Huomenta kauniiseen sunnuntaiaamuun, eilisen sateenjälkeen ilma on raikas ja ihanan vihreä, puutkin täydessä lehdessä.
Torireissu eilen jäi, kun en sitten sateeseen viitsinytkään, heti alkuviikosta on kukat hommattava, siis uudella yrityksellä torimaisemiin.
Aloitan uudella otsikolla, kun nojatuoli on suosituksi tullut ja sekavuutta ajankohtaisen olemassa oloon tullut.
Sanotaanhan myös, että vaihtelu virkistää, jospa tuo totta olisikin.;)
Minulle on vaihtelua haluavana aina piristävää jotain uutta touhuta ja laittaa.
Kaksi viikkoa ja olemme jo juhannuspäivässä, tässä olisi ruvetta suunnittelemaan juhannuksen ruokia, kai ne perinteiset olisi tehtävä, eli ohrarieska , hieman vaikeuksia tuottaa vaikeahkon sulamisen kanssa, mutta pieninä erinä kerrassaan ihanaa. kerran vuoteen sen kestää.
Muuta perinteistä juhannusruokaa en muista, grillaukset kuitenkin jos siihen on mahdollisuutta.
Tyttären mökillä on aina rosvopaisti juhannuksena , en ole maistanutkaan, ei kai lihaa kummempaa kuitenkaan.
Mökkilöille en lähde, hyvä että kadulla seisaallaan aina pysyn, istun parvekkeella, se riittäköön juhannuksen viettoon.
Teillä monellakin suunnitelmia juhannuksen viettoon, jospa jotain ideoita laittaisitte, tiedä vaikka innostuisin,
Kokoontumisia paljonkin mihin voi mukaan mennä, kai täälläkin, mutta en kovin mielelläni isoon joukkoon halua, sitä rauhaa vanha kaipaa.
Nautin parvekkeella olevassa tuolissa, katselen pilvien kulkua ja annan ajatuksien lentää, pääskysten liitoa seuraillessa usein torkahdankin.
Kesälomia aina odotetaan, kyllä nekin usein siellä mökin maisemissa vietetään, luonnossa juhannuksen vietosta parhaimmillaan.
Ei siis suunnitelmia vielä suuremmin, eiköhän se juhannuskin ohi hyppää ja alkaa syksyn odotus.
Nykyään on ohjelmat mediassa valjastettu pitkälti vaalien odotuksista ja niistähän ei jaksa vielä edes kuunnella, samaa juupas, eipäs puhumista, ylistystä milloin minkin henkilön suhteen, jaksaako joitakin nämäkin asiat kiinnostaa?
Julkisten asiat, kiinnostavatko nekään ketään, ei ainakaan minua, saavat elää halujensa mukaan.
Nyt taitaa riittää jo uuden keinutuolin aloitukseksi, jos kiinnostusta joku tuntee, tervetuloa viestittelemään, tietenkin sopuisasti;)D
KEINUTUOLI !
230
3127
Vastaukset 230
- Anonyymi00001
Aamupäivää kiikkustuoliin ! Yritän nyt olla kommentoimatta Nojatuolin nykymenoa ja 80+-palstan tilaa muutenkin.
Hyvä ohje kanssakäymiseen lienee se, että aloittaa ruotimisen itsestään. Eli kyllä kai sitä on tullut entistä herkkätuntoisemmaksi kun ei millään osaa tulla mukaan, ottaa huomioon "annettuja ohjeita", olla herättämättä moraalista paheksuntaa, malttaa mielensä kun tahtoo huomioida tuttuja ja/tai muita ystävällisiä kirjoittajia, muun muassa.
Oma tilanteeni on lisäksi sellainen, että kaikki liikenevät voimavarat ovat nyt sidotut arjen haasteisiin ja kesän suunnitelmat, ne vähätkin, täytyy laillaa uusiksi.
Jokainen tietää, että näissä "vaaran vuosissa" tapahtuvat muutokset heijastuvat kauas ja me kaikki tahdomme olla mukana ainakin läheistemme tapahtumisessa.
Hyvää on kuitenkin se, että pari asetettua tavoitetta oman terveyden osalta näyttäisivät toteutuneen, ainakin hetkeksi. Paino on lopulta pudonnut ja indeksin lukemissa ollaan..))
Verenpaineseuranta on myös tuonut mieluisan yllätyksen. Siitä kyllä kiitän lihaskuntoharjoittelua, minkä lopulta sain sisällytettyä päivärutiineihini. Ei siis mitään kuntosalia vaan kotiharjoittelua: youtubesta löytyy ohjeita joka lähtöön. Tekoälyä en ole edes kokeillut.
Varauksella kai täytyy näihinkin muutoksiin suhtautua: "ei ihminen ole oman elämänsä valtias" , kaikki on sittenkin aina siellä "korkeemmas käres", näin uskon ja olen kokenut.
En tosiaan osaa osallistua nykymenoon miltään osin. Silti koen merkityksellisenä sen, että tutut, ystävälliset kirjoittajat, Hil-la taas hyvänä esimerkkinä, osaavat luovia tässäkin ilmapiirissä, uskoa parempaan.
Itse en siihen ainakaan tällä hetkellä pysty ja siksi toivotan kaikille oikein hyvää kesän jatkumista. Kyllä se tästä - tai sitten ei..))
demeter1- Anonyymi00003
Hyvää kesää Demeter.
Olen samaa mieltä. Miksi antaisi jonkun palsta kirjoittelun tuoda epämukavuutta elämäänsä jos ja kun näyttää siltä ettei sen suhteen mitään voida.
Ilon hetkiä ja kesäfiilistä muualta. Toivon mukaan elämällä on niitä tänäkin kesänä tarjottavana.
Kuten myös sinnikästä jaksamista palstan ystävällisille kirjoittajille.
- Anonyymi00002
Ilmoittaudun koska tulin juuri koneelle ja Hil-lan aihe sattuu
"liippaamaan läheltä. Vaihtelu virkistää tosiaan.
Lenkiltä tultua sain päähänpiston, että teen pieniä muutoksia
sisustuksessa ja katson minkä äjäyksen antaa tai tekee.
Nostin ensinnäkin keinutuolin parvekkeelle, koska se on niin
kevyen ja koristeellisen näköinen . Sopii hyvin kukkakorin seu-
raksi. Parvekkeella on myös pieni pyöreä pöytä kahvihetkiä
varten. Kodikas kesäparveke.
Sitten romusin vähän aikaa varastossa ja otin taloustikkaat
sisälle ja päätin elää hetken vaarallisesti. Ensinnäkin otin leveä-
lahkeiset housut pois, etten takerru leveillä lahkeilla tikkaisiin.
Makuukamarin ja olohuoneen seinillä on Marimekko-kankaat,
katosta lähelle lattiaa ylettyvät. Päätin vaihtaa niitten paikkaa
keskenään. Suunnittelin tarkkaan järjestyksen, ruuvasin ensin
tankoja paikallaan pitelevät ruuvit niin että tarvitsi vaan nostaa
telineiltään pois ja siinä ei sen kummempaa ollut kuin kiivetä
varovasti tikkailta alas ja sitten nostaa toisen huoneen seinälle.
Valmista tuli ja olen tyytyväinen tulokseen.
Nyt voin ottaa virkatun päiväpeitteen makuukamarin sängylle,
se sopii hyvin yhteen seinävaatteen kanssa.
Sama juttu olohuoneessa. Vaihtelu virkistää.
Nuorena olin innokas uudelleen kalustajana. Mutta nyt ei enää
jaksa nostella painavimpia huonekaluja. Mattokuljetushihnana
tuntuu myös tarpeettomalta. Olen nykyiseen järjestykseen ihan
tyytyväinen.
Juhannus tosiaan lähestyy. Sen jälkeen alkaa vieraita piipahtaa.
On sekä etua että haittaa, kun asuu E4:n tuntumassa, varsinkin
kesäaikaan, kun tutut ja sukulaiset ovat matkalla etelään ja ovat
tulossa moikkaamaan. Joku kesä on mennyt niin, että olen itse
ollut ”päivystyksessä” suurin piirtein koko kesän enkä ole uskal-
tanut suunnitella omia. pitempiä reissuja, vaan aina olen ollut
aina sauna ja ruoka valmiina, samoin nukkumapaikat, jos joku on
tuntenut tarvetta levähtää.
Nyt ei enää itsensä tarvitse suunnitella pitempiä matkoja, kuljen
vaan mukana kun kyytiä tarjotaan.
Hyvää sunnuntaita!
/MdKHuomenta viikonalkuun ja kauniina alkaakin, joskin pilvistymistä lupailivat.
Sitähän se kesä on, kaunista ja vuoroin pilvessä, näin ihmisen elämä ja oleminenkin on.
Aina ei päivä paista ja mieli sen mukaisesti heilahtelee, mutta aina vaan asiat tuppaa palata uomiinsa.
Väsymistä ja pahaa mieltä, niiden yhdistelmä ei hyvää ennustetta tuo mukanaan ja ponnistelua vaatii löytää taas mieliala minkä voimin elää.
Demeter kertoili jaksamisiaan terveytensä ja muun suhteen ja helppo on oivaltaa, että voimia ei tahdo riittää, enää entiseen tapaan.
Itselleni tämä kirjoittaminen on yksi keino saada mieltään parantumaan ja vaikka viestit ei aina mieltä ylennä, en anna sen suuresti haluani kirjoittamiseen loppua.
Kirjoittaminen täyttää osiltaan päivääni, joka aika vähän mitään ahaa elämyksiä antaa, on kuin juttelisi ystäville, kun sanansa saa mukaan liitettyä.
Vähästä se ihmismieli hyvän olonkin saa, kun lukee toisten edes ottamisia, onnistumisia kuin myös pettymyksiä, on kuin joukossa mukana olisi.
Joka aamu istun toivorikkaana koneen ääreen ja odotan jotain kivaa tapahtumaa kirjoitusten laittajilta ja monasti saan mukavan tunteen, vaikka niitä ikäviäkin aika paljon mukaan tulee.
On kuin novelleja lukisi toisten elämän kerronnasta ja hauskasti sävyttäen saan myötäeläjän osan itsekin.
Ei mitään maata mullistavaa tarvitse olla, joku hauska tapahtuma kerrottuna saa mielen liikkeeseen ja sitten samaistuu kertojaan, olipa aihe mikä tahansa.
Kaiken kaikkiaan ihan itsekkäästä ajatuksesta tänne kirjoitan, koska saan joskus hyvää mieltä, ikävimmät yritän sivuuttaa.
MdK ihana tuo sisustus sessiosi, ajatus syntyi, mien voisikaan piristää huonetta nuo kangasverhot seinille.,voisi peittää jo vaihtoa odottavat tapetit.
Tapettien vaihtoa olen miettinyt, mutta järki mukaan tulee, kannattaako minun enää niin isoon hommaan ryhtyä ja euroja upottaa, koska aikani alkaa hiipua ja asuntooni mahdollisesti muuttavat, eivät makuani hyväksy.
On vaan aika vaikea juttu tuo kankaidenkin laitot, kun kiskot pitäisi katon rajaan saada, sekin harmia tuottaa, apua olisi pyydettävä.
Koetan siis vanhoilla mennä ja muuta piristystä keksiä.
Tuo parveke on ihana asia, nautin minäkin melko suuresta parvekkeesta, kuivaustelineen saan mahtumaan, BadenBaden on nukkumispaikkani, siinä lepäilen auringon paisteessa.
Kaksi korituolia ja pöytä, vielä yksi lipastokin jakamaan tilaa.
Kuivausteline kasaan menevä, sillä kuivatan pyykkini läpi vuoden, talvella joutaa olemaan pidemmän aikaakin.
Kesämökkini on tämä parvekkeeni, kukkia kesällä ja valoja talvella, pieniä piristyksen kohteina.
Katsoin eilen nunnan tarinan, mistä näkyi aloituskin palstalla olevan.
Voisin pienin osin tuon nunnan elämään sopia asumisen muodossa, yksin näiden seinien keskellä olen, mutta vapaus ajatella ja elää tunteiden avulla, mikä nunnalta on kiellettyä.
Tunteilu on itseensä kohdistuen unohdettava, ei iloja ei suruja vaan hiljaista rukoilua kaiken aikaa ja hiljaisuutta, puhumistakin vain tunti päivässä,
Vaikea ymmärtää näin maallisia ajattelevan ihmisen tuota nunnana olemista, avartava esitys kumminkin, kannattaa katsoa.
Onhan se niinkin, mitä ano 00003 sanot, mutta olen ajatellut kovettaa itseni niistä ikäviltä viesteiltä ja jatkan oman tahtoni mukaisesti ja lopetan sitten, kun mitta täyttyy.
On ehkä hyvä sekin, että osaa sivuuttaa pahimmat ja niellä mahdollisimmat pahat mielet.
Ajatus siitä, että en kenellekään pahaa mieltä halua tuottaa ja toivomus jatkuvasti siitä, että kirjoittelu joskus sujuu ilman pahempia ongelmia.
Nyt on aika jatkaa hyvin alkanutta päivää ja todeta, että ilosta voi nauttia,,, siitä pienestäkin, hyvää päivää kaikille.- Anonyymi00004
Hil-la kirjoitti:
Huomenta viikonalkuun ja kauniina alkaakin, joskin pilvistymistä lupailivat.
Sitähän se kesä on, kaunista ja vuoroin pilvessä, näin ihmisen elämä ja oleminenkin on.
Aina ei päivä paista ja mieli sen mukaisesti heilahtelee, mutta aina vaan asiat tuppaa palata uomiinsa.
Väsymistä ja pahaa mieltä, niiden yhdistelmä ei hyvää ennustetta tuo mukanaan ja ponnistelua vaatii löytää taas mieliala minkä voimin elää.
Demeter kertoili jaksamisiaan terveytensä ja muun suhteen ja helppo on oivaltaa, että voimia ei tahdo riittää, enää entiseen tapaan.
Itselleni tämä kirjoittaminen on yksi keino saada mieltään parantumaan ja vaikka viestit ei aina mieltä ylennä, en anna sen suuresti haluani kirjoittamiseen loppua.
Kirjoittaminen täyttää osiltaan päivääni, joka aika vähän mitään ahaa elämyksiä antaa, on kuin juttelisi ystäville, kun sanansa saa mukaan liitettyä.
Vähästä se ihmismieli hyvän olonkin saa, kun lukee toisten edes ottamisia, onnistumisia kuin myös pettymyksiä, on kuin joukossa mukana olisi.
Joka aamu istun toivorikkaana koneen ääreen ja odotan jotain kivaa tapahtumaa kirjoitusten laittajilta ja monasti saan mukavan tunteen, vaikka niitä ikäviäkin aika paljon mukaan tulee.
On kuin novelleja lukisi toisten elämän kerronnasta ja hauskasti sävyttäen saan myötäeläjän osan itsekin.
Ei mitään maata mullistavaa tarvitse olla, joku hauska tapahtuma kerrottuna saa mielen liikkeeseen ja sitten samaistuu kertojaan, olipa aihe mikä tahansa.
Kaiken kaikkiaan ihan itsekkäästä ajatuksesta tänne kirjoitan, koska saan joskus hyvää mieltä, ikävimmät yritän sivuuttaa.
MdK ihana tuo sisustus sessiosi, ajatus syntyi, mien voisikaan piristää huonetta nuo kangasverhot seinille.,voisi peittää jo vaihtoa odottavat tapetit.
Tapettien vaihtoa olen miettinyt, mutta järki mukaan tulee, kannattaako minun enää niin isoon hommaan ryhtyä ja euroja upottaa, koska aikani alkaa hiipua ja asuntooni mahdollisesti muuttavat, eivät makuani hyväksy.
On vaan aika vaikea juttu tuo kankaidenkin laitot, kun kiskot pitäisi katon rajaan saada, sekin harmia tuottaa, apua olisi pyydettävä.
Koetan siis vanhoilla mennä ja muuta piristystä keksiä.
Tuo parveke on ihana asia, nautin minäkin melko suuresta parvekkeesta, kuivaustelineen saan mahtumaan, BadenBaden on nukkumispaikkani, siinä lepäilen auringon paisteessa.
Kaksi korituolia ja pöytä, vielä yksi lipastokin jakamaan tilaa.
Kuivausteline kasaan menevä, sillä kuivatan pyykkini läpi vuoden, talvella joutaa olemaan pidemmän aikaakin.
Kesämökkini on tämä parvekkeeni, kukkia kesällä ja valoja talvella, pieniä piristyksen kohteina.
Katsoin eilen nunnan tarinan, mistä näkyi aloituskin palstalla olevan.
Voisin pienin osin tuon nunnan elämään sopia asumisen muodossa, yksin näiden seinien keskellä olen, mutta vapaus ajatella ja elää tunteiden avulla, mikä nunnalta on kiellettyä.
Tunteilu on itseensä kohdistuen unohdettava, ei iloja ei suruja vaan hiljaista rukoilua kaiken aikaa ja hiljaisuutta, puhumistakin vain tunti päivässä,
Vaikea ymmärtää näin maallisia ajattelevan ihmisen tuota nunnana olemista, avartava esitys kumminkin, kannattaa katsoa.
Onhan se niinkin, mitä ano 00003 sanot, mutta olen ajatellut kovettaa itseni niistä ikäviltä viesteiltä ja jatkan oman tahtoni mukaisesti ja lopetan sitten, kun mitta täyttyy.
On ehkä hyvä sekin, että osaa sivuuttaa pahimmat ja niellä mahdollisimmat pahat mielet.
Ajatus siitä, että en kenellekään pahaa mieltä halua tuottaa ja toivomus jatkuvasti siitä, että kirjoittelu joskus sujuu ilman pahempia ongelmia.
Nyt on aika jatkaa hyvin alkanutta päivää ja todeta, että ilosta voi nauttia,,, siitä pienestäkin, hyvää päivää kaikille.Hyvät huomenet palstalle!
Niin se on tämäkin armonpäivä lähtenyt käyntiin!
Olin lenkillä jo 6-aikaan. Yritän välttää iltapäivän hellettä
ja mahdollista ukkossadetta. Päivän tärkein osuus, lenkki
on tehty.
Olen samaa mieltä Hil-lan kanssa siitä, että kirjoittelemme
niin kauan kuin haluamme ja lopetamme myös sitten kun se
aika tulee. Ja se ei ole vielä.
Olemme yksineläjiä, mutta emme aivan luostarin muurien
sisällä, niinkuin tuo nuori nainen, joka meni luostariin 2007
ja oli siellä 25 vuotta. Oletan että tuo TV.ssä oleva sarja kertoo
juuri tuosta ruotsalaisesta nunnasta.
Vielä tuosta Marimekko-kankaitten asennuksesta.
Ei katonrajaan tarvitse mitään kiskoja asentaa, kankaan voi
laittaa aivan tavalliseen verhotankoon seinälle.
Minun seinäkankaista on toinen Marimekon ”Kaiku”-niminen,
2.5 m pitkä, jossa on kaksi pitkää koivua, taustavärina hyvin
vaaleaa keltaista ja turkoosia. Näin netillä, että sitä nykyään
on myös sinertävällä taustasävyllä, mutta tykkään kyllä enem-
män omastani. (Netillä on kuvia.)
Näitten seinälle vetäminen on hyvin yksinkertainen puuha,
jos saa apulaiseksi jonkun joka ruuvaa seinälle verhotangon
pitimet. Ompelin kankaan ylä- ja alareunaan kanavat,
yläreunaan pujotin mustaksi maalatun verhoputken, johon
kiinnitin koristeelliset päädyt.
Alareunan kanavaan pujotin myös verhoputken painoksi (ilman
päätyjä), että kangas pysyy suorana eikä rypisty ja heilu sinne
tänne. Sellaisia putkimallisia verhotankoja on varmaan kaikissa
myymälöissä, missä verhojakin myydään. Tuon Kaiku-mallin
leveys on 140 cm.
Kun asuin rinnetalossa, niin ylä- ja alakerran rappusissa oli itse
"rappukuilu" kolkon ja tyhjän näköinen. Silloin ostin tuon Kaiku-
kankaan ja päätin saada sen laitettua rappukuilun seinälle.
En tiennyt, kuinka sen tekisin, mutta että yrittäisin ainakin, se
oli varma.
Suunnittelin tarkkaan, että tarvitsen tikapuut pariin suuntaan
rappusissa. Mietin järjestyksen, kuinka niissä hatarissa olosuh-
teissa on liikuttava, missä järjestyksessä mikäkin vaihe on tehtävä.
Ja kun suunnitelmat olivat selvät, avasin kaiken varalta ulko-oven
ja laitoin kännykän taskuun, siltä varalta että tipun 4 m korkeudelta,
niin soitan naapurille.
Mutta kaikki meni prikulleen suunnitelmien mukaan ja kolkosta
rappukuilusta tuli kodikkain näkymä, kun tuli sisälle ulko-ovesta.
Nykyisessä ulko-ovessani on tirkistysreikä, joka lähettää kokonaisen
kimpun auringonsäteitä iltapäivällä ja häikäisee. Tirkistysreikä on
niin korkealla, etten voi katsoa siitä ulos, on otettava jakkara avuksi,
jos haluaa tehdä "tirkistystarkastuksen".
Mutta nuo auringon häikäisyjutut korjaantuu, kun teen pienet verhot
tai laitan sellaisen merirosvolapun silmän päälle!
Iloista viikon alkua!
/MdK
Illankorvaa.
Niin on tämäkin päivä iltaan vierähtänyt.
Aamusta heti lähdin sh vastaanotolle. Tuo verenpaine, kun ei oikein ole oikein.
Katsotaan mitä lääkäri sanoo.
Talvikotonani poikkesin pesemässä koneellisen pyykkiä. Hyvä ulkokuivauspäivä.
Sen seittemää lajia pikkuhommaa iltapäivällä.
Pojan kanssa alamökillä saunoimme, kävimme uimassa ja pitkän tovin istuskelimme laiturinpenkillä jutustelemassa.
Kerrankin tyyni päivä. Tuulta nykypäivinä riittää näköjään.
Maailman menoa ei tänään paljon ole tullut seurattua. Jotkut uutiset sentään tullut katsottua.
Legendaarisen Arvin kuolema on ollut otsikoissa.Tiistaiaamuun on herätty ja auringon kanssa kilpaa hymyä yritän, pääskyset kisailullaan lisää tätä kesän ihanuutta jakaa.
Tänään en keksi mitään syytä olla lähtemättä torille, hyvä niin, kukat on saatava roikkumaan paikoilleen, äitienpäivänä saamani pelakuu kaipaa kavereita.
Laskin kukkiaan 20 kukkaa sain ja nuppuja paljon, kunpa saisi talven yli menemään, kuten ennen vanhaan onnistui.
Sitkeästi olen amarylliksen mukuloita säästänyt ja parvekkeella pitänyt, kertaakaan en ole kukkimaan saanut, nyt kuitenkin lehtiä vaan vihreinä pitää ja mukulakin iso kuin mikä, jokohan onnistuu nämä pienet puutarhuri hankkeet jouluna.
.Näistä kasvattamisista vielä on kerrottava, orkideoita en ole koskaan kasvuun ja kukkaan saanut, nyt juotin sitruunanmehua ja eikö vaan ruvennut lehteä työntämään, leikkasin sen ja nyt sitruuna kasteluveteen ja kukkia odotan.
Sipulirenkaita kehottivat jossain mainoksessa multaan upottaa ja sekin kukintaa jouduttaa.
Uteliasko lienen, mutta kokeilu kiinnostaa.
Onnittelen demeteria tuosta painonhallinnan aikaan saamisesta, eipä ole minua onnistanut sekään, mutta olen senkin surun jättänyt ja hyväksyn, siis yritän hyväksyä oloni.
Koetan olla hyvilläni jokaisesta hyvästä päivästä, siitäkin, kun jaksan elämäni sujumista jaksaa, aina ei hymy suupieliin nouse, kun kolotukset kasvaa, mutta aika hyvin kuitenkin olen selvinnyt arkisesta elämässäni.
Pieniä on murheeni, isojen rinnalla, ruoka maistuu ja unikin kohtuudella.
Yrittämistä se elämä on näillä kymmenillä, ei joka asiaan kykene, mutta keinot on keksittävä selviämisiin, jaksamista sinullekin demeter.
Ehkä noita MdK viestejä lukiessa jotenkin samaistun, ainainen keksiminen mielessä ja selviäminen mahdollisimman hyvin.
En tosin noin tarmokas ole, mutta jotain yritystä siihen suuntaan, että sormi suuhun en jää odottamaan, itse on ongelmia ratkottava.
Tapanani on istuskellessani katsella miltä tuo huonekalu tuolla saisi näkymälle aikaan ja siirto heti kokeilu haluisena eteen tulee, joskus tyydyttää, joskus takaisin joutaa.
Tavallaan ruokin elämisen halua tälläkin tapaa, kun tylsyys meinaa päätään nostaa.
Kokeilun haluni ja paremman lopputuloksen saaminen on joskus isonkin talon ovet on aikaan saanut, peräti Alvar Aallon suunnitteleman talon olen saanut muotoaan muuttumaan, olen kai tämänkin monta kertaa kertonut.
Noin se joskus koettelee, kuten Eliaana kertoo, verenpainekin voi harmia tuottaa ja oireilla jostakin suuremmasta, mutta hyvä, kun alan ihmisenä ymmärrät hoidon tarpeellisuuden.
Minä häpeillen kerron, että en saa itseäni niin sanottuihin vuositarkastuksiin kuten pitäisi, siirrän ja siirrän, kai se joskus pakolla eteen tulee.
Olen huomannut käsieni alkavan oireilemaan, uupuvat ja voimia ei samoin kuin aiemmin, sormet joskus koukkuun vetää.
Olen pitkän ajan ollut ilman neulomista, piti ihan kokeilla onko sekin estoja saanut, hieman kömpelöltä tuntui, mutta siitä sitten alkoi sujumaan ja sukat sain valmiiksi.
Kuluvia näkyy olevan niin jalat kuin kädetkin, puhumattakaan muusta, mutta näillä nyt mennään.
Kyllähän nuo kuoleman sanomat sitäkin todistaa, ettei tarkoitus ole kenenkään tänne ikuisesti jäädä, vuoro oli nyt Arvi Lindin lähteä, jokaiselle on aikansa.
Nyt sitten taivaltamaan kohti toria, noin puolikilometriä tallusteltavaa, pitäisi selvitä.
Oikein iloista päivää toivotan jokaiselle omien kykyjen ja terveyden myötä.Hil-la kirjoitti:
Tiistaiaamuun on herätty ja auringon kanssa kilpaa hymyä yritän, pääskyset kisailullaan lisää tätä kesän ihanuutta jakaa.
Tänään en keksi mitään syytä olla lähtemättä torille, hyvä niin, kukat on saatava roikkumaan paikoilleen, äitienpäivänä saamani pelakuu kaipaa kavereita.
Laskin kukkiaan 20 kukkaa sain ja nuppuja paljon, kunpa saisi talven yli menemään, kuten ennen vanhaan onnistui.
Sitkeästi olen amarylliksen mukuloita säästänyt ja parvekkeella pitänyt, kertaakaan en ole kukkimaan saanut, nyt kuitenkin lehtiä vaan vihreinä pitää ja mukulakin iso kuin mikä, jokohan onnistuu nämä pienet puutarhuri hankkeet jouluna.
.Näistä kasvattamisista vielä on kerrottava, orkideoita en ole koskaan kasvuun ja kukkaan saanut, nyt juotin sitruunanmehua ja eikö vaan ruvennut lehteä työntämään, leikkasin sen ja nyt sitruuna kasteluveteen ja kukkia odotan.
Sipulirenkaita kehottivat jossain mainoksessa multaan upottaa ja sekin kukintaa jouduttaa.
Uteliasko lienen, mutta kokeilu kiinnostaa.
Onnittelen demeteria tuosta painonhallinnan aikaan saamisesta, eipä ole minua onnistanut sekään, mutta olen senkin surun jättänyt ja hyväksyn, siis yritän hyväksyä oloni.
Koetan olla hyvilläni jokaisesta hyvästä päivästä, siitäkin, kun jaksan elämäni sujumista jaksaa, aina ei hymy suupieliin nouse, kun kolotukset kasvaa, mutta aika hyvin kuitenkin olen selvinnyt arkisesta elämässäni.
Pieniä on murheeni, isojen rinnalla, ruoka maistuu ja unikin kohtuudella.
Yrittämistä se elämä on näillä kymmenillä, ei joka asiaan kykene, mutta keinot on keksittävä selviämisiin, jaksamista sinullekin demeter.
Ehkä noita MdK viestejä lukiessa jotenkin samaistun, ainainen keksiminen mielessä ja selviäminen mahdollisimman hyvin.
En tosin noin tarmokas ole, mutta jotain yritystä siihen suuntaan, että sormi suuhun en jää odottamaan, itse on ongelmia ratkottava.
Tapanani on istuskellessani katsella miltä tuo huonekalu tuolla saisi näkymälle aikaan ja siirto heti kokeilu haluisena eteen tulee, joskus tyydyttää, joskus takaisin joutaa.
Tavallaan ruokin elämisen halua tälläkin tapaa, kun tylsyys meinaa päätään nostaa.
Kokeilun haluni ja paremman lopputuloksen saaminen on joskus isonkin talon ovet on aikaan saanut, peräti Alvar Aallon suunnitteleman talon olen saanut muotoaan muuttumaan, olen kai tämänkin monta kertaa kertonut.
Noin se joskus koettelee, kuten Eliaana kertoo, verenpainekin voi harmia tuottaa ja oireilla jostakin suuremmasta, mutta hyvä, kun alan ihmisenä ymmärrät hoidon tarpeellisuuden.
Minä häpeillen kerron, että en saa itseäni niin sanottuihin vuositarkastuksiin kuten pitäisi, siirrän ja siirrän, kai se joskus pakolla eteen tulee.
Olen huomannut käsieni alkavan oireilemaan, uupuvat ja voimia ei samoin kuin aiemmin, sormet joskus koukkuun vetää.
Olen pitkän ajan ollut ilman neulomista, piti ihan kokeilla onko sekin estoja saanut, hieman kömpelöltä tuntui, mutta siitä sitten alkoi sujumaan ja sukat sain valmiiksi.
Kuluvia näkyy olevan niin jalat kuin kädetkin, puhumattakaan muusta, mutta näillä nyt mennään.
Kyllähän nuo kuoleman sanomat sitäkin todistaa, ettei tarkoitus ole kenenkään tänne ikuisesti jäädä, vuoro oli nyt Arvi Lindin lähteä, jokaiselle on aikansa.
Nyt sitten taivaltamaan kohti toria, noin puolikilometriä tallusteltavaa, pitäisi selvitä.
Oikein iloista päivää toivotan jokaiselle omien kykyjen ja terveyden myötä.Nousuviikkoa Korvesta@
Hilla kirjoitti torille lähdöstä, olen torille lähtöä tehnyt jo viikkotolkulla, mutta aina on jäänyt ajatustasolle. Uuden kauppatorin avajaiset on la. 13.6 josko silloin ehtisi. Aamu-unisena aikaiset yleisötapahtumat tahtovat minulta jäädä kokematta.
Eliaana on uinut jo monta kertaa, minä pulahdin umpisukkeloon vahingossa kun olin istahtamassa uuteen isoon uimarenkaaseen ja se lipesi pois altani kohti kaislikkoa, mutta anyway, talviturkki tuli heitettyä Nuasjärveen.
Olen viettänyt paljon aikaani mökillä, rantasaunakausi on avattu ja grillikin on ollut kuumana jo useampi ilta. Riippukeinu testattu ja muutama yö nukuttu mökin pirtissä.
Olen pystynyt puuhastelujen ohessa nauttimaan joutenolostakin. Sanotaan, että mökki ei ole työleiri, mutta kyllä siellä töitä riittää, etenkin tälläiselle hitaalle liikkujalle. Totesin myös, että kotona on parempi sänky nukkua joten jatkossa ajan yöksi kaupunkiin.
Kesäkuu on kohta puolessa, syreenit kukkii kauneimmillaan. Olen joka vuosi poiminut lubiineja juhannuskukiksi. Huomasin, että mökkitien varresta on kovalla kädellä tuhottu lubiinipuskat. Onkohan se tarpeellista. Voikukat ovat vallanneet tievierukset.
Tänään pitää leikata kaupunkikodin takapiha, senkin on voikukat vallanneet. Suopayrttipuska on kasvanut komeaksi, vaalean heleä pinkki kukinta pitäisi pian alkaa. Laatikkopottuviljelmäkin alkaa tehdä varsia, pitää lisätä multaa.
Olen hankkinut kaiken tarvittavan taiteen tekoa varten, joten kohta pensselit alkavat heilua mökin pihalle suunnittelemassani ulkoateljeessa ; )
Täälllä on myös tuo vieraslajien hävittämisinto valloillaan, kilvan revitään tienvarsilta lupiineja ja puistikoista japanintatareja, mökkien kukkapenkeistä kurtturuusuja ja mitä kaikkea. Globalisaatio voi olla markkinatalouden kova sana, mutta mitä tulee ympäristönsuojeluun ei sitten kuitenkaan.
Minä en ole oikein mitään "mieltä", kotitalossani Suomessa äidillä oli kurtturuusu rapunvieressä, ei se siitä mihinkään koskaan levinnyt, nyt sekin on revitty pois ja tilalla on vain villintynyttä pusikkoa, ihan kotimaista. Kaipaisin omaanpihaani lähinnä kissankelloja, tervakukkia ja kissankäpäliä, päivänkakkaraa ja apilaa minulla jo on ihan nokko ja aikaisemmin keväällä kevätesikkoa tosi paljon. Nyt kukkii myös nurmitädyke ja pikkuruiser lemmikit.
Kukkapenkissä Kuunsilta-pionini jonka istutitn muutama vuosi sitten kukkii jättisuurin valkoisin kukin, keskusta keltainen, siitä nimensä saanut. Syreeni on vielä kukassa ja juhannusruusu kukkii parhaillaan juuri nyt. Daaliat ovat vasta nyt alkaneet tulemaan ylös mullasta, istutin suoraan ulos juurakot ja tosi myöhään. Pihakoivussa kujertavat metsäkyyhkyt.
Juhannusta en ole juuri miettinyt, joko ollaanihan kotona tai sitten mennään grillaamaan tyttären luo. Sitä ennen on kuitenkin suomalainen lauluilta ulkona, Laxö:lla, johon olen lupautunut menemään torstai-iltana, jos ilmat suosii. En varmaankaan laula, mutta kuuntelen kun muut laulaa ja tuttujahan tapaamaanminä lähinnä ajattelin sitä tilaisuutta. Sitten voi juoda iltakahvit tien toisella puolella ja seurustella.
Hyvää alkuviikkoa kaikille!- Anonyymi00005
Hyvää huomentä itäiseltä Jöötanmaaltakin!
Kun verenpaine alkaa olla kunnossa, niin kas kummaa – nukkuminen
on taas parantunut. Eliaana on puhunut ongelmista verenpaineensa
kanssa.
Minä en ole tietänyt että verenpaineeni olisi mikään ongelma. Ajattelin
että se pysyy korkealla kun olen vielä niin aktiivinen mummuksi.
Olin terveyskeskuksessa käymässä kun tekivät pistokokeena mittauk-
sen ja sen lukemat olivat niin huimat että säikähtivät. Siitä on nyt kulu-
nut pari kuukautta ja olen saanut verisuonia laajentavaa lääkitystä, on
ollut mittari yön yli käsivarressa. Paine on laskenut mutta ei vielä riittä-
västi. Ensi viikon maanantaina taas tarkastusmittaus.
Tietenkin henkilööni kohdistuneet ilkeilyt eivät myöskään ole olleet
mitään verenpaineen laskijoita. Mutta siihenkin asiaan on ”lääkkeet”
saatu ja toivon mukaan saamme kirjoitella rauhassa ne vuodet, mitä
meillä on jäljellä ja jaksamme kirjoitella.
Kirjoittelitte istutuksistanne. Minulla ei ole muita istutuksia kuin
korkea kukkakori parvekkeella. Toivon mukaan pelargoniat leviävät
reunojen yli niinkuin muinakin kesinä.
Tämän päivän puuhana minulla on jatkaa tuota ”kuolinsiivousta”.
Eteeni osui mm. laatikko missä on yhteiskouluaikaisia toiminta-
kertomuksia ja muita koulumuistoja. Oppilasmäärät, luokat ja
rinnakkaisluokat nimineen.
Oli myös mainittu, mitä kulttuurinkantajia koululla oli vieraillut.
En ollut ikinä nähnyt ”oikeata pianistia”, kun nyt 11-vuotiaana ja oli
vaikea pidättää naurua, kun Orest Bodalew iski sormensa korkealta
koskettimiin. Sormet kiitivät hurjaa vauhtia edes takaisin, välillä hän
syöksyi nenä edellä melkein koskettimiin asti, välillä paiskasi niskansa
uhmakkaasti taaksepäin. - Nyt tiedän, että olin todistanut taiteilijan
eläytymisen esitettävään kappaleeseen, josta minulla ei ole aavistus-
takaan, mikä se oli. Täytyy hakea nimen avulla.
Toinen hyvä esiintyjä ja ”eläytyjä” oli Yrjö Jyrinkoski, joka lausui runot
”Kaksi vanhaa, vanhaa varista” ja ”Lituskaiset lahnat” (joka oikeastaan
ei kuulemma ole runo, vaan sen nimi on ”Litistyneet lahnat” ja sisältyy
Oiva Paloheimon novellikokoelmaan ”Tuonen virran tällä puolen”).
Oli muisto myös teatteriesityksestä Shakespearen ”Kuinka äkäpussi
kesytetään” Rolf Labbart ja Sirkka Osmala pääosissa. Muistona oli
ruudullinen paperilappu jossa näyttelijöiden nimmarit.
Toimintakertomuksessa oli myös maininta, että kävimme katsomassa
Elisabeth II kruunajaiset elokuvateatterissa. Olemme saaneet käydä
katsomassa myös pari filmiä Israelin valtiosta. Niistä filmeistä minulla
ei ole mitään muistia. Ehkä ajatukset ovat olleet muualla. Ties vaikka
olisin ottanut nokoset siellä elokuvateatterin pimeydessä!
Erikoisin vieras oli koululla. kun tuli körttisaarnaaja Aku Räty pitämään
aamuhartauden. Päivää ennen Rädyn tuloa koululle, tuli rehtori käymään
meillä ja kysyi, jos hän voisi tulla Aku Rädyn kanssa käymään meillä,
koska tiesi, että olimme samalta paikkakunnalta. Mummuni oli
koulukaveri Rädyn kanssa ja myöhemmin liittyi mummokin körttiläisiin.
Räty ja rehtori ( joka oli myös körttiläispastori) tulivat kahville aamu-
hartauden jälkeen koululla. Minulla sattui olemaan vapaatunti, joten
seurailin aikaihmisten keskustelua ja muistelua niiltä ajoilta, kun mum-
mokin oli vielä elossa.
Rädyllä oli harmaat, sarkaiset pussihousut ja samanvärinen lyhyt jakku,
kippurakärkiset nahkasaappaat ja tuohikontti. Niissä varusteissa hän
oli tallustellut New Yorkin kaduillakin, kun oli Amerikan vierailulla Tatu
Malmivaaran kanssa. Amerikan ja Kanadan rajalla he olivat vahingossa
ylittäneet rajan ja olivat saaneet heti rajavahdit kimppuunsa, mutta
selvisivät selkkauksesta! Jos ktsoo karttaa, niin Amerikan ja Kanadan
välinen raja on viivasuora. Siinä voi kävellä toinen jalka Kanadassa ja
toinen Amerikassa.
Tässä koulumuistolaatikossa saattaa hetkivierähtää!
Palaillaan!
/MdK Anonyymi00005 kirjoitti:
Hyvää huomentä itäiseltä Jöötanmaaltakin!
Kun verenpaine alkaa olla kunnossa, niin kas kummaa – nukkuminen
on taas parantunut. Eliaana on puhunut ongelmista verenpaineensa
kanssa.
Minä en ole tietänyt että verenpaineeni olisi mikään ongelma. Ajattelin
että se pysyy korkealla kun olen vielä niin aktiivinen mummuksi.
Olin terveyskeskuksessa käymässä kun tekivät pistokokeena mittauk-
sen ja sen lukemat olivat niin huimat että säikähtivät. Siitä on nyt kulu-
nut pari kuukautta ja olen saanut verisuonia laajentavaa lääkitystä, on
ollut mittari yön yli käsivarressa. Paine on laskenut mutta ei vielä riittä-
västi. Ensi viikon maanantaina taas tarkastusmittaus.
Tietenkin henkilööni kohdistuneet ilkeilyt eivät myöskään ole olleet
mitään verenpaineen laskijoita. Mutta siihenkin asiaan on ”lääkkeet”
saatu ja toivon mukaan saamme kirjoitella rauhassa ne vuodet, mitä
meillä on jäljellä ja jaksamme kirjoitella.
Kirjoittelitte istutuksistanne. Minulla ei ole muita istutuksia kuin
korkea kukkakori parvekkeella. Toivon mukaan pelargoniat leviävät
reunojen yli niinkuin muinakin kesinä.
Tämän päivän puuhana minulla on jatkaa tuota ”kuolinsiivousta”.
Eteeni osui mm. laatikko missä on yhteiskouluaikaisia toiminta-
kertomuksia ja muita koulumuistoja. Oppilasmäärät, luokat ja
rinnakkaisluokat nimineen.
Oli myös mainittu, mitä kulttuurinkantajia koululla oli vieraillut.
En ollut ikinä nähnyt ”oikeata pianistia”, kun nyt 11-vuotiaana ja oli
vaikea pidättää naurua, kun Orest Bodalew iski sormensa korkealta
koskettimiin. Sormet kiitivät hurjaa vauhtia edes takaisin, välillä hän
syöksyi nenä edellä melkein koskettimiin asti, välillä paiskasi niskansa
uhmakkaasti taaksepäin. - Nyt tiedän, että olin todistanut taiteilijan
eläytymisen esitettävään kappaleeseen, josta minulla ei ole aavistus-
takaan, mikä se oli. Täytyy hakea nimen avulla.
Toinen hyvä esiintyjä ja ”eläytyjä” oli Yrjö Jyrinkoski, joka lausui runot
”Kaksi vanhaa, vanhaa varista” ja ”Lituskaiset lahnat” (joka oikeastaan
ei kuulemma ole runo, vaan sen nimi on ”Litistyneet lahnat” ja sisältyy
Oiva Paloheimon novellikokoelmaan ”Tuonen virran tällä puolen”).
Oli muisto myös teatteriesityksestä Shakespearen ”Kuinka äkäpussi
kesytetään” Rolf Labbart ja Sirkka Osmala pääosissa. Muistona oli
ruudullinen paperilappu jossa näyttelijöiden nimmarit.
Toimintakertomuksessa oli myös maininta, että kävimme katsomassa
Elisabeth II kruunajaiset elokuvateatterissa. Olemme saaneet käydä
katsomassa myös pari filmiä Israelin valtiosta. Niistä filmeistä minulla
ei ole mitään muistia. Ehkä ajatukset ovat olleet muualla. Ties vaikka
olisin ottanut nokoset siellä elokuvateatterin pimeydessä!
Erikoisin vieras oli koululla. kun tuli körttisaarnaaja Aku Räty pitämään
aamuhartauden. Päivää ennen Rädyn tuloa koululle, tuli rehtori käymään
meillä ja kysyi, jos hän voisi tulla Aku Rädyn kanssa käymään meillä,
koska tiesi, että olimme samalta paikkakunnalta. Mummuni oli
koulukaveri Rädyn kanssa ja myöhemmin liittyi mummokin körttiläisiin.
Räty ja rehtori ( joka oli myös körttiläispastori) tulivat kahville aamu-
hartauden jälkeen koululla. Minulla sattui olemaan vapaatunti, joten
seurailin aikaihmisten keskustelua ja muistelua niiltä ajoilta, kun mum-
mokin oli vielä elossa.
Rädyllä oli harmaat, sarkaiset pussihousut ja samanvärinen lyhyt jakku,
kippurakärkiset nahkasaappaat ja tuohikontti. Niissä varusteissa hän
oli tallustellut New Yorkin kaduillakin, kun oli Amerikan vierailulla Tatu
Malmivaaran kanssa. Amerikan ja Kanadan rajalla he olivat vahingossa
ylittäneet rajan ja olivat saaneet heti rajavahdit kimppuunsa, mutta
selvisivät selkkauksesta! Jos ktsoo karttaa, niin Amerikan ja Kanadan
välinen raja on viivasuora. Siinä voi kävellä toinen jalka Kanadassa ja
toinen Amerikassa.
Tässä koulumuistolaatikossa saattaa hetkivierähtää!
Palaillaan!
/MdKHuomenta ja kaunis sää jatkuu, yöllä oli satanut, mikä todella tervetullutta olikin.
Jokohan vesitilanne on yhtään parantunut, tuskin kuitenkaan entisen laiseen tilaan ole päästy, tyttärentytär kertoili käydessään, että laituri aivan kuivalla maalla.
Ämmänkoski keskellä kaupunkia, kun sulkunsa laskee, ei apuja ylävesistöstä tule.
Ämmänkoski maisemineen on nähtävyys, väliin pohjakivet paljastaen, sulkujen noston myötä kuohunsa näyttää, ympäristö kävelyteineen, siltoineen on nähtävyys sinänsä, siellä tämä luonnon moninaisuus on nähtävissä.
Ämmänkoski ja pienen matkan päässä Taipaleen kanava, vierassatamineen on matkailukohde parhaimmillaan.
Vanha kanava, mikä pulavuosien aikoihin miestyövoimalla rakennettiin, on siinä vieressä mustuttamassa niistä ajoista, joka monella kuolemaan johti, myös yhteinen hautapaikka on Varkausmäellä.
Tulipa matkailumainoskin ihan kuin vahingossa, mutta kaunis on kotipaikkani ympäristö vesistöineen, tehtaan piippuineen, saihan se jopa kulttuuripalkinnon liittyen tehdasnäkymäänsä.
MdK muistelot niin omakohtaisia, elämän moneen sattuvia, minulla ei muistoja liioin ole tallennettuna, oliko arki sitä aherrusta ja elämän rakentamista, että muistoja jäi tallentamatta.
Päässä on jotain muistojakin, vähän, mutta jotain kumminkin.
Pojantytär toi kirjan" Isoäiti muistele lapsuuttasi " jotakin olen sinne saanut kirjoitettuakin, mutta ei mitään mittavaa, kuitenkin muistoja tärkeimmistä asioista.
Lapsuuteni oli turvallinen ja hyvä sodasta ja puutteesta huolimatta, ei se aineellinen mahtavaa ollut, mutta tunne siitä rakkaudesta minkä lapsena koin, on kantanut tänne asti.
Aina olin keskiössä, olivat sisarukseni minua kymmenen vuotta vanhempia ja kuopuksena olin ja sain kaiken huomion.
Jos mitään muistoja ei olisi, olisi elämä kuin hukkaan mennyt, mutta noihin MdK muisteloihin en yllä, kiitos niistä, osaat mielenkiinnon herättää kaikessa kertomassasi.
Noiden kukkien myötä elämää rikastuttavat kaikkien kohdalla, eilen torilta lobelian alkuja ostin ja nyt kukkani on täysimittainen, kunhan vaan kasvu hyvin sujuu.
Samoja mietteitä Palomalla kuin korpikirjailijallakin, sitä kauneutta jokainen ympärilleen haalii, jos vielä olisikin mahdollista kasvinmaa kasvuun laittaa, olisi täydellistä, mutta se ei enää onnistu, ei voimien ei paikankaan suhteen, mutta hyvä näinkin.
Palomalla nämäkin mahdollisuudet.
Tyttäreni kertoilee omista kasvatusyrityksistään, siinä voin mukana olla neuvojan ominaisuudessa, hyvilläni olen, että heillä kuitenkin tuo perintö on säilynyt ja maanviljelyä pienessäkin muodossa toteuttavat.
Poikanikin kertoi perunapellon mökilleen laittaneen, en ole nyt selvillä onnistuiko.
Olisihan se hyvä näitäkin asioita mielessä pitää, siitä yrittämisestä oli pelastus monen perheen kohdalla silloin puutteen aikoina.
Äitini tätä yrittämistä yllä piti ja monet tarvikkeet ruokapöytään haali.
Tuo lepo olisi tärkeä asia jo tässä iässä muistaa, jos tuntuu, että aina vaan jaksaa, tulee aika eteen, että kunto ei enää jaksa ylläpitää kaikkea siihen asti tehtyä, on annettava periksi ja lepäämiselle suotava aikaa.
Ihan hyvältä tämä elämä pienemissäkin tekemisen taidoissa sujuu, pieniä ilon lähteitä löytyy, lupa on antaa periksi.
Itse olen ottanut tavaksi mennä parvekkeelle ja istahtaa katselemaan liikennettä ja ihailemaan puistikkoa ikkunan takana, torkutkin joskus otan.
Sadekin on kivaa katsottavaa ikkunan takana, ajatusten liidellessä milloin mihinkin, usein menneeseen, kaipaukseen ja ikävään, mutta aina se elämä kuitenkin puolensa pitää.
Pääskysten liitely antaa toivoa jatkuvuudesta ja toivosta kaikkeen hyvään.
Palsta on hiljentynyt, kuten ketjummekin, mutta suunta on hyvä, uskallanko sanoa, että kiva kun ei aina ilkeyksiä silmiin hyppää, vaikka ne oppisi ohittamaan, harmin kuitenkin mieleen saa.
Torielämä oli melko köyhää, kukkia vaan enimmäkseen, mutta eiköhän jo ensi viikolla ala vilkastumaan, sitten juhannusviikolla jo tuttujakin saattaa nähdä, vaikka kato on ystävienkin joukosta osan pois vienyt.
Iloitaan tästä kiirehtivästä kesästä, tuntuu kuin kaikki pari viikkoa edellä olisi, mutta eiköhän kesää kuitenkin jatkossakin, eihän luonto kauneudessaan meitä hylkää.- Anonyymi00006
Hil-la kirjoitti:
Huomenta ja kaunis sää jatkuu, yöllä oli satanut, mikä todella tervetullutta olikin.
Jokohan vesitilanne on yhtään parantunut, tuskin kuitenkaan entisen laiseen tilaan ole päästy, tyttärentytär kertoili käydessään, että laituri aivan kuivalla maalla.
Ämmänkoski keskellä kaupunkia, kun sulkunsa laskee, ei apuja ylävesistöstä tule.
Ämmänkoski maisemineen on nähtävyys, väliin pohjakivet paljastaen, sulkujen noston myötä kuohunsa näyttää, ympäristö kävelyteineen, siltoineen on nähtävyys sinänsä, siellä tämä luonnon moninaisuus on nähtävissä.
Ämmänkoski ja pienen matkan päässä Taipaleen kanava, vierassatamineen on matkailukohde parhaimmillaan.
Vanha kanava, mikä pulavuosien aikoihin miestyövoimalla rakennettiin, on siinä vieressä mustuttamassa niistä ajoista, joka monella kuolemaan johti, myös yhteinen hautapaikka on Varkausmäellä.
Tulipa matkailumainoskin ihan kuin vahingossa, mutta kaunis on kotipaikkani ympäristö vesistöineen, tehtaan piippuineen, saihan se jopa kulttuuripalkinnon liittyen tehdasnäkymäänsä.
MdK muistelot niin omakohtaisia, elämän moneen sattuvia, minulla ei muistoja liioin ole tallennettuna, oliko arki sitä aherrusta ja elämän rakentamista, että muistoja jäi tallentamatta.
Päässä on jotain muistojakin, vähän, mutta jotain kumminkin.
Pojantytär toi kirjan" Isoäiti muistele lapsuuttasi " jotakin olen sinne saanut kirjoitettuakin, mutta ei mitään mittavaa, kuitenkin muistoja tärkeimmistä asioista.
Lapsuuteni oli turvallinen ja hyvä sodasta ja puutteesta huolimatta, ei se aineellinen mahtavaa ollut, mutta tunne siitä rakkaudesta minkä lapsena koin, on kantanut tänne asti.
Aina olin keskiössä, olivat sisarukseni minua kymmenen vuotta vanhempia ja kuopuksena olin ja sain kaiken huomion.
Jos mitään muistoja ei olisi, olisi elämä kuin hukkaan mennyt, mutta noihin MdK muisteloihin en yllä, kiitos niistä, osaat mielenkiinnon herättää kaikessa kertomassasi.
Noiden kukkien myötä elämää rikastuttavat kaikkien kohdalla, eilen torilta lobelian alkuja ostin ja nyt kukkani on täysimittainen, kunhan vaan kasvu hyvin sujuu.
Samoja mietteitä Palomalla kuin korpikirjailijallakin, sitä kauneutta jokainen ympärilleen haalii, jos vielä olisikin mahdollista kasvinmaa kasvuun laittaa, olisi täydellistä, mutta se ei enää onnistu, ei voimien ei paikankaan suhteen, mutta hyvä näinkin.
Palomalla nämäkin mahdollisuudet.
Tyttäreni kertoilee omista kasvatusyrityksistään, siinä voin mukana olla neuvojan ominaisuudessa, hyvilläni olen, että heillä kuitenkin tuo perintö on säilynyt ja maanviljelyä pienessäkin muodossa toteuttavat.
Poikanikin kertoi perunapellon mökilleen laittaneen, en ole nyt selvillä onnistuiko.
Olisihan se hyvä näitäkin asioita mielessä pitää, siitä yrittämisestä oli pelastus monen perheen kohdalla silloin puutteen aikoina.
Äitini tätä yrittämistä yllä piti ja monet tarvikkeet ruokapöytään haali.
Tuo lepo olisi tärkeä asia jo tässä iässä muistaa, jos tuntuu, että aina vaan jaksaa, tulee aika eteen, että kunto ei enää jaksa ylläpitää kaikkea siihen asti tehtyä, on annettava periksi ja lepäämiselle suotava aikaa.
Ihan hyvältä tämä elämä pienemissäkin tekemisen taidoissa sujuu, pieniä ilon lähteitä löytyy, lupa on antaa periksi.
Itse olen ottanut tavaksi mennä parvekkeelle ja istahtaa katselemaan liikennettä ja ihailemaan puistikkoa ikkunan takana, torkutkin joskus otan.
Sadekin on kivaa katsottavaa ikkunan takana, ajatusten liidellessä milloin mihinkin, usein menneeseen, kaipaukseen ja ikävään, mutta aina se elämä kuitenkin puolensa pitää.
Pääskysten liitely antaa toivoa jatkuvuudesta ja toivosta kaikkeen hyvään.
Palsta on hiljentynyt, kuten ketjummekin, mutta suunta on hyvä, uskallanko sanoa, että kiva kun ei aina ilkeyksiä silmiin hyppää, vaikka ne oppisi ohittamaan, harmin kuitenkin mieleen saa.
Torielämä oli melko köyhää, kukkia vaan enimmäkseen, mutta eiköhän jo ensi viikolla ala vilkastumaan, sitten juhannusviikolla jo tuttujakin saattaa nähdä, vaikka kato on ystävienkin joukosta osan pois vienyt.
Iloitaan tästä kiirehtivästä kesästä, tuntuu kuin kaikki pari viikkoa edellä olisi, mutta eiköhän kesää kuitenkin jatkossakin, eihän luonto kauneudessaan meitä hylkää.Hyvää huomenta!
Aurinkoinen on aamu täällä meillä ja on tulossa lämmin
päivä. Ulkona käy kauhea jylinä, on jotkut lentoharjoitukset
menossa, lentokenttä kilometrin päässä, joten hyvin kuuluu
ja astiat kilisevät keittiön kaapissa.
Vielä parikymmentä vuotta sitten, kun tuo jylinä kuului, tiedet-
tiin, että kaikki on niinkuin olla pitää, on töitä. Asiat on hyvin.
Nyt kun kuulee tuon jylinän, niin vatsasta vihlaisee. Vaikka
meillä on vielä asiat hyvin, niin tuo koneiden jylinä muistuttaa
että niin ei ole kaikkialla.
Muistan meillä kotona asuneen mummon hokeneen, kun kuuli
lentokoneen äänen sota-aikana: ”Lentokone, lemmon luoma,
sodan synnyttääpi..”
Minunkin lapsuuteni sota-aikana oli turvallista, asuimme
maalla, olimme omavaraisia ja oli ”lähituotettua” ruokaa.
Mummo, äiti ja me lapset. Välillä isän kuuro eno auttamassa,
jos oli jokin työ, johon ei äidin voimat tai taito riittäneet.
Isä oli joku mies, joka oli ”sodassa”. Mitä se sota oli, emme
saaneet tietää. Isä kävi lomilla, mutta ehdimme unohtaa
hänet, kunnes hän taas tuli käymään ja oli aivan vieraan
tuntoinen ja laiha.
Olin lenkillä ja ajattelin, että on se ihme kun jalat käyvät vaan
kevyemmiksi ja käynti reippaammaksi, kun pitäisi olla päin-
vastoin. Onkohan se tuon uuden verenpainelääkkeen antama
vaikutus? Että veri kiertää helpommin jaloissakin, lääkehän
on suonia laajentavaa? Leikkaukset ei artroosiin pysyvästi
vaikuta, lonkka- tai polvileikkauksiin en ole suostunut, vaan
tehnyt omia keksintöjä jäsenien tukemiseksi. Hyvin on toiminut.
Eilen viimeksi sain käyttää kekseliäisyyttäni, kun tökkäsin keski-
sormen johonkin laatikon syrjään niin pahasti että sormea alkoi
särkeä heti. Taisi ylin nivel nyrjähtää… Ja kun olin tökännyt sormen
yhden kerran, niin samassa sormessa oli jäänyt ”tökkäysrefleksi”
päälle ja ainakin pari kertaa vielä oli sormi edellä.
Illalla piti sitten miettiä, mitä tekisin sormelle, joka oli vähän kallel-
laan nimetöntä vasten. Sormen pää oli turvonnut ja oli ilkeän
punainen. Ajattelin, että jos laittaisin yöksi lastan sille. Otin
lyhyen jäätelöpuikon ja laitoin sen sormen tueksi ja käärin kirurgi-
teipillä, että pysyy paikoilaan. Aamulla sormen pää kurkisti lastan
takaa, sinipunaisena ja turvonneena. Piirsin sille kuulakärkikynällä
silmät ja suun, suupielet alaspäin.
Maanantaina on lääkärissäkäynti. Jos ei sormi ole siihen mennessä
kuntoutunut, niin näytän keskaria lääkärille! 😊
Näillä mennään tänään! Heippa!
/MdK
- Anonyymi00007
Tämä ketju on kuin jokin proosa-ketju, tarinaa piisaa ja yllättäviä käänteitä, heh, jatkakaa.
- Anonyymi00008
Huomenta tähänkin aamuun, hyvin nukuttu yö ja pirteä olo, kymmenen tuntia unten maila viivähdin, vain kerran heräten ja uniakaan en muista nähneeni.
Eilen sain kassillisen raparperejä, ne pilkoin ja mehumaijaan laitoin, nyt on monta pulloa pakkasen täytteeksi.
Yhden pullon annoin saunakaverille, kun istahti tuokion seuranani.
Tänään sitten jälkiruokana raparperikiisseli, harvemmin saatuna hyvältä maistuu.
Uudenistutukseni virkeinä kasvuun lähtöä odottavat, ehkä kauniisti vähän ajan perästä parvekettani koristaa.
Kiitos toivotuksista ano 0007, toivottavasti ei esteitä eteen tule ja saamme näitä muisteloita kertoilla.
Onnistuu se viestittely pienemmälläkin porukalla, kun tykkää lukea ja vastailla, aina mukavampaa, kun ilkeyksiä ei joka toinen viesti ole.
Pitää mainita, että pienen laatikon minäkin löysin komeron hyllyltä ja muistoja herätti sekin.
Siellä oli hääpari kakun päältä ja nippuja häälahjoihin osallistujien nimistä, siihen aikaan työpaikoilla oli tapana kerätä lahjarahat juhlivien lahjaan, vaikka itse juhliin ei mentykään.
Samoin suku ja ystävät keräsivät lahjarahat näin sitten sai itse ostaa tarvitsevansa tavarat.
Aivan läheisimmät sitten lahjoina toivat, tuli peittoja , ruokailuvälineitä, astiastoja, tosin pienet kekkerit olivat häämme, mutta kirkossa kumminkin kyynelidin koko hääväen katsellessa
Syy itkuuni oli, kun näin isäni pyyhkivän silmiään, hän oli sairaalasta saanut luvan olla häissäni
ja se herkisti muutenkin herkkää mieltäni.
Häävalssin tanssitti ja sitten takaisin sairaalaan, kotiin kyllä pääsi pienen ajan jälkeen.
Hänellä oli paha astma vaivana, ja siihen sitten elämäkin loppui, 67 vuotiaan, muuten miehenikin kuoli saman ikäisenä.
Muutamia muitakin pieniä lappusia olin tallentanut laatikkoon, yhteisistä menoista ja tapahtumista.
Oli esite teatterista, minkä nimi oli Ruoho, sen yhdessä katsoimme, itse kappaleesta ei mitään muistoa mielessä ole.
Vähän näitä yhteisiä menoja olikaan, koska mieheni harrastus ajan vei, jotain kuitenkin muistoissakin pysyy.
Mdk muistot niin hauskoja ja mukaansa tempaavia, hänellä on ollut värikäs elämä ja muistiin kirjatuja hyvin mieleen tulee niitä lukiessaan.
Kaksinpuhelukin näkyy onnistuvan, mutta aina rikkaampaa olisi, kun mukaan enemmän väkeä saisi, nimenomaan rakentavia, innostavia elämän kirjon kertomisia, sillä kaikilla muistoja varmasti on.
Toivottavasti lääkäri hyviä ohjeita antoi verenpaineen hoitoon ja kohtuullista lääkitystä tukemaan paineen normissa pysymisiin.
Varmasti rauhallista elämän hallintaa, malttia töidenkin suhteen Eliaana, onneksi sinulla on poikasi jolle voit delekoida raskaimpia hommiasi.
Minulla pieni ikävä poikani suhteen, on niin kiireiseksi elämänsä laatinut, että on jäänyt kaikki se mukava jutustelu mitä hänen nuorena ollessa kävimme.
Istuimme keittiön pöydän ääreen ja pohdittiin kaikkea maan ja taivaan väliltä, nyt ei viikkokausiin tavata.
Ymmärrän hänen kiireensä johtuvan työstään, pakko on aina olla paikalla ja hoitaa hommat.
Huomasin, että kirjautuminen jäi, mutta tunnustan omakseni tämän viestin, hyvää päivää kaikille toivottaa Hil-la. - Anonyymi00009
Anonyymi00008 kirjoitti:
Huomenta tähänkin aamuun, hyvin nukuttu yö ja pirteä olo, kymmenen tuntia unten maila viivähdin, vain kerran heräten ja uniakaan en muista nähneeni.
Eilen sain kassillisen raparperejä, ne pilkoin ja mehumaijaan laitoin, nyt on monta pulloa pakkasen täytteeksi.
Yhden pullon annoin saunakaverille, kun istahti tuokion seuranani.
Tänään sitten jälkiruokana raparperikiisseli, harvemmin saatuna hyvältä maistuu.
Uudenistutukseni virkeinä kasvuun lähtöä odottavat, ehkä kauniisti vähän ajan perästä parvekettani koristaa.
Kiitos toivotuksista ano 0007, toivottavasti ei esteitä eteen tule ja saamme näitä muisteloita kertoilla.
Onnistuu se viestittely pienemmälläkin porukalla, kun tykkää lukea ja vastailla, aina mukavampaa, kun ilkeyksiä ei joka toinen viesti ole.
Pitää mainita, että pienen laatikon minäkin löysin komeron hyllyltä ja muistoja herätti sekin.
Siellä oli hääpari kakun päältä ja nippuja häälahjoihin osallistujien nimistä, siihen aikaan työpaikoilla oli tapana kerätä lahjarahat juhlivien lahjaan, vaikka itse juhliin ei mentykään.
Samoin suku ja ystävät keräsivät lahjarahat näin sitten sai itse ostaa tarvitsevansa tavarat.
Aivan läheisimmät sitten lahjoina toivat, tuli peittoja , ruokailuvälineitä, astiastoja, tosin pienet kekkerit olivat häämme, mutta kirkossa kumminkin kyynelidin koko hääväen katsellessa
Syy itkuuni oli, kun näin isäni pyyhkivän silmiään, hän oli sairaalasta saanut luvan olla häissäni
ja se herkisti muutenkin herkkää mieltäni.
Häävalssin tanssitti ja sitten takaisin sairaalaan, kotiin kyllä pääsi pienen ajan jälkeen.
Hänellä oli paha astma vaivana, ja siihen sitten elämäkin loppui, 67 vuotiaan, muuten miehenikin kuoli saman ikäisenä.
Muutamia muitakin pieniä lappusia olin tallentanut laatikkoon, yhteisistä menoista ja tapahtumista.
Oli esite teatterista, minkä nimi oli Ruoho, sen yhdessä katsoimme, itse kappaleesta ei mitään muistoa mielessä ole.
Vähän näitä yhteisiä menoja olikaan, koska mieheni harrastus ajan vei, jotain kuitenkin muistoissakin pysyy.
Mdk muistot niin hauskoja ja mukaansa tempaavia, hänellä on ollut värikäs elämä ja muistiin kirjatuja hyvin mieleen tulee niitä lukiessaan.
Kaksinpuhelukin näkyy onnistuvan, mutta aina rikkaampaa olisi, kun mukaan enemmän väkeä saisi, nimenomaan rakentavia, innostavia elämän kirjon kertomisia, sillä kaikilla muistoja varmasti on.
Toivottavasti lääkäri hyviä ohjeita antoi verenpaineen hoitoon ja kohtuullista lääkitystä tukemaan paineen normissa pysymisiin.
Varmasti rauhallista elämän hallintaa, malttia töidenkin suhteen Eliaana, onneksi sinulla on poikasi jolle voit delekoida raskaimpia hommiasi.
Minulla pieni ikävä poikani suhteen, on niin kiireiseksi elämänsä laatinut, että on jäänyt kaikki se mukava jutustelu mitä hänen nuorena ollessa kävimme.
Istuimme keittiön pöydän ääreen ja pohdittiin kaikkea maan ja taivaan väliltä, nyt ei viikkokausiin tavata.
Ymmärrän hänen kiireensä johtuvan työstään, pakko on aina olla paikalla ja hoitaa hommat.
Huomasin, että kirjautuminen jäi, mutta tunnustan omakseni tämän viestin, hyvää päivää kaikille toivottaa Hil-la.Torstaiaamu on valjennut aurinkoisena ja lämpimänä.
Ei ollut paljon venyttelylle aikaa, vaan nopeasti lenkki-
vaatteet päälle ja ulos. Lenkki on minulle samaa, kuin
starttaisin vanhan moottorin, käyntiin se on saatava,
vaikka vähän nikotteleekin.
Hil-la muisteli häitänsä. Minäkin olisin halunnut oikein
romanttiset häät, mutta naimisiinmenoni ei sopinut
perheen suunnitelmiin, mitä tulevaisuuteeni tuli, niin
otin ohjat omiin käsiini ja meidät vihittiin raatihuoneella.
Sitten muutimme Ruotsiin ja oma elämä alkoi.
Se oli nopea toimitus ja juoru-akat on aina "asioista
perillä" ja levittivät tietoa että oli "pakkonaiminen", kun
olin raskaana. Sanoin miehelleni, että nyt odotellaan
sen laosenteon kanssa. Viisi vuotta myöhemmin yri-
tettiin tähdä 5. hääpäiväksi synnytystä. poika syntyi
pari viikkoa "myöhästyneenä". - Laitoin Hämeen Sabo-
miin ilmoituksen pojan syntymästä, että huonomuisti-
sinkin juoru-akka muistaa, että on siitä varmaan 9 kk
kukunut, kun naimisiin menivät.
Hil-la mainitsi kaipaavansa keskusteluja poikansa kanssa.
Sama on minulla, mutta pojan vaimo on krooninen syöpä-
potilas, äskettäin taas kerran leikattu, ja ymmärrän pojan
huolen vaimonsa hyvinvoinnista. Poika tietää että mamma
"on kova jätkä" vaikka onkin vaan pieni pätkä. Nautimme
viikonloppuna kun tapaamme musiikkiristikkoa ratkomalla,
kaikki kolme.
Eilen illalla katsoin tv:stä ruotsalaisten Mestarikokki-
ohjelmaa. Oli finaali ja 18-vuotias koulupoika voitti.
Pääsi ylioppilaaksi viime päivinä.
Hän kertoi viihtyneensä paremmin keittiössä kuin ruoka-
pöydän ääressä pikkupojasta lähtien.
Tuomaristo oli aivan ällikällä lyötyjä, että niin nuorella
kokilla on sellainen taito yhdistää eri makuja, taito hanki-
taan pitkän kokemuksen kautta.
Mutta pienenä poikana vuoden mestarikokki on aloitta-
nut ja aikoo jatkaa kokemusten keräämistä ravintoloitten
ruokamaailmasta. (Päätyy varmaan itse kokiksi johonkin
hienoon Michelin-ravintolaan.) Nuorissa on tulevaisuus.
Eilen oli opiskelijoitten päivä. Pienelle torillemme tuli
Ylioppilassoittokunta ja antoivat ilon pursua yli äyräitten
musiikkiesityksillään ja laulullaan. Sitten häipyivät vähin
äänin keskustan hulinaan.
Me mummelit kirjoittelemme täällä, mitä mieleen juolahtaa.
Eilen kirjoitin ”keskaristani”, joka on vieläkin ärtsyn näköinen.
Kyllä sitä pitää näyttää maanantaina tohtorille. Olen kuullut,
että pienestäkin vaivasta voi tulla sepsis, eli verenmyrkytys ja
se ei kuullosta kivalta vaivalta.
Juhannus lähenee ja tarkoitus on sulattaa pakastin ja alkaa
täyttää kevyemmillä herkuilla. Tulee varmaan tilapäisiä
vieraita, jotka ovat menossa etelään, tai tulossa pohjoiseen.
Silloin on hyvä oli pikkusuolaista tarjolla, jos vierailla ei ole
aikaa jäädä syömään.
Nyt lähden käväisemään apteekissa ja haen lisää uutta veren-
painelääkettä, jota on lisätty 1 tabletista 2.5 tablettiin päivässä,
joten sitä on pitänyt hakea lisää kun annosta on suurennettu.
Iloista torstaita!
/MdK Anonyymi00009 kirjoitti:
Torstaiaamu on valjennut aurinkoisena ja lämpimänä.
Ei ollut paljon venyttelylle aikaa, vaan nopeasti lenkki-
vaatteet päälle ja ulos. Lenkki on minulle samaa, kuin
starttaisin vanhan moottorin, käyntiin se on saatava,
vaikka vähän nikotteleekin.
Hil-la muisteli häitänsä. Minäkin olisin halunnut oikein
romanttiset häät, mutta naimisiinmenoni ei sopinut
perheen suunnitelmiin, mitä tulevaisuuteeni tuli, niin
otin ohjat omiin käsiini ja meidät vihittiin raatihuoneella.
Sitten muutimme Ruotsiin ja oma elämä alkoi.
Se oli nopea toimitus ja juoru-akat on aina "asioista
perillä" ja levittivät tietoa että oli "pakkonaiminen", kun
olin raskaana. Sanoin miehelleni, että nyt odotellaan
sen laosenteon kanssa. Viisi vuotta myöhemmin yri-
tettiin tähdä 5. hääpäiväksi synnytystä. poika syntyi
pari viikkoa "myöhästyneenä". - Laitoin Hämeen Sabo-
miin ilmoituksen pojan syntymästä, että huonomuisti-
sinkin juoru-akka muistaa, että on siitä varmaan 9 kk
kukunut, kun naimisiin menivät.
Hil-la mainitsi kaipaavansa keskusteluja poikansa kanssa.
Sama on minulla, mutta pojan vaimo on krooninen syöpä-
potilas, äskettäin taas kerran leikattu, ja ymmärrän pojan
huolen vaimonsa hyvinvoinnista. Poika tietää että mamma
"on kova jätkä" vaikka onkin vaan pieni pätkä. Nautimme
viikonloppuna kun tapaamme musiikkiristikkoa ratkomalla,
kaikki kolme.
Eilen illalla katsoin tv:stä ruotsalaisten Mestarikokki-
ohjelmaa. Oli finaali ja 18-vuotias koulupoika voitti.
Pääsi ylioppilaaksi viime päivinä.
Hän kertoi viihtyneensä paremmin keittiössä kuin ruoka-
pöydän ääressä pikkupojasta lähtien.
Tuomaristo oli aivan ällikällä lyötyjä, että niin nuorella
kokilla on sellainen taito yhdistää eri makuja, taito hanki-
taan pitkän kokemuksen kautta.
Mutta pienenä poikana vuoden mestarikokki on aloitta-
nut ja aikoo jatkaa kokemusten keräämistä ravintoloitten
ruokamaailmasta. (Päätyy varmaan itse kokiksi johonkin
hienoon Michelin-ravintolaan.) Nuorissa on tulevaisuus.
Eilen oli opiskelijoitten päivä. Pienelle torillemme tuli
Ylioppilassoittokunta ja antoivat ilon pursua yli äyräitten
musiikkiesityksillään ja laulullaan. Sitten häipyivät vähin
äänin keskustan hulinaan.
Me mummelit kirjoittelemme täällä, mitä mieleen juolahtaa.
Eilen kirjoitin ”keskaristani”, joka on vieläkin ärtsyn näköinen.
Kyllä sitä pitää näyttää maanantaina tohtorille. Olen kuullut,
että pienestäkin vaivasta voi tulla sepsis, eli verenmyrkytys ja
se ei kuullosta kivalta vaivalta.
Juhannus lähenee ja tarkoitus on sulattaa pakastin ja alkaa
täyttää kevyemmillä herkuilla. Tulee varmaan tilapäisiä
vieraita, jotka ovat menossa etelään, tai tulossa pohjoiseen.
Silloin on hyvä oli pikkusuolaista tarjolla, jos vierailla ei ole
aikaa jäädä syömään.
Nyt lähden käväisemään apteekissa ja haen lisää uutta veren-
painelääkettä, jota on lisätty 1 tabletista 2.5 tablettiin päivässä,
joten sitä on pitänyt hakea lisää kun annosta on suurennettu.
Iloista torstaita!
/MdKHyvää viikonlopun alkua ja huomioin, että viikon päästä on juhannus, mihin aika katoaakaan.
Aika rientää, mutta mukana vaan räpistelen, itsekin tätä aina ihmettelen.
Sukuni ei pitkäikäisiä ole olleet,, yksi serkku 90 tavoitti ja nyt minä melkein kynnyksellä sitä ikää odotan, miten käy, Luoja vaan tietää.
Eutaniasta keskusteltiin saunakavereiden kanssa ja mielipide oli siihen suuntaan, että kannattaisi asiaa pohtia.
Kaiken sen kidutuksen ja tuskien kanssa ponnistelevien olisi oikeus itse päättää jaksamisista.
Olen ollut kiellon kannalla, mutta nyt, kun seuraa kehityksen etenemistä, ei ilolla asiaa mieti.
