkin mieleen saa.
Torielämä oli melko köyhää, kukkia vaan enimmäkseen, mutta eiköhän jo ensi viikolla ala vilkastumaan, sitten juhannusviikolla jo tuttujakin saattaa nähdä, vaikka kato on ystävienkin joukosta osan pois vienyt.
Iloitaan tästä kiirehtivästä kesästä, tuntuu kuin kaikki pari viikkoa edellä olisi, mutta eiköhän kesää kuitenkin jatkossakin, eihän luonto kauneudessaan meitä hylkää.- Anonyymi00006
Hil-la kirjoitti:
Huomenta ja kaunis sää jatkuu, yöllä oli satanut, mikä todella tervetullutta olikin.
Jokohan vesitilanne on yhtään parantunut, tuskin kuitenkaan entisen laiseen tilaan ole päästy, tyttärentytär kertoili käydessään, että laituri aivan kuivalla maalla.
Ämmänkoski keskellä kaupunkia, kun sulkunsa laskee, ei apuja ylävesistöstä tule.
Ämmänkoski maisemineen on nähtävyys, väliin pohjakivet paljastaen, sulkujen noston myötä kuohunsa näyttää, ympäristö kävelyteineen, siltoineen on nähtävyys sinänsä, siellä tämä luonnon moninaisuus on nähtävissä.
Ämmänkoski ja pienen matkan päässä Taipaleen kanava, vierassatamineen on matkailukohde parhaimmillaan.
Vanha kanava, mikä pulavuosien aikoihin miestyövoimalla rakennettiin, on siinä vieressä mustuttamassa niistä ajoista, joka monella kuolemaan johti, myös yhteinen hautapaikka on Varkausmäellä.
Tulipa matkailumainoskin ihan kuin vahingossa, mutta kaunis on kotipaikkani ympäristö vesistöineen, tehtaan piippuineen, saihan se jopa kulttuuripalkinnon liittyen tehdasnäkymäänsä.
MdK muistelot niin omakohtaisia, elämän moneen sattuvia, minulla ei muistoja liioin ole tallennettuna, oliko arki sitä aherrusta ja elämän rakentamista, että muistoja jäi tallentamatta.
Päässä on jotain muistojakin, vähän, mutta jotain kumminkin.
Pojantytär toi kirjan" Isoäiti muistele lapsuuttasi " jotakin olen sinne saanut kirjoitettuakin, mutta ei mitään mittavaa, kuitenkin muistoja tärkeimmistä asioista.
Lapsuuteni oli turvallinen ja hyvä sodasta ja puutteesta huolimatta, ei se aineellinen mahtavaa ollut, mutta tunne siitä rakkaudesta minkä lapsena koin, on kantanut tänne asti.
Aina olin keskiössä, olivat sisarukseni minua kymmenen vuotta vanhempia ja kuopuksena olin ja sain kaiken huomion.
Jos mitään muistoja ei olisi, olisi elämä kuin hukkaan mennyt, mutta noihin MdK muisteloihin en yllä, kiitos niistä, osaat mielenkiinnon herättää kaikessa kertomassasi.
Noiden kukkien myötä elämää rikastuttavat kaikkien kohdalla, eilen torilta lobelian alkuja ostin ja nyt kukkani on täysimittainen, kunhan vaan kasvu hyvin sujuu.
Samoja mietteitä Palomalla kuin korpikirjailijallakin, sitä kauneutta jokainen ympärilleen haalii, jos vielä olisikin mahdollista kasvinmaa kasvuun laittaa, olisi täydellistä, mutta se ei enää onnistu, ei voimien ei paikankaan suhteen, mutta hyvä näinkin.
Palomalla nämäkin mahdollisuudet.
Tyttäreni kertoilee omista kasvatusyrityksistään, siinä voin mukana olla neuvojan ominaisuudessa, hyvilläni olen, että heillä kuitenkin tuo perintö on säilynyt ja maanviljelyä pienessäkin muodossa toteuttavat.
Poikanikin kertoi perunapellon mökilleen laittaneen, en ole nyt selvillä onnistuiko.
Olisihan se hyvä näitäkin asioita mielessä pitää, siitä yrittämisestä oli pelastus monen perheen kohdalla silloin puutteen aikoina.
Äitini tätä yrittämistä yllä piti ja monet tarvikkeet ruokapöytään haali.
Tuo lepo olisi tärkeä asia jo tässä iässä muistaa, jos tuntuu, että aina vaan jaksaa, tulee aika eteen, että kunto ei enää jaksa ylläpitää kaikkea siihen asti tehtyä, on annettava periksi ja lepäämiselle suotava aikaa.
Ihan hyvältä tämä elämä pienemissäkin tekemisen taidoissa sujuu, pieniä ilon lähteitä löytyy, lupa on antaa periksi.
Itse olen ottanut tavaksi mennä parvekkeelle ja istahtaa katselemaan liikennettä ja ihailemaan puistikkoa ikkunan takana, torkutkin joskus otan.
Sadekin on kivaa katsottavaa ikkunan takana, ajatusten liidellessä milloin mihinkin, usein menneeseen, kaipaukseen ja ikävään, mutta aina se elämä kuitenkin puolensa pitää.
Pääskysten liitely antaa toivoa jatkuvuudesta ja toivosta kaikkeen hyvään.
Palsta on hiljentynyt, kuten ketjummekin, mutta suunta on hyvä, uskallanko sanoa, että kiva kun ei aina ilkeyksiä silmiin hyppää, vaikka ne oppisi ohittamaan, harmin kuitenkin mieleen saa.
Torielämä oli melko köyhää, kukkia vaan enimmäkseen, mutta eiköhän jo ensi viikolla ala vilkastumaan, sitten juhannusviikolla jo tuttujakin saattaa nähdä, vaikka kato on ystävienkin joukosta osan pois vienyt.
Iloitaan tästä kiirehtivästä kesästä, tuntuu kuin kaikki pari viikkoa edellä olisi, mutta eiköhän kesää kuitenkin jatkossakin, eihän luonto kauneudessaan meitä hylkää.Hyvää huomenta!
Aurinkoinen on aamu täällä meillä ja on tulossa lämmin
päivä. Ulkona käy kauhea jylinä, on jotkut lentoharjoitukset
menossa, lentokenttä kilometrin päässä, joten hyvin kuuluu
ja astiat kilisevät keittiön kaapissa.
Vielä parikymmentä vuotta sitten, kun tuo jylinä kuului, tiedet-
tiin, että kaikki on niinkuin olla pitää, on töitä. Asiat on hyvin.
Nyt kun kuulee tuon jylinän, niin vatsasta vihlaisee. Vaikka
meillä on vielä asiat hyvin, niin tuo koneiden jylinä muistuttaa
että niin ei ole kaikkialla.
Muistan meillä kotona asuneen mummon hokeneen, kun kuuli
lentokoneen äänen sota-aikana: ”Lentokone, lemmon luoma,
sodan synnyttääpi..”
Minunkin lapsuuteni sota-aikana oli turvallista, asuimme
maalla, olimme omavaraisia ja oli ”lähituotettua” ruokaa.
Mummo, äiti ja me lapset. Välillä isän kuuro eno auttamassa,
jos oli jokin työ, johon ei äidin voimat tai taito riittäneet.
Isä oli joku mies, joka oli ”sodassa”. Mitä se sota oli, emme
saaneet tietää. Isä kävi lomilla, mutta ehdimme unohtaa
hänet, kunnes hän taas tuli käymään ja oli aivan vieraan
tuntoinen ja laiha.
Olin lenkillä ja ajattelin, että on se ihme kun jalat käyvät vaan
kevyemmiksi ja käynti reippaammaksi, kun pitäisi olla päin-
vastoin. Onkohan se tuon uuden verenpainelääkkeen antama
vaikutus? Että veri kiertää helpommin jaloissakin, lääkehän
on suonia laajentavaa? Leikkaukset ei artroosiin pysyvästi
vaikuta, lonkka- tai polvileikkauksiin en ole suostunut, vaan
tehnyt omia keksintöjä jäsenien tukemiseksi. Hyvin on toiminut.
Eilen viimeksi sain käyttää kekseliäisyyttäni, kun tökkäsin keski-
sormen johonkin laatikon syrjään niin pahasti että sormea alkoi
särkeä heti. Taisi ylin nivel nyrjähtää… Ja kun olin tökännyt sormen
yhden kerran, niin samassa sormessa oli jäänyt ”tökkäysrefleksi”
päälle ja ainakin pari kertaa vielä oli sormi edellä.
Illalla piti sitten miettiä, mitä tekisin sormelle, joka oli vähän kallel-
laan nimetöntä vasten. Sormen pää oli turvonnut ja oli ilkeän
punainen. Ajattelin, että jos laittaisin yöksi lastan sille. Otin
lyhyen jäätelöpuikon ja laitoin sen sormen tueksi ja käärin kirurgi-
teipillä, että pysyy paikoilaan. Aamulla sormen pää kurkisti lastan
takaa, sinipunaisena ja turvonneena. Piirsin sille kuulakärkikynällä
silmät ja suun, suupielet alaspäin.
Maanantaina on lääkärissäkäynti. Jos ei sormi ole siihen mennessä
kuntoutunut, niin näytän keskaria lääkärille! 😊
Näillä mennään tänään! Heippa!
/MdK
- Anonyymi00007
Tämä ketju on kuin jokin proosa-ketju, tarinaa piisaa ja yllättäviä käänteitä, heh, jatkakaa.
- Anonyymi00008
Huomenta tähänkin aamuun, hyvin nukuttu yö ja pirteä olo, kymmenen tuntia unten maila viivähdin, vain kerran heräten ja uniakaan en muista nähneeni.
Eilen sain kassillisen raparperejä, ne pilkoin ja mehumaijaan laitoin, nyt on monta pulloa pakkasen täytteeksi.
Yhden pullon annoin saunakaverille, kun istahti tuokion seuranani.
Tänään sitten jälkiruokana raparperikiisseli, harvemmin saatuna hyvältä maistuu.
Uudenistutukseni virkeinä kasvuun lähtöä odottavat, ehkä kauniisti vähän ajan perästä parvekettani koristaa.
Kiitos toivotuksista ano 0007, toivottavasti ei esteitä eteen tule ja saamme näitä muisteloita kertoilla.
Onnistuu se viestittely pienemmälläkin porukalla, kun tykkää lukea ja vastailla, aina mukavampaa, kun ilkeyksiä ei joka toinen viesti ole.
Pitää mainita, että pienen laatikon minäkin löysin komeron hyllyltä ja muistoja herätti sekin.
Siellä oli hääpari kakun päältä ja nippuja häälahjoihin osallistujien nimistä, siihen aikaan työpaikoilla oli tapana kerätä lahjarahat juhlivien lahjaan, vaikka itse juhliin ei mentykään.
Samoin suku ja ystävät keräsivät lahjarahat näin sitten sai itse ostaa tarvitsevansa tavarat.
Aivan läheisimmät sitten lahjoina toivat, tuli peittoja , ruokailuvälineitä, astiastoja, tosin pienet kekkerit olivat häämme, mutta kirkossa kumminkin kyynelidin koko hääväen katsellessa
Syy itkuuni oli, kun näin isäni pyyhkivän silmiään, hän oli sairaalasta saanut luvan olla häissäni
ja se herkisti muutenkin herkkää mieltäni.
Häävalssin tanssitti ja sitten takaisin sairaalaan, kotiin kyllä pääsi pienen ajan jälkeen.
Hänellä oli paha astma vaivana, ja siihen sitten elämäkin loppui, 67 vuotiaan, muuten miehenikin kuoli saman ikäisenä.
Muutamia muitakin pieniä lappusia olin tallentanut laatikkoon, yhteisistä menoista ja tapahtumista.
Oli esite teatterista, minkä nimi oli Ruoho, sen yhdessä katsoimme, itse kappaleesta ei mitään muistoa mielessä ole.
Vähän näitä yhteisiä menoja olikaan, koska mieheni harrastus ajan vei, jotain kuitenkin muistoissakin pysyy.
Mdk muistot niin hauskoja ja mukaansa tempaavia, hänellä on ollut värikäs elämä ja muistiin kirjatuja hyvin mieleen tulee niitä lukiessaan.
Kaksinpuhelukin näkyy onnistuvan, mutta aina rikkaampaa olisi, kun mukaan enemmän väkeä saisi, nimenomaan rakentavia, innostavia elämän kirjon kertomisia, sillä kaikilla muistoja varmasti on.
Toivottavasti lääkäri hyviä ohjeita antoi verenpaineen hoitoon ja kohtuullista lääkitystä tukemaan paineen normissa pysymisiin.
Varmasti rauhallista elämän hallintaa, malttia töidenkin suhteen Eliaana, onneksi sinulla on poikasi jolle voit delekoida raskaimpia hommiasi.
Minulla pieni ikävä poikani suhteen, on niin kiireiseksi elämänsä laatinut, että on jäänyt kaikki se mukava jutustelu mitä hänen nuorena ollessa kävimme.
Istuimme keittiön pöydän ääreen ja pohdittiin kaikkea maan ja taivaan väliltä, nyt ei viikkokausiin tavata.
Ymmärrän hänen kiireensä johtuvan työstään, pakko on aina olla paikalla ja hoitaa hommat.
Huomasin, että kirjautuminen jäi, mutta tunnustan omakseni tämän viestin, hyvää päivää kaikille toivottaa Hil-la. - Anonyymi00009
Anonyymi00008 kirjoitti:
Huomenta tähänkin aamuun, hyvin nukuttu yö ja pirteä olo, kymmenen tuntia unten maila viivähdin, vain kerran heräten ja uniakaan en muista nähneeni.
Eilen sain kassillisen raparperejä, ne pilkoin ja mehumaijaan laitoin, nyt on monta pulloa pakkasen täytteeksi.
Yhden pullon annoin saunakaverille, kun istahti tuokion seuranani.
Tänään sitten jälkiruokana raparperikiisseli, harvemmin saatuna hyvältä maistuu.
Uudenistutukseni virkeinä kasvuun lähtöä odottavat, ehkä kauniisti vähän ajan perästä parvekettani koristaa.
Kiitos toivotuksista ano 0007, toivottavasti ei esteitä eteen tule ja saamme näitä muisteloita kertoilla.
Onnistuu se viestittely pienemmälläkin porukalla, kun tykkää lukea ja vastailla, aina mukavampaa, kun ilkeyksiä ei joka toinen viesti ole.
Pitää mainita, että pienen laatikon minäkin löysin komeron hyllyltä ja muistoja herätti sekin.
Siellä oli hääpari kakun päältä ja nippuja häälahjoihin osallistujien nimistä, siihen aikaan työpaikoilla oli tapana kerätä lahjarahat juhlivien lahjaan, vaikka itse juhliin ei mentykään.
Samoin suku ja ystävät keräsivät lahjarahat näin sitten sai itse ostaa tarvitsevansa tavarat.
Aivan läheisimmät sitten lahjoina toivat, tuli peittoja , ruokailuvälineitä, astiastoja, tosin pienet kekkerit olivat häämme, mutta kirkossa kumminkin kyynelidin koko hääväen katsellessa
Syy itkuuni oli, kun näin isäni pyyhkivän silmiään, hän oli sairaalasta saanut luvan olla häissäni
ja se herkisti muutenkin herkkää mieltäni.
Häävalssin tanssitti ja sitten takaisin sairaalaan, kotiin kyllä pääsi pienen ajan jälkeen.
Hänellä oli paha astma vaivana, ja siihen sitten elämäkin loppui, 67 vuotiaan, muuten miehenikin kuoli saman ikäisenä.
Muutamia muitakin pieniä lappusia olin tallentanut laatikkoon, yhteisistä menoista ja tapahtumista.
Oli esite teatterista, minkä nimi oli Ruoho, sen yhdessä katsoimme, itse kappaleesta ei mitään muistoa mielessä ole.
Vähän näitä yhteisiä menoja olikaan, koska mieheni harrastus ajan vei, jotain kuitenkin muistoissakin pysyy.
Mdk muistot niin hauskoja ja mukaansa tempaavia, hänellä on ollut värikäs elämä ja muistiin kirjatuja hyvin mieleen tulee niitä lukiessaan.
Kaksinpuhelukin näkyy onnistuvan, mutta aina rikkaampaa olisi, kun mukaan enemmän väkeä saisi, nimenomaan rakentavia, innostavia elämän kirjon kertomisia, sillä kaikilla muistoja varmasti on.
Toivottavasti lääkäri hyviä ohjeita antoi verenpaineen hoitoon ja kohtuullista lääkitystä tukemaan paineen normissa pysymisiin.
Varmasti rauhallista elämän hallintaa, malttia töidenkin suhteen Eliaana, onneksi sinulla on poikasi jolle voit delekoida raskaimpia hommiasi.
Minulla pieni ikävä poikani suhteen, on niin kiireiseksi elämänsä laatinut, että on jäänyt kaikki se mukava jutustelu mitä hänen nuorena ollessa kävimme.
Istuimme keittiön pöydän ääreen ja pohdittiin kaikkea maan ja taivaan väliltä, nyt ei viikkokausiin tavata.
Ymmärrän hänen kiireensä johtuvan työstään, pakko on aina olla paikalla ja hoitaa hommat.
Huomasin, että kirjautuminen jäi, mutta tunnustan omakseni tämän viestin, hyvää päivää kaikille toivottaa Hil-la.Torstaiaamu on valjennut aurinkoisena ja lämpimänä.
Ei ollut paljon venyttelylle aikaa, vaan nopeasti lenkki-
vaatteet päälle ja ulos. Lenkki on minulle samaa, kuin
starttaisin vanhan moottorin, käyntiin se on saatava,
vaikka vähän nikotteleekin.
Hil-la muisteli häitänsä. Minäkin olisin halunnut oikein
romanttiset häät, mutta naimisiinmenoni ei sopinut
perheen suunnitelmiin, mitä tulevaisuuteeni tuli, niin
otin ohjat omiin käsiini ja meidät vihittiin raatihuoneella.
Sitten muutimme Ruotsiin ja oma elämä alkoi.
Se oli nopea toimitus ja juoru-akat on aina "asioista
perillä" ja levittivät tietoa että oli "pakkonaiminen", kun
olin raskaana. Sanoin miehelleni, että nyt odotellaan
sen laosenteon kanssa. Viisi vuotta myöhemmin yri-
tettiin tähdä 5. hääpäiväksi synnytystä. poika syntyi
pari viikkoa "myöhästyneenä". - Laitoin Hämeen Sabo-
miin ilmoituksen pojan syntymästä, että huonomuisti-
sinkin juoru-akka muistaa, että on siitä varmaan 9 kk
kukunut, kun naimisiin menivät.
Hil-la mainitsi kaipaavansa keskusteluja poikansa kanssa.
Sama on minulla, mutta pojan vaimo on krooninen syöpä-
potilas, äskettäin taas kerran leikattu, ja ymmärrän pojan
huolen vaimonsa hyvinvoinnista. Poika tietää että mamma
"on kova jätkä" vaikka onkin vaan pieni pätkä. Nautimme
viikonloppuna kun tapaamme musiikkiristikkoa ratkomalla,
kaikki kolme.
Eilen illalla katsoin tv:stä ruotsalaisten Mestarikokki-
ohjelmaa. Oli finaali ja 18-vuotias koulupoika voitti.
Pääsi ylioppilaaksi viime päivinä.
Hän kertoi viihtyneensä paremmin keittiössä kuin ruoka-
pöydän ääressä pikkupojasta lähtien.
Tuomaristo oli aivan ällikällä lyötyjä, että niin nuorella
kokilla on sellainen taito yhdistää eri makuja, taito hanki-
taan pitkän kokemuksen kautta.
Mutta pienenä poikana vuoden mestarikokki on aloitta-
nut ja aikoo jatkaa kokemusten keräämistä ravintoloitten
ruokamaailmasta. (Päätyy varmaan itse kokiksi johonkin
hienoon Michelin-ravintolaan.) Nuorissa on tulevaisuus.
Eilen oli opiskelijoitten päivä. Pienelle torillemme tuli
Ylioppilassoittokunta ja antoivat ilon pursua yli äyräitten
musiikkiesityksillään ja laulullaan. Sitten häipyivät vähin
äänin keskustan hulinaan.
Me mummelit kirjoittelemme täällä, mitä mieleen juolahtaa.
Eilen kirjoitin ”keskaristani”, joka on vieläkin ärtsyn näköinen.
Kyllä sitä pitää näyttää maanantaina tohtorille. Olen kuullut,
että pienestäkin vaivasta voi tulla sepsis, eli verenmyrkytys ja
se ei kuullosta kivalta vaivalta.
Juhannus lähenee ja tarkoitus on sulattaa pakastin ja alkaa
täyttää kevyemmillä herkuilla. Tulee varmaan tilapäisiä
vieraita, jotka ovat menossa etelään, tai tulossa pohjoiseen.
Silloin on hyvä oli pikkusuolaista tarjolla, jos vierailla ei ole
aikaa jäädä syömään.
Nyt lähden käväisemään apteekissa ja haen lisää uutta veren-
painelääkettä, jota on lisätty 1 tabletista 2.5 tablettiin päivässä,
joten sitä on pitänyt hakea lisää kun annosta on suurennettu.
Iloista torstaita!
/MdK Anonyymi00009 kirjoitti:
Torstaiaamu on valjennut aurinkoisena ja lämpimänä.
Ei ollut paljon venyttelylle aikaa, vaan nopeasti lenkki-
vaatteet päälle ja ulos. Lenkki on minulle samaa, kuin
starttaisin vanhan moottorin, käyntiin se on saatava,
vaikka vähän nikotteleekin.
Hil-la muisteli häitänsä. Minäkin olisin halunnut oikein
romanttiset häät, mutta naimisiinmenoni ei sopinut
perheen suunnitelmiin, mitä tulevaisuuteeni tuli, niin
otin ohjat omiin käsiini ja meidät vihittiin raatihuoneella.
Sitten muutimme Ruotsiin ja oma elämä alkoi.
Se oli nopea toimitus ja juoru-akat on aina "asioista
perillä" ja levittivät tietoa että oli "pakkonaiminen", kun
olin raskaana. Sanoin miehelleni, että nyt odotellaan
sen laosenteon kanssa. Viisi vuotta myöhemmin yri-
tettiin tähdä 5. hääpäiväksi synnytystä. poika syntyi
pari viikkoa "myöhästyneenä". - Laitoin Hämeen Sabo-
miin ilmoituksen pojan syntymästä, että huonomuisti-
sinkin juoru-akka muistaa, että on siitä varmaan 9 kk
kukunut, kun naimisiin menivät.
Hil-la mainitsi kaipaavansa keskusteluja poikansa kanssa.
Sama on minulla, mutta pojan vaimo on krooninen syöpä-
potilas, äskettäin taas kerran leikattu, ja ymmärrän pojan
huolen vaimonsa hyvinvoinnista. Poika tietää että mamma
"on kova jätkä" vaikka onkin vaan pieni pätkä. Nautimme
viikonloppuna kun tapaamme musiikkiristikkoa ratkomalla,
kaikki kolme.
Eilen illalla katsoin tv:stä ruotsalaisten Mestarikokki-
ohjelmaa. Oli finaali ja 18-vuotias koulupoika voitti.
Pääsi ylioppilaaksi viime päivinä.
Hän kertoi viihtyneensä paremmin keittiössä kuin ruoka-
pöydän ääressä pikkupojasta lähtien.
Tuomaristo oli aivan ällikällä lyötyjä, että niin nuorella
kokilla on sellainen taito yhdistää eri makuja, taito hanki-
taan pitkän kokemuksen kautta.
Mutta pienenä poikana vuoden mestarikokki on aloitta-
nut ja aikoo jatkaa kokemusten keräämistä ravintoloitten
ruokamaailmasta. (Päätyy varmaan itse kokiksi johonkin
hienoon Michelin-ravintolaan.) Nuorissa on tulevaisuus.
Eilen oli opiskelijoitten päivä. Pienelle torillemme tuli
Ylioppilassoittokunta ja antoivat ilon pursua yli äyräitten
musiikkiesityksillään ja laulullaan. Sitten häipyivät vähin
äänin keskustan hulinaan.
Me mummelit kirjoittelemme täällä, mitä mieleen juolahtaa.
Eilen kirjoitin ”keskaristani”, joka on vieläkin ärtsyn näköinen.
Kyllä sitä pitää näyttää maanantaina tohtorille. Olen kuullut,
että pienestäkin vaivasta voi tulla sepsis, eli verenmyrkytys ja
se ei kuullosta kivalta vaivalta.
Juhannus lähenee ja tarkoitus on sulattaa pakastin ja alkaa
täyttää kevyemmillä herkuilla. Tulee varmaan tilapäisiä
vieraita, jotka ovat menossa etelään, tai tulossa pohjoiseen.
Silloin on hyvä oli pikkusuolaista tarjolla, jos vierailla ei ole
aikaa jäädä syömään.
Nyt lähden käväisemään apteekissa ja haen lisää uutta veren-
painelääkettä, jota on lisätty 1 tabletista 2.5 tablettiin päivässä,
joten sitä on pitänyt hakea lisää kun annosta on suurennettu.
Iloista torstaita!
/MdKHyvää viikonlopun alkua ja huomioin, että viikon päästä on juhannus, mihin aika katoaakaan.
Aika rientää, mutta mukana vaan räpistelen, itsekin tätä aina ihmettelen.
Sukuni ei pitkäikäisiä ole olleet,, yksi serkku 90 tavoitti ja nyt minä melkein kynnyksellä sitä ikää odotan, miten käy, Luoja vaan tietää.
Eutaniasta keskusteltiin saunakavereiden kanssa ja mielipide oli siihen suuntaan, että kannattaisi asiaa pohtia.
Kaiken sen kidutuksen ja tuskien kanssa ponnistelevien olisi oikeus itse päättää jaksamisista.
Olen ollut kiellon kannalla, mutta nyt, kun seuraa kehityksen etenemistä, ei ilolla asiaa mieti.
Vanhojen kohtelu on heikoissa kantimisista, itse päätöksen tekoihin ei juurikaan vanhukselta mitään kysellä, heitetään missä tilaa on
Surullista ja vaikeaa on oma kohtalonsa eteen tuloa miettiä.