Vanhojen kohtelu on heikoissa kantimisista, itse päätöksen tekoihin ei juurikaan vanhukselta mitään kysellä, heitetään missä tilaa on
Surullista ja vaikeaa on oma kohtalonsa eteen tuloa miettiä.
Ikävän tuntuista kerrontaa, mutta niin totta monen kohdalla, itse toivoisin, että en heittopussiksi joutuisi.
Eletäänpä tätä päivää, suruineen, iloineen, itselläni normi päivä edessä, ei mitään suunnitelmia.
Eilen paistoin pikkuleipiä, en niitä syö, mutta vierasvarana ajattelin pitää, loppujen lopuksi ne sitten tyttärelle annan, kun ei vieraita käy.
Juhannus on kerran vuodessa ja on sitä varustauduttava jopa vieraiden käyntiin, hyvin on onnistuneet tähän asti kiertämään, mutta, mutta on olemassa.;)
Jotakin tekemistäkin on aina keksittävä.
Eilen oli kesäkatu tuossa naapurikadulla, parkkipaikka aivan täysi ja ihmisiä meni katua katselemaan, tai siis siellä tapahtuvia esityksiä ja tarjouksia, monet heistä ystäviään tapaamaan.
Ilma suosi ja katu tungokseen asti täyttyi, minä ikkunasta katselin, en ole oikeastaan tykännyt näistä tapahtumista koskaan, no silloin kun olin itse myös järjestelyissä jollakin tapaa mukana.
Hyvä ettei kaikki näin ajattele ja toimi.
Vastapäätä olevan talon parvekkeita katson ja vain yksi parveke ilman kukkia,, huomio, että ihmiset kukista tykkäävät ja niitä ilokseen laittavat, myös ohikulkijoille silmän ruokaa.
Rauha vallitsee palstalla, hyvä niin, ei mieltään kukaan voine pahoittaa, kuten on joskus koettu.
Jätän tälle päivälle taas terveiseni ja toivon , että keskarisi ei pahemmaksi ärry Mdk, katson juuri sairaalan Teho osastosarjaa ja yllätyksiä sielläkin roppakaupalla eteen tulee.Hil-la kirjoitti:
Hyvää viikonlopun alkua ja huomioin, että viikon päästä on juhannus, mihin aika katoaakaan.
Aika rientää, mutta mukana vaan räpistelen, itsekin tätä aina ihmettelen.
Sukuni ei pitkäikäisiä ole olleet,, yksi serkku 90 tavoitti ja nyt minä melkein kynnyksellä sitä ikää odotan, miten käy, Luoja vaan tietää.
Eutaniasta keskusteltiin saunakavereiden kanssa ja mielipide oli siihen suuntaan, että kannattaisi asiaa pohtia.
Kaiken sen kidutuksen ja tuskien kanssa ponnistelevien olisi oikeus itse päättää jaksamisista.
Olen ollut kiellon kannalla, mutta nyt, kun seuraa kehityksen etenemistä, ei ilolla asiaa mieti.
Vanhojen kohtelu on heikoissa kantimisista, itse päätöksen tekoihin ei juurikaan vanhukselta mitään kysellä, heitetään missä tilaa on
Surullista ja vaikeaa on oma kohtalonsa eteen tuloa miettiä.
Ikävän tuntuista kerrontaa, mutta niin totta monen kohdalla, itse toivoisin, että en heittopussiksi joutuisi.
Eletäänpä tätä päivää, suruineen, iloineen, itselläni normi päivä edessä, ei mitään suunnitelmia.
Eilen paistoin pikkuleipiä, en niitä syö, mutta vierasvarana ajattelin pitää, loppujen lopuksi ne sitten tyttärelle annan, kun ei vieraita käy.
Juhannus on kerran vuodessa ja on sitä varustauduttava jopa vieraiden käyntiin, hyvin on onnistuneet tähän asti kiertämään, mutta, mutta on olemassa.;)
Jotakin tekemistäkin on aina keksittävä.
Eilen oli kesäkatu tuossa naapurikadulla, parkkipaikka aivan täysi ja ihmisiä meni katua katselemaan, tai siis siellä tapahtuvia esityksiä ja tarjouksia, monet heistä ystäviään tapaamaan.
Ilma suosi ja katu tungokseen asti täyttyi, minä ikkunasta katselin, en ole oikeastaan tykännyt näistä tapahtumista koskaan, no silloin kun olin itse myös järjestelyissä jollakin tapaa mukana.
Hyvä ettei kaikki näin ajattele ja toimi.
Vastapäätä olevan talon parvekkeita katson ja vain yksi parveke ilman kukkia,, huomio, että ihmiset kukista tykkäävät ja niitä ilokseen laittavat, myös ohikulkijoille silmän ruokaa.
Rauha vallitsee palstalla, hyvä niin, ei mieltään kukaan voine pahoittaa, kuten on joskus koettu.
Jätän tälle päivälle taas terveiseni ja toivon , että keskarisi ei pahemmaksi ärry Mdk, katson juuri sairaalan Teho osastosarjaa ja yllätyksiä sielläkin roppakaupalla eteen tulee.Huomenta Korvesta@
Kovin on ollut sateinen yö. Jospa aurinko kuivaisi paikat, vaikka forecan ennusteen mukaan kostealta päivä näyttää.
Olen selvinnyt kohtalaisen hyvin mökin ja kodin välisestä touhurallista, jokseenkin kaikki kohillaan juhannusta odotellessa. Mökin pihan ulkoateljee odottaa nyt pensselien heilutusta. Aurinkoa aloituksen onnistumiseen kuitenkin tarvitaan.
Vanhenemisesta kirjoitit ja Palomakin oli asiaa aloituksessaan pohtinut. Muistini heikkenee varsinkin kun joudun mieheni muistia pönkittämään. Hän unohtelee ajankohtaisia asioita, vanhat asiat muistuu kun keskustellaan. Hän käyttää kolmea kieltä puhumiseen se onnistuu ongelmitta, mutta pienet päivän tapahtumat hukkuvat tai sekoittuvat joskus mielikuvituksen kanssa. Äitini aikoinaan selitti, että yöllä mies tuli paperilapulla ovesta sisään. Hän oli ilmeisesti katsonut TV.tä ja siellä joku oli mennyt hotellihuoneeseen avainkortilla.
Mieheni unimaailma on vilkas joten hänenkin todellisuus ja unimaailma joskus sekoittuu.
Eilen hän sanoi, että haluaa vielä kerran matkustaa Hollannin Haarlemiin, niinpä päätimme matkustamme sinne jo elokuussa.
Surulliselta tuntui sanat "vielä kerran" mutta niinhän itsekin ajattelen joistakin kaipaamistani kokemuksista.... jospa vielä kerran....
Jospa vielä saisin kävellä ilman kainalosauvoja. Ei sauvat työn tekoani haittaa. Eilenkin pyöritin isoa aurinkovarjon kivimötykkää pitkin mökin pihaa, todeten, että ei ole enää käyttökelpoinen, ei aurinkovarjokaan jonka sain 60-vuotislahjaksi.
Onneksi löytyi kevyempiä ja uudempia viritelmiä.
Tänään, no katsotaan, illalla kuitenkin kylvetään.- Anonyymi00010
korpikirjailija kirjoitti:
Huomenta Korvesta@
Kovin on ollut sateinen yö. Jospa aurinko kuivaisi paikat, vaikka forecan ennusteen mukaan kostealta päivä näyttää.
Olen selvinnyt kohtalaisen hyvin mökin ja kodin välisestä touhurallista, jokseenkin kaikki kohillaan juhannusta odotellessa. Mökin pihan ulkoateljee odottaa nyt pensselien heilutusta. Aurinkoa aloituksen onnistumiseen kuitenkin tarvitaan.
Vanhenemisesta kirjoitit ja Palomakin oli asiaa aloituksessaan pohtinut. Muistini heikkenee varsinkin kun joudun mieheni muistia pönkittämään. Hän unohtelee ajankohtaisia asioita, vanhat asiat muistuu kun keskustellaan. Hän käyttää kolmea kieltä puhumiseen se onnistuu ongelmitta, mutta pienet päivän tapahtumat hukkuvat tai sekoittuvat joskus mielikuvituksen kanssa. Äitini aikoinaan selitti, että yöllä mies tuli paperilapulla ovesta sisään. Hän oli ilmeisesti katsonut TV.tä ja siellä joku oli mennyt hotellihuoneeseen avainkortilla.
Mieheni unimaailma on vilkas joten hänenkin todellisuus ja unimaailma joskus sekoittuu.
Eilen hän sanoi, että haluaa vielä kerran matkustaa Hollannin Haarlemiin, niinpä päätimme matkustamme sinne jo elokuussa.
Surulliselta tuntui sanat "vielä kerran" mutta niinhän itsekin ajattelen joistakin kaipaamistani kokemuksista.... jospa vielä kerran....
Jospa vielä saisin kävellä ilman kainalosauvoja. Ei sauvat työn tekoani haittaa. Eilenkin pyöritin isoa aurinkovarjon kivimötykkää pitkin mökin pihaa, todeten, että ei ole enää käyttökelpoinen, ei aurinkovarjokaan jonka sain 60-vuotislahjaksi.
Onneksi löytyi kevyempiä ja uudempia viritelmiä.
Tänään, no katsotaan, illalla kuitenkin kylvetään.Olen saanut tietää että Suomi24:llä on jonkinlainen
botti-sota, botti-kehittelijät keksivät uusia käyttö-
mahdollisuuksia. Joskus sattuu vahinko ja kokeilu
menee pieleen. 😊 Koettu on ja seurauksista kärsitty,
Bottien kanssa voi joutua tekemisiin isojen firmojen tai
vaikka pankkinsa nettisivulla. Joskus haluaisi kysyä jotakin
ja saada nopean vastauksen. On chattimahdollisuus.
Usein ilmestyykin hahmo sivulle joka kysyy kohteliaasti:
- Voinko jotenkin auttaa sinua?
Sitten alkaa puheenvuoro, josta ei tule tolkkua, kun botti
”ei jummarra”, vaan pyytää yksisanaista kysymystä…?
Onpa sattunut niinkin, että botti on kysynyt:
- Vaihdetaanko kieltä?
Kiivastuin kerran, kun olin jo jankuttanut ikäni ja aikani, ja
botti puhuu puuta heinää. Näpyttelin ärhäkän vastauksen:
- Vaihdetaanpa vaikka p-reikää, niin ei taida auttaa!
Ja annas olla! Tuli aivan elävä ihminen vastaamaan! 😊
Se näistä boteista. Perjantai-aamu, edelleen aurinkoinen,
mutta luvassa on hetkittäistä rankkasadetta. Jos ei tänään,
niin yöllä tai huomisaamuna.
Olen ollut aikaisin lenkillä. Se on päivän paras hetki, kun
on keskellä kauneintä luontoa, kaikki on vielä rauhallista
ja kiireetöntä. Pikkuhiljaa alkaa kaupunki herätä ja kohta
on kaikki liikkeessä kuin kone.
Kiitos Hil-la keskarini huomioimisesta! Se näytti aika nor-
maalilta kun heräsin. Turvotus oli laskenut. Mutta nyt kun
roikutin sitä lenkille ja nytkin kun kirjoitan, niin näyttää,
että se alkaa taas turvota ja sormen päässä hermot sätkii.
Sitä täytyisi pitää yläasennossa, mutta kuka jaksaa kulkea
keskari ilmassa koko päivän?
Tästäpä tulikin mieleeni yksi laivareissu Suomeen.
Olin seuralaiseni kanssa syömässä kun tuolini selkänojaan
potkittiin pikkujaloilla. Käännyin katsomaan ja naapuri-
pöydän ääressä istui perhe, ja heidän 3-vuotiaansa potki
tuoliani. Kun käännyin katsomaan, niin poika vetäisi salaman-
nopeasti pienen pullean keskarinsa esille! 😊 Pienet oppii
aikaisin kaiken ”tarpeellisen”.
Hyvää viikonloppua!
/MdK Anonyymi00010 kirjoitti:
Olen saanut tietää että Suomi24:llä on jonkinlainen
botti-sota, botti-kehittelijät keksivät uusia käyttö-
mahdollisuuksia. Joskus sattuu vahinko ja kokeilu
menee pieleen. 😊 Koettu on ja seurauksista kärsitty,
Bottien kanssa voi joutua tekemisiin isojen firmojen tai
vaikka pankkinsa nettisivulla. Joskus haluaisi kysyä jotakin
ja saada nopean vastauksen. On chattimahdollisuus.
Usein ilmestyykin hahmo sivulle joka kysyy kohteliaasti:
- Voinko jotenkin auttaa sinua?
Sitten alkaa puheenvuoro, josta ei tule tolkkua, kun botti
”ei jummarra”, vaan pyytää yksisanaista kysymystä…?
Onpa sattunut niinkin, että botti on kysynyt:
- Vaihdetaanko kieltä?
Kiivastuin kerran, kun olin jo jankuttanut ikäni ja aikani, ja
botti puhuu puuta heinää. Näpyttelin ärhäkän vastauksen:
- Vaihdetaanpa vaikka p-reikää, niin ei taida auttaa!
Ja annas olla! Tuli aivan elävä ihminen vastaamaan! 😊
Se näistä boteista. Perjantai-aamu, edelleen aurinkoinen,
mutta luvassa on hetkittäistä rankkasadetta. Jos ei tänään,
niin yöllä tai huomisaamuna.
Olen ollut aikaisin lenkillä. Se on päivän paras hetki, kun
on keskellä kauneintä luontoa, kaikki on vielä rauhallista
ja kiireetöntä. Pikkuhiljaa alkaa kaupunki herätä ja kohta
on kaikki liikkeessä kuin kone.
Kiitos Hil-la keskarini huomioimisesta! Se näytti aika nor-
maalilta kun heräsin. Turvotus oli laskenut. Mutta nyt kun
roikutin sitä lenkille ja nytkin kun kirjoitan, niin näyttää,
että se alkaa taas turvota ja sormen päässä hermot sätkii.
Sitä täytyisi pitää yläasennossa, mutta kuka jaksaa kulkea
keskari ilmassa koko päivän?
Tästäpä tulikin mieleeni yksi laivareissu Suomeen.
Olin seuralaiseni kanssa syömässä kun tuolini selkänojaan
potkittiin pikkujaloilla. Käännyin katsomaan ja naapuri-
pöydän ääressä istui perhe, ja heidän 3-vuotiaansa potki
tuoliani. Kun käännyin katsomaan, niin poika vetäisi salaman-
nopeasti pienen pullean keskarinsa esille! 😊 Pienet oppii
aikaisin kaiken ”tarpeellisen”.
Hyvää viikonloppua!
/MdKOlen kokeillut botteja, kiitti pari kertaa riitti. Ei ne pysty vastaamaan pitempiin lauseisiin.
Sain tiistaina ilta myöhään puhelun joka kesti osaltani 5 sekuntia.
Hyvää iltaa, tililtänne... lopetin.
Aika tyhmää toimintaa.
Iltapäivää tuoliin.
Yöllä satoi ylenpalttisesti. Hyvää teki luonnolle.
Alkuviikosta kävin siellä hoitajalla. Mukava kiireetön reissu. Juteltiin vähän asian vierestäkin.
3päivän kuluttua sain lääkärin ohjeen. Katsotaan, rupeeko paineet asettumaan.
Koko hommassa ei mennyt, ajantilauksesta, kuin pari viikkoa.
Hyvin toimii.
Eilen tuossa taivahalla kaksi korppia äityivät karjumaan toisilleen.
En tiedä mitä oli meneillään, mutta meteli oli äänekästä.
Koneitakin mennyt useita. No, toisinaan täällä saattaa päivänmittaan olla ilmassa liikettä enemmän, kun kylätiellä.
Alkavat niitä Dronejakin testaamaan tuossa lähikentällä,
Minäkin sain huijauspuhelun äskettäin.
Naisääni sanoi, hei ja kovalla kiireellä rupesi suoltamaan, että Klarna aikoo velottaa tililtäsi ........ oli kiire ja sitten litania paina 1, tai paina kaksi.
Minä painoin punaista luurin kuvaa.
Katsoin googlella, mikä se Klarna on. niin on maksupalveluyhtiö, joka kysyy myös pankkitunnuksia.
Jos olisin painellut numeroitaan, niin sillä varjolla huijari olisi kysellyt pankkitunnuksiani.
Oli aika tökerö yritys.
Olkaapa hereillä, näyttää olevan rosvot aktiivisena.- Anonyymi00011
Huijareita on liikkeellä täällä naapurissakin. Ovat olevinaan
ovelia kun käyttävät sellaisia numeroita, jotka alkavat 010,
että luulisi sairaanhoidon soittavan. Tunnen ne numerot, jotka
minulle sairaanhoidosta soittavat, joten en vastannut vaan tarkistin
numeron netiltä ja vastaus oli, että ilmoitettu huijauksesta satoja
kertoja. (Huijausten määräkin oli tarkalleen annettu, mutta muis-
tan vaan että niitä oli satoja.)
/MdK Anonyymi00011 kirjoitti:
Huijareita on liikkeellä täällä naapurissakin. Ovat olevinaan
ovelia kun käyttävät sellaisia numeroita, jotka alkavat 010,
että luulisi sairaanhoidon soittavan. Tunnen ne numerot, jotka
minulle sairaanhoidosta soittavat, joten en vastannut vaan tarkistin
numeron netiltä ja vastaus oli, että ilmoitettu huijauksesta satoja
kertoja. (Huijausten määräkin oli tarkalleen annettu, mutta muis-
tan vaan että niitä oli satoja.)
/MdKLauantaiaamuun on herätty, vuodevaatteet parvekkeella ja matot myös, nyt vaan imurointi,(se ikävin homma) alkamassa.
Aloittelen vasta kahdeksan maissa imuroinnin, saavat naapurit pidempään nukkua ilman minun häiriötä.
Pilvinen sää, mutta lämmintä kuitenkin, niin kuin kuuluukin näin juhannuksenseutuun.
Monella juhannuksen suunnitelmat tehty ja vesille tai niiden ääreen mieli palaa.
Ruokailu tehdään poikkeuksellisesti ja aina jotain erikoista mukaan tehdään, grillauksen lisäksi, kohokohta muun mukana.
Noista huijauksista saa aina kuulla, ja onnekseni olen vielä säilynyt, en kyllä puhelimeen tuntemattomiin numeroihin vastaakaan.
Voi olla, että joku ihan asiaa soittavakin tämän harmin saavat kokea.
Eliaana kirjoitit Klarnasta, minä olen heidän tiimoilta saanut asiat sujumaan, jopa ostokseni perumisen yhteydessä maksuni takaisin saivat.
Ruotsalainen firma, suomessa konttori.
Aika vähäiseksi on jäänyt nettitilaaminen, joskus olin Klingelin vakituinen tilaaja, toimi Saksassa, mutta harmikseni lopetti.
Nykyisin melkein kaikki tavarat Kiina valmistusmaana.
Tuosta keskisormesi vaivasta tuli omat sormieni harmit mieleen, peukaloon leikasin kolmen sentin pituisen palan melkein irti, toiselta reunalta jäi kiinni,
Mieheni varoitti töihin lähtiessä, että hän teroitti veitsen, varo, no vahinko tuli ja käärin pyyheliinan sormen ympäri ja lopulta veren tulo loppui.
Olisi tietenkin pitänyt mennä ompeluttamaan, mutta autoa ei ollut käytössä ja muutenkin en ajatellut tätä mahdollisuutta,
Peukalo on luttana tänäkin päivänä, mutta muuten ei ole vaivannut.
Olen minäkin noihin "botteihin" tutustunut, mutta hyvin pian sanovat, saat oikean ihmisen kohta keskustelemaan.
Harvoin kyllä edes yritän asiaa näin selvittää, luotan suoraan kysymiseen ja lähetän kysymykset sähköpostilla, sitkeäkin olen jankkaan niin kauan, että asia selviää.
Viime kokemuksena sain helmikuussa tekemäni kaupan rahat takaisin, viime viikolla.
Palautin paketin ja siinä sitten käytiin "sananvaihtoa" ja minua tyydyttävä ratkaisu tuli.
Tuo luottamus kaikkeen entisen tapaisiin on kadonnut ja siksi kai tuo turvallisuudenkin lisääminen on tärkeäksi koettu, kun ei voi luottaa toisten sanaansa pitävän.
Kehitys on menossa huonoon suuntaan kaiken viisauden kasvaessa, yksin sodan käyntiin valmistetaan ja valmistaudutaan jatkuvaksi, tuhosta piittaamatta, ei edes ihmishengen menetyksistä välitetä.
Sinne vaan nuoria miehiä ja naisia tykin ruuaksi, puhumattakaan siviileiden kärsimyksistä, valta on väärien ihmisten käsissä.
Taidanpa jättää taas tähän, eihän puheeni mitään aikaan saa, mutta ymmärrys on vielä tallella, että tajuaa kaiken tuhon.
Tuo muistamattomuus varmaan lähellä minullakin, mistä korpikirjailija mainitsi, sekin on kai jossain määrin kaikilla, kun ikä karttuu.
Hyvää viikonloppua ja kirjoitellaan, kun näin rauhaisaa on,;)- Anonyymi00012
Hil-la kirjoitti:
Lauantaiaamuun on herätty, vuodevaatteet parvekkeella ja matot myös, nyt vaan imurointi,(se ikävin homma) alkamassa.
Aloittelen vasta kahdeksan maissa imuroinnin, saavat naapurit pidempään nukkua ilman minun häiriötä.
Pilvinen sää, mutta lämmintä kuitenkin, niin kuin kuuluukin näin juhannuksenseutuun.
Monella juhannuksen suunnitelmat tehty ja vesille tai niiden ääreen mieli palaa.
Ruokailu tehdään poikkeuksellisesti ja aina jotain erikoista mukaan tehdään, grillauksen lisäksi, kohokohta muun mukana.
Noista huijauksista saa aina kuulla, ja onnekseni olen vielä säilynyt, en kyllä puhelimeen tuntemattomiin numeroihin vastaakaan.
Voi olla, että joku ihan asiaa soittavakin tämän harmin saavat kokea.
Eliaana kirjoitit Klarnasta, minä olen heidän tiimoilta saanut asiat sujumaan, jopa ostokseni perumisen yhteydessä maksuni takaisin saivat.
Ruotsalainen firma, suomessa konttori.
Aika vähäiseksi on jäänyt nettitilaaminen, joskus olin Klingelin vakituinen tilaaja, toimi Saksassa, mutta harmikseni lopetti.
Nykyisin melkein kaikki tavarat Kiina valmistusmaana.
Tuosta keskisormesi vaivasta tuli omat sormieni harmit mieleen, peukaloon leikasin kolmen sentin pituisen palan melkein irti, toiselta reunalta jäi kiinni,
Mieheni varoitti töihin lähtiessä, että hän teroitti veitsen, varo, no vahinko tuli ja käärin pyyheliinan sormen ympäri ja lopulta veren tulo loppui.
Olisi tietenkin pitänyt mennä ompeluttamaan, mutta autoa ei ollut käytössä ja muutenkin en ajatellut tätä mahdollisuutta,
Peukalo on luttana tänäkin päivänä, mutta muuten ei ole vaivannut.
Olen minäkin noihin "botteihin" tutustunut, mutta hyvin pian sanovat, saat oikean ihmisen kohta keskustelemaan.
Harvoin kyllä edes yritän asiaa näin selvittää, luotan suoraan kysymiseen ja lähetän kysymykset sähköpostilla, sitkeäkin olen jankkaan niin kauan, että asia selviää.
Viime kokemuksena sain helmikuussa tekemäni kaupan rahat takaisin, viime viikolla.
Palautin paketin ja siinä sitten käytiin "sananvaihtoa" ja minua tyydyttävä ratkaisu tuli.
Tuo luottamus kaikkeen entisen tapaisiin on kadonnut ja siksi kai tuo turvallisuudenkin lisääminen on tärkeäksi koettu, kun ei voi luottaa toisten sanaansa pitävän.
Kehitys on menossa huonoon suuntaan kaiken viisauden kasvaessa, yksin sodan käyntiin valmistetaan ja valmistaudutaan jatkuvaksi, tuhosta piittaamatta, ei edes ihmishengen menetyksistä välitetä.
Sinne vaan nuoria miehiä ja naisia tykin ruuaksi, puhumattakaan siviileiden kärsimyksistä, valta on väärien ihmisten käsissä.
Taidanpa jättää taas tähän, eihän puheeni mitään aikaan saa, mutta ymmärrys on vielä tallella, että tajuaa kaiken tuhon.
Tuo muistamattomuus varmaan lähellä minullakin, mistä korpikirjailija mainitsi, sekin on kai jossain määrin kaikilla, kun ikä karttuu.
Hyvää viikonloppua ja kirjoitellaan, kun näin rauhaisaa on,;)Lauantaiaamu on pilvinen ja sadetta on tulossa.
Siivosin jo eilen, että saan keskittyä lauantai-aamun
musiikkiristikkoon, mutta tulikin viestiä että poika ja
vaimonsa menevät katsomaan uutta autoa, ja ratkovat
ristikon myöhemmin kun se tulee uusintana.
Toivotin lykkyä tykö. Auto on heille kulutustavara ja sen
vaihto tapahtuu aika tasaisin väliajoin.
Keskisormikin taitaa parantua omia aikojaan, mutta kyllä
siihen näyttää jäävän jonkunlainen ”valuvika”, mutta eipä
tuo haittaa. Eilen kävelin mielenosoituksellisesti keskari
pystyssä täällä kämpässäni, kuin paraskin huligaani ja
lauloin: ”…oi sorron yöstä nouskaa---”.
Siivous on ollut käynissä palstalla. Se huomataan.
Tässä tilanteessa voi sanoa, että ”ennen oli asiat paremmin”
täällä palstallakin. Toivottavasti saadaan ainakin yksi palsta
rauhoitetuksi alueeksi. Odotellaan ja kirjoitellaan.
Nettiostoksista ja Klarnasta minulla on huonot kokemukset.
Tilasin erään vaatekappaleen, ja ajattelin että on luotettava
firma kun tekee yhteistyötä Klarnan kanssa.
Osoittautui, että vaate oli lasten kokoa (kiinalainen), palaute-
lomaketta ja osoitetta ei ollut. Se olisi pitänyt palauttaa Kiinaan
omalla kustannuksellaan, mutta postitin sen lähetyksen suorit-
taneen firman konttorille. – Olin laittanut etukäteen ostoksen
hinnan Klarnalle, että maksavat eräpäivänä. Sillä aikaa, kun yritin
ottaa selvää yhteyspaikasta Ruotsissa, lähestyi eräpäivä ja
Klarna oli maksanut ostoksen. Hintaa en saanut takaisin, koska
en voinut todistaa, että ostos on palautettu (kun ei ollut plaute-
lomaketta mukana).
Siinä meni usko kiinalaisiin nettikauppoihin ja myös Klarnaan.
Päätin, että tarpeeni eivät ole niin suuria, ettenkö vielä pystyisi
tekemään ostoksia oikeassa liikkeessä.
Istun vielä aamutakki päällä ja puolen tunnin päästä alkaa se
musiikkiristikko, jota yritän ratkoa nyt omin nokkineni.
Täytyykin järjestellä itselleen kahvitarjoilu tähän lähelle, niin saa
aivot käyntiin ja elämä on kuin silkkiä vaan!
Heippa!
/MdK
Päivä kohta puolessa ja en ole saanut mitään tähdellistä tehtyä. Mittari näyttää pariakymnetä astetta ja aurinko paistaa, jospa lähtisimme pienelle kävelylle ennen brunssia.
Kirjoitit, MdK, nettiostoksista ja Klarnasta.
Minulla on ollut etupäässä påositiivisia kokemuksia nettiostoksista ja Klarnaa käytän lähen kaikkien maksuun paitsi kun maksan swishilla.
Kiinajuttuja en yleensä ostat, vaatteet ei mahdu minulle vaikka olen standardi kokoa 36 eurooppalaisten normien mukaan, mutta kiinavaatteet ovat ainakin yhtä kokoa pienemmät. Ostin hiljakkoin tankinin, ihan nätti ja tuli perille mutta vaikka koko on oikea en saa sitä edes päälle. Palauttaminen taas on niin monimutkaista että en jaksa edes yrittää.
Nyt olen alkanut kontrolloimaan missä firman varaston ovat ja en tilaa mitään Euroopan ulkopuolelta, Toimitusaika kannattaa myös kontrolloida ja maksuväline, yleensä Pay pal-vaihtoehto mukana kiinalaisissa tuotteissa. Aina ei ole kuitenkaan helppoa tietää mistä tavaraa lähetetään ja jos on vähänkään epäselvää onko tuote Kiinasta vai ei, jätän ostamatta.
Klarnaa olen käyttänyt monen vuoden ajan ja se on yleensä toiminut moitteettomasti. Joskus ollut jotain häikkää, mutta se on selvinnyt. Klarnan hyvä puoli on valinnanvara, jos en ole varma mistä tuote on tulossa valitsen maksaa vasta kun tuote on perillä.- Anonyymi00013
Noista nettiostoksista vielä. Firma oli Cladova, tai jotain sen
tapaista. Sain heihin yhteyttä FB:ssa ja sain tietää että heidän
Euroopan konttorinsa oli Hollannissa. Sain jopa osoitteen
sinne. Odottelin vastausta, mutta sitten tulikin vastaus
Hollannista, Hollannin Postilaitoksen kuoressa, että sellaista
firmaa ei kyseissä osoitteessa ole eikä muuallakaan Hollannissa.
Klarna valitteli tapahtunutta, sinne meni 400 kr + postikulut.
Sellaisia ostoksia oli varmaan kertynyt sille kiinalaiselle kuljetus-
firmalle enemmänkin. Voivat myydä vaatekappaleet toiseen
kertaan.
/MdK
Yön silmä jo taitaa meitä kurkistella.
Touhun päivä ollut.
Aamupäivällä vein veljeni kotiin Tampereelle. Tarkistin hänen kirjepostinsa.
Iltapäivällä pojan kanssa asiointireissun teimme tuohon kotikaupunkiini.
Poika vaihtoi eteisessäni palaneen lampun kattoon.
On niin katossa kiinni korkealla, etten hirvinnyt itse ruveta sinne kiipeilemään.
No tietysti noita tavanomaisiakin askareita riittää, mutta noin klo 18 aikaan lähdimme kalaan. Pientä tihkusadetta välillä, mutta minkä kesä kastelee sen se myös kuivaa, sanotaan,
3-kilonen hauki tarttui vieheeseen.
Sen jälkeen lämmitimme saunan, järvessäkin pyörähdin.
Juttelimme niitä näitä, vanhojakin asioita muistellen.
Kun näitä rakkaita maisemia katselin, ajattelin, että kunpa noiden ei niin henkisesti terveiden maailmanjohtajien sotainto ei tänne asti riittäisi.
Rauhaisaa untenmaata kaikille.- Anonyymi00014
Meneekö kehitys liian nopeasti eteenpäin ja onko se tarpeellista ?
Teknologia/IT- alan kehitys on niin nopeaa, että tuskin ihmisaivot
ovat kehittyneet sen kanssa samaan tahtiin.
Ihmisille on tullut paljon uusia haitallisia oireita,
kun keskittymiskyvyn kapasiteetti ei riitä enää,
Esim. tietokoneessa yhtyy ihmisen tieto tiedottomuuteen.Sunnuntaiaamua elelen, ja sateita ikkunasta katselen, tosin tällä hetkellä ei sada, mutta koko ajan yöllä vettä tuli, herätteli mokoma, kun ikkunapeltiin ropisi.
Jokohan on apua vesitilanteeseen?
Eilinen päivä meni tarmonpuuskan avuin tehokkaasti, siivosin perusteellisesti ja sitten vielä porkkanasämpylöitä leivoin, maistuu nuo kaupan leivät, no sanoisinko, ei miltään.
Sauna kruunasi päivän ja vielä parvekkeella istuen sain onnistuneen päivän lopetettua.
Ano 00014 samoilla linjoilla olen kanssasi, ei ehdi hitaammat (meitä on paljon) mukaan tämän
kehityksen kulkuun, ainakin vanhemmat putoaa kelkasta.
Kaikkea pitää kyseenalaistaa, luottaa ei voi kuin siihen omaan ajatukseen ja se ei enää riitä.
Mihinkään ei voi uskoa, jopa tunnetut henkilöt valjastetaan mainosmiehiksi/ naisiksi ja puhumaan asiaa, mikä ei paikkaansa pidä.
Yksi suuri bisnes on nuo lääkefirmat, jotka mainostavat tuotteitaan ja lopputulos on, että ihmeitä ei tapahdu.
Datakeskuksia rakennetaan ja nyt nekin jo suurennuslasin alla, näin radiosta kuulin.
Nyt olisi osattava löytää ne oikeat totuutta julki tuovat, mutta siinäpä onkin tenkkapoo meille monelle.
Suomessa toimivia yrityksiä minäkin yritän aina tavoittaa ja aina olen löytänytkin, mutta alkumaa vasta tavaran tulon myötä selviää.
Kerran yritin Tampereen suunnasta tilatun tavaran palauttaa, mutta olisi 60 euroa palautus maksanut, jäi tekemättä.
Katselen kaupassa vaatetuotteita, niin useamassa lukee valmistusmaa ulkomailla, ja usein Kiinan suunnasta.
Onnekseni on tuo tarve uusista vaatteista aina vaan vähenee ja tarkemmin ajatellen jää tilaukset tekemättä.
Klarna on hyvin toiminut myös minun osallani, kuten Palomakin kerroit, ikävä vaan, että aina jotain selvitettävää tuotteista löytyy.
Olipa hyvä, että sormesi ei suurempia harmeja esittänyt, hyvä lääkärille vielä kertoilla tämäkin tapaturma.
Olen kanssasi samaa mieltä Mdk, hyvä, että on saatu palsta parempaan kuntoon, voi kirjoitella niitä näitä, ei aina joku pilkkakirves osumaa etsimässä.
Eihän asia maata kaatava ole, mutta innostus sammuu, kun aina vain ilkeyksiä esiin tuodaan, kuitenkin aika monelle on hyvä ajankulu tämäkin.
Kertoilet aina niin lämpimin mielin veljestäsi ja perheestäsi, läheisiä olette, yhteisiä puuhia harrastatte Eliaana.
Eihän veneellä olo sateesta harmia tunne, jos ei nyt kaatamalla vettä tule, mielenkiintoa vaan lisää, lämmin sade ihollekin hyvää tekee. nykyisin sadevarusten ei edes kastumaan pääse.
Olipa monen ruokaveron painoinen kala, ruodotkaan isossa kalassa ei niin hankalia ole, minun vastenmielisyys haukea kohtaan ei vaan ohi mene.
Tytärkin kertoili kalapullia tehneensä isosta hauesta, voisi olla, että tietämättäni niitä söisinkin, ennakkoluulo ruokkii tätäkin tunnetta,,ehkä.
Nyt katselen miten päivä alkaa sujumaan, kai se menee entisiä latujaan, kuljeskelen tietokone, telkkari, parveke ja keittiö väliä, kuluu se päivä näinkin.
Soittelin eilen kälylleni ja ei tunnistanut minua, kohteliaasti tervehti ja kun mainitsin, tunnetko vastaus oli, että en.
Kysyin muistatko veljesi, vastaus tuli selkeästi, totta kai ja veljen vaimo asuu tien toisella puolen, kerroin että juuri hän minä olenkin.
Nauruksi mene, hän sanoi nimet unohtaneensa kokonaan.
Hoivakotiin toivoi pääsevänsä ja ehkä se onnistuukin, kun näkö niin paljon huonontunut.
Tätä tämä elämä näillä kymmenillä on ja mihin vielä johtaneenkaan?
Iloa päiväänne, sadetta pidellen se iltaan joutuu.- Anonyymi00015
Hil-la kirjoitti:
Sunnuntaiaamua elelen, ja sateita ikkunasta katselen, tosin tällä hetkellä ei sada, mutta koko ajan yöllä vettä tuli, herätteli mokoma, kun ikkunapeltiin ropisi.
Jokohan on apua vesitilanteeseen?
Eilinen päivä meni tarmonpuuskan avuin tehokkaasti, siivosin perusteellisesti ja sitten vielä porkkanasämpylöitä leivoin, maistuu nuo kaupan leivät, no sanoisinko, ei miltään.
Sauna kruunasi päivän ja vielä parvekkeella istuen sain onnistuneen päivän lopetettua.
Ano 00014 samoilla linjoilla olen kanssasi, ei ehdi hitaammat (meitä on paljon) mukaan tämän
kehityksen kulkuun, ainakin vanhemmat putoaa kelkasta.
Kaikkea pitää kyseenalaistaa, luottaa ei voi kuin siihen omaan ajatukseen ja se ei enää riitä.
Mihinkään ei voi uskoa, jopa tunnetut henkilöt valjastetaan mainosmiehiksi/ naisiksi ja puhumaan asiaa, mikä ei paikkaansa pidä.
Yksi suuri bisnes on nuo lääkefirmat, jotka mainostavat tuotteitaan ja lopputulos on, että ihmeitä ei tapahdu.
Datakeskuksia rakennetaan ja nyt nekin jo suurennuslasin alla, näin radiosta kuulin.
Nyt olisi osattava löytää ne oikeat totuutta julki tuovat, mutta siinäpä onkin tenkkapoo meille monelle.
Suomessa toimivia yrityksiä minäkin yritän aina tavoittaa ja aina olen löytänytkin, mutta alkumaa vasta tavaran tulon myötä selviää.
Kerran yritin Tampereen suunnasta tilatun tavaran palauttaa, mutta olisi 60 euroa palautus maksanut, jäi tekemättä.
Katselen kaupassa vaatetuotteita, niin useamassa lukee valmistusmaa ulkomailla, ja usein Kiinan suunnasta.
Onnekseni on tuo tarve uusista vaatteista aina vaan vähenee ja tarkemmin ajatellen jää tilaukset tekemättä.
Klarna on hyvin toiminut myös minun osallani, kuten Palomakin kerroit, ikävä vaan, että aina jotain selvitettävää tuotteista löytyy.
Olipa hyvä, että sormesi ei suurempia harmeja esittänyt, hyvä lääkärille vielä kertoilla tämäkin tapaturma.
Olen kanssasi samaa mieltä Mdk, hyvä, että on saatu palsta parempaan kuntoon, voi kirjoitella niitä näitä, ei aina joku pilkkakirves osumaa etsimässä.
Eihän asia maata kaatava ole, mutta innostus sammuu, kun aina vain ilkeyksiä esiin tuodaan, kuitenkin aika monelle on hyvä ajankulu tämäkin.
Kertoilet aina niin lämpimin mielin veljestäsi ja perheestäsi, läheisiä olette, yhteisiä puuhia harrastatte Eliaana.
Eihän veneellä olo sateesta harmia tunne, jos ei nyt kaatamalla vettä tule, mielenkiintoa vaan lisää, lämmin sade ihollekin hyvää tekee. nykyisin sadevarusten ei edes kastumaan pääse.
Olipa monen ruokaveron painoinen kala, ruodotkaan isossa kalassa ei niin hankalia ole, minun vastenmielisyys haukea kohtaan ei vaan ohi mene.
Tytärkin kertoili kalapullia tehneensä isosta hauesta, voisi olla, että tietämättäni niitä söisinkin, ennakkoluulo ruokkii tätäkin tunnetta,,ehkä.
Nyt katselen miten päivä alkaa sujumaan, kai se menee entisiä latujaan, kuljeskelen tietokone, telkkari, parveke ja keittiö väliä, kuluu se päivä näinkin.
Soittelin eilen kälylleni ja ei tunnistanut minua, kohteliaasti tervehti ja kun mainitsin, tunnetko vastaus oli, että en.
Kysyin muistatko veljesi, vastaus tuli selkeästi, totta kai ja veljen vaimo asuu tien toisella puolen, kerroin että juuri hän minä olenkin.
Nauruksi mene, hän sanoi nimet unohtaneensa kokonaan.
Hoivakotiin toivoi pääsevänsä ja ehkä se onnistuukin, kun näkö niin paljon huonontunut.
Tätä tämä elämä näillä kymmenillä on ja mihin vielä johtaneenkaan?
Iloa päiväänne, sadetta pidellen se iltaan joutuu."Olen kanssasi samaa mieltä Mdk, hyvä, että on saatu palsta parempaan kuntoon, voi kirjoitella niitä näitä, ei aina joku pilkkakirves osumaa etsimässä."
Kannattaa toki ylpeillä, että olette saaneet palstan oarempaan kuntoon.
Kunnossa pysyy palsta jos tuo ruosu MdK pitää sormensa kurissa eikä levittele valheita ja käytä rumaa kieltä. - Anonyymi00016
Anonyymi00015 kirjoitti:
"Olen kanssasi samaa mieltä Mdk, hyvä, että on saatu palsta parempaan kuntoon, voi kirjoitella niitä näitä, ei aina joku pilkkakirves osumaa etsimässä."
Kannattaa toki ylpeillä, että olette saaneet palstan oarempaan kuntoon.
Kunnossa pysyy palsta jos tuo ruosu MdK pitää sormensa kurissa eikä levittele valheita ja käytä rumaa kieltä.Palsta pysyy kunnossa kun provosoijat ja kahta ruosua vihaavat
hillitsevät omaa kielenkäyttöään. Metsä vastaa niinkuin sinne
huudetaan. Palstalla on valvojat ja tiedetään kyllä provokaatio-
lähteet.
/MdK - Anonyymi00017
Hil-la kirjoitti:
Sunnuntaiaamua elelen, ja sateita ikkunasta katselen, tosin tällä hetkellä ei sada, mutta koko ajan yöllä vettä tuli, herätteli mokoma, kun ikkunapeltiin ropisi.
Jokohan on apua vesitilanteeseen?
Eilinen päivä meni tarmonpuuskan avuin tehokkaasti, siivosin perusteellisesti ja sitten vielä porkkanasämpylöitä leivoin, maistuu nuo kaupan leivät, no sanoisinko, ei miltään.
Sauna kruunasi päivän ja vielä parvekkeella istuen sain onnistuneen päivän lopetettua.
Ano 00014 samoilla linjoilla olen kanssasi, ei ehdi hitaammat (meitä on paljon) mukaan tämän
kehityksen kulkuun, ainakin vanhemmat putoaa kelkasta.
Kaikkea pitää kyseenalaistaa, luottaa ei voi kuin siihen omaan ajatukseen ja se ei enää riitä.
Mihinkään ei voi uskoa, jopa tunnetut henkilöt valjastetaan mainosmiehiksi/ naisiksi ja puhumaan asiaa, mikä ei paikkaansa pidä.
Yksi suuri bisnes on nuo lääkefirmat, jotka mainostavat tuotteitaan ja lopputulos on, että ihmeitä ei tapahdu.
Datakeskuksia rakennetaan ja nyt nekin jo suurennuslasin alla, näin radiosta kuulin.
Nyt olisi osattava löytää ne oikeat totuutta julki tuovat, mutta siinäpä onkin tenkkapoo meille monelle.
Suomessa toimivia yrityksiä minäkin yritän aina tavoittaa ja aina olen löytänytkin, mutta alkumaa vasta tavaran tulon myötä selviää.
Kerran yritin Tampereen suunnasta tilatun tavaran palauttaa, mutta olisi 60 euroa palautus maksanut, jäi tekemättä.
Katselen kaupassa vaatetuotteita, niin useamassa lukee valmistusmaa ulkomailla, ja usein Kiinan suunnasta.
Onnekseni on tuo tarve uusista vaatteista aina vaan vähenee ja tarkemmin ajatellen jää tilaukset tekemättä.
Klarna on hyvin toiminut myös minun osallani, kuten Palomakin kerroit, ikävä vaan, että aina jotain selvitettävää tuotteista löytyy.
Olipa hyvä, että sormesi ei suurempia harmeja esittänyt, hyvä lääkärille vielä kertoilla tämäkin tapaturma.
Olen kanssasi samaa mieltä Mdk, hyvä, että on saatu palsta parempaan kuntoon, voi kirjoitella niitä näitä, ei aina joku pilkkakirves osumaa etsimässä.
Eihän asia maata kaatava ole, mutta innostus sammuu, kun aina vain ilkeyksiä esiin tuodaan, kuitenkin aika monelle on hyvä ajankulu tämäkin.
Kertoilet aina niin lämpimin mielin veljestäsi ja perheestäsi, läheisiä olette, yhteisiä puuhia harrastatte Eliaana.
Eihän veneellä olo sateesta harmia tunne, jos ei nyt kaatamalla vettä tule, mielenkiintoa vaan lisää, lämmin sade ihollekin hyvää tekee. nykyisin sadevarusten ei edes kastumaan pääse.
Olipa monen ruokaveron painoinen kala, ruodotkaan isossa kalassa ei niin hankalia ole, minun vastenmielisyys haukea kohtaan ei vaan ohi mene.
Tytärkin kertoili kalapullia tehneensä isosta hauesta, voisi olla, että tietämättäni niitä söisinkin, ennakkoluulo ruokkii tätäkin tunnetta,,ehkä.
Nyt katselen miten päivä alkaa sujumaan, kai se menee entisiä latujaan, kuljeskelen tietokone, telkkari, parveke ja keittiö väliä, kuluu se päivä näinkin.
Soittelin eilen kälylleni ja ei tunnistanut minua, kohteliaasti tervehti ja kun mainitsin, tunnetko vastaus oli, että en.
Kysyin muistatko veljesi, vastaus tuli selkeästi, totta kai ja veljen vaimo asuu tien toisella puolen, kerroin että juuri hän minä olenkin.
Nauruksi mene, hän sanoi nimet unohtaneensa kokonaan.
Hoivakotiin toivoi pääsevänsä ja ehkä se onnistuukin, kun näkö niin paljon huonontunut.
Tätä tämä elämä näillä kymmenillä on ja mihin vielä johtaneenkaan?
Iloa päiväänne, sadetta pidellen se iltaan joutuu.Sunnuntai on täällä pilvinen. Olin tapani mukaan aikaisin lenkillä,
että ehdin sen tehdä, ennenkuin sade alkaa.
Kun luen Hil-lan kuvauksia päiviensä touhuista, niin kuullostaa
aivan omilta puuhiltani. Samanlaista on myös, kun kuuntelen mitä
sisareni puuhastelee aikansa kuluksi. Hän muutti 8 vuotta sitten
maalaistalosta, missä hän oli asunut yli 60 vuotta, kaupunkiasuntoon.
Hän pelkäsi elämänmuutosta, mutta minä "yllytin" muuttamaan, asuin
silloin Hämeenlinnassa. Niin hän muutti, eikä ole katunut. Hän on aivan
nuortunut, kun kaikkea mistä hän pitää, on aivan lähellä tarjolla , eikä
tarvitse kummemmin varustautua, voi lähteä vaikkapa teatteriin tai
konserttiin. Soitamme aina perjantaisin toisillemme, kun hän on tullut
saunalta, missä hän käy naapurin leskirouvan kanssa.
Eliaana kirjoitti kalareissusta. Se toi mieleeni idyllisen kuvan lapsuudesta,
kun sota oli loppunut ja koko perhe lähti käymään isän siskon luona parin-
kymmenen kilometrin päässä. Hevosella mentiin. Hevonen ja kiesit jätettiin
järven rannalle aidattuun hakaan ja loppumatka käveltiin järven rantaa
pitkin polulla, peräkanaa. Oli lauantai-ilta. Kaikki tyyntä ja rauhallista,
Aurinko alkoi laskea ja kimalteli kaislikossa peilikuvana. Ykskaks loiskahti
kaislikossa jotakin. Isä totesi että se oli "iso hauen köriläs". Tuo kuva perheen
kävelystä ja siitä hauesta on etsaantunut mieleen niin tarkkana kuvana, että
muistan senkin, että isä käveli edellä, hevosen valjaat olkapäällä, veli käveli
isän perässä, sitten oli äiti ja kantoi 2-3 kuukauden ikäistä pikkuveljeä sylis-
sään, sitten oltiin me sisarukset. Minä olin viimeisenä, kun polun varrella
oli tutkittavaa ja mesimarjoja... Isä huuteli välillä, että pysyttelisin kintereillä.
Muistikuvia menneisyydestä saattaa pulpahtaa esille, mutta ei aina pulpahda
tästä päivästä. Huomasin aamulla ennen lenkille lähtöä, että sohvalta puuttuu
limen värinen peite. Sellaisia minulla on kaksi. Ja se toinen oli sängyn päällä.
Etsin sen paria, mutta en löytänyt ja olin aivan varma että se oli vielä eilen
sohvalla. - Tein sitten lenkin ja kun tulin takaisin ja avasin ulko-oven, niin
ensimmäisenä näin olohuoneen ikkunan ja siinä roikkuvan limen värisen peit-
teen! - Olin laittanut sen siihen eilen, kun aurinko oikein porotti ikkunaan
eikä sälekaihtimien suoja riittänyt, niin kiepsautin sen peiton antamaan lisää
varjoa.
Hil-la kertoi muistisairaasta kälystään. Minulla on muistisairas ystävätär.
Hän kertoi eräästä päivästä viimekesänä, kun eräs nuori mies pysähtyi heidän
tonttinsa kohdalla, kun hän oli kukkia kastelemassa ja alkoi jutella kuin vanhalle
tutulle. Ystävätär oli kysynyt mieheltä onko hän uusi paikkakunnalla, kun hän
ei tunne vaikka on asunut samassa talossa yli 50 vuotta ja tuntee kyllä kaikki
asukkaat lähistöllä. - Mutta mamma! Etkö sinä tunne minua?
Nuori mies oli hänen poikansa!
Minulle hän sanoi, että hän tietää että olemme tunteneet toisemme kauan, ei
muista kuinka kauan. Kerroin, että olemme tuntenee toisemme 40-vuotiaasta
saakka ja nyt olemme kohta 90. Muisti pettää molemmilla. Minä muistan iki-
vanhat asiat. Nyt saattaa unohtua jo eilisen päivän tapahtumat.
Mutta on hyvä, kun vatsa alkaa mouruta, että nyt on varmaankin kurkku poikki,
kun ei tule ruokaa! Lähdenpä valikoimaan jotakin pakasteesta, ja vaiennan
mouruajan!
Heippa!
/MdK - Anonyymi00019
Anonyymi00016 kirjoitti:
Palsta pysyy kunnossa kun provosoijat ja kahta ruosua vihaavat
hillitsevät omaa kielenkäyttöään. Metsä vastaa niinkuin sinne
huudetaan. Palstalla on valvojat ja tiedetään kyllä provokaatio-
lähteet.
/MdKNiin tehdään. Vastataan huutoon. Pitää olla tarkkana kuka provoo ja ketä.
Onko palstan siivoamisesta kirjoittaminen provo? Kuka siivoo ja kenen tekstejä?
Onko joku eritoten ansioitunut saadakseen palstalle rauhan?
Onko jatkuva huomauttaminen palstan rauhasta provo?
Entä kyseleminen? - Anonyymi00020
Anonyymi00019 kirjoitti:
Niin tehdään. Vastataan huutoon. Pitää olla tarkkana kuka provoo ja ketä.
Onko palstan siivoamisesta kirjoittaminen provo? Kuka siivoo ja kenen tekstejä?
Onko joku eritoten ansioitunut saadakseen palstalle rauhan?
Onko jatkuva huomauttaminen palstan rauhasta provo?
Entä kyseleminen?Provoihin ei vastata saatujen ohjeitten mukaan.
- Anonyymi00021
Anonyymi00020 kirjoitti:
Provoihin ei vastata saatujen ohjeitten mukaan.
Jotkut ovat herkempiä provosoitumaan kuin toiset.
Kyllä kaikilla pitää olla samanlainen oikeus vastata metsän huutoon. Anonyymi00021 kirjoitti:
Jotkut ovat herkempiä provosoitumaan kuin toiset.
Kyllä kaikilla pitää olla samanlainen oikeus vastata metsän huutoon.Kaunis uusi viikko alkamassa ja päättyykin sitten kesän juhlintaan juhannukseen, monelle toiveita täyttävään juhla-aikaan.
Monille tämä auringon taivaalla näkyminen on ajaa Aavasaksalle, sillä siellähän se on mahdollista nähdä.
Valoisa on yö täällä etelämpänäkin ja kannattaa sitä hieman vähemmälle nukkumiselle jättää tämän valaisuuden todetakseen.
Itselläni ei juhannus juurikaan mitään muuta, toki kesän ihanuuden koen silloinkin ja ehkä ruuat jotain perinteisiä laitan, muistelen taakse jääneitä juhannuksia.
Ehkä joku muistaisi ja osaisi kertoa juhannustaikojen tekemisistä minä en ole kokeillut mitään.
Noista oikeuksista mistä ano 00020 mainitsit, on oikeus vastailla, mutta muistettava myös vastuu omista puheistaan, loukkaavaa viestiä ei ole lupa kirjoittaa.
Käytin väärää sanaa kun totesin, että mukava kun palstalle on "saatu" rauha, en itseäni tarkoittanut tämän asian yhteyteen, en ole mitään aikaan saanut, joillekin muille se kiitos kuuluu.
Tärkeintä kuitenkin olisi, että tämä jatkuisi ja voisi hyvillä mielin viestinsä ilmoille laittaa.
Ehkä olisi hyvä, jos ei joka sanaa käänneltäisi niin, että jotakin hankalaa esiin saataisiin.
Mdk kertomat aina niin rikkaina ja elävän tuntuisesti esiin tulevat esiin, kunpa löytyisi samaan tapaan kertojia, ketju olisi enemmän kuin ilo lukea ja vastailla.
Hyvä on muistisi, kun kaiken elävästi esiin tuot ja kokemuksia elämäsi kulusta paljon jäänyt mieleen.
Tämä ketju on omiaan muistoille, kuin myös tämän päivän arkielämän kertomiseen. ei vaatimuksia, jokaisella lupa ajatuksensa purkaa, iloa tuottaen.
Paljon kysymyksiä ano 00019 miten noihin vastaisi, no ainakin niin, että hyvä jos on joku saanut tämän rauhan palstalle aikaan, siitä voimme nauttia kaikki, lukea asiallisia kysymyksiä, vastauksia ja jotain muutakin asiaa.
Nyt päivän viettoon, mitä tuokaan tullessaan, on aivan tuntematon,, tulevaisuus;)- Anonyymi00022
Hil-la kirjoitti:
Kaunis uusi viikko alkamassa ja päättyykin sitten kesän juhlintaan juhannukseen, monelle toiveita täyttävään juhla-aikaan.
Monille tämä auringon taivaalla näkyminen on ajaa Aavasaksalle, sillä siellähän se on mahdollista nähdä.
Valoisa on yö täällä etelämpänäkin ja kannattaa sitä hieman vähemmälle nukkumiselle jättää tämän valaisuuden todetakseen.
Itselläni ei juhannus juurikaan mitään muuta, toki kesän ihanuuden koen silloinkin ja ehkä ruuat jotain perinteisiä laitan, muistelen taakse jääneitä juhannuksia.
Ehkä joku muistaisi ja osaisi kertoa juhannustaikojen tekemisistä minä en ole kokeillut mitään.
Noista oikeuksista mistä ano 00020 mainitsit, on oikeus vastailla, mutta muistettava myös vastuu omista puheistaan, loukkaavaa viestiä ei ole lupa kirjoittaa.
Käytin väärää sanaa kun totesin, että mukava kun palstalle on "saatu" rauha, en itseäni tarkoittanut tämän asian yhteyteen, en ole mitään aikaan saanut, joillekin muille se kiitos kuuluu.
Tärkeintä kuitenkin olisi, että tämä jatkuisi ja voisi hyvillä mielin viestinsä ilmoille laittaa.
Ehkä olisi hyvä, jos ei joka sanaa käänneltäisi niin, että jotakin hankalaa esiin saataisiin.
Mdk kertomat aina niin rikkaina ja elävän tuntuisesti esiin tulevat esiin, kunpa löytyisi samaan tapaan kertojia, ketju olisi enemmän kuin ilo lukea ja vastailla.
Hyvä on muistisi, kun kaiken elävästi esiin tuot ja kokemuksia elämäsi kulusta paljon jäänyt mieleen.
Tämä ketju on omiaan muistoille, kuin myös tämän päivän arkielämän kertomiseen. ei vaatimuksia, jokaisella lupa ajatuksensa purkaa, iloa tuottaen.
Paljon kysymyksiä ano 00019 miten noihin vastaisi, no ainakin niin, että hyvä jos on joku saanut tämän rauhan palstalle aikaan, siitä voimme nauttia kaikki, lukea asiallisia kysymyksiä, vastauksia ja jotain muutakin asiaa.
Nyt päivän viettoon, mitä tuokaan tullessaan, on aivan tuntematon,, tulevaisuus;)Mdk:ko se onkin tärkein.
Kiitoksen annat, mutta mistä hyvästä?
Säälistä, että edes hän pysyy mukanasi satuilemassa!
Hyvää jatkoa sinulle seurassaan! - Anonyymi00023
Anonyymi00022 kirjoitti:
Mdk:ko se onkin tärkein.
Kiitoksen annat, mutta mistä hyvästä?
Säälistä, että edes hän pysyy mukanasi satuilemassa!
Hyvää jatkoa sinulle seurassaan!" totesin, että mukava kun palstalle on "saatu" rauha,"
Palstalla on kyllä muitakin ketjuja kuin Keinutuoli.
Joissa rauha vallitsee. - Anonyymi00024
Hil-la kirjoitti:
Kaunis uusi viikko alkamassa ja päättyykin sitten kesän juhlintaan juhannukseen, monelle toiveita täyttävään juhla-aikaan.
Monille tämä auringon taivaalla näkyminen on ajaa Aavasaksalle, sillä siellähän se on mahdollista nähdä.
Valoisa on yö täällä etelämpänäkin ja kannattaa sitä hieman vähemmälle nukkumiselle jättää tämän valaisuuden todetakseen.
Itselläni ei juhannus juurikaan mitään muuta, toki kesän ihanuuden koen silloinkin ja ehkä ruuat jotain perinteisiä laitan, muistelen taakse jääneitä juhannuksia.
Ehkä joku muistaisi ja osaisi kertoa juhannustaikojen tekemisistä minä en ole kokeillut mitään.
Noista oikeuksista mistä ano 00020 mainitsit, on oikeus vastailla, mutta muistettava myös vastuu omista puheistaan, loukkaavaa viestiä ei ole lupa kirjoittaa.
Käytin väärää sanaa kun totesin, että mukava kun palstalle on "saatu" rauha, en itseäni tarkoittanut tämän asian yhteyteen, en ole mitään aikaan saanut, joillekin muille se kiitos kuuluu.
Tärkeintä kuitenkin olisi, että tämä jatkuisi ja voisi hyvillä mielin viestinsä ilmoille laittaa.
Ehkä olisi hyvä, jos ei joka sanaa käänneltäisi niin, että jotakin hankalaa esiin saataisiin.
Mdk kertomat aina niin rikkaina ja elävän tuntuisesti esiin tulevat esiin, kunpa löytyisi samaan tapaan kertojia, ketju olisi enemmän kuin ilo lukea ja vastailla.
Hyvä on muistisi, kun kaiken elävästi esiin tuot ja kokemuksia elämäsi kulusta paljon jäänyt mieleen.
Tämä ketju on omiaan muistoille, kuin myös tämän päivän arkielämän kertomiseen. ei vaatimuksia, jokaisella lupa ajatuksensa purkaa, iloa tuottaen.
Paljon kysymyksiä ano 00019 miten noihin vastaisi, no ainakin niin, että hyvä jos on joku saanut tämän rauhan palstalle aikaan, siitä voimme nauttia kaikki, lukea asiallisia kysymyksiä, vastauksia ja jotain muutakin asiaa.
Nyt päivän viettoon, mitä tuokaan tullessaan, on aivan tuntematon,, tulevaisuus;)Hyvää juhannusviikon maanantaita!
Sateen ropinaan herättiin täällä Itäjöötanmaalla, mutta kyllä se kohta hellittää.
Iltapäivällä on terveyskeskuksessa käynti. Naapuritalossa se on, joten minun
ei tarvitse kummemmin varustautua vaikka vielä sataisi . Voisin kävellä ostos-
keskuksen läpi, mennä päätyovesta ulos ja kävellä seuraavalle tontille.
Monenlaista juhannusta on tullut vietettyä. On katseltu aurinkoa Aava-
saksalla, kun se vaan pysähtyi vähäksi aikaa ja alkoi sitten nousta taas
uuteen päivään (joka kaiken muuttaa voi).
On poltettu monta juhannuskokkoa, grillattu kokossa makkaroita.
Nuorena tyttönä tehtiin taikoja, kerättiin kukkia tyynyn alle ja toivottiin,
että unessa näkisi tulevan miehensä. Mutta unessa näkyi vaan heinän-
seivästystyöt. Tuleva mies näkyi sitten Hämeenlinnan legendaarisessa
urheiluhallissa, missä järjestettiin tanssit pari kertaa viikossa. 8.4.1962
on päivä, jonka muistan.
Erikoisin juhannus oli joskus 40-luvulla. kun sota oli jo loppunut
ja isäkin oli kotona, niin äiti oli kuullut, että Savossa on ollut tapana koris-
tella tupa tuoreilla lehdillä ja kukkasilla. En tiedä, minkälainen mielikuva
hänellä oli tuosta koristelusta, mutta koko perhe lähti riipimään lehtiä
puista ja pensaista vasuihin ja koreihin. Kukkia kerättiin myös isot määrät.
Sitten äiti alkoi itse somistuspuuhan ja juuriharjalla pestyn, mäntysuovalta
tuoksuvan tuvan lattialle hän levitti koivun lehtiä, joitten tuoksu voitti
mäntysuovan tuoksun. Kukkia maljakoihin ja pitkiä oksia pikkusaaveihin.
Tupa oli kohta kuin lehtimaja.
Seuraavana päivänä tuli vieraita (kaupunkilaisia). Lattialla olleet puunlehdet
olivat jo hieman kuivahtaneet ja olivat käppyrällä, kun vieraat tulivat ovesta
sisälle. He pysähtyivät ja olivat hetken hiljaa. Päät kääntyivät ylösalas, pitkin
seiniä, puolelta toiselle. Sitten yksi heistä parahti: - Herrajestas, mitä täällä
on tehty??!!!
Isä selitti, että "on vaen vualittu savolaisperinnettä juhannuksen kunniaks!"
Mutta se jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi perinteen vaalimisjutuksi.
Osoittautui että jälkisiivous oli työläämpää kuin itse koristelu.
Eräänä juhannuksena olin Skoonessa ja menimme juhannusaattona entisen
YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöldin eläkeläisasunnon (museo nykyään)
tontille Backåkraan. Yhtäkkiä tuli kauhea ukonilma ja kaikille juhlijoille tuli
kiire kotiin!
Nyt kun kuningaspari viettää kutahäitänsä, niin muistuu mieleen juhannus
1978, kun prinsessa oli alle vuoden ikäinen, niin olin vanhempieni kanssa
Öölannissa viettämässä juhannusta. Kuningasparilla on kesälinna saarella
ja puistossa saa/sai kävellä vapaasti. Isä oli innoissaan ja otti kuvia kuninkaan
Porschesta, joka oli parkkeerattu keittiöpuolen rappusten lähelle. Hän otti
kuvan myös kuninkaallisesta vaippapaketista eteisen ikkunalla!
Ei ehkä onnistuisi tänä päivänä, turvallisuus ja luotto toisiin ihmisiin on poissa,
Vietän juhannuksen omissa oloissani. Ruokailuun kuuluu aina uudet perunat,
silli ja kermaviili ja muut asiaan kuuluvat lisukkeet, mansikkakakku tietysti
kahville.
Nyt on sade lakannut ja lähden tekemään sen pienen kävelylenkkini.
Heippa!
/MdK Anonyymi00023 kirjoitti:
" totesin, että mukava kun palstalle on "saatu" rauha,"
Palstalla on kyllä muitakin ketjuja kuin Keinutuoli.
Joissa rauha vallitsee.Olet oikeassa, taitaa rauhaa riittää koko palstalle, jos tarkkaan luet palstasta puhuinkin.
Ano 00022, miksi en voisi kiittää MdK, pidän hänen viesteistään, koska on aina jotain kivaa luettavaa.
Satuilukin olisi kivaa useammankin suulla, liian vakavia ja ikävää vain saa lukea.
Onneksi ketjuun kirjoittaa heitäkin monta joille sen kiitoksen annan, ja mielellään luen heidän elämänsä sujumisesta.
Nyt hyvillä mielin seuraan, miten naapuritalon ainoa ilman kukkia oleva parveke myös kukkaset saa kaiteelleen, iloa koko talo näkymästä.
Huomenta Korvesta@
Näin alkoi juhannusviilko, johon kuuluu mieheni syntymäpäivä. Hän on pitkin kevättä kysellyt pidetäänkö perinteiset puutarhajuhlat. Päätin, että ei, järjestelyt teettäisi minulle liian paljon työtä, joten nyt ei juhlita. Ei liioin minunkaan synttäreitä kahden viikon päästä.
Juhannuksia on takana useita, lapsena ne olivat kokoperheen picknikjuhlia. Nuorena juhannustanssit ehdottomasti mukana juhlassa. Yhden juhannuksen vietimme lasteni isän kanssa Aavasaksalla, mutta sää ei silloin suosinut yötöntä yötä, satoi vettä.
Kun ostin mökin sen jälkeen mökki oli se ainut ja oikea juhannuksen viettopaikka.
Tämä juhannusaatto on auki, ehkäpä yhdistetty kaupunki/mökkiaatto. Kajaanijoen varrella palaa juhannuskokko.
Tänään valmistan savulohivoileipäkakun, yllätysvieraita ja itseämme varten. Makea vielä harkinnassa.
Olen maalannut mökin pihalla, jonne olen tehnyt "ateljeen". Tänään kun heräsin ja katsoin uutta maalauksen alkua, suunnitelmat päässäni muuttuivat. Maalasin kolme orvokkia roiskepohjalle. Kun lähetin kuvat miehelleni hän ilahtui ja kehui, kiva, että maalasit minut mukaan uuteen työhösi.
Niinpä orvokit näyttivät tarkkaan katsottuina ilmeikkäiltä ukon päiltä. No, huvitti, pitää miettiä, miten jatkan.
Katsoimme TV,stä parina iltana hyviä suomalaisia elokuvia. Aki Kaurismäen Le Havre oli upeaa katsottavaa. Samoin eilinen Markku Pölläsen Kivenpyörittäjän kylä.
Hyvää alkavaa Juhannusviikkoa.- Anonyymi00025
"Katsoimme TV,stä parina iltana hyviä suomalaisia elokuvia. Aki Kaurismäen Le Havre oli upeaa katsottavaa. Samoin eilinen Markku Pölläsen Kivenpyörittäjän kylä."
Tuosta Kivenpyörittäjän kylästä tulee mieleen itse kirjailija, Heikki Turunen.
Olin tyttökaverin kanssa tanssimassa Lieksan Kevätniemen lavalla, kun
minua tuli hakemaan pojankoltiainen. Hänellä oli musta puku päällä ja
juttua tuli tulvimalla. Osoittautui että hän oli juuri päässyt ripille ja oli nyt
"aikaihminen", ainakin omasta mielestään ja oli lähtenyt isojen poikien
mukana tansseihin. Iski silmänsä minuun ja olisi halunnut kirjoitella minulle
kesän aikana, kun kerroin jättäväni Pohjois-Karjalan ja menisin Hämeeseen
muutamaksi vuodeksi. Ystäväni oli antanut osoitteeni hänelle ja niinhän
minulle tuli pitkä kirje pojankoltiaiselta, joka todella osasi kirjoittaa,
En vastannut. Ajattelin että hän on vielä lapsi. - Olin hyvin tarkka ikäeroista.
Kun kollegani (29- vuotias) pyysi minua lähtemään tansseihin, niin vastasin,
etten vanhojen ukkojen kanssa lähde mihinkään! -
Vuosia myöhemmin kävi sitten selväksi, että tuosta rippipuvussa tanssitta-
neesta pojankoltiaisesta tuli kuuluisa kirjailija. Monta hänen kirjoistaan
olen lukenut. Joensuun Elli, Simpauttaja, Kivenpyörittäjän kylä... Niissä
on paljon pohjois-karjalanmurretta, joka tuli tutuksi siellä rajaseudulla.
/MdK - Anonyymi00026
Anonyymi00025 kirjoitti:
"Katsoimme TV,stä parina iltana hyviä suomalaisia elokuvia. Aki Kaurismäen Le Havre oli upeaa katsottavaa. Samoin eilinen Markku Pölläsen Kivenpyörittäjän kylä."
Tuosta Kivenpyörittäjän kylästä tulee mieleen itse kirjailija, Heikki Turunen.
Olin tyttökaverin kanssa tanssimassa Lieksan Kevätniemen lavalla, kun
minua tuli hakemaan pojankoltiainen. Hänellä oli musta puku päällä ja
juttua tuli tulvimalla. Osoittautui että hän oli juuri päässyt ripille ja oli nyt
"aikaihminen", ainakin omasta mielestään ja oli lähtenyt isojen poikien
mukana tansseihin. Iski silmänsä minuun ja olisi halunnut kirjoitella minulle
kesän aikana, kun kerroin jättäväni Pohjois-Karjalan ja menisin Hämeeseen
muutamaksi vuodeksi. Ystäväni oli antanut osoitteeni hänelle ja niinhän
minulle tuli pitkä kirje pojankoltiaiselta, joka todella osasi kirjoittaa,
En vastannut. Ajattelin että hän on vielä lapsi. - Olin hyvin tarkka ikäeroista.
Kun kollegani (29- vuotias) pyysi minua lähtemään tansseihin, niin vastasin,
etten vanhojen ukkojen kanssa lähde mihinkään! -
Vuosia myöhemmin kävi sitten selväksi, että tuosta rippipuvussa tanssitta-
neesta pojankoltiaisesta tuli kuuluisa kirjailija. Monta hänen kirjoistaan
olen lukenut. Joensuun Elli, Simpauttaja, Kivenpyörittäjän kylä... Niissä
on paljon pohjois-karjalanmurretta, joka tuli tutuksi siellä rajaseudulla.
/MdKOlen myös lukenut, ja olen samaa mieltä kuin UKK, joka kirjoitti Turuselle kirjeen jossa kiitti hienosta kirjasta, Simpauttajasta, mutta kehotti tekemään muutakin, kuin saman toistoa mitä olivat sitä seuranneet kirjat, Turunen muuttui tylsäksi paikallaan polkijaksi, kuin Kalle Päätalo.
Hyvää alkavaa juhannusviikkoa myös alavirralta, polttelen takkaa olohuoneessa ja ulkona sateinen, kolea päivä.
Pikainen käynti kasvihuoneella näytti että viileydestä huolimatta kaikki viljelykseni voivat todella hyvin: suorastaan rehottavat, kesäkurpitsa kukassa ja pari keltaista kurpitsaa kasvaa nopeassa tahdissa jo nyt. petuniat täydessä loistossaan, munakoiso ja kurkku kasvattavat lehteä ja vartta ja tomaatit kasvattavat sekä vartta, kukkivat ja ovat täyttymässä raakileista.
Kasvimaa lähes kitketty, mies on ollut asialla siellä.
Valmistelut Livornon reissuun onalkaneet, pienin matkalaukkuni (käsipakaasi) puoliksi pakattu, tuliaisia osteltu ja alustavasti punnittu. !0 kg ja käsilaukku saa olla mukana, ei ruumaanmenevää tavaraa lyhyen vaihdon takia Köpenhaminassa.
Sitä ennen kuitenkin vietämme Juhannusta päivää etuajassa, jo torstaina, tyttären luona ja laitamme ruokaa heidän uudella blackston-paistolevyllään. Teemme taas nyyttärit ja jaamme kustannukset kolmen perheen kesken.
Olen siivoillut pikkuhiljaa huone huoneelta nyt viimeiksi yläkerran välihuoneen (yhdistetty media/kirjoitustila, jossa on suuri vuodesohva) ja vein valkoisen lankamaton pesulaan. Ajelemme nyt uudella sitikalla ja tuntuu tilavammalta kuin suzuki, kiihtyvyyskin parempi.
Muuten viikko menee futiksen tuijottamiseen, mutta yöt olen vielä jotenkuten nukkunut. Ruotsi otti murskavoiton viime yönä Tunisiasta, 5-1, se olisi ollut mukava katsoa, mutta ehkä katson kun Kolumbia pelaa avausottelunsa oliko se keskiviikkoaamuna kl. 4:00. Minut tunnistaa nykyisin helpoimmin jalkopallonpyöreistä silmistä joissa on mustia heksagonaaleja ja dai-daista jota hyräilen.
Onneksi mies otti auton nimilleen ja kontolleen ja hoitelee vakuutusasioita ja huoltoja ja kaikkea tähdellistä niin minä voin rauhassa keskittyä sekoiluun ja dai-daihin.Hyvää aamupäivää, nyt vuorostaan pilvisenä esittäytyy, sadetta odotellen päivää aloitellen.
Kahvilla ollessani radio laulaa ja ristikkolehti seurana sitä kuuntelen, väliin einettä ja, kahvia hörpin.
Tehokasta touhua, kolmea asiaa yhtä aikaa, vie mennessä, tuo tullessa elämäni onkin, ei turhia askeleita.
Muistiini on jäänyt mieheni sanat, kun roskapussia lähti viemään, huusin perään, että tuo tullessa, hänen vastaus jäi mieleen, voin tehdä uudenkin reissun, hänelle ei liikkuminenkaan vanhempana ollut vaikeaa.
On tuo MdK moneen ehtinyt ja vieläkin jaksaa kaikkea seurata ja touhuta.
Mukava on kun valotat elämäsi kirjoa meille joille ei elämässä paljonkaan ole tapahtumia, sitä arkea ja työn tekoa.
Turusen kirjoja en ole montakaan lukenut, elokuvina olen Simpauttajan ja Kivenpyörittäjän kylän katsonut, tuli jotenkin huono olo, en ehkä oikein jaksanut ymmärtää kerrontaa
Ehkä hyvinkin korkeaa kulttuuria, mutta ei uponnut minuun.
Päätalon kirjat taas puhuttivat ainakin ne ensimmäiset, kaikki olen lukenut, pitkäveteisiksi ne viimeisimmät tuli, liippasiko liian tutuilta alueilta,
Noihin aikoihin olin suuri lukemiseen innostunut, nyt ei sitten mitään, jopa kuvalehdet saavat olla rauhassa.
Olenko menettänyt elämisen seurannan, vai onko mitta täysi?
Juhannus menee minullakin ihan kotona, en kaipaa mihinkään, sillipurkki ja ne uudet perunat kuuluu minunkin juhannukseen peltirieskan kanssa, aiemmin, kun pystyin metsään menemään oksia taitoin minäkin ja niitä kotiin kannoin, maljakoihin ja taulujen päälle, pitihän kesä sisällekin saada.
Nyt tyydyn kukkasiin, jos jaksan niitä ostosten lisänä kotiin tuoda, torilta yritän perunat hakea, ovat juuri kaivetun oloisia, hintaa vilkaisin edellisellä kerralla, oli 11 euroa kilo, jospa nyt jo hieman vähemmän.
Pakkasessa on vielä pari pussia, jos en jaksa torille asti, niin eipä hätää, hyviä ovat nekin.
Pois olisi syötäväkin, kohta uusia tilalle on sovittava, aika rientää, ei aikaakaan, kun säilöntä alkaa, kurkkusalaatti ensimmäisten joukossa.
Varmaan on ilo poiketa kasihuoneeseen Paloma ja nähdä kasvun ihme, ei aikaakaan, kun satoa voi säilöön laittaa ja nautinnolla syödäkin.
Iloista matkaa sinulle ja matkakumppanille.
Jospa taas riittää jutun aihetta ja houkuttaa toisiakin purkamaan päässä pyöriviä asioita, kiva niitä olisi lukea minun, kuin toistenkin ketjussa piipahtavien.
Intoa päiväänne ja jaksamista kaiken suhteen.- Anonyymi00027
Hil-la kirjoitti:
Hyvää aamupäivää, nyt vuorostaan pilvisenä esittäytyy, sadetta odotellen päivää aloitellen.
Kahvilla ollessani radio laulaa ja ristikkolehti seurana sitä kuuntelen, väliin einettä ja, kahvia hörpin.
Tehokasta touhua, kolmea asiaa yhtä aikaa, vie mennessä, tuo tullessa elämäni onkin, ei turhia askeleita.
Muistiini on jäänyt mieheni sanat, kun roskapussia lähti viemään, huusin perään, että tuo tullessa, hänen vastaus jäi mieleen, voin tehdä uudenkin reissun, hänelle ei liikkuminenkaan vanhempana ollut vaikeaa.
On tuo MdK moneen ehtinyt ja vieläkin jaksaa kaikkea seurata ja touhuta.
Mukava on kun valotat elämäsi kirjoa meille joille ei elämässä paljonkaan ole tapahtumia, sitä arkea ja työn tekoa.
Turusen kirjoja en ole montakaan lukenut, elokuvina olen Simpauttajan ja Kivenpyörittäjän kylän katsonut, tuli jotenkin huono olo, en ehkä oikein jaksanut ymmärtää kerrontaa
Ehkä hyvinkin korkeaa kulttuuria, mutta ei uponnut minuun.
Päätalon kirjat taas puhuttivat ainakin ne ensimmäiset, kaikki olen lukenut, pitkäveteisiksi ne viimeisimmät tuli, liippasiko liian tutuilta alueilta,
Noihin aikoihin olin suuri lukemiseen innostunut, nyt ei sitten mitään, jopa kuvalehdet saavat olla rauhassa.
Olenko menettänyt elämisen seurannan, vai onko mitta täysi?
Juhannus menee minullakin ihan kotona, en kaipaa mihinkään, sillipurkki ja ne uudet perunat kuuluu minunkin juhannukseen peltirieskan kanssa, aiemmin, kun pystyin metsään menemään oksia taitoin minäkin ja niitä kotiin kannoin, maljakoihin ja taulujen päälle, pitihän kesä sisällekin saada.
Nyt tyydyn kukkasiin, jos jaksan niitä ostosten lisänä kotiin tuoda, torilta yritän perunat hakea, ovat juuri kaivetun oloisia, hintaa vilkaisin edellisellä kerralla, oli 11 euroa kilo, jospa nyt jo hieman vähemmän.
Pakkasessa on vielä pari pussia, jos en jaksa torille asti, niin eipä hätää, hyviä ovat nekin.
Pois olisi syötäväkin, kohta uusia tilalle on sovittava, aika rientää, ei aikaakaan, kun säilöntä alkaa, kurkkusalaatti ensimmäisten joukossa.
Varmaan on ilo poiketa kasihuoneeseen Paloma ja nähdä kasvun ihme, ei aikaakaan, kun satoa voi säilöön laittaa ja nautinnolla syödäkin.
Iloista matkaa sinulle ja matkakumppanille.
Jospa taas riittää jutun aihetta ja houkuttaa toisiakin purkamaan päässä pyöriviä asioita, kiva niitä olisi lukea minun, kuin toistenkin ketjussa piipahtavien.
Intoa päiväänne ja jaksamista kaiken suhteen.Yöllä oli satanut ja ennusteen mukaan tulee päivän aikana
lisää. Tein lenkin heti herättyäni, niin sekin puuha on tullut
tehtyä, satoi tai paistoi.
Minulla on myös tapana ”viedä mennessä ja tuoda tullessa”
eli tänäkin aamuna kun olin lenkille lähdössä niin vein lajitel-
tavat jätteet lajitteluhuoneeseen, tullessa otin postin ensim-
mäisen kerroksen postilokerikosta.
Juhannuksen vietosta lapsuudessa tulee aina mieleen tätilä
ja isän siskon perhe. Heidän talonsa oli järven rannalla.
Kesällä tietysti paikka parhaimmillaan. Järvi oli aina tapahtu-
mien keskus.
Saunasta pääsi pulahtamaan järveen. Uitettiin hevosetkin.
Sai ratsastaa hevosen järveen. Tädin komento kaikui korvissa:
- Ei syvemmälle kuin säkäkorkeuteen!
Hauskinta oli seurata kun mummulle laitettiin kuhneamme.
Amme oli valtava tamminen sammio, joka pönkitettiin ran-
nalle ja alettiin valmistella mummulle kuhnetta.
Kerättiin kaikenmaailman yrttejä ja oksia. Päälle kaadettiin
kiehuvaa vettä ja annettiin hautua. Lopulta kaadettiin lisää
vettä, että mummu pääsi sammioon ”muhimaan”.
Pienen ähinän jalkeen mummu istui tukevasti lypsyjakkaralla
sammiossa. Pää näkyi reunan yli. Harmaan nutturansa hän
oli aukaissut ja näytti nauttivan olostaan, muuttui aivan toi-
seksi henkilöksi, kun kuoriutui mustista körttivaatteistaan ilko-
silleen, nauroi ja oli tyytyväistäkin tyytyväisempi.
Välillä kuului pamauksia ja mummu hekotteli:
- Otti kovvoo puuta vasten iänen!
– Elekeehän mummu halakasta sitä sammiota, muuten jiäpi
kuhneet kuhnimata! huuteli täti pyykkipaikalta muurinpohja-
lettuja käännellen.
Poreamme oli juuri keksitty!
Mummu uskoi vahvasti näitten kuhnekylpyjen ihmeitätekevään
ja parantavaan voimaan. Meille serkuksille mummun kuhne-
kylvyt kuuluvat rakkaimpiin lapsuusmuistoihin.
Nyt saa mennä hienoon kylpylään jos haluaa saada vastaavan
elämyksen. Mutta kyllä sauna ja tuore vasta ajaa saman asian,
varsinkin juhannussaunassa.
Heippa!
/MdK - Anonyymi00028
Anonyymi00027 kirjoitti:
Yöllä oli satanut ja ennusteen mukaan tulee päivän aikana
lisää. Tein lenkin heti herättyäni, niin sekin puuha on tullut
tehtyä, satoi tai paistoi.
Minulla on myös tapana ”viedä mennessä ja tuoda tullessa”
eli tänäkin aamuna kun olin lenkille lähdössä niin vein lajitel-
tavat jätteet lajitteluhuoneeseen, tullessa otin postin ensim-
mäisen kerroksen postilokerikosta.
Juhannuksen vietosta lapsuudessa tulee aina mieleen tätilä
ja isän siskon perhe. Heidän talonsa oli järven rannalla.
Kesällä tietysti paikka parhaimmillaan. Järvi oli aina tapahtu-
mien keskus.
Saunasta pääsi pulahtamaan järveen. Uitettiin hevosetkin.
Sai ratsastaa hevosen järveen. Tädin komento kaikui korvissa:
- Ei syvemmälle kuin säkäkorkeuteen!
Hauskinta oli seurata kun mummulle laitettiin kuhneamme.
Amme oli valtava tamminen sammio, joka pönkitettiin ran-
nalle ja alettiin valmistella mummulle kuhnetta.
Kerättiin kaikenmaailman yrttejä ja oksia. Päälle kaadettiin
kiehuvaa vettä ja annettiin hautua. Lopulta kaadettiin lisää
vettä, että mummu pääsi sammioon ”muhimaan”.
Pienen ähinän jalkeen mummu istui tukevasti lypsyjakkaralla
sammiossa. Pää näkyi reunan yli. Harmaan nutturansa hän
oli aukaissut ja näytti nauttivan olostaan, muuttui aivan toi-
seksi henkilöksi, kun kuoriutui mustista körttivaatteistaan ilko-
silleen, nauroi ja oli tyytyväistäkin tyytyväisempi.
Välillä kuului pamauksia ja mummu hekotteli:
- Otti kovvoo puuta vasten iänen!
– Elekeehän mummu halakasta sitä sammiota, muuten jiäpi
kuhneet kuhnimata! huuteli täti pyykkipaikalta muurinpohja-
lettuja käännellen.
Poreamme oli juuri keksitty!
Mummu uskoi vahvasti näitten kuhnekylpyjen ihmeitätekevään
ja parantavaan voimaan. Meille serkuksille mummun kuhne-
kylvyt kuuluvat rakkaimpiin lapsuusmuistoihin.
Nyt saa mennä hienoon kylpylään jos haluaa saada vastaavan
elämyksen. Mutta kyllä sauna ja tuore vasta ajaa saman asian,
varsinkin juhannussaunassa.
Heippa!
/MdKMietin miten mummu sinne valtavaan tammisammioon turvallisesti kampesi ja vielä lypsyjakkaralle istu?
- Anonyymi00029
Anonyymi00028 kirjoitti:
Mietin miten mummu sinne valtavaan tammisammioon turvallisesti kampesi ja vielä lypsyjakkaralle istu?
Mummu kiipesi sammion reunalle pienen rappusen avulla.
ja toiselle puolelle lypsyjakkaran avulla. Mummu oli n- 65-66v,
mutta tuntui silloin ikivanhalta. Polvet taipuivat vielä ja täti
oli vieressä valvomassa kiipeilyn aikana.
Notkeat olivat minunkin polveni vielä tuossa iässä!
/MdK - Anonyymi00030
Anonyymi00027 kirjoitti:
Yöllä oli satanut ja ennusteen mukaan tulee päivän aikana
lisää. Tein lenkin heti herättyäni, niin sekin puuha on tullut
tehtyä, satoi tai paistoi.
Minulla on myös tapana ”viedä mennessä ja tuoda tullessa”
eli tänäkin aamuna kun olin lenkille lähdössä niin vein lajitel-
tavat jätteet lajitteluhuoneeseen, tullessa otin postin ensim-
mäisen kerroksen postilokerikosta.
Juhannuksen vietosta lapsuudessa tulee aina mieleen tätilä
ja isän siskon perhe. Heidän talonsa oli järven rannalla.
Kesällä tietysti paikka parhaimmillaan. Järvi oli aina tapahtu-
mien keskus.
Saunasta pääsi pulahtamaan järveen. Uitettiin hevosetkin.
Sai ratsastaa hevosen järveen. Tädin komento kaikui korvissa:
- Ei syvemmälle kuin säkäkorkeuteen!
Hauskinta oli seurata kun mummulle laitettiin kuhneamme.
Amme oli valtava tamminen sammio, joka pönkitettiin ran-
nalle ja alettiin valmistella mummulle kuhnetta.
Kerättiin kaikenmaailman yrttejä ja oksia. Päälle kaadettiin
kiehuvaa vettä ja annettiin hautua. Lopulta kaadettiin lisää
vettä, että mummu pääsi sammioon ”muhimaan”.
Pienen ähinän jalkeen mummu istui tukevasti lypsyjakkaralla
sammiossa. Pää näkyi reunan yli. Harmaan nutturansa hän
oli aukaissut ja näytti nauttivan olostaan, muuttui aivan toi-
seksi henkilöksi, kun kuoriutui mustista körttivaatteistaan ilko-
silleen, nauroi ja oli tyytyväistäkin tyytyväisempi.
Välillä kuului pamauksia ja mummu hekotteli:
- Otti kovvoo puuta vasten iänen!
– Elekeehän mummu halakasta sitä sammiota, muuten jiäpi
kuhneet kuhnimata! huuteli täti pyykkipaikalta muurinpohja-
lettuja käännellen.
Poreamme oli juuri keksitty!
Mummu uskoi vahvasti näitten kuhnekylpyjen ihmeitätekevään
ja parantavaan voimaan. Meille serkuksille mummun kuhne-
kylvyt kuuluvat rakkaimpiin lapsuusmuistoihin.
Nyt saa mennä hienoon kylpylään jos haluaa saada vastaavan
elämyksen. Mutta kyllä sauna ja tuore vasta ajaa saman asian,
varsinkin juhannussaunassa.
Heippa!
/MdKIhania muistoja lapsuudesta.
- Anonyymi00112
Anonyymi00030 kirjoitti:
Ihania muistoja lapsuudesta.
sanoisin samaa....
- Anonyymi00031
Keinutuolissaan keinumorsiammet.
Sataa sataa ropisee ja taitaa laittaa suunnitelmia uuteen uskoon, kaupalle aioin lähteä, mutta en jatkuvaan sateeseen kumminkaan, onhan päivä vielä huomennakin, sanotaan laulussakin.
Yöuntanakin sade häiritsi, ollen tullut entistä herkemmäksi nukkumiseni kanssa, kuuluuko sekin vanhenemiseen.
Katselin eilen entistä naapuriani, joka jo 95 vanha, mutta kertoi tavatessamme kaiken itse tekevänsä, ikkunan pesusta lähtien.
Näkö on heikko, mutta niin vaan rollaattorilla kaupasta tuli eilenkin, tervaskatojakin on vielä olemassa, kertoi joka päivä kaupassa käyvänsä, vaikka vain maitopurkin ostamisella aiheen hakee, tässäpä esimerkki minullekin.
Tuli mieleen olenko joskus minäkin ollut keinumorsian, tuskin, mutta morsian kumminkin.
Ano 00030, minäkin tykkään muistoista lapsuuteen asti yltäviin, itse en paljonkaan siltä ajalta muista, kai se niin ankeaa oli, että ei muistoja jäänyt, no ei ollut oikein mitään ihmeellistäkään.
Sot oli käynnissä ja pelon aisti ympärillään, tosin sen muistan, että en osannut mitään ihmeitä odottaakaan.
Sodan loputtua pitkään oli puute kaikesta, vielä naimisiin mentyäni ei kaikkea ollut saatavilla, ei pullistellut kaupan hyllyt kaikenlaisesta, miten nyt, liian kanssa.
Vaatimattomaan elämään totuttiin ja se jatkui kauan, mutta isolla yrittämällä sitä selvittiin ja totuttiin tämän elämän tarpeisiin ja niitä hankittiin.
Nyt on kaikkea, mitä osaa haluta, ei vaan osaa vieläkään mitään turhaa hankkia.
Kun on vähään oppinut, ei muuta kaipaa, aina vaan typistyy tarpeet, kun menotkin loppuvat, kotona istuen tarpeet vähiksi käy, hyvä on olla.
Nuo Mdk kertomat tarinat ei minua koskaan ole eteen tullut, maallakin kävin äidin ystävättären koton joka kesä, mutta opin vain pelkäämään lehmiäkin, kun yksi potkaisi, kun lypsylle katsomaan menin.
Muistan lehmän nimenkin, se ol Eppaomena. äitini oli sydänystävä talon emännän kanssa, syntymänsä oli peräkkäiset päivät ja siitä asti alkoi yhteinen ystävyys, koulutie oli yhteinen , välimatkojenkin päästä, kävimme kesäisin heidän kotonaan. kuolivatkin päivän välein.
Äiti kasvatti kaikenlaista heidän maillaan ja sitten tutuksi tuli junamatkat, kun isot kantamukset mukanamme matkasimme Hämeeseen, Haaparannan asemalla jouduimme kauan odottamaan, ruoka oli vielä silloin hakusissa.
Talon isäntä oli suutari ja hän teki minulle saappaat, mikä oli iso lahja, kun ei tarjolla liioin mitään ollut.
Kylä oli äitini lapsuuden kotipaikka ja siellä oli vahva ystävyyden henki, joka talosta kylään mennessä ei ilman jotain kääröä pois lähdetty.
Kerjuulta voisi tänä päivänä miettiä, mutta ei se sitä ollut, maksu annettiin jos jotain ostamaan mentiin, mutta oli vaan yleinen hyvä tapa antaa sydämen lämmön mukana.
Liekkö pieni perinne minullakin, kun aina lämpimäisiä anna, kun joku pistäytyy sellaiseen aikaan, että uunista jotain esiin tulee.
Noista porealtaista sen verran kokemuksiani, kun altaaseen jotenkin pääsin, mutta pois tulo jo vaati apua, siksi kai en sitäkään ole paljonkaan harrastanut, vaikka vesi on hyvinkin tuttua ja taidot uimiseen jo lapsena opittu.
Vierastan myös uimahallien uima-altaita, siellä kymmeniä ihmisiä polskii, jotenkin koen vastenmielisyyttä sekaan mennä.
Vahvana elää kaikki vahvat luuloni ja ne monia asioita estää.
Voin nähdä sen ilon minkä mummo sammiossa istuen tunsi, kyllä sillä varmaan elämys syntyi, eihän sen ajan ihmiset aina edes uimaan päässeet.
Hevosen selkään en uskaltautuisi, jo vieressä seisten suuri kunnioitus niin isoa eläintä kohtaan syntyy, viisaitakin ovat hevoset, isännän kotiin juhlimasta tullen aina osasivat tuoda, vanhat elokuvat tämän paljastaneet.
Nyt jään odottamaan uusia kertomuksia, jokaisella varmaan jotain muistikuvia menneestä on, se on vähän kuin historian kirjaa lukisi.
Minun kertomani ei mitään ihmeellistä ole ollut, mutta muistoja mieleen tihkuu, kun lueskelen MdK antia.
Olen hyvilläni, kun ketju näin rauhaisana kulkee, kaikki ei varmaan mukana elä, mutta eihän tarvitsekaan, jokaisella on mahdollisuus avata oman tyylinen ketju.
Nyt venyi melkein tyhjästä taas pituutta, mutta lukee ken jaksaa.
Näyttäisi sade hiljentyvän, jospa tästä kaupoille pääsisi, mukavaa odottelua tuon juhannuksen viettoon ja siihen liittyviin puuhiin.Hil-la kirjoitti:
Sataa sataa ropisee ja taitaa laittaa suunnitelmia uuteen uskoon, kaupalle aioin lähteä, mutta en jatkuvaan sateeseen kumminkaan, onhan päivä vielä huomennakin, sanotaan laulussakin.
Yöuntanakin sade häiritsi, ollen tullut entistä herkemmäksi nukkumiseni kanssa, kuuluuko sekin vanhenemiseen.
Katselin eilen entistä naapuriani, joka jo 95 vanha, mutta kertoi tavatessamme kaiken itse tekevänsä, ikkunan pesusta lähtien.
Näkö on heikko, mutta niin vaan rollaattorilla kaupasta tuli eilenkin, tervaskatojakin on vielä olemassa, kertoi joka päivä kaupassa käyvänsä, vaikka vain maitopurkin ostamisella aiheen hakee, tässäpä esimerkki minullekin.
Tuli mieleen olenko joskus minäkin ollut keinumorsian, tuskin, mutta morsian kumminkin.
Ano 00030, minäkin tykkään muistoista lapsuuteen asti yltäviin, itse en paljonkaan siltä ajalta muista, kai se niin ankeaa oli, että ei muistoja jäänyt, no ei ollut oikein mitään ihmeellistäkään.
Sot oli käynnissä ja pelon aisti ympärillään, tosin sen muistan, että en osannut mitään ihmeitä odottaakaan.
Sodan loputtua pitkään oli puute kaikesta, vielä naimisiin mentyäni ei kaikkea ollut saatavilla, ei pullistellut kaupan hyllyt kaikenlaisesta, miten nyt, liian kanssa.
Vaatimattomaan elämään totuttiin ja se jatkui kauan, mutta isolla yrittämällä sitä selvittiin ja totuttiin tämän elämän tarpeisiin ja niitä hankittiin.
Nyt on kaikkea, mitä osaa haluta, ei vaan osaa vieläkään mitään turhaa hankkia.
Kun on vähään oppinut, ei muuta kaipaa, aina vaan typistyy tarpeet, kun menotkin loppuvat, kotona istuen tarpeet vähiksi käy, hyvä on olla.
Nuo Mdk kertomat tarinat ei minua koskaan ole eteen tullut, maallakin kävin äidin ystävättären koton joka kesä, mutta opin vain pelkäämään lehmiäkin, kun yksi potkaisi, kun lypsylle katsomaan menin.
Muistan lehmän nimenkin, se ol Eppaomena. äitini oli sydänystävä talon emännän kanssa, syntymänsä oli peräkkäiset päivät ja siitä asti alkoi yhteinen ystävyys, koulutie oli yhteinen , välimatkojenkin päästä, kävimme kesäisin heidän kotonaan. kuolivatkin päivän välein.
Äiti kasvatti kaikenlaista heidän maillaan ja sitten tutuksi tuli junamatkat, kun isot kantamukset mukanamme matkasimme Hämeeseen, Haaparannan asemalla jouduimme kauan odottamaan, ruoka oli vielä silloin hakusissa.
Talon isäntä oli suutari ja hän teki minulle saappaat, mikä oli iso lahja, kun ei tarjolla liioin mitään ollut.
Kylä oli äitini lapsuuden kotipaikka ja siellä oli vahva ystävyyden henki, joka talosta kylään mennessä ei ilman jotain kääröä pois lähdetty.
Kerjuulta voisi tänä päivänä miettiä, mutta ei se sitä ollut, maksu annettiin jos jotain ostamaan mentiin, mutta oli vaan yleinen hyvä tapa antaa sydämen lämmön mukana.
Liekkö pieni perinne minullakin, kun aina lämpimäisiä anna, kun joku pistäytyy sellaiseen aikaan, että uunista jotain esiin tulee.
Noista porealtaista sen verran kokemuksiani, kun altaaseen jotenkin pääsin, mutta pois tulo jo vaati apua, siksi kai en sitäkään ole paljonkaan harrastanut, vaikka vesi on hyvinkin tuttua ja taidot uimiseen jo lapsena opittu.
Vierastan myös uimahallien uima-altaita, siellä kymmeniä ihmisiä polskii, jotenkin koen vastenmielisyyttä sekaan mennä.
Vahvana elää kaikki vahvat luuloni ja ne monia asioita estää.
Voin nähdä sen ilon minkä mummo sammiossa istuen tunsi, kyllä sillä varmaan elämys syntyi, eihän sen ajan ihmiset aina edes uimaan päässeet.
Hevosen selkään en uskaltautuisi, jo vieressä seisten suuri kunnioitus niin isoa eläintä kohtaan syntyy, viisaitakin ovat hevoset, isännän kotiin juhlimasta tullen aina osasivat tuoda, vanhat elokuvat tämän paljastaneet.
Nyt jään odottamaan uusia kertomuksia, jokaisella varmaan jotain muistikuvia menneestä on, se on vähän kuin historian kirjaa lukisi.
Minun kertomani ei mitään ihmeellistä ole ollut, mutta muistoja mieleen tihkuu, kun lueskelen MdK antia.
Olen hyvilläni, kun ketju näin rauhaisana kulkee, kaikki ei varmaan mukana elä, mutta eihän tarvitsekaan, jokaisella on mahdollisuus avata oman tyylinen ketju.
Nyt venyi melkein tyhjästä taas pituutta, mutta lukee ken jaksaa.
Näyttäisi sade hiljentyvän, jospa tästä kaupoille pääsisi, mukavaa odottelua tuon juhannuksen viettoon ja siihen liittyviin puuhiin.Huomenta@
Vettä ripsii Korvessasin, kovin on ollut sateista, eiliset ulkoilutkin jäivät sikseen. Kävin tosin mökillä maalaamassa, mutta sisätiloissa.
Heräsin nyt aikaisin ja muistin, että harrastepiireihin ilmoittautuminen alkoi eilen. Keramiikkaan ilmoittauduin, tosin jonoon jouduin syksyn osalta, kurssit ovat hyvin suosittuja, mutta kevään paikka aukesi. Maalaukseen oli paikkoja vapaana joten varasin yhden illan sille.
Luin tuosta Mdk.n mummosta, en osannut
kuvitella, että "mummo "isoon vesisammioon istusi, mutta tokihan 65-67 ikäinen vielä moneen taipuu.
No, jos lähtis kahvin keittoon.- Anonyymi00033
korppis kirjoitti:
Huomenta@
Vettä ripsii Korvessasin, kovin on ollut sateista, eiliset ulkoilutkin jäivät sikseen. Kävin tosin mökillä maalaamassa, mutta sisätiloissa.
Heräsin nyt aikaisin ja muistin, että harrastepiireihin ilmoittautuminen alkoi eilen. Keramiikkaan ilmoittauduin, tosin jonoon jouduin syksyn osalta, kurssit ovat hyvin suosittuja, mutta kevään paikka aukesi. Maalaukseen oli paikkoja vapaana joten varasin yhden illan sille.
Luin tuosta Mdk.n mummosta, en osannut
kuvitella, että "mummo "isoon vesisammioon istusi, mutta tokihan 65-67 ikäinen vielä moneen taipuu.
No, jos lähtis kahvin keittoon.Hyvää huomenta!
Keinutuoli on lähtenyt keinumaan ja niinhän se on tarkoituskin,
aiheita asiasta toiseen keinutellaan.
Eilen olin lenkillä ennen sateen tuloa, niinkuin kerroinkin.
Sitten aloitin suururakan: pakasteen ja jääkaapin tyhjentämisen,
sulattamisen ja pesun. Raaka-aineet. mitä en ollut vielä käyttänyt,
ajattelin valmistaa uunissa samalla kun kaappien tyhjennys oli
menossa. Kiirettä piti ja hiki virtasi.
Ei siinä ehtinyt ympäristöä seuraamaan. Kuulin vaan sateen ropinaa,
eikä se minua haitannut.
Illalla sitten näin TV:n paikallisuutisissa, että keskustassa oli ollut
tulva kaatosateen jälkeen. Vettä oli tullut lyhyen ajan sisällä niin
paljon että viemärit eivät ehtineet vetää vettä pois. Autot ajoivat
paikkapaikoin niin syvässä vedessä, että ihmettelin kuinka uskalsivat.
Aamulenkki on tänäänkin tehty, aurinkoisessa säässä, mutta sateen
uhka on. - Päivän suunnitelmiin kuuluu sämpylöitten leipominen.
Hil-la mainitsi lämpiäisten viemisen. Niin muistan äidinkin aina teh-
neen ja se perinne on meidän siskosten mukana kulkenut, minulla
tänne Ruotsiin asti. Täällä ovat olleet tosi yllättyneitä, kun eka kertoja
muuton jälkeen on soittanut naapurin ovikelloa lämpimäisten kanssa.
Niin teen tänäänkin, kun sämpylät on tehty.
Maalaiselämästä parhaat muistot ovat itselläni jääneet mieleen.
Lehmät olivat rakkaita. Lehmillä oli nimet. Kaikilla eläimillä oli nimet,
jopa kanoillakin! 😊
Yhden kanan nimi oli Maija. Se oli aina törkyisen näköinen, kotkotti
koko ajan. Kesällä se tuli tupaan, kun lämpiminä päivinä oli ”ovet
selällään” auki. Se pysähtyi kynnyksellä, käänteli päätään oikealle
ja vasemmalle, katsoi sitten asukkaita ikäänkuin kysyäkseen:
- No, eikö sitä pyydetä käymään peremmälle?
Kun sitten sanottiin: ”tule, tule” niin se tulla roppaili arvokkaasti tuvan
puolelle, saattoi liukastua lattialankuilla ja päästi pienen ”hätäläjän” ja
alkoi kotkottaa ja norkoilla, jos jonkun herkkupalan saisi.
Äiti kehoitti aina meitä lapsia pitämään Maijaa silmällä, jos se lähtee
pihasta vaikka perunapeltoa kohti. Äiti oli löytänyt munia perunavaosta
ja tiesi, että Maija teki salassa pesää ja oli aikeissa ruvea hautomaan,
jos sai rauhassa olla. Maijan munimispuuhat kuultiin, kun se kotkotti
isolla äänellä perunamaalle mennessä ja varsinkin sieltä tullessa.
Trumfin hetki!
Kyllä meidän tupaan mahtui vierailulle isompiakin eläimiä kuin Maija-kana!
Meillä sai hevoset liikkua pihassa vapaasti. Ei ne mihinkään karanneet.
Oli kilpa-ajoravuri, nuori ja pelkäämätön. Jos ulko-ovi oli auki, niin se tuli
kovalla kopinalla tupaan, hirnui ”hyvää päivää” tullessaan. Leipäsiivu syöt-
tinä saatiin vieras taas pihamaan puolelle.
Savossa oli tapana tehdä lypsysavut lehmille kesällä lypsyn aikaan.
Yritettiin saada aikaan ”paljon savua tyhjästä” että lehmät saisivat olla
lypsyn aikana rauhassa paarmoilta ja muilta ötököiltä. Lehmät tunkivat
itsensä melkein nuotion päälle, niin hyvältä niistä varmaan tuntui lypsy-
aikana saatu ötökkörauha.
Kaiken varalta sai joku lapsista olla mukana pienen vastan kanssa,
huitomassa pois kärpäsiä. Lehmien tavat oltiin opittu tuntemaan.
Yksi ”Lahja”-niminen lehmä huitoi vimmatusti hännällään, niin joku
meistä sai komennon olla mukana ”hännänkannattajana” ja sai kunnian
pidellä Lahjan häntää lujassa otteessa. Äiti puski päänsä sen lonkkaa
vasten tukevasti, eikä Lahja päässyt edes potkua antamaan.
Maito tuli utareista sellaista vauhtia, että ”sanka vapisi”, sanoi äiti.
Ei mutta, nyt saa riittää ennenkuin alan kertoa joulukinkku Reetusta.
Mukavaa keskiviikkoa!
/MdK
- Anonyymi00032
Tuskastuttavan hitaasti lämpö nousee, saadaanko helteitä juhannukseen....
Huomenet edelleen pilvisestä säästä, mutta jospa jo huomenna aurinko paistaisi, tai sitten ei, asialle emme mitään voi.
Kyllä ne helteetkin sieltä tulee, näin uskon, ole luottavainen Ano 00032.
Asia mille ei viisaammatkaan mitään voi.
Kuuntelin radiosta juhannuksen herkuista puhumisesta ja kylläpä se silli aikamoinen herkku on, ei noussut nykyiset uudemmat jutut esiin ollenkaan.
Uudet perunat ja silli, mitä muuten tuodaan jostain Atlannin meristä, luulin aina, että oma Itämeri sen asuinpaikka olisi.
No onhan se hyvää, mutta en oikeastaan syö silliä muulloin kuin juhannuksena, joskus jotain sinappisilliä jouluna olen valmistanut, hyvää sekin.
Kuuntelen mielelläni radiota, siellä on kaksi juontajaa, jotka keskenään aina juttuavat ja jotain hauskaa väliin viskaavat omista kokemuksistaan, minusta kivaa.
Joku valitteli kansan radiossa tästäkin, pitäisi vaan yksi asiallinen juontaja aina olla., näin se mieltymys erilaista on.
Hyvin kuvasit suomalaista kesämaisemaa lehmineen ja lypsäjineen MdK, en kovin paljon ole mukana saanut olla, mutta näkymä silmiin tulee suomalaisten elokuvien myötä ja maalauksiakin aiheesta on , myös lapsia auttamassa oksien kanssa, itikoiden kiusasta.
Nuo itikat kyllä tunnistin takavuosina, kun vaan ulos menin, niin kovasti minusta tykkäsivät, niiltäkin saan rauhassa olla nykyisin.
Hirvikärpänen toinen kauhistus, nyt ei nekään vaivaksi ole. siinäpä ne suurimmat pelkoni kesäajasta onkin käärmeiden lisäksi.
Monta käärmettäkään en ole eläissäni nähnyt, mutta valtavan inhon aikaan saavat.
Poikani pihassa oli neljä käärmettä viime kesänä ollut, en varmaan uskaltaisi ulos mennä, miten liekin pihaan asti tulleet, ei aiemmin ole näkynyt.
Aukkohakkuut oli toisella puolen tietä, kai ne sitä pakoon lähtivät, koirille vaan vaivaksi tulivat, ne kun kuononsa joka paikkaan työntävät.
Tänään kertoivat radiossa vilkkain päivä olevan liikenteen kanssa ja huomenna sitten se kesän juhla alkaa, liput salkoihin ja grillit kuumiksi.
Onhan tuo tullut koettua jo kymmeniä kertoja, tavat väliin muuttuneet, nyt kuitenkin uskon nauttivani kodin rauhasta ja parvekkeella liikennettä ja puiston puiden ihanuutta katsellen.
Pääskysten ja lokkien kilpaliitoa ihastelen, ilo niistäkin pursuaa, suomen kesä, voiko ihanampaa ollakaan ?
Korpikirjailija jaksaa puurtaa aina jotain mielessä, olisiko paikallaan siihen riippukeinuun mennä ja unohtaa kaikki touhut, ihan vaan omiin ajatuksiin upoten.
Eilen kävin kaupassa ja uupumus tuli, mutta sauna rentoutti, tänään torille perunan ostoon, kun kaupassa olivat niin pieniä, että en niitä huolinut.
Naapurin rouva lähtee seuraksi, autolla mennään, ehkä vielä johonkin kauppaankin pyörähdämme, piimää on ainakin ostettava, muuten ei rieskan teko onnistu.
Rauhaisa on juhannukseni vietto jo näin ajattelun tasolla ja se mieltä hyväksi tekee, jospa kaikille onnistunut juhannuksen aika tulisi ja vahinkoilta säilyttäisiin.Hil-la kirjoitti:
Huomenet edelleen pilvisestä säästä, mutta jospa jo huomenna aurinko paistaisi, tai sitten ei, asialle emme mitään voi.
Kyllä ne helteetkin sieltä tulee, näin uskon, ole luottavainen Ano 00032.
Asia mille ei viisaammatkaan mitään voi.
Kuuntelin radiosta juhannuksen herkuista puhumisesta ja kylläpä se silli aikamoinen herkku on, ei noussut nykyiset uudemmat jutut esiin ollenkaan.
Uudet perunat ja silli, mitä muuten tuodaan jostain Atlannin meristä, luulin aina, että oma Itämeri sen asuinpaikka olisi.
No onhan se hyvää, mutta en oikeastaan syö silliä muulloin kuin juhannuksena, joskus jotain sinappisilliä jouluna olen valmistanut, hyvää sekin.
Kuuntelen mielelläni radiota, siellä on kaksi juontajaa, jotka keskenään aina juttuavat ja jotain hauskaa väliin viskaavat omista kokemuksistaan, minusta kivaa.
Joku valitteli kansan radiossa tästäkin, pitäisi vaan yksi asiallinen juontaja aina olla., näin se mieltymys erilaista on.
Hyvin kuvasit suomalaista kesämaisemaa lehmineen ja lypsäjineen MdK, en kovin paljon ole mukana saanut olla, mutta näkymä silmiin tulee suomalaisten elokuvien myötä ja maalauksiakin aiheesta on , myös lapsia auttamassa oksien kanssa, itikoiden kiusasta.
Nuo itikat kyllä tunnistin takavuosina, kun vaan ulos menin, niin kovasti minusta tykkäsivät, niiltäkin saan rauhassa olla nykyisin.
Hirvikärpänen toinen kauhistus, nyt ei nekään vaivaksi ole. siinäpä ne suurimmat pelkoni kesäajasta onkin käärmeiden lisäksi.
Monta käärmettäkään en ole eläissäni nähnyt, mutta valtavan inhon aikaan saavat.
Poikani pihassa oli neljä käärmettä viime kesänä ollut, en varmaan uskaltaisi ulos mennä, miten liekin pihaan asti tulleet, ei aiemmin ole näkynyt.
Aukkohakkuut oli toisella puolen tietä, kai ne sitä pakoon lähtivät, koirille vaan vaivaksi tulivat, ne kun kuononsa joka paikkaan työntävät.
Tänään kertoivat radiossa vilkkain päivä olevan liikenteen kanssa ja huomenna sitten se kesän juhla alkaa, liput salkoihin ja grillit kuumiksi.
Onhan tuo tullut koettua jo kymmeniä kertoja, tavat väliin muuttuneet, nyt kuitenkin uskon nauttivani kodin rauhasta ja parvekkeella liikennettä ja puiston puiden ihanuutta katsellen.
Pääskysten ja lokkien kilpaliitoa ihastelen, ilo niistäkin pursuaa, suomen kesä, voiko ihanampaa ollakaan ?
Korpikirjailija jaksaa puurtaa aina jotain mielessä, olisiko paikallaan siihen riippukeinuun mennä ja unohtaa kaikki touhut, ihan vaan omiin ajatuksiin upoten.
Eilen kävin kaupassa ja uupumus tuli, mutta sauna rentoutti, tänään torille perunan ostoon, kun kaupassa olivat niin pieniä, että en niitä huolinut.
Naapurin rouva lähtee seuraksi, autolla mennään, ehkä vielä johonkin kauppaankin pyörähdämme, piimää on ainakin ostettava, muuten ei rieskan teko onnistu.
Rauhaisa on juhannukseni vietto jo näin ajattelun tasolla ja se mieltä hyväksi tekee, jospa kaikille onnistunut juhannuksen aika tulisi ja vahinkoilta säilyttäisiin.Huomenta Korvesta@
Eilen sain maalattua orvokkitaulua siihen pisteeseen, että pistän huilaamaan juhannuksen yli ja arvioin jatkon sitten.
Inhottavuuksista kirjoitit eli käärmeistä. Itse en ole elävään käärmeeseen törmännyt, mutta eilen kotiportailla etana söi toista kaiketi kuollutta etanaa...öäk..
No, se siitä. On rentouttavaa ajatella, että juhannushässäkkä ei enää yllätä. En varaudu ostamalla grillituotteita en muutakaan hömppää sillä jos nälkä tulee kaupat ovat auki.
Tänään aijon kuitenkin niin jos ei sada käydä ajamassa leikkurilla mökin ruohikkoa ja siistimässä pirttiä, joka on ollut ateljeena jo muutaman päivän.
Eli vieläkään en tiedä mitä poikkeavaa arjesta juhannuksena tekisin.
Eilen varmistui, että mieheni vanhimmat lapset tulevat heinäkuun puolessa Suomeen. Esikoinen tulee perheineen heinäkuun alussa, joten ensikuu tulee olemaan vilkas. Mieheni vanhimman tyttären kanssa maalaamme mökkimaisemissa se oli yksi hänen toiveensa vesileikkien lisäksi ; ))
Nuorimmat lapsemme eivät juurikaan tulemisistaan kerro. Tytär oli käynyt eilen kun olin mökillä. Jääkaapissa olisi ollut herkkuja, mutta oli tullut oman mustikkapiirakan kanssa isäänsä tervehtimään. No, meille jäi papan kanssa juhannusherkkuja jaettavaksi.
Tässäpä tämän päiväinen avaus, nyt aamupalalle.- Anonyymi00034
korpikirjailija kirjoitti:
Huomenta Korvesta@
Eilen sain maalattua orvokkitaulua siihen pisteeseen, että pistän huilaamaan juhannuksen yli ja arvioin jatkon sitten.
Inhottavuuksista kirjoitit eli käärmeistä. Itse en ole elävään käärmeeseen törmännyt, mutta eilen kotiportailla etana söi toista kaiketi kuollutta etanaa...öäk..
No, se siitä. On rentouttavaa ajatella, että juhannushässäkkä ei enää yllätä. En varaudu ostamalla grillituotteita en muutakaan hömppää sillä jos nälkä tulee kaupat ovat auki.
Tänään aijon kuitenkin niin jos ei sada käydä ajamassa leikkurilla mökin ruohikkoa ja siistimässä pirttiä, joka on ollut ateljeena jo muutaman päivän.
Eli vieläkään en tiedä mitä poikkeavaa arjesta juhannuksena tekisin.
Eilen varmistui, että mieheni vanhimmat lapset tulevat heinäkuun puolessa Suomeen. Esikoinen tulee perheineen heinäkuun alussa, joten ensikuu tulee olemaan vilkas. Mieheni vanhimman tyttären kanssa maalaamme mökkimaisemissa se oli yksi hänen toiveensa vesileikkien lisäksi ; ))
Nuorimmat lapsemme eivät juurikaan tulemisistaan kerro. Tytär oli käynyt eilen kun olin mökillä. Jääkaapissa olisi ollut herkkuja, mutta oli tullut oman mustikkapiirakan kanssa isäänsä tervehtimään. No, meille jäi papan kanssa juhannusherkkuja jaettavaksi.
Tässäpä tämän päiväinen avaus, nyt aamupalalle.Hyvää aamupäivää pilviseseltä Itä-Jöötanmaaltakin!
Tänä aamuna meni "överiksi"! En tahtonut uskoa silmiäni
kun kello oli melkein 9, kun heräsin! Olin ollut jalkeilla jo
6-aikaan, mutta menin takaisin sänkyyn, muka vielä vähäksi
aikaa.
Vähäinenkin työnteko näköjään auttaa nukkumisessa.
Eilinen työ muodostui sämpylöitten tekemisestä. Sitä ennen
lenkilläkäymisestä ja keittiön siivoamisesta.
Taivas on musta ja uhkaavan näköinen, ukkosta onkin ennustettu,
mutta sitten pitäisi se kaivattu lämpö tulla. On lupailtu jopa + 30º
lämpöä juhannukseksi. Kyllä tarkenee!
Katselin tuossa äsken aamu-tv:tä, kun pidetty tv-kokkimme Tiina
kertoi ja teki samalla lisukkeita matjessillin ja uusien perunoitten
seuraksi.
Hän hakkasi keitettyjä munia. Niitten päälle hakattua ruohosipulia.
hakattua tilliä, hakattua salottisipulia ja kermaviiliä (tai creme fraichea)
ja kaprista (jonka minä jätän pois), sekoitti kaiken , päälle vähän tilliä
koristeeksi. Hyvän näköinen sekahake. (Sekahake, japanilaiselta
kuullostaa!)
Matjessillisiivut olivat vadilla, viistoon leikattuina. Hän sulatti voita,
joka sai hieman väriä ja kaatoi sulatteen sillivadille.
Eipä parempia tykötarpeita tarvita uusille perunoille.
Eilen hämmästyin, kun tililleni oli tullut "sähkötukea".
Talvella, kun oli kovat sähköhinnat tammi-helmikuussa, niin sähkö-
sopimusalueellamme saatiin määrätty summa/kWh takautuvasti.
Nauratti vähän, kun minulla ei sähköä juuri kulu, kun teen ruokaakin
kuukaudeksi kerrallaan, mutta otetaan vastaan kaikki taloudellinen
apu ja kiitetään. Voihan niillä rahoilla ostaa vaikka mansikoita.
Kotimaisia ei vielä saa, koska juhannus on liian aikainen tänä vuonna.
Muuten näyttää tulevan hyvä mansikkasato, kunhan kypsyvät.
Mansikkakakun (tai mansikkaleivoksia) aion tehdä.
Taidan ehtiä tehdä lenkin, ennenkuin taivas taas aukeaa.
Joten hyvää päivän jatkoa palstalaisille! Palaillaan!
/MdK - Anonyymi00035
Anonyymi00034 kirjoitti:
Hyvää aamupäivää pilviseseltä Itä-Jöötanmaaltakin!
Tänä aamuna meni "överiksi"! En tahtonut uskoa silmiäni
kun kello oli melkein 9, kun heräsin! Olin ollut jalkeilla jo
6-aikaan, mutta menin takaisin sänkyyn, muka vielä vähäksi
aikaa.
Vähäinenkin työnteko näköjään auttaa nukkumisessa.
Eilinen työ muodostui sämpylöitten tekemisestä. Sitä ennen
lenkilläkäymisestä ja keittiön siivoamisesta.
Taivas on musta ja uhkaavan näköinen, ukkosta onkin ennustettu,
mutta sitten pitäisi se kaivattu lämpö tulla. On lupailtu jopa 30º
lämpöä juhannukseksi. Kyllä tarkenee!
Katselin tuossa äsken aamu-tv:tä, kun pidetty tv-kokkimme Tiina
kertoi ja teki samalla lisukkeita matjessillin ja uusien perunoitten
seuraksi.
Hän hakkasi keitettyjä munia. Niitten päälle hakattua ruohosipulia.
hakattua tilliä, hakattua salottisipulia ja kermaviiliä (tai creme fraichea)
ja kaprista (jonka minä jätän pois), sekoitti kaiken , päälle vähän tilliä
koristeeksi. Hyvän näköinen sekahake. (Sekahake, japanilaiselta
kuullostaa!)
Matjessillisiivut olivat vadilla, viistoon leikattuina. Hän sulatti voita,
joka sai hieman väriä ja kaatoi sulatteen sillivadille.
Eipä parempia tykötarpeita tarvita uusille perunoille.
Eilen hämmästyin, kun tililleni oli tullut "sähkötukea".
Talvella, kun oli kovat sähköhinnat tammi-helmikuussa, niin sähkö-
sopimusalueellamme saatiin määrätty summa/kWh takautuvasti.
Nauratti vähän, kun minulla ei sähköä juuri kulu, kun teen ruokaakin
kuukaudeksi kerrallaan, mutta otetaan vastaan kaikki taloudellinen
apu ja kiitetään. Voihan niillä rahoilla ostaa vaikka mansikoita.
Kotimaisia ei vielä saa, koska juhannus on liian aikainen tänä vuonna.
Muuten näyttää tulevan hyvä mansikkasato, kunhan kypsyvät.
Mansikkakakun (tai mansikkaleivoksia) aion tehdä.
Taidan ehtiä tehdä lenkin, ennenkuin taivas taas aukeaa.
Joten hyvää päivän jatkoa palstalaisille! Palaillaan!
/MdKMeillä syödään jo kotimaisia mansikoita.
- Anonyymi00036
Hillan puistoon on mukava piipahtaa näin juhannusviikolla kesäisen poutaään ulkona vallitessa.
Kirjoittelin aikaisemmin enemmän, mutta häirikkö iski sivuilleni ja jätin harrastuksen; lomautin sen.
Laskurilla katsoi tuossa aikaisemmin, että olimme jo ohittaneet 14,5 miljoonan sekuntimäärän tänä vuonna. Kuulemma jotkut linnankundit kuluttavat näinikään aikansa kulumista.
Onni ollut vielä matkassa. vain muutama putkavierailu on takanani. Kun jätin henk.koht. liian vahvat tropit lääkekaappiin, shereffitkään eivät ole puuttuneet.
Oivallista Keskikesän Juhlaa teille kaikki ihmiset.
. yks ikähemmo T,- Anonyymi00037
Aika tikittää. Kiva kun on muitakin aika- tai numeronörttejä.
Itse rupesin laskemaan pandemian alkaessa eristyksessä vietettyjä
päiviäni. Kun eristusmääräys loppui, niin minulla "jäi päivien muis-
tissapitäminen" päälle. Lähtölaukaus 2274 päivää sitten! Jukra,
sehän on yli 6 vuotta! -
Hyvää juhannusta ja ole varovainen troppien kanssa! - Anonyymi00042
Anonyymi00037 kirjoitti:
Aika tikittää. Kiva kun on muitakin aika- tai numeronörttejä.
Itse rupesin laskemaan pandemian alkaessa eristyksessä vietettyjä
päiviäni. Kun eristusmääräys loppui, niin minulla "jäi päivien muis-
tissapitäminen" päälle. Lähtölaukaus 2274 päivää sitten! Jukra,
sehän on yli 6 vuotta! -
Hyvää juhannusta ja ole varovainen troppien kanssa!Roppia ei enää viitti.
- Anonyymi00038
Sitä uutta Nokian Keisariolutta lipittää varmaan piispakin. Paavilla toki paremmat juomat. Katolilaisena tuskin viettää Juhannustakaan.
Näin vaan mainoksen lehest. Ei ol rahaa köyhällä eäkejätkällä ees Jussinpäivä olueeseen, saati Juhlasahtimukiin.
. näin ollen sano.Huomenta ja oikein ihanaa juhannusaattoa, tulevaa ilta monellakin poikkeaa tavanomaisesta, vieraita tulee ja omaisetkin yhteen kokoontuu ja säässäkään ei kovin huonoa taida olla. tulossa.
Tuulta kuitenkin, mutta lämmintä, nämähän toisiaan tukee, tuuli liian kuumuuden pois häätää.
Minulla on jääkaappi täynnä, eilen käytiin Prismassa ja aivan kamala tungos, onnekseni oma kauppani on pienempi ja sopii törmäämättä toisiin tavaroita etsiä.
Kyllä kaupoilla hyvin menee, ostajia kehotetaan kuluttamaan ja näytti siltä, että ainakin ruokakaupat voitalla pelaa.
Vertailin hintoja K ja S kaupan välillä, kyllä jonkun huomasin vähemmän maksavan K -kaupassa.
Nauroinkin kauppakaverilleni, että taidan olla rasitus, kun koko ajan hintoja seuraan.
Tänään käyn vielä tuossa lähikaupassa, jäätelöä ja piirakoita ostan, jäätelöä saa kolme litran rasiaa kymmeneen euroon, minäkin haluan juhannuksena jäätelöä syödä, muuna aikana vähäiseksi sekin herkku jää.
Piirakat on lähikaupassa paikkakunnan parhaat, paistavat sitä myöten, kun kulutusta on ja hinta on halpa, 0,39 euroa kpl.
Prismassa 10 kpl piirakoita maksoi 6,90, no tämäpä näistä kaupan asioista.
Jollakin tapaa tykkään näitä juhlapyhiä huomioida vaikka yksin olenkin, perinetitä yritän toteuttaa, väliin arkikin kaipaa piristystä.
Kohta rieskan uuniin laitan, mietinnässä on mitä muuta sinne laittaisin, kun uunin lämmitän.
Sillipurkki ja uudet perunat huomiseksi, ostinpa valmissalaattejakin, pari rasiaa.
Toriostosten, perunoiden lisäksi paikallista keräkaalia, kukkakaalia ja porkkanoita.
Mansikoita oli tarjolla 8,00eruro litra, mutta minulta on mansikan himo mennyt, kun maku ei enää nykyisin hyvä ole, no kyllähän vähän ajan päästä pakkaseen pienen määrän laitan,
mansikkasadosta odotetaan hyvää.
Minä olen kokenut tuon aamunukkumisen tulleen tavaksi, herään ja ajattelen hieman viipyillä vuoteessa, kohta huomaan, että uni oli vienyt mennessään, suunnitelmiakin joskus sotkee, mutta suurta vahinkoa ei kuitenkaan tapahdu.
Illalla on unen saaminen puolestaan viipyileväksi tullut, kaikki rapsahdukset kuulen ja ne nukahtamista haittaa, mutta on ihan a, kun sen suurempaa harmia ei siitäkään, jos aamulla nukkuu pidempään.
Kiva on nähdä vanha leppoisa kirjoittaja aina silloin tällöin ketjussa, mukava, että elämäsi hyvin sujuu, vaikka ilman olut tuoppejakin, kuin myös putkareissujakin.
Muistelen, että allakka oli aiemminkin sinulla ajan seuraamisen väline ja merkkejä kertoilit sen tiimoilta.
Minä vain päivistä aikaani seuraan, mutta varmaan mielekästä tuokin seuranta on, kuten ano 00037 myös toteaa.
Sitten huomaa vuosienkin vauhdilla lentävän, sitäkin on joskus hämmästeltävä.
Nyt näihin arkisiin puuhiin, pitää yrittää kaikkea valmistella ja sitten pääsee nauttimaan kättensä aikaansaamisia.
Olisihan se upeaa, jos vielä kaiken esille laittaisi, mutta se on jäänyt aikojen taa, ruoka maistuu vaikka jää vähemmälle se kattauksen laitto, niin ei saisi olla, pöydän kaunis kate on melkein puolet ruokaa.
Laiskuus on hyvä lahja, kun sen taiten osaa.
Sujukoon aatto hyvin kaikilta ja toivoisi, että huomenna ei tarvitsisi mitään surullista kuulla.
Hyvän juhannuksen toivotukset paikallaan ja kaikille tarkoitettuna.Hil-la kirjoitti:
Huomenta ja oikein ihanaa juhannusaattoa, tulevaa ilta monellakin poikkeaa tavanomaisesta, vieraita tulee ja omaisetkin yhteen kokoontuu ja säässäkään ei kovin huonoa taida olla. tulossa.
Tuulta kuitenkin, mutta lämmintä, nämähän toisiaan tukee, tuuli liian kuumuuden pois häätää.
Minulla on jääkaappi täynnä, eilen käytiin Prismassa ja aivan kamala tungos, onnekseni oma kauppani on pienempi ja sopii törmäämättä toisiin tavaroita etsiä.
Kyllä kaupoilla hyvin menee, ostajia kehotetaan kuluttamaan ja näytti siltä, että ainakin ruokakaupat voitalla pelaa.
Vertailin hintoja K ja S kaupan välillä, kyllä jonkun huomasin vähemmän maksavan K -kaupassa.
Nauroinkin kauppakaverilleni, että taidan olla rasitus, kun koko ajan hintoja seuraan.
Tänään käyn vielä tuossa lähikaupassa, jäätelöä ja piirakoita ostan, jäätelöä saa kolme litran rasiaa kymmeneen euroon, minäkin haluan juhannuksena jäätelöä syödä, muuna aikana vähäiseksi sekin herkku jää.
Piirakat on lähikaupassa paikkakunnan parhaat, paistavat sitä myöten, kun kulutusta on ja hinta on halpa, 0,39 euroa kpl.
Prismassa 10 kpl piirakoita maksoi 6,90, no tämäpä näistä kaupan asioista.
Jollakin tapaa tykkään näitä juhlapyhiä huomioida vaikka yksin olenkin, perinetitä yritän toteuttaa, väliin arkikin kaipaa piristystä.
Kohta rieskan uuniin laitan, mietinnässä on mitä muuta sinne laittaisin, kun uunin lämmitän.
Sillipurkki ja uudet perunat huomiseksi, ostinpa valmissalaattejakin, pari rasiaa.
Toriostosten, perunoiden lisäksi paikallista keräkaalia, kukkakaalia ja porkkanoita.
Mansikoita oli tarjolla 8,00eruro litra, mutta minulta on mansikan himo mennyt, kun maku ei enää nykyisin hyvä ole, no kyllähän vähän ajan päästä pakkaseen pienen määrän laitan,
mansikkasadosta odotetaan hyvää.
Minä olen kokenut tuon aamunukkumisen tulleen tavaksi, herään ja ajattelen hieman viipyillä vuoteessa, kohta huomaan, että uni oli vienyt mennessään, suunnitelmiakin joskus sotkee, mutta suurta vahinkoa ei kuitenkaan tapahdu.
Illalla on unen saaminen puolestaan viipyileväksi tullut, kaikki rapsahdukset kuulen ja ne nukahtamista haittaa, mutta on ihan a, kun sen suurempaa harmia ei siitäkään, jos aamulla nukkuu pidempään.
Kiva on nähdä vanha leppoisa kirjoittaja aina silloin tällöin ketjussa, mukava, että elämäsi hyvin sujuu, vaikka ilman olut tuoppejakin, kuin myös putkareissujakin.
Muistelen, että allakka oli aiemminkin sinulla ajan seuraamisen väline ja merkkejä kertoilit sen tiimoilta.
Minä vain päivistä aikaani seuraan, mutta varmaan mielekästä tuokin seuranta on, kuten ano 00037 myös toteaa.
Sitten huomaa vuosienkin vauhdilla lentävän, sitäkin on joskus hämmästeltävä.
Nyt näihin arkisiin puuhiin, pitää yrittää kaikkea valmistella ja sitten pääsee nauttimaan kättensä aikaansaamisia.
Olisihan se upeaa, jos vielä kaiken esille laittaisi, mutta se on jäänyt aikojen taa, ruoka maistuu vaikka jää vähemmälle se kattauksen laitto, niin ei saisi olla, pöydän kaunis kate on melkein puolet ruokaa.
Laiskuus on hyvä lahja, kun sen taiten osaa.
Sujukoon aatto hyvin kaikilta ja toivoisi, että huomenna ei tarvitsisi mitään surullista kuulla.
Hyvän juhannuksen toivotukset paikallaan ja kaikille tarkoitettuna.Päivä jo yli puolen, päätin pysähtyä ja nauttia energiajuomaa, jotta jaksan kaupungin järestelemälle juhannuskokolle.
Eli, kaupunkikodin piha on juhannuskunnossa ja siirrymme jahka aurinko alkaa paistamaan mökille.
Illalliseksi loimulohta ja uusia perunoita. Saunan lämmitän ja koivuvastan teen.
Hyvää ja rauhallista Juhannusta Hilla.- Anonyymi00039
korpikirjailija kirjoitti:
Päivä jo yli puolen, päätin pysähtyä ja nauttia energiajuomaa, jotta jaksan kaupungin järestelemälle juhannuskokolle.
Eli, kaupunkikodin piha on juhannuskunnossa ja siirrymme jahka aurinko alkaa paistamaan mökille.
Illalliseksi loimulohta ja uusia perunoita. Saunan lämmitän ja koivuvastan teen.
Hyvää ja rauhallista Juhannusta Hilla.Juhannusaattoa!
Päivä lähti käyntiin vauhdikkaammin kuin olin ajatellut.
Olin päättänyt nukkua niin pitkään, kun unta suinkin riittäisi.
Mutta se katkesi puhelimen ärhäkkääseen soittoon 8.30 ja
toisessa päässä sisko, jonka kanssa vaihdan kuulumiset ker-
ran viikossa.
Kerkesin vaan aloittaa, että ”kuivaa… niin toisesta päästä
sisko ehätti vastaamaan: . Kuivaa on ilma täälläkin! johon
minä yritin tunkea, että minun piti sanoa että suuta kuivaa
niin ettei tahdo kieli kääntyä. Lääkkeet kuivattavat tosiaan
suun niin, että minulla on tapana pitää vesilasi lähellä että
voi suun kostuttaa yölläkin. Siinä hänelle selvisi, että oli
herättänyt minut. Kerrankin yllätti aamuvirkun siskonsa.
Naurulla päivä alkoi ja kuultiin että rauhallisissa merkeissä
vietämme juhannusta molemmat. Nuorilla on omat tapansa
ja menonsa. Meillä vanhoillla ”parasta ennen päivä” on ohi-
tettu hyvällä marginaalilla.
Lähdin sitten aamulenkille. Taivas ei ollut sininen ja valkoinen,
vaan harmaa ja tummanpuhuvan sininen. Ukkoskuuro saattaa
yllättää, mutta juhannuspäiväksi saattaa tulla Euroopasta + 30º
helleaalto.
Yritän tehdä kaikkeni, että lämpö pysyy ulkona. Ikkunoissa on
pimennysverhot. Kaiken varalta on myös pitkän varren päässä
oleva tuuletin, mutta sitä en mielellään käytä. Voi saada vetoa
silmiin tai jopa aiheuttaa itselleen nuhaa.
Eilen ihmettelin, kun asuntoon tuli sellainen palaneen käry.
Aivankuin olisi jokin laturi lämmennnyt liikaa. Tarkistin, ettei ole
unohtunut läppäri tai puhelin laturiin. Haju oli pistävä ja levisi
joka huoneeseen. Jos jotakin tuollaista vaarallisen tuntoista
sattuu, niin jää epävarma olo kun ei tiedä syytä.
Syy selvisi aamulla, kun piti sytyttää eteiseen valot, eikä ne syt-
tyneetkään. Valopisteeseen on tullut varmaan joku vika, joten
lampunvaihto ei auta. Joku oikosulku ja on saatava sähkömies
paikalle. Lähetän vikailmoituksen taloyhtiölle niin saavat hoitaa
vian. Se on sitten ensiviikon asia hoitaa kuntoon.
Aatto menee tässä kotosalla, huomenna (jos on kaunis ilma) aion
mennä piknikille. Otan kahvitermoksen, piirustuskirjan ja värit koriin,
kuuntelen musiikkia ja nautin kesän kohokohdasta.
Kuuden kuukauden päästä ofotellaankin sitten taas kerran joulun
tuloa!
Mutta otetaan tämä juhannus 2026 ensin!
Mukavaa juhannuksenviettoa!
/MdK Anonyymi00039 kirjoitti:
Juhannusaattoa!
Päivä lähti käyntiin vauhdikkaammin kuin olin ajatellut.
Olin päättänyt nukkua niin pitkään, kun unta suinkin riittäisi.
Mutta se katkesi puhelimen ärhäkkääseen soittoon 8.30 ja
toisessa päässä sisko, jonka kanssa vaihdan kuulumiset ker-
ran viikossa.
Kerkesin vaan aloittaa, että ”kuivaa… niin toisesta päästä
sisko ehätti vastaamaan: . Kuivaa on ilma täälläkin! johon
minä yritin tunkea, että minun piti sanoa että suuta kuivaa
niin ettei tahdo kieli kääntyä. Lääkkeet kuivattavat tosiaan
suun niin, että minulla on tapana pitää vesilasi lähellä että
voi suun kostuttaa yölläkin. Siinä hänelle selvisi, että oli
herättänyt minut. Kerrankin yllätti aamuvirkun siskonsa.
Naurulla päivä alkoi ja kuultiin että rauhallisissa merkeissä
vietämme juhannusta molemmat. Nuorilla on omat tapansa
ja menonsa. Meillä vanhoillla ”parasta ennen päivä” on ohi-
tettu hyvällä marginaalilla.
Lähdin sitten aamulenkille. Taivas ei ollut sininen ja valkoinen,
vaan harmaa ja tummanpuhuvan sininen. Ukkoskuuro saattaa
yllättää, mutta juhannuspäiväksi saattaa tulla Euroopasta 30º
helleaalto.
Yritän tehdä kaikkeni, että lämpö pysyy ulkona. Ikkunoissa on
pimennysverhot. Kaiken varalta on myös pitkän varren päässä
oleva tuuletin, mutta sitä en mielellään käytä. Voi saada vetoa
silmiin tai jopa aiheuttaa itselleen nuhaa.
Eilen ihmettelin, kun asuntoon tuli sellainen palaneen käry.
Aivankuin olisi jokin laturi lämmennnyt liikaa. Tarkistin, ettei ole
unohtunut läppäri tai puhelin laturiin. Haju oli pistävä ja levisi
joka huoneeseen. Jos jotakin tuollaista vaarallisen tuntoista
sattuu, niin jää epävarma olo kun ei tiedä syytä.
Syy selvisi aamulla, kun piti sytyttää eteiseen valot, eikä ne syt-
tyneetkään. Valopisteeseen on tullut varmaan joku vika, joten
lampunvaihto ei auta. Joku oikosulku ja on saatava sähkömies
paikalle. Lähetän vikailmoituksen taloyhtiölle niin saavat hoitaa
vian. Se on sitten ensiviikon asia hoitaa kuntoon.
Aatto menee tässä kotosalla, huomenna (jos on kaunis ilma) aion
mennä piknikille. Otan kahvitermoksen, piirustuskirjan ja värit koriin,
kuuntelen musiikkia ja nautin kesän kohokohdasta.
Kuuden kuukauden päästä ofotellaankin sitten taas kerran joulun
tuloa!
Mutta otetaan tämä juhannus 2026 ensin!
Mukavaa juhannuksenviettoa!
/MdKOikein onnellista ja aurinkoista juhannuksen jatkoa, aatto juhlista jaloin on jo sivuutettu, ehkä joillekin ankea aamukin tämä voi lla.
Kuumaksi sää muutti, ei jaksanut parvekkeellakaan makailla kuin pienen hetken, vaikka kaihtimet lasien eteen vedin, kesän tunnun hyvinkin sain.
Rauhaisa , ehkä vähän kaihoisa mieli on, muistoja mieleen palaa menneestä,, vuosi 1964 oli muisto jolloin veneellä saareen mentiin ja teltassa yövyttiin, oli jokin lainen betrollikeitin, millä ruokaa tehtiin, puuttui kaikki nykymeininki, mutta tapahtuma kuitenkin jäi mieleen, poikkesihan se tavan arjesta .
Ei muutenkaan huono muisto, poikani syntyi 1965, ehkä saariretkellä osuutensa;)
Eipä taideta tänä päivänä saareen soutaen mennä, ei teltassa nukuta, moottorit hyrisee ja mökit mitä mahtavampia ja käyttö helppoja oleilla.
Kyllähän se mökkikin kymmenen vuoden kuluttua omistettiin, autokin millä mökille ajoimme, mukavuuksia kuten sähkö saatiin vuoden päästä mökin oston jälkeen ja ja muuta ajan henkeen kuuluvaa.
Nyt 25 vuotta myhemmin ei ole jäljellä minulla kuin asunto, minkä tiukalla saatiin hankittua, ei mökkiä, ei autoa, tyytyväinen kuitenkin elooni olen, itse saan asiani päättää.
Onnellinen olen suhtkoht hyvästä terveydestä ja tuo järkikin päässä ainakin osin on säilynyt.( siis se vähä minkä turvin olen taivaltanut)
Muistoja mieleen pomppaa, kun lueskelen korppiksen touhuilua mökillään, sitähän se oli minullakin, aina jotain tekemistä löytyi ja aika lensi kuin siivillä.
Pihan kunnossa pito jo vei paljon aikaa, olinhan laittanut kukkaparatiisin mökille ja hyötykasvejakin oli, kunnossa pito vei aikaa, muistan 60 erilaista kukkaa ja kasvia laskeneeni, paikalliseen lehteenkin haastattelun annoin.
Aina olen jaksanut tämän tapaisia puuhia tehdä/hoitaa, ei tuntuneet työläältäkään.
Varmaan voimat riittää jos tekemisistään nauttii.
Valokuvista katselen ja muistelen, haikean mielen useinkin saan, mutta hyväksyttävä on, että elämä ei suju omin suunnitelmin.
Rikautta tuokin sinulla MdK, että omistat sisaruksia, minulla ei ketään, ystävätkin kaikkoavat vähäisten tapaamisten puutteeseen, joskus soittelemme, mutta sekin aina vaan harvenee.
Onnellinen ole siitäkin, että mieheni kuoleman jälkeen liityin eläkeläisten touhuihin, siltä tuli ystävien lisäksi monia hauskoja matkoja ja tapahtumia, niitäkin voin kuvien voimalla muistella.
Elämä jakautuu kausiin, lapsuus, ihana ja odotuksia täynnä oleva nuoruus, keski-ikä, perheen perustus ja kodin hankinta, sitten tulee ero kaikesta menneestä, kohdallani se tapahtui miehen kuoleman vuoksi ja alkoi uusi vaihe.
Nyt tämä jakso mitä elän on antanut paljon uutta ja senkin nyt näin vanhaksi eläen jätin ja nyt sitten viimeinen vaihe elämän matkasta, milloin päättyy ja miten, se tuntematon asia.
Elämäni matka kaikista huolista ja vaikeuksista huolimatta on ollut elämisen arvoista, saimme kaksi lasta, joilla suku on jatkunut, nyt jo viidenteen polveen, se jos mikä on rikkautta, k un sen aina muistaisi.
Nyt näitä menneitä mietin ja mietinnän tuloksena koen, että en mitään vaihtaisi pois, ilot ja surut on selvitty, nyt vain sivusta seuraan jälkeläisteni etenemistä elon poluillaan.
Kunpa osaisi olla ja elää niin, ettei ikävää mielikuvaa jälkeensä jättäisi, osaisi olla lähimmäinen kaikille kanssaeläjille, niin omille kuin vieraamillekin.
Tulipa nyt surullista mietintää, juhannushan nyt on luonto täydessä loistossaan, elämän ihanuutta, mikä luonnolla on meille antaa, lintujen laulua ja liitelyä taivaan kaaren alla, pilvien seilaamista, mihin, kysymyksiä sekin herättää, niin paljon on ihmeteltävää vanhallakin.
Iltaisin kun nukkumaan asetun näen ikkunasta osan taivasta ja mietteet siirtyvät ajatuksiin, mitä pilvien takana onkaan, kysymyksiä mihin ei vastauksia ole kukaan kertonut, onko olemassa vielä jatkoa tälle maalliselle matkalle ?
Nyt kuitenkin ajatukset kesän viettoon, kohta juhannus on ohi ja alkaa säilöntä aika, monikin odottaa metsään marjareissuja ja toisilla ihanuus ongelle päästä, niin paljon elämä antaa, kiitos mielin tätä kaikkea seuraamme ja elämme, kipujakin tuntien, mutta sekin kaiketi on osa tästä elämän matkasta.
Yötöntä yötä elämme, mutta muistetaan kuitenkin se, että untakin on saatava, että jaksamme eteenpäin.- Anonyymi00040
Hil-la kirjoitti:
Oikein onnellista ja aurinkoista juhannuksen jatkoa, aatto juhlista jaloin on jo sivuutettu, ehkä joillekin ankea aamukin tämä voi lla.
Kuumaksi sää muutti, ei jaksanut parvekkeellakaan makailla kuin pienen hetken, vaikka kaihtimet lasien eteen vedin, kesän tunnun hyvinkin sain.
Rauhaisa , ehkä vähän kaihoisa mieli on, muistoja mieleen palaa menneestä,, vuosi 1964 oli muisto jolloin veneellä saareen mentiin ja teltassa yövyttiin, oli jokin lainen betrollikeitin, millä ruokaa tehtiin, puuttui kaikki nykymeininki, mutta tapahtuma kuitenkin jäi mieleen, poikkesihan se tavan arjesta .
Ei muutenkaan huono muisto, poikani syntyi 1965, ehkä saariretkellä osuutensa;)
Eipä taideta tänä päivänä saareen soutaen mennä, ei teltassa nukuta, moottorit hyrisee ja mökit mitä mahtavampia ja käyttö helppoja oleilla.
Kyllähän se mökkikin kymmenen vuoden kuluttua omistettiin, autokin millä mökille ajoimme, mukavuuksia kuten sähkö saatiin vuoden päästä mökin oston jälkeen ja ja muuta ajan henkeen kuuluvaa.
Nyt 25 vuotta myhemmin ei ole jäljellä minulla kuin asunto, minkä tiukalla saatiin hankittua, ei mökkiä, ei autoa, tyytyväinen kuitenkin elooni olen, itse saan asiani päättää.
Onnellinen olen suhtkoht hyvästä terveydestä ja tuo järkikin päässä ainakin osin on säilynyt.( siis se vähä minkä turvin olen taivaltanut)
Muistoja mieleen pomppaa, kun lueskelen korppiksen touhuilua mökillään, sitähän se oli minullakin, aina jotain tekemistä löytyi ja aika lensi kuin siivillä.
Pihan kunnossa pito jo vei paljon aikaa, olinhan laittanut kukkaparatiisin mökille ja hyötykasvejakin oli, kunnossa pito vei aikaa, muistan 60 erilaista kukkaa ja kasvia laskeneeni, paikalliseen lehteenkin haastattelun annoin.
Aina olen jaksanut tämän tapaisia puuhia tehdä/hoitaa, ei tuntuneet työläältäkään.
Varmaan voimat riittää jos tekemisistään nauttii.
Valokuvista katselen ja muistelen, haikean mielen useinkin saan, mutta hyväksyttävä on, että elämä ei suju omin suunnitelmin.
Rikautta tuokin sinulla MdK, että omistat sisaruksia, minulla ei ketään, ystävätkin kaikkoavat vähäisten tapaamisten puutteeseen, joskus soittelemme, mutta sekin aina vaan harvenee.
Onnellinen ole siitäkin, että mieheni kuoleman jälkeen liityin eläkeläisten touhuihin, siltä tuli ystävien lisäksi monia hauskoja matkoja ja tapahtumia, niitäkin voin kuvien voimalla muistella.
Elämä jakautuu kausiin, lapsuus, ihana ja odotuksia täynnä oleva nuoruus, keski-ikä, perheen perustus ja kodin hankinta, sitten tulee ero kaikesta menneestä, kohdallani se tapahtui miehen kuoleman vuoksi ja alkoi uusi vaihe.
Nyt tämä jakso mitä elän on antanut paljon uutta ja senkin nyt näin vanhaksi eläen jätin ja nyt sitten viimeinen vaihe elämän matkasta, milloin päättyy ja miten, se tuntematon asia.
Elämäni matka kaikista huolista ja vaikeuksista huolimatta on ollut elämisen arvoista, saimme kaksi lasta, joilla suku on jatkunut, nyt jo viidenteen polveen, se jos mikä on rikkautta, k un sen aina muistaisi.
Nyt näitä menneitä mietin ja mietinnän tuloksena koen, että en mitään vaihtaisi pois, ilot ja surut on selvitty, nyt vain sivusta seuraan jälkeläisteni etenemistä elon poluillaan.
Kunpa osaisi olla ja elää niin, ettei ikävää mielikuvaa jälkeensä jättäisi, osaisi olla lähimmäinen kaikille kanssaeläjille, niin omille kuin vieraamillekin.
Tulipa nyt surullista mietintää, juhannushan nyt on luonto täydessä loistossaan, elämän ihanuutta, mikä luonnolla on meille antaa, lintujen laulua ja liitelyä taivaan kaaren alla, pilvien seilaamista, mihin, kysymyksiä sekin herättää, niin paljon on ihmeteltävää vanhallakin.
Iltaisin kun nukkumaan asetun näen ikkunasta osan taivasta ja mietteet siirtyvät ajatuksiin, mitä pilvien takana onkaan, kysymyksiä mihin ei vastauksia ole kukaan kertonut, onko olemassa vielä jatkoa tälle maalliselle matkalle ?
Nyt kuitenkin ajatukset kesän viettoon, kohta juhannus on ohi ja alkaa säilöntä aika, monikin odottaa metsään marjareissuja ja toisilla ihanuus ongelle päästä, niin paljon elämä antaa, kiitos mielin tätä kaikkea seuraamme ja elämme, kipujakin tuntien, mutta sekin kaiketi on osa tästä elämän matkasta.
Yötöntä yötä elämme, mutta muistetaan kuitenkin se, että untakin on saatava, että jaksamme eteenpäin.Juhannusaamu on lämmin kuin lehmän hengitys.
Aukaisin makuukamarin ikkunan, niin vastaan tulvahti lämpö,
joka muistutti lämpöä Sri Lankalla, kun tuli ulos lentokoneesta.
+25º jo varjossa klo 8.
Mutta yllätyksiä voi olla horisontissa, kuten rajua ukonilmaa.
Kiiruhdin kaiken varalta ulos ja laitoin mahdollisimman ilmavat
vaatteet päälle, leveälahkeiset housut, jotka näyttävät hameelta
kun laittaa ne jalkaansa. Yläosaksi hihaton toppi. Olen pitänyt
housuja vaan kotona, kun olen ajatellut että ovat liian ”nuorek-
kaat”, mutta nyt ajattelin että jos tuulen henki käy, niin ne ovat
ilmavat. Ensiesitys muotihousuissa. Päällimmäiseksi laitoin
40 vuotta vanhan takkimekon, jonka ostin Italianmatkalle 1986.
Mekko on yksinkertainen ja tyylikäs vielä tänäkin päivänä. Se on
viskoosia, mustalla pohjalla kaislakuviota.
Väritys synkkä: mustaa alla ja musta-valkoinen ohut takkimekko
päällä, valkoinen tukka ja Skagenista ostetut aurinkolasit päässä.
Lenkki on tehty, lepopaikoilla ääneenajattelua ja hyräilyä itsekseen.