Ikävän tuntuista kerrontaa, mutta niin totta monen kohdalla, itse toivoisin, että en heittopussiksi joutuisi.
Eletäänpä tätä päivää, suruineen, iloineen, itselläni normi päivä edessä, ei mitään suunnitelmia.
Eilen paistoin pikkuleipiä, en niitä syö, mutta vierasvarana ajattelin pitää, loppujen lopuksi ne sitten tyttärelle annan, kun ei vieraita käy.
Juhannus on kerran vuodessa ja on sitä varustauduttava jopa vieraiden käyntiin, hyvin on onnistuneet tähän asti kiertämään, mutta, mutta on olemassa.;)
Jotakin tekemistäkin on aina keksittävä.
Eilen oli kesäkatu tuossa naapurikadulla, parkkipaikka aivan täysi ja ihmisiä meni katua katselemaan, tai siis siellä tapahtuvia esityksiä ja tarjouksia, monet heistä ystäviään tapaamaan.
Ilma suosi ja katu tungokseen asti täyttyi, minä ikkunasta katselin, en ole oikeastaan tykännyt näistä tapahtumista koskaan, no silloin kun olin itse myös järjestelyissä jollakin tapaa mukana.
Hyvä ettei kaikki näin ajattele ja toimi.
Vastapäätä olevan talon parvekkeita katson ja vain yksi parveke ilman kukkia,, huomio, että ihmiset kukista tykkäävät ja niitä ilokseen laittavat, myös ohikulkijoille silmän ruokaa.
Rauha vallitsee palstalla, hyvä niin, ei mieltään kukaan voine pahoittaa, kuten on joskus koettu.
Jätän tälle päivälle taas terveiseni ja toivon , että keskarisi ei pahemmaksi ärry Mdk, katson juuri sairaalan Teho osastosarjaa ja yllätyksiä sielläkin roppakaupalla eteen tulee.Hil-la kirjoitti:
Hyvää viikonlopun alkua ja huomioin, että viikon päästä on juhannus, mihin aika katoaakaan.
Aika rientää, mutta mukana vaan räpistelen, itsekin tätä aina ihmettelen.
Sukuni ei pitkäikäisiä ole olleet,, yksi serkku 90 tavoitti ja nyt minä melkein kynnyksellä sitä ikää odotan, miten käy, Luoja vaan tietää.
Eutaniasta keskusteltiin saunakavereiden kanssa ja mielipide oli siihen suuntaan, että kannattaisi asiaa pohtia.
Kaiken sen kidutuksen ja tuskien kanssa ponnistelevien olisi oikeus itse päättää jaksamisista.
Olen ollut kiellon kannalla, mutta nyt, kun seuraa kehityksen etenemistä, ei ilolla asiaa mieti.
Vanhojen kohtelu on heikoissa kantimisista, itse päätöksen tekoihin ei juurikaan vanhukselta mitään kysellä, heitetään missä tilaa on
Surullista ja vaikeaa on oma kohtalonsa eteen tuloa miettiä.
Ikävän tuntuista kerrontaa, mutta niin totta monen kohdalla, itse toivoisin, että en heittopussiksi joutuisi.
Eletäänpä tätä päivää, suruineen, iloineen, itselläni normi päivä edessä, ei mitään suunnitelmia.
Eilen paistoin pikkuleipiä, en niitä syö, mutta vierasvarana ajattelin pitää, loppujen lopuksi ne sitten tyttärelle annan, kun ei vieraita käy.
Juhannus on kerran vuodessa ja on sitä varustauduttava jopa vieraiden käyntiin, hyvin on onnistuneet tähän asti kiertämään, mutta, mutta on olemassa.;)
Jotakin tekemistäkin on aina keksittävä.
Eilen oli kesäkatu tuossa naapurikadulla, parkkipaikka aivan täysi ja ihmisiä meni katua katselemaan, tai siis siellä tapahtuvia esityksiä ja tarjouksia, monet heistä ystäviään tapaamaan.
Ilma suosi ja katu tungokseen asti täyttyi, minä ikkunasta katselin, en ole oikeastaan tykännyt näistä tapahtumista koskaan, no silloin kun olin itse myös järjestelyissä jollakin tapaa mukana.
Hyvä ettei kaikki näin ajattele ja toimi.
Vastapäätä olevan talon parvekkeita katson ja vain yksi parveke ilman kukkia,, huomio, että ihmiset kukista tykkäävät ja niitä ilokseen laittavat, myös ohikulkijoille silmän ruokaa.
Rauha vallitsee palstalla, hyvä niin, ei mieltään kukaan voine pahoittaa, kuten on joskus koettu.
Jätän tälle päivälle taas terveiseni ja toivon , että keskarisi ei pahemmaksi ärry Mdk, katson juuri sairaalan Teho osastosarjaa ja yllätyksiä sielläkin roppakaupalla eteen tulee.Huomenta Korvesta@
Kovin on ollut sateinen yö. Jospa aurinko kuivaisi paikat, vaikka forecan ennusteen mukaan kostealta päivä näyttää.
Olen selvinnyt kohtalaisen hyvin mökin ja kodin välisestä touhurallista, jokseenkin kaikki kohillaan juhannusta odotellessa. Mökin pihan ulkoateljee odottaa nyt pensselien heilutusta. Aurinkoa aloituksen onnistumiseen kuitenkin tarvitaan.
Vanhenemisesta kirjoitit ja Palomakin oli asiaa aloituksessaan pohtinut. Muistini heikkenee varsinkin kun joudun mieheni muistia pönkittämään. Hän unohtelee ajankohtaisia asioita, vanhat asiat muistuu kun keskustellaan. Hän käyttää kolmea kieltä puhumiseen se onnistuu ongelmitta, mutta pienet päivän tapahtumat hukkuvat tai sekoittuvat joskus mielikuvituksen kanssa. Äitini aikoinaan selitti, että yöllä mies tuli paperilapulla ovesta sisään. Hän oli ilmeisesti katsonut TV.tä ja siellä joku oli mennyt hotellihuoneeseen avainkortilla.
Mieheni unimaailma on vilkas joten hänenkin todellisuus ja unimaailma joskus sekoittuu.
Eilen hän sanoi, että haluaa vielä kerran matkustaa Hollannin Haarlemiin, niinpä päätimme matkustamme sinne jo elokuussa.
Surulliselta tuntui sanat "vielä kerran" mutta niinhän itsekin ajattelen joistakin kaipaamistani kokemuksista.... jospa vielä kerran....
Jospa vielä saisin kävellä ilman kainalosauvoja. Ei sauvat työn tekoani haittaa. Eilenkin pyöritin isoa aurinkovarjon kivimötykkää pitkin mökin pihaa, todeten, että ei ole enää käyttökelpoinen, ei aurinkovarjokaan jonka sain 60-vuotislahjaksi.
Onneksi löytyi kevyempiä ja uudempia viritelmiä.
Tänään, no katsotaan, illalla kuitenkin kylvetään.- Anonyymi00010
korpikirjailija kirjoitti:
Huomenta Korvesta@
Kovin on ollut sateinen yö. Jospa aurinko kuivaisi paikat, vaikka forecan ennusteen mukaan kostealta päivä näyttää.
Olen selvinnyt kohtalaisen hyvin mökin ja kodin välisestä touhurallista, jokseenkin kaikki kohillaan juhannusta odotellessa. Mökin pihan ulkoateljee odottaa nyt pensselien heilutusta. Aurinkoa aloituksen onnistumiseen kuitenkin tarvitaan.
Vanhenemisesta kirjoitit ja Palomakin oli asiaa aloituksessaan pohtinut. Muistini heikkenee varsinkin kun joudun mieheni muistia pönkittämään. Hän unohtelee ajankohtaisia asioita, vanhat asiat muistuu kun keskustellaan. Hän käyttää kolmea kieltä puhumiseen se onnistuu ongelmitta, mutta pienet päivän tapahtumat hukkuvat tai sekoittuvat joskus mielikuvituksen kanssa. Äitini aikoinaan selitti, että yöllä mies tuli paperilapulla ovesta sisään. Hän oli ilmeisesti katsonut TV.tä ja siellä joku oli mennyt hotellihuoneeseen avainkortilla.
Mieheni unimaailma on vilkas joten hänenkin todellisuus ja unimaailma joskus sekoittuu.
Eilen hän sanoi, että haluaa vielä kerran matkustaa Hollannin Haarlemiin, niinpä päätimme matkustamme sinne jo elokuussa.
Surulliselta tuntui sanat "vielä kerran" mutta niinhän itsekin ajattelen joistakin kaipaamistani kokemuksista.... jospa vielä kerran....
Jospa vielä saisin kävellä ilman kainalosauvoja. Ei sauvat työn tekoani haittaa. Eilenkin pyöritin isoa aurinkovarjon kivimötykkää pitkin mökin pihaa, todeten, että ei ole enää käyttökelpoinen, ei aurinkovarjokaan jonka sain 60-vuotislahjaksi.
Onneksi löytyi kevyempiä ja uudempia viritelmiä.
Tänään, no katsotaan, illalla kuitenkin kylvetään.Olen saanut tietää että Suomi24:llä on jonkinlainen
botti-sota, botti-kehittelijät keksivät uusia käyttö-
mahdollisuuksia. Joskus sattuu vahinko ja kokeilu
menee pieleen. 😊 Koettu on ja seurauksista kärsitty,
Bottien kanssa voi joutua tekemisiin isojen firmojen tai
vaikka pankkinsa nettisivulla. Joskus haluaisi kysyä jotakin
ja saada nopean vastauksen. On chattimahdollisuus.
Usein ilmestyykin hahmo sivulle joka kysyy kohteliaasti:
- Voinko jotenkin auttaa sinua?
Sitten alkaa puheenvuoro, josta ei tule tolkkua, kun botti
”ei jummarra”, vaan pyytää yksisanaista kysymystä…?
Onpa sattunut niinkin, että botti on kysynyt:
- Vaihdetaanko kieltä?
Kiivastuin kerran, kun olin jo jankuttanut ikäni ja aikani, ja
botti puhuu puuta heinää. Näpyttelin ärhäkän vastauksen:
- Vaihdetaanpa vaikka p-reikää, niin ei taida auttaa!
Ja annas olla! Tuli aivan elävä ihminen vastaamaan! 😊
Se näistä boteista. Perjantai-aamu, edelleen aurinkoinen,
mutta luvassa on hetkittäistä rankkasadetta. Jos ei tänään,
niin yöllä tai huomisaamuna.
Olen ollut aikaisin lenkillä. Se on päivän paras hetki, kun
on keskellä kauneintä luontoa, kaikki on vielä rauhallista
ja kiireetöntä. Pikkuhiljaa alkaa kaupunki herätä ja kohta
on kaikki liikkeessä kuin kone.
Kiitos Hil-la keskarini huomioimisesta! Se näytti aika nor-
maalilta kun heräsin. Turvotus oli laskenut. Mutta nyt kun
roikutin sitä lenkille ja nytkin kun kirjoitan, niin näyttää,
että se alkaa taas turvota ja sormen päässä hermot sätkii.
Sitä täytyisi pitää yläasennossa, mutta kuka jaksaa kulkea
keskari ilmassa koko päivän?
Tästäpä tulikin mieleeni yksi laivareissu Suomeen.
Olin seuralaiseni kanssa syömässä kun tuolini selkänojaan
potkittiin pikkujaloilla. Käännyin katsomaan ja naapuri-
pöydän ääressä istui perhe, ja heidän 3-vuotiaansa potki
tuoliani. Kun käännyin katsomaan, niin poika vetäisi salaman-
nopeasti pienen pullean keskarinsa esille! 😊 Pienet oppii
aikaisin kaiken ”tarpeellisen”.
Hyvää viikonloppua!
/MdK Anonyymi00010 kirjoitti:
Olen saanut tietää että Suomi24:llä on jonkinlainen
botti-sota, botti-kehittelijät keksivät uusia käyttö-
mahdollisuuksia. Joskus sattuu vahinko ja kokeilu
menee pieleen. 😊 Koettu on ja seurauksista kärsitty,
Bottien kanssa voi joutua tekemisiin isojen firmojen tai
vaikka pankkinsa nettisivulla. Joskus haluaisi kysyä jotakin
ja saada nopean vastauksen. On chattimahdollisuus.
Usein ilmestyykin hahmo sivulle joka kysyy kohteliaasti:
- Voinko jotenkin auttaa sinua?
Sitten alkaa puheenvuoro, josta ei tule tolkkua, kun botti
”ei jummarra”, vaan pyytää yksisanaista kysymystä…?
Onpa sattunut niinkin, että botti on kysynyt:
- Vaihdetaanko kieltä?
Kiivastuin kerran, kun olin jo jankuttanut ikäni ja aikani, ja
botti puhuu puuta heinää. Näpyttelin ärhäkän vastauksen:
- Vaihdetaanpa vaikka p-reikää, niin ei taida auttaa!
Ja annas olla! Tuli aivan elävä ihminen vastaamaan! 😊
Se näistä boteista. Perjantai-aamu, edelleen aurinkoinen,
mutta luvassa on hetkittäistä rankkasadetta. Jos ei tänään,
niin yöllä tai huomisaamuna.
Olen ollut aikaisin lenkillä. Se on päivän paras hetki, kun
on keskellä kauneintä luontoa, kaikki on vielä rauhallista
ja kiireetöntä. Pikkuhiljaa alkaa kaupunki herätä ja kohta
on kaikki liikkeessä kuin kone.
Kiitos Hil-la keskarini huomioimisesta! Se näytti aika nor-
maalilta kun heräsin. Turvotus oli laskenut. Mutta nyt kun
roikutin sitä lenkille ja nytkin kun kirjoitan, niin näyttää,
että se alkaa taas turvota ja sormen päässä hermot sätkii.
Sitä täytyisi pitää yläasennossa, mutta kuka jaksaa kulkea
keskari ilmassa koko päivän?
Tästäpä tulikin mieleeni yksi laivareissu Suomeen.
Olin seuralaiseni kanssa syömässä kun tuolini selkänojaan
potkittiin pikkujaloilla. Käännyin katsomaan ja naapuri-
pöydän ääressä istui perhe, ja heidän 3-vuotiaansa potki
tuoliani. Kun käännyin katsomaan, niin poika vetäisi salaman-
nopeasti pienen pullean keskarinsa esille! 😊 Pienet oppii
aikaisin kaiken ”tarpeellisen”.
Hyvää viikonloppua!
/MdKOlen kokeillut botteja, kiitti pari kertaa riitti. Ei ne pysty vastaamaan pitempiin lauseisiin.
Sain tiistaina ilta myöhään puhelun joka kesti osaltani 5 sekuntia.
Hyvää iltaa, tililtänne... lopetin.
Aika tyhmää toimintaa.
Iltapäivää tuoliin.
Yöllä satoi ylenpalttisesti. Hyvää teki luonnolle.
Alkuviikosta kävin siellä hoitajalla. Mukava kiireetön reissu. Juteltiin vähän asian vierestäkin.
3päivän kuluttua sain lääkärin ohjeen. Katsotaan, rupeeko paineet asettumaan.
Koko hommassa ei mennyt, ajantilauksesta, kuin pari viikkoa.
Hyvin toimii.
Eilen tuossa taivahalla kaksi korppia äityivät karjumaan toisilleen.
En tiedä mitä oli meneillään, mutta meteli oli äänekästä.
Koneitakin mennyt useita. No, toisinaan täällä saattaa päivänmittaan olla ilmassa liikettä enemmän, kun kylätiellä.
Alkavat niitä Dronejakin testaamaan tuossa lähikentällä,
Minäkin sain huijauspuhelun äskettäin.
Naisääni sanoi, hei ja kovalla kiireellä rupesi suoltamaan, että Klarna aikoo velottaa tililtäsi ........ oli kiire ja sitten litania paina 1, tai paina kaksi.
Minä painoin punaista luurin kuvaa.
Katsoin googlella, mikä se Klarna on. niin on maksupalveluyhtiö, joka kysyy myös pankkitunnuksia.
Jos olisin painellut numeroitaan, niin sillä varjolla huijari olisi kysellyt pankkitunnuksiani.
Oli aika tökerö yritys.
Olkaapa hereillä, näyttää olevan rosvot aktiivisena.- Anonyymi00011
Huijareita on liikkeellä täällä naapurissakin. Ovat olevinaan
ovelia kun käyttävät sellaisia numeroita, jotka alkavat 010,
että luulisi sairaanhoidon soittavan. Tunnen ne numerot, jotka
minulle sairaanhoidosta soittavat, joten en vastannut vaan tarkistin
numeron netiltä ja vastaus oli, että ilmoitettu huijauksesta satoja
kertoja. (Huijausten määräkin oli tarkalleen annettu, mutta muis-
tan vaan että niitä oli satoja.)
/MdK Anonyymi00011 kirjoitti:
Huijareita on liikkeellä täällä naapurissakin. Ovat olevinaan
ovelia kun käyttävät sellaisia numeroita, jotka alkavat 010,
että luulisi sairaanhoidon soittavan. Tunnen ne numerot, jotka
minulle sairaanhoidosta soittavat, joten en vastannut vaan tarkistin
numeron netiltä ja vastaus oli, että ilmoitettu huijauksesta satoja
kertoja. (Huijausten määräkin oli tarkalleen annettu, mutta muis-
tan vaan että niitä oli satoja.)
/MdKLauantaiaamuun on herätty, vuodevaatteet parvekkeella ja matot myös, nyt vaan imurointi,(se ikävin homma) alkamassa.
Aloittelen vasta kahdeksan maissa imuroinnin, saavat naapurit pidempään nukkua ilman minun häiriötä.
Pilvinen sää, mutta lämmintä kuitenkin, niin kuin kuuluukin näin juhannuksenseutuun.
Monella juhannuksen suunnitelmat tehty ja vesille tai niiden ääreen mieli palaa.
Ruokailu tehdään poikkeuksellisesti ja aina jotain erikoista mukaan tehdään, grillauksen lisäksi, kohokohta muun mukana.
Noista huijauksista saa aina kuulla, ja onnekseni olen vielä säilynyt, en kyllä puhelimeen tuntemattomiin numeroihin vastaakaan.
Voi olla, että joku ihan asiaa soittavakin tämän harmin saavat kokea.
Eliaana kirjoitit Klarnasta, minä olen heidän tiimoilta saanut asiat sujumaan, jopa ostokseni perumisen yhteydessä maksuni takaisin saivat.
Ruotsalainen firma, suomessa konttori.
Aika vähäiseksi on jäänyt nettitilaaminen, joskus olin Klingelin vakituinen tilaaja, toimi Saksassa, mutta harmikseni lopetti.
Nykyisin melkein kaikki tavarat Kiina valmistusmaana.
Tuosta keskisormesi vaivasta tuli omat sormieni harmit mieleen, peukaloon leikasin kolmen sentin pituisen palan melkein irti, toiselta reunalta jäi kiinni,
Mieheni varoitti töihin lähtiessä, että hän teroitti veitsen, varo, no vahinko tuli ja käärin pyyheliinan sormen ympäri ja lopulta veren tulo loppui.
Olisi tietenkin pitänyt mennä ompeluttamaan, mutta autoa ei ollut käytössä ja muutenkin en ajatellut tätä mahdollisuutta,
Peukalo on luttana tänäkin päivänä, mutta muuten ei ole vaivannut.
Olen minäkin noihin "botteihin" tutustunut, mutta hyvin pian sanovat, saat oikean ihmisen kohta keskustelemaan.
Harvoin kyllä edes yritän asiaa näin selvittää, luotan suoraan kysymiseen ja lähetän kysymykset sähköpostilla, sitkeäkin olen jankkaan niin kauan, että asia selviää.
Viime kokemuksena sain helmikuussa tekemäni kaupan rahat takaisin, viime viikolla.
Palautin paketin ja siinä sitten käytiin "sananvaihtoa" ja minua tyydyttävä ratkaisu tuli.
Tuo luottamus kaikkeen entisen tapaisiin on kadonnut ja siksi kai tuo turvallisuudenkin lisääminen on tärkeäksi koettu, kun ei voi luottaa toisten sanaansa pitävän.
Kehitys on menossa huonoon suuntaan kaiken viisauden kasvaessa, yksin sodan käyntiin valmistetaan ja valmistaudutaan jatkuvaksi, tuhosta piittaamatta, ei edes ihmishengen menetyksistä välitetä.
Sinne vaan nuoria miehiä ja naisia tykin ruuaksi, puhumattakaan siviileiden kärsimyksistä, valta on väärien ihmisten käsissä.
Taidanpa jättää taas tähän, eihän puheeni mitään aikaan saa, mutta ymmärrys on vielä tallella, että tajuaa kaiken tuhon.
Tuo muistamattomuus varmaan lähellä minullakin, mistä korpikirjailija mainitsi, sekin on kai jossain määrin kaikilla, kun ikä karttuu.
Hyvää viikonloppua ja kirjoitellaan, kun näin rauhaisaa on,;)- Anonyymi00012
Hil-la kirjoitti:
Lauantaiaamuun on herätty, vuodevaatteet parvekkeella ja matot myös, nyt vaan imurointi,(se ikävin homma) alkamassa.
Aloittelen vasta kahdeksan maissa imuroinnin, saavat naapurit pidempään nukkua ilman minun häiriötä.
Pilvinen sää, mutta lämmintä kuitenkin, niin kuin kuuluukin näin juhannuksenseutuun.
Monella juhannuksen suunnitelmat tehty ja vesille tai niiden ääreen mieli palaa.
Ruokailu tehdään poikkeuksellisesti ja aina jotain erikoista mukaan tehdään, grillauksen lisäksi, kohokohta muun mukana.
Noista huijauksista saa aina kuulla, ja onnekseni olen vielä säilynyt, en kyllä puhelimeen tuntemattomiin numeroihin vastaakaan.
Voi olla, että joku ihan asiaa soittavakin tämän harmin saavat kokea.
Eliaana kirjoitit Klarnasta, minä olen heidän tiimoilta saanut asiat sujumaan, jopa ostokseni perumisen yhteydessä maksuni takaisin saivat.
Ruotsalainen firma, suomessa konttori.
Aika vähäiseksi on jäänyt nettitilaaminen, joskus olin Klingelin vakituinen tilaaja, toimi Saksassa, mutta harmikseni lopetti.
Nykyisin melkein kaikki tavarat Kiina valmistusmaana.
Tuosta keskisormesi vaivasta tuli omat sormieni harmit mieleen, peukaloon leikasin kolmen sentin pituisen palan melkein irti, toiselta reunalta jäi kiinni,
Mieheni varoitti töihin lähtiessä, että hän teroitti veitsen, varo, no vahinko tuli ja käärin pyyheliinan sormen ympäri ja lopulta veren tulo loppui.
Olisi tietenkin pitänyt mennä ompeluttamaan, mutta autoa ei ollut käytössä ja muutenkin en ajatellut tätä mahdollisuutta,
Peukalo on luttana tänäkin päivänä, mutta muuten ei ole vaivannut.
Olen minäkin noihin "botteihin" tutustunut, mutta hyvin pian sanovat, saat oikean ihmisen kohta keskustelemaan.
Harvoin kyllä edes yritän asiaa näin selvittää, luotan suoraan kysymiseen ja lähetän kysymykset sähköpostilla, sitkeäkin olen jankkaan niin kauan, että asia selviää.
Viime kokemuksena sain helmikuussa tekemäni kaupan rahat takaisin, viime viikolla.
Palautin paketin ja siinä sitten käytiin "sananvaihtoa" ja minua tyydyttävä ratkaisu tuli.
Tuo luottamus kaikkeen entisen tapaisiin on kadonnut ja siksi kai tuo turvallisuudenkin lisääminen on tärkeäksi koettu, kun ei voi luottaa toisten sanaansa pitävän.
Kehitys on menossa huonoon suuntaan kaiken viisauden kasvaessa, yksin sodan käyntiin valmistetaan ja valmistaudutaan jatkuvaksi, tuhosta piittaamatta, ei edes ihmishengen menetyksistä välitetä.
Sinne vaan nuoria miehiä ja naisia tykin ruuaksi, puhumattakaan siviileiden kärsimyksistä, valta on väärien ihmisten käsissä.
Taidanpa jättää taas tähän, eihän puheeni mitään aikaan saa, mutta ymmärrys on vielä tallella, että tajuaa kaiken tuhon.
Tuo muistamattomuus varmaan lähellä minullakin, mistä korpikirjailija mainitsi, sekin on kai jossain määrin kaikilla, kun ikä karttuu.
Hyvää viikonloppua ja kirjoitellaan, kun näin rauhaisaa on,;)Lauantaiaamu on pilvinen ja sadetta on tulossa.
Siivosin jo eilen, että saan keskittyä lauantai-aamun
musiikkiristikkoon, mutta tulikin viestiä että poika ja
vaimonsa menevät katsomaan uutta autoa, ja ratkovat
ristikon myöhemmin kun se tulee uusintana.
Toivotin lykkyä tykö. Auto on heille kulutustavara ja sen
vaihto tapahtuu aika tasaisin väliajoin.
Keskisormikin taitaa parantua omia aikojaan, mutta kyllä
siihen näyttää jäävän jonkunlainen ”valuvika”, mutta eipä
tuo haittaa. Eilen kävelin mielenosoituksellisesti keskari
pystyssä täällä kämpässäni, kuin paraskin huligaani ja
lauloin: ”…oi sorron yöstä nouskaa---”.
Siivous on ollut käynissä palstalla. Se huomataan.
Tässä tilanteessa voi sanoa, että ”ennen oli asiat paremmin”
täällä palstallakin. Toivottavasti saadaan ainakin yksi palsta
rauhoitetuksi alueeksi. Odotellaan ja kirjoitellaan.
Nettiostoksista ja Klarnasta minulla on huonot kokemukset.
Tilasin erään vaatekappaleen, ja ajattelin että on luotettava
firma kun tekee yhteistyötä Klarnan kanssa.