Nyt on musiikkiristikon aika. Olen tässä varuillani, kun en tiedä, onko
kaverit kaupungissa, kesäpaikallaan vai jonkun siskon luona eilisen
jälkeen. Kohtahan se kuulee. Ei kuulu mitään… Nukkuvat varmaan
vielä, jos juhliminen on mennyt pikkutunneille. Näillä korkeuksilla
ei yöt ole valoisia.
Minäkin olen tottunut siihen, että yöt ovat pimeitä. Valoisassa en voi
nukkua. Minulla on pimennysverhot, sen lisäksi vielä unimaski.
Muistan että vuosikymmeniä sitten, kun käytiin lomilla Suomessa,
niin tuo nukkumaan meno oli pulmallista, kun aurinko porotti vielä
iltamyöhällä ja olisi pitänyt mennä nukkumaan.
Hil-lan muistelut kääntyivät ohi vilahtaneisiin vuosiin. Paljon tuttua
noissa 60-luvun nuorten elämässä. Päämäärät olivat selvät, nuokin
aineelliset saavutukset: mökki, auto ja oma koti.
Itse muistan tuon vuosiluvun 1964, kun olin sairastunut edellis-
kesänä ja jouduin sairaalaan pitkäksi aikaa.
Olimme ehtineet olla naimisissa tuskin vuoden. Siinä meni meidän
tulevaisuudensuunnitelmat uusiksi.
Piti ruveta ottamaan asia kerrallaan. Selvitään tästä ensin ja sitten
katsotaan miten edetään. – Nämä asiat ovat niin ajankohtaisia juuri
nyt kun ajattelen miniäni sairaustapauksia ja poikaani. –
Omalla kohdallani on elämä vieläkin elämisenarvoista.
Tunnen olevani niin terve, että saatan elää 100-vuotiaaksi, joka onkin
tavoitteeni.
Viikon päästä saan onnitella erästä ystävätärtä, joka täyttää 106 v.
Hän on niin virkeä vieläkin, että saattaa elää vielä muutamia vuosia.
Pidetään tavoitteet korkealla! Eletään terveellisesti!
Hauskaa juhannusta!
/MdK Anonyymi00040 kirjoitti:
Juhannusaamu on lämmin kuin lehmän hengitys.
Aukaisin makuukamarin ikkunan, niin vastaan tulvahti lämpö,
joka muistutti lämpöä Sri Lankalla, kun tuli ulos lentokoneesta.
25º jo varjossa klo 8.
Mutta yllätyksiä voi olla horisontissa, kuten rajua ukonilmaa.
Kiiruhdin kaiken varalta ulos ja laitoin mahdollisimman ilmavat
vaatteet päälle, leveälahkeiset housut, jotka näyttävät hameelta
kun laittaa ne jalkaansa. Yläosaksi hihaton toppi. Olen pitänyt
housuja vaan kotona, kun olen ajatellut että ovat liian ”nuorek-
kaat”, mutta nyt ajattelin että jos tuulen henki käy, niin ne ovat
ilmavat. Ensiesitys muotihousuissa. Päällimmäiseksi laitoin
40 vuotta vanhan takkimekon, jonka ostin Italianmatkalle 1986.
Mekko on yksinkertainen ja tyylikäs vielä tänäkin päivänä. Se on
viskoosia, mustalla pohjalla kaislakuviota.
Väritys synkkä: mustaa alla ja musta-valkoinen ohut takkimekko
päällä, valkoinen tukka ja Skagenista ostetut aurinkolasit päässä.
Lenkki on tehty, lepopaikoilla ääneenajattelua ja hyräilyä itsekseen.
Nyt on musiikkiristikon aika. Olen tässä varuillani, kun en tiedä, onko
kaverit kaupungissa, kesäpaikallaan vai jonkun siskon luona eilisen
jälkeen. Kohtahan se kuulee. Ei kuulu mitään… Nukkuvat varmaan
vielä, jos juhliminen on mennyt pikkutunneille. Näillä korkeuksilla
ei yöt ole valoisia.
Minäkin olen tottunut siihen, että yöt ovat pimeitä. Valoisassa en voi
nukkua. Minulla on pimennysverhot, sen lisäksi vielä unimaski.
Muistan että vuosikymmeniä sitten, kun käytiin lomilla Suomessa,
niin tuo nukkumaan meno oli pulmallista, kun aurinko porotti vielä
iltamyöhällä ja olisi pitänyt mennä nukkumaan.
Hil-lan muistelut kääntyivät ohi vilahtaneisiin vuosiin. Paljon tuttua
noissa 60-luvun nuorten elämässä. Päämäärät olivat selvät, nuokin
aineelliset saavutukset: mökki, auto ja oma koti.
Itse muistan tuon vuosiluvun 1964, kun olin sairastunut edellis-
kesänä ja jouduin sairaalaan pitkäksi aikaa.
Olimme ehtineet olla naimisissa tuskin vuoden. Siinä meni meidän
tulevaisuudensuunnitelmat uusiksi.
Piti ruveta ottamaan asia kerrallaan. Selvitään tästä ensin ja sitten
katsotaan miten edetään. – Nämä asiat ovat niin ajankohtaisia juuri
nyt kun ajattelen miniäni sairaustapauksia ja poikaani. –
Omalla kohdallani on elämä vieläkin elämisenarvoista.
Tunnen olevani niin terve, että saatan elää 100-vuotiaaksi, joka onkin
tavoitteeni.
Viikon päästä saan onnitella erästä ystävätärtä, joka täyttää 106 v.
Hän on niin virkeä vieläkin, että saattaa elää vielä muutamia vuosia.
Pidetään tavoitteet korkealla! Eletään terveellisesti!
Hauskaa juhannusta!
/MdKMinä vuorotellen purkanut ja pakannut uudelleen pientä matkalaukkuani sitä mukaa kun ensi viikon lämpöennuste Italiassa muuttuu ja lämpötilat nousevat. Nyt on luvattu 35-38 astetta Livornossa ja Firenzessä,, AC puutuu asunnosta ja yölläkin onluvattu 25 astetta.. Loppujen lopuksi vien vain uimapuvun, uimakengät, shortsit pari hihatonta toppia, palazzohousut ohutta viskoosia, yhden lyhythihaisen puseron. yhden hihattoman ilmavan kesäleningin ja vaatteet joissa matkustan: joustofarkut, pitkähihainen kesäpusero ja sketcherit.
Mun "nipote" eli "sobrinita linda," veljentytär, joksi minä häntä kutsun, soitti ja sanoi että emme tuo liikaa vaatteita, että siellä lähellä on kauppa josta saa 10 eurolla ihan kauniita kesävaatteita jotka sopivat ilmastoon.
Laittelin paikantimia mun google mapsiin, meidän vuokra-asunto on 10 minuutin päässä sukulaisista, kävellen ja siitä kulman takana on kuuluisa mereneläväravintola "Melafumo", johon on varattu pöytä torstai-illaksi. Paikka on vaatimaton, mutta kuuluisa suurista ja herkullisista kalaruoka-annoksistaan, simpukka-ja mustekalapadoistaan, viineistään ja vallankumouksellisesta musiikistaan :)- Anonyymi00041
Paloma.se01 kirjoitti:
Minä vuorotellen purkanut ja pakannut uudelleen pientä matkalaukkuani sitä mukaa kun ensi viikon lämpöennuste Italiassa muuttuu ja lämpötilat nousevat. Nyt on luvattu 35-38 astetta Livornossa ja Firenzessä,, AC puutuu asunnosta ja yölläkin onluvattu 25 astetta.. Loppujen lopuksi vien vain uimapuvun, uimakengät, shortsit pari hihatonta toppia, palazzohousut ohutta viskoosia, yhden lyhythihaisen puseron. yhden hihattoman ilmavan kesäleningin ja vaatteet joissa matkustan: joustofarkut, pitkähihainen kesäpusero ja sketcherit.
Mun "nipote" eli "sobrinita linda," veljentytär, joksi minä häntä kutsun, soitti ja sanoi että emme tuo liikaa vaatteita, että siellä lähellä on kauppa josta saa 10 eurolla ihan kauniita kesävaatteita jotka sopivat ilmastoon.
Laittelin paikantimia mun google mapsiin, meidän vuokra-asunto on 10 minuutin päässä sukulaisista, kävellen ja siitä kulman takana on kuuluisa mereneläväravintola "Melafumo", johon on varattu pöytä torstai-illaksi. Paikka on vaatimaton, mutta kuuluisa suurista ja herkullisista kalaruoka-annoksistaan, simpukka-ja mustekalapadoistaan, viineistään ja vallankumouksellisesta musiikistaan :)Toivotan oikein mukavaa ja antoisaa matkaa! Kerrothan sitten
matkastasi meille, jotka saamme tyytyä näihin lähikohteisiin!
/MdK Anonyymi00041 kirjoitti:
Toivotan oikein mukavaa ja antoisaa matkaa! Kerrothan sitten
matkastasi meille, jotka saamme tyytyä näihin lähikohteisiin!
/MdKKeskikesän juhla alkaa olla ohi, mutta monilla alkoi loma ja näin juhlinta voi jatkua.
Minun juhannus meni hiljaisuuden merkeissä ja koko kaupunki hiljentyi, näin hiljaisuus oli täydellistä.
Juhannuspäivä huipentui saunomisiin ja olipa sekin aika mukava nautinto, sitten parvekkeella istuin ja nautin pienen lasin viiniä.
Näinkin voi juhlia, kevyt olo oli tänä aamuna herätessä.
Ajattelin loikoillessani, että pitäisi hankkia pieni radio parvekkeelle ja siellä voisi kuunnella musiikkia, minulle aika tärkeä asia sekin.
Keittiössä on vanha retroradio, sitä ei viitsi siirrellä.
Sunnuntaiaamuisin kuuntelen luonto ohjelmaa, mielekästä, en asetu sitä seuraamaan, mutta kahvia hörppiessä ihan mukava seuralainen, aina jotakin uuttakin oppii.
Sen jälkeen alkaa musiikkiosiot ja niillä myös iloa itselleni hankin.
Usein myös lauantaisin kuuntelen radiota leipoessani, tai ruokia tehdessäni, nautin juontajien mukavasta jutustelusta, Pirkkalainen ja Ylönen mukava pari, on toki muitakin, mutta näiden nimet on mieleen jääneet.
Näin tätä viihdykettä joutuu etsimään, kun yksin asustaa, telkkari sitten toinen ikävän tunteen karkoituksessa.
Aina jotakin puuhaa käsilleni yritän keksiä, kun tuntuu laiskan oloiselta vain istua.
Nyt olenkin tehnyt päätöksen, kun ei tarvetta omien keskuudessa ole neuleille, lahjoitan joulun aikana hyvän tekeväisyyteen.
Mukavaa on varmaan matkaasi suunnitella ja oikeita vaatetuksia keksiä Paloma, oma jännityksen sekin tuo, sanotaanko matkakuumetta on ilmassa.
Suunnittelu on yksi matkan tärkeä osa, ja sitten oikein valintoja tehden, kiva perillä huomata kaiken hyvin sujuvan.
Hyvää matkaa , olen kai jo monasti toivottanutkin, mutta hyvää se tekee onnea toivottaa, nauti ja katsele maisemia, sitten on kiva palata kotiin ja jaksaa säilömistä alkaa suunnittelemaan.
Aina ei hyvätkään suunnitelmat paikkaansa pidä, kuten MdK totesi, yllätyksiä syntyy, mutta eihän periksi tarvitse antaa, kun asiat loksahtavat paikoilleen, taas suunnittelu käyntiin.
Minulla jatkuva suunnittelu vimma ja joskus onnistuukin, tosin aika vaatimattomiksi ovat nykyisin jääneet, on muistettava tämä rajallisuus suuria asioita toteuttamaan.
Pienetkin asiat mielen iloiseksi voi saada. se harmi vaan on, kun kaikki on jo melkoisen valmista, mitään ihmeellistä en kaipaa.
Katselen tässä kirjottaessa, miten naapuritalon asukas, ehkä lähellä ikääni, käy vähän väliä nyppimässä kukkiaan, ehkä sama toimettomuus kuin minullakin.
Toinen asukas on ottanut huolehtimisen pihan kukista, joka aamu pienen sangon kanssa kulkee ja nyppii kukat ja kastelee ne, sekin on yksi tapa tuntemukseen, että on tärkeä ja hyödyksi.
Kohta puolipäivä jo tavoittaa, kai sitä minunkin jotain olisi aikaan saatava, no kukkien kastelu päivähän se on minullakin, jospa sillä aloittaisin.
Kesä jatkuu, ukkosta on lupailtu, mutta en ole vielä jyrinää tänä kesänä kuullut, muita ikäviäkin asioita on ilmaantunut, mutta eipä nyt niistä.
Jatketaan kesän viettoa ja ollaan onnellisia kesästämme.- Anonyymi00043
Hil-la kirjoitti:
Keskikesän juhla alkaa olla ohi, mutta monilla alkoi loma ja näin juhlinta voi jatkua.
Minun juhannus meni hiljaisuuden merkeissä ja koko kaupunki hiljentyi, näin hiljaisuus oli täydellistä.
Juhannuspäivä huipentui saunomisiin ja olipa sekin aika mukava nautinto, sitten parvekkeella istuin ja nautin pienen lasin viiniä.
Näinkin voi juhlia, kevyt olo oli tänä aamuna herätessä.
Ajattelin loikoillessani, että pitäisi hankkia pieni radio parvekkeelle ja siellä voisi kuunnella musiikkia, minulle aika tärkeä asia sekin.
Keittiössä on vanha retroradio, sitä ei viitsi siirrellä.
Sunnuntaiaamuisin kuuntelen luonto ohjelmaa, mielekästä, en asetu sitä seuraamaan, mutta kahvia hörppiessä ihan mukava seuralainen, aina jotakin uuttakin oppii.
Sen jälkeen alkaa musiikkiosiot ja niillä myös iloa itselleni hankin.
Usein myös lauantaisin kuuntelen radiota leipoessani, tai ruokia tehdessäni, nautin juontajien mukavasta jutustelusta, Pirkkalainen ja Ylönen mukava pari, on toki muitakin, mutta näiden nimet on mieleen jääneet.
Näin tätä viihdykettä joutuu etsimään, kun yksin asustaa, telkkari sitten toinen ikävän tunteen karkoituksessa.
Aina jotakin puuhaa käsilleni yritän keksiä, kun tuntuu laiskan oloiselta vain istua.
Nyt olenkin tehnyt päätöksen, kun ei tarvetta omien keskuudessa ole neuleille, lahjoitan joulun aikana hyvän tekeväisyyteen.
Mukavaa on varmaan matkaasi suunnitella ja oikeita vaatetuksia keksiä Paloma, oma jännityksen sekin tuo, sanotaanko matkakuumetta on ilmassa.
Suunnittelu on yksi matkan tärkeä osa, ja sitten oikein valintoja tehden, kiva perillä huomata kaiken hyvin sujuvan.
Hyvää matkaa , olen kai jo monasti toivottanutkin, mutta hyvää se tekee onnea toivottaa, nauti ja katsele maisemia, sitten on kiva palata kotiin ja jaksaa säilömistä alkaa suunnittelemaan.
Aina ei hyvätkään suunnitelmat paikkaansa pidä, kuten MdK totesi, yllätyksiä syntyy, mutta eihän periksi tarvitse antaa, kun asiat loksahtavat paikoilleen, taas suunnittelu käyntiin.
Minulla jatkuva suunnittelu vimma ja joskus onnistuukin, tosin aika vaatimattomiksi ovat nykyisin jääneet, on muistettava tämä rajallisuus suuria asioita toteuttamaan.
Pienetkin asiat mielen iloiseksi voi saada. se harmi vaan on, kun kaikki on jo melkoisen valmista, mitään ihmeellistä en kaipaa.
Katselen tässä kirjottaessa, miten naapuritalon asukas, ehkä lähellä ikääni, käy vähän väliä nyppimässä kukkiaan, ehkä sama toimettomuus kuin minullakin.
Toinen asukas on ottanut huolehtimisen pihan kukista, joka aamu pienen sangon kanssa kulkee ja nyppii kukat ja kastelee ne, sekin on yksi tapa tuntemukseen, että on tärkeä ja hyödyksi.
Kohta puolipäivä jo tavoittaa, kai sitä minunkin jotain olisi aikaan saatava, no kukkien kastelu päivähän se on minullakin, jospa sillä aloittaisin.
Kesä jatkuu, ukkosta on lupailtu, mutta en ole vielä jyrinää tänä kesänä kuullut, muita ikäviäkin asioita on ilmaantunut, mutta eipä nyt niistä.
Jatketaan kesän viettoa ja ollaan onnellisia kesästämme.Ihanaa, kun om taas yksi juhlapäivä ohitettu!
Koska olin ykin, niin rupesin pinnistelemään muistiani
ja yritin muistaa juhannuksenviettoja aivan siitä lähtien
kun muutimme pois Savosta.
Savossa asuessa tuntui luonnolliselta että juhannukset
vietettiin tätilässä, jonka talo oli järvenrannalla. Serkkuja
oli saman ikäisiä kuin meidän perheen lapset.
Täti synnytti kaksoset 1941, kun oli sota ja kaikesta puute.
Vaikutti kuin äiti ja täti olisivat synnyttäneet vuorovuosina,
joten vauvan varusteet kulkivat meidän ja tätilän välillä
vuorovuosina. Ei ollut siihen aikaan keksitty ”vauvakutsuja”
eli baby showeria. Juhlat oli sen jälkeen kun mentiin vauvoja
katsomaan ja vietiin ”rotinarinkilä”, jonka keskellä oli pikku-
leipiä.
Ainoa mieleen jäänyt kotona vietetystä juhannuksesta on
se juhannus, kun kerroin äidin savolaisin perintein koriste-
lemasta tuvasta.
Kun tarkemmin muistelen, niin on ollut muutto monena
juhannuksena, Kuinka liekin sillä tavalla ajoittunut, eikä
juhannusta ole sen kummemmin vietetty. Ehkä juhannus-
säät ovat suosineet muuttoja kuivassa säässä.
Liekö sen takia minullekin jäänyt sellainen tunne, että päivä
on vaan päivä päivien joukossa.
Aikuistuttua ja omaa elämää rakentaessa on sitten juhannus-
muistojakin alkanut kertyä. Olen toisaalla kertonut matkasta
tulevien appivanhempieni luo nuorena kihlattuna.
Juhannus 1962.
Yöjunalla tehdystä matkasta tuli sellainen esitys, että piti jättää
makuuvaunu pikkutunneilla ja mennä käytävään nauramaan.
Makuuvaunukaverit eivät reagoineet millään tavalla, ennenkuin
olin häipynyt vaunusta.
Yöjuna Hämeenlinnasta Pännäisiin. Matka Pietarsaareen.
Nousin junaan ja menin makuuvaunuun, jossa ylä- ja alapeti oli
varattu. Aikaisemmin yöjunalla matkustaessa olin aina varannut
yläpetin ja rakensin sinne tilapäisen pesäni. Mutta ei tällä kertaa.
Vaunu oli hämärä, verhot vedetty ikkunan eteen. Naiset ”nukkui-
vat” ja olivat hiljaa.
En sytyttänyt valoja, vaan riisuin päällimmäiset vaatteet hengariin.
Kiipesin keskipetille. Uni ei tullut, mutta nälkä tuli. Miksi en ottanut
eväslaukkua sinne petille? Äiti oli laittanut karjalanpiirakoita ja
omenia evääksi. - Uskaltaisikohan kiiveta alas? – No, piirakat voitti.
Kiipesin alas ja otin voipaperikäärön ja heitin sen edellä menemään,
kiipesin itse perässä. Mutta käärö olikin poissa! – Kopeloin kädellä
seinän viertä pitkin, kopeloin tyynyn altakin, mutta piirakat olivat ja
pysyivät poissa.
Ajattelin, että ne ovat luiskahtaneet lattialle seinän puolella olleesta
raosta, joten kiipesin taas alas lattialle ja olin rähmälläni lattialla ja
kopeloin alimman sängyn alustaa, kun sängyssä olija avasi silmänsä.
Tuijotimme toisiamme silmästä silmään pimeässä, silmän valkuaiset
muljahtivat alapetin nukkujalla, mutta ei sanonut mitään, ajatteli
varmaan että olen penkomassa hänen laukkujaan, jotka olivat siellä
sängyn alla. Piirakoita sieltä ei löytynyt.
Kiipesin siis takaisin sänkyyn ja mietin, mihin ne piirakat ovat joutuneet.
Nälkä vaan lisääntyi. Vatsa alkoi mouruta kuin kissa maaliskuussa.
Tuli mieleen omenat, jotka kuitenkin olivat jäljellä. Kiipesin vielä kerran
alas ja otin laukusta omenan, jota pidin nyrkissäni lujasti, ettei se katoaisi
mihinkään.
Rouskuttelin omenaa keskipetillä, kun yläpetillä nukkuva käänsi kylkeä ja
”läps”! kuulin, kun jotakin putosi lattialle yläpetiltä! –
Piirakat! Minun piirakkani! - Kiiressti taas alas ja pitelin tuota kadonnutta
pakettia kädessäni kun kompuroin takaisin petille. Voipaperi rapisi, kun
avasin paketin. Ihania piirakoita, neljä kappaletta. Söin kaikki, mitäpä
niitä säästelemään.
Kohta pääsi mahtava röyhtäys. Sitten alkoi naurattaa ja yritin pidättää
naurua, hytkyin vaan. Sen ajan yövaunuissa olevien petien pohjat olivat
”hetekamallia” ja naurun hytkeessä ne alkoivat narista tahdissa.
Kerkesin ajatella, että mitähän nuo nukkuvat kaverit ajattelevat keski-
petillä tapahtuvan. - Sitten en enää kestänyt. Nauraa turskahtelin jo
ääneen ja päätin poistua vaunusta (kylläisenä ja iloisena).
Puin päälleni kiireesti ja menin käytävään. Istuin matkalaukun päällä ja
nauroin. Siinä se yö meni nauraessa. Sulhanen oli vastassa Pännäisissä.
Olen havainnut elämäni aikana, että kun alkaa tapahtua, niin antaa mennä
vaan kun on alamäki!
Toivotan hyvää alkavaa viikkoa!
/MdK - Anonyymi00044
Hil-la kirjoitti:
Keskikesän juhla alkaa olla ohi, mutta monilla alkoi loma ja näin juhlinta voi jatkua.
Minun juhannus meni hiljaisuuden merkeissä ja koko kaupunki hiljentyi, näin hiljaisuus oli täydellistä.
Juhannuspäivä huipentui saunomisiin ja olipa sekin aika mukava nautinto, sitten parvekkeella istuin ja nautin pienen lasin viiniä.
Näinkin voi juhlia, kevyt olo oli tänä aamuna herätessä.
Ajattelin loikoillessani, että pitäisi hankkia pieni radio parvekkeelle ja siellä voisi kuunnella musiikkia, minulle aika tärkeä asia sekin.
Keittiössä on vanha retroradio, sitä ei viitsi siirrellä.
Sunnuntaiaamuisin kuuntelen luonto ohjelmaa, mielekästä, en asetu sitä seuraamaan, mutta kahvia hörppiessä ihan mukava seuralainen, aina jotakin uuttakin oppii.
Sen jälkeen alkaa musiikkiosiot ja niillä myös iloa itselleni hankin.
Usein myös lauantaisin kuuntelen radiota leipoessani, tai ruokia tehdessäni, nautin juontajien mukavasta jutustelusta, Pirkkalainen ja Ylönen mukava pari, on toki muitakin, mutta näiden nimet on mieleen jääneet.
Näin tätä viihdykettä joutuu etsimään, kun yksin asustaa, telkkari sitten toinen ikävän tunteen karkoituksessa.
Aina jotakin puuhaa käsilleni yritän keksiä, kun tuntuu laiskan oloiselta vain istua.
Nyt olenkin tehnyt päätöksen, kun ei tarvetta omien keskuudessa ole neuleille, lahjoitan joulun aikana hyvän tekeväisyyteen.
Mukavaa on varmaan matkaasi suunnitella ja oikeita vaatetuksia keksiä Paloma, oma jännityksen sekin tuo, sanotaanko matkakuumetta on ilmassa.
Suunnittelu on yksi matkan tärkeä osa, ja sitten oikein valintoja tehden, kiva perillä huomata kaiken hyvin sujuvan.
Hyvää matkaa , olen kai jo monasti toivottanutkin, mutta hyvää se tekee onnea toivottaa, nauti ja katsele maisemia, sitten on kiva palata kotiin ja jaksaa säilömistä alkaa suunnittelemaan.
Aina ei hyvätkään suunnitelmat paikkaansa pidä, kuten MdK totesi, yllätyksiä syntyy, mutta eihän periksi tarvitse antaa, kun asiat loksahtavat paikoilleen, taas suunnittelu käyntiin.
Minulla jatkuva suunnittelu vimma ja joskus onnistuukin, tosin aika vaatimattomiksi ovat nykyisin jääneet, on muistettava tämä rajallisuus suuria asioita toteuttamaan.
Pienetkin asiat mielen iloiseksi voi saada. se harmi vaan on, kun kaikki on jo melkoisen valmista, mitään ihmeellistä en kaipaa.
Katselen tässä kirjottaessa, miten naapuritalon asukas, ehkä lähellä ikääni, käy vähän väliä nyppimässä kukkiaan, ehkä sama toimettomuus kuin minullakin.
Toinen asukas on ottanut huolehtimisen pihan kukista, joka aamu pienen sangon kanssa kulkee ja nyppii kukat ja kastelee ne, sekin on yksi tapa tuntemukseen, että on tärkeä ja hyödyksi.
Kohta puolipäivä jo tavoittaa, kai sitä minunkin jotain olisi aikaan saatava, no kukkien kastelu päivähän se on minullakin, jospa sillä aloittaisin.
Kesä jatkuu, ukkosta on lupailtu, mutta en ole vielä jyrinää tänä kesänä kuullut, muita ikäviäkin asioita on ilmaantunut, mutta eipä nyt niistä.
Jatketaan kesän viettoa ja ollaan onnellisia kesästämme."Ajattelin loikoillessani, että pitäisi hankkia pieni radio parvekkeelle ja siellä voisi kuunnella musiikkia, minulle aika tärkeä asia sekin."
Itselläni on parvekkeella ollessani älykännykkä ja siinä kuulokkeet.
Voin kuunnella mitä vain.
Kuuntelen näin myös 22.00 jälkeen, kun kerrostalossa on hiljaisuus.
Lapsille vieno toive lahjasta. Anonyymi00044 kirjoitti:
"Ajattelin loikoillessani, että pitäisi hankkia pieni radio parvekkeelle ja siellä voisi kuunnella musiikkia, minulle aika tärkeä asia sekin."
Itselläni on parvekkeella ollessani älykännykkä ja siinä kuulokkeet.
Voin kuunnella mitä vain.
Kuuntelen näin myös 22.00 jälkeen, kun kerrostalossa on hiljaisuus.
Lapsille vieno toive lahjasta.Huomenta juhannuksen jälkeiseen aikaan, kohtahan se päivän pituus alkaa lyhentymään, ei kannata surua tuntea, syksykin on kaunis ja ne elokuun kuutamot, voi sentään taas muistoja mieleen tulee.
Viimeisempiä kuutamo elämyksiä koin mökilläni, yksin katselin kuunsiltaa ja niin todellinen oli, että hyvä, että en kävelemään sitä pitkin lähtenyt.
Pimeys ympärillä ja vain kuu taivaalla valonsa järveen heitti, jotakin herkkää se mieleen nosti ja vieläkin sen tunnen.
Nykyisin kuu ilmaantuu kahvipöytääni, isona, ei lainkaan sellaisena kirkkaana ja romanttisena, kadoten sitten taivaanrannan taa.
Hyvä neuvo Ano 00044, kiitos, omistan älypuhelimen ja eilen jo yrittelin sitä parvekkeella kuunnella, mutta ei tullut mieleenkään, että voisin kuulokkeilla kuunnella, niitäkin on useita, ainut harmi, että lataaminen ei onnistu parvekkeella.
Yksi pistoke vain ja sekin toisella puolen parveketta, mutta kestäähän se jonkun aikaa kuunnella täyteen ladattuna.
Olen kyllä melkoisen tyhmä näiden teknisten laitteiden kanssa, jos jotain opin, pian on jo vanhoja taitoja, koko ajan pitäisi osata aikaansa seurata.
Alkoholilaista tänään päättävät eduskunnassa, onko järkeä tuommoisen asian kimpussa pyöriä, paljon tärkeämpään pitäisi tehoja säästää.
Aina on jaksaneet viinansa hakea, jotka sitä on tarvinneet kautta aikojen, pitääkö nyt sitäkin useasti harmia tuottava aine jo kotiinkin tuoda.
Ei taida kukaan alkoholin puutteen vuoksi henkeään heittää, usein liikana hengen vie.
Minun mielipide on, että alko entiselleen ja ikäraja tiukasti nykyisellään.
Kaikelle löytyy tarvitsijoita ja tarpeita, kaikkea ei kuitenkaan kotiin tarvitse tuoda.
Kuinka paljon tarvitaankaan näitä surullisia tarinoita alkoholin alaisuudessa tehdyistä, pitääkö vielä helpottaa sen käyttöä.?
Kaikelle löytyy puoltajansa ja minä olen vanhanaikainen, sen tiedän.
Toivon nuorison viisastuvan, niin kuin on saatu ilolla kuullakin joiltakin osin..
En ole kuunnellut uutisia, mikä onkaan tämän juhannuksen saldo vahingoista, ehkä lämmin sää uimareitakin järveen ajoi ja toivottavasti tilastot pysyivät siisteinä.
Tieliikenne oman osansa varmaan on tavoittanut, aina vaan toivoisi, että ilman surullisia tapahtumia tämän kesän juhla säilyisi, kuin koko kesäkin.
Kyllähän sitä tavallaan jo näistä juhlapäivistä on kylläkseen saanut, kuten MdK sanoi, arki on tasaista taivaltamista näin vanhalle ihmiselle, , aikataulut menee tutulla tavallaan ja elämä sujuu.
Pyhäinpäivä loka-maraskuun vaihteessa ja Itsenäisyyspäivä sattuu pyhäksi, jouluaatto on torstaipäivänä, siinäpä juhlat tälle vuodelle.
Huomisesta tasan puolivuotta, kun minäkin taas yhden vuoden täyteen saan, niin se matka jatkuu, jos on jatkuakseen.
Aloitellan nyt arkinen uurastus sanan täydessä merkityksessä, ei suurempia juhlia, mutta aina se elämä yllättääkin ja jotain mainittavaa eteen tulee, kaikki vastaan otetaan.- Anonyymi00045
Hil-la kirjoitti:
Huomenta juhannuksen jälkeiseen aikaan, kohtahan se päivän pituus alkaa lyhentymään, ei kannata surua tuntea, syksykin on kaunis ja ne elokuun kuutamot, voi sentään taas muistoja mieleen tulee.
Viimeisempiä kuutamo elämyksiä koin mökilläni, yksin katselin kuunsiltaa ja niin todellinen oli, että hyvä, että en kävelemään sitä pitkin lähtenyt.
Pimeys ympärillä ja vain kuu taivaalla valonsa järveen heitti, jotakin herkkää se mieleen nosti ja vieläkin sen tunnen.
Nykyisin kuu ilmaantuu kahvipöytääni, isona, ei lainkaan sellaisena kirkkaana ja romanttisena, kadoten sitten taivaanrannan taa.
Hyvä neuvo Ano 00044, kiitos, omistan älypuhelimen ja eilen jo yrittelin sitä parvekkeella kuunnella, mutta ei tullut mieleenkään, että voisin kuulokkeilla kuunnella, niitäkin on useita, ainut harmi, että lataaminen ei onnistu parvekkeella.
Yksi pistoke vain ja sekin toisella puolen parveketta, mutta kestäähän se jonkun aikaa kuunnella täyteen ladattuna.
Olen kyllä melkoisen tyhmä näiden teknisten laitteiden kanssa, jos jotain opin, pian on jo vanhoja taitoja, koko ajan pitäisi osata aikaansa seurata.
Alkoholilaista tänään päättävät eduskunnassa, onko järkeä tuommoisen asian kimpussa pyöriä, paljon tärkeämpään pitäisi tehoja säästää.
Aina on jaksaneet viinansa hakea, jotka sitä on tarvinneet kautta aikojen, pitääkö nyt sitäkin useasti harmia tuottava aine jo kotiinkin tuoda.
Ei taida kukaan alkoholin puutteen vuoksi henkeään heittää, usein liikana hengen vie.
Minun mielipide on, että alko entiselleen ja ikäraja tiukasti nykyisellään.
Kaikelle löytyy tarvitsijoita ja tarpeita, kaikkea ei kuitenkaan kotiin tarvitse tuoda.
Kuinka paljon tarvitaankaan näitä surullisia tarinoita alkoholin alaisuudessa tehdyistä, pitääkö vielä helpottaa sen käyttöä.?
Kaikelle löytyy puoltajansa ja minä olen vanhanaikainen, sen tiedän.
Toivon nuorison viisastuvan, niin kuin on saatu ilolla kuullakin joiltakin osin..
En ole kuunnellut uutisia, mikä onkaan tämän juhannuksen saldo vahingoista, ehkä lämmin sää uimareitakin järveen ajoi ja toivottavasti tilastot pysyivät siisteinä.
Tieliikenne oman osansa varmaan on tavoittanut, aina vaan toivoisi, että ilman surullisia tapahtumia tämän kesän juhla säilyisi, kuin koko kesäkin.
Kyllähän sitä tavallaan jo näistä juhlapäivistä on kylläkseen saanut, kuten MdK sanoi, arki on tasaista taivaltamista näin vanhalle ihmiselle, , aikataulut menee tutulla tavallaan ja elämä sujuu.
Pyhäinpäivä loka-maraskuun vaihteessa ja Itsenäisyyspäivä sattuu pyhäksi, jouluaatto on torstaipäivänä, siinäpä juhlat tälle vuodelle.
Huomisesta tasan puolivuotta, kun minäkin taas yhden vuoden täyteen saan, niin se matka jatkuu, jos on jatkuakseen.
Aloitellan nyt arkinen uurastus sanan täydessä merkityksessä, ei suurempia juhlia, mutta aina se elämä yllättääkin ja jotain mainittavaa eteen tulee, kaikki vastaan otetaan.Nyt taas palataan arkeen – ja helteeseen.
Täällä on ollut kauhea ukonilma. Kaupungista hieman etelään oli
ollut rankka raesade. Rakeet olivat suuria, golfpallon kokoisia.
Lehdessä oli kuva ja mittanauha rakeen vieressä, 4 cm läpimitta.
Raesade oli särkenyt ikkunoita, terassien seiniä, aiheuttanut
suurta tuhoa.
Enpä viettänyt juhannusta ollenkaan, Tunsin, ettei siinä tällä
kertaa ollut mitään viettämistä. En käynyt edes uusia perunoita
enkä muitakaan tykötarpeita ostamassa. Ajattelin, että pakas-
teessa on valmista ruokaa kuukauden loppuun, joten kokeillaan
nyt luonteenlujuutta, voiko ihminen elää ilman mansikoita ja mui-
ta kesän herkkuja muutaman päivän ajan.
Tänä aamuna olinkin sitten lähtökuopissa ja jouduin tekemään
pitemmän kierroksen, kun lähimpänä myymälään menevä hissi
tilttasi, lappu ovella: ”Ei käytössä”.
Palasin takaisinpäin ja menin oman rapun hissillä alas, sitten
sellainen 100 m reipas kävely gallerian läpi, ostoskärry häkistä
ja sitten vaan sitä täyttämään. Uudet perunat olivat ensimmäisenä
silmissä ja tyrkyllä, niitä ei kauan voi tuoreena myydä, mutta ostin
vanhoja perunoita, kun tiedän että tämän viikon jälkeen niitä ei
enää myydä. Vanhat perunat ovat parempia, jos laittaa uuniruokia.
Ostoskierroksen ja kärryntyhjennyksen jälkeen vein kärryn takaisin
häkkiinsä ja menin aamulenkille.
Täällä on ollut tv:ssä suomalainen ohjelma ”Satavuotiaat kertovat”.
Katsoin tässä aamukahvia juodessa netin välityksellä yhden osan.
Miten pirteitä vanhuksia! Ja nuoremman näköisiä, kuin mitä vuosi-
lukemat näytti. Yhteistä heille kaikille oli, että itsekukin oli keksinyt
sen oman juttunsa, joka heitä kiinnosti ja piti virkeänä vaivoista huoli-
matta.
Hil-lalla ja minulla on myös omat jutut: esim- ruoanlaitto.
Japanilaiset tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että ”ruokansa itse
laittavat iäkkäät saattavat säästyä dementialta muita todennäköi-
semmin”.
Miksi kokkailu voisi pienentää dementiariskiä? Tutkijoiden mukaan
kysymys on suuremmasta kokonaisuudesta kuin vain hellan ääressä
hyörimisestä ja siitä, että kotiruoka voi olla terveellisempää kuin
muualla syöty ruoka.
Kokkaamiseen kuuluu ostoslistan suunnittelua, kaupassa käyntiä ja
ostosten kantamista. Ruoanlaitto vaatii fyysistä ja psyykkistä aktiivi-
suutta, joka voi vaikuttaa dementiariskiin.
Tuon luettuani ajattelin, että ruoanlaitossa voi käyttää myös kreatiivi-
suuttaan hyväksi, kokeilla uusia reseptejä, keksiä itse uusia.
Kreatiivisuus tulee yleensä esille ainakin silloin, kun alkaa ”säveltää”
ruoanjätteistä vielä syötävän annoksen. Tulee nettikaveri Pena mie-
leen, joka eläkkeelle päästyään opiskeli kokiksi ja hänellä oli hyviä
vihjeitä ja reseptejä.
Jääkaappi ja pakastin on siivottu. Suurostokset tehty ja nyt alkaa
dementiaa vastaan taistelu leipomisen ja ruoanlaiton merkeissä.
Vieraitakin on alkanut ilmottautua sitä mukaa kuin vielä työikäisten
kesälomat alkaa.
Pikkuveli ilmoitti menevänsä viemään moottoripyörää Espanjaan
syyskesän ajeluja varten. Tuo toisen pyöränsä takaisin Suomeen
Suomiajelua varten. - Joskus vuosikymmeniä sitten saattoi tulla
kokonainen Gold Wing-porukka veljen mukana. Silloin asuin talossa.
Sauna lämpenemään, grilli päälle terassilla. Nyt on siitäkin porukasta
moni vaihtanut kultaiset siivet valkoisiin, esimerkiksi vanhin veljeni.
Odottelen sähkömiestä tarkistamaan, mikä käräytti eteisen
valopisteen. Lampunvaihto ei auta.
Pysytään reippaina helteestä huolimatta.
/MdK
- Anonyymi00046
Poutainen kesän iltapäivä meilläkin. Tervapääskyt taituroivat vauhdikkaina ikkunantakana. Ne lentävät sadekuuron sattuessa lähelle pesiään tai sateensuojaan.
Metsän reunasta näkyy lehtipuita kaikessa vehreydessäs.
Vasta ti. 23.6 Allakan mukaan siirrytään lyhenevän valon jaksolle. Minuutin myöhempään nousee aurinko ke.24.6.
Saatiin me kremppaisetkin viettää vielä ainakin kerran keskiyön auringonjuhlaa.
Telkkarista puuttuu antennijohto ja ns. älypuhelin pyytää salasanaa.
En muista sitä. Pitä ottaa yhteyttä ATK-alan ammatti-alan yrittäjään.Huomenet taas uuteen aamuun ja kauniina näkyy nousseen, aurinko jo korkealla.
Huomenna siten sen minuutin lyhempänä, kuten Ano 00046 kertoili, eipä taida huomiota herättää tämä minuutin lyheneminen.
Tuo huomio, että nähtiin vielä juhannuskin voinee yhtyä, aina sitä mietiskelee tulevaa, vieläkö kesänkin näen.
Nyt tavoitteena sitten joulu ja sen tuomat haasteet.
Paljon ehdimme nähdä jouluun mennessä, syksyn värikkyys, sadon säilöön saamiset, lintujen muutot ja räntäsateet, sillä nekin kuuluvat elämään.
Samalla kaiken aikaa ikää lisää tulee, remppoja syntyy ja arvoituksena eläminen sujuu, olenkin ihmetellyt omaa ikääni, sukuni ei ole pitkäikäistä, mistä näitä vuosia minulle vain kertyy.
Kälyni pistäytyi eilen illalla, soitti ja kysyi saako tulla kylään, no tietenkin, ihmettelin vain aikaa , kun tavallisesti päivällä tulee.
Varoittelin tien yli tuloa, mutta ikkunasta seurasin, hyvin sujui, yksin käy joskus rollaattori lenkilläkin.
Yritin muistoja herätellä, mutta aika pieneksi jäi hänen muisto osuutensa, mutta jotain mieleen tuli, kun keskustelua käytiin.
Toistoja jo puhutuista tuli ja sain moneen kertaan hänen päivänsä kulumiset kuunnella, mutta varmaan hänelle hyvää teki niistä puhua.
Hoivakotiin pääsyä kaipaili, tyttärensä taakkaa osasi harmitella, toivoisi todella , että onnistuisi tuo odotus, olisihan se hänellekin mukavampaa, kun elämää ympärillä olisi.
Kovin pieneksi on kutistunut, tytär kertoi, että ruuat jää syömättä, jos ei kukaan valvo., huomenna tulee joku arvioimaan hänen yksinelämisen rajansa, jospa nyt löytyisi hänelle koti yhteisasunnossa ja toivoisi myös, että tänne se paikka löytyisi.
Surullista kerrontaa, mutta kuinka monelle onkaan tuttuja nämä asiat.
Naurattaa ja ihmetyttää, että olemme saaneet melkein kahdelleen käyttöömme ketjun MdK kanssa, mihin onkaan kadonneet kaikki entiset kirjoittajat, en valita, mutta totean asian.
Onnistuuhan tämä näinkin.
Jospa kuitenkin mukaan tulisi useampi, olisi hauskempaa, kun useamman suulla juttua tulisi, siis sitä rauhaista arjesta ja arkisista asioista kertoen.
Uskon kyllä, että tekstiä syntyy näinkin, olemme puheliaita ihmisiä, MdK ja minä ja yhteisiä muistojakin kertyy himpun verran.
Eilen naapurini tarjosi kyytiä kauppaan, piti kieltäytyä, kun ostin juhannuksen alla niin paljon tavaraa, että viikoksi riittää.
Pakkaseen osan laitoin ja nyt sieltä yritän tuhota, että voin kauppareissuni uusia.
Sovittiin, että hän kilauttaa kelloa, kun kaupalle lähtee, samassa rapussa asumme, joten ei vaivaa siitäkään ole.
Hän pohti, että mitä ostaisi, mitä ruuaksi laittaisi, minä luettelin ruokia, mistä voisi maistuvaa saada ja niinpä hän ihastui ajatuksesta tehdä perunalaatikko uuniin.
Yllytin vielä riisipuuron samaan uuniin laitettavaksi, marjakeiton kyydin antajaksi, sanoi marjoja paljon vielä olevan pakkasessa, ehkä innostuikin tekemään.
Olen 15 vuotta vanhempi hänen iästään ja vähän äitihahmona minua pitää.
Kehoitin vanhoja perunoita ostamaan, sillä ei uusista perunoista oikein hyvää laatikkoa saa, samaa mieltä kanssasi MdK.
No jospa alkaisin miettiä mitä tänään tekisin, mielessä kytee ajatus yhdistää kahdessa ruukussa kasvavan peikonlehden yhteen laittaminen, hieman kituilevia kumpikin.
Isot ruukut, mutta jospa voimia olisi niitä liikutella, ehkä parvekkeella tämän homman aioin toteuttaa, hirveä sotku, mutta mieltä painaa tämäkin asia ja tekemällä sen saa pois ajatuksistaan.
Mitä kivaa teillä toisilla mielessä?Hil-la kirjoitti:
Huomenet taas uuteen aamuun ja kauniina näkyy nousseen, aurinko jo korkealla.
Huomenna siten sen minuutin lyhempänä, kuten Ano 00046 kertoili, eipä taida huomiota herättää tämä minuutin lyheneminen.
Tuo huomio, että nähtiin vielä juhannuskin voinee yhtyä, aina sitä mietiskelee tulevaa, vieläkö kesänkin näen.
Nyt tavoitteena sitten joulu ja sen tuomat haasteet.
Paljon ehdimme nähdä jouluun mennessä, syksyn värikkyys, sadon säilöön saamiset, lintujen muutot ja räntäsateet, sillä nekin kuuluvat elämään.
Samalla kaiken aikaa ikää lisää tulee, remppoja syntyy ja arvoituksena eläminen sujuu, olenkin ihmetellyt omaa ikääni, sukuni ei ole pitkäikäistä, mistä näitä vuosia minulle vain kertyy.
Kälyni pistäytyi eilen illalla, soitti ja kysyi saako tulla kylään, no tietenkin, ihmettelin vain aikaa , kun tavallisesti päivällä tulee.
Varoittelin tien yli tuloa, mutta ikkunasta seurasin, hyvin sujui, yksin käy joskus rollaattori lenkilläkin.
Yritin muistoja herätellä, mutta aika pieneksi jäi hänen muisto osuutensa, mutta jotain mieleen tuli, kun keskustelua käytiin.
Toistoja jo puhutuista tuli ja sain moneen kertaan hänen päivänsä kulumiset kuunnella, mutta varmaan hänelle hyvää teki niistä puhua.
Hoivakotiin pääsyä kaipaili, tyttärensä taakkaa osasi harmitella, toivoisi todella , että onnistuisi tuo odotus, olisihan se hänellekin mukavampaa, kun elämää ympärillä olisi.
Kovin pieneksi on kutistunut, tytär kertoi, että ruuat jää syömättä, jos ei kukaan valvo., huomenna tulee joku arvioimaan hänen yksinelämisen rajansa, jospa nyt löytyisi hänelle koti yhteisasunnossa ja toivoisi myös, että tänne se paikka löytyisi.
Surullista kerrontaa, mutta kuinka monelle onkaan tuttuja nämä asiat.
Naurattaa ja ihmetyttää, että olemme saaneet melkein kahdelleen käyttöömme ketjun MdK kanssa, mihin onkaan kadonneet kaikki entiset kirjoittajat, en valita, mutta totean asian.
Onnistuuhan tämä näinkin.
Jospa kuitenkin mukaan tulisi useampi, olisi hauskempaa, kun useamman suulla juttua tulisi, siis sitä rauhaista arjesta ja arkisista asioista kertoen.
Uskon kyllä, että tekstiä syntyy näinkin, olemme puheliaita ihmisiä, MdK ja minä ja yhteisiä muistojakin kertyy himpun verran.
Eilen naapurini tarjosi kyytiä kauppaan, piti kieltäytyä, kun ostin juhannuksen alla niin paljon tavaraa, että viikoksi riittää.
Pakkaseen osan laitoin ja nyt sieltä yritän tuhota, että voin kauppareissuni uusia.
Sovittiin, että hän kilauttaa kelloa, kun kaupalle lähtee, samassa rapussa asumme, joten ei vaivaa siitäkään ole.
Hän pohti, että mitä ostaisi, mitä ruuaksi laittaisi, minä luettelin ruokia, mistä voisi maistuvaa saada ja niinpä hän ihastui ajatuksesta tehdä perunalaatikko uuniin.
Yllytin vielä riisipuuron samaan uuniin laitettavaksi, marjakeiton kyydin antajaksi, sanoi marjoja paljon vielä olevan pakkasessa, ehkä innostuikin tekemään.
Olen 15 vuotta vanhempi hänen iästään ja vähän äitihahmona minua pitää.
Kehoitin vanhoja perunoita ostamaan, sillä ei uusista perunoista oikein hyvää laatikkoa saa, samaa mieltä kanssasi MdK.
No jospa alkaisin miettiä mitä tänään tekisin, mielessä kytee ajatus yhdistää kahdessa ruukussa kasvavan peikonlehden yhteen laittaminen, hieman kituilevia kumpikin.
Isot ruukut, mutta jospa voimia olisi niitä liikutella, ehkä parvekkeella tämän homman aioin toteuttaa, hirveä sotku, mutta mieltä painaa tämäkin asia ja tekemällä sen saa pois ajatuksistaan.
Mitä kivaa teillä toisilla mielessä?Keskikesää korvesta@
Vähiin ovat sielunsiskot karisseet, hieman karrikoiden tuo sielunsiskot kun se oli vielä joku aika sitten hyvin mainostettu yhteinen tekijä.
Jäljelle jäänyt sisko ei siihen sakkiin silloin kuulunut, en minä liioin.
Niinhän se menee, kun kumartaa yhteen suuntaan silloin pyllistää toiseen suuntaan.
Voihan syynä olla "kesäkiireet", mutta eihän meillä enää oikeita kiireitä ole. Näin aamuisin kun herään selailen palstaa ja vanhasta tottumuksesta jotain kirjoitan. Kiinnostus aiheisiin on lopahtanut.
No, päivistäni kerron, olen ajelen mökin ja kodin väliä, sillä kaikki mukavuudet kotona kiehtoo, etenkin ilta-ja aamutouhut ja hyvä sänky. Mikäpä on ajellessa yöksi kotiin ja päivällä takaisin mökille kun matka on lyhintä tietä noin 6 km.
Olen maalaillut mökin suojaisalla kahviterassilla (tuuletkaan eivät sinne yletä) aiheenani on nyt kukkien kaunis maailma. Orvokkiteos on melkein valmis ja kunnian osoitus lubiineille ja kurtturuusulle on työn alla. Ulkona on mahtava työstää värejä, kun ne aina tahtoo roiskua. Saunassa sitten siveltimet ja väriensekoituskulhot pesen ja jätän lauteille kuivumaan.
Tänäänkin ennusteen mukaan on sateeton päivä ja sehän tietää päivätouhuja mökillä.
Voi olla, että saunankin lämmitän ja grillinkin tulille pistän.
No, katsotaan, homma kerrallaan.
Nousuviikkoa.- Anonyymi00047
Hil-la kirjoitti:
Huomenet taas uuteen aamuun ja kauniina näkyy nousseen, aurinko jo korkealla.
Huomenna siten sen minuutin lyhempänä, kuten Ano 00046 kertoili, eipä taida huomiota herättää tämä minuutin lyheneminen.
Tuo huomio, että nähtiin vielä juhannuskin voinee yhtyä, aina sitä mietiskelee tulevaa, vieläkö kesänkin näen.
Nyt tavoitteena sitten joulu ja sen tuomat haasteet.
Paljon ehdimme nähdä jouluun mennessä, syksyn värikkyys, sadon säilöön saamiset, lintujen muutot ja räntäsateet, sillä nekin kuuluvat elämään.
Samalla kaiken aikaa ikää lisää tulee, remppoja syntyy ja arvoituksena eläminen sujuu, olenkin ihmetellyt omaa ikääni, sukuni ei ole pitkäikäistä, mistä näitä vuosia minulle vain kertyy.
Kälyni pistäytyi eilen illalla, soitti ja kysyi saako tulla kylään, no tietenkin, ihmettelin vain aikaa , kun tavallisesti päivällä tulee.
Varoittelin tien yli tuloa, mutta ikkunasta seurasin, hyvin sujui, yksin käy joskus rollaattori lenkilläkin.
Yritin muistoja herätellä, mutta aika pieneksi jäi hänen muisto osuutensa, mutta jotain mieleen tuli, kun keskustelua käytiin.
Toistoja jo puhutuista tuli ja sain moneen kertaan hänen päivänsä kulumiset kuunnella, mutta varmaan hänelle hyvää teki niistä puhua.
Hoivakotiin pääsyä kaipaili, tyttärensä taakkaa osasi harmitella, toivoisi todella , että onnistuisi tuo odotus, olisihan se hänellekin mukavampaa, kun elämää ympärillä olisi.
Kovin pieneksi on kutistunut, tytär kertoi, että ruuat jää syömättä, jos ei kukaan valvo., huomenna tulee joku arvioimaan hänen yksinelämisen rajansa, jospa nyt löytyisi hänelle koti yhteisasunnossa ja toivoisi myös, että tänne se paikka löytyisi.
Surullista kerrontaa, mutta kuinka monelle onkaan tuttuja nämä asiat.
Naurattaa ja ihmetyttää, että olemme saaneet melkein kahdelleen käyttöömme ketjun MdK kanssa, mihin onkaan kadonneet kaikki entiset kirjoittajat, en valita, mutta totean asian.
Onnistuuhan tämä näinkin.
Jospa kuitenkin mukaan tulisi useampi, olisi hauskempaa, kun useamman suulla juttua tulisi, siis sitä rauhaista arjesta ja arkisista asioista kertoen.
Uskon kyllä, että tekstiä syntyy näinkin, olemme puheliaita ihmisiä, MdK ja minä ja yhteisiä muistojakin kertyy himpun verran.
Eilen naapurini tarjosi kyytiä kauppaan, piti kieltäytyä, kun ostin juhannuksen alla niin paljon tavaraa, että viikoksi riittää.
Pakkaseen osan laitoin ja nyt sieltä yritän tuhota, että voin kauppareissuni uusia.
Sovittiin, että hän kilauttaa kelloa, kun kaupalle lähtee, samassa rapussa asumme, joten ei vaivaa siitäkään ole.
Hän pohti, että mitä ostaisi, mitä ruuaksi laittaisi, minä luettelin ruokia, mistä voisi maistuvaa saada ja niinpä hän ihastui ajatuksesta tehdä perunalaatikko uuniin.
Yllytin vielä riisipuuron samaan uuniin laitettavaksi, marjakeiton kyydin antajaksi, sanoi marjoja paljon vielä olevan pakkasessa, ehkä innostuikin tekemään.
Olen 15 vuotta vanhempi hänen iästään ja vähän äitihahmona minua pitää.
Kehoitin vanhoja perunoita ostamaan, sillä ei uusista perunoista oikein hyvää laatikkoa saa, samaa mieltä kanssasi MdK.
No jospa alkaisin miettiä mitä tänään tekisin, mielessä kytee ajatus yhdistää kahdessa ruukussa kasvavan peikonlehden yhteen laittaminen, hieman kituilevia kumpikin.
Isot ruukut, mutta jospa voimia olisi niitä liikutella, ehkä parvekkeella tämän homman aioin toteuttaa, hirveä sotku, mutta mieltä painaa tämäkin asia ja tekemällä sen saa pois ajatuksistaan.
Mitä kivaa teillä toisilla mielessä?Tiistaiaamu on valjennut ja olin hereillä jo aikaisin.
Lähdin lenkille, ennenkuin tulisi liian lämmintä. Koska olin niin
aikaisin liikkeellä, niin sain tavata pitkästä aikaa jäniksiä, jotka
myös ovat aikaisin liikkeellä, varmaan samasta syystä kuin minä:
pysyttelevät varjossa päivän aikaan, liikkuvat aikaisin aamulla ja
illalla kun aurinko alkaa laskea.
Täällähän ovat illat ja yöt pimeitä kesälläkin.
Pääsin niin lähelle jäniksiä, että sain otettua kuvia, kun ne pysäh-
tyivät välillä syömään. Leikkisällä tuulella olivat, toinen niistä
hypätä roiskautti korkealle ilmaan, mahtoiko yrittää tehdä vaiku-
tuksen leikkikaveriinsa?
Ehdin siinä huolehtia ja murehtia jo veljen moottoripyörämatkaa
Suomesta etelä-Espanjaan ensi viikolla. Jos Ranskasta eteenpäin
on vielä helteet, niinkuin nyt on sanottu n +40º, niin kuinka siitä
selviää? Matkaa on kuitenkin vähintään 4500 km yhteen suuntaan
ja samanverran takaisin. Onhan hän ajanut matkan monta kertaa
ennenkin, mutta nyt on ajo-olosuhteet aivan toisenlaiset…
Kypärä kuumenee, täytyisi olla ”jäitä hatussa”! Mitenkäs pyörän
moottori, sulaako se? Huh-huh!
Itselläni oli tapana varustautua pitkille automatkoille kesähelteellä
sillä tavalla että laitoin edellispäivänä vesipulloja pakasteeseen.
Matkan aikana oli jääkylmää juotavaa, kun pullot alkoivat pikkuhiljaa
sulaa ja sai aina jääkylmän kulauksen. - Taidankin varustaa veljelle
jääpulloja mukaan. Niillä voi jäähdyttää itseäänkin.
Kaikenlaisia huolia sitä on! Pikkuveli lähentelee 80-tolppaa, luulen
että arvostaa lentomatkoja tämän kesän kokemusten jälkeen.
Ja minä, hänen isosiskonsa, lopetan huolehtimisen. 😊
Hil-la kertoi päivän urakasta, kukkien istuttamisesta. Raskasta puuhaa.
Olet niinkuin minäkin, rauhaa ei saa, ennenkuin homma on hoidettu!
Minulla oli eilen ongelma, kun soittelin eri verholiikkeisiin, jos joku ehtisi
tulla asentamaan pimentävät rullaverhot olohuoneen ikkunaan.
Ei onnistu, ennenkuin lomien jälkeen.
Viime kesänä olin itse ratkaissut ongelman siten, että otin turkoosin-
väriset sängynpeitteet, harsin sopivan pituiseksi ja ripustin ikkunaan.
Toimi hyvin, lämpö pysyi ulkona, ”verhojen” läpi ei kuu kuumottanut
eikä aurinko paistanut.
Niinpä ajattelin että jos ne ”verhot” toimivat viime kesänä, niin toimii
vielä tänäkin kesänä. Tuo harsiminen tympi, kun näkö on niin huono,
huomasin että olen vuodessa vissiin vanhentunut.
Mutta sitten välähti taas ja keksin, että otankin pieniä hakaneuloja,
joita minulla on purkillinen ja harsin niillä sopivan pituiseksi. Sehän
kävi näppärästi.
Siitä innostuneena silitin sitten sängynpeitot ja kun ne oli silitetty, niin
piti ripustaa ikkunaan heti eikä 15. päivä. Siihenkin täytyi varustautua
ettei tapahdu onnettomuuksia.
Ikkunaseinällä on koko seinän pituudelta laveri, jonka päällä on TV,
lamput, keramiikkaesineitä ym. Tein tilaa, että pääsen laverille ja nippa-
nappa yletän kiinnittää verhot pitimiinsä.
Sain kuitenkin seistä varpaillaan ja se tuntui jalkoterissä tänä aamuna,
kun piti lähteä lenkile. Ajattelin, että kyllä ne vertyy kun lähden liikkeelle
ja niin tekivät! Liikunta on lääke!
Eilen olin suurostoksilla ja tämän päivän ohjelmassa on aloittaa parin
päivän ruoka-show. Täytyy vähän miettiä, mistä reunasta aloittaisin.
Uuniruokia yleensä teen ja jatkan leipomisella, kun uuni on lämmin.
Sämpylätaikinan teko käy nopeasti. Porkkanakakun teko käy myös
nopeasti. Sämpylöihin laitan yleensä porkkanaraastetta, niin raastetta
voi tehdä kerralla enemmän ja tehdä vaikka porkkanakakun samoilla
tulilla.
Iloista tiistaita!
/MdK Anonyymi00047 kirjoitti:
Tiistaiaamu on valjennut ja olin hereillä jo aikaisin.
Lähdin lenkille, ennenkuin tulisi liian lämmintä. Koska olin niin
aikaisin liikkeellä, niin sain tavata pitkästä aikaa jäniksiä, jotka
myös ovat aikaisin liikkeellä, varmaan samasta syystä kuin minä:
pysyttelevät varjossa päivän aikaan, liikkuvat aikaisin aamulla ja
illalla kun aurinko alkaa laskea.
Täällähän ovat illat ja yöt pimeitä kesälläkin.
Pääsin niin lähelle jäniksiä, että sain otettua kuvia, kun ne pysäh-
tyivät välillä syömään. Leikkisällä tuulella olivat, toinen niistä
hypätä roiskautti korkealle ilmaan, mahtoiko yrittää tehdä vaiku-
tuksen leikkikaveriinsa?
Ehdin siinä huolehtia ja murehtia jo veljen moottoripyörämatkaa
Suomesta etelä-Espanjaan ensi viikolla. Jos Ranskasta eteenpäin
on vielä helteet, niinkuin nyt on sanottu n 40º, niin kuinka siitä
selviää? Matkaa on kuitenkin vähintään 4500 km yhteen suuntaan
ja samanverran takaisin. Onhan hän ajanut matkan monta kertaa
ennenkin, mutta nyt on ajo-olosuhteet aivan toisenlaiset…
Kypärä kuumenee, täytyisi olla ”jäitä hatussa”! Mitenkäs pyörän
moottori, sulaako se? Huh-huh!
Itselläni oli tapana varustautua pitkille automatkoille kesähelteellä
sillä tavalla että laitoin edellispäivänä vesipulloja pakasteeseen.
Matkan aikana oli jääkylmää juotavaa, kun pullot alkoivat pikkuhiljaa
sulaa ja sai aina jääkylmän kulauksen. - Taidankin varustaa veljelle
jääpulloja mukaan. Niillä voi jäähdyttää itseäänkin.
Kaikenlaisia huolia sitä on! Pikkuveli lähentelee 80-tolppaa, luulen
että arvostaa lentomatkoja tämän kesän kokemusten jälkeen.
Ja minä, hänen isosiskonsa, lopetan huolehtimisen. 😊
Hil-la kertoi päivän urakasta, kukkien istuttamisesta. Raskasta puuhaa.
Olet niinkuin minäkin, rauhaa ei saa, ennenkuin homma on hoidettu!
Minulla oli eilen ongelma, kun soittelin eri verholiikkeisiin, jos joku ehtisi
tulla asentamaan pimentävät rullaverhot olohuoneen ikkunaan.
Ei onnistu, ennenkuin lomien jälkeen.
Viime kesänä olin itse ratkaissut ongelman siten, että otin turkoosin-
väriset sängynpeitteet, harsin sopivan pituiseksi ja ripustin ikkunaan.
Toimi hyvin, lämpö pysyi ulkona, ”verhojen” läpi ei kuu kuumottanut
eikä aurinko paistanut.
Niinpä ajattelin että jos ne ”verhot” toimivat viime kesänä, niin toimii
vielä tänäkin kesänä. Tuo harsiminen tympi, kun näkö on niin huono,
huomasin että olen vuodessa vissiin vanhentunut.
Mutta sitten välähti taas ja keksin, että otankin pieniä hakaneuloja,
joita minulla on purkillinen ja harsin niillä sopivan pituiseksi. Sehän
kävi näppärästi.
Siitä innostuneena silitin sitten sängynpeitot ja kun ne oli silitetty, niin
piti ripustaa ikkunaan heti eikä 15. päivä. Siihenkin täytyi varustautua
ettei tapahdu onnettomuuksia.
Ikkunaseinällä on koko seinän pituudelta laveri, jonka päällä on TV,
lamput, keramiikkaesineitä ym. Tein tilaa, että pääsen laverille ja nippa-
nappa yletän kiinnittää verhot pitimiinsä.
Sain kuitenkin seistä varpaillaan ja se tuntui jalkoterissä tänä aamuna,
kun piti lähteä lenkile. Ajattelin, että kyllä ne vertyy kun lähden liikkeelle
ja niin tekivät! Liikunta on lääke!
Eilen olin suurostoksilla ja tämän päivän ohjelmassa on aloittaa parin
päivän ruoka-show. Täytyy vähän miettiä, mistä reunasta aloittaisin.
Uuniruokia yleensä teen ja jatkan leipomisella, kun uuni on lämmin.
Sämpylätaikinan teko käy nopeasti. Porkkanakakun teko käy myös
nopeasti. Sämpylöihin laitan yleensä porkkanaraastetta, niin raastetta
voi tehdä kerralla enemmän ja tehdä vaikka porkkanakakun samoilla
tulilla.
Iloista tiistaita!
/MdKAamupäivää, kyllä nyt kesä meitä hellii, taivas pilviä leijaa, mutta aurinko aina voiton vie.
Kasvuston kukinnat melkein kaikki ohi, on kypsymisen aika edessä, niin luonnon piirissä kuin kasvinmaillakin.
Mieleen tulee ne ihanat kasvinmaan kuokkimiset, uusia perunoita keräten, juureksia irti repien, oli kuin olisi jotain suurta aikaan saanut, palkitseva hetki se oli.
Nyt pyörin vaan näiden kukkieni kanssa ja sekin alkaa väsyttää.
Eilen sain sen peikonlehti urakan tehtyä, vaatikin voimia ihan viimeiseen asti, kannoin kukat parvekkeelle ja siellä sitten yhteen ruukkuun molemmat laitoin, kiskoin maton avulla ruukun paikoilleen ja siihen voimani hupeni, työ tuli kuitenkin tehtyä ja onnittelin itseäni.
Parvekkeen siivous jäi tähän päivään, niin uupunut olin.
Nyt toivon kukkani iloa kasvun voimalla minulle tuottavan.
Olen tuota maalaushommaa minäkin joskus ajatellut, mutta olen telineenkin hävittänyt ja pensselin ostoon olisi mentävä ja niin sitten asia on jäänyt.
Tekeleitäni katsellessa korjaamista löytyisi, olen ottanutkin muutaman taulun alas ja yrittänyt korjailla, opettajani aikoinaan sanoi näin tekevänsä.
Tyydyttävää tulosta en ole saanut ja nyt mieliharmikseni virheineen seinillä riippuvat, no joku kuitenkin hyvinkin silmään sattuu.
Rohkea on veljesi lähtiessään noin pitkän matkan tekemään ja se kuumuus, mutta jos kiirettä ei ole voi hyvinkin onnistunut reissu olla, välillä lepäillen.
Aloitekykyinen olet sinäkin Mdk, taitaa perintöä kotielämästä olla teille sisaruksille. paljon kokemuksia on kertynyt sinullekin ja haasteet olet vastaanottanut.
Nyt ruoka-asioihin, tein uuden kokeilun Facesta näkemäni perusteella ja yllätyin onnistuen , hyvä lisuke muun ruuan joukkoon.
Ison tomaatin otin ja paksuja siivuja leikkasin, otin keskusta pois, tein sisäosista ja sipulista haketta ja kuullotin pannulla, lisäsin munan ja vähän vehnäjauhoja, suolaa, täytin tomaattirenkaiden keskustan ja paistoin pannulla kuten ohukaiset, syötävän hyvää ja vaihtelua.
Tykkään katsella ruokaohjeita ja kokeilla kaikkea mikä uutta elämystä tarjoaa, sehän on sitä dementian estoa sekin, näin sanotaan;)
Toivotan onnistunutta päivää jokaiselle, kesästä nautitaan;)- Anonyymi00048
Hil-la kirjoitti:
Aamupäivää, kyllä nyt kesä meitä hellii, taivas pilviä leijaa, mutta aurinko aina voiton vie.
Kasvuston kukinnat melkein kaikki ohi, on kypsymisen aika edessä, niin luonnon piirissä kuin kasvinmaillakin.
Mieleen tulee ne ihanat kasvinmaan kuokkimiset, uusia perunoita keräten, juureksia irti repien, oli kuin olisi jotain suurta aikaan saanut, palkitseva hetki se oli.
Nyt pyörin vaan näiden kukkieni kanssa ja sekin alkaa väsyttää.
Eilen sain sen peikonlehti urakan tehtyä, vaatikin voimia ihan viimeiseen asti, kannoin kukat parvekkeelle ja siellä sitten yhteen ruukkuun molemmat laitoin, kiskoin maton avulla ruukun paikoilleen ja siihen voimani hupeni, työ tuli kuitenkin tehtyä ja onnittelin itseäni.
Parvekkeen siivous jäi tähän päivään, niin uupunut olin.
Nyt toivon kukkani iloa kasvun voimalla minulle tuottavan.
Olen tuota maalaushommaa minäkin joskus ajatellut, mutta olen telineenkin hävittänyt ja pensselin ostoon olisi mentävä ja niin sitten asia on jäänyt.
Tekeleitäni katsellessa korjaamista löytyisi, olen ottanutkin muutaman taulun alas ja yrittänyt korjailla, opettajani aikoinaan sanoi näin tekevänsä.
Tyydyttävää tulosta en ole saanut ja nyt mieliharmikseni virheineen seinillä riippuvat, no joku kuitenkin hyvinkin silmään sattuu.
Rohkea on veljesi lähtiessään noin pitkän matkan tekemään ja se kuumuus, mutta jos kiirettä ei ole voi hyvinkin onnistunut reissu olla, välillä lepäillen.
Aloitekykyinen olet sinäkin Mdk, taitaa perintöä kotielämästä olla teille sisaruksille. paljon kokemuksia on kertynyt sinullekin ja haasteet olet vastaanottanut.
Nyt ruoka-asioihin, tein uuden kokeilun Facesta näkemäni perusteella ja yllätyin onnistuen , hyvä lisuke muun ruuan joukkoon.
Ison tomaatin otin ja paksuja siivuja leikkasin, otin keskusta pois, tein sisäosista ja sipulista haketta ja kuullotin pannulla, lisäsin munan ja vähän vehnäjauhoja, suolaa, täytin tomaattirenkaiden keskustan ja paistoin pannulla kuten ohukaiset, syötävän hyvää ja vaihtelua.
Tykkään katsella ruokaohjeita ja kokeilla kaikkea mikä uutta elämystä tarjoaa, sehän on sitä dementian estoa sekin, näin sanotaan;)
Toivotan onnistunutta päivää jokaiselle, kesästä nautitaan;)Hyvää huomenta!
Heräsin aikaisin ja tuntui siltä että olen nukkunut riittävästi,
kun oli niin virkeä ja toimelias olo. Siispä päätin aloittaa päivän
reippaalla aamulenkillä. Tänään tulisi hellepäivä, jotakin +25º.
En katsonut ulos ollenkaan, kun olen pimentänyt asunnon tule-
vien helteitten varalle, vaan laittauduin lenkille lähtöön. Kun sitten
avasin ulko-oven luhtikäytävälle, niin käytävä olikin märkä ja satoi
vettä. Peräännyin hyvässä järjestyksessä eteiseen. Totesin vaan,
että lenkki jää muutaman tunnin päähän.
”Aurinko nousee ja kuivaa satehen”, joten tämä hämähäkki lähti
kiipeämään uudelleen lenkkipolulle! Aamulenkki on joka päivän
suurin tavoite. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmäksi
koen yrittää säilyttää liikkumakykyni niin kauan kuin mahdollista.
Joskus on lähdettävä kapungille, vaikkapa silmäklinikalle, silloin
yritän hyödyntää matkan niin että tulee samalla tehtyä sen päivän
lenkki.
Sairaalan pitkät käytävät ovat rasittavia alustoja kävellä artroosi-
silla jaloilla, mutta kotona voi paikata vaivoja jalkakylvyllä ja
hieronnalla. Sitten nokoset sohvalla, jalat ”korokkeella”.
Konstit on monet että ”kulkimet” pysyvät toimivina. 😊
Hil-la muisteli kasvimaata ja sadon korjuuta.
Meilläkin oli keittiökasvimaa, mutta perunaa olikin sitten peruna-
pellolla. Se oli aika puuhaa, kun istutusperunat oli hyvissä ajoin
tuotu itämään tupaan. Perunalaatikot oli pinottu lähelle ikkunaa,
että perunat saivat valoa ja idut heräsivät.
Sitten oli perunatalkoot istutuspäivänä.
Isä oli hevosmiehenä ja veti auralla vaot, johon sitten tasaisin väli-
matkojen päähän heitettiin siemenperuna ja vako peitettiin taas
auralla. Mitä enemmän vikkeliä käsiä istutuksessa, sen nopeammin
työ kävi.
Kun sitten syksyllä piti nostaa perunat, joka tapahtui kuokan avulla,
niin illalla nukkumaan mennessä, kun silmänsä sulki, silmien
edessä pyöri perunoita niin kauan kun uni lopulta voitti.
Sama toistuvuus oli muittenkin maalaistalon suururakoitten jälkeen,
kun ei ollut koneita apuna, ainoastaan raakaa ihmisvoimaa. Noista
maalaistalon töistä on ollut ainakin se hyöty, että mikään työ ei ole
”peloittanut”, vaan vieläkin sitä yrittää selvitä itse puuhista, mihin
tarvitsisi oikeastaan vahvempaa apulaista. Mutta kun ei jaksa odottaa
apua joka asiaan! 😊
Menen tästä nyt kuullottamaan purjosipulia, on tekeillä lohipiirakka
kylmäsavustetusta lohesta. Se on sopivan suolainen ja kevyt tarjottava.
Olen alkanut suunnitella ruokalistaa tilapäisten vieraitten varalle.
Niitä alkaa poiketa meikäläisenkin iloksi heti kun lomat alkavat.
(Aion siinä ohessa kokeilla tuota Hil-lan ”tomaattipihvi”-ohjetta, siinä
päivän lounas!)
Palaillaan!
/MdK Hil-la kirjoitti:
Aamupäivää, kyllä nyt kesä meitä hellii, taivas pilviä leijaa, mutta aurinko aina voiton vie.
Kasvuston kukinnat melkein kaikki ohi, on kypsymisen aika edessä, niin luonnon piirissä kuin kasvinmaillakin.
Mieleen tulee ne ihanat kasvinmaan kuokkimiset, uusia perunoita keräten, juureksia irti repien, oli kuin olisi jotain suurta aikaan saanut, palkitseva hetki se oli.
Nyt pyörin vaan näiden kukkieni kanssa ja sekin alkaa väsyttää.
Eilen sain sen peikonlehti urakan tehtyä, vaatikin voimia ihan viimeiseen asti, kannoin kukat parvekkeelle ja siellä sitten yhteen ruukkuun molemmat laitoin, kiskoin maton avulla ruukun paikoilleen ja siihen voimani hupeni, työ tuli kuitenkin tehtyä ja onnittelin itseäni.
Parvekkeen siivous jäi tähän päivään, niin uupunut olin.
Nyt toivon kukkani iloa kasvun voimalla minulle tuottavan.
Olen tuota maalaushommaa minäkin joskus ajatellut, mutta olen telineenkin hävittänyt ja pensselin ostoon olisi mentävä ja niin sitten asia on jäänyt.
Tekeleitäni katsellessa korjaamista löytyisi, olen ottanutkin muutaman taulun alas ja yrittänyt korjailla, opettajani aikoinaan sanoi näin tekevänsä.
Tyydyttävää tulosta en ole saanut ja nyt mieliharmikseni virheineen seinillä riippuvat, no joku kuitenkin hyvinkin silmään sattuu.
Rohkea on veljesi lähtiessään noin pitkän matkan tekemään ja se kuumuus, mutta jos kiirettä ei ole voi hyvinkin onnistunut reissu olla, välillä lepäillen.
Aloitekykyinen olet sinäkin Mdk, taitaa perintöä kotielämästä olla teille sisaruksille. paljon kokemuksia on kertynyt sinullekin ja haasteet olet vastaanottanut.
Nyt ruoka-asioihin, tein uuden kokeilun Facesta näkemäni perusteella ja yllätyin onnistuen , hyvä lisuke muun ruuan joukkoon.
Ison tomaatin otin ja paksuja siivuja leikkasin, otin keskusta pois, tein sisäosista ja sipulista haketta ja kuullotin pannulla, lisäsin munan ja vähän vehnäjauhoja, suolaa, täytin tomaattirenkaiden keskustan ja paistoin pannulla kuten ohukaiset, syötävän hyvää ja vaihtelua.
Tykkään katsella ruokaohjeita ja kokeilla kaikkea mikä uutta elämystä tarjoaa, sehän on sitä dementian estoa sekin, näin sanotaan;)
Toivotan onnistunutta päivää jokaiselle, kesästä nautitaan;)Kaunista Päivää@
Tämä kesä on ilmojen suhteen tuonut mieleeni lapsuuden kesät. Ne olivat juuri tätä samaa paistoi ja satoi vuorotellen, eli lämpimiä ja kosteita kesiä.
Voisit Hilla laittaa parvekkeelle pikku ateljeen. Lidlistä saa aika ajoin edullisia akryylivärejä, maalauspohjia ja siveltimiä. Nykyisin saa myös kyniä joilla voi korjailla kuivia maalauksia ei tarvitse välttämttä värejä esiin kaivaa.
Eilen istuin kaksi tuntia maalaamassa mökin kahviterassilla. jonka olen sopeuttanut ateljeeksi.
Tänään ajattelin maalata työn alla olevan ison orvokkitauluni valmiiksi se sopii hyvin tänne kaupunkikotimme takkahuoneen seinälle.
Möin taidenäyttelyssä taulun joka somisti makuuhuonettani, nyt on valittava uusi tilalle.
Tilan saanee mytoligian naiset nimimen taulu.
Yhden taulun varanneet ulkopaikkakuntalaiset hakenevat taulun ensi kuun alussa, joten senkin paikka on täytettävä uudella taululla.
Maalaaminen on elämäni energian lähde, maalatessa unohtuu arjen huolet.
Huoletonta pikkulauantaita ; )- Anonyymi00050
korpikirjailija kirjoitti:
Kaunista Päivää@
Tämä kesä on ilmojen suhteen tuonut mieleeni lapsuuden kesät. Ne olivat juuri tätä samaa paistoi ja satoi vuorotellen, eli lämpimiä ja kosteita kesiä.
Voisit Hilla laittaa parvekkeelle pikku ateljeen. Lidlistä saa aika ajoin edullisia akryylivärejä, maalauspohjia ja siveltimiä. Nykyisin saa myös kyniä joilla voi korjailla kuivia maalauksia ei tarvitse välttämttä värejä esiin kaivaa.
Eilen istuin kaksi tuntia maalaamassa mökin kahviterassilla. jonka olen sopeuttanut ateljeeksi.
Tänään ajattelin maalata työn alla olevan ison orvokkitauluni valmiiksi se sopii hyvin tänne kaupunkikotimme takkahuoneen seinälle.
Möin taidenäyttelyssä taulun joka somisti makuuhuonettani, nyt on valittava uusi tilalle.
Tilan saanee mytoligian naiset nimimen taulu.
Yhden taulun varanneet ulkopaikkakuntalaiset hakenevat taulun ensi kuun alussa, joten senkin paikka on täytettävä uudella taululla.
Maalaaminen on elämäni energian lähde, maalatessa unohtuu arjen huolet.
Huoletonta pikkulauantaita ; )Sinulla on nyt menossa samanlainen energian täyttö-vaihe,
kuin minulla oli joskus 80-luvulla. On totta, että maalatessa
kaikki muu haihtuu ympäriltä.
Kaipasin jo töissä, että pääsisin pian kotiin ja ehtisin maalata
hetken. Maalasin saunan yhteydessä olleessa kookkaassa
pesuhuoneessa, missä oli kattokupu. Laitoin stafflin sen alle.
Valo tuli ylhäältäpäin. Tuntui kuin juuri ne valaistusolosuhteet
antoivat lisää intoa.
Olen muuttanut 80- luvun jälkeen niin monta kertaa, että nyt
kun olisi aikaa ja haluakin alkaa harrastaa taas maalausta,
niin en vaan pääse alkuun. Viimeksi taisin maalata joskus
2015. Sitten muutin Suomeen, enkä ehtinyt maalata mitään,
kun pistin pillit pussiin ja muutin takaisin Ruotsiin. Sitten tuli
pandemia ja tuli muuta ajateltavaa. – Nyt on pian 2026 loppu.
Mutta aina ehtii vaikka istuttaa puun, ennenkuin kirjaudutaan
ulos.
Öljyvärit on tietty kuivahtaneet, akryylejä en ole vielä katsonut.
Pastelliliidut on aina käyttökunnossa, samoin akvarellivärit.
Värikynillä olen alkanut piirtää lapsuuden muistoja kirjaan.
Valmiiksi pingotettuja kankaita on jäljellä ja myös kangasta, jos
haluaa lisää alustoja. – Ei puutu muuta kuin se lähtölaukaus!
Hil-la tuntuu myös miettivän, jos ottaisi maalaustyöt taas esille.
Mitähän, jos noitten ruokajuttujen lisäksi alettaisiin mekin maalaus-
harrastus? Voisimme aloittaa keittiöaiheilla, vaikka sipuli leikkuu-
laudalla-asetelma (eli ”stilleben”). Sipulissa on kauniita värisävyjä.
Täytyy vielä laittaa mietintämyssy päähän. 😊
/MdK Anonyymi00050 kirjoitti:
Sinulla on nyt menossa samanlainen energian täyttö-vaihe,
kuin minulla oli joskus 80-luvulla. On totta, että maalatessa
kaikki muu haihtuu ympäriltä.
Kaipasin jo töissä, että pääsisin pian kotiin ja ehtisin maalata
hetken. Maalasin saunan yhteydessä olleessa kookkaassa
pesuhuoneessa, missä oli kattokupu. Laitoin stafflin sen alle.
Valo tuli ylhäältäpäin. Tuntui kuin juuri ne valaistusolosuhteet
antoivat lisää intoa.
Olen muuttanut 80- luvun jälkeen niin monta kertaa, että nyt
kun olisi aikaa ja haluakin alkaa harrastaa taas maalausta,
niin en vaan pääse alkuun. Viimeksi taisin maalata joskus
2015. Sitten muutin Suomeen, enkä ehtinyt maalata mitään,
kun pistin pillit pussiin ja muutin takaisin Ruotsiin. Sitten tuli
pandemia ja tuli muuta ajateltavaa. – Nyt on pian 2026 loppu.
Mutta aina ehtii vaikka istuttaa puun, ennenkuin kirjaudutaan
ulos.
Öljyvärit on tietty kuivahtaneet, akryylejä en ole vielä katsonut.
Pastelliliidut on aina käyttökunnossa, samoin akvarellivärit.
Värikynillä olen alkanut piirtää lapsuuden muistoja kirjaan.
Valmiiksi pingotettuja kankaita on jäljellä ja myös kangasta, jos
haluaa lisää alustoja. – Ei puutu muuta kuin se lähtölaukaus!
Hil-la tuntuu myös miettivän, jos ottaisi maalaustyöt taas esille.
Mitähän, jos noitten ruokajuttujen lisäksi alettaisiin mekin maalaus-
harrastus? Voisimme aloittaa keittiöaiheilla, vaikka sipuli leikkuu-
laudalla-asetelma (eli ”stilleben”). Sipulissa on kauniita värisävyjä.
Täytyy vielä laittaa mietintämyssy päähän. 😊
/MdKPalasin tyytyväisenä mökiltä. Parin tunnin viimeistelyn jälkeen työnalla ollut orvokki-taulu valmistui. Se on 80x80 cm kokoinen. Olen tyytyväinen lopputulokseen ja se tunne jos mikä palkitsee.
Työn alle jäi lubiini/kurtturuusuteos, myös 80×80cm. Olen siis kukkaisvaiheessa.
Maalasin pirtissä, koska sää oli ailahteleva ja ripsi välillä vettä.
Vesi on noussut Nuasjärvessä ja ylettyy jo laiturin alle. Odottelen esikoista nostamaan veneen vesille. Sitten voinkin maalauksen ohessa käydä vaikka ahvenia narraamassa. Taidan laittaa katiskan kaislikon reunaan josko tärppäisi. Ahvenet ovat hyviä ruokakaloja, mutta fileet turhan kalliita ostaa kalatiskiltä.
Mietin olisiko noutaja käynyt vakiokirjoittajilla?korpikirjailija kirjoitti:
Palasin tyytyväisenä mökiltä. Parin tunnin viimeistelyn jälkeen työnalla ollut orvokki-taulu valmistui. Se on 80x80 cm kokoinen. Olen tyytyväinen lopputulokseen ja se tunne jos mikä palkitsee.
Työn alle jäi lubiini/kurtturuusuteos, myös 80×80cm. Olen siis kukkaisvaiheessa.
Maalasin pirtissä, koska sää oli ailahteleva ja ripsi välillä vettä.
Vesi on noussut Nuasjärvessä ja ylettyy jo laiturin alle. Odottelen esikoista nostamaan veneen vesille. Sitten voinkin maalauksen ohessa käydä vaikka ahvenia narraamassa. Taidan laittaa katiskan kaislikon reunaan josko tärppäisi. Ahvenet ovat hyviä ruokakaloja, mutta fileet turhan kalliita ostaa kalatiskiltä.
Mietin olisiko noutaja käynyt vakiokirjoittajilla?Huomenta taas viikonloppuun kääntyvään ajan ja torstain maisemiin.
Mitähän sitä toivoisi, olisiko torstai toivoa täynnä, vai eikö sekään ei paikkaansa pidä;)
Toivoa kyllä riittää, aina jotain vailla olen, jos ei muuta niin kipujen poissa oloon toivomukset aina yltää, aika hyvin siltä osin olenkin päässyt.
Myönnettävä on, että aina jossain päin kehoa oireilua näyttää, mutta olen keksinyt keinot millä saan siedettävän olon vähäsi aikaa takaisin.
Selän ja jalkojen kivut niitä vaivoja esiin tuo, mutta istumalla hetken taas jaksaa, näin olen vaivojani oppinut siirtämään, särkylääkkeitä syön aika vähän.
Tämä näistä vaivoista mitä varmaan kaikilla tämän ikäisillä jo on.
Tuosta maalaamisesta puhun, kuin jotain asiasta ymmärtäisin, taitoni on hyvin vähäiset, piirtääkään en osaa ollenkaan, mutta öljyväreillä on helppo värejä pohjalle laittaa, värisilmäni kai sitten se ainoa onnistumisen määre onkin.
Aika siinä hommassa kyllä lentää, siitä olen samaa mieltä ja öljyvärit antavat erehdyksille mahdollisuuden, uudelleen maalaus onnistuu päälle.
Olen kyllä hyvilläni, että jotain olen aikaan saanut ja näitä" taulujani" katsellessani huomaan taitoni vähäisiksi, mutta voisihan mennä sen ajatuksen taakse, että taiteilijan näkemys on tämän kaltainen.
Voin kuitenkin todeta koettu on ja kevyeksi havaittu taiteilijan taitoni.
Tyydyn näihin tavan omaisten arjen kerronnoissa, onnea vaan teille maalauksen oikeille harrastajille.
Ahventen narraamisen heti suostuisin jos mahdollisuuden saisin.
Korpikirjailija mainitsit aiemmin sielunsisarista, ehkä hieman yliampuva, mutta näin olen kokenut joidenkin kirjoittajien kanssa, harmi, että eivät enää mukana jaksaneet.
Jospa kumminkin vielä innostus syttyy ja mukaan tulevat.
Terveyden tilasta monikin kertoili, eihän koskaan tiedä mitä on tapahtunut, torstain toivossahan tässä ollaan, jospa vielä kaikista kuulemmekin.
Olen minäkin ollut perunamaalla perunoita keräämässä, mutta kone ne esiin nosti, niitä noukittiin ja selkä tunsi ahertamisen.
Marjapensaissa säilömarjani olen kerännyt, siinäkin jaksamista aina kysyttiin, kun aurinko paahtoi ja jotain juureksien kasvattamistakin olen kälyni kotipaikalla kokeillut.
Kyllä se niin sanottu maalaisuus on perittyä , sillä vanhempani maalta kotoisin, mullassa kädet useinkin ja aika omalta asia tuntuu.
Into yrittämisiin kai siirtynyt myös tyttäreeni, kova halu kokeilla kaiken mahdollisen kasvatusta mökillään, siinäkin hommassa aika kuluu ja luonto palkitsee, jos hyvin sattuu.
Onhan se kasvamisen seuranta yhtä kesän onnea.
Mitäpä sitä tänä päivänä, ehkä vaan kuljeksin huoneesta toiseen ja hypistelen jotain, aikaan en kai mitään ihmeellistä saa, no teen ainakin tyhjennyksen jääkaapin sisällöstä, sekalainen on lounaani tänään, mutta hukkaan ei mitään.
Vielä harmittelen tuon lajittelun osittaiseen epäonnistumiseen, talossani asuu paljon nuoria ja heidän jäljiltään näkee lajittelun halu olevan tipotiessään ja kuitenkin tämä kaikki heidän tulevaisuuden haaste olisi.
Pitääkö vanhaksi elää, että tämänkin ymmärtäisi, no minä ainakin joka laatikkoon oman sisällön osaan laittaa.
Hyvää tätäkin päivää ja nauttikaa, aurinko ainakin tällä suunnalla vain paistaa ja paistaa;)D- Anonyymi00052
Hil-la kirjoitti:
Huomenta taas viikonloppuun kääntyvään ajan ja torstain maisemiin.
Mitähän sitä toivoisi, olisiko torstai toivoa täynnä, vai eikö sekään ei paikkaansa pidä;)
Toivoa kyllä riittää, aina jotain vailla olen, jos ei muuta niin kipujen poissa oloon toivomukset aina yltää, aika hyvin siltä osin olenkin päässyt.
Myönnettävä on, että aina jossain päin kehoa oireilua näyttää, mutta olen keksinyt keinot millä saan siedettävän olon vähäsi aikaa takaisin.
Selän ja jalkojen kivut niitä vaivoja esiin tuo, mutta istumalla hetken taas jaksaa, näin olen vaivojani oppinut siirtämään, särkylääkkeitä syön aika vähän.
Tämä näistä vaivoista mitä varmaan kaikilla tämän ikäisillä jo on.
Tuosta maalaamisesta puhun, kuin jotain asiasta ymmärtäisin, taitoni on hyvin vähäiset, piirtääkään en osaa ollenkaan, mutta öljyväreillä on helppo värejä pohjalle laittaa, värisilmäni kai sitten se ainoa onnistumisen määre onkin.
Aika siinä hommassa kyllä lentää, siitä olen samaa mieltä ja öljyvärit antavat erehdyksille mahdollisuuden, uudelleen maalaus onnistuu päälle.
Olen kyllä hyvilläni, että jotain olen aikaan saanut ja näitä" taulujani" katsellessani huomaan taitoni vähäisiksi, mutta voisihan mennä sen ajatuksen taakse, että taiteilijan näkemys on tämän kaltainen.
Voin kuitenkin todeta koettu on ja kevyeksi havaittu taiteilijan taitoni.
Tyydyn näihin tavan omaisten arjen kerronnoissa, onnea vaan teille maalauksen oikeille harrastajille.
Ahventen narraamisen heti suostuisin jos mahdollisuuden saisin.
Korpikirjailija mainitsit aiemmin sielunsisarista, ehkä hieman yliampuva, mutta näin olen kokenut joidenkin kirjoittajien kanssa, harmi, että eivät enää mukana jaksaneet.
Jospa kumminkin vielä innostus syttyy ja mukaan tulevat.
Terveyden tilasta monikin kertoili, eihän koskaan tiedä mitä on tapahtunut, torstain toivossahan tässä ollaan, jospa vielä kaikista kuulemmekin.
Olen minäkin ollut perunamaalla perunoita keräämässä, mutta kone ne esiin nosti, niitä noukittiin ja selkä tunsi ahertamisen.
Marjapensaissa säilömarjani olen kerännyt, siinäkin jaksamista aina kysyttiin, kun aurinko paahtoi ja jotain juureksien kasvattamistakin olen kälyni kotipaikalla kokeillut.
Kyllä se niin sanottu maalaisuus on perittyä , sillä vanhempani maalta kotoisin, mullassa kädet useinkin ja aika omalta asia tuntuu.
Into yrittämisiin kai siirtynyt myös tyttäreeni, kova halu kokeilla kaiken mahdollisen kasvatusta mökillään, siinäkin hommassa aika kuluu ja luonto palkitsee, jos hyvin sattuu.
Onhan se kasvamisen seuranta yhtä kesän onnea.
Mitäpä sitä tänä päivänä, ehkä vaan kuljeksin huoneesta toiseen ja hypistelen jotain, aikaan en kai mitään ihmeellistä saa, no teen ainakin tyhjennyksen jääkaapin sisällöstä, sekalainen on lounaani tänään, mutta hukkaan ei mitään.
Vielä harmittelen tuon lajittelun osittaiseen epäonnistumiseen, talossani asuu paljon nuoria ja heidän jäljiltään näkee lajittelun halu olevan tipotiessään ja kuitenkin tämä kaikki heidän tulevaisuuden haaste olisi.
Pitääkö vanhaksi elää, että tämänkin ymmärtäisi, no minä ainakin joka laatikkoon oman sisällön osaan laittaa.
Hyvää tätäkin päivää ja nauttikaa, aurinko ainakin tällä suunnalla vain paistaa ja paistaa;)D"talossani asuu paljon nuoria ja heidän jäljiltään näkee lajittelun halu olevan tipotiessään ja kuitenkin tämä kaikki heidän tulevaisuuden haaste olisi."
Vietätkö päiväsi roskiksella kyttäämässä, kuka mitäkin tekee? Anonyymi00052 kirjoitti:
"talossani asuu paljon nuoria ja heidän jäljiltään näkee lajittelun halu olevan tipotiessään ja kuitenkin tämä kaikki heidän tulevaisuuden haaste olisi."
Vietätkö päiväsi roskiksella kyttäämässä, kuka mitäkin tekee?En ehdi, kun pitää tännekin kirjoittaa ja lukemassa käydä jospa fiksuja viestejä olisi tullut, kiitos kysymästä.(viestistäkin)
Kerron kuitenkin, että keskimäärin kerran viikossa roskani vien,,, lajiteltuna ja kun laatikon kannet aukaisen, näen tämän kertomani surullisen tosiasian.
Minulle ei suurta haittaa ole, on vain paljon suurempi huoli tulevaisuudesta.- Anonyymi00053
Hil-la kirjoitti:
En ehdi, kun pitää tännekin kirjoittaa ja lukemassa käydä jospa fiksuja viestejä olisi tullut, kiitos kysymästä.(viestistäkin)
Kerron kuitenkin, että keskimäärin kerran viikossa roskani vien,,, lajiteltuna ja kun laatikon kannet aukaisen, näen tämän kertomani surullisen tosiasian.
Minulle ei suurta haittaa ole, on vain paljon suurempi huoli tulevaisuudesta.Kannen aukaisulla sitten tiedät, että nuoret on ollut asialla.
Millainen on fiksu viesti? - Anonyymi00055
Anonyymi00053 kirjoitti:
Kannen aukaisulla sitten tiedät, että nuoret on ollut asialla.
Millainen on fiksu viesti?Selvä provo, johon ei vastata.
- Anonyymi00056
korpikirjailija kirjoitti:
Kaunista Päivää@
Tämä kesä on ilmojen suhteen tuonut mieleeni lapsuuden kesät. Ne olivat juuri tätä samaa paistoi ja satoi vuorotellen, eli lämpimiä ja kosteita kesiä.
Voisit Hilla laittaa parvekkeelle pikku ateljeen. Lidlistä saa aika ajoin edullisia akryylivärejä, maalauspohjia ja siveltimiä. Nykyisin saa myös kyniä joilla voi korjailla kuivia maalauksia ei tarvitse välttämttä värejä esiin kaivaa.
Eilen istuin kaksi tuntia maalaamassa mökin kahviterassilla. jonka olen sopeuttanut ateljeeksi.
Tänään ajattelin maalata työn alla olevan ison orvokkitauluni valmiiksi se sopii hyvin tänne kaupunkikotimme takkahuoneen seinälle.
Möin taidenäyttelyssä taulun joka somisti makuuhuonettani, nyt on valittava uusi tilalle.
Tilan saanee mytoligian naiset nimimen taulu.
Yhden taulun varanneet ulkopaikkakuntalaiset hakenevat taulun ensi kuun alussa, joten senkin paikka on täytettävä uudella taululla.
Maalaaminen on elämäni energian lähde, maalatessa unohtuu arjen huolet.
Huoletonta pikkulauantaita ; )Tuosta sinun orvokkitaulusta muistui mieleeni, kun maalasin valkovuokko-
taulun, mutta en kuolemakseni muista, kenellä se taulu nyt on.
Olin aloittanut joskus 80-luvun alussa öljymaalauskurssilla ja otin urakakseni
maalata 5 litran kuparipannun, jonka olin saanut mummoltani. Hän taas
oli saanut sen vanhemmiltaan häälahjaksi, koska mummolla ja vaarilla oli
ns, kestikievari ja siellä tarvittiin isoa kahvipannua.
En onnistunut varjostuksissa ja kuparin eri sävyissä, ohjaajalla oli aina
uutta korjauttamisen aihetta. Parantelisin työtä kotona ja seuraavalla
kerralla arvioitaisiin uudelleen.
Mutta minä tein päätöksen, että maalaan jotakin muuta sen pannun päälle.
Vetäisin koko kankaan ensin mustaksi. Sitten maalasin isoja valkovuokkoja.
Vihreät lehdet mustaa taustaa vasten eri vahvuisilla sävyillä.
Kun sitten viikon päästä tuli vuoroni näyttää mitä olen kuparipannulle
tehnyt, niin ohjaajalla oli suu auki ja silmät pyöreinä. kun huusi: - Mitä sinä
olet tehnyt?? - Sanoin, että hautasin sen pannun valkovuokkojen alle.
Se työ kelpasi ilman korjailuja.
/MdK - Anonyymi00057
Anonyymi00053 kirjoitti:
Kannen aukaisulla sitten tiedät, että nuoret on ollut asialla.
Millainen on fiksu viesti?Onko jossain vielä vanhat roskikset?
Näillä kulmilla kerrostalojen pihoissa on molokit.
Ei todellakaan voi tietää, kuka pudottaa ja mitä näihin syviin molokkeihin.
Mitä tulee nuoriin, heitä näkee ulkona tupakalla.
Vanhat mummut istuvat parvekkeillaan sauhuttelemassa.
Talo on savuton. - Anonyymi00058
Anonyymi00053 kirjoitti:
Kannen aukaisulla sitten tiedät, että nuoret on ollut asialla.
Millainen on fiksu viesti?Ikärasismia nuoria kohtaan.
Huomioinut aiemminkin. - Anonyymi00059
Anonyymi00058 kirjoitti:
Ikärasismia nuoria kohtaan.
Huomioinut aiemminkin.Miten lie vanhemmat kasvattaneet lapsensa niin siivottomiksi?
Siis ei tietenkään meidän lapset vaan naapurin kakarat.
Vai ovatko kasvattaneet kullunnuppujaan ensinkään? Anonyymi00056 kirjoitti:
Tuosta sinun orvokkitaulusta muistui mieleeni, kun maalasin valkovuokko-
taulun, mutta en kuolemakseni muista, kenellä se taulu nyt on.
Olin aloittanut joskus 80-luvun alussa öljymaalauskurssilla ja otin urakakseni
maalata 5 litran kuparipannun, jonka olin saanut mummoltani. Hän taas
oli saanut sen vanhemmiltaan häälahjaksi, koska mummolla ja vaarilla oli
ns, kestikievari ja siellä tarvittiin isoa kahvipannua.
En onnistunut varjostuksissa ja kuparin eri sävyissä, ohjaajalla oli aina
uutta korjauttamisen aihetta. Parantelisin työtä kotona ja seuraavalla
kerralla arvioitaisiin uudelleen.
Mutta minä tein päätöksen, että maalaan jotakin muuta sen pannun päälle.
Vetäisin koko kankaan ensin mustaksi. Sitten maalasin isoja valkovuokkoja.
Vihreät lehdet mustaa taustaa vasten eri vahvuisilla sävyillä.
Kun sitten viikon päästä tuli vuoroni näyttää mitä olen kuparipannulle
tehnyt, niin ohjaajalla oli suu auki ja silmät pyöreinä. kun huusi: - Mitä sinä
olet tehnyt?? - Sanoin, että hautasin sen pannun valkovuokkojen alle.
Se työ kelpasi ilman korjailuja.
/MdKMaalasin keväällä 2016 kuparipannusarjan. Ensimmäisen pannun nimi oli L2 hiushalkeama, olin näet toipilaana tuolilta putoamisesta, jolloin L2 selkänikama sai hiushalkeaman.
Maalasin sarjan , olin jo aijemminkin maalannut erilaisia kahvipannuja eri perstiivistä.
Tänään lubiinit ja kurtturuusut saivat eloa lisää, mutta vielä on kesken.
Kännykän piirto ohjelmalla kokeilen eri värien sopivuutta taulun yksityiskohtiin, se on erinomainen apu suunnitellessa. Otan taulusta valokuvan ja leikin piirto-ohjelmalla.
No, kivahan ulkona on istua ja maalata auringonpaisteessa. Muusana oli mieheni joka antoi positiivisia arvosteleluja, no, mikä sen kannustavampaa.
Orvokkitaulusta olen saanut taidepiireistä hyviä palautteita.
Tällainen puuhapäivä tänään.- Anonyymi00099
korpikirjailija kirjoitti:
Maalasin keväällä 2016 kuparipannusarjan. Ensimmäisen pannun nimi oli L2 hiushalkeama, olin näet toipilaana tuolilta putoamisesta, jolloin L2 selkänikama sai hiushalkeaman.
Maalasin sarjan , olin jo aijemminkin maalannut erilaisia kahvipannuja eri perstiivistä.
Tänään lubiinit ja kurtturuusut saivat eloa lisää, mutta vielä on kesken.
Kännykän piirto ohjelmalla kokeilen eri värien sopivuutta taulun yksityiskohtiin, se on erinomainen apu suunnitellessa. Otan taulusta valokuvan ja leikin piirto-ohjelmalla.
No, kivahan ulkona on istua ja maalata auringonpaisteessa. Muusana oli mieheni joka antoi positiivisia arvosteleluja, no, mikä sen kannustavampaa.
Orvokkitaulusta olen saanut taidepiireistä hyviä palautteita.
Tällainen puuhapäivä tänään.Okei.
- Anonyymi00049
Hienoja kirjoituksia. Poikkesin naapuripalstalta katsomaan mitä vanhempien väkeen kuuluu ja mukavalta näyttää elämäntarinoita lukiessa. Tsemppiä kesäpäiviin.
- Anonyymi00051
Tule mukaan kirjoittelemaan! :)
/MdK - Anonyymi00054
Anonyymi00051 kirjoitti:
Tule mukaan kirjoittelemaan! :)
/MdKHyvää torstaita!
Päivärutiinit ovat alkaneet sillä tavallisella aamulenkillä.
En ole pitkiin aikoihin tuntenut kehossani kipuja, mutta
aamulla menin kylki vääränä kylppäriin, Selkää juili. Kai
se johtui eilisen päivän rasituksesta, kun seisoin pitkän
aikaa hellan ääressä ja hikoilin. Mutta ajattelin, että
selkäkipuni ei aiheuta kuolemaa, joten ei mitään hätää!
Olen saanut uuden seinänaapurin, joka polttelee luhti-
käytävän varrella olevalla parvekkeellaan. Saan migreenin
heti, kun tunnen tupakan käryn. – Parin asunnon päässä
on toinen tupakoija, naishenkilö, joka on usein yöpaita-
sillaan parvekkeellaan, kun olen menossa lenkille.
Olen ajatellut, että on kauhea riippuvaisuus, kun ei ehdi
pukea vaatteita päälleen kun on vedettävä ensimmäiset
savut. Sisällä ei saa polttaa.
Nämä naapurit ovat varmaan ainoat tupakoivat asukkaat.
Tuo naisnaapuri on kuitenkin fiksu siinä mielessä, että kun
hän on saanut vaatteet päälleen, niin seuraavat tupakoinnit
ovat sitten ulkona, ulko-oven läheisyydessä. Neljännestä
kerroksesta ulos tupakalle on aamulenkki sekin, 😊
Nyt huomaa, että linnut vahtivat reviiriään ja varoittavat
toisiaan, kun lähistöllä on liikehdintää, mahdollisia pesä-
rosvoja. Luulin, että yksi kalalokki lentäisi päin, niin läheltä
liippasi, kauheasti kirkuen väisti kuitenkin viime tipassa.
Kun tulin takaisin, niin aamiaisen jälkeen jatkoin ruoka-
showta. - Järjestän yleensä ruoka-aineet siihen järjestyk-
seen kun niitä valmistusvaiheessa tarvitaan, niin kaikki
sujuu nopeasti.
Sitten siivoan jälkeni sitä mukaa kun kippoja tyhjenee,
niin ei ole kauheata selvittelyä tiskipöydällä.
Tiskipöydän alla on jätteiden lajitteluastiat, niitä on 6 kpl.
Lasit, metallit, patterit, sanomalehdet ym. pitää viedä
lajitteluhuoneeseen.
Hil-la mainitsi sekasotkusta heidän yhtiönsä lajittelu-
huoneessa. - Sama oli täälläkin vielä muutama vuosi sitten.
Kaikki eivät jaksaneet esim. litistellä suuria pahvilaatikoita
kun ostivat uusia tekniikkavälineitä. Joskus ei tahtonut
päästä ovea pitemmälle, kun oli isoja pahvilaatikoita koko
huone täynnä.
Sekasotkuun tuli muutos, kun saatiin oikein iso lajitteluhuone.
Se sisustettiin myös sitä ajatellen, että kaikki siirtolaiset eivät
osaa kieltä, vanhimmat saattavat olla lukutaidottomiakin.
Konttien yläpuolelle seinälle ripustettiin esineitä, jotka muistut-
tivat, mitä mihinkin konttiin heitettäisiin. Esim. metalli, väritön
lasi, värillinen lasi, lehdet, muovipakkaukset, pahvipakkaukset
(litistettyinä) jne.
Kun huone oli valmis, kutsuttiin asukkaat katsomaan ja saamaan
neuvoja, miten roskat lajitellaan. Hyvin on toiminut.
Huone on pysynyt siistinä, kunnes joku asukas vaihtuu uuteen,
jonka on totuttava talon tavoille.
Hil-la sanoi, ettei osaa piirtää, mutta sitähän ei tarvitse osata.
Nyt kehoitetaan maalaamaan niinkuin lapsi, käytetään värejä.
Itse olen enemmän ihastunut värien käyttöön.
Muistan kun poikani piirteli pienenä parivuotiaana autoja.
Eräänä päivänä tuli kirje siskolta, jonka mukana oli serkku-
pojalta kirje pojalle. Serkku oli piirtänyt ”auton”, kun tiesi
että ruotsinserkkukin piirtelee autoja. Hänen piirustuksensa
oli sellaista ”edestakaisin- suttausta”. Annoin kuvan pojalle
ja kerroin että serkku on piirtänyt auton, eikö olekin hieno.
Poika käänteli piirustusta ja sanoi sitten: - On hieno, mutta
sanoppa missä se auto on? 😊 Selitin, että se on varmaan
tuon ”pensaan takana”, eikä näy oikein selvästi.
Mitään järisyttävää ei täällä ole tapahtunut. Mutta kuulin
uutisissa, että Venezuelassa on isotkin talot maantasalla,
ilman sotaa. Ollaan kiitollisia, että maa jalkojen alla on vielä
tukevan tuntoista ja että meillä on vielä kaikki hyvin, jos
aletaan vertailla todelliseen hätään.
Yritetään löytää löytää ne pienet ilon aiheet, sillä niitä on
meillä jokaisella!
/MdK - Anonyymi00060
Anonyymi00054 kirjoitti:
Hyvää torstaita!
Päivärutiinit ovat alkaneet sillä tavallisella aamulenkillä.
En ole pitkiin aikoihin tuntenut kehossani kipuja, mutta
aamulla menin kylki vääränä kylppäriin, Selkää juili. Kai
se johtui eilisen päivän rasituksesta, kun seisoin pitkän
aikaa hellan ääressä ja hikoilin. Mutta ajattelin, että
selkäkipuni ei aiheuta kuolemaa, joten ei mitään hätää!
Olen saanut uuden seinänaapurin, joka polttelee luhti-
käytävän varrella olevalla parvekkeellaan. Saan migreenin
heti, kun tunnen tupakan käryn. – Parin asunnon päässä
on toinen tupakoija, naishenkilö, joka on usein yöpaita-
sillaan parvekkeellaan, kun olen menossa lenkille.
Olen ajatellut, että on kauhea riippuvaisuus, kun ei ehdi
pukea vaatteita päälleen kun on vedettävä ensimmäiset
savut. Sisällä ei saa polttaa.
Nämä naapurit ovat varmaan ainoat tupakoivat asukkaat.
Tuo naisnaapuri on kuitenkin fiksu siinä mielessä, että kun
hän on saanut vaatteet päälleen, niin seuraavat tupakoinnit
ovat sitten ulkona, ulko-oven läheisyydessä. Neljännestä
kerroksesta ulos tupakalle on aamulenkki sekin, 😊
Nyt huomaa, että linnut vahtivat reviiriään ja varoittavat
toisiaan, kun lähistöllä on liikehdintää, mahdollisia pesä-
rosvoja. Luulin, että yksi kalalokki lentäisi päin, niin läheltä
liippasi, kauheasti kirkuen väisti kuitenkin viime tipassa.
Kun tulin takaisin, niin aamiaisen jälkeen jatkoin ruoka-
showta. - Järjestän yleensä ruoka-aineet siihen järjestyk-
seen kun niitä valmistusvaiheessa tarvitaan, niin kaikki
sujuu nopeasti.
Sitten siivoan jälkeni sitä mukaa kun kippoja tyhjenee,
niin ei ole kauheata selvittelyä tiskipöydällä.
Tiskipöydän alla on jätteiden lajitteluastiat, niitä on 6 kpl.
Lasit, metallit, patterit, sanomalehdet ym. pitää viedä
lajitteluhuoneeseen.
Hil-la mainitsi sekasotkusta heidän yhtiönsä lajittelu-
huoneessa. - Sama oli täälläkin vielä muutama vuosi sitten.
Kaikki eivät jaksaneet esim. litistellä suuria pahvilaatikoita
kun ostivat uusia tekniikkavälineitä. Joskus ei tahtonut
päästä ovea pitemmälle, kun oli isoja pahvilaatikoita koko
huone täynnä.
Sekasotkuun tuli muutos, kun saatiin oikein iso lajitteluhuone.
Se sisustettiin myös sitä ajatellen, että kaikki siirtolaiset eivät
osaa kieltä, vanhimmat saattavat olla lukutaidottomiakin.
Konttien yläpuolelle seinälle ripustettiin esineitä, jotka muistut-
tivat, mitä mihinkin konttiin heitettäisiin. Esim. metalli, väritön
lasi, värillinen lasi, lehdet, muovipakkaukset, pahvipakkaukset
(litistettyinä) jne.
Kun huone oli valmis, kutsuttiin asukkaat katsomaan ja saamaan
neuvoja, miten roskat lajitellaan. Hyvin on toiminut.
Huone on pysynyt siistinä, kunnes joku asukas vaihtuu uuteen,
jonka on totuttava talon tavoille.
Hil-la sanoi, ettei osaa piirtää, mutta sitähän ei tarvitse osata.
Nyt kehoitetaan maalaamaan niinkuin lapsi, käytetään värejä.
Itse olen enemmän ihastunut värien käyttöön.
Muistan kun poikani piirteli pienenä parivuotiaana autoja.
Eräänä päivänä tuli kirje siskolta, jonka mukana oli serkku-
pojalta kirje pojalle. Serkku oli piirtänyt ”auton”, kun tiesi
että ruotsinserkkukin piirtelee autoja. Hänen piirustuksensa
oli sellaista ”edestakaisin- suttausta”. Annoin kuvan pojalle
ja kerroin että serkku on piirtänyt auton, eikö olekin hieno.
Poika käänteli piirustusta ja sanoi sitten: - On hieno, mutta
sanoppa missä se auto on? 😊 Selitin, että se on varmaan
tuon ”pensaan takana”, eikä näy oikein selvästi.
Mitään järisyttävää ei täällä ole tapahtunut. Mutta kuulin
uutisissa, että Venezuelassa on isotkin talot maantasalla,
ilman sotaa. Ollaan kiitollisia, että maa jalkojen alla on vielä
tukevan tuntoista ja että meillä on vielä kaikki hyvin, jos
aletaan vertailla todelliseen hätään.
Yritetään löytää löytää ne pienet ilon aiheet, sillä niitä on
meillä jokaisella!
/MdKViikon viimeinen arkipäivä/työpäivä.
Nukutti tosi hyvin. Vähäinenkin ”työnteko” päivän aikana
on näköjään paras unilääke. Nukuin niin hyvin, että unikiintiö
tuli täyteen aikaisin, kun ei tarvinnut ravata vessassa ja yrittää
nukahtaa uudestaan.
Päivä alkoi normaalilla aamulenkillä. On tulossa hellepäivä.
Viikonlopuksi on povailtu yli +30º. – Tämän päivän lenkillä
kiinnitin huomioni ihanaan varjopeliin suuren avoimen kentän,
metsän antamien varjojen ja kentällä olevien lehmuskujien
varjojen välillä. Lehmukset alkavat kukkia ja levittävvät tuok-
sua ympärilleen. Lehmuksen tuoksun tuntee erikoisen hyvin
aamulla aikaisin, kun kaste on vielä maassa.
Lenkiltä tultua pistäydyin vielä kaupassa ja täydensin varastoa
päivän ruokafinaalia varten. Kermaa, munia ja juustoraastetta
kuluu, samoin vihanneksia ja juureksia. Mutta maalissa ollaan
iltaan mennessä. - Ensi viikolla on muita kiireitä, mm pari silmä-
klinikkareissua ja veljen käväiseminen aamiaisella. Tulee tänne
suoraan laivalta, eikä sanonut menevänsä aamiaiselle, vaan
tekee välilaskun luonani. Sitten kiire sinne etelä-Euroopan
pätsiin!
Porkkana- ja perunateatteri odottaa. Täytyy vissiin nostaa tuo
tuuletin keittiön nurkkaan vispaamaan ilmaa, niin ei ole niin
tukala olo, kun uuni ja hella alkaa hehkuttaa lämpöä!
Terveiset täältä kulhojen, patojen ja pannujen joukosta. Tänään
olen maalissa!
/MdK Anonyymi00054 kirjoitti:
Hyvää torstaita!
Päivärutiinit ovat alkaneet sillä tavallisella aamulenkillä.
En ole pitkiin aikoihin tuntenut kehossani kipuja, mutta
aamulla menin kylki vääränä kylppäriin, Selkää juili. Kai
se johtui eilisen päivän rasituksesta, kun seisoin pitkän
aikaa hellan ääressä ja hikoilin. Mutta ajattelin, että
selkäkipuni ei aiheuta kuolemaa, joten ei mitään hätää!
Olen saanut uuden seinänaapurin, joka polttelee luhti-
käytävän varrella olevalla parvekkeellaan. Saan migreenin
heti, kun tunnen tupakan käryn. – Parin asunnon päässä
on toinen tupakoija, naishenkilö, joka on usein yöpaita-
sillaan parvekkeellaan, kun olen menossa lenkille.
Olen ajatellut, että on kauhea riippuvaisuus, kun ei ehdi
pukea vaatteita päälleen kun on vedettävä ensimmäiset
savut. Sisällä ei saa polttaa.
Nämä naapurit ovat varmaan ainoat tupakoivat asukkaat.
Tuo naisnaapuri on kuitenkin fiksu siinä mielessä, että kun
hän on saanut vaatteet päälleen, niin seuraavat tupakoinnit
ovat sitten ulkona, ulko-oven läheisyydessä. Neljännestä
kerroksesta ulos tupakalle on aamulenkki sekin, 😊
Nyt huomaa, että linnut vahtivat reviiriään ja varoittavat
toisiaan, kun lähistöllä on liikehdintää, mahdollisia pesä-
rosvoja. Luulin, että yksi kalalokki lentäisi päin, niin läheltä
liippasi, kauheasti kirkuen väisti kuitenkin viime tipassa.
Kun tulin takaisin, niin aamiaisen jälkeen jatkoin ruoka-
showta. - Järjestän yleensä ruoka-aineet siihen järjestyk-
seen kun niitä valmistusvaiheessa tarvitaan, niin kaikki
sujuu nopeasti.
Sitten siivoan jälkeni sitä mukaa kun kippoja tyhjenee,
niin ei ole kauheata selvittelyä tiskipöydällä.
Tiskipöydän alla on jätteiden lajitteluastiat, niitä on 6 kpl.
Lasit, metallit, patterit, sanomalehdet ym. pitää viedä
lajitteluhuoneeseen.
Hil-la mainitsi sekasotkusta heidän yhtiönsä lajittelu-
huoneessa. - Sama oli täälläkin vielä muutama vuosi sitten.
Kaikki eivät jaksaneet esim. litistellä suuria pahvilaatikoita
kun ostivat uusia tekniikkavälineitä. Joskus ei tahtonut
päästä ovea pitemmälle, kun oli isoja pahvilaatikoita koko
huone täynnä.
Sekasotkuun tuli muutos, kun saatiin oikein iso lajitteluhuone.
Se sisustettiin myös sitä ajatellen, että kaikki siirtolaiset eivät
osaa kieltä, vanhimmat saattavat olla lukutaidottomiakin.
Konttien yläpuolelle seinälle ripustettiin esineitä, jotka muistut-
tivat, mitä mihinkin konttiin heitettäisiin. Esim. metalli, väritön
lasi, värillinen lasi, lehdet, muovipakkaukset, pahvipakkaukset
(litistettyinä) jne.
Kun huone oli valmis, kutsuttiin asukkaat katsomaan ja saamaan
neuvoja, miten roskat lajitellaan. Hyvin on toiminut.
Huone on pysynyt siistinä, kunnes joku asukas vaihtuu uuteen,
jonka on totuttava talon tavoille.
Hil-la sanoi, ettei osaa piirtää, mutta sitähän ei tarvitse osata.
Nyt kehoitetaan maalaamaan niinkuin lapsi, käytetään värejä.
Itse olen enemmän ihastunut värien käyttöön.
Muistan kun poikani piirteli pienenä parivuotiaana autoja.
Eräänä päivänä tuli kirje siskolta, jonka mukana oli serkku-
pojalta kirje pojalle. Serkku oli piirtänyt ”auton”, kun tiesi
että ruotsinserkkukin piirtelee autoja. Hänen piirustuksensa
oli sellaista ”edestakaisin- suttausta”. Annoin kuvan pojalle
ja kerroin että serkku on piirtänyt auton, eikö olekin hieno.
Poika käänteli piirustusta ja sanoi sitten: - On hieno, mutta
sanoppa missä se auto on? 😊 Selitin, että se on varmaan
tuon ”pensaan takana”, eikä näy oikein selvästi.
Mitään järisyttävää ei täällä ole tapahtunut. Mutta kuulin
uutisissa, että Venezuelassa on isotkin talot maantasalla,
ilman sotaa. Ollaan kiitollisia, että maa jalkojen alla on vielä
tukevan tuntoista ja että meillä on vielä kaikki hyvin, jos
aletaan vertailla todelliseen hätään.
Yritetään löytää löytää ne pienet ilon aiheet, sillä niitä on
meillä jokaisella!
/MdKUusi päivä, uudet kujeet, perjantaihan se on ja viikonloppu edessä.
Kaupalle lähden, viikko onkin vierähtänyt edellisestä käynnistä, kiitollinen pakastimen mahdollisuuksista.
Tänä aamuna puhuttiin radion aamussa koulukiusaamisesta ja nuorten pahoinvoinnista.
Vuosia jatkunut kiusaaminen on jäänyt vaille huomiota ja se jatkuu aina vaan.
Aivan pelottava ajatus, että alakouluun menevät joutuvat ympäristöön missä näkevät toisten kiusaamista, jopa väkivaltaa.
Kotona on kasvatuksen alkua annettu ja toivo siitä, että koulu jatkaa, kuitenkin piankin voidaan huomata, että näin ei ole.
Pelkoa kouluun menoa kohtaan ei saisi olla, mutta ikävä kyllä näin on huomattu tapahtuvan, vanhemmat oat huolissaan ja tehneet valituksia.
Opettajat ovat joissakin kouluissa neuvottomia, nuoret osaavat salata asioita pelon edessä ja näin nämä jäävät ilman huomiointia.
Vakavasta asiasta on kyse ja aina on huomattava sekin, että pieni määrä näitä kiusaajia on, mutta pelko lietsoo asian jatkumista.
Ketään syyllistämättä on todettava, että väkivalta on kaduillakin lisääntynyt ja vanhatkaan eivät uskalla liikkua syrjäkaduilla, esimerkki vaikuttaa niin hyvässä kuin pahassakin.
Aivan kamala tuo Venetsiankin maanjäristys, luonto näyttää mahtinsa, se on asia, mitä ei rahalla ei vallalla poisteta.
Näyttöä ihmisen pienuudesta, kun luonto näyttää mahtinsa.
Onneksi auttamishalua löytyy, mutta joidenkin kohdalle ei apu ylety, surua moneen kotiin.
Tuo kierrätys on meillä laatikoiden varassa, pieni 30 taloutta ei suurempia tarvitse ja jos oikein opitaan täyttämään astiat.
Eipä kyttäämistä tarvita, kun huomaa nämä virheet, kun pahvilaatikot on sekajätteessä ja päinvastoin, sokea on jos ei tätä huomaa.
Kyltit selkeästi näyttää mihin mikin kuuluu, mutta lukemisen taito on joillakin erittäin huono, vaikka jo itsenäisiä nuoria aikuisia ovatkin.
Eihän voi yksin nuoria osoitella, kyllä vanhoistakin löytyy mistään välittämättömiä, mutta oman taloni vanhukset tunnen.
En osaa tietotekniikkaa maaluksien apuna käyttää, en vihjeitäkään ottaa, maalasin vain oman itseni taidoin ja valot ja varjot aina pielessä, opettaja yritti korjailla ja opastaa, no se riitti minkä sain pohjalle syntymään, ei mitään taiteilija ainesta tällä mummolla, mutta yritetty on sekin mahdollisuus.
Eipähän harmita, etten edes yrittänyt.
Kauppa alkaa kutsumaan, kohta mummo taivaltaa kärri perässään (hyvä keksintö sekin) ja kasaa kärriin tarvittavat ja kotiin muita asioita miettimään, ehkä jotain tekemistäkin vielä tälle päivälle löytyy.
Hyvää ja kaunista päivää, täällä aurinko paistaa.- Anonyymi00061
Hil-la kirjoitti:
Uusi päivä, uudet kujeet, perjantaihan se on ja viikonloppu edessä.
Kaupalle lähden, viikko onkin vierähtänyt edellisestä käynnistä, kiitollinen pakastimen mahdollisuuksista.
Tänä aamuna puhuttiin radion aamussa koulukiusaamisesta ja nuorten pahoinvoinnista.
Vuosia jatkunut kiusaaminen on jäänyt vaille huomiota ja se jatkuu aina vaan.
Aivan pelottava ajatus, että alakouluun menevät joutuvat ympäristöön missä näkevät toisten kiusaamista, jopa väkivaltaa.
Kotona on kasvatuksen alkua annettu ja toivo siitä, että koulu jatkaa, kuitenkin piankin voidaan huomata, että näin ei ole.
Pelkoa kouluun menoa kohtaan ei saisi olla, mutta ikävä kyllä näin on huomattu tapahtuvan, vanhemmat oat huolissaan ja tehneet valituksia.
Opettajat ovat joissakin kouluissa neuvottomia, nuoret osaavat salata asioita pelon edessä ja näin nämä jäävät ilman huomiointia.
Vakavasta asiasta on kyse ja aina on huomattava sekin, että pieni määrä näitä kiusaajia on, mutta pelko lietsoo asian jatkumista.
Ketään syyllistämättä on todettava, että väkivalta on kaduillakin lisääntynyt ja vanhatkaan eivät uskalla liikkua syrjäkaduilla, esimerkki vaikuttaa niin hyvässä kuin pahassakin.
Aivan kamala tuo Venetsiankin maanjäristys, luonto näyttää mahtinsa, se on asia, mitä ei rahalla ei vallalla poisteta.
Näyttöä ihmisen pienuudesta, kun luonto näyttää mahtinsa.
Onneksi auttamishalua löytyy, mutta joidenkin kohdalle ei apu ylety, surua moneen kotiin.
Tuo kierrätys on meillä laatikoiden varassa, pieni 30 taloutta ei suurempia tarvitse ja jos oikein opitaan täyttämään astiat.
Eipä kyttäämistä tarvita, kun huomaa nämä virheet, kun pahvilaatikot on sekajätteessä ja päinvastoin, sokea on jos ei tätä huomaa.
Kyltit selkeästi näyttää mihin mikin kuuluu, mutta lukemisen taito on joillakin erittäin huono, vaikka jo itsenäisiä nuoria aikuisia ovatkin.
Eihän voi yksin nuoria osoitella, kyllä vanhoistakin löytyy mistään välittämättömiä, mutta oman taloni vanhukset tunnen.
En osaa tietotekniikkaa maaluksien apuna käyttää, en vihjeitäkään ottaa, maalasin vain oman itseni taidoin ja valot ja varjot aina pielessä, opettaja yritti korjailla ja opastaa, no se riitti minkä sain pohjalle syntymään, ei mitään taiteilija ainesta tällä mummolla, mutta yritetty on sekin mahdollisuus.
Eipähän harmita, etten edes yrittänyt.
Kauppa alkaa kutsumaan, kohta mummo taivaltaa kärri perässään (hyvä keksintö sekin) ja kasaa kärriin tarvittavat ja kotiin muita asioita miettimään, ehkä jotain tekemistäkin vielä tälle päivälle löytyy.
Hyvää ja kaunista päivää, täällä aurinko paistaa.Hil-la! Odottelin avaustasi, mutta huomasin sitten, että olen herännyt
tuntia aikaisemmin ja ehtinyt tehdä lenkin, käydä kaupassa, syönyt
aamiaisen... Aiheellista tuo silmäklinikalla käynti, kun ei enää kellon
viisareita erota! - Hyvää viikonloppua!
/MdK Hil-la kirjoitti:
Uusi päivä, uudet kujeet, perjantaihan se on ja viikonloppu edessä.
Kaupalle lähden, viikko onkin vierähtänyt edellisestä käynnistä, kiitollinen pakastimen mahdollisuuksista.
Tänä aamuna puhuttiin radion aamussa koulukiusaamisesta ja nuorten pahoinvoinnista.
Vuosia jatkunut kiusaaminen on jäänyt vaille huomiota ja se jatkuu aina vaan.
Aivan pelottava ajatus, että alakouluun menevät joutuvat ympäristöön missä näkevät toisten kiusaamista, jopa väkivaltaa.
Kotona on kasvatuksen alkua annettu ja toivo siitä, että koulu jatkaa, kuitenkin piankin voidaan huomata, että näin ei ole.
Pelkoa kouluun menoa kohtaan ei saisi olla, mutta ikävä kyllä näin on huomattu tapahtuvan, vanhemmat oat huolissaan ja tehneet valituksia.
Opettajat ovat joissakin kouluissa neuvottomia, nuoret osaavat salata asioita pelon edessä ja näin nämä jäävät ilman huomiointia.
Vakavasta asiasta on kyse ja aina on huomattava sekin, että pieni määrä näitä kiusaajia on, mutta pelko lietsoo asian jatkumista.
Ketään syyllistämättä on todettava, että väkivalta on kaduillakin lisääntynyt ja vanhatkaan eivät uskalla liikkua syrjäkaduilla, esimerkki vaikuttaa niin hyvässä kuin pahassakin.
Aivan kamala tuo Venetsiankin maanjäristys, luonto näyttää mahtinsa, se on asia, mitä ei rahalla ei vallalla poisteta.
Näyttöä ihmisen pienuudesta, kun luonto näyttää mahtinsa.
Onneksi auttamishalua löytyy, mutta joidenkin kohdalle ei apu ylety, surua moneen kotiin.
Tuo kierrätys on meillä laatikoiden varassa, pieni 30 taloutta ei suurempia tarvitse ja jos oikein opitaan täyttämään astiat.
Eipä kyttäämistä tarvita, kun huomaa nämä virheet, kun pahvilaatikot on sekajätteessä ja päinvastoin, sokea on jos ei tätä huomaa.
Kyltit selkeästi näyttää mihin mikin kuuluu, mutta lukemisen taito on joillakin erittäin huono, vaikka jo itsenäisiä nuoria aikuisia ovatkin.
Eihän voi yksin nuoria osoitella, kyllä vanhoistakin löytyy mistään välittämättömiä, mutta oman taloni vanhukset tunnen.
En osaa tietotekniikkaa maaluksien apuna käyttää, en vihjeitäkään ottaa, maalasin vain oman itseni taidoin ja valot ja varjot aina pielessä, opettaja yritti korjailla ja opastaa, no se riitti minkä sain pohjalle syntymään, ei mitään taiteilija ainesta tällä mummolla, mutta yritetty on sekin mahdollisuus.
Eipähän harmita, etten edes yrittänyt.
Kauppa alkaa kutsumaan, kohta mummo taivaltaa kärri perässään (hyvä keksintö sekin) ja kasaa kärriin tarvittavat ja kotiin muita asioita miettimään, ehkä jotain tekemistäkin vielä tälle päivälle löytyy.
Hyvää ja kaunista päivää, täällä aurinko paistaa.Päivä jo pitkällä korvessakin, pitää ottaa imuri käteen jahka tästä nousen.
Herätys tuli kun porakone pärähti naapurin seinään. No, pian ovikello soi ja sisään astui palovaroittimien asentaja.
Pahoitteli, että kiinteistövälitys ei ollut lähettänyt osakkaille tietoa palohälyttimien vaihdosta.
Perjantai, josko saisin itseäni niskasta kiinni ja ripsuaisin paikkoja ja asetteleisin vihdoin näyttelystä palannee taulut paikoilleen. Orvokkitaulu liittyy myös takkahuoneen komistukseksi.
Pyykkiäkin pitäisu pestä. Kai on käytävä kaupassa ostamassa energiajuomaa.
No, jospa tämä tästä.korpikirjailija kirjoitti:
Päivä jo pitkällä korvessakin, pitää ottaa imuri käteen jahka tästä nousen.
Herätys tuli kun porakone pärähti naapurin seinään. No, pian ovikello soi ja sisään astui palovaroittimien asentaja.
Pahoitteli, että kiinteistövälitys ei ollut lähettänyt osakkaille tietoa palohälyttimien vaihdosta.
Perjantai, josko saisin itseäni niskasta kiinni ja ripsuaisin paikkoja ja asetteleisin vihdoin näyttelystä palannee taulut paikoilleen. Orvokkitaulu liittyy myös takkahuoneen komistukseksi.
Pyykkiäkin pitäisu pestä. Kai on käytävä kaupassa ostamassa energiajuomaa.
No, jospa tämä tästä.Taas on päästy lauantaihin ja viikko täyttyy, mihin tämä aika rientää, aina vaan tuntuu kuin viikonlopuissa oltaisiin.
Kuuntelen lauantaiaamuisin onnittelukonserttia, tuttuja vanhoja kappaleita aika usein soitellaan, näin myös vanhat artistit mieleen tulee ja Reijo Taipale yksi tykätyimmistä laulajista minun mieltä ilahduttaa.
Harvoin nykymusiikkia tässä ohjelmassa soitetaan, varmaan siksikin, että onniteltava ovat vanhoja enimmäkseen.
Sanoista saa selvän ja sävelet soivat loppuun asti, nautittavaa.
Kaupassa eilen tuli taas ajatus siitä, miten meillä vanhoilla ei enää ole kiirettä mihinkään ja sen huomaa kassajonoissakin, hitauden ymmärtää, mutta kun ei pienintäkään aikomusta toimia niin, että ei turhaa tukoksi jäisi.
Jopa jutustelemaan jäädään toisen asiakkaan kanssa kassajonossa, hyvin ymmärtää kiukustuneet katseet heiltä joilla kiire jonnekin.
Minulla on tapa nostella tavarat takaisin kärriin ja siirtyä penkille kassia täyttämään, itsellekin mukavampi, kun saa kassin oikeintäytettyä.
Näin se unohtuu vanhoiltakin ajatus siitä, miten voisi pyrkiä olemaan niin, että ei tuhottomasti aikaa toisilta viedä, oikeus on tietenkin rauhassa toimia, mutta pienelle keinoin voisi sujuvuutta lisätä, se on sitä toisten huomioon ottamista.
Onhan meitä monen laiseen lähtöön ja vanhanakin voi olla huomaamattomuutta kanssaihmisiä kohtaan.
Taas radio kertoili ongelmasta nuorien keskuudessa, mielenterveyteen johtavat videot, joita lähetellään toisille, ehkä juurikin hieman syrjäytyneen kohdalla.
Itsemurhaan johtavia videoita ja sen tapaista ja moni on näiden voimin rohkeutta saanut ja pyrkinyt toteuttamaan asian.
Vanhemmilla kova huoli ja jos kauempana opiskelee, kodin käsikään ei aina apuun yllä.
Näitä kertoili 18 vuotias nuori aikuinen, yksin ajatuksineen, voi olla syy ettei jaksa selvitä.
Näitä ongelmia ja harmeja paljon nykyisenä aikana esiin tulee, lakeja laaditaan, mutta näihin asioihin ei riitä huomiota paljonkaan.
Jotain on yhteiskunnassa pielessä?
Päätöksiä tekevienkään osa ei helppo ole.
Minun päätökset hyvät tai huonot, on omalla kontollani, jos sotken asiat, on ne selvitettäväkin ja aika usein sormi suuhun menee, mutta selvinnyt olen tähän päivään.
Puuhailut olisi nytkin aloitettava ja tyytyväisyys mieleen saada.
Hitaasti touhuten paras tulos syntyy, istahdan lepäämään, kun voimat ehtyvät ja taas jaksaa, lopputulos palkitsee.
Iloa päiväänne!- Anonyymi00062
Hil-la kirjoitti:
Taas on päästy lauantaihin ja viikko täyttyy, mihin tämä aika rientää, aina vaan tuntuu kuin viikonlopuissa oltaisiin.
Kuuntelen lauantaiaamuisin onnittelukonserttia, tuttuja vanhoja kappaleita aika usein soitellaan, näin myös vanhat artistit mieleen tulee ja Reijo Taipale yksi tykätyimmistä laulajista minun mieltä ilahduttaa.
Harvoin nykymusiikkia tässä ohjelmassa soitetaan, varmaan siksikin, että onniteltava ovat vanhoja enimmäkseen.
Sanoista saa selvän ja sävelet soivat loppuun asti, nautittavaa.
Kaupassa eilen tuli taas ajatus siitä, miten meillä vanhoilla ei enää ole kiirettä mihinkään ja sen huomaa kassajonoissakin, hitauden ymmärtää, mutta kun ei pienintäkään aikomusta toimia niin, että ei turhaa tukoksi jäisi.
Jopa jutustelemaan jäädään toisen asiakkaan kanssa kassajonossa, hyvin ymmärtää kiukustuneet katseet heiltä joilla kiire jonnekin.
Minulla on tapa nostella tavarat takaisin kärriin ja siirtyä penkille kassia täyttämään, itsellekin mukavampi, kun saa kassin oikeintäytettyä.
Näin se unohtuu vanhoiltakin ajatus siitä, miten voisi pyrkiä olemaan niin, että ei tuhottomasti aikaa toisilta viedä, oikeus on tietenkin rauhassa toimia, mutta pienelle keinoin voisi sujuvuutta lisätä, se on sitä toisten huomioon ottamista.
Onhan meitä monen laiseen lähtöön ja vanhanakin voi olla huomaamattomuutta kanssaihmisiä kohtaan.
Taas radio kertoili ongelmasta nuorien keskuudessa, mielenterveyteen johtavat videot, joita lähetellään toisille, ehkä juurikin hieman syrjäytyneen kohdalla.
Itsemurhaan johtavia videoita ja sen tapaista ja moni on näiden voimin rohkeutta saanut ja pyrkinyt toteuttamaan asian.
Vanhemmilla kova huoli ja jos kauempana opiskelee, kodin käsikään ei aina apuun yllä.
Näitä kertoili 18 vuotias nuori aikuinen, yksin ajatuksineen, voi olla syy ettei jaksa selvitä.
Näitä ongelmia ja harmeja paljon nykyisenä aikana esiin tulee, lakeja laaditaan, mutta näihin asioihin ei riitä huomiota paljonkaan.
Jotain on yhteiskunnassa pielessä?
Päätöksiä tekevienkään osa ei helppo ole.
Minun päätökset hyvät tai huonot, on omalla kontollani, jos sotken asiat, on ne selvitettäväkin ja aika usein sormi suuhun menee, mutta selvinnyt olen tähän päivään.
Puuhailut olisi nytkin aloitettava ja tyytyväisyys mieleen saada.
Hitaasti touhuten paras tulos syntyy, istahdan lepäämään, kun voimat ehtyvät ja taas jaksaa, lopputulos palkitsee.
Iloa päiväänne!Lauantai jälleen. On tulossa tänne se Euroopan helle. Meidän seuduille
luvattu + 30-35 astetta. Kyllä tarkenee! Muistetaan tämä puolen vuoden
päästä jos hytistään pakkasessa.
Tavoilleni uskollisena ”ponkaisin” kierittelymenetelmällä sängystä ylös ja
lähdin lenkille. Lehmukset alkavat kukkia ja siellä täällä ovat jo aukaisseet
tuoksuvat kukkasensa. Lokinpoikaset ovat nyt koulutusvaiheessa maan
tasalla. Niin pian kun lähestyin pesimisaluetta, alkoi kuulua vanhempien
varoituskirkumiset. Pokaset, pari kappaletta, tepastelivat asfaltilla ja
yrittivät ymmärtää, mikä vaara heitä uhkasi.
Asuntoni olen pimentänyt niin tarkkaan, että saan pitää valot päällä, jos teen
tarkempaa työtä. Nyt varsinkin, kun pöytäkone tilttaa ja särmi meni mustaksi.
Yritän opetella käyttämään läppäriä, jossa on monta niksiä jotka olen jo unoh-
tanut miten ne toimivat.
Viesti jää vähän lyhyemmäksi, kun yritän ehtiä musiikkiristikon ratkomiseen
pojan ja miniäni kanssa. (Tässä nyt huomaan mm että joka rivi haluaa alkaa
isolla kirjaimella, mutta en enää muista temppua miten voin sen estää.)
Hilla kirjoitti vanhusten hitaudesta, joka saattaa häiritä nuoria ja vikkeliä, jotka
polkevat paikallaan muutama kapine kädessään, kun edellä on huononäköinen
vanhus, joka penkoo lompakkoansa löytääkseen oikean maksukortin. Ärtymys
jonossa lisääntyy.
Olen tämän kokenut omissa nahoissani, vaikka normaalisti olen vielä(kin) vikkelä.
Olin juuri muuttanut Suomesta takaisin ja tehnyt ostokset tuolla alakerran ruoka-
Myymälässä. Oli kassalla maksun aika, mutta Nordea-korttini koodi ei kelvannut
kassa-aparaatille. Yritin uudestaan. Sama juttu. Ajattelin, että olen ottanut väärän
Nordea-kortin mukaani, minulla oli sekä ruotsalaisen että suomalaisen Nordean
kortit. Neuvottelin kassan kanssa, että jätän ostokset siihen ja käväisen hakemassa
toisen kortin asunnostani. -
Silloin tuli nuori mies esille kassajonosta ja tarjoutui maksamaan ostokseni!
Sanoin hänelle, että nämä eivät ole muutaman kympin ostokset, niihin menee
muutamia satasia. Mutta se ei haitannut. Sain hänen tilinumeronsa ja laitoin
summan heti asunnolle päästyä hänen tililleen.
Tällaista en ole ikinä kokenut, tuskinpa kovin moni muukaan.
Ehkäpä tuo nuori mies eläytyi tilanteeseen ja ajatteli että voisi
olla oma mummoni.
Lämmintä viikonloppua kaikille!
/MdK Anonyymi00062 kirjoitti:
Lauantai jälleen. On tulossa tänne se Euroopan helle. Meidän seuduille
luvattu 30-35 astetta. Kyllä tarkenee! Muistetaan tämä puolen vuoden
päästä jos hytistään pakkasessa.
Tavoilleni uskollisena ”ponkaisin” kierittelymenetelmällä sängystä ylös ja
lähdin lenkille. Lehmukset alkavat kukkia ja siellä täällä ovat jo aukaisseet
tuoksuvat kukkasensa. Lokinpoikaset ovat nyt koulutusvaiheessa maan
tasalla. Niin pian kun lähestyin pesimisaluetta, alkoi kuulua vanhempien
varoituskirkumiset. Pokaset, pari kappaletta, tepastelivat asfaltilla ja
yrittivät ymmärtää, mikä vaara heitä uhkasi.
Asuntoni olen pimentänyt niin tarkkaan, että saan pitää valot päällä, jos teen
tarkempaa työtä. Nyt varsinkin, kun pöytäkone tilttaa ja särmi meni mustaksi.
Yritän opetella käyttämään läppäriä, jossa on monta niksiä jotka olen jo unoh-
tanut miten ne toimivat.
Viesti jää vähän lyhyemmäksi, kun yritän ehtiä musiikkiristikon ratkomiseen
pojan ja miniäni kanssa. (Tässä nyt huomaan mm että joka rivi haluaa alkaa
isolla kirjaimella, mutta en enää muista temppua miten voin sen estää.)
Hilla kirjoitti vanhusten hitaudesta, joka saattaa häiritä nuoria ja vikkeliä, jotka
polkevat paikallaan muutama kapine kädessään, kun edellä on huononäköinen
vanhus, joka penkoo lompakkoansa löytääkseen oikean maksukortin. Ärtymys
jonossa lisääntyy.
Olen tämän kokenut omissa nahoissani, vaikka normaalisti olen vielä(kin) vikkelä.
Olin juuri muuttanut Suomesta takaisin ja tehnyt ostokset tuolla alakerran ruoka-
Myymälässä. Oli kassalla maksun aika, mutta Nordea-korttini koodi ei kelvannut
kassa-aparaatille. Yritin uudestaan. Sama juttu. Ajattelin, että olen ottanut väärän
Nordea-kortin mukaani, minulla oli sekä ruotsalaisen että suomalaisen Nordean
kortit. Neuvottelin kassan kanssa, että jätän ostokset siihen ja käväisen hakemassa
toisen kortin asunnostani. -
Silloin tuli nuori mies esille kassajonosta ja tarjoutui maksamaan ostokseni!
Sanoin hänelle, että nämä eivät ole muutaman kympin ostokset, niihin menee
muutamia satasia. Mutta se ei haitannut. Sain hänen tilinumeronsa ja laitoin
summan heti asunnolle päästyä hänen tililleen.
Tällaista en ole ikinä kokenut, tuskinpa kovin moni muukaan.
Ehkäpä tuo nuori mies eläytyi tilanteeseen ja ajatteli että voisi
olla oma mummoni.
Lämmintä viikonloppua kaikille!
/MdKHuomenta, tänä aamuna nukuin pitkään, tapanani on mennä kurkkaamaan parvekkeelle aamuisin ennen kahvin keittoon rupeamista, niin tänäkin aamuna.
Piti istahtaa ja kuunnella hiljaisuutta mikä kaupungin yllä oli, ei autoja, ei ihmisiä, enpä muista yhtä hiljaista sunnuntaiaamua nähneeni.
No lyhyeksi jäi hetki, sairaanhoitaja ajoi autonsa pihaan ja talon vanhin asukas sai hoitonsa.
Miten hyvältä tuntuikaan täydellinen hiljaisuus, vaikka en ole häiriintynyt juuri mistään muutenkaan, kai näin täydellinen rauha hämmästytti.
Tuli mieleen , että siellä ruuhka suomessa keskellä kaupunkia ei tätä voi kokea ja ymmärrän ihmisiä joille tämä hiljaisuus on ihana kokemus.
No kahvitkin on juotu ja Mirja Pyykön seurassa tovi vierähti, lintujen laulusta juttelivat.
Kohtahan varmaan ei lintujen laulukaan kuule, kun kertovat kuulon vanhemmiten menevän, no minulla jatkuva sirinä korvissa, ei täyttä hiljaisuutta siltä osin koskaan.
Jossakin ketjussa lukaisin miten me Mdk ja minä kaksin keskustellaan ja ei meidän kirjoituksia jaksa lukea, mikä onkaan se hyvä mitä sanotaan "ei pakko" olekaan, voi yli hypätä.
Eihän mitään ihmeellistä jääkään kokematta, eihän tämä tavanomainen oman elämän kokeminen mitään ahaa elämyksiä anna, mutta itselleni on juttelua jonkun kanssa, vaikka nimimerkin ja sillä tapaa aivojani rasitan, että jotain pohtimista päivän viettoon.
MdK jutut muuten mukaansa tempaa ja hän värittää kertomansa ja niinpä on mukava mukana elää.
Minua taas ei ikävillä viesteillä pois saa, lähden, kun se aika täyttyy, ehkä jo ennen rajan ylitystä, malttakaa ja hyppikää yli, selkeä on otsikko.
Harmissani toki olen monen mukavan kirjoittajan poistumista, mutta mahdollista ei ole ketään mukaan pakottaa, joten tähän on tyydyttävä.
Korpikirjailija oman elämänsä, mökkinsä ja harrastusten voimin erinäkemyksiä mukaan tuo, mikä rikastuttaa ketjua,.
Palomakin varmaan kohta tulee kertomaan, miten helteestä selvisi, nythän hellettä povataan meillekin.
Radiosta taustalla kuuluu haikeaa viestiä rakkaudesta, niinpä niin, sekin aika on eletty ja koettu, nyt vain muistoissa voi elää.
On muuten ihana asia, että muistot pystyy muistamaan ja niiden avulla elämän nautittavaksi saada, muistoissa kaikki kultaantuu ja elämä menneessä vain hyviä asioita tuo mieleen.
Miten rikas elämän kirjo onkaan, nuorena unelmoitiin, haaveiltiin, nyt vanhana sitten muistot elämän sulostuttaa.
Ehkä tulee ajatusta, että jotain olisi toisin voinut olla, mutta kuitenkin vahvana ajatus, päivääkään en vaihtaisi pois.
Voi sentään, tuli kuin erokirje, sitä tämä ei ole, huomenna jos elämä on niin ajatellut taas täällä sekoilen, kestäkää;)
Rauhaisaa pyhäpäivää ja iloiten se eläkää. (toivomus)- Anonyymi00063
Hil-la kirjoitti:
Huomenta, tänä aamuna nukuin pitkään, tapanani on mennä kurkkaamaan parvekkeelle aamuisin ennen kahvin keittoon rupeamista, niin tänäkin aamuna.
Piti istahtaa ja kuunnella hiljaisuutta mikä kaupungin yllä oli, ei autoja, ei ihmisiä, enpä muista yhtä hiljaista sunnuntaiaamua nähneeni.
No lyhyeksi jäi hetki, sairaanhoitaja ajoi autonsa pihaan ja talon vanhin asukas sai hoitonsa.
Miten hyvältä tuntuikaan täydellinen hiljaisuus, vaikka en ole häiriintynyt juuri mistään muutenkaan, kai näin täydellinen rauha hämmästytti.
Tuli mieleen , että siellä ruuhka suomessa keskellä kaupunkia ei tätä voi kokea ja ymmärrän ihmisiä joille tämä hiljaisuus on ihana kokemus.
No kahvitkin on juotu ja Mirja Pyykön seurassa tovi vierähti, lintujen laulusta juttelivat.
Kohtahan varmaan ei lintujen laulukaan kuule, kun kertovat kuulon vanhemmiten menevän, no minulla jatkuva sirinä korvissa, ei täyttä hiljaisuutta siltä osin koskaan.
Jossakin ketjussa lukaisin miten me Mdk ja minä kaksin keskustellaan ja ei meidän kirjoituksia jaksa lukea, mikä onkaan se hyvä mitä sanotaan "ei pakko" olekaan, voi yli hypätä.
Eihän mitään ihmeellistä jääkään kokematta, eihän tämä tavanomainen oman elämän kokeminen mitään ahaa elämyksiä anna, mutta itselleni on juttelua jonkun kanssa, vaikka nimimerkin ja sillä tapaa aivojani rasitan, että jotain pohtimista päivän viettoon.
MdK jutut muuten mukaansa tempaa ja hän värittää kertomansa ja niinpä on mukava mukana elää.
Minua taas ei ikävillä viesteillä pois saa, lähden, kun se aika täyttyy, ehkä jo ennen rajan ylitystä, malttakaa ja hyppikää yli, selkeä on otsikko.
Harmissani toki olen monen mukavan kirjoittajan poistumista, mutta mahdollista ei ole ketään mukaan pakottaa, joten tähän on tyydyttävä.
Korpikirjailija oman elämänsä, mökkinsä ja harrastusten voimin erinäkemyksiä mukaan tuo, mikä rikastuttaa ketjua,.
Palomakin varmaan kohta tulee kertomaan, miten helteestä selvisi, nythän hellettä povataan meillekin.
Radiosta taustalla kuuluu haikeaa viestiä rakkaudesta, niinpä niin, sekin aika on eletty ja koettu, nyt vain muistoissa voi elää.
On muuten ihana asia, että muistot pystyy muistamaan ja niiden avulla elämän nautittavaksi saada, muistoissa kaikki kultaantuu ja elämä menneessä vain hyviä asioita tuo mieleen.
Miten rikas elämän kirjo onkaan, nuorena unelmoitiin, haaveiltiin, nyt vanhana sitten muistot elämän sulostuttaa.
Ehkä tulee ajatusta, että jotain olisi toisin voinut olla, mutta kuitenkin vahvana ajatus, päivääkään en vaihtaisi pois.
Voi sentään, tuli kuin erokirje, sitä tämä ei ole, huomenna jos elämä on niin ajatellut taas täällä sekoilen, kestäkää;)
Rauhaisaa pyhäpäivää ja iloiten se eläkää. (toivomus)Hyvää sunnuntaita!
Eilen oli tosi helteistä, itse en tietänyt siitä mitään, kun olin
ollut lenkillä aikaisin, ennenkuin aurinko alkoi oikein porottaa.
Olin eristänyt ikkunat täydellisesti auringolta ja tuuletin oli
käynnissä koko päivän. Ennätyksiä lyötiin etelä-Ruotsissa, esim.
Malmössä -+35,1. Itärannikolla on myös tunnetusti lämmintä,
kun helleaalto iskee.
Täksi päiväksi on povattu ”vaivaiset” +23 ja ehkä vesisadetta.
Ei haittaa.
Vaikka on sunnuntai, niin aloitin valmisteluilla, että selviän alku-
viikosta, kun ei ikinä tiedä miltä tuntuu silmäklinikalla käynnin
jälkeen ja vieraskin siinä pistäytyy ohimarssilla. Ja taas keski-
viikkona toisen silmän käsittely.