Osoittautui, että vaate oli lasten kokoa (kiinalainen), palaute-
lomaketta ja osoitetta ei ollut. Se olisi pitänyt palauttaa Kiinaan
omalla kustannuksellaan, mutta postitin sen lähetyksen suorit-
taneen firman konttorille. – Olin laittanut etukäteen ostoksen
hinnan Klarnalle, että maksavat eräpäivänä. Sillä aikaa, kun yritin
ottaa selvää yhteyspaikasta Ruotsissa, lähestyi eräpäivä ja
Klarna oli maksanut ostoksen. Hintaa en saanut takaisin, koska
en voinut todistaa, että ostos on palautettu (kun ei ollut plaute-
lomaketta mukana).
Siinä meni usko kiinalaisiin nettikauppoihin ja myös Klarnaan.
Päätin, että tarpeeni eivät ole niin suuria, ettenkö vielä pystyisi
tekemään ostoksia oikeassa liikkeessä.
Istun vielä aamutakki päällä ja puolen tunnin päästä alkaa se
musiikkiristikko, jota yritän ratkoa nyt omin nokkineni.
Täytyykin järjestellä itselleen kahvitarjoilu tähän lähelle, niin saa
aivot käyntiin ja elämä on kuin silkkiä vaan!
Heippa!
/MdK
Päivä kohta puolessa ja en ole saanut mitään tähdellistä tehtyä. Mittari näyttää pariakymnetä astetta ja aurinko paistaa, jospa lähtisimme pienelle kävelylle ennen brunssia.
Kirjoitit, MdK, nettiostoksista ja Klarnasta.
Minulla on ollut etupäässä påositiivisia kokemuksia nettiostoksista ja Klarnaa käytän lähen kaikkien maksuun paitsi kun maksan swishilla.
Kiinajuttuja en yleensä ostat, vaatteet ei mahdu minulle vaikka olen standardi kokoa 36 eurooppalaisten normien mukaan, mutta kiinavaatteet ovat ainakin yhtä kokoa pienemmät. Ostin hiljakkoin tankinin, ihan nätti ja tuli perille mutta vaikka koko on oikea en saa sitä edes päälle. Palauttaminen taas on niin monimutkaista että en jaksa edes yrittää.
Nyt olen alkanut kontrolloimaan missä firman varaston ovat ja en tilaa mitään Euroopan ulkopuolelta, Toimitusaika kannattaa myös kontrolloida ja maksuväline, yleensä Pay pal-vaihtoehto mukana kiinalaisissa tuotteissa. Aina ei ole kuitenkaan helppoa tietää mistä tavaraa lähetetään ja jos on vähänkään epäselvää onko tuote Kiinasta vai ei, jätän ostamatta.
Klarnaa olen käyttänyt monen vuoden ajan ja se on yleensä toiminut moitteettomasti. Joskus ollut jotain häikkää, mutta se on selvinnyt. Klarnan hyvä puoli on valinnanvara, jos en ole varma mistä tuote on tulossa valitsen maksaa vasta kun tuote on perillä.- Anonyymi00013
Noista nettiostoksista vielä. Firma oli Cladova, tai jotain sen
tapaista. Sain heihin yhteyttä FB:ssa ja sain tietää että heidän
Euroopan konttorinsa oli Hollannissa. Sain jopa osoitteen
sinne. Odottelin vastausta, mutta sitten tulikin vastaus
Hollannista, Hollannin Postilaitoksen kuoressa, että sellaista
firmaa ei kyseissä osoitteessa ole eikä muuallakaan Hollannissa.
Klarna valitteli tapahtunutta, sinne meni 400 kr + postikulut.
Sellaisia ostoksia oli varmaan kertynyt sille kiinalaiselle kuljetus-
firmalle enemmänkin. Voivat myydä vaatekappaleet toiseen
kertaan.
/MdK
Yön silmä jo taitaa meitä kurkistella.
Touhun päivä ollut.
Aamupäivällä vein veljeni kotiin Tampereelle. Tarkistin hänen kirjepostinsa.
Iltapäivällä pojan kanssa asiointireissun teimme tuohon kotikaupunkiini.
Poika vaihtoi eteisessäni palaneen lampun kattoon.
On niin katossa kiinni korkealla, etten hirvinnyt itse ruveta sinne kiipeilemään.
No tietysti noita tavanomaisiakin askareita riittää, mutta noin klo 18 aikaan lähdimme kalaan. Pientä tihkusadetta välillä, mutta minkä kesä kastelee sen se myös kuivaa, sanotaan,
3-kilonen hauki tarttui vieheeseen.
Sen jälkeen lämmitimme saunan, järvessäkin pyörähdin.
Juttelimme niitä näitä, vanhojakin asioita muistellen.
Kun näitä rakkaita maisemia katselin, ajattelin, että kunpa noiden ei niin henkisesti terveiden maailmanjohtajien sotainto ei tänne asti riittäisi.
Rauhaisaa untenmaata kaikille.- Anonyymi00014
Meneekö kehitys liian nopeasti eteenpäin ja onko se tarpeellista ?
Teknologia/IT- alan kehitys on niin nopeaa, että tuskin ihmisaivot
ovat kehittyneet sen kanssa samaan tahtiin.
Ihmisille on tullut paljon uusia haitallisia oireita,
kun keskittymiskyvyn kapasiteetti ei riitä enää,
Esim. tietokoneessa yhtyy ihmisen tieto tiedottomuuteen.Sunnuntaiaamua elelen, ja sateita ikkunasta katselen, tosin tällä hetkellä ei sada, mutta koko ajan yöllä vettä tuli, herätteli mokoma, kun ikkunapeltiin ropisi.
Jokohan on apua vesitilanteeseen?
Eilinen päivä meni tarmonpuuskan avuin tehokkaasti, siivosin perusteellisesti ja sitten vielä porkkanasämpylöitä leivoin, maistuu nuo kaupan leivät, no sanoisinko, ei miltään.
Sauna kruunasi päivän ja vielä parvekkeella istuen sain onnistuneen päivän lopetettua.
Ano 00014 samoilla linjoilla olen kanssasi, ei ehdi hitaammat (meitä on paljon) mukaan tämän
kehityksen kulkuun, ainakin vanhemmat putoaa kelkasta.
Kaikkea pitää kyseenalaistaa, luottaa ei voi kuin siihen omaan ajatukseen ja se ei enää riitä.
Mihinkään ei voi uskoa, jopa tunnetut henkilöt valjastetaan mainosmiehiksi/ naisiksi ja puhumaan asiaa, mikä ei paikkaansa pidä.
Yksi suuri bisnes on nuo lääkefirmat, jotka mainostavat tuotteitaan ja lopputulos on, että ihmeitä ei tapahdu.
Datakeskuksia rakennetaan ja nyt nekin jo suurennuslasin alla, näin radiosta kuulin.
Nyt olisi osattava löytää ne oikeat totuutta julki tuovat, mutta siinäpä onkin tenkkapoo meille monelle.
Suomessa toimivia yrityksiä minäkin yritän aina tavoittaa ja aina olen löytänytkin, mutta alkumaa vasta tavaran tulon myötä selviää.
Kerran yritin Tampereen suunnasta tilatun tavaran palauttaa, mutta olisi 60 euroa palautus maksanut, jäi tekemättä.
Katselen kaupassa vaatetuotteita, niin useamassa lukee valmistusmaa ulkomailla, ja usein Kiinan suunnasta.
Onnekseni on tuo tarve uusista vaatteista aina vaan vähenee ja tarkemmin ajatellen jää tilaukset tekemättä.
Klarna on hyvin toiminut myös minun osallani, kuten Palomakin kerroit, ikävä vaan, että aina jotain selvitettävää tuotteista löytyy.
Olipa hyvä, että sormesi ei suurempia harmeja esittänyt, hyvä lääkärille vielä kertoilla tämäkin tapaturma.
Olen kanssasi samaa mieltä Mdk, hyvä, että on saatu palsta parempaan kuntoon, voi kirjoitella niitä näitä, ei aina joku pilkkakirves osumaa etsimässä.
Eihän asia maata kaatava ole, mutta innostus sammuu, kun aina vain ilkeyksiä esiin tuodaan, kuitenkin aika monelle on hyvä ajankulu tämäkin.
Kertoilet aina niin lämpimin mielin veljestäsi ja perheestäsi, läheisiä olette, yhteisiä puuhia harrastatte Eliaana.
Eihän veneellä olo sateesta harmia tunne, jos ei nyt kaatamalla vettä tule, mielenkiintoa vaan lisää, lämmin sade ihollekin hyvää tekee. nykyisin sadevarusten ei edes kastumaan pääse.
Olipa monen ruokaveron painoinen kala, ruodotkaan isossa kalassa ei niin hankalia ole, minun vastenmielisyys haukea kohtaan ei vaan ohi mene.
Tytärkin kertoili kalapullia tehneensä isosta hauesta, voisi olla, että tietämättäni niitä söisinkin, ennakkoluulo ruokkii tätäkin tunnetta,,ehkä.
Nyt katselen miten päivä alkaa sujumaan, kai se menee entisiä latujaan, kuljeskelen tietokone, telkkari, parveke ja keittiö väliä, kuluu se päivä näinkin.
Soittelin eilen kälylleni ja ei tunnistanut minua, kohteliaasti tervehti ja kun mainitsin, tunnetko vastaus oli, että en.
Kysyin muistatko veljesi, vastaus tuli selkeästi, totta kai ja veljen vaimo asuu tien toisella puolen, kerroin että juuri hän minä olenkin.
Nauruksi mene, hän sanoi nimet unohtaneensa kokonaan.
Hoivakotiin toivoi pääsevänsä ja ehkä se onnistuukin, kun näkö niin paljon huonontunut.
Tätä tämä elämä näillä kymmenillä on ja mihin vielä johtaneenkaan?
Iloa päiväänne, sadetta pidellen se iltaan joutuu.- Anonyymi00015
Hil-la kirjoitti:
Sunnuntaiaamua elelen, ja sateita ikkunasta katselen, tosin tällä hetkellä ei sada, mutta koko ajan yöllä vettä tuli, herätteli mokoma, kun ikkunapeltiin ropisi.
Jokohan on apua vesitilanteeseen?
Eilinen päivä meni tarmonpuuskan avuin tehokkaasti, siivosin perusteellisesti ja sitten vielä porkkanasämpylöitä leivoin, maistuu nuo kaupan leivät, no sanoisinko, ei miltään.
Sauna kruunasi päivän ja vielä parvekkeella istuen sain onnistuneen päivän lopetettua.
Ano 00014 samoilla linjoilla olen kanssasi, ei ehdi hitaammat (meitä on paljon) mukaan tämän
kehityksen kulkuun, ainakin vanhemmat putoaa kelkasta.
Kaikkea pitää kyseenalaistaa, luottaa ei voi kuin siihen omaan ajatukseen ja se ei enää riitä.
Mihinkään ei voi uskoa, jopa tunnetut henkilöt valjastetaan mainosmiehiksi/ naisiksi ja puhumaan asiaa, mikä ei paikkaansa pidä.
Yksi suuri bisnes on nuo lääkefirmat, jotka mainostavat tuotteitaan ja lopputulos on, että ihmeitä ei tapahdu.
Datakeskuksia rakennetaan ja nyt nekin jo suurennuslasin alla, näin radiosta kuulin.
Nyt olisi osattava löytää ne oikeat totuutta julki tuovat, mutta siinäpä onkin tenkkapoo meille monelle.
Suomessa toimivia yrityksiä minäkin yritän aina tavoittaa ja aina olen löytänytkin, mutta alkumaa vasta tavaran tulon myötä selviää.
Kerran yritin Tampereen suunnasta tilatun tavaran palauttaa, mutta olisi 60 euroa palautus maksanut, jäi tekemättä.
Katselen kaupassa vaatetuotteita, niin useamassa lukee valmistusmaa ulkomailla, ja usein Kiinan suunnasta.
Onnekseni on tuo tarve uusista vaatteista aina vaan vähenee ja tarkemmin ajatellen jää tilaukset tekemättä.
Klarna on hyvin toiminut myös minun osallani, kuten Palomakin kerroit, ikävä vaan, että aina jotain selvitettävää tuotteista löytyy.
Olipa hyvä, että sormesi ei suurempia harmeja esittänyt, hyvä lääkärille vielä kertoilla tämäkin tapaturma.
Olen kanssasi samaa mieltä Mdk, hyvä, että on saatu palsta parempaan kuntoon, voi kirjoitella niitä näitä, ei aina joku pilkkakirves osumaa etsimässä.
Eihän asia maata kaatava ole, mutta innostus sammuu, kun aina vain ilkeyksiä esiin tuodaan, kuitenkin aika monelle on hyvä ajankulu tämäkin.
Kertoilet aina niin lämpimin mielin veljestäsi ja perheestäsi, läheisiä olette, yhteisiä puuhia harrastatte Eliaana.
Eihän veneellä olo sateesta harmia tunne, jos ei nyt kaatamalla vettä tule, mielenkiintoa vaan lisää, lämmin sade ihollekin hyvää tekee. nykyisin sadevarusten ei edes kastumaan pääse.
Olipa monen ruokaveron painoinen kala, ruodotkaan isossa kalassa ei niin hankalia ole, minun vastenmielisyys haukea kohtaan ei vaan ohi mene.
Tytärkin kertoili kalapullia tehneensä isosta hauesta, voisi olla, että tietämättäni niitä söisinkin, ennakkoluulo ruokkii tätäkin tunnetta,,ehkä.
Nyt katselen miten päivä alkaa sujumaan, kai se menee entisiä latujaan, kuljeskelen tietokone, telkkari, parveke ja keittiö väliä, kuluu se päivä näinkin.
Soittelin eilen kälylleni ja ei tunnistanut minua, kohteliaasti tervehti ja kun mainitsin, tunnetko vastaus oli, että en.
Kysyin muistatko veljesi, vastaus tuli selkeästi, totta kai ja veljen vaimo asuu tien toisella puolen, kerroin että juuri hän minä olenkin.
Nauruksi mene, hän sanoi nimet unohtaneensa kokonaan.
Hoivakotiin toivoi pääsevänsä ja ehkä se onnistuukin, kun näkö niin paljon huonontunut.
Tätä tämä elämä näillä kymmenillä on ja mihin vielä johtaneenkaan?
Iloa päiväänne, sadetta pidellen se iltaan joutuu."Olen kanssasi samaa mieltä Mdk, hyvä, että on saatu palsta parempaan kuntoon, voi kirjoitella niitä näitä, ei aina joku pilkkakirves osumaa etsimässä."
Kannattaa toki ylpeillä, että olette saaneet palstan oarempaan kuntoon.
Kunnossa pysyy palsta jos tuo ruosu MdK pitää sormensa kurissa eikä levittele valheita ja käytä rumaa kieltä. - Anonyymi00016
Anonyymi00015 kirjoitti:
"Olen kanssasi samaa mieltä Mdk, hyvä, että on saatu palsta parempaan kuntoon, voi kirjoitella niitä näitä, ei aina joku pilkkakirves osumaa etsimässä."
Kannattaa toki ylpeillä, että olette saaneet palstan oarempaan kuntoon.
Kunnossa pysyy palsta jos tuo ruosu MdK pitää sormensa kurissa eikä levittele valheita ja käytä rumaa kieltä.Palsta pysyy kunnossa kun provosoijat ja kahta ruosua vihaavat
hillitsevät omaa kielenkäyttöään. Metsä vastaa niinkuin sinne
huudetaan. Palstalla on valvojat ja tiedetään kyllä provokaatio-
lähteet.
/MdK - Anonyymi00017
Hil-la kirjoitti:
Sunnuntaiaamua elelen, ja sateita ikkunasta katselen, tosin tällä hetkellä ei sada, mutta koko ajan yöllä vettä tuli, herätteli mokoma, kun ikkunapeltiin ropisi.
Jokohan on apua vesitilanteeseen?
Eilinen päivä meni tarmonpuuskan avuin tehokkaasti, siivosin perusteellisesti ja sitten vielä porkkanasämpylöitä leivoin, maistuu nuo kaupan leivät, no sanoisinko, ei miltään.
Sauna kruunasi päivän ja vielä parvekkeella istuen sain onnistuneen päivän lopetettua.
Ano 00014 samoilla linjoilla olen kanssasi, ei ehdi hitaammat (meitä on paljon) mukaan tämän
kehityksen kulkuun, ainakin vanhemmat putoaa kelkasta.
Kaikkea pitää kyseenalaistaa, luottaa ei voi kuin siihen omaan ajatukseen ja se ei enää riitä.
Mihinkään ei voi uskoa, jopa tunnetut henkilöt valjastetaan mainosmiehiksi/ naisiksi ja puhumaan asiaa, mikä ei paikkaansa pidä.
Yksi suuri bisnes on nuo lääkefirmat, jotka mainostavat tuotteitaan ja lopputulos on, että ihmeitä ei tapahdu.
Datakeskuksia rakennetaan ja nyt nekin jo suurennuslasin alla, näin radiosta kuulin.
Nyt olisi osattava löytää ne oikeat totuutta julki tuovat, mutta siinäpä onkin tenkkapoo meille monelle.
Suomessa toimivia yrityksiä minäkin yritän aina tavoittaa ja aina olen löytänytkin, mutta alkumaa vasta tavaran tulon myötä selviää.
Kerran yritin Tampereen suunnasta tilatun tavaran palauttaa, mutta olisi 60 euroa palautus maksanut, jäi tekemättä.
Katselen kaupassa vaatetuotteita, niin useamassa lukee valmistusmaa ulkomailla, ja usein Kiinan suunnasta.
Onnekseni on tuo tarve uusista vaatteista aina vaan vähenee ja tarkemmin ajatellen jää tilaukset tekemättä.
Klarna on hyvin toiminut myös minun osallani, kuten Palomakin kerroit, ikävä vaan, että aina jotain selvitettävää tuotteista löytyy.
Olipa hyvä, että sormesi ei suurempia harmeja esittänyt, hyvä lääkärille vielä kertoilla tämäkin tapaturma.
Olen kanssasi samaa mieltä Mdk, hyvä, että on saatu palsta parempaan kuntoon, voi kirjoitella niitä näitä, ei aina joku pilkkakirves osumaa etsimässä.
Eihän asia maata kaatava ole, mutta innostus sammuu, kun aina vain ilkeyksiä esiin tuodaan, kuitenkin aika monelle on hyvä ajankulu tämäkin.
Kertoilet aina niin lämpimin mielin veljestäsi ja perheestäsi, läheisiä olette, yhteisiä puuhia harrastatte Eliaana.
Eihän veneellä olo sateesta harmia tunne, jos ei nyt kaatamalla vettä tule, mielenkiintoa vaan lisää, lämmin sade ihollekin hyvää tekee. nykyisin sadevarusten ei edes kastumaan pääse.
Olipa monen ruokaveron painoinen kala, ruodotkaan isossa kalassa ei niin hankalia ole, minun vastenmielisyys haukea kohtaan ei vaan ohi mene.
Tytärkin kertoili kalapullia tehneensä isosta hauesta, voisi olla, että tietämättäni niitä söisinkin, ennakkoluulo ruokkii tätäkin tunnetta,,ehkä.
Nyt katselen miten päivä alkaa sujumaan, kai se menee entisiä latujaan, kuljeskelen tietokone, telkkari, parveke ja keittiö väliä, kuluu se päivä näinkin.
Soittelin eilen kälylleni ja ei tunnistanut minua, kohteliaasti tervehti ja kun mainitsin, tunnetko vastaus oli, että en.
Kysyin muistatko veljesi, vastaus tuli selkeästi, totta kai ja veljen vaimo asuu tien toisella puolen, kerroin että juuri hän minä olenkin.
Nauruksi mene, hän sanoi nimet unohtaneensa kokonaan.
Hoivakotiin toivoi pääsevänsä ja ehkä se onnistuukin, kun näkö niin paljon huonontunut.
Tätä tämä elämä näillä kymmenillä on ja mihin vielä johtaneenkaan?
Iloa päiväänne, sadetta pidellen se iltaan joutuu.Sunnuntai on täällä pilvinen. Olin tapani mukaan aikaisin lenkillä,
että ehdin sen tehdä, ennenkuin sade alkaa.
Kun luen Hil-lan kuvauksia päiviensä touhuista, niin kuullostaa
aivan omilta puuhiltani. Samanlaista on myös, kun kuuntelen mitä
sisareni puuhastelee aikansa kuluksi. Hän muutti 8 vuotta sitten
maalaistalosta, missä hän oli asunut yli 60 vuotta, kaupunkiasuntoon.
Hän pelkäsi elämänmuutosta, mutta minä "yllytin" muuttamaan, asuin
silloin Hämeenlinnassa. Niin hän muutti, eikä ole katunut. Hän on aivan
nuortunut, kun kaikkea mistä hän pitää, on aivan lähellä tarjolla , eikä
tarvitse kummemmin varustautua, voi lähteä vaikkapa teatteriin tai
konserttiin. Soitamme aina perjantaisin toisillemme, kun hän on tullut
saunalta, missä hän käy naapurin leskirouvan kanssa.
Eliaana kirjoitti kalareissusta. Se toi mieleeni idyllisen kuvan lapsuudesta,
kun sota oli loppunut ja koko perhe lähti käymään isän siskon luona parin-
kymmenen kilometrin päässä. Hevosella mentiin. Hevonen ja kiesit jätettiin
järven rannalle aidattuun hakaan ja loppumatka käveltiin järven rantaa
pitkin polulla, peräkanaa. Oli lauantai-ilta. Kaikki tyyntä ja rauhallista,
Aurinko alkoi laskea ja kimalteli kaislikossa peilikuvana. Ykskaks loiskahti
kaislikossa jotakin. Isä totesi että se oli "iso hauen köriläs". Tuo kuva perheen
kävelystä ja siitä hauesta on etsaantunut mieleen niin tarkkana kuvana, että
muistan senkin, että isä käveli edellä, hevosen valjaat olkapäällä, veli käveli
isän perässä, sitten oli äiti ja kantoi 2-3 kuukauden ikäistä pikkuveljeä sylis-
sään, sitten oltiin me sisarukset. Minä olin viimeisenä, kun polun varrella
oli tutkittavaa ja mesimarjoja... Isä huuteli välillä, että pysyttelisin kintereillä.
Muistikuvia menneisyydestä saattaa pulpahtaa esille, mutta ei aina pulpahda
tästä päivästä. Huomasin aamulla ennen lenkille lähtöä, että sohvalta puuttuu
limen värinen peite. Sellaisia minulla on kaksi. Ja se toinen oli sängyn päällä.
Etsin sen paria, mutta en löytänyt ja olin aivan varma että se oli vielä eilen
sohvalla. - Tein sitten lenkin ja kun tulin takaisin ja avasin ulko-oven, niin
ensimmäisenä näin olohuoneen ikkunan ja siinä roikkuvan limen värisen peit-
teen! - Olin laittanut sen siihen eilen, kun aurinko oikein porotti ikkunaan
eikä sälekaihtimien suoja riittänyt, niin kiepsautin sen peiton antamaan lisää
varjoa.
Hil-la kertoi muistisairaasta kälystään. Minulla on muistisairas ystävätär.
Hän kertoi eräästä päivästä viimekesänä, kun eräs nuori mies pysähtyi heidän
tonttinsa kohdalla, kun hän oli kukkia kastelemassa ja alkoi jutella kuin vanhalle
tutulle. Ystävätär oli kysynyt mieheltä onko hän uusi paikkakunnalla, kun hän
ei tunne vaikka on asunut samassa talossa yli 50 vuotta ja tuntee kyllä kaikki
asukkaat lähistöllä. - Mutta mamma! Etkö sinä tunne minua?
Nuori mies oli hänen poikansa!
Minulle hän sanoi, että hän tietää että olemme tunteneet toisemme kauan, ei
muista kuinka kauan. Kerroin, että olemme tuntenee toisemme 40-vuotiaasta
saakka ja nyt olemme kohta 90. Muisti pettää molemmilla. Minä muistan iki-
vanhat asiat. Nyt saattaa unohtua jo eilisen päivän tapahtumat.
Mutta on hyvä, kun vatsa alkaa mouruta, että nyt on varmaankin kurkku poikki,
kun ei tule ruokaa! Lähdenpä valikoimaan jotakin pakasteesta, ja vaiennan
mouruajan!
Heippa!
/MdK - Anonyymi00019
Anonyymi00016 kirjoitti:
Palsta pysyy kunnossa kun provosoijat ja kahta ruosua vihaavat
hillitsevät omaa kielenkäyttöään. Metsä vastaa niinkuin sinne
huudetaan. Palstalla on valvojat ja tiedetään kyllä provokaatio-
lähteet.
/MdKNiin tehdään. Vastataan huutoon. Pitää olla tarkkana kuka provoo ja ketä.
Onko palstan siivoamisesta kirjoittaminen provo? Kuka siivoo ja kenen tekstejä?
Onko joku eritoten ansioitunut saadakseen palstalle rauhan?
Onko jatkuva huomauttaminen palstan rauhasta provo?
Entä kyseleminen? - Anonyymi00020
Anonyymi00019 kirjoitti:
Niin tehdään. Vastataan huutoon. Pitää olla tarkkana kuka provoo ja ketä.
Onko palstan siivoamisesta kirjoittaminen provo? Kuka siivoo ja kenen tekstejä?
Onko joku eritoten ansioitunut saadakseen palstalle rauhan?
Onko jatkuva huomauttaminen palstan rauhasta provo?
Entä kyseleminen?Provoihin ei vastata saatujen ohjeitten mukaan.
- Anonyymi00021
Anonyymi00020 kirjoitti:
Provoihin ei vastata saatujen ohjeitten mukaan.
Jotkut ovat herkempiä provosoitumaan kuin toiset.
Kyllä kaikilla pitää olla samanlainen oikeus vastata metsän huutoon. Anonyymi00021 kirjoitti:
Jotkut ovat herkempiä provosoitumaan kuin toiset.
Kyllä kaikilla pitää olla samanlainen oikeus vastata metsän huutoon.Kaunis uusi viikko alkamassa ja päättyykin sitten kesän juhlintaan juhannukseen, monelle toiveita täyttävään juhla-aikaan.
Monille tämä auringon taivaalla näkyminen on ajaa Aavasaksalle, sillä siellähän se on mahdollista nähdä.