Niinpä aloitin lakananvaihdolla, lakanapyykki koneeseen ja se
tietysti käyntiin. Lakananvaihto sen takia, että silmäpistokset
ovat ”leikkaus” ja leikkauksen jälkeen on petin oltava puhdas
ja muutenkin hygienian kanssa oltava tarkkana.
Seuraavaksi tekemään aamiaista ja sämpylätaikinaa. Sämpylä-
taikinan teossa ei kauan nokka tohise, kun kaikki tarvikkeet oli
valmiina odottamassa, raastoin vaan ison porkkanan ja nyt on
taikina kohoamassa. Kohta se on pellillä ja odottaa uuniin pääsyä.
Käytän energiani aamupäivällä kun olen virkeä ja voimissani.
Iltapäivät menee lorviessa, jos ei ole jotakin erikoista, mitä on
pakko tehdä. Tylsistymisen merkkejä ajankulussa en ole vielä
havainnut.
Olen samaa mieltä Hil-lan kanssa siitä että kirjoittelemme niin
kauan kuin haluamme ja lopetamme sitten, kun siltä tuntuu.
Tällä hetkellä kirjoittelumme on julkista chattailua, mutta eihän
meillä ole mitään valtakunnan salaisuuksia suojeltavana.
Korpikirjailija on mukana ja hänenkin harrastuksiinsa in mielen-
kiintoa. Paloman matkakertomusta odotamme innolla.
Jos on tylsä lukea, niin sanoisin, että ihmisellä on aina kaksi
vaihtoehtoa. Tässäkin tapauksessa joko lukea tai sitten ei.
Kun lukee palstoja, niin tuotanto ei näytä kovin paljon laaduk-
kaammalta muualla, olipa viestit lyhyitä tai pitkiä. Joten
arvosteluille ei kannata antaa suurta ja rajoittavaa arvoa.
Minun tekstini jää "valitettavasti" nyt lyhyeksi sen takia, että
kirjoitan läppärillä, mutta varttokaas, kun pääsen jyvälle tämän
käsittelyssä, niin jo rupee lyyti kirjoittamaan!
Sitä odotellessa: keksitään hyviä keinoja helteen lievittämiseksi!
Heippa!
/MdK Anonyymi00063 kirjoitti:
Hyvää sunnuntaita!
Eilen oli tosi helteistä, itse en tietänyt siitä mitään, kun olin
ollut lenkillä aikaisin, ennenkuin aurinko alkoi oikein porottaa.
Olin eristänyt ikkunat täydellisesti auringolta ja tuuletin oli
käynnissä koko päivän. Ennätyksiä lyötiin etelä-Ruotsissa, esim.
Malmössä - 35,1. Itärannikolla on myös tunnetusti lämmintä,
kun helleaalto iskee.
Täksi päiväksi on povattu ”vaivaiset” 23 ja ehkä vesisadetta.
Ei haittaa.
Vaikka on sunnuntai, niin aloitin valmisteluilla, että selviän alku-
viikosta, kun ei ikinä tiedä miltä tuntuu silmäklinikalla käynnin
jälkeen ja vieraskin siinä pistäytyy ohimarssilla. Ja taas keski-
viikkona toisen silmän käsittely.
Niinpä aloitin lakananvaihdolla, lakanapyykki koneeseen ja se
tietysti käyntiin. Lakananvaihto sen takia, että silmäpistokset
ovat ”leikkaus” ja leikkauksen jälkeen on petin oltava puhdas
ja muutenkin hygienian kanssa oltava tarkkana.
Seuraavaksi tekemään aamiaista ja sämpylätaikinaa. Sämpylä-
taikinan teossa ei kauan nokka tohise, kun kaikki tarvikkeet oli
valmiina odottamassa, raastoin vaan ison porkkanan ja nyt on
taikina kohoamassa. Kohta se on pellillä ja odottaa uuniin pääsyä.
Käytän energiani aamupäivällä kun olen virkeä ja voimissani.
Iltapäivät menee lorviessa, jos ei ole jotakin erikoista, mitä on
pakko tehdä. Tylsistymisen merkkejä ajankulussa en ole vielä
havainnut.
Olen samaa mieltä Hil-lan kanssa siitä että kirjoittelemme niin
kauan kuin haluamme ja lopetamme sitten, kun siltä tuntuu.
Tällä hetkellä kirjoittelumme on julkista chattailua, mutta eihän
meillä ole mitään valtakunnan salaisuuksia suojeltavana.
Korpikirjailija on mukana ja hänenkin harrastuksiinsa in mielen-
kiintoa. Paloman matkakertomusta odotamme innolla.
Jos on tylsä lukea, niin sanoisin, että ihmisellä on aina kaksi
vaihtoehtoa. Tässäkin tapauksessa joko lukea tai sitten ei.
Kun lukee palstoja, niin tuotanto ei näytä kovin paljon laaduk-
kaammalta muualla, olipa viestit lyhyitä tai pitkiä. Joten
arvosteluille ei kannata antaa suurta ja rajoittavaa arvoa.
Minun tekstini jää "valitettavasti" nyt lyhyeksi sen takia, että
kirjoitan läppärillä, mutta varttokaas, kun pääsen jyvälle tämän
käsittelyssä, niin jo rupee lyyti kirjoittamaan!
Sitä odotellessa: keksitään hyviä keinoja helteen lievittämiseksi!
Heippa!
/MdKSunnuntain rauhaa Korvestakin@
Eikös se niin mene tässä elämässä, että ystäviä tulee ja menee, harvat jäävät tosi ystäviksi.
Joskus menee vuosia avata silmänsä pintapuolisen suhteen tajuamiseen. Olen pannut merkille mieheni ystäväpiirissä, että Ikäero alkaa vaikuttamaan. Emme saaneet kutsua hänen ns. hyvän ystävänsä 60-vuotis syntymäpäiville. Ei mieheni ollut moksiskaan, mutta minua loukkasi syvästi. Mieheni sanoi eilen illalla kun kysyin pitäisikö hänelle keksiä jokin harrastus koska itse olen kiireinen omissa menoissani. Hän vastasi, minun on hyvä näin, olen tehnyt kattavan elämäntyön nyt haluan elää kiireettömänä täällä kotona kanssasi.
Vanhetaan ja elämä ympärillämme rauhoittuu, nuoremmat jaksavat vielä kuten mekin aikoinamme. Ystävyys kestää kun luottaa ja uskoo hyvään.- Anonyymi00064
Hil-la kirjoitti:
Huomenta, tänä aamuna nukuin pitkään, tapanani on mennä kurkkaamaan parvekkeelle aamuisin ennen kahvin keittoon rupeamista, niin tänäkin aamuna.
Piti istahtaa ja kuunnella hiljaisuutta mikä kaupungin yllä oli, ei autoja, ei ihmisiä, enpä muista yhtä hiljaista sunnuntaiaamua nähneeni.
No lyhyeksi jäi hetki, sairaanhoitaja ajoi autonsa pihaan ja talon vanhin asukas sai hoitonsa.
Miten hyvältä tuntuikaan täydellinen hiljaisuus, vaikka en ole häiriintynyt juuri mistään muutenkaan, kai näin täydellinen rauha hämmästytti.
Tuli mieleen , että siellä ruuhka suomessa keskellä kaupunkia ei tätä voi kokea ja ymmärrän ihmisiä joille tämä hiljaisuus on ihana kokemus.
No kahvitkin on juotu ja Mirja Pyykön seurassa tovi vierähti, lintujen laulusta juttelivat.
Kohtahan varmaan ei lintujen laulukaan kuule, kun kertovat kuulon vanhemmiten menevän, no minulla jatkuva sirinä korvissa, ei täyttä hiljaisuutta siltä osin koskaan.
Jossakin ketjussa lukaisin miten me Mdk ja minä kaksin keskustellaan ja ei meidän kirjoituksia jaksa lukea, mikä onkaan se hyvä mitä sanotaan "ei pakko" olekaan, voi yli hypätä.
Eihän mitään ihmeellistä jääkään kokematta, eihän tämä tavanomainen oman elämän kokeminen mitään ahaa elämyksiä anna, mutta itselleni on juttelua jonkun kanssa, vaikka nimimerkin ja sillä tapaa aivojani rasitan, että jotain pohtimista päivän viettoon.
MdK jutut muuten mukaansa tempaa ja hän värittää kertomansa ja niinpä on mukava mukana elää.
Minua taas ei ikävillä viesteillä pois saa, lähden, kun se aika täyttyy, ehkä jo ennen rajan ylitystä, malttakaa ja hyppikää yli, selkeä on otsikko.
Harmissani toki olen monen mukavan kirjoittajan poistumista, mutta mahdollista ei ole ketään mukaan pakottaa, joten tähän on tyydyttävä.
Korpikirjailija oman elämänsä, mökkinsä ja harrastusten voimin erinäkemyksiä mukaan tuo, mikä rikastuttaa ketjua,.
Palomakin varmaan kohta tulee kertomaan, miten helteestä selvisi, nythän hellettä povataan meillekin.
Radiosta taustalla kuuluu haikeaa viestiä rakkaudesta, niinpä niin, sekin aika on eletty ja koettu, nyt vain muistoissa voi elää.
On muuten ihana asia, että muistot pystyy muistamaan ja niiden avulla elämän nautittavaksi saada, muistoissa kaikki kultaantuu ja elämä menneessä vain hyviä asioita tuo mieleen.
Miten rikas elämän kirjo onkaan, nuorena unelmoitiin, haaveiltiin, nyt vanhana sitten muistot elämän sulostuttaa.
Ehkä tulee ajatusta, että jotain olisi toisin voinut olla, mutta kuitenkin vahvana ajatus, päivääkään en vaihtaisi pois.
Voi sentään, tuli kuin erokirje, sitä tämä ei ole, huomenna jos elämä on niin ajatellut taas täällä sekoilen, kestäkää;)
Rauhaisaa pyhäpäivää ja iloiten se eläkää. (toivomus)Iltapäivää ! Yhden viestin jo kirjoitin, mutta sitten ilmeisesti kosketin näyttöä varomattomasti, "hipaisten" ja sinne hävisi teksti. On tuo "hipaisu"-tekniikka taas sitä "kehitystä" mitä en kehitykseksi kutsuisi, pelkkää riesaa kömpelösormiselle.
On pitkään pitänyt tulla kiittämään Hil-laa ja Mdk:ta aamuisista viesteistä, ainakin minun mieltäni ne ovat virkistäneet, lisänneet luottamusta, innostaneet tekemään ja jatkamaan kesken jäänyttä, mitä se sitten onkin ollut. Paljon voimme antaa toisillemme, myös tietämättämme.
Oma osallistumiseni on edelleen korkean kynnyksen takana - sen verran tuo edellinen ryöpytys vaikutti osallistumishaluun. Minulle tuo sessio näkyi systemaattisena maalituksena kaikkia vakikirjoittajia kohtaan ja vaikka itse pääsin taaskin aika vähällä yleisen ilmapiirin muuttuminen on se. joka ainakin minuun vaikuttaa eniten.
Sanotaan, ettei kirjoittelua täällä pidä ottaa vakavasti, mutta minkä luonnolleen, omalle laadulleen voi ja sitäkin kuulemma pitää kuunnella ja kunnioittaa ?
Tuollaisessa ryöpytyksessä, joka ruokkii itse itseään ei puolustuksella ole puheenvuoroa
ja pienikin yritys vain tuntuu lisäävän sen voimaa joten itse en täällä usko siihen, että "puhumalla asiat selviävät"- selviämiseen tarvittaisiin kuuntelemisen taitoa ja halua ymmärtää ja se taitaa tänä päivänä olla katoava luonnonvara niin täällä kuin muuallakin.
Minulla arki on edelleen aika kuormittava, mutta avuksi on nyt tullut oman terveyden, kohentuminen, eri asia on, miten pitkään jaksan noudattaa tuota nykyistä ruokavaliota ja lihaskuntotreeniä, mitä pidän aika merkittävänä hyvän olon jatkumisessa.
Tukena ovat tietysti olleet myös toiset ihmiset, vertaiset, ja kirjat, joista en kyllikseni saa ja joista olen aina saanut apua ja lohdutusta kaikissa elämäni vaiheissa.
Ei me täällä heitteillä olla..))
Onnellisuusprofessori Markku Ojanen vakuutti joskus, että avainsana on "vastaanottaminen", jos ihminen ottaa vastaan hän saa apua mistä tahansa, luonnosta, toisista ihmisistä, omasta sisimmästä...
Eikä se vastaanottamattomuuden vaihe, "sielun pimeä yö" yleensä kestä kovin pitkään, ainakaan minulla ei ole kestänyt - toistaiseksi...))
Arjen järjestelyjä tietysti vaaditaan - kuten minulla nyt pitemmistä matkoista luopumista, Valamo, Varkaus (!), mutta luopumistahan tässä elämänvaiheessa on pakko opetella.
Ai niin. Tuo arkeen liittyvä asia on tuttu minullekin: liikkeiden nopeuttaminen asioinnissa.
Sama menetelmä kassajonossa kuin Hil-lalla - viimeisen päälle hiottu toimintamalli on toistaseksi toiminut, joskus korttien kanssa olen soheltanut, kömpelöt sormet, mutta samalla tavalla taidan myös paheksua "leppoisaa jutustelua", "tilan ottamista" sellaisissa tilanteissa, mikä vaatii myönnyksiä muilta..))
Minulla on ollut sellainen ajatus, että kun meitä suomalaisia on moitittu pidättyvyydestä, estoisuudesta, sen kääntöpuoli on kuitenkin ollut hyvä tilannetaju, muiden huomioonottaminen. Vasta tämä "amerikkalaistuminen" on tehnyt meistä "minä/minä"- porukkaa, joiden pitää näkyä ja kuulua, ottaa tilaa, erottua muista...))
Minäkin olen yrittänyt sovittaa metsälenkkini aamuun, Mdk:n tapaan, mutta iltapäivään se jää tänäänkin - yllätysvieraita, pikkuväkeä tuli soittamaan ovikelloa ja niin meni taas
järjestys uusiksi.
Hyvää sunnuntain jatkoa ja alkuviikkoa kaikille.
demeter1
Taas ilta ehtii.
Vierähti hetki, ennenkuin taas tännekin ehdin poiketa.
Juhannus meni menojaan. 11päivää olimme veljen kanssa vanhalla kotitilalla.
Etuterassin kaiteeseen sidoin juhannuskoivun ja ämpäriin keräsin niittämiäni lupiineja.
Tavanomaisia kuvioita.
Mökit olivat lomalaisten käytössä. Hienoa, että jälkeläisiäni kiinnostaa mökeilläkin oleminen.
Vieläkin tulevat tänä kesänä vapaillaan.
Veljen kanssa halottiin pöllejä, joita pojan kanssa viime syksynä tein ja hän teki yhden pinon poikansa kanssa.
Sitten hajosi halkomakone.
Noh, laitoin pojalle viestin, hakivat miniän kanssa uuden.
Ennenvanhaan minäkin paiskoin isolla Fiskarssilla pöllejä haloiksi, vaan ei enää kestä mikään luu, eikä lihas moista. Kone on välttämätön.
Tänään tulin Väinön kanssa takaisin mökille. Siinä se verkon takana ´´seurusteli´´ miniän toisen kissan kanssa. Kummallisin ääniä päästelivät.
Toinen kissa ei välitä mitään.
Miniän koira aivan tohkeissaan Väinöstä, karkasi mokoma alhaalta ylämökille Väinöä katsomaan, ikinä ennen ei ole karannut.
Poika oli tehnyt alhaalla pöllejä. 2kuormaa tuotiin ylös ´´puuhevosella´´, sitten lämmitettiin sauna ja minä taas pulahdin järveenkin.
Saas nähdä ottaako tämä yletön touhuaminen (tässä oli vaan osa) takapakkia, voinnin suhteen.
Sitä vaan innostuu menemään muiden mukana, kun voimia tuntuu riittävän.
Välillä kyllä yllättää väsykin.
Vielä mainitsen siitä, että siellä kotitilan ympäristössä on erittäin runsas kukkaloisto.
Suorastaan kukkamattoja. Lajikkeita runsaasti. Välillä on ulkona ihan huumaava tuoksu lukemattomista kukista.
Myös hamassa menneisyydessä edesmenneen äiti istuttamia ruusupuskia seitsemän, aivan täynnä ihanan tuoksuvia kukkia.
Niistä aina myös kuivat oksat raksin pois.
Kesä kaunis jatkukoon, lämpö voisi pysyä siedettävisssä lukemissa.
Kertovat Ranskassa 1000 ihmistä enemmän kuolleen, kuin tähän aikaan normaalisti , siis 40 asteen helteen asteen vuoksi.
Hurjalta kuulostaa.- Anonyymi00065
Aikaista huomenta!
Olen kukkunut hereillä jo pari tuntia. Nyt on sattunut vahinko silmäklinikan
ajanvarauksella, vaikka nimeni kohdalla on merkintä "ei aikaisia vastaanotto-
aikoja".
Minulla on kuulolaitteet, enkä tietenkään käytä niitä yöllä. Jos on herättävä
aikaisin, niin en uskalla pikkutunneilla enää nukkua, siinä pelossa, että nukun
"ponniin". Ihme juttu, kun muuten olen aamuvirkku, mutta ei ole pakko nousta
ylös, jos ei halua.. Siinä on valinnanvapauden tuntu.
Annettuja kellonaikoja vastaanotolle on noudatettava, vaikka unet kasisevatkin
silmistä. Univaje paikkaantuu iltapäivällä sohvalla.
Kiva muuten nähdä demeter1 ja Eliaanakin taas mukana!
Demeter1 kirjoitti vanhenemisesta ja luopumisesta. Minulle oli vaikeaa tottua
siihen, että luovuin autosta, enkä enää päässyt pitkille, enkä lyhyemmillekään
matkoille omin neuvoineni. Se oli aikaa, kun kaihi oli tehnyt minut melkein
sokeaksi. Myin auton pois. Ajokorttiakaan en enää uusinut. Ajattelin että auto-
epookkini on ohi. Kaihileikkauksen jälkeen minulla oli näkö kirkas kuin lapsena
ollessa! - Silloin kaduin "vikkelyyttäni". Nyt olisin voinut ajaa vaikka Roomaan!
Puuttui vaan auto ja ajokortti.
Eliaanan kunto tekee hänestä teräsnaisen! Noita maaseudun kukkakenttiä
minäkin kaipaan. Kuhmoisissa asuessa oli aamulenkkini Päijänteen rannoilla.
Oli valtavia luonnonkukkakenttiä ja asunnolle palatessa keräsin aina pienen
kukkakimpun maljakkoon. Tällaisessa kaupunkiympäristössä on paljon
kukkivia puita ja pensaita, mutta niihin ei uskalla käydä käsiksi taittelemaan
kimppuja.
Jospa lähden tästä puuron- ja kahvinkeittoon. Kohta pääsenkin sitten
reissun alkuun ja kävelen bussipysäkille nurkan taakse. Kapungilla onkin
sitten jännä löytää uusi pysäkki sairaalaan suuntaan meneville busseille.
Hyvää maanantaita!
/MdK Anonyymi00065 kirjoitti:
Aikaista huomenta!
Olen kukkunut hereillä jo pari tuntia. Nyt on sattunut vahinko silmäklinikan
ajanvarauksella, vaikka nimeni kohdalla on merkintä "ei aikaisia vastaanotto-
aikoja".
Minulla on kuulolaitteet, enkä tietenkään käytä niitä yöllä. Jos on herättävä
aikaisin, niin en uskalla pikkutunneilla enää nukkua, siinä pelossa, että nukun
"ponniin". Ihme juttu, kun muuten olen aamuvirkku, mutta ei ole pakko nousta
ylös, jos ei halua.. Siinä on valinnanvapauden tuntu.
Annettuja kellonaikoja vastaanotolle on noudatettava, vaikka unet kasisevatkin
silmistä. Univaje paikkaantuu iltapäivällä sohvalla.
Kiva muuten nähdä demeter1 ja Eliaanakin taas mukana!
Demeter1 kirjoitti vanhenemisesta ja luopumisesta. Minulle oli vaikeaa tottua
siihen, että luovuin autosta, enkä enää päässyt pitkille, enkä lyhyemmillekään
matkoille omin neuvoineni. Se oli aikaa, kun kaihi oli tehnyt minut melkein
sokeaksi. Myin auton pois. Ajokorttiakaan en enää uusinut. Ajattelin että auto-
epookkini on ohi. Kaihileikkauksen jälkeen minulla oli näkö kirkas kuin lapsena
ollessa! - Silloin kaduin "vikkelyyttäni". Nyt olisin voinut ajaa vaikka Roomaan!
Puuttui vaan auto ja ajokortti.
Eliaanan kunto tekee hänestä teräsnaisen! Noita maaseudun kukkakenttiä
minäkin kaipaan. Kuhmoisissa asuessa oli aamulenkkini Päijänteen rannoilla.
Oli valtavia luonnonkukkakenttiä ja asunnolle palatessa keräsin aina pienen
kukkakimpun maljakkoon. Tällaisessa kaupunkiympäristössä on paljon
kukkivia puita ja pensaita, mutta niihin ei uskalla käydä käsiksi taittelemaan
kimppuja.
Jospa lähden tästä puuron- ja kahvinkeittoon. Kohta pääsenkin sitten
reissun alkuun ja kävelen bussipysäkille nurkan taakse. Kapungilla onkin
sitten jännä löytää uusi pysäkki sairaalaan suuntaan meneville busseille.
Hyvää maanantaita!
/MdKHuomenta, jopa mieli ilostui, kun näki tutut kirjoittajat viesteineen, en uskaltanut kaipailla, vaikka mielessä olette olleet.
Tuttuun tapaan saimme kuulla demeterin kirjailijakertojien tarinaa, viisauden sanoja onnellisuusprofessorin suulla, hyvin tärkeä onkin kuunnella, monta kertaa itsekin siitä jotain hyötyy.
Itsepäiseksi voin itseni luokitella, mutta en itsekkääksi, tilaa yritän aina tehdä toisillekin, helposti onnistuukin, usein hymyllä vastataan.
Eliaana on kuntonsa kohdilleen saanut, kun puusavottaan on uskaltautunut, onhan sinulla noita auttavia käsiäkin, mutta sinne mukaan vaan mieli tekee.
Kukkakedoista puhut, onpa aikaa, kun sellaisen olen nähnyt, haaveilin viimeisessä kesäpaikassa niityn perustamisesta, niitin kukat viikatteella, että siemenet maahan putoisi, no putosivatkin, mutta useamman vuoden se luonnonniityn kasvavaksi on kestävä.
Sinne jäi jälkeeni, joko lienee kukkaketo ilmaantunut.
Navetan purun jälkeen avautui viljapelto näkymäksi ja siellä kurjet ruokaili, iloa silmille sekin.
Joudut aika usein silmiäsi hoitamassa käymään MdK, mutta iloahan se tuottaa, kun näkö mahdollistui.
Muistan kertomasi silloin näkösi heikentymisen jälkeen, asuitko jo silloin Hämeenlinnassa?
Minulla korvat kutiaa paljon ja olen ajatellut lääkäriä vaivata niiden suhteen, mutta jäänyt on.
En tiedä onko kuulossani jotain vikaa, kun en saa selvää monestakaan suomalaisesta elokuvasta tai puheesta muutenkin.
Toimittajien ääni kuuluu, mutta näyttelijöiden kohdalla monellakin puuroutuu, ihme kylläkin, puhetyöläisiä kun ovat,
Voihan äänentoistokin olla syypää moiseen.
Kuuntelin tullimaksujen uudistuvan, ulkomaan kauppa saa maksaakseen tullin tavaroista, 3,00 euroa kappale, isoja summia näin valtionkassaan kerätään,, kauppias joutuu hinnan maksamaan ja näin tuotteiden hinta nousee.
Itse en paljon ole tilannutkaan, mutta tyytyväinen harvan asian kohdalla olen, joten nyt sitten vaan kotimaista, jos jostain löytyy.
Aina lapuissa joku Aasian suunnasta tuleva maa mainitaan tekomaaksi, suomalaiset yritykset halpamaissa teettävät tuotteensa.
Kotimainen suosioon, niin ruuan kuin muidenkin tuotteiden kohdalle.
Viikko aluillaan ja siirrymme jo heinäkuun puolelle, alkaa seuranta päivän lyhentymisen myötä ja aina uutta satoa torille ilmaantuu, sinne pitäisi jaksaa kulkea ja haalimaan säilöntään tarvittavia.
Kivaa hommaa on valmistautua talven varalle, en mitään valmistuotetta ostanut
viime talven aikana, kaikki jääkaapin ja pakastimen hyllyiltä löytyi.
Tekemisen vaivan, mutta myös ilon mukana koen ja tiedän mitä milloinkin syön ja aika kuluu jotain aikaan saaden.
Nyt tätä päivää kuluttamaan, pyykin silitys odottaa, pienen tuokion sen puuhan seurassa vietän ja sitten onkin muuta keksittävä. mukavaa päivää alkavaan viikkoon.Hil-la kirjoitti:
Huomenta, jopa mieli ilostui, kun näki tutut kirjoittajat viesteineen, en uskaltanut kaipailla, vaikka mielessä olette olleet.
Tuttuun tapaan saimme kuulla demeterin kirjailijakertojien tarinaa, viisauden sanoja onnellisuusprofessorin suulla, hyvin tärkeä onkin kuunnella, monta kertaa itsekin siitä jotain hyötyy.
Itsepäiseksi voin itseni luokitella, mutta en itsekkääksi, tilaa yritän aina tehdä toisillekin, helposti onnistuukin, usein hymyllä vastataan.
Eliaana on kuntonsa kohdilleen saanut, kun puusavottaan on uskaltautunut, onhan sinulla noita auttavia käsiäkin, mutta sinne mukaan vaan mieli tekee.
Kukkakedoista puhut, onpa aikaa, kun sellaisen olen nähnyt, haaveilin viimeisessä kesäpaikassa niityn perustamisesta, niitin kukat viikatteella, että siemenet maahan putoisi, no putosivatkin, mutta useamman vuoden se luonnonniityn kasvavaksi on kestävä.
Sinne jäi jälkeeni, joko lienee kukkaketo ilmaantunut.
Navetan purun jälkeen avautui viljapelto näkymäksi ja siellä kurjet ruokaili, iloa silmille sekin.
Joudut aika usein silmiäsi hoitamassa käymään MdK, mutta iloahan se tuottaa, kun näkö mahdollistui.
Muistan kertomasi silloin näkösi heikentymisen jälkeen, asuitko jo silloin Hämeenlinnassa?
Minulla korvat kutiaa paljon ja olen ajatellut lääkäriä vaivata niiden suhteen, mutta jäänyt on.
En tiedä onko kuulossani jotain vikaa, kun en saa selvää monestakaan suomalaisesta elokuvasta tai puheesta muutenkin.
Toimittajien ääni kuuluu, mutta näyttelijöiden kohdalla monellakin puuroutuu, ihme kylläkin, puhetyöläisiä kun ovat,
Voihan äänentoistokin olla syypää moiseen.
Kuuntelin tullimaksujen uudistuvan, ulkomaan kauppa saa maksaakseen tullin tavaroista, 3,00 euroa kappale, isoja summia näin valtionkassaan kerätään,, kauppias joutuu hinnan maksamaan ja näin tuotteiden hinta nousee.
Itse en paljon ole tilannutkaan, mutta tyytyväinen harvan asian kohdalla olen, joten nyt sitten vaan kotimaista, jos jostain löytyy.
Aina lapuissa joku Aasian suunnasta tuleva maa mainitaan tekomaaksi, suomalaiset yritykset halpamaissa teettävät tuotteensa.
Kotimainen suosioon, niin ruuan kuin muidenkin tuotteiden kohdalle.
Viikko aluillaan ja siirrymme jo heinäkuun puolelle, alkaa seuranta päivän lyhentymisen myötä ja aina uutta satoa torille ilmaantuu, sinne pitäisi jaksaa kulkea ja haalimaan säilöntään tarvittavia.
Kivaa hommaa on valmistautua talven varalle, en mitään valmistuotetta ostanut
viime talven aikana, kaikki jääkaapin ja pakastimen hyllyiltä löytyi.
Tekemisen vaivan, mutta myös ilon mukana koen ja tiedän mitä milloinkin syön ja aika kuluu jotain aikaan saaden.
Nyt tätä päivää kuluttamaan, pyykin silitys odottaa, pienen tuokion sen puuhan seurassa vietän ja sitten onkin muuta keksittävä. mukavaa päivää alkavaan viikkoon.Viikko alussa, kesäkuu lopussa.
Kävin aamulla labrakokeissa. Sen jälkeen ajelin kauppatorille. Tulin hyvälle tuulelle kuunnellessani harmonikkakerhon esitystä esiintymislavalla, kuuntelin ja nautin, lopuksi ostin kotiinviemiseksi tuoreita mansikoita.
Kun viimeksi valitin saamattomuutta pitänee kertoa, että kaikki rästityöt on tehty. Niin tai ei ihan kaikkea, mökin pihan villiruohoalue kaipaisi leikkausta. Ruoho on jo niin pitkää, että pitänee ottaa viikate avuksi, muuten ruohonleikkuri tukkeutuu heti eka metreillä.
Eilen sunnuntaina lämmitin rantasaunan ja pullikoin vedessä ison kumirenkaan kanssa, että nautin, lapsuuden ihanat muistot kantavat.
Kiva oli lukea demeterin ja eliaanan mietteitä, vielä muutama vakio mukaan ja vanha remmi on koossa jälleen. Sitkeys palkitaan eikö vaikka Hilla ; ))- Anonyymi00066
Hil-la kirjoitti:
Huomenta, jopa mieli ilostui, kun näki tutut kirjoittajat viesteineen, en uskaltanut kaipailla, vaikka mielessä olette olleet.
Tuttuun tapaan saimme kuulla demeterin kirjailijakertojien tarinaa, viisauden sanoja onnellisuusprofessorin suulla, hyvin tärkeä onkin kuunnella, monta kertaa itsekin siitä jotain hyötyy.
Itsepäiseksi voin itseni luokitella, mutta en itsekkääksi, tilaa yritän aina tehdä toisillekin, helposti onnistuukin, usein hymyllä vastataan.
Eliaana on kuntonsa kohdilleen saanut, kun puusavottaan on uskaltautunut, onhan sinulla noita auttavia käsiäkin, mutta sinne mukaan vaan mieli tekee.
Kukkakedoista puhut, onpa aikaa, kun sellaisen olen nähnyt, haaveilin viimeisessä kesäpaikassa niityn perustamisesta, niitin kukat viikatteella, että siemenet maahan putoisi, no putosivatkin, mutta useamman vuoden se luonnonniityn kasvavaksi on kestävä.
Sinne jäi jälkeeni, joko lienee kukkaketo ilmaantunut.
Navetan purun jälkeen avautui viljapelto näkymäksi ja siellä kurjet ruokaili, iloa silmille sekin.
Joudut aika usein silmiäsi hoitamassa käymään MdK, mutta iloahan se tuottaa, kun näkö mahdollistui.
Muistan kertomasi silloin näkösi heikentymisen jälkeen, asuitko jo silloin Hämeenlinnassa?
Minulla korvat kutiaa paljon ja olen ajatellut lääkäriä vaivata niiden suhteen, mutta jäänyt on.
En tiedä onko kuulossani jotain vikaa, kun en saa selvää monestakaan suomalaisesta elokuvasta tai puheesta muutenkin.
Toimittajien ääni kuuluu, mutta näyttelijöiden kohdalla monellakin puuroutuu, ihme kylläkin, puhetyöläisiä kun ovat,
Voihan äänentoistokin olla syypää moiseen.
Kuuntelin tullimaksujen uudistuvan, ulkomaan kauppa saa maksaakseen tullin tavaroista, 3,00 euroa kappale, isoja summia näin valtionkassaan kerätään,, kauppias joutuu hinnan maksamaan ja näin tuotteiden hinta nousee.
Itse en paljon ole tilannutkaan, mutta tyytyväinen harvan asian kohdalla olen, joten nyt sitten vaan kotimaista, jos jostain löytyy.
Aina lapuissa joku Aasian suunnasta tuleva maa mainitaan tekomaaksi, suomalaiset yritykset halpamaissa teettävät tuotteensa.
Kotimainen suosioon, niin ruuan kuin muidenkin tuotteiden kohdalle.
Viikko aluillaan ja siirrymme jo heinäkuun puolelle, alkaa seuranta päivän lyhentymisen myötä ja aina uutta satoa torille ilmaantuu, sinne pitäisi jaksaa kulkea ja haalimaan säilöntään tarvittavia.
Kivaa hommaa on valmistautua talven varalle, en mitään valmistuotetta ostanut
viime talven aikana, kaikki jääkaapin ja pakastimen hyllyiltä löytyi.
Tekemisen vaivan, mutta myös ilon mukana koen ja tiedän mitä milloinkin syön ja aika kuluu jotain aikaan saaden.
Nyt tätä päivää kuluttamaan, pyykin silitys odottaa, pienen tuokion sen puuhan seurassa vietän ja sitten onkin muuta keksittävä. mukavaa päivää alkavaan viikkoon.Asiakas sen 3 euroa joutuu maksamaan. Sillä yritetään hillitä Aasian "temu-tuontia".
Anonyymi00066 kirjoitti:
Asiakas sen 3 euroa joutuu maksamaan. Sillä yritetään hillitä Aasian "temu-tuontia".
Kuulin varmaan väärin, mutta ei kauppias tappiokseen sitä kuitenkaan ottaisi, hinta nousi jos myyjä sen maksasi., ehkä ostaminen tässäkin tapauksessa väheneisi.
Kiva, että jotain kumminkin tehdään, miljooniia kappaleitaita kuitenkin on nykyinen osto määrä.
Kotimaankaupan käynti, kotimaisilla tuotteilla, työpaikat lisääntyisi ja ostettava olisi luotettavien tekijöiden varassa.- Anonyymi00067
Hil-la kirjoitti:
Kuulin varmaan väärin, mutta ei kauppias tappiokseen sitä kuitenkaan ottaisi, hinta nousi jos myyjä sen maksasi., ehkä ostaminen tässäkin tapauksessa väheneisi.
Kiva, että jotain kumminkin tehdään, miljooniia kappaleitaita kuitenkin on nykyinen osto määrä.
Kotimaankaupan käynti, kotimaisilla tuotteilla, työpaikat lisääntyisi ja ostettava olisi luotettavien tekijöiden varassa.Aina ei mene niinkuin Strömsössä. Sairaalareissu meni mönkään.
Tässä mietin, että olisikohan minun pitänyt ottaa kuitenkin se pieni
woo-dookoruni rintaan, hyvän onnen tuojaksi, niin olisi ehkä kaikki
sujunut niinkuin piti. Jätin sen kuitenkin kotiin, kun arvelin että se on
liian huomiotaherättävä, pienestä koosta huolimatta.
Yhdestä bussista jäin, niinkuin nalle kalliolle, kun en nähnyt aikataulua
kirkkaassa vasta-auringossa. Piti odottaa seuraavaa sairaalan suuntaan
menevää, aikakin alkoi olla täpärällä. Oli kauhea helle, aivan kuin olisi
seissyt leivinuunissa kuumalla torilla.
Kun sitten pääsin ilmoittautumaan klinikalla, niin sanottiin, ettei minulla
ollut tänään aikaa, vasta keskiviikkona!
Väitin tietenkin vastaan, koska olimme sopineet, ettei tehdä minusta
täysin sokeaa, vaan saan pistokset eri päivinä. Neiti kävi varmista-
massa lääkärin luona. Ei käsittelyä tänään…
Niinpä lähdin kotiin ja menin ensimmäisenä ottamaan esille kutsun,
Jossa oli tämä päivä ja toinen keskiviikkona. Otin molemmista kuvan,
Jotka näytän keskiviikkona kun taas ollaan silmätysten. Vastaanotolla
on yleensä silmälääkäriksi opiskelevia, eivätkä aina selvillä minkälaisia
hoitosuunnitelmia millekin potilaalle on tehty. Kaikkea ei ilmeisesti
muisteta kirjata potilaspäiväkirjoihin. Ulkomaalaiset lääkärit eivät aina
ymmärrä ja virheitä tulee.
Sen verran pysähdyin palatessa kaupungilla, että kävin vaihdattamassa
kelloon uuden patterin (vai onko se nykyään akku suomeksi).
Täytyy todeta että patterinvaihto oli 150 % kalliimpi kuin runsas vuosi
sitten. Liekö sillä yhteyttä aasiankauppaan, kun tuollasten tuotteitten
saanti on kiven takana teollisuudessakin?
Tuli tässä mieleen kun kirjoitin Kuhmoisissa asumisesta aikaisemmassa
viestissä. - Minähän ehdin kokeilla kolmea eri paikkakuntaa, mihin jäisin
kuolemaan, kun muutin Suomeen.
Asuin mm Kuhmoisissa. Siellä sattui asumaan ystävätär, jonka olin tuntenut
vuodesta -58 lähtien. (Hän kuoli viime vuonna.) Satuimme asumaan naapu-
reina. Kävimme yhdessä ostoksilla, olimme saunakavereita ja tietenkin
paljon juttukaverina ja kävimme yhdessä eri tapahtumissa.
Olin nimittäin rähjääntynyt muutossa niin paljon, että ajattelin että jos
on vielä muutettava niin muutan johonkin vanhusten asuntoon.
Kuhmoisissa oli rivitaloasuntoja vanhustetalon yhteydessä, niissä asui
vanhuksia, jotka vielä selvisivät aika omatoimisesti. Yllätys oli suuri,
kun vanhusten joukossa oli tämä vanha ystävätär ja miehensä.
Mutta minä kuntouduin lenkkeilemällä Päijänteen rannoilla ja pikkuhiljaa
olin päättänyt, että nyt jaksan vaikka muuttaa takaisin Ruotsiin.
Muutin lähemmäksi "valtateitä" ja tein välilaskun entiseen kotikaupunkiin
Hämeenlinnaan! - Se oli sellainen koemuutto. Jos en olisi jaksanutkaan tehdä
vielä lopullista muuttoa Ruotsiin, niin ajattelin että Hämeenlinnassa on
kaikkea lähellä: sairaanhoito, myymälöitä, monipuolista kulttuuriantia ym.
Hämeenlinna on tosi viihtyisä, kaunis pikkukaupunki. Paljon vanhoja
muistoja kaupunki herätti. Aamulenkit pitkin Vanajaveden rantoja, Hopea-
linjan laituri ja kahvila matkan varrella, Hämeen linna, jota entisöitiin kauan
niinä vuosina kun vielä 60-luvulla asuin kaupungissa. - Kun täytin 50 vuotta,
oli minulla synttärit linnassa. Lähisuku oli mukana. - Veljen vaimo synnytti
pojan syntymäpäivänäni ja meillä onkin aikeet juhlia pojan 50-vuotispäivää
ja minun 100-vuotispäivää yhdessä! Kun poika oli 4-5 vuotias, niin hän mietti
tuota yhteistä juhlaa ja kysyi jos hän voisi ottaa leikkikaverinsa mukaan. :)
Tottakai! Kaikki kaverit otetaan mukaan. Pidämme vuosisadan bileet yhdessä!
Hämeenlinna jäi toisen kerran entiseksi kotikaupungiksi 2019, kun muutin
takaisin, ja tänne Itä-Jöötanmaalle tulin jo 1970. Tämä seutu jää varmaan
viimeiseksi kotiseuduksi.
/MdK
P.S Nyt ymmärrän mitä demeter1 tarkoitti tuolla "hipaisulla"! :)
Olen hipaissut jo yhden pitkän viestin johonkin bittiavaruuteen,
saapa nähdä, onnistuuko tämä lähetys... - Anonyymi00068
Hil-la kirjoitti:
Kuulin varmaan väärin, mutta ei kauppias tappiokseen sitä kuitenkaan ottaisi, hinta nousi jos myyjä sen maksasi., ehkä ostaminen tässäkin tapauksessa väheneisi.
Kiva, että jotain kumminkin tehdään, miljooniia kappaleitaita kuitenkin on nykyinen osto määrä.
Kotimaankaupan käynti, kotimaisilla tuotteilla, työpaikat lisääntyisi ja ostettava olisi luotettavien tekijöiden varassa."Krääsästullimaksu" koskee enimmäkseen ysityisten ihmisten tilauksia Aasiasta.
Posti hukkuu muutaman euron paketteihin, kun ihmiset "säästävät" ja
tilaava Aasiasta.
Krääsätulli tulee voimaan tällä viikolla – joka tavaraerään kolmen euron maksu
Suomeen saapuneiden tavaraerien määrä kasvoi viime vuosina yli 50 miljoonaan Kiinasta tulevien halpalähetysten vuoksi. Nyt EU puuttuu asiaan.
- Anonyymi00070
Iltaa ! Vai joko on "myöhäisilta" ? Kiitos kaikille "huomiosta". Onhan se aina kiva kun saa kokea, että muistetaan..))
Kai se vähän niin on, että kun on pitkään tunnettu ja kirjoiteltu yhdessä ollaan lopulta kuin "yhtä suurta perhettä". Jos joku on pitkään poissa, poissaoloa vähintäinkin ihmettelee, saattaa huolestuakin - näillä vuosin vaikka tietäisi, että poissaoleva on vielä aktiivinen toimija ja usein vielä asuu lähellä omaisiaan.
Tämän päivän ohjelma oli minulla "ennalta määrätty", pakastimen sulatus, edellisen sulatin pari päivää sitten. Oli siinäkin oma hommansa, etenkin kun piti sortteerata sisältö kylmälaukkuihin odottelemaan.
Sitten tuli taaas pikkupoikapari käymään. Tykkäävät piipahtaa, kai se erilainen pihapiirikin houkuttaa ja kierros trampoliinilla.
En lähtenyt tänään lenkille. Sofian jumppa ja lihaskuntoharjoitteet saivat riittää tuon arkiliikunnan lisäksi.
Ikäviä tuollaiset virheet, mistä Mdk kertoi, että viesti ei kulje ja uskomattoman paljon harmeja se tuottaa asiakkaalle - meidän ikäisille ainakin, kun ei sitä hypätä auton rattiin tai pyörän selkään, ja huristella minne pitää - kuten ennen vanhaan - näin ajattelen...
Kyllä oli tosiaan kiva lukea Eliaanan kesäterveisiä- ymmärsinkö nyt oikein, että Väinölläkin oli morsian - ainakin hetken..))
Kesästä ollaan ilmeisesti kaikki saatu nauttia: vihreys on vielä tallella ja kukintaa riittää.
Nyt on minulla päivänkakkara kukassa ja uusi tulokas, peurankello ilmestyi myös pihapiiriin. Kahteen kyläpaikkaan kutsuttuna sain myös ihastella isäntäväen luomuksia, kyllä pihakin on omanlaisensa taideteos - ainakaan itse en väsy niitä ihastelemaan.
Kerroit Hil-la vaikeudesta seurata kotimaisia elokuvia ja muitakin ohjelmia. Sama vaikeus minulla on ollut pitkään. Itse laitan suosiolla tekstityksen päälle jos tahdon seurata kotimaisia elokuvia tai ajankohtaisohjelmia, joissa on useampi osallistuja: puhuvat usein eri taajuuksilla, monet vielä epäselvästi. Pari puhujakoulutuksen käynyttä toimittajaa tiedän eikä ole mitään vaikeutta seurata heidän viestittelyään.
Teemalta on tullut toiveuusintoja, kotimaisia elokuvia ja itse koukutuin Pohjantähteen,
jatko-osana Akseli ja Elina. Kyllä menivät "tunteisiin" - kuten nykyisin taidetaan sanoa. Liikutuin kyyneliin saakka monet kerran kun eläydyin "kansan tämän vaiheisiin".... Tuntui kyllä, että sotakuvaukset olivat melkein liikaa katsottaviksi, vieläkin.
Hil-la kirjoitti tuolla aikaisemmin hiljaisuudesta. Minulle se on aina ollut elintärkeätä. Kun olen yksin, en koskaan pidä radiota auki, taustamusiikkiakaan en ole oppinut käyttämään. Hiljaisuus hoitaa..))
Varmasti tuo liittyy jotenkin hermostolliseen yliherkkyyteen - herkkään häiriytyvyyteen - enhän pysty multitaskaamaankaan - tekemään montaa työtä samaan aikaan, reppana mikä reppana..))
Nyt reppana lähtee kuitenkin vielä istumaan iltaa omalle takapihalle, siellä en näe ketään eikä kukaan näe minua, myös liikenne on vähäistä eikä ruohonleikkuri käy missään,..
Hyvää iltaa ja yötä !..))
demeter1Huomenta, nyt sitten on kesäkuu jo kuittausta vailla ja keskikesä alamme tavoitella.
Heinäkuu oli aika yleisesti lomakuukausi ja tuntui, että kaikki virastot ja muutkin pitivät lomaa heinäkuussa.
Elämä jatkuu ja voi vain toivottaa ilolla vastaan heinäkuu, vaikka minusta elokuu on antavampi kuukausi.
Pimenevissä illoissakin on oma viehätyksensä ja se utuinen, hieman kostealta tuntuva sää pitkähihaisen päälleen saa laittamaan.
Niin se vaan elämä kulkee, aina jotain odotetaan ja aika ei pysähdy, vaikka joskus sitäkin toivoisi.
Nuo turhat menemiset harmittaa, nostaa verenpaineen, jos matka on vielä pitkä ja sanotaan, että tule huomenna varmaan siinä jotain suustaan päästä, vaikka vaan itselleen kiroillen.
Näitä kuitenkin sattuu ja hyvä on todisteet olla ainakin itselleen voi todistaa, että en minä erehtynyt, kaikille unohduksia tulee siitä ei mihinkään päästä.
Minulla vähän noita menoja onkaan, mutta aina allakan kulmaan merkkaan menot, yleensä se on vain kampaajalle meno ja he ilmoittavat vielä hekin tekstiviestillä.
Tunne siitä, että voi unohtua tekee muistiinpanot tärkeiksi, onnekseni menoja on vähän ja en vielä mitään ole tyystin unohtanut.
Oikeassa olet korppis, sitkeyttä on vaadittu, että jatkuvuus on säilynyt ja tavallaan siihen nojaten, että oikeus on meilläkin ketjussamme kirjoitella, kun emme ketään loukkaa ja senhän pyrimme unohtamaan.
Nauti nyt kesästäsi sinäkin, olet ansainnut hellittelyn itsellesi, kun on seurannut tuota menemistäsi, tauot on paikallaan.
Kiva kuulla, että vointisi on parempi demeter ja jaksat talostasi ja pihastasikin huolta pitää.
Noita vaivoja ei kenellekään toivoisi, mutta totuus on se, että iän myötä niitä vaan ilmenee.
Minäkin olen yrittänyt hyväksyä kolotuksiani ja itsehoidoilla saada oloa paremmaksi, aika hyvin onnistuenkin, myös se sitkeys on hyvä lisä tähänkin kohtaan.
Olen huomannut apua joistakin ihan tavallisilta kolotuksilta selviämiseen löytänyt villasukista, kun toinen jalkani etenkin alkaa vihvomaan, laitan sukan jalkaan ja vot, kolotus häviää.
Vanhan luut ei vetoa siedä. varsinkin kesällä tuo veto on ihan huomaamatta tulevaa, kun kaikki reiät auki laittaa, vetohan siitä syntyy, vaikka muuten hiki virtaisi.
Huomennahan se laki siitä tullimaksusta tulee voimaan, ehkä tuo laki jotenkin ihan hyvältä tuntuu, kun ainakin oman kokemuksen myötä aika kelvotonta tavaraa sieltä meille tulee.
Muutaman kerran olen tilannut ja aina jotain harmia, milloin tilauksen, milloin laadun suhteen on tullut.
Hyvillä mielin katselen tässä kirjoittaessani, miten mummot vastapuolen tietä kukkiaan parvekkeella hoitavat, näin iloa jopa naapureille aikaan saavat, näinhän me mummot toimitaan;)
Oikein kaikkea hyvää mieltä tuottavaa päivää toivottelen, pienestä se ilo löytyy.- Anonyymi00071
Hil-la kirjoitti:
Huomenta, nyt sitten on kesäkuu jo kuittausta vailla ja keskikesä alamme tavoitella.
Heinäkuu oli aika yleisesti lomakuukausi ja tuntui, että kaikki virastot ja muutkin pitivät lomaa heinäkuussa.
Elämä jatkuu ja voi vain toivottaa ilolla vastaan heinäkuu, vaikka minusta elokuu on antavampi kuukausi.
Pimenevissä illoissakin on oma viehätyksensä ja se utuinen, hieman kostealta tuntuva sää pitkähihaisen päälleen saa laittamaan.
Niin se vaan elämä kulkee, aina jotain odotetaan ja aika ei pysähdy, vaikka joskus sitäkin toivoisi.
Nuo turhat menemiset harmittaa, nostaa verenpaineen, jos matka on vielä pitkä ja sanotaan, että tule huomenna varmaan siinä jotain suustaan päästä, vaikka vaan itselleen kiroillen.
Näitä kuitenkin sattuu ja hyvä on todisteet olla ainakin itselleen voi todistaa, että en minä erehtynyt, kaikille unohduksia tulee siitä ei mihinkään päästä.
Minulla vähän noita menoja onkaan, mutta aina allakan kulmaan merkkaan menot, yleensä se on vain kampaajalle meno ja he ilmoittavat vielä hekin tekstiviestillä.
Tunne siitä, että voi unohtua tekee muistiinpanot tärkeiksi, onnekseni menoja on vähän ja en vielä mitään ole tyystin unohtanut.
Oikeassa olet korppis, sitkeyttä on vaadittu, että jatkuvuus on säilynyt ja tavallaan siihen nojaten, että oikeus on meilläkin ketjussamme kirjoitella, kun emme ketään loukkaa ja senhän pyrimme unohtamaan.
Nauti nyt kesästäsi sinäkin, olet ansainnut hellittelyn itsellesi, kun on seurannut tuota menemistäsi, tauot on paikallaan.
Kiva kuulla, että vointisi on parempi demeter ja jaksat talostasi ja pihastasikin huolta pitää.
Noita vaivoja ei kenellekään toivoisi, mutta totuus on se, että iän myötä niitä vaan ilmenee.
Minäkin olen yrittänyt hyväksyä kolotuksiani ja itsehoidoilla saada oloa paremmaksi, aika hyvin onnistuenkin, myös se sitkeys on hyvä lisä tähänkin kohtaan.
Olen huomannut apua joistakin ihan tavallisilta kolotuksilta selviämiseen löytänyt villasukista, kun toinen jalkani etenkin alkaa vihvomaan, laitan sukan jalkaan ja vot, kolotus häviää.
Vanhan luut ei vetoa siedä. varsinkin kesällä tuo veto on ihan huomaamatta tulevaa, kun kaikki reiät auki laittaa, vetohan siitä syntyy, vaikka muuten hiki virtaisi.
Huomennahan se laki siitä tullimaksusta tulee voimaan, ehkä tuo laki jotenkin ihan hyvältä tuntuu, kun ainakin oman kokemuksen myötä aika kelvotonta tavaraa sieltä meille tulee.
Muutaman kerran olen tilannut ja aina jotain harmia, milloin tilauksen, milloin laadun suhteen on tullut.
Hyvillä mielin katselen tässä kirjoittaessani, miten mummot vastapuolen tietä kukkiaan parvekkeella hoitavat, näin iloa jopa naapureille aikaan saavat, näinhän me mummot toimitaan;)
Oikein kaikkea hyvää mieltä tuottavaa päivää toivottelen, pienestä se ilo löytyy.Hyvää päivää!
Kyllä uni maistui eilisen valvomisen jälkeen! En muistakaan,
koska olisin nukkunut yhtä makoisasti.
Olen ehtinyt vastaanottaa kiireisen veljeni, tarjonnut hyvän
aamiaisen, joka oli valmiina odottamassa. Osasin päätellä
kymmenen minuutin tarkkuudella, koska hän ilmestyisi tuonne
p-paikalle. En ainakaan hidastanut hänen matkaansa, vaan se
jatkui tunnin kuluttua etelän lämpöä kohti. Hän aikoi poiketa
poikansa perheen luona Sveitsissä, ennenkuin ajaa Espanjan
läpi.
Kävin saattelemassa p-paikalle ja toivottelin turvallista matkaa.
Ei tuo huoli läheisistään jätä rauhaan.
Kun tulin takaisin asunnolle, niin pysähdyin parvekkeelle katso-
maan kukkakoriani, jossa aikaisempina kesinä on pelargoniat
vallanneet puolet parvekkeesta. Tänä keväänä, kun istutin taas
pelargonioita, niin oli suuret toiveet kukkimisesta, koska niissä
oli erittäin vahvan näköiset lehdykät. – Mitään ei kuitenkaan
tapahtunut odotetussa ajassa. Näin että nuppuja oli paljonkin
lehtien suojassa mutta ei näyttänyt siltä kuin ne tulisivat sieltä
piilosta esille. Nyt sitten on tapahtunut ihme – kaikki kukkavarret
ovat kuin yhteisestä päätöksestä tulleet kaikki esille lehtien ylä-
puolelle ja kun ne aukaisevat nuput, niin näky on häikäisevä!
Ne olivatkin valkoisia pelargonioita. Ovatko ne kukinnassa myö-
häisempiä kuin värikkäämmät sukulaisensa?
Nyt on päivän ohjelma vapaa. Ei ole pyykinpesua, ei siivoamista,
ei ruoanlaittoa tai leipomista. Täytyykö tässä laittaa musiikki soi-
maan, lueskella, katsoa tv:tä ja vaan laiskotella? 😊
Huomenna on taas silmäklinikalla käynti ja nyt olen viisaampi ja
otan kuvat kutsuista mukaan, senkin eilisen, etteivät vaan ala
epäillä että mummu hourii.
Lämmintä päivän jatkoa!
/MdK
Meluisasta aamusta rauhalliseen päivään. Heräsin puolikuudelta aamulla varisten raakuntaan. Avasin oven ulos, koko takapihamme oli täynnä äänekkäitä variksia. Ne kuopivat aidan viereistä nurmikkoa juoksivat aidan päällä ja tonkivat istutuksiani.
Kotiloita ei tänä kesänä ole ollut humalien lehdillä syykin selvisi joten hyväksi totesin lintujen nurmikon tonkimiset, mutta se äänisaaste oli liikaa.
Lintuparvi lehahti lentoon minut huomattuaan. Palasin takaisin huoneeseeni ja luin varisten karkoitusneuvoja, hain keittiöstä foliorullan, leikkasin siivuja ja kun palasin takaisin puutarhaan, varikset olivat palanneet.
Luin niiden olevat korpin sukua ja viisaitakin. No, se tuli todistettua, ripustin foliosiivuja pihlaja marjapensaaseen ja poistuin. Oli hiljaista joten päätin yrittää otaa unesta kiinni.
Kuikistin makuuhuoneeni ikkunasta ulos, siellä pihalla ne varikset taas olivat, folionauhoista huolimatta, mutta hiiren hiljaa maata kaapimassa, ei raakkumista ; ).
No, samaan aikaan tuli työmiehiä vastapäiselle junanradalle, joten linnut lensivät läheiseen puistoon. Nukahdin uudestaan.
Herättyäni lähdin tarkistamaan tulot, siirsin tomaatti ja mansikka-amppelit yläparvekkeelle suojaan. Sekä siivoilin paikkoja, pitää hankkia joku variksenpelätin.
Tällaisia luontokokemuksia tälle aamulle. Toruin miestäni koska hän tykkää vihellellä ja kutsua lintuja, että lopeta kosiskelut, ovat tajunneet, että meidän tontilla on turvallista temmeltää.- Anonyymi00072
Tunnistako naakat. Erotatko ne variksista? Naakat ovat pienempiä, kans parvissa ja pihoilla.
Kaikki varislinnut ovat paikkalintuja.
Havumetsien asukki Närhi komea varislintuihin luettu tulee syksyllä perunapellolle napsimaan pienet perunat nokkaansa. Mitän hän niillä tekee on minulle arvoitus,
Närhin "laulu" ei ole nätimmästä päästä. Pesimisissään närhi on salaperäinen.
Harakan ja variksen pesiä poika-aikoinani löysin, mutta en variksen.
. ent. pientilan poika. Anonyymi00072 kirjoitti:
Tunnistako naakat. Erotatko ne variksista? Naakat ovat pienempiä, kans parvissa ja pihoilla.
Kaikki varislinnut ovat paikkalintuja.
Havumetsien asukki Närhi komea varislintuihin luettu tulee syksyllä perunapellolle napsimaan pienet perunat nokkaansa. Mitän hän niillä tekee on minulle arvoitus,
Närhin "laulu" ei ole nätimmästä päästä. Pesimisissään närhi on salaperäinen.
Harakan ja variksen pesiä poika-aikoinani löysin, mutta en variksen.
. ent. pientilan poika.Hyvä kun oikaisit. Naakkojahan ne olivat. Kuuntelin äänet ja todellakin olin väärässä.
Kävin tänään katsomassa lintupelättimiä mutta taidan värkätä jotain itse. No, katsotaan minkälainen herätys minulla on huomenna.
Kiitos viestistäsi, itse olen tumpelo tunnistamaan lintuja, vaikka molemmat veljeni kuuluvat lintubongareihin. Minulle on edistystä, että erotan nyt harakan, variksen ja naakan toisistaan ; ))
- Anonyymi00073
Iltapäivää ! Yritän aina miettiä tarkasti mitä "uskallan" kirjoittaa kun en oikein vielä jaksa luottaa siihen, että nykyinen rauhantila säilyy täällä.
Niinpä pisti silmään eilisesta viestistäni tuo "aktiivinen toimija" jollaiseksi taisin itsenikin katsoa. Muistelin kai Rava-pisteytystä, millä meidät punnitaan mahdollisena avuntarvitsijana. Sellainen en vielä ole, mutta sehän ei tarkoita sitä, että suoriutuisin kaikista arjen toimista entiseen tapaan, enkä ole aikaisemminkaan ollut minkään lajin erikoisosaaja edes kodin töissä.
Vanhemminten on myös suunnitelmallisuus heikentynyt: ostan liikaa ruokatarvikkeita,
ruokahävikkiä syntyy, mistä kyllä itseäni nuhtelen. Ennen myös innostuin kokeilemaan uutta, nyt en uskalla/jaksa kun tuntuu, etten enää onnistu kokeiluissani.
Hyvä idea varmasti tuo villasukka, Hil-la, enpä ole keksinyt vaikka lampaanvilla on minulla käytössä jalkahoidossa..)) Vaikka saan varpaat haralleen, yksi varvasväli pakkaa oireilemaan, sinne kun muistan laittaa lampaanvillatupon, ongelmaa ei ole..))
Täältä sain vinkin valkovaseliinin käytöstä estämään jalan kovettumia, hyvin toimii,
jälkahoitajakin kehui jalkojeni kuntoa. Ehkä kuuluu toimenkuvaan nykyisin ?..))
Toisen jalkapöydän kiputila on lauennut, treenillä (?), nivelrikkoa se mielestäni oli ja kipuilee vain aika ajoin.
Näin se menee, Hil-la, kyllä se omahoito on pakko pitää mukana, kun meidät muutenkin luetaan joutoväeksi ja mittavaksi kulueräksi yhteiskunnalle...
Oho. Alkoipa tulla katkeraa tekstiä, ei pitäisi kun taas saimme lämpimän, kauniin sään tänne.
Kävin lenkillä jo kahdeksan aikaan, kuumaa oli jo, mutta viileä suihku auttoi.
Tuosta ilmalämpöpumpusta olen tosi tyytyväinen, koti pysyy mukavan viileänä aina.
Virkeämpää kesäpäivää muille, minulla taitaa mennä apatian merkeissä..))
demeter1 - Anonyymi00074
On kiva lukea HIl-lan kirjoitukset ❤️
Kirjoitin tarinaa, vaan yhtäkkiä google lyö jonkun selitysjutun ja hävittää kirjoitukseni, vaikken edes ole googlen sivulla.
Käsittämätöntä.
En jaksa uudestaan niin paljon kertoa.
Kissoista, että miniän toinen kissa on ennenkin ollut verkon takana nenäkkäin ´´seurustelemassa´´ Väinön kanssa, toinen kissa ei välitä mitään.
Linnuista, että varislinnut ovat viisaita.
Sekä täällä mökillä, että vanhalla tilalla on korppipariskunta, aivan kamalaa katjumista ovat pitäneet.
Kerrostalotalvikotini liepeillä on isoja naakkaparvia, ennen niitä tituleerattiin ´´kirkonmiehiksi´´ viihtyivät kirkkojen torneissa.
Nyt olemme täällä mökkimaisemissa kahden Väinön kanssa.
Noin viikon, sitten taas alkaa vilkastua maisemat.
Alatalolla kävin siivoomassa ja saunomassa ja tietysti järvessä.
Aika hyvin olen jaksellut ja yhä enemmän tiedostaa sitä, miten kallisarvoista on, kun vielä jaksaa itsekseen tulla toimeen ja asiansa hoitaa.
Joka päivästä, jonka omillaan pärjää saa olla kiitollinen.Siis karjumista pitävät korpit.
Väinö on vielä ulkona. Huutelin juuri äsken, se tulee kyllä kutsumalla.Eliaana kirjoitti:
Siis karjumista pitävät korpit.
Väinö on vielä ulkona. Huutelin juuri äsken, se tulee kyllä kutsumalla.Huomenta ja tervetuloa Paloma kotiin, varmaan uni omassa sängyssä maistui;)
Kiitos Ano 00074 , mukava on myönteinen viesti saada, hyvää jatkoa sinullekin.
Korppeja en ole täällä tunnistanut, varikset ja harakat, myös naakat meilläkin näissä ympyröissä viihtyvät.
Naakat suurina parvinakin, lokit sitten kesäajan taivaan näkymiä peittävä, veden ympäröimä on kotipaikkani ja niin sitten lokitkin pesiään meinaa talojen katoille laittaa.
Estoja ja pelokkeita talojen väet yrittävät katoille laittaa, kun poikasten synnyttyä, jopa vaarallisiksi käyvät syöksyineen.
Olen ymmärtänyt, että alataloksi nimittäväsi talo on kotipaikkasi Eliaana, onko mökkisi kauempana järven rannasta, kun kertoilet saunovasi siellä alatalossa ja uiminenkin siellä onnistuu.
Asuttaako veljesi sitä alataloa ja mökit sitten nuorempien hallussa, anteeksi jos kyselen liikaa, ei tarvitse vastata, jos tuntuu uteluni ikävältä.
Jotenkin sitä mukana elää kertomiesi asioiden myötä, siitä tämä uteliaisuus kumpuaa. elosi kuulostaa niin mukavalta, että tuntuu kuin mukanasi kuljeksin.
Ehkä olet liian vaativa ruokatekemisiesi kanssa demeter, kun et usko onnistuvasi, ei niin täydellistä tarvitse ollakaan, kyllä itselle kaiken uskon kelpaavan.
Vieraille tietenkin pitää jo onnistuneita ruokia esiin tuoda, innostan vaan kokeilemaan omaan käyttöön, kun hyvät aineet on, kaikki hyvältä maistuu.
En usko jalkahoitajan vaan kehuja jakaneen, kyllä minä ainakin sain ihan rohkeasti esiin tulleen arvion kuivista jaloistani, no en niitä kyllä muista kovin sein rasvaillakaan.
Olen kyllä tehnyt itselleni komennon, että aina saunan jälkeen sen toimenpiteen tee., Jotenkin kiukuttaa, kun näitä tehtäviä itselleni oman kehoni suhteen aina lisään, kun sitten pakko on asiat hoitaa, kun hyvin periaatteellinen olen.
Yli kymmenen vuotta on joka ikinen aamu tuo "voimistelukin" auttaako mitään, mistäs sen tietäisin.
Jossakin vaiheessa en niin tarkkana pitänyt, että kaikki asiat hoidettua tuli, mutta nykyisin "omatunto" niin vahvana vaikuttaa, että tekemättä jättämät tehtävät koko päivän pilaa.
Aiemmin heitin vaatteen tuolin karmille, mutta nyt pitää kaikki heti omille paikoilleen viedä, onko jo liian tarkaksi elämäni mennyt?
Tuo lintujen tunnistus oli mökkiaikoina paljon houkuttavampaa, koska lajeja esiintyi paljon siellä mökkimaisemissa, kaupungissa vähemmän tulee seurailtua.
Olen perunapellolla joskus tuon havainnon tehnyt, ehkäpä syödäkseen närhit niitä pieniä perunoita vei, Ano 00072.
Kekseliäs pitää olla, jos sellaisen pelokkeen keksii, että linnut pois häätää, tottuvat mokomat kaikkeen, sekin on todistettu, mutta jospa onnistutkin korpikirjailija.
Minäkin olen komeasta pelakuusta kaikki karisevat kukat poistanut, jokunen nuppu on näkyvissä, mutta varmaan ei samaa loistoa enää tee, kuin sen saatuani oli.
Muutenkin taidot taitaa olla ruostuneet kaikkien kukkien hoidon suhteen, mikään ei oikein mieleni mukaisesti kasva, kai liikaa niitä hoidan.
Mainitsit tuon huolenpidon omaisista, kyllä se vaan meillä kaikilla taitaa elää vahvana, vaikka minäkin olen päättänyt tätä asiaa vähentää, miettien sitäkin, että minulla kuin lapsillakin on oma elämä elettävänä, turhaan odotan heiltä mitään ja samoin yritän itsekin selvitä vähin avuin.
Pitäisi itsekkyyttä siltä osin kasvattaa.
Elämä on kaikilla muuttunut niin vaativaksi, että aika ei millään enää vanhojen muistamisille riitä, sen yritän muistaa ja pyrkiä omatoimiseksi kaikilta osin, aika hyvin olen tähän asti selvinnyt.
Tuskin niitä huoli ajatuksia osaa tai pystyy unohtamaan kokonaan, mutta yritystä koetan hakea, toivon samalla etten paineita jälkeläisilleni aiheuta.
Mummula ajat on ohi, on vaan ihmisiä ja kiireitä joka puolen, mikä kaiken entisen kokeneena pahaltakin tuntuu.
Toivottavasti sait silmäsi tällä kertaa hoidettua MdK ja elämä hymyilee, toivotaan onnea mukaan veljesi matkalle.
No tässäpä tämän keskiviikon ajatuksia, jatketaan hyvillä mielin, vaikka aina ei niin hyvin menisikään, huomenna päivä on taas uusi.Hil-la kirjoitti:
Huomenta ja tervetuloa Paloma kotiin, varmaan uni omassa sängyssä maistui;)
Kiitos Ano 00074 , mukava on myönteinen viesti saada, hyvää jatkoa sinullekin.
Korppeja en ole täällä tunnistanut, varikset ja harakat, myös naakat meilläkin näissä ympyröissä viihtyvät.
Naakat suurina parvinakin, lokit sitten kesäajan taivaan näkymiä peittävä, veden ympäröimä on kotipaikkani ja niin sitten lokitkin pesiään meinaa talojen katoille laittaa.
Estoja ja pelokkeita talojen väet yrittävät katoille laittaa, kun poikasten synnyttyä, jopa vaarallisiksi käyvät syöksyineen.
Olen ymmärtänyt, että alataloksi nimittäväsi talo on kotipaikkasi Eliaana, onko mökkisi kauempana järven rannasta, kun kertoilet saunovasi siellä alatalossa ja uiminenkin siellä onnistuu.
Asuttaako veljesi sitä alataloa ja mökit sitten nuorempien hallussa, anteeksi jos kyselen liikaa, ei tarvitse vastata, jos tuntuu uteluni ikävältä.
Jotenkin sitä mukana elää kertomiesi asioiden myötä, siitä tämä uteliaisuus kumpuaa. elosi kuulostaa niin mukavalta, että tuntuu kuin mukanasi kuljeksin.
Ehkä olet liian vaativa ruokatekemisiesi kanssa demeter, kun et usko onnistuvasi, ei niin täydellistä tarvitse ollakaan, kyllä itselle kaiken uskon kelpaavan.
Vieraille tietenkin pitää jo onnistuneita ruokia esiin tuoda, innostan vaan kokeilemaan omaan käyttöön, kun hyvät aineet on, kaikki hyvältä maistuu.
En usko jalkahoitajan vaan kehuja jakaneen, kyllä minä ainakin sain ihan rohkeasti esiin tulleen arvion kuivista jaloistani, no en niitä kyllä muista kovin sein rasvaillakaan.
Olen kyllä tehnyt itselleni komennon, että aina saunan jälkeen sen toimenpiteen tee., Jotenkin kiukuttaa, kun näitä tehtäviä itselleni oman kehoni suhteen aina lisään, kun sitten pakko on asiat hoitaa, kun hyvin periaatteellinen olen.
Yli kymmenen vuotta on joka ikinen aamu tuo "voimistelukin" auttaako mitään, mistäs sen tietäisin.
Jossakin vaiheessa en niin tarkkana pitänyt, että kaikki asiat hoidettua tuli, mutta nykyisin "omatunto" niin vahvana vaikuttaa, että tekemättä jättämät tehtävät koko päivän pilaa.
Aiemmin heitin vaatteen tuolin karmille, mutta nyt pitää kaikki heti omille paikoilleen viedä, onko jo liian tarkaksi elämäni mennyt?
Tuo lintujen tunnistus oli mökkiaikoina paljon houkuttavampaa, koska lajeja esiintyi paljon siellä mökkimaisemissa, kaupungissa vähemmän tulee seurailtua.
Olen perunapellolla joskus tuon havainnon tehnyt, ehkäpä syödäkseen närhit niitä pieniä perunoita vei, Ano 00072.
Kekseliäs pitää olla, jos sellaisen pelokkeen keksii, että linnut pois häätää, tottuvat mokomat kaikkeen, sekin on todistettu, mutta jospa onnistutkin korpikirjailija.
Minäkin olen komeasta pelakuusta kaikki karisevat kukat poistanut, jokunen nuppu on näkyvissä, mutta varmaan ei samaa loistoa enää tee, kuin sen saatuani oli.
Muutenkin taidot taitaa olla ruostuneet kaikkien kukkien hoidon suhteen, mikään ei oikein mieleni mukaisesti kasva, kai liikaa niitä hoidan.
Mainitsit tuon huolenpidon omaisista, kyllä se vaan meillä kaikilla taitaa elää vahvana, vaikka minäkin olen päättänyt tätä asiaa vähentää, miettien sitäkin, että minulla kuin lapsillakin on oma elämä elettävänä, turhaan odotan heiltä mitään ja samoin yritän itsekin selvitä vähin avuin.
Pitäisi itsekkyyttä siltä osin kasvattaa.
Elämä on kaikilla muuttunut niin vaativaksi, että aika ei millään enää vanhojen muistamisille riitä, sen yritän muistaa ja pyrkiä omatoimiseksi kaikilta osin, aika hyvin olen tähän asti selvinnyt.
Tuskin niitä huoli ajatuksia osaa tai pystyy unohtamaan kokonaan, mutta yritystä koetan hakea, toivon samalla etten paineita jälkeläisilleni aiheuta.
Mummula ajat on ohi, on vaan ihmisiä ja kiireitä joka puolen, mikä kaiken entisen kokeneena pahaltakin tuntuu.
Toivottavasti sait silmäsi tällä kertaa hoidettua MdK ja elämä hymyilee, toivotaan onnea mukaan veljesi matkalle.
No tässäpä tämän keskiviikon ajatuksia, jatketaan hyvillä mielin, vaikka aina ei niin hyvin menisikään, huomenna päivä on taas uusi.Alataloksi nimitän tuota rannalla olevaa mökkiä, tämä vanhempi mökki on vähän ylempänä rannasta. (Olen täällä ylämökillä, kun täällä ovat nuo tavalliset mukavuudet).
Täällä yleensä saunotaan keväisin ja syksyisin, kun ilmat viileämmät.
2 petin pikkuinen pihamökki on täällä ylhäällä myös.
Vanhalle kotitalolleni on täältä 140km.
Kävin uimassa iltapäivällä. Lumpeet olivat auenneet. Niitä oli paljon enemmän, kuin ennen.
Rannalla kukkii myös keltakurjenmiekat. Komeita ovat.
Eilen lokit parveilivat korkealla ilmassa.
Kotona taas, terveisiä Cosimo di Mediciltä.
Mukavaa olla kotona taas. Kirjoittelen lähipäivinä matkablogia tänne.- Anonyymi00076
Olen tehnyt saman havainnon kuin Eliaanakin, että kirjoitukset
saattavat hävitä kuin tuhka tuuleen. Ehkä ensi viikolla on taas
vanha tuttu pöytäkone on kirjoituskunnossa.
Ostin tämän läppärin pari vuotta sitten. Se on ollut turhake koko
kone. Ajattelin kai istuvani parvekkeella kirjoittelemassa, mutta
osoittautui että se on vaan pakon sanelemassa käytössä, kun
”oikea kone” tilttaa. Sitä paitsi en muista kuinka saan muutettua
ison kirjaimen pois joka rivin alusta (niinkuin nytkin sai korjata tuon
I:n pieneksi). En löydä sopivaa ohjetta ”layoutista”, mutta onhan
tuota aikaa kirjoittaa.
Eilen oli tavallista enemmän aktiviteettia meikäläisen päivässä,
kun veli oli ohimarssilla eteläisimpään Espanjaan, missä vieläkin on
vaarallisia hellelukemia. Mutta kai saunaan tottunut suomalainen
siitä selviää.
Iltapäivällä olin aikeissa mennä suihkuun, kun puhelin soi. Siellä
oli sähkömies, joka halusi sopia ajasta tulla laittamaan eteisen
valot kuntoon. Olin ilmoittanut lampusta, että nyt ei lampunvaihto
auta, vaan siinä on sähkövika.
Sanoin sähkärille, että olen kotona juuri nyt, mutta huomenna on
sairaalareissu. Sovittiin että hän tulee 10 minuutin sisällä. Hänellä
oli viimeinen työviikko menossa ennen kesälomaa.
Hän vaihtoi koko valolähteen, ”plafondin”, eikä laittanut siihen
tavallista valolähdettä vaan diodeja, ja nyt on eteisessä niin kirkas
valo, että sinne voisi laittaa vaikka lukunurkkauksen. 😊
Huojentunut olo. Olin jo unohtanut koko vikailmoituksen, jonka
olin tehnyt jo runsas viikko sitten.
Nyt alan valmistautua päivän silmänpiikitykseen. Onneksi on juuri
nyt pilvistä, mutta lämmintä. Ei ole sadetta luvassa, mutta mistä sen
tietää ”jos ilimat ruppee rilloomaan”. Aurinkoinen päivä ja juuri pistok-
sen saanut silmä ei ole hyvä yhdistelmä.
Kotiin päästyä on yleensä ohjelma sellainen, että otan särkylääkkeen
Ja menen nokosille.
Loppuviikko vapaata, mutta sunnuntaista lähtien alkaa kesälomavieraita
osua näihinkin maisemiin.
Lämmintä päivän jatkoa!
/MdK - Anonyymi00080
Tervetuloa kotimaisemiin, Paloma! Kiva kuulla kokemuksistasi, kunhan
ehdit kirjoittelemaan.
Joko Italiassa voi esim. ostaa suolaa tavallisesta ruokakaupasta?