Valoisa on yö täällä etelämpänäkin ja kannattaa sitä hieman vähemmälle nukkumiselle jättää tämän valaisuuden todetakseen.
Itselläni ei juhannus juurikaan mitään muuta, toki kesän ihanuuden koen silloinkin ja ehkä ruuat jotain perinteisiä laitan, muistelen taakse jääneitä juhannuksia.
Ehkä joku muistaisi ja osaisi kertoa juhannustaikojen tekemisistä minä en ole kokeillut mitään.
Noista oikeuksista mistä ano 00020 mainitsit, on oikeus vastailla, mutta muistettava myös vastuu omista puheistaan, loukkaavaa viestiä ei ole lupa kirjoittaa.
Käytin väärää sanaa kun totesin, että mukava kun palstalle on "saatu" rauha, en itseäni tarkoittanut tämän asian yhteyteen, en ole mitään aikaan saanut, joillekin muille se kiitos kuuluu.
Tärkeintä kuitenkin olisi, että tämä jatkuisi ja voisi hyvillä mielin viestinsä ilmoille laittaa.
Ehkä olisi hyvä, jos ei joka sanaa käänneltäisi niin, että jotakin hankalaa esiin saataisiin.
Mdk kertomat aina niin rikkaina ja elävän tuntuisesti esiin tulevat esiin, kunpa löytyisi samaan tapaan kertojia, ketju olisi enemmän kuin ilo lukea ja vastailla.
Hyvä on muistisi, kun kaiken elävästi esiin tuot ja kokemuksia elämäsi kulusta paljon jäänyt mieleen.
Tämä ketju on omiaan muistoille, kuin myös tämän päivän arkielämän kertomiseen. ei vaatimuksia, jokaisella lupa ajatuksensa purkaa, iloa tuottaen.
Paljon kysymyksiä ano 00019 miten noihin vastaisi, no ainakin niin, että hyvä jos on joku saanut tämän rauhan palstalle aikaan, siitä voimme nauttia kaikki, lukea asiallisia kysymyksiä, vastauksia ja jotain muutakin asiaa.
Nyt päivän viettoon, mitä tuokaan tullessaan, on aivan tuntematon,, tulevaisuus;)- Anonyymi00022
Hil-la kirjoitti:
Kaunis uusi viikko alkamassa ja päättyykin sitten kesän juhlintaan juhannukseen, monelle toiveita täyttävään juhla-aikaan.
Monille tämä auringon taivaalla näkyminen on ajaa Aavasaksalle, sillä siellähän se on mahdollista nähdä.
Valoisa on yö täällä etelämpänäkin ja kannattaa sitä hieman vähemmälle nukkumiselle jättää tämän valaisuuden todetakseen.
Itselläni ei juhannus juurikaan mitään muuta, toki kesän ihanuuden koen silloinkin ja ehkä ruuat jotain perinteisiä laitan, muistelen taakse jääneitä juhannuksia.
Ehkä joku muistaisi ja osaisi kertoa juhannustaikojen tekemisistä minä en ole kokeillut mitään.
Noista oikeuksista mistä ano 00020 mainitsit, on oikeus vastailla, mutta muistettava myös vastuu omista puheistaan, loukkaavaa viestiä ei ole lupa kirjoittaa.
Käytin väärää sanaa kun totesin, että mukava kun palstalle on "saatu" rauha, en itseäni tarkoittanut tämän asian yhteyteen, en ole mitään aikaan saanut, joillekin muille se kiitos kuuluu.
Tärkeintä kuitenkin olisi, että tämä jatkuisi ja voisi hyvillä mielin viestinsä ilmoille laittaa.
Ehkä olisi hyvä, jos ei joka sanaa käänneltäisi niin, että jotakin hankalaa esiin saataisiin.
Mdk kertomat aina niin rikkaina ja elävän tuntuisesti esiin tulevat esiin, kunpa löytyisi samaan tapaan kertojia, ketju olisi enemmän kuin ilo lukea ja vastailla.
Hyvä on muistisi, kun kaiken elävästi esiin tuot ja kokemuksia elämäsi kulusta paljon jäänyt mieleen.
Tämä ketju on omiaan muistoille, kuin myös tämän päivän arkielämän kertomiseen. ei vaatimuksia, jokaisella lupa ajatuksensa purkaa, iloa tuottaen.
Paljon kysymyksiä ano 00019 miten noihin vastaisi, no ainakin niin, että hyvä jos on joku saanut tämän rauhan palstalle aikaan, siitä voimme nauttia kaikki, lukea asiallisia kysymyksiä, vastauksia ja jotain muutakin asiaa.
Nyt päivän viettoon, mitä tuokaan tullessaan, on aivan tuntematon,, tulevaisuus;)Mdk:ko se onkin tärkein.
Kiitoksen annat, mutta mistä hyvästä?
Säälistä, että edes hän pysyy mukanasi satuilemassa!
Hyvää jatkoa sinulle seurassaan! - Anonyymi00023
Anonyymi00022 kirjoitti:
Mdk:ko se onkin tärkein.
Kiitoksen annat, mutta mistä hyvästä?
Säälistä, että edes hän pysyy mukanasi satuilemassa!
Hyvää jatkoa sinulle seurassaan!" totesin, että mukava kun palstalle on "saatu" rauha,"
Palstalla on kyllä muitakin ketjuja kuin Keinutuoli.
Joissa rauha vallitsee. - Anonyymi00024
Hil-la kirjoitti:
Kaunis uusi viikko alkamassa ja päättyykin sitten kesän juhlintaan juhannukseen, monelle toiveita täyttävään juhla-aikaan.
Monille tämä auringon taivaalla näkyminen on ajaa Aavasaksalle, sillä siellähän se on mahdollista nähdä.
Valoisa on yö täällä etelämpänäkin ja kannattaa sitä hieman vähemmälle nukkumiselle jättää tämän valaisuuden todetakseen.
Itselläni ei juhannus juurikaan mitään muuta, toki kesän ihanuuden koen silloinkin ja ehkä ruuat jotain perinteisiä laitan, muistelen taakse jääneitä juhannuksia.
Ehkä joku muistaisi ja osaisi kertoa juhannustaikojen tekemisistä minä en ole kokeillut mitään.
Noista oikeuksista mistä ano 00020 mainitsit, on oikeus vastailla, mutta muistettava myös vastuu omista puheistaan, loukkaavaa viestiä ei ole lupa kirjoittaa.
Käytin väärää sanaa kun totesin, että mukava kun palstalle on "saatu" rauha, en itseäni tarkoittanut tämän asian yhteyteen, en ole mitään aikaan saanut, joillekin muille se kiitos kuuluu.
Tärkeintä kuitenkin olisi, että tämä jatkuisi ja voisi hyvillä mielin viestinsä ilmoille laittaa.
Ehkä olisi hyvä, jos ei joka sanaa käänneltäisi niin, että jotakin hankalaa esiin saataisiin.
Mdk kertomat aina niin rikkaina ja elävän tuntuisesti esiin tulevat esiin, kunpa löytyisi samaan tapaan kertojia, ketju olisi enemmän kuin ilo lukea ja vastailla.
Hyvä on muistisi, kun kaiken elävästi esiin tuot ja kokemuksia elämäsi kulusta paljon jäänyt mieleen.
Tämä ketju on omiaan muistoille, kuin myös tämän päivän arkielämän kertomiseen. ei vaatimuksia, jokaisella lupa ajatuksensa purkaa, iloa tuottaen.
Paljon kysymyksiä ano 00019 miten noihin vastaisi, no ainakin niin, että hyvä jos on joku saanut tämän rauhan palstalle aikaan, siitä voimme nauttia kaikki, lukea asiallisia kysymyksiä, vastauksia ja jotain muutakin asiaa.
Nyt päivän viettoon, mitä tuokaan tullessaan, on aivan tuntematon,, tulevaisuus;)Hyvää juhannusviikon maanantaita!
Sateen ropinaan herättiin täällä Itäjöötanmaalla, mutta kyllä se kohta hellittää.
Iltapäivällä on terveyskeskuksessa käynti. Naapuritalossa se on, joten minun
ei tarvitse kummemmin varustautua vaikka vielä sataisi . Voisin kävellä ostos-
keskuksen läpi, mennä päätyovesta ulos ja kävellä seuraavalle tontille.
Monenlaista juhannusta on tullut vietettyä. On katseltu aurinkoa Aava-
saksalla, kun se vaan pysähtyi vähäksi aikaa ja alkoi sitten nousta taas
uuteen päivään (joka kaiken muuttaa voi).
On poltettu monta juhannuskokkoa, grillattu kokossa makkaroita.
Nuorena tyttönä tehtiin taikoja, kerättiin kukkia tyynyn alle ja toivottiin,
että unessa näkisi tulevan miehensä. Mutta unessa näkyi vaan heinän-
seivästystyöt. Tuleva mies näkyi sitten Hämeenlinnan legendaarisessa
urheiluhallissa, missä järjestettiin tanssit pari kertaa viikossa. 8.4.1962
on päivä, jonka muistan.
Erikoisin juhannus oli joskus 40-luvulla. kun sota oli jo loppunut
ja isäkin oli kotona, niin äiti oli kuullut, että Savossa on ollut tapana koris-
tella tupa tuoreilla lehdillä ja kukkasilla. En tiedä, minkälainen mielikuva
hänellä oli tuosta koristelusta, mutta koko perhe lähti riipimään lehtiä
puista ja pensaista vasuihin ja koreihin. Kukkia kerättiin myös isot määrät.
Sitten äiti alkoi itse somistuspuuhan ja juuriharjalla pestyn, mäntysuovalta
tuoksuvan tuvan lattialle hän levitti koivun lehtiä, joitten tuoksu voitti
mäntysuovan tuoksun. Kukkia maljakoihin ja pitkiä oksia pikkusaaveihin.
Tupa oli kohta kuin lehtimaja.
Seuraavana päivänä tuli vieraita (kaupunkilaisia). Lattialla olleet puunlehdet
olivat jo hieman kuivahtaneet ja olivat käppyrällä, kun vieraat tulivat ovesta
sisälle. He pysähtyivät ja olivat hetken hiljaa. Päät kääntyivät ylösalas, pitkin
seiniä, puolelta toiselle. Sitten yksi heistä parahti: - Herrajestas, mitä täällä
on tehty??!!!
Isä selitti, että "on vaen vualittu savolaisperinnettä juhannuksen kunniaks!"
Mutta se jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi perinteen vaalimisjutuksi.
Osoittautui että jälkisiivous oli työläämpää kuin itse koristelu.
Eräänä juhannuksena olin Skoonessa ja menimme juhannusaattona entisen
YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöldin eläkeläisasunnon (museo nykyään)
tontille Backåkraan. Yhtäkkiä tuli kauhea ukonilma ja kaikille juhlijoille tuli
kiire kotiin!
Nyt kun kuningaspari viettää kutahäitänsä, niin muistuu mieleen juhannus
1978, kun prinsessa oli alle vuoden ikäinen, niin olin vanhempieni kanssa
Öölannissa viettämässä juhannusta. Kuningasparilla on kesälinna saarella
ja puistossa saa/sai kävellä vapaasti. Isä oli innoissaan ja otti kuvia kuninkaan
Porschesta, joka oli parkkeerattu keittiöpuolen rappusten lähelle. Hän otti
kuvan myös kuninkaallisesta vaippapaketista eteisen ikkunalla!
Ei ehkä onnistuisi tänä päivänä, turvallisuus ja luotto toisiin ihmisiin on poissa,
Vietän juhannuksen omissa oloissani. Ruokailuun kuuluu aina uudet perunat,
silli ja kermaviili ja muut asiaan kuuluvat lisukkeet, mansikkakakku tietysti
kahville.
Nyt on sade lakannut ja lähden tekemään sen pienen kävelylenkkini.
Heippa!
/MdK Anonyymi00023 kirjoitti:
" totesin, että mukava kun palstalle on "saatu" rauha,"
Palstalla on kyllä muitakin ketjuja kuin Keinutuoli.
Joissa rauha vallitsee.Olet oikeassa, taitaa rauhaa riittää koko palstalle, jos tarkkaan luet palstasta puhuinkin.
Ano 00022, miksi en voisi kiittää MdK, pidän hänen viesteistään, koska on aina jotain kivaa luettavaa.
Satuilukin olisi kivaa useammankin suulla, liian vakavia ja ikävää vain saa lukea.
Onneksi ketjuun kirjoittaa heitäkin monta joille sen kiitoksen annan, ja mielellään luen heidän elämänsä sujumisesta.
Nyt hyvillä mielin seuraan, miten naapuritalon ainoa ilman kukkia oleva parveke myös kukkaset saa kaiteelleen, iloa koko talo näkymästä.
Huomenta Korvesta@
Näin alkoi juhannusviilko, johon kuuluu mieheni syntymäpäivä. Hän on pitkin kevättä kysellyt pidetäänkö perinteiset puutarhajuhlat. Päätin, että ei, järjestelyt teettäisi minulle liian paljon työtä, joten nyt ei juhlita. Ei liioin minunkaan synttäreitä kahden viikon päästä.
Juhannuksia on takana useita, lapsena ne olivat kokoperheen picknikjuhlia. Nuorena juhannustanssit ehdottomasti mukana juhlassa. Yhden juhannuksen vietimme lasteni isän kanssa Aavasaksalla, mutta sää ei silloin suosinut yötöntä yötä, satoi vettä.
Kun ostin mökin sen jälkeen mökki oli se ainut ja oikea juhannuksen viettopaikka.
Tämä juhannusaatto on auki, ehkäpä yhdistetty kaupunki/mökkiaatto. Kajaanijoen varrella palaa juhannuskokko.
Tänään valmistan savulohivoileipäkakun, yllätysvieraita ja itseämme varten. Makea vielä harkinnassa.
Olen maalannut mökin pihalla, jonne olen tehnyt "ateljeen". Tänään kun heräsin ja katsoin uutta maalauksen alkua, suunnitelmat päässäni muuttuivat. Maalasin kolme orvokkia roiskepohjalle. Kun lähetin kuvat miehelleni hän ilahtui ja kehui, kiva, että maalasit minut mukaan uuteen työhösi.
Niinpä orvokit näyttivät tarkkaan katsottuina ilmeikkäiltä ukon päiltä. No, huvitti, pitää miettiä, miten jatkan.
Katsoimme TV,stä parina iltana hyviä suomalaisia elokuvia. Aki Kaurismäen Le Havre oli upeaa katsottavaa. Samoin eilinen Markku Pölläsen Kivenpyörittäjän kylä.
Hyvää alkavaa Juhannusviikkoa.- Anonyymi00025
"Katsoimme TV,stä parina iltana hyviä suomalaisia elokuvia. Aki Kaurismäen Le Havre oli upeaa katsottavaa. Samoin eilinen Markku Pölläsen Kivenpyörittäjän kylä."
Tuosta Kivenpyörittäjän kylästä tulee mieleen itse kirjailija, Heikki Turunen.
Olin tyttökaverin kanssa tanssimassa Lieksan Kevätniemen lavalla, kun
minua tuli hakemaan pojankoltiainen. Hänellä oli musta puku päällä ja
juttua tuli tulvimalla. Osoittautui että hän oli juuri päässyt ripille ja oli nyt
"aikaihminen", ainakin omasta mielestään ja oli lähtenyt isojen poikien
mukana tansseihin. Iski silmänsä minuun ja olisi halunnut kirjoitella minulle
kesän aikana, kun kerroin jättäväni Pohjois-Karjalan ja menisin Hämeeseen
muutamaksi vuodeksi. Ystäväni oli antanut osoitteeni hänelle ja niinhän
minulle tuli pitkä kirje pojankoltiaiselta, joka todella osasi kirjoittaa,
En vastannut. Ajattelin että hän on vielä lapsi. - Olin hyvin tarkka ikäeroista.
Kun kollegani (29- vuotias) pyysi minua lähtemään tansseihin, niin vastasin,
etten vanhojen ukkojen kanssa lähde mihinkään! -
Vuosia myöhemmin kävi sitten selväksi, että tuosta rippipuvussa tanssitta-
neesta pojankoltiaisesta tuli kuuluisa kirjailija. Monta hänen kirjoistaan
olen lukenut. Joensuun Elli, Simpauttaja, Kivenpyörittäjän kylä... Niissä
on paljon pohjois-karjalanmurretta, joka tuli tutuksi siellä rajaseudulla.
/MdK - Anonyymi00026
Anonyymi00025 kirjoitti:
"Katsoimme TV,stä parina iltana hyviä suomalaisia elokuvia. Aki Kaurismäen Le Havre oli upeaa katsottavaa. Samoin eilinen Markku Pölläsen Kivenpyörittäjän kylä."
Tuosta Kivenpyörittäjän kylästä tulee mieleen itse kirjailija, Heikki Turunen.
Olin tyttökaverin kanssa tanssimassa Lieksan Kevätniemen lavalla, kun
minua tuli hakemaan pojankoltiainen. Hänellä oli musta puku päällä ja
juttua tuli tulvimalla. Osoittautui että hän oli juuri päässyt ripille ja oli nyt
"aikaihminen", ainakin omasta mielestään ja oli lähtenyt isojen poikien
mukana tansseihin. Iski silmänsä minuun ja olisi halunnut kirjoitella minulle
kesän aikana, kun kerroin jättäväni Pohjois-Karjalan ja menisin Hämeeseen
muutamaksi vuodeksi. Ystäväni oli antanut osoitteeni hänelle ja niinhän
minulle tuli pitkä kirje pojankoltiaiselta, joka todella osasi kirjoittaa,
En vastannut. Ajattelin että hän on vielä lapsi. - Olin hyvin tarkka ikäeroista.
Kun kollegani (29- vuotias) pyysi minua lähtemään tansseihin, niin vastasin,
etten vanhojen ukkojen kanssa lähde mihinkään! -
Vuosia myöhemmin kävi sitten selväksi, että tuosta rippipuvussa tanssitta-
neesta pojankoltiaisesta tuli kuuluisa kirjailija. Monta hänen kirjoistaan
olen lukenut. Joensuun Elli, Simpauttaja, Kivenpyörittäjän kylä... Niissä
on paljon pohjois-karjalanmurretta, joka tuli tutuksi siellä rajaseudulla.
/MdKOlen myös lukenut, ja olen samaa mieltä kuin UKK, joka kirjoitti Turuselle kirjeen jossa kiitti hienosta kirjasta, Simpauttajasta, mutta kehotti tekemään muutakin, kuin saman toistoa mitä olivat sitä seuranneet kirjat, Turunen muuttui tylsäksi paikallaan polkijaksi, kuin Kalle Päätalo.
Hyvää alkavaa juhannusviikkoa myös alavirralta, polttelen takkaa olohuoneessa ja ulkona sateinen, kolea päivä.
Pikainen käynti kasvihuoneella näytti että viileydestä huolimatta kaikki viljelykseni voivat todella hyvin: suorastaan rehottavat, kesäkurpitsa kukassa ja pari keltaista kurpitsaa kasvaa nopeassa tahdissa jo nyt. petuniat täydessä loistossaan, munakoiso ja kurkku kasvattavat lehteä ja vartta ja tomaatit kasvattavat sekä vartta, kukkivat ja ovat täyttymässä raakileista.
Kasvimaa lähes kitketty, mies on ollut asialla siellä.
Valmistelut Livornon reissuun onalkaneet, pienin matkalaukkuni (käsipakaasi) puoliksi pakattu, tuliaisia osteltu ja alustavasti punnittu. !0 kg ja käsilaukku saa olla mukana, ei ruumaanmenevää tavaraa lyhyen vaihdon takia Köpenhaminassa.
Sitä ennen kuitenkin vietämme Juhannusta päivää etuajassa, jo torstaina, tyttären luona ja laitamme ruokaa heidän uudella blackston-paistolevyllään. Teemme taas nyyttärit ja jaamme kustannukset kolmen perheen kesken.
Olen siivoillut pikkuhiljaa huone huoneelta nyt viimeiksi yläkerran välihuoneen (yhdistetty media/kirjoitustila, jossa on suuri vuodesohva) ja vein valkoisen lankamaton pesulaan. Ajelemme nyt uudella sitikalla ja tuntuu tilavammalta kuin suzuki, kiihtyvyyskin parempi.
Muuten viikko menee futiksen tuijottamiseen, mutta yöt olen vielä jotenkuten nukkunut. Ruotsi otti murskavoiton viime yönä Tunisiasta, 5-1, se olisi ollut mukava katsoa, mutta ehkä katson kun Kolumbia pelaa avausottelunsa oliko se keskiviikkoaamuna kl. 4:00. Minut tunnistaa nykyisin helpoimmin jalkopallonpyöreistä silmistä joissa on mustia heksagonaaleja ja dai-daista jota hyräilen.
Onneksi mies otti auton nimilleen ja kontolleen ja hoitelee vakuutusasioita ja huoltoja ja kaikkea tähdellistä niin minä voin rauhassa keskittyä sekoiluun ja dai-daihin.Hyvää aamupäivää, nyt vuorostaan pilvisenä esittäytyy, sadetta odotellen päivää aloitellen.
Kahvilla ollessani radio laulaa ja ristikkolehti seurana sitä kuuntelen, väliin einettä ja, kahvia hörpin.
Tehokasta touhua, kolmea asiaa yhtä aikaa, vie mennessä, tuo tullessa elämäni onkin, ei turhia askeleita.
Muistiini on jäänyt mieheni sanat, kun roskapussia lähti viemään, huusin perään, että tuo tullessa, hänen vastaus jäi mieleen, voin tehdä uudenkin reissun, hänelle ei liikkuminenkaan vanhempana ollut vaikeaa.
On tuo MdK moneen ehtinyt ja vieläkin jaksaa kaikkea seurata ja touhuta.
Mukava on kun valotat elämäsi kirjoa meille joille ei elämässä paljonkaan ole tapahtumia, sitä arkea ja työn tekoa.
Turusen kirjoja en ole montakaan lukenut, elokuvina olen Simpauttajan ja Kivenpyörittäjän kylän katsonut, tuli jotenkin huono olo, en ehkä oikein jaksanut ymmärtää kerrontaa
Ehkä hyvinkin korkeaa kulttuuria, mutta ei uponnut minuun.
Päätalon kirjat taas puhuttivat ainakin ne ensimmäiset, kaikki olen lukenut, pitkäveteisiksi ne viimeisimmät tuli, liippasiko liian tutuilta alueilta,
Noihin aikoihin olin suuri lukemiseen innostunut, nyt ei sitten mitään, jopa kuvalehdet saavat olla rauhassa.
Olenko menettänyt elämisen seurannan, vai onko mitta täysi?
Juhannus menee minullakin ihan kotona, en kaipaa mihinkään, sillipurkki ja ne uudet perunat kuuluu minunkin juhannukseen peltirieskan kanssa, aiemmin, kun pystyin metsään menemään oksia taitoin minäkin ja niitä kotiin kannoin, maljakoihin ja taulujen päälle, pitihän kesä sisällekin saada.
Nyt tyydyn kukkasiin, jos jaksan niitä ostosten lisänä kotiin tuoda, torilta yritän perunat hakea, ovat juuri kaivetun oloisia, hintaa vilkaisin edellisellä kerralla, oli 11 euroa kilo, jospa nyt jo hieman vähemmän.
Pakkasessa on vielä pari pussia, jos en jaksa torille asti, niin eipä hätää, hyviä ovat nekin.
Pois olisi syötäväkin, kohta uusia tilalle on sovittava, aika rientää, ei aikaakaan, kun säilöntä alkaa, kurkkusalaatti ensimmäisten joukossa.
Varmaan on ilo poiketa kasihuoneeseen Paloma ja nähdä kasvun ihme, ei aikaakaan, kun satoa voi säilöön laittaa ja nautinnolla syödäkin.
Iloista matkaa sinulle ja matkakumppanille.
Jospa taas riittää jutun aihetta ja houkuttaa toisiakin purkamaan päässä pyöriviä asioita, kiva niitä olisi lukea minun, kuin toistenkin ketjussa piipahtavien.
Intoa päiväänne ja jaksamista kaiken suhteen.- Anonyymi00027
Hil-la kirjoitti:
Hyvää aamupäivää, nyt vuorostaan pilvisenä esittäytyy, sadetta odotellen päivää aloitellen.
Kahvilla ollessani radio laulaa ja ristikkolehti seurana sitä kuuntelen, väliin einettä ja, kahvia hörpin.
Tehokasta touhua, kolmea asiaa yhtä aikaa, vie mennessä, tuo tullessa elämäni onkin, ei turhia askeleita.
Muistiini on jäänyt mieheni sanat, kun roskapussia lähti viemään, huusin perään, että tuo tullessa, hänen vastaus jäi mieleen, voin tehdä uudenkin reissun, hänelle ei liikkuminenkaan vanhempana ollut vaikeaa.
On tuo MdK moneen ehtinyt ja vieläkin jaksaa kaikkea seurata ja touhuta.
Mukava on kun valotat elämäsi kirjoa meille joille ei elämässä paljonkaan ole tapahtumia, sitä arkea ja työn tekoa.
Turusen kirjoja en ole montakaan lukenut, elokuvina olen Simpauttajan ja Kivenpyörittäjän kylän katsonut, tuli jotenkin huono olo, en ehkä oikein jaksanut ymmärtää kerrontaa
Ehkä hyvinkin korkeaa kulttuuria, mutta ei uponnut minuun.
Päätalon kirjat taas puhuttivat ainakin ne ensimmäiset, kaikki olen lukenut, pitkäveteisiksi ne viimeisimmät tuli, liippasiko liian tutuilta alueilta,
Noihin aikoihin olin suuri lukemiseen innostunut, nyt ei sitten mitään, jopa kuvalehdet saavat olla rauhassa.
Olenko menettänyt elämisen seurannan, vai onko mitta täysi?
Juhannus menee minullakin ihan kotona, en kaipaa mihinkään, sillipurkki ja ne uudet perunat kuuluu minunkin juhannukseen peltirieskan kanssa, aiemmin, kun pystyin metsään menemään oksia taitoin minäkin ja niitä kotiin kannoin, maljakoihin ja taulujen päälle, pitihän kesä sisällekin saada.