40 v sitten sitä myytiin vaan erikoisissa suolamyymälöissä, samaan
tyyliin kuin täällä pohjolassa myydään alkoholia Alkossa tai Ruotsin
Systembolagetissa. :)
/MdK
Heinäkuun ekaa vielä olen paripäivää nuorempi kuin tulevana perjantaina.
Eliaana ja muut terveyden alan asiantuntijat. Kysyn teiltä, mitä mieltä olette, kävin verikokeissa, jotka muuten joudun aina itse tulkitsemaan.
Koepäivä 29.6.26
T4-V =18.02 about hyvä/ 17-18
TSH 1.81 hyvä
Tammikuu 26
T4-V 15.7 matalampi.
TSH 3.27 koholla.
Näiden kahden kokeen välillä olin oma aloitteisesti lisännyt viikottaista thyroxinannostusta.
Eli olenko onnistunut omahoidossa?
Toinen kysymys.
Ajattelin ottaa kortisonipistokset polviin. Löysin lääkekaapista Predisolon 20 mg 30 kpl lääkepurkin.
Aloitin tänään omahoidon, eli otin yhden tabletin tavoitteena vaikuttaa kipeisiin polviin. Onko jätkevää?
No, se siitä. Lintujen parveilun syy selvisi. Olin unohtanut talven talipalloja syöttölaitteeseen, joka oli rehevöityneen humalapensasaidan kätköissä. Naakat olivat löytäneet kätkön. Poistin syöttölaitteen, pesin. Tänä aamuna puoli kuudelta kuulin naakkojen ääniä, laitoin korvatulpat, mutta en tarvinnutkaan koska tunkeilijat häipyivät saman tien.
No, nyt pitää lähteä siivoamaan mökin pirttiä.
Siellä on levällään vuosien takaisia maalauksia, joiden listoja olen korjaillut. Nyt saa pensselit ja niittimet jäädä vähäksi aikaa varastoon, keskityn tulevaan viikonloppuun. Prinsessa tulee mumolaan ;) Kesätapahtumatkin valtaavat Korven cityn.
Hyvää tirstaita ; )- Anonyymi00078
Miksi lisäsit thyroxin annostusta, vaikka arvot oli hyvät?
Olethan tietoinen, että vanhemmilla ihmisillä ne viitearvot ovat korkeammat.
Itse yritin päästä noiden arvojen seurantaan, mutta en päässyt. Multa, kun poistettiin toinen lohko k-rauhasesta. Kuukauden päästä ne oli kohonneet, mutta kuitenkin vielä noissa "nuorison" viitearvojen sisällä .
Menen sitten yksityiselle syksyllä mittauttamaan, jos ei mitään vaivoja sitä ennen tule. Anonyymi00078 kirjoitti:
Miksi lisäsit thyroxin annostusta, vaikka arvot oli hyvät?
Olethan tietoinen, että vanhemmilla ihmisillä ne viitearvot ovat korkeammat.
Itse yritin päästä noiden arvojen seurantaan, mutta en päässyt. Multa, kun poistettiin toinen lohko k-rauhasesta. Kuukauden päästä ne oli kohonneet, mutta kuitenkin vielä noissa "nuorison" viitearvojen sisällä .
Menen sitten yksityiselle syksyllä mittauttamaan, jos ei mitään vaivoja sitä ennen tule.Talvella mielialani heittelehti joten kokeilin nostaa T4-V.tä ja laskea TSH.ta.
Nyt otan 4 kokonaista ja 3 puolikasta 1mg Thyroxsiinia, keskustelin tuttavani kanssa hän kertoi, että T4- V orvo pitää olla 1 ja TSH 17.
Käytin 20 vuotta 1 kokonainen päivässä, elämä sujui hyvin. Kun sairastuin vuonna 2022 autoimmuunisairauteen tulokset alkoivat heitellä, joten lääkitystä vähennettiin.
Seuraan tilannetta ; )
Heh, elossa ollaan ja taas kotona. Italian ennätyshelteestä huolimatta. Firenzessä oli 34 astetta mutta mentiin aikaiseen aamujunalla ja istuskeltiin sitten kun olimme katsoneet kaupungin suurimmat nähtävyydet lounaalla ravintolassa joka ei ollut ilmastoitu, mutta pirskotteli kivasti pienenpieniä pisaroita kylmää vettä kattotuulettimista.
Livornossa oli 32-34 astetta kaikki päivät ja askelmittari juhli konfettisateella mun uusia kävelyennätyksiä kuusi päivää peräkkäin. Eli kunto nousi joka päivä helteestä huolimatta ja siihen edesauttoi meidän vuokra-asunto 60 suurta kivirappua ylös kolmanteen kerrokseen ilman hissiä.
Nyt tepsuttelen paljain jaloin kotona valkoapilaniityllä, joksi kotipiha on muuttunut. Kivaa.- Anonyymi00079
Ennätyshelteitäkö Italiassa?
"Ennätyksiä lyötiin etelä-Ruotsissa, esim.
Malmössä -+35,1." Anonyymi00079 kirjoitti:
Ennätyshelteitäkö Italiassa?
"Ennätyksiä lyötiin etelä-Ruotsissa, esim.
Malmössä - 35,1."Roomassa oli 36 astetta ja Colosseumia ihailevan turistijoukon päälle ruiskutettiin kylmää vettä, näytettiin Italian telkkarissa. Paikoitellen oli ollut 38 astetta, mutta Livorno on meren rannassa ja merituuli vilvoittaa. Mutta joo, kyllä täällä Pohjolassakin olemme saaneet osamme Afrikan lämpöisestä ilmasta. . Tulemme näkemään että tämä lämpötilojen nousu tulee jatkumaan ja että eteläeurooppalaiset tulevat viettämään lomiaan tänne Pohjois-Eurooppaa.
- Anonyymi00081
Paloma.se01 kirjoitti:
Roomassa oli 36 astetta ja Colosseumia ihailevan turistijoukon päälle ruiskutettiin kylmää vettä, näytettiin Italian telkkarissa. Paikoitellen oli ollut 38 astetta, mutta Livorno on meren rannassa ja merituuli vilvoittaa. Mutta joo, kyllä täällä Pohjolassakin olemme saaneet osamme Afrikan lämpöisestä ilmasta. . Tulemme näkemään että tämä lämpötilojen nousu tulee jatkumaan ja että eteläeurooppalaiset tulevat viettämään lomiaan tänne Pohjois-Eurooppaa.
Suomessa ei hellettä, 19 ja pilvistä.
Anonyymi00081 kirjoitti:
Suomessa ei hellettä, 19 ja pilvistä.
Huomenta ja tasainen harmaa taivaan peittää, jotakin sataa, koska maa kastuu, eli tihkusateinen aamu Savon suunnassa.
Kauppaan lähtökin mielessä, mutta katsotaan nyt, mansikkahimo iski.
Noista lääkkeistä, olen kyllä melko kiltisti ottanut lääkärin kirjottamat lääkkeet, en ylittänyt, en alittanut, nyt tuli taas kerran mieleen, että labraan olisi päästävä.
Kilpirauhasen toiminnan arvot pitäisi tarkistaa, paino vaan meinaa nousta, vaikka kuinka tarkkailen suuhun pantavaa, vajaatoimimisella sen tyylin tavat on.
Kerran vuoteen olisi arvot katsottava, nyt on vaan jäänyt, kun en mitään oireita ole muuten huomannut.
Katsotaan nyt sekin homma, kun saan itsestäni jotain aikaan, kuihtumisesta ei kuitenkaan pelkoa ole.
Tuota kuumuutta en ole vielä tänä kesänä korkeana ole kokenut, tällä hetkellä näkyy olevan 17 astetta.
Vieläpä sitä ehditään hikoillakin, kun kesä vasta tässä vaiheessa, pyörivää tuuletinta en ole vielä toimimaan laittanut ja en mielelläni sitä teekään, kun vetona tunnen luissani.
Kaikilla toiminnoilla se harminsa löytyy.
Kyllä ne mieliharmia nuo pienet rempat aiheuttaa, kun itse ei pysty korjaamaan, minulta irtosi pesukoneen letku liitoksestaan ja kylppäri ui veden vallassa, onneksi viemäri veti ja kynnys piti, ettei muihin tiloihin päässyt.
Osaan kyllä sen liitoksen paikalleen laittaa, mutta voimat ei taida riittää tarpeeksi tiukkaan sitä saada, joten apua joudun pyytämään.
Sähkömiestä joudun minäkin piakkoin ehkä käyttämään, kun valo kylppärissä vilkuttaa, eli joku kosketusvika on.
Puheenjohtaja kävi kurkkaamassa, kun tulipalon vaaraa pelkäsin, sanoi ettei siihen pelkoa ole, niin pienesti sähköä kuluttaa, on led lamppu.
Aina näitä pieniä pelon aiheita löytää, kun tietoa ei vaaroista ole, mielikuvitus sitten kaikkea mieleen lennättää.
Siltä osin soisi miehen huushollissa kaverina olevan, kun nuo tekniikka asiat heille enemmän mieltä kiehtoo.
Teillä toisilla on vieraita tulossa, minulla ei sukua juuri muualla asu, kaikki lähiseudulla, no kumminkin tyttärenpojanperhe siellä etelässä asustaa, Kotka ja Siuntio asunpaikkana, sinne on aikomus mennä katsomaan uutta asuinpaikkaa kumpaankin paikkaan.
Saa nähdä toteutuuko kohdallani, hieman epäillen asiaan suhtaudun.
Korpikirjailijalla synttärit, onnea vaan jos en oikeana päivänä muista, oliko se päivä perjantai?
Palomalla varmaan mielessä monia mukavia asioita matkanne johdosta, riittää muiden asioiden lomassa niitä muistella.
Kesä jatkuu kaikilla ja sää suosii kesän tyyliin, toivotaan kuitenkin maltillisia ilmoja, helle meinaa voimat viedä.
Katsotaan mitä päivä tuo tullessaan, varma on ainakin, että ilta tavoitetaan.Hil-la kirjoitti:
Huomenta ja tasainen harmaa taivaan peittää, jotakin sataa, koska maa kastuu, eli tihkusateinen aamu Savon suunnassa.
Kauppaan lähtökin mielessä, mutta katsotaan nyt, mansikkahimo iski.
Noista lääkkeistä, olen kyllä melko kiltisti ottanut lääkärin kirjottamat lääkkeet, en ylittänyt, en alittanut, nyt tuli taas kerran mieleen, että labraan olisi päästävä.
Kilpirauhasen toiminnan arvot pitäisi tarkistaa, paino vaan meinaa nousta, vaikka kuinka tarkkailen suuhun pantavaa, vajaatoimimisella sen tyylin tavat on.
Kerran vuoteen olisi arvot katsottava, nyt on vaan jäänyt, kun en mitään oireita ole muuten huomannut.
Katsotaan nyt sekin homma, kun saan itsestäni jotain aikaan, kuihtumisesta ei kuitenkaan pelkoa ole.
Tuota kuumuutta en ole vielä tänä kesänä korkeana ole kokenut, tällä hetkellä näkyy olevan 17 astetta.
Vieläpä sitä ehditään hikoillakin, kun kesä vasta tässä vaiheessa, pyörivää tuuletinta en ole vielä toimimaan laittanut ja en mielelläni sitä teekään, kun vetona tunnen luissani.
Kaikilla toiminnoilla se harminsa löytyy.
Kyllä ne mieliharmia nuo pienet rempat aiheuttaa, kun itse ei pysty korjaamaan, minulta irtosi pesukoneen letku liitoksestaan ja kylppäri ui veden vallassa, onneksi viemäri veti ja kynnys piti, ettei muihin tiloihin päässyt.
Osaan kyllä sen liitoksen paikalleen laittaa, mutta voimat ei taida riittää tarpeeksi tiukkaan sitä saada, joten apua joudun pyytämään.
Sähkömiestä joudun minäkin piakkoin ehkä käyttämään, kun valo kylppärissä vilkuttaa, eli joku kosketusvika on.
Puheenjohtaja kävi kurkkaamassa, kun tulipalon vaaraa pelkäsin, sanoi ettei siihen pelkoa ole, niin pienesti sähköä kuluttaa, on led lamppu.
Aina näitä pieniä pelon aiheita löytää, kun tietoa ei vaaroista ole, mielikuvitus sitten kaikkea mieleen lennättää.
Siltä osin soisi miehen huushollissa kaverina olevan, kun nuo tekniikka asiat heille enemmän mieltä kiehtoo.
Teillä toisilla on vieraita tulossa, minulla ei sukua juuri muualla asu, kaikki lähiseudulla, no kumminkin tyttärenpojanperhe siellä etelässä asustaa, Kotka ja Siuntio asunpaikkana, sinne on aikomus mennä katsomaan uutta asuinpaikkaa kumpaankin paikkaan.
Saa nähdä toteutuuko kohdallani, hieman epäillen asiaan suhtaudun.
Korpikirjailijalla synttärit, onnea vaan jos en oikeana päivänä muista, oliko se päivä perjantai?
Palomalla varmaan mielessä monia mukavia asioita matkanne johdosta, riittää muiden asioiden lomassa niitä muistella.
Kesä jatkuu kaikilla ja sää suosii kesän tyyliin, toivotaan kuitenkin maltillisia ilmoja, helle meinaa voimat viedä.
Katsotaan mitä päivä tuo tullessaan, varma on ainakin, että ilta tavoitetaan.Huomenta@
Oikein muistat Hilla, huomenna vanhenen taas. En juhli tänä vuonna, olen tykännyt pitää juhlia, mutta nyt jätän väliin ja ensi vuonna jos luoja suo juhlitaan.
Faceen tuli muistokuvia menneiltä vuosilta, postasin kuvan 70-vuotisjuhlista jossa kiitin rakkaita ystäviäni jotka kokoontuivat niemelleni kauniina kesäpäivänä 2017. Kaksi heistä jo enkelinä meitä jäljellä olevia katsoo.
Esikoinen saapuu tänäiltana, ihana esikoiseni joka lupasi hoitaa veneen vesille ja leikata villiintyneen ruohikon.
Eilen sain siivottua mökin taiteilijatavarat yhteen nurkkaan ja ripsuttua paikat. On myönnettävä liekö vain tunne, mutta olin hyvin aikaansaava, enkä väsynyt vaan tein vielä iltauutisten jälkeen savulohivoileipärullan. Eli oliko sittenkin hyvä idea aloittaa kortisoonikuuri. No tarkkaillaan. En muuten ihan sata armasti luota lääkäreihin sillä tunnen itseni paremmin kuin viitearvoihin tuijottavat lääkärit. Olemme erilaisia monella eri mittarilla luettavissa.
No, tänään käymme jos vesisateetta selviämme tutustumassa kävelykatuun, runoviikon-ja taidekampuksen tapahtumiin.
Tiedä sitten mitä huomenna, ehkäpä yhdessäoloa läheisten kanssa mökillä.- Anonyymi00082
korpikirjailija kirjoitti:
Huomenta@
Oikein muistat Hilla, huomenna vanhenen taas. En juhli tänä vuonna, olen tykännyt pitää juhlia, mutta nyt jätän väliin ja ensi vuonna jos luoja suo juhlitaan.
Faceen tuli muistokuvia menneiltä vuosilta, postasin kuvan 70-vuotisjuhlista jossa kiitin rakkaita ystäviäni jotka kokoontuivat niemelleni kauniina kesäpäivänä 2017. Kaksi heistä jo enkelinä meitä jäljellä olevia katsoo.
Esikoinen saapuu tänäiltana, ihana esikoiseni joka lupasi hoitaa veneen vesille ja leikata villiintyneen ruohikon.
Eilen sain siivottua mökin taiteilijatavarat yhteen nurkkaan ja ripsuttua paikat. On myönnettävä liekö vain tunne, mutta olin hyvin aikaansaava, enkä väsynyt vaan tein vielä iltauutisten jälkeen savulohivoileipärullan. Eli oliko sittenkin hyvä idea aloittaa kortisoonikuuri. No tarkkaillaan. En muuten ihan sata armasti luota lääkäreihin sillä tunnen itseni paremmin kuin viitearvoihin tuijottavat lääkärit. Olemme erilaisia monella eri mittarilla luettavissa.
No, tänään käymme jos vesisateetta selviämme tutustumassa kävelykatuun, runoviikon-ja taidekampuksen tapahtumiin.
Tiedä sitten mitä huomenna, ehkäpä yhdessäoloa läheisten kanssa mökillä.Hyvää huomenta!
On hyvät heinänkorjuuilmat parhaillaan. - Sellaista ajattelin, kun kävin
aamulenkillä. - Mutta en kaipaa heinätöihin! On vaan tullut oltua niin
paljon heinäsavotassakin mukana, että säät ja tuoksut saavat ajattele-
maan haravointia ja heinien seivästystä.
Tänä aamuna tuli mieleen eräs heinäpellolle lähtö, kun isä herätti minut
ja käski mennä hakemaan hevosen laitumelta sillä aikaa kun hän kerää
hankoja ja haravoita ym. kärryyn.
Tein työtä käskettyä, mutta en nähnyt hevosta missään. Etsin ja etsin,
huutelin sitä nimeltä, ei vastausta. Aitaus näytti ehjältä, ei se ole voinut
karatakaan, ajattelin.
Olin tulossa takaisin kertomaan, että hevonen on poissa, kun ohitin pienen
lammen (suolampi) niin hevosen pää näkyi vedestä, silmät kauhistuneen
näköisinä! - Lähdin juoksemaan pihaa kohti ja huusin minkä jaksoin, että
hevonen on pudonnut lampeen! Isä huusi naapureita apuun ja että ottaisivat
vaikka aisoja mukaansa, itsellään oli köyttä ja aisat.
Niin ne kolme miestä onnistuivat saamaan aisoja hevosen alle, köyttä taka-
muksen puolelle ja onnistuivat vetämään hevosen lammen reunalle.
Hevonen oli niin kankea ja jäähtynyt, että minun tehtäväni oli pitää sitä
liikkeessä, että alkaa lämmetä. Kuivateltiin ja levitettiin loimi selkään, vaikka
oli hellepäivä.
Kuinkahan kauan hevosparka oli siellä lammessa ollut?
Vähän myöhästyneinä lähdettiin kuitenkin myöhemmin pellolle.
- Työ on paras liäke, sanoi isä.
Eilenkin kyllä tarkeni, kun kävin uudemman kerran silmäklinikalla.
Tällä kertaa oli niin pitkä lääkäri, että ovesta sisään tullessa piti varoa,
ettei lyönyt päätänsä karmiin. Ajattelin heti, että lääkäri kuuluu varmaan
koripallonpelaajiin. Tai rygbyn pelaajiin. Oli niin pitkä ja leveä.
Puheliaskin oli, joten varoitin häntä, että muistaa sen pistoksen laittaa
silmään, ja ajttelee, että minun silmäni ei ole kuin keitetty kananmuna.
Minä en tiedä mitään kun silmä on niin puudutettu, että sen voi vaikka
taskuunsa napata. Ennen pistosta silmän ympärys piti pestä alkoholilla.
Sanoin "skål" (kippis), kun hän alkoi pestä luomia. Siinä naureskelua,
kerroin että ei pitäisi vitsailla, koska minulle on sattunut niinkin että
lääkäri on soittanut seuraavana aamuna ja pyytänyt tulemaan takaisin
vastaanotolle, kun ei muistanut tutkia minua, enkä sen koommin ole
samaa lääkäriä tavannut. Siitäkös riemu ratkesi.
Mukavampihan se on nauraa töitä tehdessään, heidänkin työntekonsa
on yksitoikkoisen näköistä rutiinityötä. Vastaanotolle tulee pelokkaita
potilaita. Sitten tulee välillä tällaisia poikkeustapauksia, ei pelkää eikä
tutise!
Siinäpä tämänpäivän jorinat: Heinätöistä hevosen pelastukseen, ja
päätteeksi silmäpistoksen hakureissu.
/MdK korpikirjailija kirjoitti:
Huomenta@
Oikein muistat Hilla, huomenna vanhenen taas. En juhli tänä vuonna, olen tykännyt pitää juhlia, mutta nyt jätän väliin ja ensi vuonna jos luoja suo juhlitaan.
Faceen tuli muistokuvia menneiltä vuosilta, postasin kuvan 70-vuotisjuhlista jossa kiitin rakkaita ystäviäni jotka kokoontuivat niemelleni kauniina kesäpäivänä 2017. Kaksi heistä jo enkelinä meitä jäljellä olevia katsoo.
Esikoinen saapuu tänäiltana, ihana esikoiseni joka lupasi hoitaa veneen vesille ja leikata villiintyneen ruohikon.
Eilen sain siivottua mökin taiteilijatavarat yhteen nurkkaan ja ripsuttua paikat. On myönnettävä liekö vain tunne, mutta olin hyvin aikaansaava, enkä väsynyt vaan tein vielä iltauutisten jälkeen savulohivoileipärullan. Eli oliko sittenkin hyvä idea aloittaa kortisoonikuuri. No tarkkaillaan. En muuten ihan sata armasti luota lääkäreihin sillä tunnen itseni paremmin kuin viitearvoihin tuijottavat lääkärit. Olemme erilaisia monella eri mittarilla luettavissa.
No, tänään käymme jos vesisateetta selviämme tutustumassa kävelykatuun, runoviikon-ja taidekampuksen tapahtumiin.
Tiedä sitten mitä huomenna, ehkäpä yhdessäoloa läheisten kanssa mökillä.Hyväthän Sinulla nuo arvot näytti olevan. En nyt ihan kannata tuota reseptilääkkeiden annoksen muuttamista itse.
Kyllähän se kortisoni tietysti auttaa ja tiedät varmaan mahdolliset sivuvaikutuksetkin.
Minulla sattuu olemaan tuo sähkäri omasta takaa, laittoi molemmille mökeille sellaisen valon ulos, jotka hämärällä ja pimeällä menevät päälle, jos joku tulee pihaan.
Eka kertaa menin sinne Suomi.fi veroasioihin. Piti katsoa onko maksettavaa, kun se päivä oli.
No muutama kymppi tulee takaisin.
Kyllä vaan paljon helpompaa ja nopeampaa olisi katsoa paperiversiosta. Mutta olkoon.
Olin siinä uudella koneella halkomassa puita, on vähän tehokkaampi, kun vanha.
Onnea syntymäpäivän johdosta. 🍀
Oli kyllä todellakin intensiivinen ja mieleenpainuva kokemus tämä Italianmatka, Koska matkan tarkoituksena oli pääasiallisesti tavata ns."omia ihmisä", lasteni vanhin serkku, joka avioitui 17 vuotta sitten italialaisen miehen kanssa ja he ovat asuneet Italiassa siitä sakka, niin pojalleni tavata tätä serkkua, jonka hön tuntee hyvin lapsuudesta Kolumbiassa mutta on tavannut vain kerran sen jälkeen viisitoistavuotta sitten sisarensa häissä täällä Ruotsissa, oli erityisen tärkeää ja minulle yksi suurimmista syistä miksi halusintehdä tämän matkan juuri poikani kanssa.
Kävimme toki turistinähtävyyksissäkin, Frenzessä, Pisassa ja Livornossa, uimassa Välimeressä, veneajelulla Livornon satma-alueella , linnoituksilla ja Pienen Venetsian kanaaleilla. Taide-ja kulttuurianti on ollut niin suuri että kaikkea ei voi oikein edes sisäistää näin lyhyessä ajassa. Onneksi poikani on aina ollut kiinnostunut historiasta, taiteista, kielistä ja uusista elämyksistä, joten hänelle tämä matka oli vieläkin tärkeämpi. Itselleni toinen reissu edesmenneen mieheni veljentyttären luo Italiaan. edellinen neljä vuotta sitten sisareni kanssa ja ensimmäistä kertaa kaksikymmentä vuotta sitten Veronaan, Venetsiaan ja Lagi di Gardalle.
Matkusteluni Euroopassa on ollut varsin vähäistä ja varsinaista turismia vain muutaman kerta, Yhdistän mielelläni ystävien ja sukulaisten kanssa tapaamiset kaupunkiturismiin, en ole mikään rannoilla makoilija tai turistikrääsän kotiinhinaaja, eikä juhliminenkaan ole ollut motiivi matkustamiseeni.
Teen aloituksen tästä matkasta erikseen, en mitään varsinaista matkablogia, koska kaikki tuntevat ja tietävät Italian paremmin kuin minä, mutta voin tuoda palstalle omia havaintojani, tuokiokuvia Toscanasta.- Anonyymi00084
Tuli kivoja uutisia taloyhtiöltä. Yhtiö satsaa yhteiseen kohtauspaikkaan
alueellamme. Tarkoitus on järjestää mielekästä toimintaa kaikille ikäluo-
kille: lapsille, nuorille, senioreille ja muille aikaihmisille.
Alueella on menossa vanhojen asuntojen remontointi ja yksi remontoitavista
taloista on merkitty juuri tällaiseksi monitoimitaloksi.
Siellä on tarkoitus voida harrastaa musiikkia, luovaa toimintaa, pelejä, opiskelua,
ruoanlaittoa, keittiöpuutarhan hoitoa, keskusteluja ym. Sinne voi tuoda omia
ehdotuksiaan. Paikan tarkoituksena on saattaa kaikki ikäluokat yhteisten
aktiviteettien pariin.
Erikoisesti lapset ja nuoret halutaan saada löytämään mielekästä toimintaa
vapaa-aikana, mukaan halutaan myös aikaihmisiä ja senioreja osallistumaan
sosiaaliseen kanssakäymiseen ja tuomaan mukanaan kehitysideoita.
Tietenkin on mukava jos kaikki ikäluokat kohtaavat miellyttävissä merkeissä.
Paikkaa tullaan ilmeisesti kutsumaan Flyygeliksi. En tiedä, onko se kunnian-
osoitus kaupungin julkkismuusikolle, joka on saanut useita Oscar-palkintoja
tekemästään filmimusiikista.
Alueella on myös urheiluhalli "Hangaari", lentokaupungissa kun ollaan.
Ensi kesän jälkeen paikka avataan.
/MdK
Tänään piti ottaa ettoset. Kävelin about kolmekilometriä joka alkaa olla maksimisuoritus yhtä kainalosauvaa apuna käyttäen.
Mutta kyllä kannatti tapasin useita tuttuja kävelykadulla. Vilskettä ja vilinää ja sääkin suosi.
Eilen illalla saunan jälkeen laitoin pötkylät hiuksiini, nukuin yön ne hiuksissani ja aamulla hiukset olivat rullakiharoilla. Se aiheutti hassun kohtaamisen kävelykadulla, tuttavani tarttui hiuksiini ja nykäisi kevyesti, sanoen, anteeksi halusin varmistua, onko sinulla peruukki.
No, itse en toki niin tekisi näkeehän sen jos on peruukki.
Odottelen esikoisen perhettä, ovat tulossa.
Taidan siirtyä parvekkeelle ilta aurinkoon.- Anonyymi00085
Onnea meidän kylän Ailalle !
Huomenten lisäksi onnittelut vuosijuhlaansa juhlivalle ja nauti mummoilusta.
Nyt on tuo pilvisen oloinen jäänyt kai pysyväksi, eilinen päivä meni tihkusateessa ja koko ajan sama tuntuma yllä on.
Sateessa kävelin kauppaan, mutta niin pientä sade oli, että en kastunutkaan, melkeinpä virkisti vaan.
Jääkaappi täyttyi ja taas viikon eteenpäin pääsen.
Sain eilen luomumansikka maistiaiset, hyviä, mutta ei sitä entistä halua kuitenkaan tuoneet, tämäkin ihanuus on kaikkoamassa.
Milloinkahan tulee aika, että mikään ei miltään maista, näin kälyni kertoo hänen kohdalla olevan., minulle ruoka maistuu, onko syy siihen, että aina mielitekojani toteutan.
Muistan takavuosilta venäläisen lääkärin kysyneen, maistuuko ruoka, totesin, että kyllä, siihen hän vastasi syö vaan, kun kerran maistuu.
Noista toistamisista joku mainitsi, eihän kukaan jaksa muistaa mitä on aiemmin kirjoittanut, toistoja tulee.
Minäkin olen niin kauan täällä pyörinyt, että en edes tiedä monesko kierros kerronnassa on menossa, mutta lohduttelen itseäni, että ainahan uusia lukijoitakin tulee ja sanotaan kertauksen olevan oppimisen äiti.
Omasta elämästä, kokemuksista, iloista, suruista ketjumme muodostuu, niin on tarkoitettukin.
Toisilla on kyky muistaa ja mukavasti kertoilla, vieden lukijan mennessään ja se on asian idea.
Sanonta kuuluu, että lyhyesti virsi kaunis, ei kuitenkaan koske keinutuolia, mitä runsaampi on viesti, sen mielekkäämpää on lueskella.
Kaikki nuo uudistukset mitä yritetään tehdä yhteisen hyvän eteen, ei onnistu, aina jotkut kapuloita rattaisiin tunkevat, mutta kiva että yritystä kuitenkin löytyy.
Aina pitäisi riittää innostusta kaikkeen uuteen, kun katselen sarjoja Korean sunnasta ei voi kuin ihastella sitä kuntoilupaikkojen runsautta ihan vaan puistikoissa ja talojen pihoissa ja kaikki hyvässä kunnossa.
Täällä meidän kulttuurissa on tavaksi särkeä kaikki mitä yhteiseksi iloksi on yritetty laittaa.
Toivotaan jatkumoa tuolle teidän nurkilla tapahtumaan MdK.
Tuo halkomakone oli minullekin kokemus, ihmettelin sitä voimaa mikä koneella oli, isokin puu pieniksi meni, siinä työssä viihdyin minäkin.
Siinä pienellä liikkeellä sai liikuntaakin, jos selkä kestää.
Minulta on mennyt ohi tuo veroasiakin, eikö enää paperista selvitystä tulekaan?
Matkailuavartaa sanotaan, minulle se on melkein jäänyt telkkarin varaan, mutta ihmeesti sekin on tietoa tuonut, eri maiden kulttuureista, ehkä minulle riittävästi.
Yksin ruokakulttuuri on auennut monella suunnalla, joskus ihmeeksi olen ne todennut.
Nyt sitten tätä viikonlopun menoa alan toteuttamaan, mikä minulla ei juurikaan muuksi muutu, arjeksi on pyhäkin muuttunut, mutta eipä harmia sekään tuota.
Iloitaan kaikesta näkemisistä, koetaan elämää mikä kellekin on syntynyt ja iloitaan olemassa olostamme, toivon, että iloa kaikille edes vähän löytyy.- Anonyymi00087
Hil-la kirjoitti:
Huomenten lisäksi onnittelut vuosijuhlaansa juhlivalle ja nauti mummoilusta.
Nyt on tuo pilvisen oloinen jäänyt kai pysyväksi, eilinen päivä meni tihkusateessa ja koko ajan sama tuntuma yllä on.
Sateessa kävelin kauppaan, mutta niin pientä sade oli, että en kastunutkaan, melkeinpä virkisti vaan.
Jääkaappi täyttyi ja taas viikon eteenpäin pääsen.
Sain eilen luomumansikka maistiaiset, hyviä, mutta ei sitä entistä halua kuitenkaan tuoneet, tämäkin ihanuus on kaikkoamassa.
Milloinkahan tulee aika, että mikään ei miltään maista, näin kälyni kertoo hänen kohdalla olevan., minulle ruoka maistuu, onko syy siihen, että aina mielitekojani toteutan.
Muistan takavuosilta venäläisen lääkärin kysyneen, maistuuko ruoka, totesin, että kyllä, siihen hän vastasi syö vaan, kun kerran maistuu.
Noista toistamisista joku mainitsi, eihän kukaan jaksa muistaa mitä on aiemmin kirjoittanut, toistoja tulee.
Minäkin olen niin kauan täällä pyörinyt, että en edes tiedä monesko kierros kerronnassa on menossa, mutta lohduttelen itseäni, että ainahan uusia lukijoitakin tulee ja sanotaan kertauksen olevan oppimisen äiti.
Omasta elämästä, kokemuksista, iloista, suruista ketjumme muodostuu, niin on tarkoitettukin.
Toisilla on kyky muistaa ja mukavasti kertoilla, vieden lukijan mennessään ja se on asian idea.
Sanonta kuuluu, että lyhyesti virsi kaunis, ei kuitenkaan koske keinutuolia, mitä runsaampi on viesti, sen mielekkäämpää on lueskella.
Kaikki nuo uudistukset mitä yritetään tehdä yhteisen hyvän eteen, ei onnistu, aina jotkut kapuloita rattaisiin tunkevat, mutta kiva että yritystä kuitenkin löytyy.
Aina pitäisi riittää innostusta kaikkeen uuteen, kun katselen sarjoja Korean sunnasta ei voi kuin ihastella sitä kuntoilupaikkojen runsautta ihan vaan puistikoissa ja talojen pihoissa ja kaikki hyvässä kunnossa.
Täällä meidän kulttuurissa on tavaksi särkeä kaikki mitä yhteiseksi iloksi on yritetty laittaa.
Toivotaan jatkumoa tuolle teidän nurkilla tapahtumaan MdK.
Tuo halkomakone oli minullekin kokemus, ihmettelin sitä voimaa mikä koneella oli, isokin puu pieniksi meni, siinä työssä viihdyin minäkin.
Siinä pienellä liikkeellä sai liikuntaakin, jos selkä kestää.
Minulta on mennyt ohi tuo veroasiakin, eikö enää paperista selvitystä tulekaan?
Matkailuavartaa sanotaan, minulle se on melkein jäänyt telkkarin varaan, mutta ihmeesti sekin on tietoa tuonut, eri maiden kulttuureista, ehkä minulle riittävästi.
Yksin ruokakulttuuri on auennut monella suunnalla, joskus ihmeeksi olen ne todennut.
Nyt sitten tätä viikonlopun menoa alan toteuttamaan, mikä minulla ei juurikaan muuksi muutu, arjeksi on pyhäkin muuttunut, mutta eipä harmia sekään tuota.
Iloitaan kaikesta näkemisistä, koetaan elämää mikä kellekin on syntynyt ja iloitaan olemassa olostamme, toivon, että iloa kaikille edes vähän löytyy.Hyvää huomenta!
Tänä aamuna heräsin jo 4-aikaan, enkä saanut enää unesta kiinni,
Niin lähdin lenkille. Täksi päiväksi on luvattu sadetta, jopa ukonilmaa,
niin ei haittaa ainakaan minua. Kun pääsin ulos, niin näin että yöllä
oli jo satanut, oli lätäköitä asfaltilla. Mutta taivas oli tummanpuhuva,
joten se pidättelee kyllä uutta vesilastia.
Liekö alueella sattunut jotakin, kun metsän suunnalta tuli yksi vartiointi-
yritys Securitaksen auto pyörätietä pitkin. Toinen Securitas-auto oli
pysäköitynä metsän reunassa ja kun olin palaamassa takaisin, kohtasin
poliisiauton pyörätiellä. Moikkasin heitä, kun tunsin poliiseiksi, jotka
patrulloivat alueellamme ja tervehtivät aina tavatessa. He eivät enää
ihmettele, jos näkevät minut liikkeellä siihen aikaan päivästä.
(Huom. Tätä ei palstakytän tarvitse noteerata, ettei itse aiheuta ylimää-
räistä asioitten toistoa.)
Minulle on tulossa rakkaita lomalaisia muutaman päivän ajaksi.
Poika ja vaimonsa. Pojalle on pitkä lista teknillisiä tehtäviä. 😊
Saa nähdä, joutuuko ostamaan uuden näytön pöytäkoneeseen, kun
näyttö on pimentynyt kokonaan. Se on suuri, kun tykkään katsella tv-
ohjelmia välillä netin kautta, jos en ole ehtinyt katsoa tv:stä silloin kun
ovat olleet ohjelmistossa. Ja välillä, kun on netillä, voi nähdä yllättäviä
asioita, kun hakkerit ovat liikkeellä. - Tämä läppäri on epäluotettava,
siitä häviää teksti ykskaks. Kyllä pöytäkone on hyvä. Isolle näytölle saa
kissan kokoiset kirjaimet, ei tarvitse suurennuslasin kanssa tihrustella.
Katsotaan, mitä poika saa aikaan.
Ehkä teemme pikavierailun entiselle kotikylälle, missä eräs entinen
kolleega ja ystävätär täyttää 106 vuotta sunnuntaina. Viime vuonna
kun onnittelin, niin hän nauroi niin paljon, että lupasi elää vielä aina-
kin yhden vuoden lisää, koska nauru pidentää ikää.
Täytyy tässä ruveta suunnittelemaan hieman aikataulua ja miettiä,
onko minulla mitään tarvetta saada kyytiä suurempiin ostoskeskuksiin.
Hyvää viikonloppua!
/MdK
- Anonyymi00086
kun vanheten aina älykkyys ja viisaus vähenee jo sekunneittain... osaajopa kirjoittaa keinutuolinkin oikein...
Synttärionnittelut täältäkin päivän sankarille, vaikka en tahdo koskaan muistaa kenenkään syntymäpäiviä ellei Facebook niiistä muistuta Ihan lähiomaisten synttärit muistan ulkomuistista,
Pilvinen ja viileä aamu Daalajoen alavirralla; sadetta luvassa ja kyllähän kasvimaa ja pihanurmi, se apilapelloksi muuttunut, nauttivat ja ei tarvitse olla kastelemassa joka päivä. Sadettajan voisi toki laittaa kuivimpaan aikaan, mutta ei kovin pitkäksi aikaa; kesävesi tulee joesta pumpattuna kaivoon, josta se sitten tulee meidänkin raanaan ulkoseinässä, mutta kaivo tyhjenee, jos kaikki naapurit kastelevat ruohomattojaan samaan tyyliin kuin kaupunkilaiset; ja pumppu voi mennä jumiin. Näin on käynyt edellisinä kesinä joskus ja naapuri joka hoitaa kesäveden saannin ei ole iloinen kunjoutuu korjauttamaan pumpun tai ostamaan uude. Syystäkin.
Palasin kotiin täynnä uutta energiaa , mutta kroppa on reagoinut nyt johonkin, en tiedä oikein mihin, ehkä vain muutokseen ruokavaliossa, mutta jouduin käväisemään eilen akuutissa ja sain lääkkeitä ja lähetteen sappikivien kuvaukseen. Kipu ylävatsassa onnyt hellittämässä ja olen nukkunut ensimmäistä kertaa hyvin matkan jälkeen, Olen syönyt terveellisesti, välimeren dieettiä yksinkertaistettuna sukulaisperheessä: pastaa ja pestoa, riisi/tonnikalasalaattia, ihania, tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Tomaatitkin maistuivat taivaallisilta, Toscanan kaalit olivat kauden varhaissatoa ja etenkin punakaali rapeaa ja herkullista, ja sitten tietenkin ravintoloissa äyriäispatoja ja kalaa.
Mietimme tässä miehen kanssa jos ostaisimme kahvikoneen joka vaahdottaa maidon ja joka tekisi espressoa, macchiatoa ja capuccinoa jauhamalla ensin pavut ja sitten myös tietysti tavallista kahvia, niissä voi valita vahvuuden ja minä tykästyin kovasti italialaiseen kahvinjuontikulttuuriin ja kotona keitän kahvia täyden pannun neljä kertaa päivässä koska vaikka itse en juo kuinpari kolme kupposta päivässä, niinmiehet täällä juovat kahvia koko päivän. Idea olisi että jokainen tekisi oman kahvinsa, kone tekee 1.2 kuppia ja saisi sitten säädellä jokainen mieleisekseen. Olisihan se pieni sijoitus, niitä on parista kolmesta sadasta eurosta ainaa kahteen tuhanteen euroon saakka saatavilla,m vilkuilin eilen hintoja.
Jalkapalloa olemme tuijottaneet kaiket yöt silmät suorakaiteen muotoisina. Katselemme myös suomalaista sarjaa nimeltään Petos, jossa Ville Virtasen poika näyttelee pääosaa. Ei kauheen hyvä,
Ensi viikolla tulevat varmaan maalaamaan talon ulkoseinän puuosia, räystäiden ja erkkerin alta ja maalaamaan katon. Ullakko on jo käyty eristämässä sillä aikaa kun olin matkalla. Metsäänkin pitäisi ehtiä katsomaan onko tullut kantarelleja, ehkä kuitenkin odotellaan että tulee lisää kosteutta maahan.Huomenta juhlakalulta@
Oli kiva herätys, puhelin soi ja taidenäyttelyssä taulun varanneen rouvan äiti soitti. Olivat tulleet Kajaaniin ja lupasivat hakea ja toimittaa taulun tyttärelleen joka taulun varasi.
Illalla innostuimme parvekkeella muistelemaan mieheni kanssa matkojamme, kertasimme Italian matkaa. Lensimme Amsterdamista yli lumisten Alppien ja laskeuduimme aurinkoiseen Roomaan.
Yksi päivä kului Vatikaanissa, Paremmin emme olisi osanneet tuloamme Vatikaanin aukiolle ajoittaa sillä Paavi oli pitämässä puhetta hurraavalle kansanjoukolle. Paavin siunaamana jatkoimme matkaamme Sixteen-Chapeliin.
Vietimme yhdeksännen kihlajaispäivän Transteveren entisessä punaisessa työläiskaupunginosassa, joka on yksi Rooman iltaelämän keskuksista.
No, tällaisia muistoja tuli mieleeni kun olet kertonut matkastasi.
No, nyt aamukahville, pienimuotoista synttäri kahvitusta iltapäivällä mökillä. Mummon prinsessa on jo 5 kk, kasvanut ja vahvistunut neiti. Etsin eilen markkinakadulta puista mummola ovikylttiä mökille. Ei löytynyt joten tein sen itse illalla parvekkeelka istuessamme.
Ja nätti tuli, löysin komerosta puisen pyöreä laatan johon maalasin kukkia ja sanan mummola ja liimasin punaisen mökin laattaan ja kyltti oli valmis. Tuumasinkin, että mitä tarvikkeita meiltä ei löydy sitä emme tarvitse.- Anonyymi00088
korpikirjailija kirjoitti:
Huomenta juhlakalulta@
Oli kiva herätys, puhelin soi ja taidenäyttelyssä taulun varanneen rouvan äiti soitti. Olivat tulleet Kajaaniin ja lupasivat hakea ja toimittaa taulun tyttärelleen joka taulun varasi.
Illalla innostuimme parvekkeella muistelemaan mieheni kanssa matkojamme, kertasimme Italian matkaa. Lensimme Amsterdamista yli lumisten Alppien ja laskeuduimme aurinkoiseen Roomaan.
Yksi päivä kului Vatikaanissa, Paremmin emme olisi osanneet tuloamme Vatikaanin aukiolle ajoittaa sillä Paavi oli pitämässä puhetta hurraavalle kansanjoukolle. Paavin siunaamana jatkoimme matkaamme Sixteen-Chapeliin.
Vietimme yhdeksännen kihlajaispäivän Transteveren entisessä punaisessa työläiskaupunginosassa, joka on yksi Rooman iltaelämän keskuksista.
No, tällaisia muistoja tuli mieleeni kun olet kertonut matkastasi.
No, nyt aamukahville, pienimuotoista synttäri kahvitusta iltapäivällä mökillä. Mummon prinsessa on jo 5 kk, kasvanut ja vahvistunut neiti. Etsin eilen markkinakadulta puista mummola ovikylttiä mökille. Ei löytynyt joten tein sen itse illalla parvekkeelka istuessamme.
Ja nätti tuli, löysin komerosta puisen pyöreä laatan johon maalasin kukkia ja sanan mummola ja liimasin punaisen mökin laattaan ja kyltti oli valmis. Tuumasinkin, että mitä tarvikkeita meiltä ei löydy sitä emme tarvitse.Onnittelut minultakin päivänsankarille! Mieleeni oli jäänyt päivä 4.7. Näin vanha sekoilee. Eilen onnittelin naapuria syntymäpäivästä kun muistelin, että hän oli pari päivää vanhempi kuin puolisoni. Todellisuudessa vain syntymävuosi oli sama..))
Vaikka muistitestini meni "hyvin", mitä se sitten tarkoittikin, itse huomaan kyllä muistini hapertuneen, ennen muuta tarinoinnin kohdalla. Kun kerron jotakin jollekulle, totean varmuuden vuoksi, "olen ehkä kertonutkin"..))
Kun muistelin näitä vanhustutkijoita tuolla kirjallisuusketjussa, en muistanut Antti Hervosta, joka on minun ikäiseni ja on käsittääkseni vielä mukana joissakin tutkimushankkeissa. Hän totesi muistista lohdullisesti: "ei haittaa, ellei aina muista haarukan nimeä, mutta hälyttävämpää on, ellei muista mitä sillä tehdään"..)) (Vapaasti muistettu!).
Keväällä, "kiireisempänä" aikana asetin aina toivoni kesään: kesällä tapaan tuttuja, kutsun vieraita ja niin on tietysti tapahtunutkin, mutta ei ollenkaan siinä määrin kuin olin ajatellut.
Vanha väsyy, eikä "saa aikaiseksi"...
Tälläkin viikolla koululaisten kesäloma on "sotkenut" monet suunnitelmat. Spontaanit vierailut ovat lapsille luontaisia, enkä tietenkään tahdo niitä laistaa. Eilenkin tuli lähes äkkilähtö Lohjalle, kalkkikaivoskäynnille - ja olihan se mukavaa vaihtelua mummollekin, kun ne pitemmät matkat peruuntuivat tältä kesältä.
Mukavaa kesäkerrontaa täällä onkin ollut- Ilo lukea ilman "välihuutelua"..))
Paloma on palannut Italian matkaltaan virkistyneenä ja matkakuvaus herätti muidenkin muistoja - tuli myös ikävä Ramoonaa, jonka matkakuvaukset tulivat tutuiksi ja olivat odotettuja täällä, minä ainakin niitä odotin..))
Hil-la kirjoitti innostuksesta ja harmitteli sen vähenemistä, niin ymmärsin. Minulla sitä tuntuu edelleen olevan, mutta yhä useammin se loppuu kesken..)) Tai sitten tekee jälkeenpäin niin väsyneeksi että kestää kauan siitä palautua. Ja niinkin, että käytössä on vain "tahto ei voima", Eino Leinon tapaan...
Olin myös ollut tarpeettoman tyytyväinen itseeni, kun edelleen olen jaksanut tuon kolmen kilometrin lenkkini (lähes) päivittäin tehdä. Vasta jostankin luin, ettei se vastaa edes 7000 askeleen suositusta, siihen tarvitaan neljän kilometin matka ja siihen en rupea..))
Joku tuttu kyllä täsmensi, että suositus ei koske "näin vanhoja"...
Lihaskuntoharjoittelukin alkoi tympiä tosissaan, mutta kun sain kymmenvuotiaan jalkapalloilijan kaveriksi johan alkoi kiinnostaa (kun sain ohjata/valmentaa)..))
Tuttu kertoi tutkimuksesta, jossa oli vertailu liikkuvia ja liikuntaa harrastamattomia henkilöitä pitkällä aikavälillä, eikä heidän pärjäämisessään suurta eroa ollut. Kysyttiin onko se "liike on lääke" vain iso huijaus, mantra, joka jatkuvasti toistettuna muuttuu ainoaksi totuudeksi. Vähemmälläkin pärjää jos on muilta osin elämäänsä tyytyväinen.
Minulle liikkuminen ei yleensä ole vastenmielistä - voimaharjoittelua lukuunottamatta..))
Kaikki sisarukseni olivat liikunnallisia ja kyllähän maaseudun lapset olivat sitä kaikki - perustaidot: uiminen, hiihto ja myöhemmin myös luistelu opittiin isompien mukana, ei niistä numeroa tehty ja niitä harrastettiin ihan tekemisen ilosta. Niin ainakin itse koin.
Joskus ihmettelee, kun itketään sitä, ettei lapsille/nuorille osoiteta rahoja liikuntaharrastuksiin - ikäänkuin liikkua ei voisi ihan ilmaiseksi, kotona pystyy treenaamaan ja kävely on ilmaista ja (lähes) kaikille sopiva liikkumisen tapa.
Ennen urhelujärjestöt toimivat vapaaehtoisvoimin, meillä päin ainakin, siskokin oli joskus ohjaamassa tyttöjen voimistelua ja oli harmissaan kun "pikkuäitinä" joutui raahaamaan minua mukanaan..)) Meillä oli kymmenen vuoden ikäero.
Vasta tänään tuli tänne eliseksi luvattu epävakaa sää - sadekuuroja on riittänyt aamusta alkaen. Helpotus minulle kun "kylvöksiäni" ei tarvitse kastella: salaattia ja tilliä olen kylvänyt ja tiukille otti sekin vähä: multasäkkien nosteluineen ja mullan kärräyksineen.
Ei tuollaisiin askareihin oikein osaa apuakaan hakea, kertaluonteisia tehtäviä kuitenkin ovat.
Virkistävää viikonloppua, sadesäistä huolimatta,
demeter1 - Anonyymi00089
Anonyymi00088 kirjoitti:
Onnittelut minultakin päivänsankarille! Mieleeni oli jäänyt päivä 4.7. Näin vanha sekoilee. Eilen onnittelin naapuria syntymäpäivästä kun muistelin, että hän oli pari päivää vanhempi kuin puolisoni. Todellisuudessa vain syntymävuosi oli sama..))
Vaikka muistitestini meni "hyvin", mitä se sitten tarkoittikin, itse huomaan kyllä muistini hapertuneen, ennen muuta tarinoinnin kohdalla. Kun kerron jotakin jollekulle, totean varmuuden vuoksi, "olen ehkä kertonutkin"..))
Kun muistelin näitä vanhustutkijoita tuolla kirjallisuusketjussa, en muistanut Antti Hervosta, joka on minun ikäiseni ja on käsittääkseni vielä mukana joissakin tutkimushankkeissa. Hän totesi muistista lohdullisesti: "ei haittaa, ellei aina muista haarukan nimeä, mutta hälyttävämpää on, ellei muista mitä sillä tehdään"..)) (Vapaasti muistettu!).
Keväällä, "kiireisempänä" aikana asetin aina toivoni kesään: kesällä tapaan tuttuja, kutsun vieraita ja niin on tietysti tapahtunutkin, mutta ei ollenkaan siinä määrin kuin olin ajatellut.
Vanha väsyy, eikä "saa aikaiseksi"...
Tälläkin viikolla koululaisten kesäloma on "sotkenut" monet suunnitelmat. Spontaanit vierailut ovat lapsille luontaisia, enkä tietenkään tahdo niitä laistaa. Eilenkin tuli lähes äkkilähtö Lohjalle, kalkkikaivoskäynnille - ja olihan se mukavaa vaihtelua mummollekin, kun ne pitemmät matkat peruuntuivat tältä kesältä.
Mukavaa kesäkerrontaa täällä onkin ollut- Ilo lukea ilman "välihuutelua"..))
Paloma on palannut Italian matkaltaan virkistyneenä ja matkakuvaus herätti muidenkin muistoja - tuli myös ikävä Ramoonaa, jonka matkakuvaukset tulivat tutuiksi ja olivat odotettuja täällä, minä ainakin niitä odotin..))
Hil-la kirjoitti innostuksesta ja harmitteli sen vähenemistä, niin ymmärsin. Minulla sitä tuntuu edelleen olevan, mutta yhä useammin se loppuu kesken..)) Tai sitten tekee jälkeenpäin niin väsyneeksi että kestää kauan siitä palautua. Ja niinkin, että käytössä on vain "tahto ei voima", Eino Leinon tapaan...
Olin myös ollut tarpeettoman tyytyväinen itseeni, kun edelleen olen jaksanut tuon kolmen kilometrin lenkkini (lähes) päivittäin tehdä. Vasta jostankin luin, ettei se vastaa edes 7000 askeleen suositusta, siihen tarvitaan neljän kilometin matka ja siihen en rupea..))
Joku tuttu kyllä täsmensi, että suositus ei koske "näin vanhoja"...
Lihaskuntoharjoittelukin alkoi tympiä tosissaan, mutta kun sain kymmenvuotiaan jalkapalloilijan kaveriksi johan alkoi kiinnostaa (kun sain ohjata/valmentaa)..))
Tuttu kertoi tutkimuksesta, jossa oli vertailu liikkuvia ja liikuntaa harrastamattomia henkilöitä pitkällä aikavälillä, eikä heidän pärjäämisessään suurta eroa ollut. Kysyttiin onko se "liike on lääke" vain iso huijaus, mantra, joka jatkuvasti toistettuna muuttuu ainoaksi totuudeksi. Vähemmälläkin pärjää jos on muilta osin elämäänsä tyytyväinen.
Minulle liikkuminen ei yleensä ole vastenmielistä - voimaharjoittelua lukuunottamatta..))
Kaikki sisarukseni olivat liikunnallisia ja kyllähän maaseudun lapset olivat sitä kaikki - perustaidot: uiminen, hiihto ja myöhemmin myös luistelu opittiin isompien mukana, ei niistä numeroa tehty ja niitä harrastettiin ihan tekemisen ilosta. Niin ainakin itse koin.
Joskus ihmettelee, kun itketään sitä, ettei lapsille/nuorille osoiteta rahoja liikuntaharrastuksiin - ikäänkuin liikkua ei voisi ihan ilmaiseksi, kotona pystyy treenaamaan ja kävely on ilmaista ja (lähes) kaikille sopiva liikkumisen tapa.
Ennen urhelujärjestöt toimivat vapaaehtoisvoimin, meillä päin ainakin, siskokin oli joskus ohjaamassa tyttöjen voimistelua ja oli harmissaan kun "pikkuäitinä" joutui raahaamaan minua mukanaan..)) Meillä oli kymmenen vuoden ikäero.
Vasta tänään tuli tänne eliseksi luvattu epävakaa sää - sadekuuroja on riittänyt aamusta alkaen. Helpotus minulle kun "kylvöksiäni" ei tarvitse kastella: salaattia ja tilliä olen kylvänyt ja tiukille otti sekin vähä: multasäkkien nosteluineen ja mullan kärräyksineen.
Ei tuollaisiin askareihin oikein osaa apuakaan hakea, kertaluonteisia tehtäviä kuitenkin ovat.
Virkistävää viikonloppua, sadesäistä huolimatta,
demeter1Onnittelut syntymäpäiväsankarille myös täältä naapurista!
Aamupäivällä tuli mieleeni toinen syntymäpäiväsankari, joka täyttää
sunnuntaina 106 vuotta. Olin ajatellut, että olisimme tehneet poikani
ja vaimonsa kanssa pikavisiitin 106 vuotiaan luona, mutta sitten aloin
miettiä, että ehkä hän on entisessä kotitalossaan sunnuntaina ja päätin
soittaa hänelle.
Hän vastasi iloisesti, eikä minun tarvinnut esitellä itseäni, hän tunsi
heti. Olin arvannut aivan oikein, että juhlittaisiin entisessä kotitalossa,
missä hänen tyttärensä nyt "isännöi".
Kuulin, että vieraitten joukossa on myös "pikkusiskot" 99-vuotias Svea
ja 101-vuotias Britta! Heillä on hyvät geenit. Äitinsäkin oli yli 100 v.
Ystävättäreni kertoi, ettei hänellä ole ikinä ollut mitään lääkkeitä, ei
vieläkään. Näkö ja kuulo ovat heikentyneet, muuten hän on vielä liik-
kuvainen.
Hän alkoi kertoa sitten elinikäisestä kuntonsa ylläpitämisestä, kun on
syntynyt maalla ja tottunut ruumiilliseen työhön.
Hän kertoi myös harrastaneensa nuorena pyöräilyä ja pyöräili täältä
Itä-Jöötanmaalta Tukholmaan, eikä silloin ollut tavallista soratietä
parempaa alustaa, matkaa yli 250 km! Kaupungintalon laiturista oli
sitten mennyt laivalla Eskilstunaan ystävätärtään tapaamaan. Sama
matka takaisin kotiin seuraavana päivänä.
Sitten hän kertoi saanensa piian paikan kirjailija Wilhelm Mobergin
luona. Willellä oli ollut kesäpaikka Väddöllä, missä kirjailija itse oli
niittänyt kesäpaikkansa tonttia, teki töitä kuin sen ajan rengit, kertoi
ystävättäreni. - Oli tehnyt tontilla olleesta vanhasta pajasta kirjailija-
tuvan ja kirjoitellut siellä.
Moberg oli ollut paljon matkoilla, mm Amerikassa, missä hän kirjoitti
Utvandrarna-sarjaa. (Onko ne suomeksi Maastamuuttajat-nimellä?)
En yhtään epäile, etteikö hän näkisi vielä 107-vuotispäivänsäkin.
Minulle hän on positiivisuuden esikuva! Sellaisia tarvitsemme vielä
vanhanakin.
/MdK - Anonyymi00090
Anonyymi00088 kirjoitti:
Onnittelut minultakin päivänsankarille! Mieleeni oli jäänyt päivä 4.7. Näin vanha sekoilee. Eilen onnittelin naapuria syntymäpäivästä kun muistelin, että hän oli pari päivää vanhempi kuin puolisoni. Todellisuudessa vain syntymävuosi oli sama..))
Vaikka muistitestini meni "hyvin", mitä se sitten tarkoittikin, itse huomaan kyllä muistini hapertuneen, ennen muuta tarinoinnin kohdalla. Kun kerron jotakin jollekulle, totean varmuuden vuoksi, "olen ehkä kertonutkin"..))
Kun muistelin näitä vanhustutkijoita tuolla kirjallisuusketjussa, en muistanut Antti Hervosta, joka on minun ikäiseni ja on käsittääkseni vielä mukana joissakin tutkimushankkeissa. Hän totesi muistista lohdullisesti: "ei haittaa, ellei aina muista haarukan nimeä, mutta hälyttävämpää on, ellei muista mitä sillä tehdään"..)) (Vapaasti muistettu!).
Keväällä, "kiireisempänä" aikana asetin aina toivoni kesään: kesällä tapaan tuttuja, kutsun vieraita ja niin on tietysti tapahtunutkin, mutta ei ollenkaan siinä määrin kuin olin ajatellut.
Vanha väsyy, eikä "saa aikaiseksi"...
Tälläkin viikolla koululaisten kesäloma on "sotkenut" monet suunnitelmat. Spontaanit vierailut ovat lapsille luontaisia, enkä tietenkään tahdo niitä laistaa. Eilenkin tuli lähes äkkilähtö Lohjalle, kalkkikaivoskäynnille - ja olihan se mukavaa vaihtelua mummollekin, kun ne pitemmät matkat peruuntuivat tältä kesältä.
Mukavaa kesäkerrontaa täällä onkin ollut- Ilo lukea ilman "välihuutelua"..))
Paloma on palannut Italian matkaltaan virkistyneenä ja matkakuvaus herätti muidenkin muistoja - tuli myös ikävä Ramoonaa, jonka matkakuvaukset tulivat tutuiksi ja olivat odotettuja täällä, minä ainakin niitä odotin..))
Hil-la kirjoitti innostuksesta ja harmitteli sen vähenemistä, niin ymmärsin. Minulla sitä tuntuu edelleen olevan, mutta yhä useammin se loppuu kesken..)) Tai sitten tekee jälkeenpäin niin väsyneeksi että kestää kauan siitä palautua. Ja niinkin, että käytössä on vain "tahto ei voima", Eino Leinon tapaan...
Olin myös ollut tarpeettoman tyytyväinen itseeni, kun edelleen olen jaksanut tuon kolmen kilometrin lenkkini (lähes) päivittäin tehdä. Vasta jostankin luin, ettei se vastaa edes 7000 askeleen suositusta, siihen tarvitaan neljän kilometin matka ja siihen en rupea..))
Joku tuttu kyllä täsmensi, että suositus ei koske "näin vanhoja"...
Lihaskuntoharjoittelukin alkoi tympiä tosissaan, mutta kun sain kymmenvuotiaan jalkapalloilijan kaveriksi johan alkoi kiinnostaa (kun sain ohjata/valmentaa)..))
Tuttu kertoi tutkimuksesta, jossa oli vertailu liikkuvia ja liikuntaa harrastamattomia henkilöitä pitkällä aikavälillä, eikä heidän pärjäämisessään suurta eroa ollut. Kysyttiin onko se "liike on lääke" vain iso huijaus, mantra, joka jatkuvasti toistettuna muuttuu ainoaksi totuudeksi. Vähemmälläkin pärjää jos on muilta osin elämäänsä tyytyväinen.
Minulle liikkuminen ei yleensä ole vastenmielistä - voimaharjoittelua lukuunottamatta..))
Kaikki sisarukseni olivat liikunnallisia ja kyllähän maaseudun lapset olivat sitä kaikki - perustaidot: uiminen, hiihto ja myöhemmin myös luistelu opittiin isompien mukana, ei niistä numeroa tehty ja niitä harrastettiin ihan tekemisen ilosta. Niin ainakin itse koin.
Joskus ihmettelee, kun itketään sitä, ettei lapsille/nuorille osoiteta rahoja liikuntaharrastuksiin - ikäänkuin liikkua ei voisi ihan ilmaiseksi, kotona pystyy treenaamaan ja kävely on ilmaista ja (lähes) kaikille sopiva liikkumisen tapa.
Ennen urhelujärjestöt toimivat vapaaehtoisvoimin, meillä päin ainakin, siskokin oli joskus ohjaamassa tyttöjen voimistelua ja oli harmissaan kun "pikkuäitinä" joutui raahaamaan minua mukanaan..)) Meillä oli kymmenen vuoden ikäero.
Vasta tänään tuli tänne eliseksi luvattu epävakaa sää - sadekuuroja on riittänyt aamusta alkaen. Helpotus minulle kun "kylvöksiäni" ei tarvitse kastella: salaattia ja tilliä olen kylvänyt ja tiukille otti sekin vähä: multasäkkien nosteluineen ja mullan kärräyksineen.
Ei tuollaisiin askareihin oikein osaa apuakaan hakea, kertaluonteisia tehtäviä kuitenkin ovat.
Virkistävää viikonloppua, sadesäistä huolimatta,
demeter17000 tuhanteen askeleeseen tarvitaan 5-5,5 km,
mutta meidän ikäisille riittää vähemmän askeleita ja kilometrejä.
Tuskin Virenkään enää niin nopeasti 5km juoksee, kuin aikoinaan juoksi. - Anonyymi00091
Anonyymi00090 kirjoitti:
7000 tuhanteen askeleeseen tarvitaan 5-5,5 km,
mutta meidän ikäisille riittää vähemmän askeleita ja kilometrejä.
Tuskin Virenkään enää niin nopeasti 5km juoksee, kuin aikoinaan juoksi.Kiitos tuosta tarkennuksesta, Ano 00090 ja tietysti myös aiheellisesta toppuuttelusta...))
demeter1 Anonyymi00089 kirjoitti:
Onnittelut syntymäpäiväsankarille myös täältä naapurista!
Aamupäivällä tuli mieleeni toinen syntymäpäiväsankari, joka täyttää
sunnuntaina 106 vuotta. Olin ajatellut, että olisimme tehneet poikani
ja vaimonsa kanssa pikavisiitin 106 vuotiaan luona, mutta sitten aloin
miettiä, että ehkä hän on entisessä kotitalossaan sunnuntaina ja päätin
soittaa hänelle.
Hän vastasi iloisesti, eikä minun tarvinnut esitellä itseäni, hän tunsi
heti. Olin arvannut aivan oikein, että juhlittaisiin entisessä kotitalossa,
missä hänen tyttärensä nyt "isännöi".
Kuulin, että vieraitten joukossa on myös "pikkusiskot" 99-vuotias Svea
ja 101-vuotias Britta! Heillä on hyvät geenit. Äitinsäkin oli yli 100 v.
Ystävättäreni kertoi, ettei hänellä ole ikinä ollut mitään lääkkeitä, ei
vieläkään. Näkö ja kuulo ovat heikentyneet, muuten hän on vielä liik-
kuvainen.
Hän alkoi kertoa sitten elinikäisestä kuntonsa ylläpitämisestä, kun on
syntynyt maalla ja tottunut ruumiilliseen työhön.
Hän kertoi myös harrastaneensa nuorena pyöräilyä ja pyöräili täältä
Itä-Jöötanmaalta Tukholmaan, eikä silloin ollut tavallista soratietä
parempaa alustaa, matkaa yli 250 km! Kaupungintalon laiturista oli
sitten mennyt laivalla Eskilstunaan ystävätärtään tapaamaan. Sama
matka takaisin kotiin seuraavana päivänä.
Sitten hän kertoi saanensa piian paikan kirjailija Wilhelm Mobergin
luona. Willellä oli ollut kesäpaikka Väddöllä, missä kirjailija itse oli
niittänyt kesäpaikkansa tonttia, teki töitä kuin sen ajan rengit, kertoi
ystävättäreni. - Oli tehnyt tontilla olleesta vanhasta pajasta kirjailija-
tuvan ja kirjoitellut siellä.
Moberg oli ollut paljon matkoilla, mm Amerikassa, missä hän kirjoitti
Utvandrarna-sarjaa. (Onko ne suomeksi Maastamuuttajat-nimellä?)
En yhtään epäile, etteikö hän näkisi vielä 107-vuotispäivänsäkin.
Minulle hän on positiivisuuden esikuva! Sellaisia tarvitsemme vielä
vanhanakin.
/MdKOlipa mahtava tarina, Mdk, ei voi olla ihastelematta. Toivottavasti joku on tehnyt tästä sankarittaresta ja sisaristaan muistelmakirjan - olisivat kyllä muistelemisen arvoiset. Kulttuuripiireihinkin oli kosketusta, vrt Wilhelm Moberg.
Mobergin Maastamuuttajistahan on tehty elokuvakin, näytetty telkkarissakin meillä ja kirjasarja noteerattiin myös näkyvästi kun se ilmestyi.
Ethän unohda niitä omia muistelmiasi, Mdk - kerroit suunnittelevasi niiden kirjoittamista/julkaisemista - kuvitettuna...Kiinnostaisi varmasti monia.
demeter1- Anonyymi00092
demeter1 kirjoitti:
Olipa mahtava tarina, Mdk, ei voi olla ihastelematta. Toivottavasti joku on tehnyt tästä sankarittaresta ja sisaristaan muistelmakirjan - olisivat kyllä muistelemisen arvoiset. Kulttuuripiireihinkin oli kosketusta, vrt Wilhelm Moberg.
Mobergin Maastamuuttajistahan on tehty elokuvakin, näytetty telkkarissakin meillä ja kirjasarja noteerattiin myös näkyvästi kun se ilmestyi.
Ethän unohda niitä omia muistelmiasi, Mdk - kerroit suunnittelevasi niiden kirjoittamista/julkaisemista - kuvitettuna...Kiinnostaisi varmasti monia.
demeter1demeter1,
minun muistelmani supistuvat pelkkään piiroskirjaan lyhyitten tekstien
kanssa pojalle muistoksi ja tiedoksi, mitä äitimuorin elämässä on tapah-
tunut. Ei sen kummenpaa julkaisua.
Poikani on syntynyt Ruotsissa, eikä hänellä ole varmaankaan ollut
lapsena suurempaa kiinnostusta tietää äitinsä lapsuudesta sodan jälkei-
sessä Suomessa.
Ajattelin tänään tuota vanhaa ystävääni, kun kuulin hänen vielä elossa
olevista pikkusiskoistaan, että siinä on harvinainen sisaruskolmikko,
yhteensä yli 300 vuotta tietoa ja elämänkokemusta eri aloilta.
Heidän suvustaan on tehty kirja ja olen lukenut sitä, sekä katsellut kuvia
netiltä. Kirja ja kuvat ovat nykyään kotiseutumuseon kirjastossa jälki-
polville. En vaan tiennyt, että kolme sisarusta on vielä elossa.
/MdK Anonyymi00092 kirjoitti:
demeter1,
minun muistelmani supistuvat pelkkään piiroskirjaan lyhyitten tekstien
kanssa pojalle muistoksi ja tiedoksi, mitä äitimuorin elämässä on tapah-
tunut. Ei sen kummenpaa julkaisua.
Poikani on syntynyt Ruotsissa, eikä hänellä ole varmaankaan ollut
lapsena suurempaa kiinnostusta tietää äitinsä lapsuudesta sodan jälkei-
sessä Suomessa.
Ajattelin tänään tuota vanhaa ystävääni, kun kuulin hänen vielä elossa
olevista pikkusiskoistaan, että siinä on harvinainen sisaruskolmikko,
yhteensä yli 300 vuotta tietoa ja elämänkokemusta eri aloilta.
Heidän suvustaan on tehty kirja ja olen lukenut sitä, sekä katsellut kuvia
netiltä. Kirja ja kuvat ovat nykyään kotiseutumuseon kirjastossa jälki-
polville. En vaan tiennyt, että kolme sisarusta on vielä elossa.
/MdKVesisadetta ja oikein kunnolla sittenkin , ei mitään tihkusadetta mitä nykyään on alas tullut.
Ikävä vaan, että viikonlopuksi sattui, kun työssäkäyvilläkin lepopäivää kauniina toivoisi.
Torillakin varmasti kato käynyt ja kukkaset avotaivaan alla varmaan uimalla takaisin puutarhalle pääsisi, onneksi on paljon katoksia muille myytäville.
Mansikoita olisin minäkin hakenut, sain eilen luomumansikka maistiaiset ja himo alkoi syntyä näihinkin herkkuihin.
Vesi on kyllä tarpeeseen, kuulin radiosta senkin, että uittoja puiden osilta joutuvat vähentämään, liian alhaalla olevan vesistön vuoksi, ehkä edullisempi muoto saada puuta tehtaisiin.
Kaikesta noita harmeja mieleen kerääntyy, loppujen lopulta ei minuun pitäisi tuokaan asia vaikuttaa, mutta yhteinen hyöty mielessä kummittelee.
Monien asioiden huonosti meneminen mieltä puhuttaa, vaikka ei mitään vaikutusta minun huolehtimisella olekaan.
Korppis aloitti uuden vuoden kertymisen ikänsä suhteen, toivoa sopii, että voimia vaan riittää kuten on tähänkin asti riittänyt kaikenlaiseen puuhasteluun.
Olen paljon vanhempi ja voin todistaa, että kyllä ne vaan tuppaa vähemmäksi käydä joka vuosi, tietenkin persoonasta on kysymys ja sinä olet sisukasta laatua, monenlaiseen pystyt.
Mietin, että taidan olla sukuni vanhin, ei ole kukaan kovin vanhaksi pääsyt, ennen tuonen kutsua, ennen 50 oli jo vanhus, nyt parhaassa iässään.
Isäni oli 67, kun kuolo vei, äitini 76,, siskoni 63 ja veljeni 82, minä pahnan nuorin ja kaiketi melkein huonomman ajan lapsena elänyt, yhä aikaani odotan.
Kyllä se kutsu lähiaikoina tulee, näin uskon, kiitollinen olen jokaisesta eloni päivästä.
Jos jotain huonoakin on ollut, ne kaikkoavat mielestä ja hyvä olo päiväni täyttää.
Saamaton olen, ei mitään muistoja ole taltioitu ja mukanani ne vien, ehkä ei mitään ihmeellistä ole olemassakaan, olisi tietenkin mukava muistella itsekin, kun jotain talteen olisi merkannut, nyt vaan yritän muistikuvia haikailla milloin mistäkin.
Vieraita odottelet MdK, älä nyt kuitenkaan rassaa liikaa voimiasi, ei nykyisin vaatimukset vieraillakaan ole mittavia, jokainen ymmärtää ajan hengen ja osaa toimia sen mukaisesti.
Tiedän turhaan varoittavani, sillä kyllä sinulla on hanskat käsissä joka asian kohdalla, ei sormi suuhun mene;)
Demeter, kyllä se pienikin maanviljely on hyvästä, vaikka voimia ei meinaa riittääkään, sen olen kokenut minäkin parvekkeen kukkien kanssa, vaikka en multasäkkejä nostelekaan, voimat on vähentyneet.
Sinulla kuitenkin vielä nuo lenkit sujuu, mutta olethan paljon nuorempi sinäkin, en pelotella halua, mutta aina vaan ne voimat hupenee, yritä vaan sinnikkäästi liikkua, ja voimiesi mukaan viljelyksiäkin hoitaa.
Naurusta sitä hyvää mieltä saa ja sitä pitäisi aina vaan ruokkia, huolet ei hyväksi ole.
Ilonasi pienet koulukkaat, heistä sitä jaksamista voi ammentaa;)
Joko palautuminen matkaltasi on onnistunut ja koti ja sen puuhat tutuilta tuntuu Paloma?
Nuo maalaukset ja muut talon korjaukset varmaan osansa vaatii ja pakko on palautumisen tapahtua, kauan kuitenkin muistoja mieleen palaa.
MdK iloa luvassa, kun saat poikasi ja miniäsi luoksesi, uskon että aika rientää yhdessä olen ja kaikkea mukavaa tehden.
Nyt taidan herkkusienet kääräistä pekonisiivuihin ja pannulle, siitäpä sitten pääruoka tälle päivälle, kukkakaali ja porkkanalisukkeina perunoiden kanssa, ehkä maistuisi toisillekin;)
Ajatellaan, että sade on hyväksi ja keksitään jotain sisällä tehtävää, vaikka ristikoiden täyttöä, se on hyväksi muistille, mukavaa päivää kaikille teille mukana oleville;)Hil-la kirjoitti:
Vesisadetta ja oikein kunnolla sittenkin , ei mitään tihkusadetta mitä nykyään on alas tullut.
Ikävä vaan, että viikonlopuksi sattui, kun työssäkäyvilläkin lepopäivää kauniina toivoisi.
Torillakin varmasti kato käynyt ja kukkaset avotaivaan alla varmaan uimalla takaisin puutarhalle pääsisi, onneksi on paljon katoksia muille myytäville.
Mansikoita olisin minäkin hakenut, sain eilen luomumansikka maistiaiset ja himo alkoi syntyä näihinkin herkkuihin.
Vesi on kyllä tarpeeseen, kuulin radiosta senkin, että uittoja puiden osilta joutuvat vähentämään, liian alhaalla olevan vesistön vuoksi, ehkä edullisempi muoto saada puuta tehtaisiin.
Kaikesta noita harmeja mieleen kerääntyy, loppujen lopulta ei minuun pitäisi tuokaan asia vaikuttaa, mutta yhteinen hyöty mielessä kummittelee.
Monien asioiden huonosti meneminen mieltä puhuttaa, vaikka ei mitään vaikutusta minun huolehtimisella olekaan.
Korppis aloitti uuden vuoden kertymisen ikänsä suhteen, toivoa sopii, että voimia vaan riittää kuten on tähänkin asti riittänyt kaikenlaiseen puuhasteluun.
Olen paljon vanhempi ja voin todistaa, että kyllä ne vaan tuppaa vähemmäksi käydä joka vuosi, tietenkin persoonasta on kysymys ja sinä olet sisukasta laatua, monenlaiseen pystyt.
Mietin, että taidan olla sukuni vanhin, ei ole kukaan kovin vanhaksi pääsyt, ennen tuonen kutsua, ennen 50 oli jo vanhus, nyt parhaassa iässään.
Isäni oli 67, kun kuolo vei, äitini 76,, siskoni 63 ja veljeni 82, minä pahnan nuorin ja kaiketi melkein huonomman ajan lapsena elänyt, yhä aikaani odotan.
Kyllä se kutsu lähiaikoina tulee, näin uskon, kiitollinen olen jokaisesta eloni päivästä.
Jos jotain huonoakin on ollut, ne kaikkoavat mielestä ja hyvä olo päiväni täyttää.