Nyt tyydyn kukkasiin, jos jaksan niitä ostosten lisänä kotiin tuoda, torilta yritän perunat hakea, ovat juuri kaivetun oloisia, hintaa vilkaisin edellisellä kerralla, oli 11 euroa kilo, jospa nyt jo hieman vähemmän.
Pakkasessa on vielä pari pussia, jos en jaksa torille asti, niin eipä hätää, hyviä ovat nekin.
Pois olisi syötäväkin, kohta uusia tilalle on sovittava, aika rientää, ei aikaakaan, kun säilöntä alkaa, kurkkusalaatti ensimmäisten joukossa.
Varmaan on ilo poiketa kasihuoneeseen Paloma ja nähdä kasvun ihme, ei aikaakaan, kun satoa voi säilöön laittaa ja nautinnolla syödäkin.
Iloista matkaa sinulle ja matkakumppanille.
Jospa taas riittää jutun aihetta ja houkuttaa toisiakin purkamaan päässä pyöriviä asioita, kiva niitä olisi lukea minun, kuin toistenkin ketjussa piipahtavien.
Intoa päiväänne ja jaksamista kaiken suhteen.Yöllä oli satanut ja ennusteen mukaan tulee päivän aikana
lisää. Tein lenkin heti herättyäni, niin sekin puuha on tullut
tehtyä, satoi tai paistoi.
Minulla on myös tapana ”viedä mennessä ja tuoda tullessa”
eli tänäkin aamuna kun olin lenkille lähdössä niin vein lajitel-
tavat jätteet lajitteluhuoneeseen, tullessa otin postin ensim-
mäisen kerroksen postilokerikosta.
Juhannuksen vietosta lapsuudessa tulee aina mieleen tätilä
ja isän siskon perhe. Heidän talonsa oli järven rannalla.
Kesällä tietysti paikka parhaimmillaan. Järvi oli aina tapahtu-
mien keskus.
Saunasta pääsi pulahtamaan järveen. Uitettiin hevosetkin.
Sai ratsastaa hevosen järveen. Tädin komento kaikui korvissa:
- Ei syvemmälle kuin säkäkorkeuteen!
Hauskinta oli seurata kun mummulle laitettiin kuhneamme.
Amme oli valtava tamminen sammio, joka pönkitettiin ran-
nalle ja alettiin valmistella mummulle kuhnetta.
Kerättiin kaikenmaailman yrttejä ja oksia. Päälle kaadettiin
kiehuvaa vettä ja annettiin hautua. Lopulta kaadettiin lisää
vettä, että mummu pääsi sammioon ”muhimaan”.
Pienen ähinän jalkeen mummu istui tukevasti lypsyjakkaralla
sammiossa. Pää näkyi reunan yli. Harmaan nutturansa hän
oli aukaissut ja näytti nauttivan olostaan, muuttui aivan toi-
seksi henkilöksi, kun kuoriutui mustista körttivaatteistaan ilko-
silleen, nauroi ja oli tyytyväistäkin tyytyväisempi.
Välillä kuului pamauksia ja mummu hekotteli:
- Otti kovvoo puuta vasten iänen!
– Elekeehän mummu halakasta sitä sammiota, muuten jiäpi
kuhneet kuhnimata! huuteli täti pyykkipaikalta muurinpohja-
lettuja käännellen.
Poreamme oli juuri keksitty!
Mummu uskoi vahvasti näitten kuhnekylpyjen ihmeitätekevään
ja parantavaan voimaan. Meille serkuksille mummun kuhne-
kylvyt kuuluvat rakkaimpiin lapsuusmuistoihin.
Nyt saa mennä hienoon kylpylään jos haluaa saada vastaavan
elämyksen. Mutta kyllä sauna ja tuore vasta ajaa saman asian,
varsinkin juhannussaunassa.
Heippa!
/MdK - Anonyymi00028
Anonyymi00027 kirjoitti:
Yöllä oli satanut ja ennusteen mukaan tulee päivän aikana
lisää. Tein lenkin heti herättyäni, niin sekin puuha on tullut
tehtyä, satoi tai paistoi.
Minulla on myös tapana ”viedä mennessä ja tuoda tullessa”
eli tänäkin aamuna kun olin lenkille lähdössä niin vein lajitel-
tavat jätteet lajitteluhuoneeseen, tullessa otin postin ensim-
mäisen kerroksen postilokerikosta.
Juhannuksen vietosta lapsuudessa tulee aina mieleen tätilä
ja isän siskon perhe. Heidän talonsa oli järven rannalla.
Kesällä tietysti paikka parhaimmillaan. Järvi oli aina tapahtu-
mien keskus.
Saunasta pääsi pulahtamaan järveen. Uitettiin hevosetkin.
Sai ratsastaa hevosen järveen. Tädin komento kaikui korvissa:
- Ei syvemmälle kuin säkäkorkeuteen!
Hauskinta oli seurata kun mummulle laitettiin kuhneamme.
Amme oli valtava tamminen sammio, joka pönkitettiin ran-
nalle ja alettiin valmistella mummulle kuhnetta.
Kerättiin kaikenmaailman yrttejä ja oksia. Päälle kaadettiin
kiehuvaa vettä ja annettiin hautua. Lopulta kaadettiin lisää
vettä, että mummu pääsi sammioon ”muhimaan”.
Pienen ähinän jalkeen mummu istui tukevasti lypsyjakkaralla
sammiossa. Pää näkyi reunan yli. Harmaan nutturansa hän
oli aukaissut ja näytti nauttivan olostaan, muuttui aivan toi-
seksi henkilöksi, kun kuoriutui mustista körttivaatteistaan ilko-
silleen, nauroi ja oli tyytyväistäkin tyytyväisempi.
Välillä kuului pamauksia ja mummu hekotteli:
- Otti kovvoo puuta vasten iänen!
– Elekeehän mummu halakasta sitä sammiota, muuten jiäpi
kuhneet kuhnimata! huuteli täti pyykkipaikalta muurinpohja-
lettuja käännellen.
Poreamme oli juuri keksitty!
Mummu uskoi vahvasti näitten kuhnekylpyjen ihmeitätekevään
ja parantavaan voimaan. Meille serkuksille mummun kuhne-
kylvyt kuuluvat rakkaimpiin lapsuusmuistoihin.
Nyt saa mennä hienoon kylpylään jos haluaa saada vastaavan
elämyksen. Mutta kyllä sauna ja tuore vasta ajaa saman asian,
varsinkin juhannussaunassa.
Heippa!
/MdKMietin miten mummu sinne valtavaan tammisammioon turvallisesti kampesi ja vielä lypsyjakkaralle istu?
- Anonyymi00029
Anonyymi00028 kirjoitti:
Mietin miten mummu sinne valtavaan tammisammioon turvallisesti kampesi ja vielä lypsyjakkaralle istu?
Mummu kiipesi sammion reunalle pienen rappusen avulla.
ja toiselle puolelle lypsyjakkaran avulla. Mummu oli n- 65-66v,
mutta tuntui silloin ikivanhalta. Polvet taipuivat vielä ja täti
oli vieressä valvomassa kiipeilyn aikana.
Notkeat olivat minunkin polveni vielä tuossa iässä!
/MdK - Anonyymi00030
Anonyymi00027 kirjoitti:
Yöllä oli satanut ja ennusteen mukaan tulee päivän aikana
lisää. Tein lenkin heti herättyäni, niin sekin puuha on tullut
tehtyä, satoi tai paistoi.
Minulla on myös tapana ”viedä mennessä ja tuoda tullessa”
eli tänäkin aamuna kun olin lenkille lähdössä niin vein lajitel-
tavat jätteet lajitteluhuoneeseen, tullessa otin postin ensim-
mäisen kerroksen postilokerikosta.
Juhannuksen vietosta lapsuudessa tulee aina mieleen tätilä
ja isän siskon perhe. Heidän talonsa oli järven rannalla.
Kesällä tietysti paikka parhaimmillaan. Järvi oli aina tapahtu-
mien keskus.
Saunasta pääsi pulahtamaan järveen. Uitettiin hevosetkin.
Sai ratsastaa hevosen järveen. Tädin komento kaikui korvissa:
- Ei syvemmälle kuin säkäkorkeuteen!
Hauskinta oli seurata kun mummulle laitettiin kuhneamme.
Amme oli valtava tamminen sammio, joka pönkitettiin ran-
nalle ja alettiin valmistella mummulle kuhnetta.
Kerättiin kaikenmaailman yrttejä ja oksia. Päälle kaadettiin
kiehuvaa vettä ja annettiin hautua. Lopulta kaadettiin lisää
vettä, että mummu pääsi sammioon ”muhimaan”.
Pienen ähinän jalkeen mummu istui tukevasti lypsyjakkaralla
sammiossa. Pää näkyi reunan yli. Harmaan nutturansa hän
oli aukaissut ja näytti nauttivan olostaan, muuttui aivan toi-
seksi henkilöksi, kun kuoriutui mustista körttivaatteistaan ilko-
silleen, nauroi ja oli tyytyväistäkin tyytyväisempi.
Välillä kuului pamauksia ja mummu hekotteli:
- Otti kovvoo puuta vasten iänen!
– Elekeehän mummu halakasta sitä sammiota, muuten jiäpi
kuhneet kuhnimata! huuteli täti pyykkipaikalta muurinpohja-
lettuja käännellen.
Poreamme oli juuri keksitty!
Mummu uskoi vahvasti näitten kuhnekylpyjen ihmeitätekevään
ja parantavaan voimaan. Meille serkuksille mummun kuhne-
kylvyt kuuluvat rakkaimpiin lapsuusmuistoihin.
Nyt saa mennä hienoon kylpylään jos haluaa saada vastaavan
elämyksen. Mutta kyllä sauna ja tuore vasta ajaa saman asian,
varsinkin juhannussaunassa.
Heippa!
/MdKIhania muistoja lapsuudesta.
- Anonyymi00031
Keinutuolissaan keinumorsiammet.
Sataa sataa ropisee ja taitaa laittaa suunnitelmia uuteen uskoon, kaupalle aioin lähteä, mutta en jatkuvaan sateeseen kumminkaan, onhan päivä vielä huomennakin, sanotaan laulussakin.
Yöuntanakin sade häiritsi, ollen tullut entistä herkemmäksi nukkumiseni kanssa, kuuluuko sekin vanhenemiseen.
Katselin eilen entistä naapuriani, joka jo 95 vanha, mutta kertoi tavatessamme kaiken itse tekevänsä, ikkunan pesusta lähtien.
Näkö on heikko, mutta niin vaan rollaattorilla kaupasta tuli eilenkin, tervaskatojakin on vielä olemassa, kertoi joka päivä kaupassa käyvänsä, vaikka vain maitopurkin ostamisella aiheen hakee, tässäpä esimerkki minullekin.
Tuli mieleen olenko joskus minäkin ollut keinumorsian, tuskin, mutta morsian kumminkin.
Ano 00030, minäkin tykkään muistoista lapsuuteen asti yltäviin, itse en paljonkaan siltä ajalta muista, kai se niin ankeaa oli, että ei muistoja jäänyt, no ei ollut oikein mitään ihmeellistäkään.
Sot oli käynnissä ja pelon aisti ympärillään, tosin sen muistan, että en osannut mitään ihmeitä odottaakaan.
Sodan loputtua pitkään oli puute kaikesta, vielä naimisiin mentyäni ei kaikkea ollut saatavilla, ei pullistellut kaupan hyllyt kaikenlaisesta, miten nyt, liian kanssa.
Vaatimattomaan elämään totuttiin ja se jatkui kauan, mutta isolla yrittämällä sitä selvittiin ja totuttiin tämän elämän tarpeisiin ja niitä hankittiin.
Nyt on kaikkea, mitä osaa haluta, ei vaan osaa vieläkään mitään turhaa hankkia.
Kun on vähään oppinut, ei muuta kaipaa, aina vaan typistyy tarpeet, kun menotkin loppuvat, kotona istuen tarpeet vähiksi käy, hyvä on olla.
Nuo Mdk kertomat tarinat ei minua koskaan ole eteen tullut, maallakin kävin äidin ystävättären koton joka kesä, mutta opin vain pelkäämään lehmiäkin, kun yksi potkaisi, kun lypsylle katsomaan menin.
Muistan lehmän nimenkin, se ol Eppaomena. äitini oli sydänystävä talon emännän kanssa, syntymänsä oli peräkkäiset päivät ja siitä asti alkoi yhteinen ystävyys, koulutie oli yhteinen , välimatkojenkin päästä, kävimme kesäisin heidän kotonaan. kuolivatkin päivän välein.
Äiti kasvatti kaikenlaista heidän maillaan ja sitten tutuksi tuli junamatkat, kun isot kantamukset mukanamme matkasimme Hämeeseen, Haaparannan asemalla jouduimme kauan odottamaan, ruoka oli vielä silloin hakusissa.
Talon isäntä oli suutari ja hän teki minulle saappaat, mikä oli iso lahja, kun ei tarjolla liioin mitään ollut.
Kylä oli äitini lapsuuden kotipaikka ja siellä oli vahva ystävyyden henki, joka talosta kylään mennessä ei ilman jotain kääröä pois lähdetty.
Kerjuulta voisi tänä päivänä miettiä, mutta ei se sitä ollut, maksu annettiin jos jotain ostamaan mentiin, mutta oli vaan yleinen hyvä tapa antaa sydämen lämmön mukana.
Liekkö pieni perinne minullakin, kun aina lämpimäisiä anna, kun joku pistäytyy sellaiseen aikaan, että uunista jotain esiin tulee.
Noista porealtaista sen verran kokemuksiani, kun altaaseen jotenkin pääsin, mutta pois tulo jo vaati apua, siksi kai en sitäkään ole paljonkaan harrastanut, vaikka vesi on hyvinkin tuttua ja taidot uimiseen jo lapsena opittu.
Vierastan myös uimahallien uima-altaita, siellä kymmeniä ihmisiä polskii, jotenkin koen vastenmielisyyttä sekaan mennä.
Vahvana elää kaikki vahvat luuloni ja ne monia asioita estää.
Voin nähdä sen ilon minkä mummo sammiossa istuen tunsi, kyllä sillä varmaan elämys syntyi, eihän sen ajan ihmiset aina edes uimaan päässeet.
Hevosen selkään en uskaltautuisi, jo vieressä seisten suuri kunnioitus niin isoa eläintä kohtaan syntyy, viisaitakin ovat hevoset, isännän kotiin juhlimasta tullen aina osasivat tuoda, vanhat elokuvat tämän paljastaneet.
Nyt jään odottamaan uusia kertomuksia, jokaisella varmaan jotain muistikuvia menneestä on, se on vähän kuin historian kirjaa lukisi.
Minun kertomani ei mitään ihmeellistä ole ollut, mutta muistoja mieleen tihkuu, kun lueskelen MdK antia.
Olen hyvilläni, kun ketju näin rauhaisana kulkee, kaikki ei varmaan mukana elä, mutta eihän tarvitsekaan, jokaisella on mahdollisuus avata oman tyylinen ketju.
Nyt venyi melkein tyhjästä taas pituutta, mutta lukee ken jaksaa.
Näyttäisi sade hiljentyvän, jospa tästä kaupoille pääsisi, mukavaa odottelua tuon juhannuksen viettoon ja siihen liittyviin puuhiin.Hil-la kirjoitti:
Sataa sataa ropisee ja taitaa laittaa suunnitelmia uuteen uskoon, kaupalle aioin lähteä, mutta en jatkuvaan sateeseen kumminkaan, onhan päivä vielä huomennakin, sanotaan laulussakin.
Yöuntanakin sade häiritsi, ollen tullut entistä herkemmäksi nukkumiseni kanssa, kuuluuko sekin vanhenemiseen.
Katselin eilen entistä naapuriani, joka jo 95 vanha, mutta kertoi tavatessamme kaiken itse tekevänsä, ikkunan pesusta lähtien.
Näkö on heikko, mutta niin vaan rollaattorilla kaupasta tuli eilenkin, tervaskatojakin on vielä olemassa, kertoi joka päivä kaupassa käyvänsä, vaikka vain maitopurkin ostamisella aiheen hakee, tässäpä esimerkki minullekin.
Tuli mieleen olenko joskus minäkin ollut keinumorsian, tuskin, mutta morsian kumminkin.
Ano 00030, minäkin tykkään muistoista lapsuuteen asti yltäviin, itse en paljonkaan siltä ajalta muista, kai se niin ankeaa oli, että ei muistoja jäänyt, no ei ollut oikein mitään ihmeellistäkään.
Sot oli käynnissä ja pelon aisti ympärillään, tosin sen muistan, että en osannut mitään ihmeitä odottaakaan.
Sodan loputtua pitkään oli puute kaikesta, vielä naimisiin mentyäni ei kaikkea ollut saatavilla, ei pullistellut kaupan hyllyt kaikenlaisesta, miten nyt, liian kanssa.
Vaatimattomaan elämään totuttiin ja se jatkui kauan, mutta isolla yrittämällä sitä selvittiin ja totuttiin tämän elämän tarpeisiin ja niitä hankittiin.
Nyt on kaikkea, mitä osaa haluta, ei vaan osaa vieläkään mitään turhaa hankkia.
Kun on vähään oppinut, ei muuta kaipaa, aina vaan typistyy tarpeet, kun menotkin loppuvat, kotona istuen tarpeet vähiksi käy, hyvä on olla.
Nuo Mdk kertomat tarinat ei minua koskaan ole eteen tullut, maallakin kävin äidin ystävättären koton joka kesä, mutta opin vain pelkäämään lehmiäkin, kun yksi potkaisi, kun lypsylle katsomaan menin.
Muistan lehmän nimenkin, se ol Eppaomena. äitini oli sydänystävä talon emännän kanssa, syntymänsä oli peräkkäiset päivät ja siitä asti alkoi yhteinen ystävyys, koulutie oli yhteinen , välimatkojenkin päästä, kävimme kesäisin heidän kotonaan. kuolivatkin päivän välein.
Äiti kasvatti kaikenlaista heidän maillaan ja sitten tutuksi tuli junamatkat, kun isot kantamukset mukanamme matkasimme Hämeeseen, Haaparannan asemalla jouduimme kauan odottamaan, ruoka oli vielä silloin hakusissa.
Talon isäntä oli suutari ja hän teki minulle saappaat, mikä oli iso lahja, kun ei tarjolla liioin mitään ollut.
Kylä oli äitini lapsuuden kotipaikka ja siellä oli vahva ystävyyden henki, joka talosta kylään mennessä ei ilman jotain kääröä pois lähdetty.
Kerjuulta voisi tänä päivänä miettiä, mutta ei se sitä ollut, maksu annettiin jos jotain ostamaan mentiin, mutta oli vaan yleinen hyvä tapa antaa sydämen lämmön mukana.
Liekkö pieni perinne minullakin, kun aina lämpimäisiä anna, kun joku pistäytyy sellaiseen aikaan, että uunista jotain esiin tulee.
Noista porealtaista sen verran kokemuksiani, kun altaaseen jotenkin pääsin, mutta pois tulo jo vaati apua, siksi kai en sitäkään ole paljonkaan harrastanut, vaikka vesi on hyvinkin tuttua ja taidot uimiseen jo lapsena opittu.
Vierastan myös uimahallien uima-altaita, siellä kymmeniä ihmisiä polskii, jotenkin koen vastenmielisyyttä sekaan mennä.
Vahvana elää kaikki vahvat luuloni ja ne monia asioita estää.
Voin nähdä sen ilon minkä mummo sammiossa istuen tunsi, kyllä sillä varmaan elämys syntyi, eihän sen ajan ihmiset aina edes uimaan päässeet.
Hevosen selkään en uskaltautuisi, jo vieressä seisten suuri kunnioitus niin isoa eläintä kohtaan syntyy, viisaitakin ovat hevoset, isännän kotiin juhlimasta tullen aina osasivat tuoda, vanhat elokuvat tämän paljastaneet.
Nyt jään odottamaan uusia kertomuksia, jokaisella varmaan jotain muistikuvia menneestä on, se on vähän kuin historian kirjaa lukisi.
Minun kertomani ei mitään ihmeellistä ole ollut, mutta muistoja mieleen tihkuu, kun lueskelen MdK antia.
Olen hyvilläni, kun ketju näin rauhaisana kulkee, kaikki ei varmaan mukana elä, mutta eihän tarvitsekaan, jokaisella on mahdollisuus avata oman tyylinen ketju.
Nyt venyi melkein tyhjästä taas pituutta, mutta lukee ken jaksaa.
Näyttäisi sade hiljentyvän, jospa tästä kaupoille pääsisi, mukavaa odottelua tuon juhannuksen viettoon ja siihen liittyviin puuhiin.Huomenta@
Vettä ripsii Korvessasin, kovin on ollut sateista, eiliset ulkoilutkin jäivät sikseen. Kävin tosin mökillä maalaamassa, mutta sisätiloissa.
Heräsin nyt aikaisin ja muistin, että harrastepiireihin ilmoittautuminen alkoi eilen. Keramiikkaan ilmoittauduin, tosin jonoon jouduin syksyn osalta, kurssit ovat hyvin suosittuja, mutta kevään paikka aukesi. Maalaukseen oli paikkoja vapaana joten varasin yhden illan sille.
Luin tuosta Mdk.n mummosta, en osannut
kuvitella, että "mummo "isoon vesisammioon istusi, mutta tokihan 65-67 ikäinen vielä moneen taipuu.
No, jos lähtis kahvin keittoon.- Anonyymi00033
korppis kirjoitti:
Huomenta@
Vettä ripsii Korvessasin, kovin on ollut sateista, eiliset ulkoilutkin jäivät sikseen. Kävin tosin mökillä maalaamassa, mutta sisätiloissa.
Heräsin nyt aikaisin ja muistin, että harrastepiireihin ilmoittautuminen alkoi eilen. Keramiikkaan ilmoittauduin, tosin jonoon jouduin syksyn osalta, kurssit ovat hyvin suosittuja, mutta kevään paikka aukesi. Maalaukseen oli paikkoja vapaana joten varasin yhden illan sille.
Luin tuosta Mdk.n mummosta, en osannut
kuvitella, että "mummo "isoon vesisammioon istusi, mutta tokihan 65-67 ikäinen vielä moneen taipuu.
No, jos lähtis kahvin keittoon.Hyvää huomenta!
Keinutuoli on lähtenyt keinumaan ja niinhän se on tarkoituskin,
aiheita asiasta toiseen keinutellaan.
Eilen olin lenkillä ennen sateen tuloa, niinkuin kerroinkin.
Sitten aloitin suururakan: pakasteen ja jääkaapin tyhjentämisen,
sulattamisen ja pesun. Raaka-aineet. mitä en ollut vielä käyttänyt,
ajattelin valmistaa uunissa samalla kun kaappien tyhjennys oli
menossa. Kiirettä piti ja hiki virtasi.
Ei siinä ehtinyt ympäristöä seuraamaan. Kuulin vaan sateen ropinaa,
eikä se minua haitannut.
Illalla sitten näin TV:n paikallisuutisissa, että keskustassa oli ollut
tulva kaatosateen jälkeen. Vettä oli tullut lyhyen ajan sisällä niin
paljon että viemärit eivät ehtineet vetää vettä pois. Autot ajoivat
paikkapaikoin niin syvässä vedessä, että ihmettelin kuinka uskalsivat.
Aamulenkki on tänäänkin tehty, aurinkoisessa säässä, mutta sateen
uhka on. - Päivän suunnitelmiin kuuluu sämpylöitten leipominen.
Hil-la mainitsi lämpiäisten viemisen. Niin muistan äidinkin aina teh-
neen ja se perinne on meidän siskosten mukana kulkenut, minulla
tänne Ruotsiin asti. Täällä ovat olleet tosi yllättyneitä, kun eka kertoja
muuton jälkeen on soittanut naapurin ovikelloa lämpimäisten kanssa.
Niin teen tänäänkin, kun sämpylät on tehty.
Maalaiselämästä parhaat muistot ovat itselläni jääneet mieleen.
Lehmät olivat rakkaita. Lehmillä oli nimet. Kaikilla eläimillä oli nimet,
jopa kanoillakin! 😊
Yhden kanan nimi oli Maija. Se oli aina törkyisen näköinen, kotkotti
koko ajan. Kesällä se tuli tupaan, kun lämpiminä päivinä oli ”ovet
selällään” auki. Se pysähtyi kynnyksellä, käänteli päätään oikealle
ja vasemmalle, katsoi sitten asukkaita ikäänkuin kysyäkseen:
- No, eikö sitä pyydetä käymään peremmälle?
Kun sitten sanottiin: ”tule, tule” niin se tulla roppaili arvokkaasti tuvan
puolelle, saattoi liukastua lattialankuilla ja päästi pienen ”hätäläjän” ja
alkoi kotkottaa ja norkoilla, jos jonkun herkkupalan saisi.
Äiti kehoitti aina meitä lapsia pitämään Maijaa silmällä, jos se lähtee
pihasta vaikka perunapeltoa kohti. Äiti oli löytänyt munia perunavaosta
ja tiesi, että Maija teki salassa pesää ja oli aikeissa ruvea hautomaan,
jos sai rauhassa olla. Maijan munimispuuhat kuultiin, kun se kotkotti
isolla äänellä perunamaalle mennessä ja varsinkin sieltä tullessa.
Trumfin hetki!
Kyllä meidän tupaan mahtui vierailulle isompiakin eläimiä kuin Maija-kana!
Meillä sai hevoset liikkua pihassa vapaasti. Ei ne mihinkään karanneet.
Oli kilpa-ajoravuri, nuori ja pelkäämätön. Jos ulko-ovi oli auki, niin se tuli
kovalla kopinalla tupaan, hirnui ”hyvää päivää” tullessaan. Leipäsiivu syöt-
tinä saatiin vieras taas pihamaan puolelle.
Savossa oli tapana tehdä lypsysavut lehmille kesällä lypsyn aikaan.
Yritettiin saada aikaan ”paljon savua tyhjästä” että lehmät saisivat olla
lypsyn aikana rauhassa paarmoilta ja muilta ötököiltä. Lehmät tunkivat
itsensä melkein nuotion päälle, niin hyvältä niistä varmaan tuntui lypsy-
aikana saatu ötökkörauha.
Kaiken varalta sai joku lapsista olla mukana pienen vastan kanssa,
huitomassa pois kärpäsiä. Lehmien tavat oltiin opittu tuntemaan.
Yksi ”Lahja”-niminen lehmä huitoi vimmatusti hännällään, niin joku
meistä sai komennon olla mukana ”hännänkannattajana” ja sai kunnian
pidellä Lahjan häntää lujassa otteessa. Äiti puski päänsä sen lonkkaa
vasten tukevasti, eikä Lahja päässyt edes potkua antamaan.
Maito tuli utareista sellaista vauhtia, että ”sanka vapisi”, sanoi äiti.
Ei mutta, nyt saa riittää ennenkuin alan kertoa joulukinkku Reetusta.
Mukavaa keskiviikkoa!
/MdK
- Anonyymi00032
Tuskastuttavan hitaasti lämpö nousee, saadaanko helteitä juhannukseen....
Huomenet edelleen pilvisestä säästä, mutta jospa jo huomenna aurinko paistaisi, tai sitten ei, asialle emme mitään voi.
Kyllä ne helteetkin sieltä tulee, näin uskon, ole luottavainen Ano 00032.
Asia mille ei viisaammatkaan mitään voi.
Kuuntelin radiosta juhannuksen herkuista puhumisesta ja kylläpä se silli aikamoinen herkku on, ei noussut nykyiset uudemmat jutut esiin ollenkaan.
Uudet perunat ja silli, mitä muuten tuodaan jostain Atlannin meristä, luulin aina, että oma Itämeri sen asuinpaikka olisi.
No onhan se hyvää, mutta en oikeastaan syö silliä muulloin kuin juhannuksena, joskus jotain sinappisilliä jouluna olen valmistanut, hyvää sekin.
Kuuntelen mielelläni radiota, siellä on kaksi juontajaa, jotka keskenään aina juttuavat ja jotain hauskaa väliin viskaavat omista kokemuksistaan, minusta kivaa.
Joku valitteli kansan radiossa tästäkin, pitäisi vaan yksi asiallinen juontaja aina olla., näin se mieltymys erilaista on.
Hyvin kuvasit suomalaista kesämaisemaa lehmineen ja lypsäjineen MdK, en kovin paljon ole mukana saanut olla, mutta näkymä silmiin tulee suomalaisten elokuvien myötä ja maalauksiakin aiheesta on , myös lapsia auttamassa oksien kanssa, itikoiden kiusasta.
Nuo itikat kyllä tunnistin takavuosina, kun vaan ulos menin, niin kovasti minusta tykkäsivät, niiltäkin saan rauhassa olla nykyisin.
Hirvikärpänen toinen kauhistus, nyt ei nekään vaivaksi ole. siinäpä ne suurimmat pelkoni kesäajasta onkin käärmeiden lisäksi.
Monta käärmettäkään en ole eläissäni nähnyt, mutta valtavan inhon aikaan saavat.
Poikani pihassa oli neljä käärmettä viime kesänä ollut, en varmaan uskaltaisi ulos mennä, miten liekin pihaan asti tulleet, ei aiemmin ole näkynyt.
Aukkohakkuut oli toisella puolen tietä, kai ne sitä pakoon lähtivät, koirille vaan vaivaksi tulivat, ne kun kuononsa joka paikkaan työntävät.
Tänään kertoivat radiossa vilkkain päivä olevan liikenteen kanssa ja huomenna sitten se kesän juhla alkaa, liput salkoihin ja grillit kuumiksi.
Onhan tuo tullut koettua jo kymmeniä kertoja, tavat väliin muuttuneet, nyt kuitenkin uskon nauttivani kodin rauhasta ja parvekkeella liikennettä ja puiston puiden ihanuutta katsellen.
Pääskysten ja lokkien kilpaliitoa ihastelen, ilo niistäkin pursuaa, suomen kesä, voiko ihanampaa ollakaan ?
Korpikirjailija jaksaa puurtaa aina jotain mielessä, olisiko paikallaan siihen riippukeinuun mennä ja unohtaa kaikki touhut, ihan vaan omiin ajatuksiin upoten.
Eilen kävin kaupassa ja uupumus tuli, mutta sauna rentoutti, tänään torille perunan ostoon, kun kaupassa olivat niin pieniä, että en niitä huolinut.
Naapurin rouva lähtee seuraksi, autolla mennään, ehkä vielä johonkin kauppaankin pyörähdämme, piimää on ainakin ostettava, muuten ei rieskan teko onnistu.
Rauhaisa on juhannukseni vietto jo näin ajattelun tasolla ja se mieltä hyväksi tekee, jospa kaikille onnistunut juhannuksen aika tulisi ja vahinkoilta säilyttäisiin.Hil-la kirjoitti:
Huomenet edelleen pilvisestä säästä, mutta jospa jo huomenna aurinko paistaisi, tai sitten ei, asialle emme mitään voi.
Kyllä ne helteetkin sieltä tulee, näin uskon, ole luottavainen Ano 00032.
Asia mille ei viisaammatkaan mitään voi.
Kuuntelin radiosta juhannuksen herkuista puhumisesta ja kylläpä se silli aikamoinen herkku on, ei noussut nykyiset uudemmat jutut esiin ollenkaan.
Uudet perunat ja silli, mitä muuten tuodaan jostain Atlannin meristä, luulin aina, että oma Itämeri sen asuinpaikka olisi.
No onhan se hyvää, mutta en oikeastaan syö silliä muulloin kuin juhannuksena, joskus jotain sinappisilliä jouluna olen valmistanut, hyvää sekin.
Kuuntelen mielelläni radiota, siellä on kaksi juontajaa, jotka keskenään aina juttuavat ja jotain hauskaa väliin viskaavat omista kokemuksistaan, minusta kivaa.
Joku valitteli kansan radiossa tästäkin, pitäisi vaan yksi asiallinen juontaja aina olla., näin se mieltymys erilaista on.
Hyvin kuvasit suomalaista kesämaisemaa lehmineen ja lypsäjineen MdK, en kovin paljon ole mukana saanut olla, mutta näkymä silmiin tulee suomalaisten elokuvien myötä ja maalauksiakin aiheesta on , myös lapsia auttamassa oksien kanssa, itikoiden kiusasta.
Nuo itikat kyllä tunnistin takavuosina, kun vaan ulos menin, niin kovasti minusta tykkäsivät, niiltäkin saan rauhassa olla nykyisin.
Hirvikärpänen toinen kauhistus, nyt ei nekään vaivaksi ole. siinäpä ne suurimmat pelkoni kesäajasta onkin käärmeiden lisäksi.
Monta käärmettäkään en ole eläissäni nähnyt, mutta valtavan inhon aikaan saavat.
Poikani pihassa oli neljä käärmettä viime kesänä ollut, en varmaan uskaltaisi ulos mennä, miten liekin pihaan asti tulleet, ei aiemmin ole näkynyt.
Aukkohakkuut oli toisella puolen tietä, kai ne sitä pakoon lähtivät, koirille vaan vaivaksi tulivat, ne kun kuononsa joka paikkaan työntävät.
Tänään kertoivat radiossa vilkkain päivä olevan liikenteen kanssa ja huomenna sitten se kesän juhla alkaa, liput salkoihin ja grillit kuumiksi.
Onhan tuo tullut koettua jo kymmeniä kertoja, tavat väliin muuttuneet, nyt kuitenkin uskon nauttivani kodin rauhasta ja parvekkeella liikennettä ja puiston puiden ihanuutta katsellen.
Pääskysten ja lokkien kilpaliitoa ihastelen, ilo niistäkin pursuaa, suomen kesä, voiko ihanampaa ollakaan ?
Korpikirjailija jaksaa puurtaa aina jotain mielessä, olisiko paikallaan siihen riippukeinuun mennä ja unohtaa kaikki touhut, ihan vaan omiin ajatuksiin upoten.
Eilen kävin kaupassa ja uupumus tuli, mutta sauna rentoutti, tänään torille perunan ostoon, kun kaupassa olivat niin pieniä, että en niitä huolinut.
Naapurin rouva lähtee seuraksi, autolla mennään, ehkä vielä johonkin kauppaankin pyörähdämme, piimää on ainakin ostettava, muuten ei rieskan teko onnistu.
Rauhaisa on juhannukseni vietto jo näin ajattelun tasolla ja se mieltä hyväksi tekee, jospa kaikille onnistunut juhannuksen aika tulisi ja vahinkoilta säilyttäisiin.Huomenta Korvesta@
Eilen sain maalattua orvokkitaulua siihen pisteeseen, että pistän huilaamaan juhannuksen yli ja arvioin jatkon sitten.
Inhottavuuksista kirjoitit eli käärmeistä. Itse en ole elävään käärmeeseen törmännyt, mutta eilen kotiportailla etana söi toista kaiketi kuollutta etanaa...öäk..
No, se siitä. On rentouttavaa ajatella, että juhannushässäkkä ei enää yllätä. En varaudu ostamalla grillituotteita en muutakaan hömppää sillä jos nälkä tulee kaupat ovat auki.
Tänään aijon kuitenkin niin jos ei sada käydä ajamassa leikkurilla mökin ruohikkoa ja siistimässä pirttiä, joka on ollut ateljeena jo muutaman päivän.
Eli vieläkään en tiedä mitä poikkeavaa arjesta juhannuksena tekisin.
Eilen varmistui, että mieheni vanhimmat lapset tulevat heinäkuun puolessa Suomeen. Esikoinen tulee perheineen heinäkuun alussa, joten ensikuu tulee olemaan vilkas. Mieheni vanhimman tyttären kanssa maalaamme mökkimaisemissa se oli yksi hänen toiveensa vesileikkien lisäksi ; ))
Nuorimmat lapsemme eivät juurikaan tulemisistaan kerro. Tytär oli käynyt eilen kun olin mökillä. Jääkaapissa olisi ollut herkkuja, mutta oli tullut oman mustikkapiirakan kanssa isäänsä tervehtimään. No, meille jäi papan kanssa juhannusherkkuja jaettavaksi.
Tässäpä tämän päiväinen avaus, nyt aamupalalle.- Anonyymi00034
korpikirjailija kirjoitti:
Huomenta Korvesta@
Eilen sain maalattua orvokkitaulua siihen pisteeseen, että pistän huilaamaan juhannuksen yli ja arvioin jatkon sitten.
Inhottavuuksista kirjoitit eli käärmeistä. Itse en ole elävään käärmeeseen törmännyt, mutta eilen kotiportailla etana söi toista kaiketi kuollutta etanaa...öäk..
No, se siitä. On rentouttavaa ajatella, että juhannushässäkkä ei enää yllätä. En varaudu ostamalla grillituotteita en muutakaan hömppää sillä jos nälkä tulee kaupat ovat auki.
Tänään aijon kuitenkin niin jos ei sada käydä ajamassa leikkurilla mökin ruohikkoa ja siistimässä pirttiä, joka on ollut ateljeena jo muutaman päivän.
Eli vieläkään en tiedä mitä poikkeavaa arjesta juhannuksena tekisin.
Eilen varmistui, että mieheni vanhimmat lapset tulevat heinäkuun puolessa Suomeen. Esikoinen tulee perheineen heinäkuun alussa, joten ensikuu tulee olemaan vilkas. Mieheni vanhimman tyttären kanssa maalaamme mökkimaisemissa se oli yksi hänen toiveensa vesileikkien lisäksi ; ))
Nuorimmat lapsemme eivät juurikaan tulemisistaan kerro. Tytär oli käynyt eilen kun olin mökillä. Jääkaapissa olisi ollut herkkuja, mutta oli tullut oman mustikkapiirakan kanssa isäänsä tervehtimään. No, meille jäi papan kanssa juhannusherkkuja jaettavaksi.
Tässäpä tämän päiväinen avaus, nyt aamupalalle.Hyvää aamupäivää pilviseseltä Itä-Jöötanmaaltakin!
Tänä aamuna meni "överiksi"! En tahtonut uskoa silmiäni
kun kello oli melkein 9, kun heräsin! Olin ollut jalkeilla jo
6-aikaan, mutta menin takaisin sänkyyn, muka vielä vähäksi
aikaa.
Vähäinenkin työnteko näköjään auttaa nukkumisessa.
Eilinen työ muodostui sämpylöitten tekemisestä. Sitä ennen
lenkilläkäymisestä ja keittiön siivoamisesta.
Taivas on musta ja uhkaavan näköinen, ukkosta onkin ennustettu,
mutta sitten pitäisi se kaivattu lämpö tulla. On lupailtu jopa + 30º
lämpöä juhannukseksi. Kyllä tarkenee!
Katselin tuossa äsken aamu-tv:tä, kun pidetty tv-kokkimme Tiina
kertoi ja teki samalla lisukkeita matjessillin ja uusien perunoitten
seuraksi.
Hän hakkasi keitettyjä munia. Niitten päälle hakattua ruohosipulia.
hakattua tilliä, hakattua salottisipulia ja kermaviiliä (tai creme fraichea)
ja kaprista (jonka minä jätän pois), sekoitti kaiken , päälle vähän tilliä
koristeeksi. Hyvän näköinen sekahake. (Sekahake, japanilaiselta
kuullostaa!)
Matjessillisiivut olivat vadilla, viistoon leikattuina. Hän sulatti voita,
joka sai hieman väriä ja kaatoi sulatteen sillivadille.
Eipä parempia tykötarpeita tarvita uusille perunoille.
Eilen hämmästyin, kun tililleni oli tullut "sähkötukea".
Talvella, kun oli kovat sähköhinnat tammi-helmikuussa, niin sähkö-
sopimusalueellamme saatiin määrätty summa/kWh takautuvasti.
Nauratti vähän, kun minulla ei sähköä juuri kulu, kun teen ruokaakin
kuukaudeksi kerrallaan, mutta otetaan vastaan kaikki taloudellinen
apu ja kiitetään. Voihan niillä rahoilla ostaa vaikka mansikoita.
Kotimaisia ei vielä saa, koska juhannus on liian aikainen tänä vuonna.
Muuten näyttää tulevan hyvä mansikkasato, kunhan kypsyvät.
Mansikkakakun (tai mansikkaleivoksia) aion tehdä.
Taidan ehtiä tehdä lenkin, ennenkuin taivas taas aukeaa.
Joten hyvää päivän jatkoa palstalaisille! Palaillaan!
/MdK - Anonyymi00035
Anonyymi00034 kirjoitti:
Hyvää aamupäivää pilviseseltä Itä-Jöötanmaaltakin!
Tänä aamuna meni "överiksi"! En tahtonut uskoa silmiäni
kun kello oli melkein 9, kun heräsin! Olin ollut jalkeilla jo
6-aikaan, mutta menin takaisin sänkyyn, muka vielä vähäksi
aikaa.
Vähäinenkin työnteko näköjään auttaa nukkumisessa.
Eilinen työ muodostui sämpylöitten tekemisestä. Sitä ennen
lenkilläkäymisestä ja keittiön siivoamisesta.
Taivas on musta ja uhkaavan näköinen, ukkosta onkin ennustettu,
mutta sitten pitäisi se kaivattu lämpö tulla. On lupailtu jopa 30º
lämpöä juhannukseksi. Kyllä tarkenee!
Katselin tuossa äsken aamu-tv:tä, kun pidetty tv-kokkimme Tiina
kertoi ja teki samalla lisukkeita matjessillin ja uusien perunoitten
seuraksi.
Hän hakkasi keitettyjä munia. Niitten päälle hakattua ruohosipulia.
hakattua tilliä, hakattua salottisipulia ja kermaviiliä (tai creme fraichea)
ja kaprista (jonka minä jätän pois), sekoitti kaiken , päälle vähän tilliä
koristeeksi. Hyvän näköinen sekahake. (Sekahake, japanilaiselta
kuullostaa!)
Matjessillisiivut olivat vadilla, viistoon leikattuina. Hän sulatti voita,
joka sai hieman väriä ja kaatoi sulatteen sillivadille.
Eipä parempia tykötarpeita tarvita uusille perunoille.
Eilen hämmästyin, kun tililleni oli tullut "sähkötukea".
Talvella, kun oli kovat sähköhinnat tammi-helmikuussa, niin sähkö-
sopimusalueellamme saatiin määrätty summa/kWh takautuvasti.
Nauratti vähän, kun minulla ei sähköä juuri kulu, kun teen ruokaakin
kuukaudeksi kerrallaan, mutta otetaan vastaan kaikki taloudellinen
apu ja kiitetään. Voihan niillä rahoilla ostaa vaikka mansikoita.
Kotimaisia ei vielä saa, koska juhannus on liian aikainen tänä vuonna.
Muuten näyttää tulevan hyvä mansikkasato, kunhan kypsyvät.
Mansikkakakun (tai mansikkaleivoksia) aion tehdä.
Taidan ehtiä tehdä lenkin, ennenkuin taivas taas aukeaa.
Joten hyvää päivän jatkoa palstalaisille! Palaillaan!
/MdKMeillä syödään jo kotimaisia mansikoita.
- Anonyymi00036
Hillan puistoon on mukava piipahtaa näin juhannusviikolla kesäisen poutaään ulkona vallitessa.
Kirjoittelin aikaisemmin enemmän, mutta häirikkö iski sivuilleni ja jätin harrastuksen; lomautin sen.
Laskurilla katsoi tuossa aikaisemmin, että olimme jo ohittaneet 14,5 miljoonan sekuntimäärän tänä vuonna. Kuulemma jotkut linnankundit kuluttavat näinikään aikansa kulumista.
Onni ollut vielä matkassa. vain muutama putkavierailu on takanani. Kun jätin henk.koht. liian vahvat tropit lääkekaappiin, shereffitkään eivät ole puuttuneet.
Oivallista Keskikesän Juhlaa teille kaikki ihmiset.
. yks ikähemmo T,- Anonyymi00037
Aika tikittää. Kiva kun on muitakin aika- tai numeronörttejä.
Itse rupesin laskemaan pandemian alkaessa eristyksessä vietettyjä
päiviäni. Kun eristusmääräys loppui, niin minulla "jäi päivien muis-
tissapitäminen" päälle. Lähtölaukaus 2274 päivää sitten! Jukra,
sehän on yli 6 vuotta! -
Hyvää juhannusta ja ole varovainen troppien kanssa! - Anonyymi00042
Anonyymi00037 kirjoitti:
Aika tikittää. Kiva kun on muitakin aika- tai numeronörttejä.
Itse rupesin laskemaan pandemian alkaessa eristyksessä vietettyjä
päiviäni. Kun eristusmääräys loppui, niin minulla "jäi päivien muis-
tissapitäminen" päälle. Lähtölaukaus 2274 päivää sitten! Jukra,
sehän on yli 6 vuotta! -
Hyvää juhannusta ja ole varovainen troppien kanssa!Roppia ei enää viitti.
- Anonyymi00038
Sitä uutta Nokian Keisariolutta lipittää varmaan piispakin. Paavilla toki paremmat juomat. Katolilaisena tuskin viettää Juhannustakaan.
Näin vaan mainoksen lehest. Ei ol rahaa köyhällä eäkejätkällä ees Jussinpäivä olueeseen, saati Juhlasahtimukiin.
. näin ollen sano.Huomenta ja oikein ihanaa juhannusaattoa, tulevaa ilta monellakin poikkeaa tavanomaisesta, vieraita tulee ja omaisetkin yhteen kokoontuu ja säässäkään ei kovin huonoa taida olla. tulossa.
Tuulta kuitenkin, mutta lämmintä, nämähän toisiaan tukee, tuuli liian kuumuuden pois häätää.
Minulla on jääkaappi täynnä, eilen käytiin Prismassa ja aivan kamala tungos, onnekseni oma kauppani on pienempi ja sopii törmäämättä toisiin tavaroita etsiä.
Kyllä kaupoilla hyvin menee, ostajia kehotetaan kuluttamaan ja näytti siltä, että ainakin ruokakaupat voitalla pelaa.
Vertailin hintoja K ja S kaupan välillä, kyllä jonkun huomasin vähemmän maksavan K -kaupassa.
Nauroinkin kauppakaverilleni, että taidan olla rasitus, kun koko ajan hintoja seuraan.
Tänään käyn vielä tuossa lähikaupassa, jäätelöä ja piirakoita ostan, jäätelöä saa kolme litran rasiaa kymmeneen euroon, minäkin haluan juhannuksena jäätelöä syödä, muuna aikana vähäiseksi sekin herkku jää.
Piirakat on lähikaupassa paikkakunnan parhaat, paistavat sitä myöten, kun kulutusta on ja hinta on halpa, 0,39 euroa kpl.
Prismassa 10 kpl piirakoita maksoi 6,90, no tämäpä näistä kaupan asioista.
Jollakin tapaa tykkään näitä juhlapyhiä huomioida vaikka yksin olenkin, perinetitä yritän toteuttaa, väliin arkikin kaipaa piristystä.
Kohta rieskan uuniin laitan, mietinnässä on mitä muuta sinne laittaisin, kun uunin lämmitän.
Sillipurkki ja uudet perunat huomiseksi, ostinpa valmissalaattejakin, pari rasiaa.
Toriostosten, perunoiden lisäksi paikallista keräkaalia, kukkakaalia ja porkkanoita.
Mansikoita oli tarjolla 8,00eruro litra, mutta minulta on mansikan himo mennyt, kun maku ei enää nykyisin hyvä ole, no kyllähän vähän ajan päästä pakkaseen pienen määrän laitan,
mansikkasadosta odotetaan hyvää.
Minä olen kokenut tuon aamunukkumisen tulleen tavaksi, herään ja ajattelen hieman viipyillä vuoteessa, kohta huomaan, että uni oli vienyt mennessään, suunnitelmiakin joskus sotkee, mutta suurta vahinkoa ei kuitenkaan tapahdu.
Illalla on unen saaminen puolestaan viipyileväksi tullut, kaikki rapsahdukset kuulen ja ne nukahtamista haittaa, mutta on ihan a, kun sen suurempaa harmia ei siitäkään, jos aamulla nukkuu pidempään.
Kiva on nähdä vanha leppoisa kirjoittaja aina silloin tällöin ketjussa, mukava, että elämäsi hyvin sujuu, vaikka ilman olut tuoppejakin, kuin myös putkareissujakin.
Muistelen, että allakka oli aiemminkin sinulla ajan seuraamisen väline ja merkkejä kertoilit sen tiimoilta.
Minä vain päivistä aikaani seuraan, mutta varmaan mielekästä tuokin seuranta on, kuten ano 00037 myös toteaa.
Sitten huomaa vuosienkin vauhdilla lentävän, sitäkin on joskus hämmästeltävä.
Nyt näihin arkisiin puuhiin, pitää yrittää kaikkea valmistella ja sitten pääsee nauttimaan kättensä aikaansaamisia.
Olisihan se upeaa, jos vielä kaiken esille laittaisi, mutta se on jäänyt aikojen taa, ruoka maistuu vaikka jää vähemmälle se kattauksen laitto, niin ei saisi olla, pöydän kaunis kate on melkein puolet ruokaa.
Laiskuus on hyvä lahja, kun sen taiten osaa.
Sujukoon aatto hyvin kaikilta ja toivoisi, että huomenna ei tarvitsisi mitään surullista kuulla.
Hyvän juhannuksen toivotukset paikallaan ja kaikille tarkoitettuna.Hil-la kirjoitti:
Huomenta ja oikein ihanaa juhannusaattoa, tulevaa ilta monellakin poikkeaa tavanomaisesta, vieraita tulee ja omaisetkin yhteen kokoontuu ja säässäkään ei kovin huonoa taida olla. tulossa.
Tuulta kuitenkin, mutta lämmintä, nämähän toisiaan tukee, tuuli liian kuumuuden pois häätää.
Minulla on jääkaappi täynnä, eilen käytiin Prismassa ja aivan kamala tungos, onnekseni oma kauppani on pienempi ja sopii törmäämättä toisiin tavaroita etsiä.
Kyllä kaupoilla hyvin menee, ostajia kehotetaan kuluttamaan ja näytti siltä, että ainakin ruokakaupat voitalla pelaa.
Vertailin hintoja K ja S kaupan välillä, kyllä jonkun huomasin vähemmän maksavan K -kaupassa.
Nauroinkin kauppakaverilleni, että taidan olla rasitus, kun koko ajan hintoja seuraan.
Tänään käyn vielä tuossa lähikaupassa, jäätelöä ja piirakoita ostan, jäätelöä saa kolme litran rasiaa kymmeneen euroon, minäkin haluan juhannuksena jäätelöä syödä, muuna aikana vähäiseksi sekin herkku jää.
Piirakat on lähikaupassa paikkakunnan parhaat, paistavat sitä myöten, kun kulutusta on ja hinta on halpa, 0,39 euroa kpl.
Prismassa 10 kpl piirakoita maksoi 6,90, no tämäpä näistä kaupan asioista.
Jollakin tapaa tykkään näitä juhlapyhiä huomioida vaikka yksin olenkin, perinetitä yritän toteuttaa, väliin arkikin kaipaa piristystä.
Kohta rieskan uuniin laitan, mietinnässä on mitä muuta sinne laittaisin, kun uunin lämmitän.
Sillipurkki ja uudet perunat huomiseksi, ostinpa valmissalaattejakin, pari rasiaa.
Toriostosten, perunoiden lisäksi paikallista keräkaalia, kukkakaalia ja porkkanoita.
Mansikoita oli tarjolla 8,00eruro litra, mutta minulta on mansikan himo mennyt, kun maku ei enää nykyisin hyvä ole, no kyllähän vähän ajan päästä pakkaseen pienen määrän laitan,
mansikkasadosta odotetaan hyvää.
Minä olen kokenut tuon aamunukkumisen tulleen tavaksi, herään ja ajattelen hieman viipyillä vuoteessa, kohta huomaan, että uni oli vienyt mennessään, suunnitelmiakin joskus sotkee, mutta suurta vahinkoa ei kuitenkaan tapahdu.
Illalla on unen saaminen puolestaan viipyileväksi tullut, kaikki rapsahdukset kuulen ja ne nukahtamista haittaa, mutta on ihan a, kun sen suurempaa harmia ei siitäkään, jos aamulla nukkuu pidempään.
Kiva on nähdä vanha leppoisa kirjoittaja aina silloin tällöin ketjussa, mukava, että elämäsi hyvin sujuu, vaikka ilman olut tuoppejakin, kuin myös putkareissujakin.
Muistelen, että allakka oli aiemminkin sinulla ajan seuraamisen väline ja merkkejä kertoilit sen tiimoilta.
Minä vain päivistä aikaani seuraan, mutta varmaan mielekästä tuokin seuranta on, kuten ano 00037 myös toteaa.
Sitten huomaa vuosienkin vauhdilla lentävän, sitäkin on joskus hämmästeltävä.
Nyt näihin arkisiin puuhiin, pitää yrittää kaikkea valmistella ja sitten pääsee nauttimaan kättensä aikaansaamisia.
Olisihan se upeaa, jos vielä kaiken esille laittaisi, mutta se on jäänyt aikojen taa, ruoka maistuu vaikka jää vähemmälle se kattauksen laitto, niin ei saisi olla, pöydän kaunis kate on melkein puolet ruokaa.
Laiskuus on hyvä lahja, kun sen taiten osaa.
Sujukoon aatto hyvin kaikilta ja toivoisi, että huomenna ei tarvitsisi mitään surullista kuulla.
Hyvän juhannuksen toivotukset paikallaan ja kaikille tarkoitettuna.Päivä jo yli puolen, päätin pysähtyä ja nauttia energiajuomaa, jotta jaksan kaupungin järestelemälle juhannuskokolle.
Eli, kaupunkikodin piha on juhannuskunnossa ja siirrymme jahka aurinko alkaa paistamaan mökille.
Illalliseksi loimulohta ja uusia perunoita. Saunan lämmitän ja koivuvastan teen.
Hyvää ja rauhallista Juhannusta Hilla.- Anonyymi00039
korpikirjailija kirjoitti:
Päivä jo yli puolen, päätin pysähtyä ja nauttia energiajuomaa, jotta jaksan kaupungin järestelemälle juhannuskokolle.
Eli, kaupunkikodin piha on juhannuskunnossa ja siirrymme jahka aurinko alkaa paistamaan mökille.
Illalliseksi loimulohta ja uusia perunoita. Saunan lämmitän ja koivuvastan teen.
Hyvää ja rauhallista Juhannusta Hilla.Juhannusaattoa!
Päivä lähti käyntiin vauhdikkaammin kuin olin ajatellut.
Olin päättänyt nukkua niin pitkään, kun unta suinkin riittäisi.
Mutta se katkesi puhelimen ärhäkkääseen soittoon 8.30 ja
toisessa päässä sisko, jonka kanssa vaihdan kuulumiset ker-
ran viikossa.
Kerkesin vaan aloittaa, että ”kuivaa… niin toisesta päästä
sisko ehätti vastaamaan: . Kuivaa on ilma täälläkin! johon
minä yritin tunkea, että minun piti sanoa että suuta kuivaa
niin ettei tahdo kieli kääntyä. Lääkkeet kuivattavat tosiaan
suun niin, että minulla on tapana pitää vesilasi lähellä että
voi suun kostuttaa yölläkin. Siinä hänelle selvisi, että oli
herättänyt minut. Kerrankin yllätti aamuvirkun siskonsa.
Naurulla päivä alkoi ja kuultiin että rauhallisissa merkeissä
vietämme juhannusta molemmat. Nuorilla on omat tapansa
ja menonsa. Meillä vanhoillla ”parasta ennen päivä” on ohi-
tettu hyvällä marginaalilla.
Lähdin sitten aamulenkille. Taivas ei ollut sininen ja valkoinen,
vaan harmaa ja tummanpuhuvan sininen. Ukkoskuuro saattaa
yllättää, mutta juhannuspäiväksi saattaa tulla Euroopasta + 30º
helleaalto.
Yritän tehdä kaikkeni, että lämpö pysyy ulkona. Ikkunoissa on
pimennysverhot. Kaiken varalta on myös pitkän varren päässä
oleva tuuletin, mutta sitä en mielellään käytä. Voi saada vetoa
silmiin tai jopa aiheuttaa itselleen nuhaa.
Eilen ihmettelin, kun asuntoon tuli sellainen palaneen käry.
Aivankuin olisi jokin laturi lämmennnyt liikaa. Tarkistin, ettei ole
unohtunut läppäri tai puhelin laturiin. Haju oli pistävä ja levisi
joka huoneeseen. Jos jotakin tuollaista vaarallisen tuntoista
sattuu, niin jää epävarma olo kun ei tiedä syytä.
Syy selvisi aamulla, kun piti sytyttää eteiseen valot, eikä ne syt-
tyneetkään. Valopisteeseen on tullut varmaan joku vika, joten
lampunvaihto ei auta. Joku oikosulku ja on saatava sähkömies
paikalle. Lähetän vikailmoituksen taloyhtiölle niin saavat hoitaa
vian. Se on sitten ensiviikon asia hoitaa kuntoon.
Aatto menee tässä kotosalla, huomenna (jos on kaunis ilma) aion
mennä piknikille. Otan kahvitermoksen, piirustuskirjan ja värit koriin,
kuuntelen musiikkia ja nautin kesän kohokohdasta.
Kuuden kuukauden päästä ofotellaankin sitten taas kerran joulun
tuloa!
Mutta otetaan tämä juhannus 2026 ensin!
Mukavaa juhannuksenviettoa!
/MdK Anonyymi00039 kirjoitti:
Juhannusaattoa!
Päivä lähti käyntiin vauhdikkaammin kuin olin ajatellut.
Olin päättänyt nukkua niin pitkään, kun unta suinkin riittäisi.
Mutta se katkesi puhelimen ärhäkkääseen soittoon 8.30 ja
toisessa päässä sisko, jonka kanssa vaihdan kuulumiset ker-
ran viikossa.
Kerkesin vaan aloittaa, että ”kuivaa… niin toisesta päästä
sisko ehätti vastaamaan: . Kuivaa on ilma täälläkin! johon
minä yritin tunkea, että minun piti sanoa että suuta kuivaa
niin ettei tahdo kieli kääntyä. Lääkkeet kuivattavat tosiaan
suun niin, että minulla on tapana pitää vesilasi lähellä että
voi suun kostuttaa yölläkin. Siinä hänelle selvisi, että oli
herättänyt minut. Kerrankin yllätti aamuvirkun siskonsa.
Naurulla päivä alkoi ja kuultiin että rauhallisissa merkeissä
vietämme juhannusta molemmat. Nuorilla on omat tapansa
ja menonsa. Meillä vanhoillla ”parasta ennen päivä” on ohi-
tettu hyvällä marginaalilla.
Lähdin sitten aamulenkille. Taivas ei ollut sininen ja valkoinen,
vaan harmaa ja tummanpuhuvan sininen. Ukkoskuuro saattaa
yllättää, mutta juhannuspäiväksi saattaa tulla Euroopasta 30º
helleaalto.
Yritän tehdä kaikkeni, että lämpö pysyy ulkona. Ikkunoissa on
pimennysverhot. Kaiken varalta on myös pitkän varren päässä
oleva tuuletin, mutta sitä en mielellään käytä. Voi saada vetoa
silmiin tai jopa aiheuttaa itselleen nuhaa.
Eilen ihmettelin, kun asuntoon tuli sellainen palaneen käry.
Aivankuin olisi jokin laturi lämmennnyt liikaa. Tarkistin, ettei ole
unohtunut läppäri tai puhelin laturiin. Haju oli pistävä ja levisi
joka huoneeseen. Jos jotakin tuollaista vaarallisen tuntoista
sattuu, niin jää epävarma olo kun ei tiedä syytä.
Syy selvisi aamulla, kun piti sytyttää eteiseen valot, eikä ne syt-
tyneetkään. Valopisteeseen on tullut varmaan joku vika, joten
lampunvaihto ei auta. Joku oikosulku ja on saatava sähkömies
paikalle. Lähetän vikailmoituksen taloyhtiölle niin saavat hoitaa
vian. Se on sitten ensiviikon asia hoitaa kuntoon.
Aatto menee tässä kotosalla, huomenna (jos on kaunis ilma) aion
mennä piknikille. Otan kahvitermoksen, piirustuskirjan ja värit koriin,
kuuntelen musiikkia ja nautin kesän kohokohdasta.
Kuuden kuukauden päästä ofotellaankin sitten taas kerran joulun
tuloa!
Mutta otetaan tämä juhannus 2026 ensin!
Mukavaa juhannuksenviettoa!
/MdKOikein onnellista ja aurinkoista juhannuksen jatkoa, aatto juhlista jaloin on jo sivuutettu, ehkä joillekin ankea aamukin tämä voi lla.
Kuumaksi sää muutti, ei jaksanut parvekkeellakaan makailla kuin pienen hetken, vaikka kaihtimet lasien eteen vedin, kesän tunnun hyvinkin sain.
Rauhaisa , ehkä vähän kaihoisa mieli on, muistoja mieleen palaa menneestä,, vuosi 1964 oli muisto jolloin veneellä saareen mentiin ja teltassa yövyttiin, oli jokin lainen betrollikeitin, millä ruokaa tehtiin, puuttui kaikki nykymeininki, mutta tapahtuma kuitenkin jäi mieleen, poikkesihan se tavan arjesta .
Ei muutenkaan huono muisto, poikani syntyi 1965, ehkä saariretkellä osuutensa;)
Eipä taideta tänä päivänä saareen soutaen mennä, ei teltassa nukuta, moottorit hyrisee ja mökit mitä mahtavampia ja käyttö helppoja oleilla.
Kyllähän se mökkikin kymmenen vuoden kuluttua omistettiin, autokin millä mökille ajoimme, mukavuuksia kuten sähkö saatiin vuoden päästä mökin oston jälkeen ja ja muuta ajan henkeen kuuluvaa.
Nyt 25 vuotta myhemmin ei ole jäljellä minulla kuin asunto, minkä tiukalla saatiin hankittua, ei mökkiä, ei autoa, tyytyväinen kuitenkin elooni olen, itse saan asiani päättää.
Onnellinen olen suhtkoht hyvästä terveydestä ja tuo järkikin päässä ainakin osin on säilynyt.( siis se vähä minkä turvin olen taivaltanut)
Muistoja mieleen pomppaa, kun lueskelen korppiksen touhuilua mökillään, sitähän se oli minullakin, aina jotain tekemistä löytyi ja aika lensi kuin siivillä.
Pihan kunnossa pito jo vei paljon aikaa, olinhan laittanut kukkaparatiisin mökille ja hyötykasvejakin oli, kunnossa pito vei aikaa, muistan 60 erilaista kukkaa ja kasvia laskeneeni, paikalliseen lehteenkin haastattelun annoin.
Aina olen jaksanut tämän tapaisia puuhia tehdä/hoitaa, ei tuntuneet työläältäkään.
Varmaan voimat riittää jos tekemisistään nauttii.
Valokuvista katselen ja muistelen, haikean mielen useinkin saan, mutta hyväksyttävä on, että elämä ei suju omin suunnitelmin.
Rikautta tuokin sinulla MdK, että omistat sisaruksia, minulla ei ketään, ystävätkin kaikkoavat vähäisten tapaamisten puutteeseen, joskus soittelemme, mutta sekin aina vaan harvenee.
Onnellinen ole siitäkin, että mieheni kuoleman jälkeen liityin eläkeläisten touhuihin, siltä tuli ystävien lisäksi monia hauskoja matkoja ja tapahtumia, niitäkin voin kuvien voimalla muistella.
Elämä jakautuu kausiin, lapsuus, ihana ja odotuksia täynnä oleva nuoruus, keski-ikä, perheen perustus ja kodin hankinta, sitten tulee ero kaikesta menneestä, kohdallani se tapahtui miehen kuoleman vuoksi ja alkoi uusi vaihe.
Nyt tämä jakso mitä elän on antanut paljon uutta ja senkin nyt näin vanhaksi eläen jätin ja nyt sitten viimeinen vaihe elämän matkasta, milloin päättyy ja miten, se tuntematon asia.
Elämäni matka kaikista huolista ja vaikeuksista huolimatta on ollut elämisen arvoista, saimme kaksi lasta, joilla suku on jatkunut, nyt jo viidenteen polveen, se jos mikä on rikkautta, k un sen aina muistaisi.
Nyt näitä menneitä mietin ja mietinnän tuloksena koen, että en mitään vaihtaisi pois, ilot ja surut on selvitty, nyt vain sivusta seuraan jälkeläisteni etenemistä elon poluillaan.
Kunpa osaisi olla ja elää niin, ettei ikävää mielikuvaa jälkeensä jättäisi, osaisi olla lähimmäinen kaikille kanssaeläjille, niin omille kuin vieraamillekin.
Tulipa nyt surullista mietintää, juhannushan nyt on luonto täydessä loistossaan, elämän ihanuutta, mikä luonnolla on meille antaa, lintujen laulua ja liitelyä taivaan kaaren alla, pilvien seilaamista, mihin, kysymyksiä sekin herättää, niin paljon on ihmeteltävää vanhallakin.
Iltaisin kun nukkumaan asetun näen ikkunasta osan taivasta ja mietteet siirtyvät ajatuksiin, mitä pilvien takana onkaan, kysymyksiä mihin ei vastauksia ole kukaan kertonut, onko olemassa vielä jatkoa tälle maalliselle matkalle ?
Nyt kuitenkin ajatukset kesän viettoon, kohta juhannus on ohi ja alkaa säilöntä aika, monikin odottaa metsään marjareissuja ja toisilla ihanuus ongelle päästä, niin paljon elämä antaa, kiitos mielin tätä kaikkea seuraamme ja elämme, kipujakin tuntien, mutta sekin kaiketi on osa tästä elämän matkasta.
Yötöntä yötä elämme, mutta muistetaan kuitenkin se, että untakin on saatava, että jaksamme eteenpäin.- Anonyymi00040
Hil-la kirjoitti:
Oikein onnellista ja aurinkoista juhannuksen jatkoa, aatto juhlista jaloin on jo sivuutettu, ehkä joillekin ankea aamukin tämä voi lla.
Kuumaksi sää muutti, ei jaksanut parvekkeellakaan makailla kuin pienen hetken, vaikka kaihtimet lasien eteen vedin, kesän tunnun hyvinkin sain.
Rauhaisa , ehkä vähän kaihoisa mieli on, muistoja mieleen palaa menneestä,, vuosi 1964 oli muisto jolloin veneellä saareen mentiin ja teltassa yövyttiin, oli jokin lainen betrollikeitin, millä ruokaa tehtiin, puuttui kaikki nykymeininki, mutta tapahtuma kuitenkin jäi mieleen, poikkesihan se tavan arjesta .
Ei muutenkaan huono muisto, poikani syntyi 1965, ehkä saariretkellä osuutensa;)
Eipä taideta tänä päivänä saareen soutaen mennä, ei teltassa nukuta, moottorit hyrisee ja mökit mitä mahtavampia ja käyttö helppoja oleilla.
Kyllähän se mökkikin kymmenen vuoden kuluttua omistettiin, autokin millä mökille ajoimme, mukavuuksia kuten sähkö saatiin vuoden päästä mökin oston jälkeen ja ja muuta ajan henkeen kuuluvaa.
Nyt 25 vuotta myhemmin ei ole jäljellä minulla kuin asunto, minkä tiukalla saatiin hankittua, ei mökkiä, ei autoa, tyytyväinen kuitenkin elooni olen, itse saan asiani päättää.
Onnellinen olen suhtkoht hyvästä terveydestä ja tuo järkikin päässä ainakin osin on säilynyt.( siis se vähä minkä turvin olen taivaltanut)
Muistoja mieleen pomppaa, kun lueskelen korppiksen touhuilua mökillään, sitähän se oli minullakin, aina jotain tekemistä löytyi ja aika lensi kuin siivillä.
Pihan kunnossa pito jo vei paljon aikaa, olinhan laittanut kukkaparatiisin mökille ja hyötykasvejakin oli, kunnossa pito vei aikaa, muistan 60 erilaista kukkaa ja kasvia laskeneeni, paikalliseen lehteenkin haastattelun annoin.
Aina olen jaksanut tämän tapaisia puuhia tehdä/hoitaa, ei tuntuneet työläältäkään.
Varmaan voimat riittää jos tekemisistään nauttii.
Valokuvista katselen ja muistelen, haikean mielen useinkin saan, mutta hyväksyttävä on, että elämä ei suju omin suunnitelmin.
Rikautta tuokin sinulla MdK, että omistat sisaruksia, minulla ei ketään, ystävätkin kaikkoavat vähäisten tapaamisten puutteeseen, joskus soittelemme, mutta sekin aina vaan harvenee.
Onnellinen ole siitäkin, että mieheni kuoleman jälkeen liityin eläkeläisten touhuihin, siltä tuli ystävien lisäksi monia hauskoja matkoja ja tapahtumia, niitäkin voin kuvien voimalla muistella.
Elämä jakautuu kausiin, lapsuus, ihana ja odotuksia täynnä oleva nuoruus, keski-ikä, perheen perustus ja kodin hankinta, sitten tulee ero kaikesta menneestä, kohdallani se tapahtui miehen kuoleman vuoksi ja alkoi uusi vaihe.
Nyt tämä jakso mitä elän on antanut paljon uutta ja senkin nyt näin vanhaksi eläen jätin ja nyt sitten viimeinen vaihe elämän matkasta, milloin päättyy ja miten, se tuntematon asia.
Elämäni matka kaikista huolista ja vaikeuksista huolimatta on ollut elämisen arvoista, saimme kaksi lasta, joilla suku on jatkunut, nyt jo viidenteen polveen, se jos mikä on rikkautta, k un sen aina muistaisi.
Nyt näitä menneitä mietin ja mietinnän tuloksena koen, että en mitään vaihtaisi pois, ilot ja surut on selvitty, nyt vain sivusta seuraan jälkeläisteni etenemistä elon poluillaan.
Kunpa osaisi olla ja elää niin, ettei ikävää mielikuvaa jälkeensä jättäisi, osaisi olla lähimmäinen kaikille kanssaeläjille, niin omille kuin vieraamillekin.
Tulipa nyt surullista mietintää, juhannushan nyt on luonto täydessä loistossaan, elämän ihanuutta, mikä luonnolla on meille antaa, lintujen laulua ja liitelyä taivaan kaaren alla, pilvien seilaamista, mihin, kysymyksiä sekin herättää, niin paljon on ihmeteltävää vanhallakin.
Iltaisin kun nukkumaan asetun näen ikkunasta osan taivasta ja mietteet siirtyvät ajatuksiin, mitä pilvien takana onkaan, kysymyksiä mihin ei vastauksia ole kukaan kertonut, onko olemassa vielä jatkoa tälle maalliselle matkalle ?
Nyt kuitenkin ajatukset kesän viettoon, kohta juhannus on ohi ja alkaa säilöntä aika, monikin odottaa metsään marjareissuja ja toisilla ihanuus ongelle päästä, niin paljon elämä antaa, kiitos mielin tätä kaikkea seuraamme ja elämme, kipujakin tuntien, mutta sekin kaiketi on osa tästä elämän matkasta.
Yötöntä yötä elämme, mutta muistetaan kuitenkin se, että untakin on saatava, että jaksamme eteenpäin.Juhannusaamu on lämmin kuin lehmän hengitys.
Aukaisin makuukamarin ikkunan, niin vastaan tulvahti lämpö,
joka muistutti lämpöä Sri Lankalla, kun tuli ulos lentokoneesta.
+25º jo varjossa klo 8.
Mutta yllätyksiä voi olla horisontissa, kuten rajua ukonilmaa.
Kiiruhdin kaiken varalta ulos ja laitoin mahdollisimman ilmavat
vaatteet päälle, leveälahkeiset housut, jotka näyttävät hameelta
kun laittaa ne jalkaansa. Yläosaksi hihaton toppi. Olen pitänyt
housuja vaan kotona, kun olen ajatellut että ovat liian ”nuorek-
kaat”, mutta nyt ajattelin että jos tuulen henki käy, niin ne ovat
ilmavat. Ensiesitys muotihousuissa. Päällimmäiseksi laitoin
40 vuotta vanhan takkimekon, jonka ostin Italianmatkalle 1986.
Mekko on yksinkertainen ja tyylikäs vielä tänäkin päivänä. Se on
viskoosia, mustalla pohjalla kaislakuviota.
Väritys synkkä: mustaa alla ja musta-valkoinen ohut takkimekko
päällä, valkoinen tukka ja Skagenista ostetut aurinkolasit päässä.
Lenkki on tehty, lepopaikoilla ääneenajattelua ja hyräilyä itsekseen.
Nyt on musiikkiristikon aika. Olen tässä varuillani, kun en tiedä, onko
kaverit kaupungissa, kesäpaikallaan vai jonkun siskon luona eilisen
jälkeen. Kohtahan se kuulee. Ei kuulu mitään… Nukkuvat varmaan
vielä, jos juhliminen on mennyt pikkutunneille. Näillä korkeuksilla
ei yöt ole valoisia.
Minäkin olen tottunut siihen, että yöt ovat pimeitä. Valoisassa en voi
nukkua. Minulla on pimennysverhot, sen lisäksi vielä unimaski.
Muistan että vuosikymmeniä sitten, kun käytiin lomilla Suomessa,
niin tuo nukkumaan meno oli pulmallista, kun aurinko porotti vielä
iltamyöhällä ja olisi pitänyt mennä nukkumaan.
Hil-lan muistelut kääntyivät ohi vilahtaneisiin vuosiin. Paljon tuttua
noissa 60-luvun nuorten elämässä. Päämäärät olivat selvät, nuokin
aineelliset saavutukset: mökki, auto ja oma koti.
Itse muistan tuon vuosiluvun 1964, kun olin sairastunut edellis-
kesänä ja jouduin sairaalaan pitkäksi aikaa.
Olimme ehtineet olla naimisissa tuskin vuoden. Siinä meni meidän
tulevaisuudensuunnitelmat uusiksi.
Piti ruveta ottamaan asia kerrallaan. Selvitään tästä ensin ja sitten
katsotaan miten edetään. – Nämä asiat ovat niin ajankohtaisia juuri
nyt kun ajattelen miniäni sairaustapauksia ja poikaani. –
Omalla kohdallani on elämä vieläkin elämisenarvoista.
Tunnen olevani niin terve, että saatan elää 100-vuotiaaksi, joka onkin
tavoitteeni.
Viikon päästä saan onnitella erästä ystävätärtä, joka täyttää 106 v.
Hän on niin virkeä vieläkin, että saattaa elää vielä muutamia vuosia.
Pidetään tavoitteet korkealla! Eletään terveellisesti!
Hauskaa juhannusta!
/MdK Anonyymi00040 kirjoitti:
Juhannusaamu on lämmin kuin lehmän hengitys.
Aukaisin makuukamarin ikkunan, niin vastaan tulvahti lämpö,
joka muistutti lämpöä Sri Lankalla, kun tuli ulos lentokoneesta.
25º jo varjossa klo 8.
Mutta yllätyksiä voi olla horisontissa, kuten rajua ukonilmaa.
Kiiruhdin kaiken varalta ulos ja laitoin mahdollisimman ilmavat
vaatteet päälle, leveälahkeiset housut, jotka näyttävät hameelta
kun laittaa ne jalkaansa. Yläosaksi hihaton toppi. Olen pitänyt
housuja vaan kotona, kun olen ajatellut että ovat liian ”nuorek-
kaat”, mutta nyt ajattelin että jos tuulen henki käy, niin ne ovat
ilmavat. Ensiesitys muotihousuissa. Päällimmäiseksi laitoin
40 vuotta vanhan takkimekon, jonka ostin Italianmatkalle 1986.
Mekko on yksinkertainen ja tyylikäs vielä tänäkin päivänä. Se on
viskoosia, mustalla pohjalla kaislakuviota.
Väritys synkkä: mustaa alla ja musta-valkoinen ohut takkimekko
päällä, valkoinen tukka ja Skagenista ostetut aurinkolasit päässä.
Lenkki on tehty, lepopaikoilla ääneenajattelua ja hyräilyä itsekseen.
Nyt on musiikkiristikon aika. Olen tässä varuillani, kun en tiedä, onko
kaverit kaupungissa, kesäpaikallaan vai jonkun siskon luona eilisen
jälkeen. Kohtahan se kuulee. Ei kuulu mitään… Nukkuvat varmaan
vielä, jos juhliminen on mennyt pikkutunneille. Näillä korkeuksilla
ei yöt ole valoisia.
Minäkin olen tottunut siihen, että yöt ovat pimeitä. Valoisassa en voi
nukkua. Minulla on pimennysverhot, sen lisäksi vielä unimaski.
Muistan että vuosikymmeniä sitten, kun käytiin lomilla Suomessa,
niin tuo nukkumaan meno oli pulmallista, kun aurinko porotti vielä
iltamyöhällä ja olisi pitänyt mennä nukkumaan.
Hil-lan muistelut kääntyivät ohi vilahtaneisiin vuosiin. Paljon tuttua
noissa 60-luvun nuorten elämässä. Päämäärät olivat selvät, nuokin
aineelliset saavutukset: mökki, auto ja oma koti.
Itse muistan tuon vuosiluvun 1964, kun olin sairastunut edellis-
kesänä ja jouduin sairaalaan pitkäksi aikaa.
Olimme ehtineet olla naimisissa tuskin vuoden. Siinä meni meidän
tulevaisuudensuunnitelmat uusiksi.
Piti ruveta ottamaan asia kerrallaan. Selvitään tästä ensin ja sitten
katsotaan miten edetään. – Nämä asiat ovat niin ajankohtaisia juuri
nyt kun ajattelen miniäni sairaustapauksia ja poikaani. –
Omalla kohdallani on elämä vieläkin elämisenarvoista.
Tunnen olevani niin terve, että saatan elää 100-vuotiaaksi, joka onkin
tavoitteeni.
Viikon päästä saan onnitella erästä ystävätärtä, joka täyttää 106 v.
Hän on niin virkeä vieläkin, että saattaa elää vielä muutamia vuosia.
Pidetään tavoitteet korkealla! Eletään terveellisesti!
Hauskaa juhannusta!
/MdKMinä vuorotellen purkanut ja pakannut uudelleen pientä matkalaukkuani sitä mukaa kun ensi viikon lämpöennuste Italiassa muuttuu ja lämpötilat nousevat. Nyt on luvattu 35-38 astetta Livornossa ja Firenzessä,, AC puutuu asunnosta ja yölläkin onluvattu 25 astetta.. Loppujen lopuksi vien vain uimapuvun, uimakengät, shortsit pari hihatonta toppia, palazzohousut ohutta viskoosia, yhden lyhythihaisen puseron. yhden hihattoman ilmavan kesäleningin ja vaatteet joissa matkustan: joustofarkut, pitkähihainen kesäpusero ja sketcherit.
Mun "nipote" eli "sobrinita linda," veljentytär, joksi minä häntä kutsun, soitti ja sanoi että emme tuo liikaa vaatteita, että siellä lähellä on kauppa josta saa 10 eurolla ihan kauniita kesävaatteita jotka sopivat ilmastoon.
Laittelin paikantimia mun google mapsiin, meidän vuokra-asunto on 10 minuutin päässä sukulaisista, kävellen ja siitä kulman takana on kuuluisa mereneläväravintola "Melafumo", johon on varattu pöytä torstai-illaksi. Paikka on vaatimaton, mutta kuuluisa suurista ja herkullisista kalaruoka-annoksistaan, simpukka-ja mustekalapadoistaan, viineistään ja vallankumouksellisesta musiikistaan :)- Anonyymi00041
Paloma.se01 kirjoitti:
Minä vuorotellen purkanut ja pakannut uudelleen pientä matkalaukkuani sitä mukaa kun ensi viikon lämpöennuste Italiassa muuttuu ja lämpötilat nousevat. Nyt on luvattu 35-38 astetta Livornossa ja Firenzessä,, AC puutuu asunnosta ja yölläkin onluvattu 25 astetta.. Loppujen lopuksi vien vain uimapuvun, uimakengät, shortsit pari hihatonta toppia, palazzohousut ohutta viskoosia, yhden lyhythihaisen puseron. yhden hihattoman ilmavan kesäleningin ja vaatteet joissa matkustan: joustofarkut, pitkähihainen kesäpusero ja sketcherit.
Mun "nipote" eli "sobrinita linda," veljentytär, joksi minä häntä kutsun, soitti ja sanoi että emme tuo liikaa vaatteita, että siellä lähellä on kauppa josta saa 10 eurolla ihan kauniita kesävaatteita jotka sopivat ilmastoon.
Laittelin paikantimia mun google mapsiin, meidän vuokra-asunto on 10 minuutin päässä sukulaisista, kävellen ja siitä kulman takana on kuuluisa mereneläväravintola "Melafumo", johon on varattu pöytä torstai-illaksi. Paikka on vaatimaton, mutta kuuluisa suurista ja herkullisista kalaruoka-annoksistaan, simpukka-ja mustekalapadoistaan, viineistään ja vallankumouksellisesta musiikistaan :)Toivotan oikein mukavaa ja antoisaa matkaa! Kerrothan sitten
matkastasi meille, jotka saamme tyytyä näihin lähikohteisiin!
/MdK Anonyymi00041 kirjoitti:
Toivotan oikein mukavaa ja antoisaa matkaa! Kerrothan sitten
matkastasi meille, jotka saamme tyytyä näihin lähikohteisiin!
/MdKKeskikesän juhla alkaa olla ohi, mutta monilla alkoi loma ja näin juhlinta voi jatkua.
Minun juhannus meni hiljaisuuden merkeissä ja koko kaupunki hiljentyi, näin hiljaisuus oli täydellistä.
Juhannuspäivä huipentui saunomisiin ja olipa sekin aika mukava nautinto, sitten parvekkeella istuin ja nautin pienen lasin viiniä.
Näinkin voi juhlia, kevyt olo oli tänä aamuna herätessä.
Ajattelin loikoillessani, että pitäisi hankkia pieni radio parvekkeelle ja siellä voisi kuunnella musiikkia, minulle aika tärkeä asia sekin.
Keittiössä on vanha retroradio, sitä ei viitsi siirrellä.
Sunnuntaiaamuisin kuuntelen luonto ohjelmaa, mielekästä, en asetu sitä seuraamaan, mutta kahvia hörppiessä ihan mukava seuralainen, aina jotakin uuttakin oppii.
Sen jälkeen alkaa musiikkiosiot ja niillä myös iloa itselleni hankin.
Usein myös lauantaisin kuuntelen radiota leipoessani, tai ruokia tehdessäni, nautin juontajien mukavasta jutustelusta, Pirkkalainen ja Ylönen mukava pari, on toki muitakin, mutta näiden nimet on mieleen jääneet.
Näin tätä viihdykettä joutuu etsimään, kun yksin asustaa, telkkari sitten toinen ikävän tunteen karkoituksessa.
Aina jotakin puuhaa käsilleni yritän keksiä, kun tuntuu laiskan oloiselta vain istua.
Nyt olenkin tehnyt päätöksen, kun ei tarvetta omien keskuudessa ole neuleille, lahjoitan joulun aikana hyvän tekeväisyyteen.
Mukavaa on varmaan matkaasi suunnitella ja oikeita vaatetuksia keksiä Paloma, oma jännityksen sekin tuo, sanotaanko matkakuumetta on ilmassa.
Suunnittelu on yksi matkan tärkeä osa, ja sitten oikein valintoja tehden, kiva perillä huomata kaiken hyvin sujuvan.
Hyvää matkaa , olen kai jo monasti toivottanutkin, mutta hyvää se tekee onnea toivottaa, nauti ja katsele maisemia, sitten on kiva palata kotiin ja jaksaa säilömistä alkaa suunnittelemaan.
Aina ei hyvätkään suunnitelmat paikkaansa pidä, kuten MdK totesi, yllätyksiä syntyy, mutta eihän periksi tarvitse antaa, kun asiat loksahtavat paikoilleen, taas suunnittelu käyntiin.
Minulla jatkuva suunnittelu vimma ja joskus onnistuukin, tosin aika vaatimattomiksi ovat nykyisin jääneet, on muistettava tämä rajallisuus suuria asioita toteuttamaan.
Pienetkin asiat mielen iloiseksi voi saada. se harmi vaan on, kun kaikki on jo melkoisen valmista, mitään ihmeellistä en kaipaa.
Katselen tässä kirjottaessa, miten naapuritalon asukas, ehkä lähellä ikääni, käy vähän väliä nyppimässä kukkiaan, ehkä sama toimettomuus kuin minullakin.
Toinen asukas on ottanut huolehtimisen pihan kukista, joka aamu pienen sangon kanssa kulkee ja nyppii kukat ja kastelee ne, sekin on yksi tapa tuntemukseen, että on tärkeä ja hyödyksi.
Kohta puolipäivä jo tavoittaa, kai sitä minunkin jotain olisi aikaan saatava, no kukkien kastelu päivähän se on minullakin, jospa sillä aloittaisin.
Kesä jatkuu, ukkosta on lupailtu, mutta en ole vielä jyrinää tänä kesänä kuullut, muita ikäviäkin asioita on ilmaantunut, mutta eipä nyt niistä.
Jatketaan kesän viettoa ja ollaan onnellisia kesästämme.- Anonyymi00043UUSI
Hil-la kirjoitti:
Keskikesän juhla alkaa olla ohi, mutta monilla alkoi loma ja näin juhlinta voi jatkua.
Minun juhannus meni hiljaisuuden merkeissä ja koko kaupunki hiljentyi, näin hiljaisuus oli täydellistä.
Juhannuspäivä huipentui saunomisiin ja olipa sekin aika mukava nautinto, sitten parvekkeella istuin ja nautin pienen lasin viiniä.
Näinkin voi juhlia, kevyt olo oli tänä aamuna herätessä.
Ajattelin loikoillessani, että pitäisi hankkia pieni radio parvekkeelle ja siellä voisi kuunnella musiikkia, minulle aika tärkeä asia sekin.
Keittiössä on vanha retroradio, sitä ei viitsi siirrellä.
Sunnuntaiaamuisin kuuntelen luonto ohjelmaa, mielekästä, en asetu sitä seuraamaan, mutta kahvia hörppiessä ihan mukava seuralainen, aina jotakin uuttakin oppii.
Sen jälkeen alkaa musiikkiosiot ja niillä myös iloa itselleni hankin.
Usein myös lauantaisin kuuntelen radiota leipoessani, tai ruokia tehdessäni, nautin juontajien mukavasta jutustelusta, Pirkkalainen ja Ylönen mukava pari, on toki muitakin, mutta näiden nimet on mieleen jääneet.
Näin tätä viihdykettä joutuu etsimään, kun yksin asustaa, telkkari sitten toinen ikävän tunteen karkoituksessa.
Aina jotakin puuhaa käsilleni yritän keksiä, kun tuntuu laiskan oloiselta vain istua.
Nyt olenkin tehnyt päätöksen, kun ei tarvetta omien keskuudessa ole neuleille, lahjoitan joulun aikana hyvän tekeväisyyteen.
Mukavaa on varmaan matkaasi suunnitella ja oikeita vaatetuksia keksiä Paloma, oma jännityksen sekin tuo, sanotaanko matkakuumetta on ilmassa.
Suunnittelu on yksi matkan tärkeä osa, ja sitten oikein valintoja tehden, kiva perillä huomata kaiken hyvin sujuvan.
Hyvää matkaa , olen kai jo monasti toivottanutkin, mutta hyvää se tekee onnea toivottaa, nauti ja katsele maisemia, sitten on kiva palata kotiin ja jaksaa säilömistä alkaa suunnittelemaan.
Aina ei hyvätkään suunnitelmat paikkaansa pidä, kuten MdK totesi, yllätyksiä syntyy, mutta eihän periksi tarvitse antaa, kun asiat loksahtavat paikoilleen, taas suunnittelu käyntiin.
Minulla jatkuva suunnittelu vimma ja joskus onnistuukin, tosin aika vaatimattomiksi ovat nykyisin jääneet, on muistettava tämä rajallisuus suuria asioita toteuttamaan.
Pienetkin asiat mielen iloiseksi voi saada. se harmi vaan on, kun kaikki on jo melkoisen valmista, mitään ihmeellistä en kaipaa.
Katselen tässä kirjottaessa, miten naapuritalon asukas, ehkä lähellä ikääni, käy vähän väliä nyppimässä kukkiaan, ehkä sama toimettomuus kuin minullakin.
Toinen asukas on ottanut huolehtimisen pihan kukista, joka aamu pienen sangon kanssa kulkee ja nyppii kukat ja kastelee ne, sekin on yksi tapa tuntemukseen, että on tärkeä ja hyödyksi.
Kohta puolipäivä jo tavoittaa, kai sitä minunkin jotain olisi aikaan saatava, no kukkien kastelu päivähän se on minullakin, jospa sillä aloittaisin.
Kesä jatkuu, ukkosta on lupailtu, mutta en ole vielä jyrinää tänä kesänä kuullut, muita ikäviäkin asioita on ilmaantunut, mutta eipä nyt niistä.
Jatketaan kesän viettoa ja ollaan onnellisia kesästämme.Ihanaa, kun om taas yksi juhlapäivä ohitettu!
Koska olin ykin, niin rupesin pinnistelemään muistiani
ja yritin muistaa juhannuksenviettoja aivan siitä lähtien
kun muutimme pois Savosta.
Savossa asuessa tuntui luonnolliselta että juhannukset
vietettiin tätilässä, jonka talo oli järvenrannalla. Serkkuja
oli saman ikäisiä kuin meidän perheen lapset.
Täti synnytti kaksoset 1941, kun oli sota ja kaikesta puute.
Vaikutti kuin äiti ja täti olisivat synnyttäneet vuorovuosina,
joten vauvan varusteet kulkivat meidän ja tätilän välillä
vuorovuosina. Ei ollut siihen aikaan keksitty ”vauvakutsuja”
eli baby showeria. Juhlat oli sen jälkeen kun mentiin vauvoja
katsomaan ja vietiin ”rotinarinkilä”, jonka keskellä oli pikku-
leipiä.
Ainoa mieleen jäänyt kotona vietetystä juhannuksesta on
se juhannus, kun kerroin äidin savolaisin perintein koriste-
lemasta tuvasta.
Kun tarkemmin muistelen, niin on ollut muutto monena
juhannuksena, Kuinka liekin sillä tavalla ajoittunut, eikä
juhannusta ole sen kummemmin vietetty. Ehkä juhannus-
säät ovat suosineet muuttoja kuivassa säässä.
Liekö sen takia minullekin jäänyt sellainen tunne, että päivä
on vaan päivä päivien joukossa.
Aikuistuttua ja omaa elämää rakentaessa on sitten juhannus-
muistojakin alkanut kertyä. Olen toisaalla kertonut matkasta
tulevien appivanhempieni luo nuorena kihlattuna.
Juhannus 1962.
Yöjunalla tehdystä matkasta tuli sellainen esitys, että piti jättää
makuuvaunu pikkutunneilla ja mennä käytävään nauramaan.
Makuuvaunukaverit eivät reagoineet millään tavalla, ennenkuin
olin häipynyt vaunusta.
Yöjuna Hämeenlinnasta Pännäisiin. Matka Pietarsaareen.
Nousin junaan ja menin makuuvaunuun, jossa ylä- ja alapeti oli
varattu. Aikaisemmin yöjunalla matkustaessa olin aina varannut
yläpetin ja rakensin sinne tilapäisen pesäni. Mutta ei tällä kertaa.
Vaunu oli hämärä, verhot vedetty ikkunan eteen. Naiset ”nukkui-
vat” ja olivat hiljaa.
En sytyttänyt valoja, vaan riisuin päällimmäiset vaatteet hengariin.
Kiipesin keskipetille. Uni ei tullut, mutta nälkä tuli. Miksi en ottanut
eväslaukkua sinne petille? Äiti oli laittanut karjalanpiirakoita ja
omenia evääksi. - Uskaltaisikohan kiiveta alas? – No, piirakat voitti.
Kiipesin alas ja otin voipaperikäärön ja heitin sen edellä menemään,
kiipesin itse perässä. Mutta käärö olikin poissa! – Kopeloin kädellä
seinän viertä pitkin, kopeloin tyynyn altakin, mutta piirakat olivat ja
pysyivät poissa.
Ajattelin, että ne ovat luiskahtaneet lattialle seinän puolella olleesta
raosta, joten kiipesin taas alas lattialle ja olin rähmälläni lattialla ja
kopeloin alimman sängyn alustaa, kun sängyssä olija avasi silmänsä.
Tuijotimme toisiamme silmästä silmään pimeässä, silmän valkuaiset
muljahtivat alapetin nukkujalla, mutta ei sanonut mitään, ajatteli
varmaan että olen penkomassa hänen laukkujaan, jotka olivat siellä
sängyn alla. Piirakoita sieltä ei löytynyt.
Kiipesin siis takaisin sänkyyn ja mietin, mihin ne piirakat ovat joutuneet.
Nälkä vaan lisääntyi. Vatsa alkoi mouruta kuin kissa maaliskuussa.
Tuli mieleen omenat, jotka kuitenkin olivat jäljellä. Kiipesin vielä kerran
alas ja otin laukusta omenan, jota pidin nyrkissäni lujasti, ettei se katoaisi
mihinkään.
Rouskuttelin omenaa keskipetillä, kun yläpetillä nukkuva käänsi kylkeä ja
”läps”! kuulin, kun jotakin putosi lattialle yläpetiltä! –
Piirakat! Minun piirakkani! - Kiiressti taas alas ja pitelin tuota kadonnutta
pakettia kädessäni kun kompuroin takaisin petille. Voipaperi rapisi, kun
avasin paketin. Ihania piirakoita, neljä kappaletta. Söin kaikki, mitäpä
niitä säästelemään.
Kohta pääsi mahtava röyhtäys. Sitten alkoi naurattaa ja yritin pidättää
naurua, hytkyin vaan. Sen ajan yövaunuissa olevien petien pohjat olivat
”hetekamallia” ja naurun hytkeessä ne alkoivat narista tahdissa.
Kerkesin ajatella, että mitähän nuo nukkuvat kaverit ajattelevat keski-
petillä tapahtuvan. - Sitten en enää kestänyt. Nauraa turskahtelin jo
ääneen ja päätin poistua vaunusta (kylläisenä ja iloisena).
Puin päälleni kiireesti ja menin käytävään. Istuin matkalaukun päällä ja
nauroin. Siinä se yö meni nauraessa. Sulhanen oli vastassa Pännäisissä.
Olen havainnut elämäni aikana, että kun alkaa tapahtua, niin antaa mennä
vaan kun on alamäki!
Toivotan hyvää alkavaa viikkoa!
/MdK - Anonyymi00044UUSI
Hil-la kirjoitti:
Keskikesän juhla alkaa olla ohi, mutta monilla alkoi loma ja näin juhlinta voi jatkua.
Minun juhannus meni hiljaisuuden merkeissä ja koko kaupunki hiljentyi, näin hiljaisuus oli täydellistä.
Juhannuspäivä huipentui saunomisiin ja olipa sekin aika mukava nautinto, sitten parvekkeella istuin ja nautin pienen lasin viiniä.
Näinkin voi juhlia, kevyt olo oli tänä aamuna herätessä.
Ajattelin loikoillessani, että pitäisi hankkia pieni radio parvekkeelle ja siellä voisi kuunnella musiikkia, minulle aika tärkeä asia sekin.
Keittiössä on vanha retroradio, sitä ei viitsi siirrellä.
Sunnuntaiaamuisin kuuntelen luonto ohjelmaa, mielekästä, en asetu sitä seuraamaan, mutta kahvia hörppiessä ihan mukava seuralainen, aina jotakin uuttakin oppii.
Sen jälkeen alkaa musiikkiosiot ja niillä myös iloa itselleni hankin.
Usein myös lauantaisin kuuntelen radiota leipoessani, tai ruokia tehdessäni, nautin juontajien mukavasta jutustelusta, Pirkkalainen ja Ylönen mukava pari, on toki muitakin, mutta näiden nimet on mieleen jääneet.
Näin tätä viihdykettä joutuu etsimään, kun yksin asustaa, telkkari sitten toinen ikävän tunteen karkoituksessa.
Aina jotakin puuhaa käsilleni yritän keksiä, kun tuntuu laiskan oloiselta vain istua.
Nyt olenkin tehnyt päätöksen, kun ei tarvetta omien keskuudessa ole neuleille, lahjoitan joulun aikana hyvän tekeväisyyteen.
Mukavaa on varmaan matkaasi suunnitella ja oikeita vaatetuksia keksiä Paloma, oma jännityksen sekin tuo, sanotaanko matkakuumetta on ilmassa.
Suunnittelu on yksi matkan tärkeä osa, ja sitten oikein valintoja tehden, kiva perillä huomata kaiken hyvin sujuvan.
Hyvää matkaa , olen kai jo monasti toivottanutkin, mutta hyvää se tekee onnea toivottaa, nauti ja katsele maisemia, sitten on kiva palata kotiin ja jaksaa säilömistä alkaa suunnittelemaan.
Aina ei hyvätkään suunnitelmat paikkaansa pidä, kuten MdK totesi, yllätyksiä syntyy, mutta eihän periksi tarvitse antaa, kun asiat loksahtavat paikoilleen, taas suunnittelu käyntiin.
Minulla jatkuva suunnittelu vimma ja joskus onnistuukin, tosin aika vaatimattomiksi ovat nykyisin jääneet, on muistettava tämä rajallisuus suuria asioita toteuttamaan.
Pienetkin asiat mielen iloiseksi voi saada. se harmi vaan on, kun kaikki on jo melkoisen valmista, mitään ihmeellistä en kaipaa.
Katselen tässä kirjottaessa, miten naapuritalon asukas, ehkä lähellä ikääni, käy vähän väliä nyppimässä kukkiaan, ehkä sama toimettomuus kuin minullakin.
Toinen asukas on ottanut huolehtimisen pihan kukista, joka aamu pienen sangon kanssa kulkee ja nyppii kukat ja kastelee ne, sekin on yksi tapa tuntemukseen, että on tärkeä ja hyödyksi.
Kohta puolipäivä jo tavoittaa, kai sitä minunkin jotain olisi aikaan saatava, no kukkien kastelu päivähän se on minullakin, jospa sillä aloittaisin.
Kesä jatkuu, ukkosta on lupailtu, mutta en ole vielä jyrinää tänä kesänä kuullut, muita ikäviäkin asioita on ilmaantunut, mutta eipä nyt niistä.
Jatketaan kesän viettoa ja ollaan onnellisia kesästämme."Ajattelin loikoillessani, että pitäisi hankkia pieni radio parvekkeelle ja siellä voisi kuunnella musiikkia, minulle aika tärkeä asia sekin."
Itselläni on parvekkeella ollessani älykännykkä ja siinä kuulokkeet.
Voin kuunnella mitä vain.
Kuuntelen näin myös 22.00 jälkeen, kun kerrostalossa on hiljaisuus.
Lapsille vieno toive lahjasta. Anonyymi00044 kirjoitti:
"Ajattelin loikoillessani, että pitäisi hankkia pieni radio parvekkeelle ja siellä voisi kuunnella musiikkia, minulle aika tärkeä asia sekin."
Itselläni on parvekkeella ollessani älykännykkä ja siinä kuulokkeet.
Voin kuunnella mitä vain.
Kuuntelen näin myös 22.00 jälkeen, kun kerrostalossa on hiljaisuus.
Lapsille vieno toive lahjasta.Huomenta juhannuksen jälkeiseen aikaan, kohtahan se päivän pituus alkaa lyhentymään, ei kannata surua tuntea, syksykin on kaunis ja ne elokuun kuutamot, voi sentään taas muistoja mieleen tulee.
Viimeisempiä kuutamo elämyksiä koin mökilläni, yksin katselin kuunsiltaa ja niin todellinen oli, että hyvä, että en kävelemään sitä pitkin lähtenyt.
Pimeys ympärillä ja vain kuu taivaalla valonsa järveen heitti, jotakin herkkää se mieleen nosti ja vieläkin sen tunnen.
Nykyisin kuu ilmaantuu kahvipöytääni, isona, ei lainkaan sellaisena kirkkaana ja romanttisena, kadoten sitten taivaanrannan taa.
Hyvä neuvo Ano 00044, kiitos, omistan älypuhelimen ja eilen jo yrittelin sitä parvekkeella kuunnella, mutta ei tullut mieleenkään, että voisin kuulokkeilla kuunnella, niitäkin on useita, ainut harmi, että lataaminen ei onnistu parvekkeella.
Yksi pistoke vain ja sekin toisella puolen parveketta, mutta kestäähän se jonkun aikaa kuunnella täyteen ladattuna.
Olen kyllä melkoisen tyhmä näiden teknisten laitteiden kanssa, jos jotain opin, pian on jo vanhoja taitoja, koko ajan pitäisi osata aikaansa seurata.
Alkoholilaista tänään päättävät eduskunnassa, onko järkeä tuommoisen asian kimpussa pyöriä, paljon tärkeämpään pitäisi tehoja säästää.
Aina on jaksaneet viinansa hakea, jotka sitä on tarvinneet kautta aikojen, pitääkö nyt sitäkin useasti harmia tuottava aine jo kotiinkin tuoda.
Ei taida kukaan alkoholin puutteen vuoksi henkeään heittää, usein liikana hengen vie.
Minun mielipide on, että alko entiselleen ja ikäraja tiukasti nykyisellään.
Kaikelle löytyy tarvitsijoita ja tarpeita, kaikkea ei kuitenkaan kotiin tarvitse tuoda.
Kuinka paljon tarvitaankaan näitä surullisia tarinoita alkoholin alaisuudessa tehdyistä, pitääkö vielä helpottaa sen käyttöä.?
Kaikelle löytyy puoltajansa ja minä olen vanhanaikainen, sen tiedän.
Toivon nuorison viisastuvan, niin kuin on saatu ilolla kuullakin joiltakin osin..
En ole kuunnellut uutisia, mikä onkaan tämän juhannuksen saldo vahingoista, ehkä lämmin sää uimareitakin järveen ajoi ja toivottavasti tilastot pysyivät siisteinä.
Tieliikenne oman osansa varmaan on tavoittanut, aina vaan toivoisi, että ilman surullisia tapahtumia tämän kesän juhla säilyisi, kuin koko kesäkin.
Kyllähän sitä tavallaan jo näistä juhlapäivistä on kylläkseen saanut, kuten MdK sanoi, arki on tasaista taivaltamista näin vanhalle ihmiselle, , aikataulut menee tutulla tavallaan ja elämä sujuu.
Pyhäinpäivä loka-maraskuun vaihteessa ja Itsenäisyyspäivä sattuu pyhäksi, jouluaatto on torstaipäivänä, siinäpä juhlat tälle vuodelle.
Huomisesta tasan puolivuotta, kun minäkin taas yhden vuoden täyteen saan, niin se matka jatkuu, jos on jatkuakseen.
Aloitellan nyt arkinen uurastus sanan täydessä merkityksessä, ei suurempia juhlia, mutta aina se elämä yllättääkin ja jotain mainittavaa eteen tulee, kaikki vastaan otetaan.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 392040
- 49846
- 85844
Kuka varasti Sisun rahat
Kun lukee Sisun pöytäkirjaa, niin kuka on se, joka on varastanut Sisun rahat?!7721Miten sulla on niin kaunis
Ääni. Sellainen rauhoittavan vangitseva, jolloin aika kuin hidastuu. Ihmettelen sua vielä aika paljon. Lähes joka aamu t35691Ajattelen sinua
vain. Ihoasi vasten ihoani, huuliasi huulillani, sormiasi vartalollani... Olen katkera elämälle siitä että se antoi sinu27610- 66606
- 43477
Porukkaa ku pipoa
Olipas iloinen yllätys kun kiertelin ja kaartekin autolla koko päivän pitkin ähtäriä joka paikassa väkeä, leirintäalueel28469Luulet olevasi pidetty
Luulet olevasi pidetty ihminen ja tärkeä monille. Oikeasti et ole! Kukaan EI oikeasti sinua jeesaa, kun tarvitset olkap78467