Saamaton olen, ei mitään muistoja ole taltioitu ja mukanani ne vien, ehkä ei mitään ihmeellistä ole olemassakaan, olisi tietenkin mukava muistella itsekin, kun jotain talteen olisi merkannut, nyt vaan yritän muistikuvia haikailla milloin mistäkin.
Vieraita odottelet MdK, älä nyt kuitenkaan rassaa liikaa voimiasi, ei nykyisin vaatimukset vieraillakaan ole mittavia, jokainen ymmärtää ajan hengen ja osaa toimia sen mukaisesti.
Tiedän turhaan varoittavani, sillä kyllä sinulla on hanskat käsissä joka asian kohdalla, ei sormi suuhun mene;)
Demeter, kyllä se pienikin maanviljely on hyvästä, vaikka voimia ei meinaa riittääkään, sen olen kokenut minäkin parvekkeen kukkien kanssa, vaikka en multasäkkejä nostelekaan, voimat on vähentyneet.
Sinulla kuitenkin vielä nuo lenkit sujuu, mutta olethan paljon nuorempi sinäkin, en pelotella halua, mutta aina vaan ne voimat hupenee, yritä vaan sinnikkäästi liikkua, ja voimiesi mukaan viljelyksiäkin hoitaa.
Naurusta sitä hyvää mieltä saa ja sitä pitäisi aina vaan ruokkia, huolet ei hyväksi ole.
Ilonasi pienet koulukkaat, heistä sitä jaksamista voi ammentaa;)
Joko palautuminen matkaltasi on onnistunut ja koti ja sen puuhat tutuilta tuntuu Paloma?
Nuo maalaukset ja muut talon korjaukset varmaan osansa vaatii ja pakko on palautumisen tapahtua, kauan kuitenkin muistoja mieleen palaa.
MdK iloa luvassa, kun saat poikasi ja miniäsi luoksesi, uskon että aika rientää yhdessä olen ja kaikkea mukavaa tehden.
Nyt taidan herkkusienet kääräistä pekonisiivuihin ja pannulle, siitäpä sitten pääruoka tälle päivälle, kukkakaali ja porkkanalisukkeina perunoiden kanssa, ehkä maistuisi toisillekin;)
Ajatellaan, että sade on hyväksi ja keksitään jotain sisällä tehtävää, vaikka ristikoiden täyttöä, se on hyväksi muistille, mukavaa päivää kaikille teille mukana oleville;)Lauantai-aamua@
Kiitos muistamisestanne, kyllä se mieltä lämmittää kun mukavia viestejä saa.
Ailaa onnitelleelle kiitos ja olisi kiva jos Korven kadullakin tervehtisit.
Päivä kului kivasti, kävin kävelykadulla ja edellisen käyntini kyselyn vaikutuksesta eräs puutuotteiden myyjä oli tuonut ison säkin puusta leikattuja laattoja, joten ostin useampia tulevia projektia ajatellen.
Kahvittelimme iltapäiväĺlä mökillä esikoisen perheen kanssa. Valmistamani herkut maistuivat, prinsessa tutki ympäristöä uteliaana ja hymyili iloisena mummon sylissä.
Poikani muisteli koska hänelle ei ole jäänyt mieleen oliko hänellä isän kanssa yhteisiä harrastuksia lapsuudessa. Hänellä ja kuopuksella oli kanssani monia yhteisiä harrastuksia mm. laskettelu ja vesiliikunta. Yritti isä kyllä viedä poikaa hiihtokilpailuihin yms. mutta kilpailut eivät poikaa miellyttäneet.
Mieheni harrasti pitkien matkojen kilpajuoksua, jossa hän menestyi hyvin, hän ei arvostanut esim. laskettelua tai vesiliikuntaa.
Esikoinen ja hänen vaimonsa ovat suunnitelleet isän ja äidin kanssa vietettävää yhteistä aikaa. Isä aikoi viedä tytön vesileikkeihin ja myöhemmin laskettelurinteisiin. Äiti puolestaan tanssi- ja musiikki harrastuksiin.
Kivat yhteiset tavoitteet yhdessä tekemisiin. Poika aikoi ottaa vielä vuoden vaihteen jälkeen isyyslomaa kun vaimo palaa työhönsä joten sen jälkeen tyttö onkin jo kasvanut päiväkoti-ikään.
Mummo oli tietty täpinöissään ja valokuvia tuli räpsittyä, herttaisen kuvan sain otettua kun tyttö nukahti ja koira käpertyi viereen sängylleni nukkumaan.
Nämä pienet onnen hetket ne kantavat eteenpäin.Hil-la kirjoitti:
Vesisadetta ja oikein kunnolla sittenkin , ei mitään tihkusadetta mitä nykyään on alas tullut.
Ikävä vaan, että viikonlopuksi sattui, kun työssäkäyvilläkin lepopäivää kauniina toivoisi.
Torillakin varmasti kato käynyt ja kukkaset avotaivaan alla varmaan uimalla takaisin puutarhalle pääsisi, onneksi on paljon katoksia muille myytäville.
Mansikoita olisin minäkin hakenut, sain eilen luomumansikka maistiaiset ja himo alkoi syntyä näihinkin herkkuihin.
Vesi on kyllä tarpeeseen, kuulin radiosta senkin, että uittoja puiden osilta joutuvat vähentämään, liian alhaalla olevan vesistön vuoksi, ehkä edullisempi muoto saada puuta tehtaisiin.
Kaikesta noita harmeja mieleen kerääntyy, loppujen lopulta ei minuun pitäisi tuokaan asia vaikuttaa, mutta yhteinen hyöty mielessä kummittelee.
Monien asioiden huonosti meneminen mieltä puhuttaa, vaikka ei mitään vaikutusta minun huolehtimisella olekaan.
Korppis aloitti uuden vuoden kertymisen ikänsä suhteen, toivoa sopii, että voimia vaan riittää kuten on tähänkin asti riittänyt kaikenlaiseen puuhasteluun.
Olen paljon vanhempi ja voin todistaa, että kyllä ne vaan tuppaa vähemmäksi käydä joka vuosi, tietenkin persoonasta on kysymys ja sinä olet sisukasta laatua, monenlaiseen pystyt.
Mietin, että taidan olla sukuni vanhin, ei ole kukaan kovin vanhaksi pääsyt, ennen tuonen kutsua, ennen 50 oli jo vanhus, nyt parhaassa iässään.
Isäni oli 67, kun kuolo vei, äitini 76,, siskoni 63 ja veljeni 82, minä pahnan nuorin ja kaiketi melkein huonomman ajan lapsena elänyt, yhä aikaani odotan.
Kyllä se kutsu lähiaikoina tulee, näin uskon, kiitollinen olen jokaisesta eloni päivästä.
Jos jotain huonoakin on ollut, ne kaikkoavat mielestä ja hyvä olo päiväni täyttää.
Saamaton olen, ei mitään muistoja ole taltioitu ja mukanani ne vien, ehkä ei mitään ihmeellistä ole olemassakaan, olisi tietenkin mukava muistella itsekin, kun jotain talteen olisi merkannut, nyt vaan yritän muistikuvia haikailla milloin mistäkin.
Vieraita odottelet MdK, älä nyt kuitenkaan rassaa liikaa voimiasi, ei nykyisin vaatimukset vieraillakaan ole mittavia, jokainen ymmärtää ajan hengen ja osaa toimia sen mukaisesti.
Tiedän turhaan varoittavani, sillä kyllä sinulla on hanskat käsissä joka asian kohdalla, ei sormi suuhun mene;)
Demeter, kyllä se pienikin maanviljely on hyvästä, vaikka voimia ei meinaa riittääkään, sen olen kokenut minäkin parvekkeen kukkien kanssa, vaikka en multasäkkejä nostelekaan, voimat on vähentyneet.
Sinulla kuitenkin vielä nuo lenkit sujuu, mutta olethan paljon nuorempi sinäkin, en pelotella halua, mutta aina vaan ne voimat hupenee, yritä vaan sinnikkäästi liikkua, ja voimiesi mukaan viljelyksiäkin hoitaa.
Naurusta sitä hyvää mieltä saa ja sitä pitäisi aina vaan ruokkia, huolet ei hyväksi ole.
Ilonasi pienet koulukkaat, heistä sitä jaksamista voi ammentaa;)
Joko palautuminen matkaltasi on onnistunut ja koti ja sen puuhat tutuilta tuntuu Paloma?
Nuo maalaukset ja muut talon korjaukset varmaan osansa vaatii ja pakko on palautumisen tapahtua, kauan kuitenkin muistoja mieleen palaa.
MdK iloa luvassa, kun saat poikasi ja miniäsi luoksesi, uskon että aika rientää yhdessä olen ja kaikkea mukavaa tehden.
Nyt taidan herkkusienet kääräistä pekonisiivuihin ja pannulle, siitäpä sitten pääruoka tälle päivälle, kukkakaali ja porkkanalisukkeina perunoiden kanssa, ehkä maistuisi toisillekin;)
Ajatellaan, että sade on hyväksi ja keksitään jotain sisällä tehtävää, vaikka ristikoiden täyttöä, se on hyväksi muistille, mukavaa päivää kaikille teille mukana oleville;)Kyllä omaan kotiin on aina mukava palata, etenkinkun mies ja hänen poikansa olivat imuroineet ja pesseet lattiat, hoitaneet kukat ja kasvit ja ei mikään ole sen mukavampaa kuinpalata siivottuun omaanhuusholliin :))
Toin yhden ikävän jutun tuliaisiksi enkä oikein käsitä miksi: vaikuttaa että jo vuosikymmeniä ultraäänessä löydetyt sappikiveni olisivat alkaneet taas ärtymään. Herään öisin kovaan kipuun runtalastan alla ja jouduin käymään akuutissa hakemassa apua. Sain särkylääkkeitä ja lähetteen kuvaukseen, nyt on olo parempi ja särkylääkkeet tehoavat. Ruokavalionihan oli juuri siellä erityisen terveellinen, se kuuluisa välimerendieetti, ei paistettua, ei käristettyä ei rasvaista ruokaa, oliiviöljyä, kasviksia ja meren eläviä, voikohan sinisimpukoiden ahmisesta saada sappikivet liikkeelle.
Tänään hoidellut kukkiani, aamu on viileä mutta aurinkoinen. Sain vihdoinkin kaktukset uuteen multaan amppeleihin ja voimaantumaan omenapuun oksille kiikkumaan. Keräsin pari kasvihuonekurkkua ja kourallisen kypsiä kirsikkatomaatteja. Munakoisot kukkii, muistuttaa kovasti sukulaisensa perunan kukkaa. Perunakin kukassa, saattaa olla jo uusia perunoita omasta takaa kohta pöydässä.
Demeterille, korppikselle, MdK:lle, Elianalle ja Hillalle: jne kaikille Keikkukseen kirjoittaville: kyllä tuntuu taas kivalta ja kotoisalta lukea arkielämän tapahtumista ja elämänmenosta. Kesä on sukulaisvierailujen, perhejuhlien, tapaamisten ja iloisen yhdessäolon aikaa, , nautitaan nyt näistä päivistä täydellä sydämellä!
Hyvää viikonloppua kaikille!Anonyymi00092 kirjoitti:
demeter1,
minun muistelmani supistuvat pelkkään piiroskirjaan lyhyitten tekstien
kanssa pojalle muistoksi ja tiedoksi, mitä äitimuorin elämässä on tapah-
tunut. Ei sen kummenpaa julkaisua.
Poikani on syntynyt Ruotsissa, eikä hänellä ole varmaankaan ollut
lapsena suurempaa kiinnostusta tietää äitinsä lapsuudesta sodan jälkei-
sessä Suomessa.
Ajattelin tänään tuota vanhaa ystävääni, kun kuulin hänen vielä elossa
olevista pikkusiskoistaan, että siinä on harvinainen sisaruskolmikko,
yhteensä yli 300 vuotta tietoa ja elämänkokemusta eri aloilta.
Heidän suvustaan on tehty kirja ja olen lukenut sitä, sekä katsellut kuvia
netiltä. Kirja ja kuvat ovat nykyään kotiseutumuseon kirjastossa jälki-
polville. En vaan tiennyt, että kolme sisarusta on vielä elossa.
/MdKTuollainen lyhyt muistelmakertomus olisi varmasti paikallaan jokaisen kirjoittaa. Mdk. Sellainen toive esitettiin takavuosina hoitokotiin tai hoitolaitokseen siirryttäessä.
Henkilökunnan on helpompi tutustua ja asioida asiakkaan kanssa kun tuntee taustaa.- Anonyymi00094
Paloma.se01 kirjoitti:
Kyllä omaan kotiin on aina mukava palata, etenkinkun mies ja hänen poikansa olivat imuroineet ja pesseet lattiat, hoitaneet kukat ja kasvit ja ei mikään ole sen mukavampaa kuinpalata siivottuun omaanhuusholliin :))
Toin yhden ikävän jutun tuliaisiksi enkä oikein käsitä miksi: vaikuttaa että jo vuosikymmeniä ultraäänessä löydetyt sappikiveni olisivat alkaneet taas ärtymään. Herään öisin kovaan kipuun runtalastan alla ja jouduin käymään akuutissa hakemassa apua. Sain särkylääkkeitä ja lähetteen kuvaukseen, nyt on olo parempi ja särkylääkkeet tehoavat. Ruokavalionihan oli juuri siellä erityisen terveellinen, se kuuluisa välimerendieetti, ei paistettua, ei käristettyä ei rasvaista ruokaa, oliiviöljyä, kasviksia ja meren eläviä, voikohan sinisimpukoiden ahmisesta saada sappikivet liikkeelle.
Tänään hoidellut kukkiani, aamu on viileä mutta aurinkoinen. Sain vihdoinkin kaktukset uuteen multaan amppeleihin ja voimaantumaan omenapuun oksille kiikkumaan. Keräsin pari kasvihuonekurkkua ja kourallisen kypsiä kirsikkatomaatteja. Munakoisot kukkii, muistuttaa kovasti sukulaisensa perunan kukkaa. Perunakin kukassa, saattaa olla jo uusia perunoita omasta takaa kohta pöydässä.
Demeterille, korppikselle, MdK:lle, Elianalle ja Hillalle: jne kaikille Keikkukseen kirjoittaville: kyllä tuntuu taas kivalta ja kotoisalta lukea arkielämän tapahtumista ja elämänmenosta. Kesä on sukulaisvierailujen, perhejuhlien, tapaamisten ja iloisen yhdessäolon aikaa, , nautitaan nyt näistä päivistä täydellä sydämellä!
Hyvää viikonloppua kaikille!Paloma,
nuo sappikivivaivat olivat minulla vaivana nuorempana. Ainoa paikka,
missä sain helpotusta, oli saunan lämmössä.
Sappikivet aiheuttivat myöhemmin myös kauheaa hikoilua.
Pilasin kyllä paljon laatuvatteita hikoilulla, vaikka siihen aikaan oli
käytössä ns. hikilaput puseroitten ja leninkien kainaloissa.
Hikoilu siirtyi myös jalkoihin ja muistan, että minulla oli aina puhdas
sukkapari ja "kuivat" kengät töissä mukana, että voin vahtaa päivän
aikana.
Kun sitten kivut kävivät sietämättömiksi, menin lääkäriin ja pääsin
leikkaukseen. Siihen aikaan ei tiedetty vielä mitään tähystys-
leikkauksista, vaan olin nuoren lääkärin ensimmäinen "oikea potilas"
ja hän teki sellaisen avoleikkauksen, että sitä arpea ei yleisillä uima-
rannoilla voinut esitellä bikinit päällä. Se oli rintalastasta nivusiin
asti ulottuva viilto. Kirurgilla oli riittävästi tilaa kerätä yhdeksän suurta
sappikiveä pois. Säilytin niitä pitkään, kuin joitakin arvokkaita jalokiviä.
Leikkaus tapahtui täällä Ruotsissa. Kivut alkoivat jo Suomessa pari-
kymppisenä.
Kivut loppuivat kuin seinään. Niin loppui myös hikoilu. En tarvitse
mitään deodorantteja.
Leikkaus tapahtui kesällä 1976 (sama kesä kun kuningaspari vihittiin).
Sairaalassaolosta on jäänyt mieleen, että minua haettiin vähän päästä
tulkiksi kielitaidittomille suomalaispotilaille. Suomalaishenkilöllä oli
kesäloma ja pyydettiin minua ravaamaan tulkkina. Minä kolistelin
"droppatelineen" kanssa sairaalan vaatteissa tulkkaamaan! :)
Mene kiireesti lääkäriin! Nykyään sekin leikkaus tehdään tähystys-
leikkauksena, josta paranee nopeasti!
/MdK demeter1 kirjoitti:
Tuollainen lyhyt muistelmakertomus olisi varmasti paikallaan jokaisen kirjoittaa. Mdk. Sellainen toive esitettiin takavuosina hoitokotiin tai hoitolaitokseen siirryttäessä.
Henkilökunnan on helpompi tutustua ja asioida asiakkaan kanssa kun tuntee taustaa.Minäkin muistan tuon. Jossain hoitokodissa oli laitettu vanhuksien huoneen seinälle taulu jossa luki vähän vanhuksen historiasta, lempipuuhista ja harrastuksista . Nykyisin nekin lienee kielletty tietosuojaan vedoten .
Iltapäivää ! Täytyy heti alkuun kertoa, että meitä - tai teitä..)) - on kehuttu - jos joku ei ole huomannut tuota kirjoitusta "Tehopakkauksia"..))
Ei mitään turhia tyttöjä !
Paloman iloon kodikkaasta kerronnasta on helppo yhtyä. On sentään kiva, että meitä on vielä tämänkin verran tallella - Hil-lan lempeässä suojeluksessa..))
Ikävä kuulla vaivastasi Paloma. Onneksi meillä ja varmasti teilläkin on toimiva terveydenhuolto, apua saa, mutta ainahan tuo epävarmuus rassaa ennenkuin hoitotoimet saadaan käyntiin. Sappikivivaiva tiedetään erityisen tuskalliseksi, toivottavasti lääke tehoaa hoitotoimiin saakka.
Tsemppiä,
demeter1- Anonyymi00093
Piruiluksi avattu,kiitokseksi luettu ! Äly toimi!
Anonyymi00093 kirjoitti:
Piruiluksi avattu,kiitokseksi luettu ! Äly toimi!
Oliko näin, että piruilua ? Minulle se nyt kuitenkin oli osuva, hyväntahtoinen kuvaus tutusta väestä. Haittaako, jos pidän oman käsitykseni ?
- Anonyymi00095
Pitäähän sitä Hillan järjestämässä keinutuolissa käyä kipeeetä selkää välillä lepuuttamassa vaikka kiire on ettei olemaan joua.
Vaivoi pitelee. Lorvikatarri ensimmäisenä. Mut hänestä sen enempää.
Meitillä kävi tänään oikein rötvän kokoinen vesikuuro tosa puolen päivän seuthuun.
Nyt auring paist ja ihmiset uskaltavat lähtä kävellenkin kylän ainoaan sekatavarakauppaan. jalkapelillä.
Tuuli on pyörinyt koko päivän vähän sieltä täältä, idästa tai etelästä sano.
Nysse näyttää itätuulelta tehtaan korsteenin mukhan.
Römppä ukko.- Anonyymi00096
Ozempic (semaglutidi) voi aiheuttaa sappikiviä tai sappikivitaudin oireilua. Tämä johtuu lääkkeen voimakkaasta painonpudotusvaikutuksesta sekä siitä, että se hidastaa ruoansulatusta ja sappirakon tyhjenemistä.
Anonyymi00096 kirjoitti:
Ozempic (semaglutidi) voi aiheuttaa sappikiviä tai sappikivitaudin oireilua. Tämä johtuu lääkkeen voimakkaasta painonpudotusvaikutuksesta sekä siitä, että se hidastaa ruoansulatusta ja sappirakon tyhjenemistä.
Tuokin voi olla kysymyksessä. Ruuansulatukseni on todella hidas ja kipukohtaukset tulevat melkein aina öisin, mutta eivät joka yö. Kipulääkkeet auttavat. Odottelen nyt lähetettä.
- Anonyymi00098
Paloma.se01 kirjoitti:
Tuokin voi olla kysymyksessä. Ruuansulatukseni on todella hidas ja kipukohtaukset tulevat melkein aina öisin, mutta eivät joka yö. Kipulääkkeet auttavat. Odottelen nyt lähetettä.
Toivotaan että saat apua. On kamalaa kärsiä kivuista.
- Anonyymi00100
Paloma.se01 kirjoitti:
Tuokin voi olla kysymyksessä. Ruuansulatukseni on todella hidas ja kipukohtaukset tulevat melkein aina öisin, mutta eivät joka yö. Kipulääkkeet auttavat. Odottelen nyt lähetettä.
Kun äidilläni oli sappikivet, niin hänellä pahiten kaali aiheutti kipukohtaukset.
- Anonyymi00097
Voi olla kivaakin keinua.
Jo vain, parempi sää, kun meteorologit kertoivat. Vain pari lempeää sadekuuroa koko iltana.
Niinpä venheellä järven pintaa kuljin. Kalat eivät minua huomioineet.
Alatalon pihan reunalla kukkii kaksivanainen maariankämmekkä. Olin ihan ällistynyt, kun sen huomasin, outo paikka.
Olen sellainen ´´luonnonkyttääjä´´ katselen aina näänkö jotain uutta tai jotain erikoisessa paikassa.
Ensimmäiset ahomansikat suuhuni pistin tänään.
Kyttäsin myös yhtä pensasta viime syksynä. En osannut ratkaista mikä oli. Ajattelin, että koiranheisi ja kun näin nyt kukat, niin sehän se on.
Nyt on täällä hiljaisuus. Ensi viikolla väkeä tulee. Pieniä jalkoja myös tepsuttaa .
Tänä iltana hoitelin vähän noita alatalon huoltohommia, jotta sitten väellä mukava asettua olemaan.
Öitä keinutuolin väelle.Taas sunnuntaiaamun rauhaa, radio soittaa musiikkia taustalla, se ei häiriötä aiheuta, tykkään musiikista.
Kuuntelin Pyykön haastattelun Eeva Kilven metsärakkaudesta, isänsä kanssa kertoi metsissä kulkeneen.
Muistiinpanemiaan ajatuksia läpi kävi ja näin nuorena olemisenkin hyvin muisti
Paljon jätti jälkeensä ajatuksiaan, runojen ja muidenkin esiin tulleiden asioiden myötä, kevyet mullat taivasmatkalleen.
Eipä voi muuta kuin yhtyä Paloman kiitoksiin siitä, että hyvillä mielin voimme kirjoitella nykyisin, häiriötekijät poissa.
Kiitollinen olen, kun voimme viestitellä ilman suurempia häiriöitä, ilolla luen kaikki viestit, mieli hyvänä näin tältä rupeamalta syntyy.
Eihän sitä paljon ihminen kaipaa, vähästäkin hyvä mieli tulee.
Kiva onkin keinussa istua ja rupatella Römpä ukko ja puhetta varmaan syntyy ;)
Muistan isältäni leikatun sappikivet ja ei niitä ollut kuin yksi iso, sen sai muistokseen.
Minua ei ole leikattu koskaan, toivonkin, että niitä säästyisin loppuun asti.
Monena olet ollut elosi aikana MdK, tulkkinakin;)
Elianalla mahdollisuus luonnon seurantaa, kuten Kilpikin kertoili olleen mökkimaisemissaan.
Mukava saada jälkeläisiään sinne mökkimaisemiin ja kertoilla pienille niistä luonnon ihmeellisyyksistä, ehkä onkimaankin pääsette.
Samanlaisia iloja korpikirjailijallakin, kun vieraat kanssasi mökillä aikaa viettävät.
Ihan oikein ymmärsit tuon "tehopakkaukset", näin sitä pitäisikin aina vaan uskoa kaikki hyväksi kääntäen ja tässä tilanteessa missä nyt saamme kirjoitella ei muuten ajatellakaan.
Tänään torilla on joku tarjouspäivä, yrittäjät tuovat tuotteitaan esille ja sinne tästä naapurin kanssa lähdemme, jospa mansikoita saisi nautittavaksi, ehkä säilöönkin.
Uusia perunoita ainakin, laitan jo pakkaseenkin, vaikka kaksi pussia vielä viime kesäisiäkin.
Saapa nähdä mitä muuta keksimmekään, kiva ainakin porukalla mennä ja kahvit siellä nauttia.
Toivottavasti ei sade yllätä, kovin pilviä taivaalla seilaa, mutta kohtapa se selviää, hyvää päivää teille kaikille.Hil-la kirjoitti:
Taas sunnuntaiaamun rauhaa, radio soittaa musiikkia taustalla, se ei häiriötä aiheuta, tykkään musiikista.
Kuuntelin Pyykön haastattelun Eeva Kilven metsärakkaudesta, isänsä kanssa kertoi metsissä kulkeneen.
Muistiinpanemiaan ajatuksia läpi kävi ja näin nuorena olemisenkin hyvin muisti
Paljon jätti jälkeensä ajatuksiaan, runojen ja muidenkin esiin tulleiden asioiden myötä, kevyet mullat taivasmatkalleen.
Eipä voi muuta kuin yhtyä Paloman kiitoksiin siitä, että hyvillä mielin voimme kirjoitella nykyisin, häiriötekijät poissa.
Kiitollinen olen, kun voimme viestitellä ilman suurempia häiriöitä, ilolla luen kaikki viestit, mieli hyvänä näin tältä rupeamalta syntyy.
Eihän sitä paljon ihminen kaipaa, vähästäkin hyvä mieli tulee.
Kiva onkin keinussa istua ja rupatella Römpä ukko ja puhetta varmaan syntyy ;)
Muistan isältäni leikatun sappikivet ja ei niitä ollut kuin yksi iso, sen sai muistokseen.
Minua ei ole leikattu koskaan, toivonkin, että niitä säästyisin loppuun asti.
Monena olet ollut elosi aikana MdK, tulkkinakin;)
Elianalla mahdollisuus luonnon seurantaa, kuten Kilpikin kertoili olleen mökkimaisemissaan.
Mukava saada jälkeläisiään sinne mökkimaisemiin ja kertoilla pienille niistä luonnon ihmeellisyyksistä, ehkä onkimaankin pääsette.
Samanlaisia iloja korpikirjailijallakin, kun vieraat kanssasi mökillä aikaa viettävät.
Ihan oikein ymmärsit tuon "tehopakkaukset", näin sitä pitäisikin aina vaan uskoa kaikki hyväksi kääntäen ja tässä tilanteessa missä nyt saamme kirjoitella ei muuten ajatellakaan.
Tänään torilla on joku tarjouspäivä, yrittäjät tuovat tuotteitaan esille ja sinne tästä naapurin kanssa lähdemme, jospa mansikoita saisi nautittavaksi, ehkä säilöönkin.
Uusia perunoita ainakin, laitan jo pakkaseenkin, vaikka kaksi pussia vielä viime kesäisiäkin.
Saapa nähdä mitä muuta keksimmekään, kiva ainakin porukalla mennä ja kahvit siellä nauttia.
Toivottavasti ei sade yllätä, kovin pilviä taivaalla seilaa, mutta kohtapa se selviää, hyvää päivää teille kaikille.Aamupäivää ! Sadetta luvattu lähes koko päiväksi tänne. Onneksi sain eilen katsastettua metsän tapahtumia. Mustikat alkavat jo sinertää. Lakka/hilla/suomuurain, millä nimellä marja missäkin kulkee, on alkanut levitä "omalla" suollani.
Nopeasti se siitä häviää, enkä tahdo kisaamaan ruveta - mustikka riittää, siitä olen kiitollinen. Sain lahjaksi pitkävartisen poimurin, sellaisen mitä "ammattilaisetkin" käyttävät mutta saa nähdä opinko sen käyttäjäksi.
Minulla on Eliaanan kanssa sama harrastus: uusien kasvien bongaus. Kotipihallekin niitä ilmestyy enkä kaikkia tunnista, mutta yritän opetella.
Jättibalsami on uusi vieraslaji, joka valtaa vauhdilla alaa, Alppiruusukin pakkaa jäädä sen jalkoihin vaikka onkin vahvartinen ja runsaskukkainen.
Olisipa minullakin tori lähellä. Jos markettien varassa on, ei juuri saa tuoretta tavaraa.
Ehkä pitäisi laajentaa niitä "omia tiluksia" - Hil-la siihen kannustit..)) Rehkimiset ovat jo unohtuneet kun katson kylvön edistymistä.
Eeva Kilpi on nyt ollut paljon muistelun kohteena. Jossakin ohjelmassa haastateltiin hänen ystäväänsä ja yhteistyökumppaniaan Anna-Riikka Carsonia. Kun hän kuvasi Eevaa tuli heti mieleeni Hil-la ja hänen tapansa olla yhteydessä toisiin: vahva läsnäolo ja aito kiinnostus.
Tuosta Eeva Kilven ja Anna-Riikka Carlsonin yhteiskirjasta välittyy, että ystävänsä avulla Eeva pystyi pitämään kiinni omasta laadusta loppuun saakka. Ihana tietää se.
"Tapahtumaton" päivä tulossa. Hyvin kelpaa minulle, toimiteltavaa löytyy aina.
Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille,
demeter1- Anonyymi00101
demeter1 kirjoitti:
Aamupäivää ! Sadetta luvattu lähes koko päiväksi tänne. Onneksi sain eilen katsastettua metsän tapahtumia. Mustikat alkavat jo sinertää. Lakka/hilla/suomuurain, millä nimellä marja missäkin kulkee, on alkanut levitä "omalla" suollani.
Nopeasti se siitä häviää, enkä tahdo kisaamaan ruveta - mustikka riittää, siitä olen kiitollinen. Sain lahjaksi pitkävartisen poimurin, sellaisen mitä "ammattilaisetkin" käyttävät mutta saa nähdä opinko sen käyttäjäksi.
Minulla on Eliaanan kanssa sama harrastus: uusien kasvien bongaus. Kotipihallekin niitä ilmestyy enkä kaikkia tunnista, mutta yritän opetella.
Jättibalsami on uusi vieraslaji, joka valtaa vauhdilla alaa, Alppiruusukin pakkaa jäädä sen jalkoihin vaikka onkin vahvartinen ja runsaskukkainen.
Olisipa minullakin tori lähellä. Jos markettien varassa on, ei juuri saa tuoretta tavaraa.
Ehkä pitäisi laajentaa niitä "omia tiluksia" - Hil-la siihen kannustit..)) Rehkimiset ovat jo unohtuneet kun katson kylvön edistymistä.
Eeva Kilpi on nyt ollut paljon muistelun kohteena. Jossakin ohjelmassa haastateltiin hänen ystäväänsä ja yhteistyökumppaniaan Anna-Riikka Carsonia. Kun hän kuvasi Eevaa tuli heti mieleeni Hil-la ja hänen tapansa olla yhteydessä toisiin: vahva läsnäolo ja aito kiinnostus.
Tuosta Eeva Kilven ja Anna-Riikka Carlsonin yhteiskirjasta välittyy, että ystävänsä avulla Eeva pystyi pitämään kiinni omasta laadusta loppuun saakka. Ihana tietää se.
"Tapahtumaton" päivä tulossa. Hyvin kelpaa minulle, toimiteltavaa löytyy aina.
Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille,
demeter1Eiköhän siellä teidänkin kauppakeskuksessa ole jossain pöytä, joka myy tuoreita.
Ainakin täällä naapurikaupungin kauppakeskuksissa on. - Anonyymi00102
Hil-la kirjoitti:
Taas sunnuntaiaamun rauhaa, radio soittaa musiikkia taustalla, se ei häiriötä aiheuta, tykkään musiikista.
Kuuntelin Pyykön haastattelun Eeva Kilven metsärakkaudesta, isänsä kanssa kertoi metsissä kulkeneen.
Muistiinpanemiaan ajatuksia läpi kävi ja näin nuorena olemisenkin hyvin muisti
Paljon jätti jälkeensä ajatuksiaan, runojen ja muidenkin esiin tulleiden asioiden myötä, kevyet mullat taivasmatkalleen.
Eipä voi muuta kuin yhtyä Paloman kiitoksiin siitä, että hyvillä mielin voimme kirjoitella nykyisin, häiriötekijät poissa.
Kiitollinen olen, kun voimme viestitellä ilman suurempia häiriöitä, ilolla luen kaikki viestit, mieli hyvänä näin tältä rupeamalta syntyy.
Eihän sitä paljon ihminen kaipaa, vähästäkin hyvä mieli tulee.
Kiva onkin keinussa istua ja rupatella Römpä ukko ja puhetta varmaan syntyy ;)
Muistan isältäni leikatun sappikivet ja ei niitä ollut kuin yksi iso, sen sai muistokseen.
Minua ei ole leikattu koskaan, toivonkin, että niitä säästyisin loppuun asti.
Monena olet ollut elosi aikana MdK, tulkkinakin;)
Elianalla mahdollisuus luonnon seurantaa, kuten Kilpikin kertoili olleen mökkimaisemissaan.
Mukava saada jälkeläisiään sinne mökkimaisemiin ja kertoilla pienille niistä luonnon ihmeellisyyksistä, ehkä onkimaankin pääsette.
Samanlaisia iloja korpikirjailijallakin, kun vieraat kanssasi mökillä aikaa viettävät.
Ihan oikein ymmärsit tuon "tehopakkaukset", näin sitä pitäisikin aina vaan uskoa kaikki hyväksi kääntäen ja tässä tilanteessa missä nyt saamme kirjoitella ei muuten ajatellakaan.
Tänään torilla on joku tarjouspäivä, yrittäjät tuovat tuotteitaan esille ja sinne tästä naapurin kanssa lähdemme, jospa mansikoita saisi nautittavaksi, ehkä säilöönkin.
Uusia perunoita ainakin, laitan jo pakkaseenkin, vaikka kaksi pussia vielä viime kesäisiäkin.
Saapa nähdä mitä muuta keksimmekään, kiva ainakin porukalla mennä ja kahvit siellä nauttia.
Toivottavasti ei sade yllätä, kovin pilviä taivaalla seilaa, mutta kohtapa se selviää, hyvää päivää teille kaikille.Hyvää huomenta keinutuolilaisille!
Heräsin aikaisin, enkä saanut enää unen päästä kiinni. Aloin miettiä,
että joo: vieraita tulee, mutta mitäs minä nyt niille äkkiä laitan lounaalle.
Pakaste on täynnä kerta-annoksia, mutta en kai niitä ala sulattelemaan
ja tavallaan määräämään, minkä verran saavat syödä!
Lähdin siitä lenkille, kello oli vasta 6. Miettimismyssy päässä. Ja sittenhän
minä hokasin, että keitän jonkun sopan, helppo lämmittää, jos ovat aika-
taulusta myöhässä. Oli aivan helpottunut olo, kun tuntui aivan kuin olisin
saanut "oikosulun". Pakasteessa valmista ruokaa ja minä mietin että mitä
vieraille tarjoan! - Saatan nähdä joskus untakin, että minulle tulee yhtäkkiä
paljon vieraita ja minulle tulee hätä, mitä heille nyt osaan tarjota. Unessa
saattaa olla siivouskin kesken ja paikat hujan hajan. - Mistähän se kertoo?
Tavallisessa elämässä uskon, että ainakin oma huushollini on totaalisen
kontrollin alla! Yllätyksiä harvoin tapahtuu.
Eilen aamulla kun tulin lenkiltä, oli ulko-ovella kolme aivan uutta linja-autoa!
Kysyin kuskeilta ja oppaalta, minne sitä mennään näin monella autolla, niin
sanoivat menevänsä Vadstenaan ja pyysivät lähtemään mukaan.
Meidän kaupunginosassa asuu paljon kansainvälisiä opiskelijoita, joille nyt
esiteltäisiin historiallisia paikkoja Itä.Jöötanmaalla. Alkavat Pyhästä Birgitasta.
Olipa vahinko, kun en tietänyt reissusta etukäteen. Kyllä noihin autoihin olisi
yksi mummu vielä mahtunut. Ja seura olisi varmasti ollut hauskaa!
Ei ollut tänään tungosta lenkkipolulla, pari naapuria tapasin. Olivat koiriensa
aamuvessareissulla mukana. On aina ilo nähdä ihmisiä, jotka korjaavat
lemmikkiensä jäljet.
Aurinko ei näyttäytynyt tänä aamuna näillä main. On luvattu vesisadetta,
jopa ankaraa sadetta, mitä pohjoisemmaksi pilvet siirtyvät.
Veljeltä oli tullut viesti, hän oli ajanut yön aikana Sveitsistä Espanjan puolelle.
+ 38 astetta oli moottoripyörän lämpömittari näyttänyt, Hyvä kuitenkin,
kun on saunakokemusta, niin ei lämpöä säpsähdä. Kaikki oli kuulemma hyvin
matkalaisella.
Hil-la mainitsi tuosta minun tulkkina olemisesta. Muistan kun yksi potilas
oli suomalainen nuori mies, jolla oli ilmeisesti jäänyt ryyppy päälle ja maksa
oli kovilla. Lääkäri piti aikamoisen puhuttelun hänelle ja sanoi että "viina,
laulu ja naiset" on lähiaikoina kiellettyjä nautintoaineta. Vettä suositeltiin
lämpimästi janoon.
Lähden tästä kattamaan ruokapäytää aikani kuluksi. Alan kerätä tarvikkeita
soppaa varten ja laitan sen pikkuhiljaa hautumaan. Minusta on ihanaa laittaa
ruokaa kun ei ole kiirettä, varsinkin silloin kun on rakkaita vieraita tulossa.
Ehdotin, että lähtisimme huomenna pienelle lennolle näitten seutujen yllä,
mutta miniäni ei uskalla lähteä pienen koneen kyytiin kun hänellä on Menierin
korvavaiva . Mutta jos on hyvä sää niin lähdemme piknikille vaikka kanaalien
l'heisyyteen. Siinä voi seurata kun kanaaliveneitä nostetaan tai lasketaan
sulkujen rappusissa.
Hauskaa sunnuntaita itsekullekin!
/MdK Anonyymi00101 kirjoitti:
Eiköhän siellä teidänkin kauppakeskuksessa ole jossain pöytä, joka myy tuoreita.
Ainakin täällä naapurikaupungin kauppakeskuksissa on.Meinaatko noin, Ano 00101 ? Täytyypä tarkistaa. Luulo ei ole tiedon väärti..))
- Anonyymi00104
demeter1 kirjoitti:
Meinaatko noin, Ano 00101 ? Täytyypä tarkistaa. Luulo ei ole tiedon väärti..))
CM ja Prisma myy ainakin.
- Anonyymi00105
Anonyymi00104 kirjoitti:
CM ja Prisma myy ainakin.
Nyt ei kuitenkaan ollut kyse kauppojen valikoimista, vaan näistä myyntipisteistä, joita kesäisin on kauppakeskusten käytävällä.
- Anonyymi00107
Anonyymi00105 kirjoitti:
Nyt ei kuitenkaan ollut kyse kauppojen valikoimista, vaan näistä myyntipisteistä, joita kesäisin on kauppakeskusten käytävällä.
Kiitos, Anot infosta. Nuo kyllä tunnistan, olen varmasti asioinutkin niissä. Taisin vaan haikailla myyyntipistettä ulkona, avaran taivaan olla...))
Meidän lähikauan pihalla sellainen oli muutaman vuoden ajan vaan ei ole enää...
demeter1
En ole koskaan lukenut Eeva Kilpeä, mutta FB:ssä oli paljon katkelmia hänen runoistaan . Joku oli kirjoittanut että niitä ei saa julkaista, koska Kilven perikunnalla on tekijänoikeudet niihin, mutta en ole aivan varma miten nuo lait sovelletaan tällaisissa tapauksissa,, kun kysymys on lähinnä muistokirjoituksista, joilla ei ole kaupallista tarkoitusta.
"Pieni,urhea nainen" ja "Mummoista tulee kukkaniittyjä, puita ja lumimajoja" ovat ihastuttavia kuvauksia vanhenevasta naisesta ja täynnä lämpöä. oivallusta ja herkkävireisyyttä.
Olenlukenut jotain paljon tyhjänpäiväisempää, elikkä Leena Lehtolaisen Henkivartija-sarjaa. Ostin e-kirjana koko paketin (viisi kirjaa) ja olen kahlannut sitä läpi tabletillani yön pimeimpinä tunteina. Viihteellistä jännityskirjallisuutta, ei aiheuta painajaisunia.
Kuvaukseen pääsyä odotellessa vaivani ovat katoamassa vähän kerrassaan. Vältän kaikkea rasvaista,paistettua, käristettyä ruokaa ja kuten joku tuolla aikaisemmin kertoi, kaali on yksi listalla olevista haitallisista ruoka-aineista sappikivien omistajille. Äitini, joka piti kovasti kaaliruuista, sairastui samaan tautiin ja sairaus laukesi ihanan kaalilatikon syönnin jälkeen. Kivet poistettiin ja kaalikin taas maistui.
Pitäisi oikeasti yrittää lähteä myös tekemään pieni metsäkävely ennen kuin ltapäivän sade alkaa.
Mukavaa sunnuntaita keikkarilaisille ja kaikille muillekin.Hyvä kuulla, että voit jo paremmin, Paloma. Ikävä kuulla noista rajoituksista Eeva Kilven tuotannon osalta. Onneksi minulla on runsaasti hänen kirjojaan hyllyssäni..))
Kipuiluun liittyen, hänellä on siihenkin oivallinen runo: (saakohan sen julkaista tässä?)
"Ikäänkuin minussa olisi oltava tämä määrä kipua,
jollei sielussa niin ruumiissa, jollei lavassa niin kyljessä,
jollei sydänalassa niin polvissa.
Heikkous elää minussa urheasti ja taistelee olemassaolostaan.
Kenties se on koskaan kokeilematon vaihtoehto.
toinen laji elämää, jonka olemme tehokkuudessamme
runnoneet syrjään,
herkkä, hellä olemassaolon muoto
joka itkee meissä."
Tuolla kirjaketjussa Eeva Kilpi mainittiin Merete Mazzarellan ohella kirjailijana, jolta löytyy sopivaa sanottavaa (myös) meille vanhoille naisille..))demeter1 kirjoitti:
Hyvä kuulla, että voit jo paremmin, Paloma. Ikävä kuulla noista rajoituksista Eeva Kilven tuotannon osalta. Onneksi minulla on runsaasti hänen kirjojaan hyllyssäni..))
Kipuiluun liittyen, hänellä on siihenkin oivallinen runo: (saakohan sen julkaista tässä?)
"Ikäänkuin minussa olisi oltava tämä määrä kipua,
jollei sielussa niin ruumiissa, jollei lavassa niin kyljessä,
jollei sydänalassa niin polvissa.
Heikkous elää minussa urheasti ja taistelee olemassaolostaan.
Kenties se on koskaan kokeilematon vaihtoehto.
toinen laji elämää, jonka olemme tehokkuudessamme
runnoneet syrjään,
herkkä, hellä olemassaolon muoto
joka itkee meissä."
Tuolla kirjaketjussa Eeva Kilpi mainittiin Merete Mazzarellan ohella kirjailijana, jolta löytyy sopivaa sanottavaa (myös) meille vanhoille naisille..))Ihana runo, kiitos siitä!
Filosofinen asenne kipuiluun, joka varmasti on meille vanheneville (ja miksei nuoremmillekin) tuttua.
- Anonyymi00103
Sateinen silti hyvin lämmin sunnuntai menossa, pyörivässä tuolissa kotikoneella, vatsa syötynä täyteen. Kesä on hieno asia.
Myöhäisiltaa@
Niin se meni tämäkin viikonloppu ohi vauhdilla. Ihan ekaksi pitää kertoa, että festarikesäkin tuli avattua Kajaanin kokokaupungin festareilla, Hevisauruksen mukaansa vetävää musiikkia kuunnellessa.
Kävelyäkin tuli harrastettua, tosin jäi vajaaksi kolmekilometriseksi. Luin teidän vaivoista ja totesin, että kävelykö lie vaikuttanut kun herätsin aamuyöstä jalkaramppiin.
Esikoinen oli aamulla siirtänyt veneen veteen ja nurmikkokin oli sievästi leikattu. Ensi viikolla kaislikkoon ahvenia narraamaan.
Nyt uni painaa silmiä, joten hyvää yötä;))- Anonyymi00106
Jalkapalloa tulee....0-0 .
- Anonyymi00108
Hyvät huomenet!
Vieraitten heräämistä odotellessa kirjoitan vähän, ennenkuin menen
tekemään päivän retkivalmisteluja. Aiomme ajaa vanhoille asuma-
seuduillemme Vätternin rannoille. Alvastran luostarin rauniot
Ombergin varjpssa. Kahvikori ja eväät mukana poikkeamme Ellen
Keyn Strand-nimisen talon laiturille ja syömme eväät ja ihailemme
Vätternin maisemia. Käymme ehkä katsomassa entistä suomalaista
taloamme, jossa nykyään asuu kunnan palopäällikkö.
Ellen Key oli kirjailija, naisasianainen ja lasten puolestapuhuja.
Prinssi Eugenin ksäpaikka Övralid oli (on vieläkin) myös Vätternin
rannalla. Hän maalasi tauluja ja oli Ellen Keyn hyvä ystävä.
Asuin tässä kunnassa 19 vuotta ja muistan, että kun tuli vieraita,
niin oli aina pieni turistikierros näissä historiallisissa paikoissa,
ajeltiin Ombergin reunalla ja päädyttiin Vadstenaan, joka myös
on historiallisesti merkittävä kaupunki. Siellä on vieläkin nunna-
luostari ja luostarikirkko (1430-luvulta) on ahkerassa käytössä.
Kaunis, kalkkikivestä rakennettu kirkko.
Oli tullut muuten yöllä viestiä Espanjanmatkailijalta. Kertoi jo
lähteneensä kotimatkalle, kun ei tunnut kestävän hellettä, ei
edes moottoripyörän kyydissä, joten odotettavissa on reis-
sussa rähjääntynyt veli puolivälissä viikkoa.
Nyt eväsvoileipien tekoon ja pikkuhiljaa rattaille ja eläytymään
Ruotsin menneisyyteen vuosisatoja sitten.
Lämpöä sinne Suomeen!
/MdK Anonyymi00106 kirjoitti:
Jalkapalloa tulee....0-0 .
Hyvää alkavaa viikkoa, jo toista heinäkuulle, niin se aika rientää.
Eilinen päivä meni ensin torilla käyden ja sitten mansikoiden pakkaseen sovittaissa.
Minulla on pieni tämä pystykaappini, mutta vielä en toista päälle tarvinnut laittaa.
Ihmisiä oli mukavasti torilla, kauppiaita myös ja ostinpa kurkkujakin kurkkusalaatin tekoon, nyt on käytävä lähikaupasta sipulia ja etikkaa,
Laitan vanhasta sipulista, on voimakkaampi makuisia ja hintakin edullisempi, kuin uudessa sipulissa.
Yritin tuttuja torilla katsella ja olipa aika pieni otos minkä silmiini sain, kai kaikilla samat esteet kuin minullakin, ei jaksa joka paikkaan lähteä.
Ihana runo demeter, kiitos siitä ja muustakin, noin se on, ihan samoja tunteita koen tuon runon mukaisesti, ihan oikeasti johonkin aina kolottaa, kunpa jaksaisi niitä huomioimatta olla ja yrittää sitä hellyyttä etsiä itseäänkin kohtaan.
Olisi jaksettava ajatella, että kaikki kuuluu vanhenemiseen, kivutkin, uskoen , että toinen päivä, toiset mietteet meissä elää ja antaa voimaa kestää, itkukin apua antaa.
Näin vanhemmiten olen huomannut myös tuon herkän minäni kasvaneen, kaiken muun lisänä, onhan meillä niin paljon iloakin elämään kertynyt, jaksaisimme vaan sen huomata.
Kesä on kaikilla, nyt kyllä vähän sateiseksi muuttunut, mutta kyllä se aurinkokin vielä paistaa.
Korpikirjailija ahventen narraamisista kertoi, se olisi minunkin mielihommaa, vaikka saalista ei juurikaan tulisi, niin se istuminen veneen perällä ja nähdä kohoa nyittävän, ehkä ylöskin nykijän saaden.
Miten sitä voikaan niin säälimätön olla, ettei ahvenen kuolemaa sure?
Toivottavasti pääsitte piknikille, täällä ei kyllä sää siihen sopisi, mutta ehkä jotain muuta keksitte yhdessä oloa juhlistaen ja soppa kai maistui MdK.
Aika kuumaa on veljesi matkan jatkuessa ollut, mutta suomalainen kaiken kestää;)
Ikävää kun joku ruoka on väliin jätettävä, kaalikin niin hyvää, onnekseni sellaisen ruuansulatuksen omistan, että kaikki toimii, kiviä en ole kokeillut, ehkä nekin onnistuisi.
Tuo ajatus, että mummoista tulee kukkaniittyjä on jotenkin mieltä nostavaa, kun joskus täällä kielteisestikin mummoihin suhtaudutaan.
Täällä minun kauppani edessä on usein jotakin ajankohtaista myyntiä, viimeksi mansikoita, mutta en olisi saanut kotiin tuotua, joten nyt onnistui torilta, kun autolla pääsin ja vielä kantajat mukana.
Ano 00103 , kyllä kesä on ihana ja kun vielä olokin sellaiseksi saadaan, niin mikäpä kivampaa, kuin vaikka pyöriä tuolillaan;)D
Nautittavaa tuokin Ano 00106, kun jalkapalloa katsellen voi aikaansa viettää, kuka sitten siitäkin tykkää.
Vettä taas vaihteeksi sataa, mutta vettä tarvitaan, aina toivoisi päivien sateettomina olevan, yöt voisi sataa, harmittaa ainainen sade lomalaisten vuoksi.
Nyt menen kukka amppelien laittoon , ostin uudet kukat amppeleihin, kun ei oikein hyvin onnistunut tilatut kukkani kasvun suhteen.
Vielä ehtii nauttia muutaman kuukauden ennen pakkasten tuloa, keksikää kivoja asioita päiväänne, nauretaan töppäyksillemme, nauruhan pidentää ikää ja muutenkin hyvän mielen antaa.Hil-la kirjoitti:
Hyvää alkavaa viikkoa, jo toista heinäkuulle, niin se aika rientää.
Eilinen päivä meni ensin torilla käyden ja sitten mansikoiden pakkaseen sovittaissa.
Minulla on pieni tämä pystykaappini, mutta vielä en toista päälle tarvinnut laittaa.
Ihmisiä oli mukavasti torilla, kauppiaita myös ja ostinpa kurkkujakin kurkkusalaatin tekoon, nyt on käytävä lähikaupasta sipulia ja etikkaa,
Laitan vanhasta sipulista, on voimakkaampi makuisia ja hintakin edullisempi, kuin uudessa sipulissa.
Yritin tuttuja torilla katsella ja olipa aika pieni otos minkä silmiini sain, kai kaikilla samat esteet kuin minullakin, ei jaksa joka paikkaan lähteä.
Ihana runo demeter, kiitos siitä ja muustakin, noin se on, ihan samoja tunteita koen tuon runon mukaisesti, ihan oikeasti johonkin aina kolottaa, kunpa jaksaisi niitä huomioimatta olla ja yrittää sitä hellyyttä etsiä itseäänkin kohtaan.
Olisi jaksettava ajatella, että kaikki kuuluu vanhenemiseen, kivutkin, uskoen , että toinen päivä, toiset mietteet meissä elää ja antaa voimaa kestää, itkukin apua antaa.
Näin vanhemmiten olen huomannut myös tuon herkän minäni kasvaneen, kaiken muun lisänä, onhan meillä niin paljon iloakin elämään kertynyt, jaksaisimme vaan sen huomata.
Kesä on kaikilla, nyt kyllä vähän sateiseksi muuttunut, mutta kyllä se aurinkokin vielä paistaa.
Korpikirjailija ahventen narraamisista kertoi, se olisi minunkin mielihommaa, vaikka saalista ei juurikaan tulisi, niin se istuminen veneen perällä ja nähdä kohoa nyittävän, ehkä ylöskin nykijän saaden.
Miten sitä voikaan niin säälimätön olla, ettei ahvenen kuolemaa sure?
Toivottavasti pääsitte piknikille, täällä ei kyllä sää siihen sopisi, mutta ehkä jotain muuta keksitte yhdessä oloa juhlistaen ja soppa kai maistui MdK.
Aika kuumaa on veljesi matkan jatkuessa ollut, mutta suomalainen kaiken kestää;)
Ikävää kun joku ruoka on väliin jätettävä, kaalikin niin hyvää, onnekseni sellaisen ruuansulatuksen omistan, että kaikki toimii, kiviä en ole kokeillut, ehkä nekin onnistuisi.
Tuo ajatus, että mummoista tulee kukkaniittyjä on jotenkin mieltä nostavaa, kun joskus täällä kielteisestikin mummoihin suhtaudutaan.
Täällä minun kauppani edessä on usein jotakin ajankohtaista myyntiä, viimeksi mansikoita, mutta en olisi saanut kotiin tuotua, joten nyt onnistui torilta, kun autolla pääsin ja vielä kantajat mukana.
Ano 00103 , kyllä kesä on ihana ja kun vielä olokin sellaiseksi saadaan, niin mikäpä kivampaa, kuin vaikka pyöriä tuolillaan;)D
Nautittavaa tuokin Ano 00106, kun jalkapalloa katsellen voi aikaansa viettää, kuka sitten siitäkin tykkää.
Vettä taas vaihteeksi sataa, mutta vettä tarvitaan, aina toivoisi päivien sateettomina olevan, yöt voisi sataa, harmittaa ainainen sade lomalaisten vuoksi.
Nyt menen kukka amppelien laittoon , ostin uudet kukat amppeleihin, kun ei oikein hyvin onnistunut tilatut kukkani kasvun suhteen.
Vielä ehtii nauttia muutaman kuukauden ennen pakkasten tuloa, keksikää kivoja asioita päiväänne, nauretaan töppäyksillemme, nauruhan pidentää ikää ja muutenkin hyvän mielen antaa.Unohtui tuo lippujen salkoon nosto syy, onhan nyt Eino Leinon päivä,, nyt runoja rustaamaan ja julki tuomaan, itse joskus sitäkin harrastin, mutta ne taidot, vähäisetkin on unohtuneet.
- Anonyymi00109
Hil-la kirjoitti:
Unohtui tuo lippujen salkoon nosto syy, onhan nyt Eino Leinon päivä,, nyt runoja rustaamaan ja julki tuomaan, itse joskus sitäkin harrastin, mutta ne taidot, vähäisetkin on unohtuneet.
Aina joutuu tarkistamaan, ei noita muista.
Anonyymi00109 kirjoitti:
Aina joutuu tarkistamaan, ei noita muista.
Enhän minäkään muistanut vaikka Leinon runot ovat omaa aarteistoani.
En taida olla kovin kultturelli persoona ja koen, että Leinoa voi muistaa muutenkin - vaikka joka päivä...
Iltapäivää ! Olipa kiva herätä "aamulla varhain", minulle se tarkoitti 5.30.
"Aamuhetki kullan kallis" vakuutetaan ja alan tulla samaan vaikka olenkin ikäväkseni ollut enempi iltaihminen.
Iltahetki on mielestäni tarjonnut hyvää hiljaisuutta - tai tarjosi ainakin ennen, kun vielä pidettiin kiinni vuorokausirytmistä, ei kajottu siihen.
Liikenne hiljeni ja ihmiset asettuivat aloilleen - ehkä sinne kuuluisalle "kotisohvalle", ainakaan ei hilluttu "kartsalla" kuten nykyisin saattaa olla..))
Nyt aamuhetket saattavat sisältää samaa levollisuutta: unenjälkeinen aika on avointa mahdollisuuksille: mitähän jännää tänään on tiedossa - näin ainakin itse yritän ajatella, vaikka mitään ei olisi tiedossa..)) Ihmettä ja yllätystä voi silti olla jos mieli on sopivalle taajuudelle virittynyt.
Toista kertaa pääsin aamulenkille ennen kuin työmatkaliikenne alkoi ja se oli kyllä "yhtä juhlaa", metsäkauris seisoi metsäautotiellä hievahtamatta ja niin seisahduin minäkin.
Aina sama rituaali meillä metsänväen kanssa: katselemme toisiamme kunnes jompikumpi lähtee liikkeelle - yleensä se on metsänasukas.
Toinenkin kohtaaminen tuli samalla lenkillä. Joko kauriin tai peuran vasa ylitti tien, ei jäänyt tunnustelemaan kulkijan laatua vaan loikkasi vauhdilla tiheikköön.
Seuraavalla aamulenkillä olikin sitten erilaiset kohtaamiset: Espanjansiruetana ylitti tietä, "pitkä" niljainen otus se on, en oikein tykkää, enkä tykkää kotiloistakaan, vaikka ne sentään ovat värikkäitä ja mielenkiintoisen näköisiä.
Niin ja kyykäärme makoili myös metsäautotiellä, ensimmäinen käärmehavointo tänä kesänä. Kehotin kyytä siirtymään sivummalle, ettei jää auton alle, mutta ei se ollut tietäkseenkään, kohotti vaan päätään ja jatkoi makoiluaan.
Jos teen lenkkini vasta kymmenen jälkeen "mitään" ei juuri tapahdu, joku koiraihminen joskus, mutta harvoin heitäkään. Mutta kuten sanottu, urbaani elämä on kuitenkin jo alkanut ja sehän tuo heti ilmapiirin tiettyä hektisyyttä.
Silti katson olevani onnekas, kun metsäluonto on minulla noinkin lähellä.
Telkkarista kun on tullut tuo Juhani Seppäsen metsäohjelmasarja siinä on muistutettu meitä siitä, että melkein kaikilla suomalaisilla on metsä sellaisella etäisyydellä että siihen voi saada ainakin jonkinasteisen kosketuksen. Ja paljon on jo tutkimusnäyttöäkin siitä miten miten monin tavoin metsäluonto vaikuttaa ihmisen kokonaisterveyteen.
Pidetään metsästä huolta niin se pitää meistä..))
Voi voi! Taas tuli sitä (liian) pitkää ja tylsää kirjoittelua - mutta onpahan kriitikoille aineistoa..))
Sadetta taitaa taas olla tarjolla pitkin maata ja hyvä niin. Kaivojen kuivamistakin pelätään. Muistan niin tapahtuneen lapsuudessa ja silloin hevosmies toi tynnyreissä kuorman vettä kaivoon kaadettavaksi ja taas selvittiin...
Sadevedetkin otettiin tarkasti talteen ja kyllä tulivat hiukset kuohkeiksi kun sadevedellä pestiin...
Mukavaa alkuviikkoa !
demeter1Itse olen aina ollut iltavirkku. Näin vanhemmiten, kun unen tarve vähenee, tässä alkaa olla sekä ilta, että osin jo aamuvirkku.
Tänään heräsin 15 yli7 aikeissa nousta ylös ja hups, yht´äkkiä kello olikin 15m yli 8.
Äkkiä istumaan, aamulääkkeiden aika.
Vielä 4kk sitten riitti 1pilleri aamulla. Nyt pitää ottaa 3aamulla ja illalla.
Täällä ei onneksi ole noita siruetanoita näkynyt, pieniä kotimaisia ja joskus ukkoetana.
Kotiloita kyllä saa metsästää.
Alhaalla, kun oli pellinpala maassa, joka oli ollut puupinon päällä, sen kun nostin, alla makasi kyy.
Sanoin sille, että lähde muualle, äläkä tänne enää tule. Ei tapahdu mitään. Heitin sitä heinällä, siihen vähän reagoi.
Sitten lähti laiskasti matelemaan poispäin.
Tässäkin on metsä vieressä. Ylhäällä, kun on parin metrin päässä sivuterassista, joka on verkotettu ympäriltä miniän kissoja varten, kissat eivät missään muualla halua ollakaan.
Alhaallakin niillä on verkotettu tila ulkona, eivät viihdy siellä yhtä hyvin.
Aamusta jo lähdin puunhalkomishommiin, kun sadetta sääkuvat uhosi.
No vasta puol3 alkoi satamaan. Nyt on onneksi tuuletonta.
Jo toinen kesä, kun hyttysistä ei isompaa riesaa ole.
Saapi nähdä nyt, kun on satanut rupeaako niitä sikiämään.
Väinöllekin laitoin punkkigeelin. Oli 1 punkki kaulassa, muttei anna ottaa pois. Pistää hanttiin, mokomia yrityksiä.Eliaana kirjoitti:
Itse olen aina ollut iltavirkku. Näin vanhemmiten, kun unen tarve vähenee, tässä alkaa olla sekä ilta, että osin jo aamuvirkku.
Tänään heräsin 15 yli7 aikeissa nousta ylös ja hups, yht´äkkiä kello olikin 15m yli 8.
Äkkiä istumaan, aamulääkkeiden aika.
Vielä 4kk sitten riitti 1pilleri aamulla. Nyt pitää ottaa 3aamulla ja illalla.
Täällä ei onneksi ole noita siruetanoita näkynyt, pieniä kotimaisia ja joskus ukkoetana.
Kotiloita kyllä saa metsästää.
Alhaalla, kun oli pellinpala maassa, joka oli ollut puupinon päällä, sen kun nostin, alla makasi kyy.
Sanoin sille, että lähde muualle, äläkä tänne enää tule. Ei tapahdu mitään. Heitin sitä heinällä, siihen vähän reagoi.
Sitten lähti laiskasti matelemaan poispäin.
Tässäkin on metsä vieressä. Ylhäällä, kun on parin metrin päässä sivuterassista, joka on verkotettu ympäriltä miniän kissoja varten, kissat eivät missään muualla halua ollakaan.
Alhaallakin niillä on verkotettu tila ulkona, eivät viihdy siellä yhtä hyvin.
Aamusta jo lähdin puunhalkomishommiin, kun sadetta sääkuvat uhosi.
No vasta puol3 alkoi satamaan. Nyt on onneksi tuuletonta.
Jo toinen kesä, kun hyttysistä ei isompaa riesaa ole.
Saapi nähdä nyt, kun on satanut rupeaako niitä sikiämään.
Väinöllekin laitoin punkkigeelin. Oli 1 punkki kaulassa, muttei anna ottaa pois. Pistää hanttiin, mokomia yrityksiä.Sama havainto minulla hyttysistä, Eliaana. Eipä niitä varsinaisesti kaipaa, mutta jos/kun epäilee sen liittyvän tähän isompaan ilmiöön, luonnon monimuotoisuuden katoamiseen niin kyllä kai siitä(kin) huolta kantaa... Ja ovathan pikkuhyönteiset ravintoa linnuille, joiden vähenemisestä myös kannetaan huolta.
Tuttuni maalla sai avun käärmeongelmaan - pihaan tuppasivat eivätkä komentoa totelleet - hankkimalla jyrsijäkarkottimen. Toimii kuulemma hyvin.
Pojan koiraneitonen "kerää" myös punkkeja, mutta alistuu aina kiltisti kaikkiin hoitotoimiin ja eiköhän sillekin jotakin "estolääkitys" annettu.
Onhan tuo lääkityksen lisääminen aina tylsää, mutta jos/kun sillä saavutetaan terveyshyöty niin enpä ainakaan itse osaa vastaan pistää.
Minulla on tällä hetkellä hyvä suuntaus meneillään, Tyrazolia on vähennetty kahdesta "tabusta" puolikkaaseen, mutta eipä näistä tiedä, eikä verenpaineestakaan, joka on nyt tavoitetasossa.
Ihanat puitteet sinulla siellä kuitenkin on, vesikin lähellä uimiseen ja kalastamiseen - kelpaisi minullekin. Kuten myös Väinö seuralaiseksi..))
Mukavaa kesänviettoa sinne,
t. demeter- Anonyymi00111
Eliaana kirjoitti:
Itse olen aina ollut iltavirkku. Näin vanhemmiten, kun unen tarve vähenee, tässä alkaa olla sekä ilta, että osin jo aamuvirkku.
Tänään heräsin 15 yli7 aikeissa nousta ylös ja hups, yht´äkkiä kello olikin 15m yli 8.
Äkkiä istumaan, aamulääkkeiden aika.
Vielä 4kk sitten riitti 1pilleri aamulla. Nyt pitää ottaa 3aamulla ja illalla.
Täällä ei onneksi ole noita siruetanoita näkynyt, pieniä kotimaisia ja joskus ukkoetana.
Kotiloita kyllä saa metsästää.
Alhaalla, kun oli pellinpala maassa, joka oli ollut puupinon päällä, sen kun nostin, alla makasi kyy.
Sanoin sille, että lähde muualle, äläkä tänne enää tule. Ei tapahdu mitään. Heitin sitä heinällä, siihen vähän reagoi.
Sitten lähti laiskasti matelemaan poispäin.
Tässäkin on metsä vieressä. Ylhäällä, kun on parin metrin päässä sivuterassista, joka on verkotettu ympäriltä miniän kissoja varten, kissat eivät missään muualla halua ollakaan.
Alhaallakin niillä on verkotettu tila ulkona, eivät viihdy siellä yhtä hyvin.
Aamusta jo lähdin puunhalkomishommiin, kun sadetta sääkuvat uhosi.
No vasta puol3 alkoi satamaan. Nyt on onneksi tuuletonta.
Jo toinen kesä, kun hyttysistä ei isompaa riesaa ole.
Saapi nähdä nyt, kun on satanut rupeaako niitä sikiämään.
Väinöllekin laitoin punkkigeelin. Oli 1 punkki kaulassa, muttei anna ottaa pois. Pistää hanttiin, mokomia yrityksiä.Minä halusin säästää eläinlääkärikustannuksissa. Vein rakkaan sekarotuisen koiramme autotalliin. Rysähin painollani koiran päälle.
Katkoin karvaisen ihmisen Penin takatassujen ihoa pistävät kynsikierukat vahvoilla sivuleikkureilla. Peni ulvoi aluksi surkeasti, mutta kun päästin hänet pinteestä, eihän sitä pahalla muistanut. Vain kaksi kynsikiehkuraa. Kävi nopsaan.
- Anonyymi00110
Tai jatkoo edellisiin. Köllöttely petilläkin käy pitkästyttäväksi.
Yks nääsvilleläinen jo ikääntynyt totesi känny-netissä omaavansa hyvin monia sairauksia.
Ihan sama tässä rahikaisellakin, joskin olen syntynyt edellisellä vuosikymmenellä.
Laitoin laskien, että aamulääkkeitäkin on pelkästään yli 10 kpl. Automaatti antaa ne siisteisä muovipusseisa. Naisääni kailottaa kuuluvaste; lääkkeesi on tulosa.
. notta.Huomenta kaikille, minä reipas jo kaupassa kävin, piti etikkaa käydä hakemassa kurkkusalaatiin, tulihan sieltä mukaan muutakin.
Kohta alkaa kurkkujen raastaminen, minä vanhanaikaisesti raastan kurkut, olisihan niitä vempaimia vaikka minkälaisia, mutta enpä osta, kerran vuoteen tuon homman jaksaa tehdä näinkin.
Jääkaappi pitää myös putsata, kun sinne alkaa näitä purkkeja kohta ylähyllyä täyttämään, sieltä sitten talven aikaan tuhoan ja uusi kevät taas näköpiirissä.
Aika paljon on lääkkeitä sinulla "notta", mutta onhan kiva kun naisen äänellä niitä tarjoillaan, eikö vaan;)
MdK elää ihanaa aikaa, kun saa poikansa kanssa toimia, matkailla ja vaan rupatella, onko miniä virkeä, jaksaa mukana kulkea, nauttikaa ja niinhän teettekin;)
Muistuipa mieleen tuosta koiran kynsien leikkaamisesta, miten pieni koirani karkuun pötki, kun saksia menin hakemaan.
Sitten koira kainaloon ja joka kynnen jälkeen silmiin katsominen ja kiittely, palkkion vuoro sen jälkeen, haikeus mieleen tulee, kun sitä uskollista ystävää muistan.
Eipä ole liioin itikoita minun asuinympäristössä näkynyt, en kyllä kaipaakaan, inhottava kiusalainen.
Punkkia en niinikään ole koskaan kohdannut, myös nuo kotilot ja etanatkin olen osannut kiertää.
Pojan kaksi isoa koiraa niitä kuulema kerää, mutta rokotus niilläkin ja hoitaja osaa punkit poistaa.
Mikähän kesän kiusa minulla olisikaan, no voisiko sitä pientä nopeaa otusta kylppärissä sano inhokokikseni, se asustaa pimeässä ja valon sytyttyä joskus näyttäytyy, huh inhoan sitäkin, vaikka ei se minun kimppuuni edes yritä, viemärissäkö asustanee.
Nuo käärmekokemukset ovat minulle kyllä liikaa, olenkohan kolme elämäni aikana nähnyt, kamalaa jos asuisi semmoisessa paikassa, että pihaan tulisivat.
Poikani asuinpaikassa niitäkin liikkuu, kun metsää joka puolella, koirien vuoksi häätävät hyvin nopeaan ne huomattuaan.
Kyllä minäkin jonkun Väinön kaveriksi ottaisin, mutta kun tuo järki jankuttaa, että ei enää'.
Myös tuo järven läheisyys, olisi mieleinen ja jopa sitten Eliaanan kanssa ongella istuttaisiin;)
Demeterillä ystävyys suhteita taitaa metsän eläimiin olla, kun niin monta eläintä lenkilläsi kohtasit.
Olen hieman kade myös noista metsälenkeistäsi, ei onnistuisi minulta, hyvin horjuttava ja epävarmaa on kävely asfaltillakin.
Aika aikaa kutakin, ei pidä kaikkea haluta, varsinkin, kun tietää oman kestävyytensä ymmärtää.
Kasvinmaasta haaveilen vieläkin, vaikka tiedän, että ei laittajaksi ole,
Aina on kiva jotain odottaa ja paljon on varmasti veljelläsi kerrottavaa, kun kotimaahasi tulee.
Vaihtelua elämään, vaikka eipä tuo elämäsi yksitoikkoista olekaan, no minulla joskus hieman tyhjää iskee, mutta aina jotain tekemistä löydän, nyt pitkävartiset kirjosukat on valmistumassa, sanotaanhan, että tavara löytää tarvitsijansa, ehkä sukatkin joskus, kun pakkanen paukkuu.
Nyt kurkun raastamiseen ja huomenna purkkiin ja eka säilöminen on aluillaan, siihen jatkoa suunnittelussa, punajuuret, punasipulipikkelsi, suolakurkut ja tietysti juureksia pakkaseen, joten tekemistä lähitulevaisuudessa.
Lopetan nyt tämän jaarittelun, olen palautetta tästä saanut, mutta aina vaan jaarittelen, kun oikeus on minullekin annettu.
Kivaa puuhastelua itse kullekin säädylle;)D- Anonyymi00113
Hil-la kirjoitti:
Huomenta kaikille, minä reipas jo kaupassa kävin, piti etikkaa käydä hakemassa kurkkusalaatiin, tulihan sieltä mukaan muutakin.
Kohta alkaa kurkkujen raastaminen, minä vanhanaikaisesti raastan kurkut, olisihan niitä vempaimia vaikka minkälaisia, mutta enpä osta, kerran vuoteen tuon homman jaksaa tehdä näinkin.
Jääkaappi pitää myös putsata, kun sinne alkaa näitä purkkeja kohta ylähyllyä täyttämään, sieltä sitten talven aikaan tuhoan ja uusi kevät taas näköpiirissä.
Aika paljon on lääkkeitä sinulla "notta", mutta onhan kiva kun naisen äänellä niitä tarjoillaan, eikö vaan;)
MdK elää ihanaa aikaa, kun saa poikansa kanssa toimia, matkailla ja vaan rupatella, onko miniä virkeä, jaksaa mukana kulkea, nauttikaa ja niinhän teettekin;)
Muistuipa mieleen tuosta koiran kynsien leikkaamisesta, miten pieni koirani karkuun pötki, kun saksia menin hakemaan.
Sitten koira kainaloon ja joka kynnen jälkeen silmiin katsominen ja kiittely, palkkion vuoro sen jälkeen, haikeus mieleen tulee, kun sitä uskollista ystävää muistan.
Eipä ole liioin itikoita minun asuinympäristössä näkynyt, en kyllä kaipaakaan, inhottava kiusalainen.
Punkkia en niinikään ole koskaan kohdannut, myös nuo kotilot ja etanatkin olen osannut kiertää.
Pojan kaksi isoa koiraa niitä kuulema kerää, mutta rokotus niilläkin ja hoitaja osaa punkit poistaa.
Mikähän kesän kiusa minulla olisikaan, no voisiko sitä pientä nopeaa otusta kylppärissä sano inhokokikseni, se asustaa pimeässä ja valon sytyttyä joskus näyttäytyy, huh inhoan sitäkin, vaikka ei se minun kimppuuni edes yritä, viemärissäkö asustanee.
Nuo käärmekokemukset ovat minulle kyllä liikaa, olenkohan kolme elämäni aikana nähnyt, kamalaa jos asuisi semmoisessa paikassa, että pihaan tulisivat.
Poikani asuinpaikassa niitäkin liikkuu, kun metsää joka puolella, koirien vuoksi häätävät hyvin nopeaan ne huomattuaan.
Kyllä minäkin jonkun Väinön kaveriksi ottaisin, mutta kun tuo järki jankuttaa, että ei enää'.
Myös tuo järven läheisyys, olisi mieleinen ja jopa sitten Eliaanan kanssa ongella istuttaisiin;)
Demeterillä ystävyys suhteita taitaa metsän eläimiin olla, kun niin monta eläintä lenkilläsi kohtasit.
Olen hieman kade myös noista metsälenkeistäsi, ei onnistuisi minulta, hyvin horjuttava ja epävarmaa on kävely asfaltillakin.
Aika aikaa kutakin, ei pidä kaikkea haluta, varsinkin, kun tietää oman kestävyytensä ymmärtää.
Kasvinmaasta haaveilen vieläkin, vaikka tiedän, että ei laittajaksi ole,
Aina on kiva jotain odottaa ja paljon on varmasti veljelläsi kerrottavaa, kun kotimaahasi tulee.
Vaihtelua elämään, vaikka eipä tuo elämäsi yksitoikkoista olekaan, no minulla joskus hieman tyhjää iskee, mutta aina jotain tekemistä löydän, nyt pitkävartiset kirjosukat on valmistumassa, sanotaanhan, että tavara löytää tarvitsijansa, ehkä sukatkin joskus, kun pakkanen paukkuu.
Nyt kurkun raastamiseen ja huomenna purkkiin ja eka säilöminen on aluillaan, siihen jatkoa suunnittelussa, punajuuret, punasipulipikkelsi, suolakurkut ja tietysti juureksia pakkaseen, joten tekemistä lähitulevaisuudessa.
Lopetan nyt tämän jaarittelun, olen palautetta tästä saanut, mutta aina vaan jaarittelen, kun oikeus on minullekin annettu.
Kivaa puuhastelua itse kullekin säädylle;)DHyvää huomenta!
Olin kunnonkohotuslenkillä ennen klo 6, sitten suihkussa. Iloinen
kuin peipponen kokemaan uuden päivän tuomat kokemukset.
Olen saanut rakkaan pöytäkoneeni kuntoon. Vikakin oli hyvin
yksinkertainen: Olin huitaissut jotakin ”näppylää” näytön alla,
joka aiheutti sen että näyttö pimeni.
Sain tietää, että se ”näppylä” on virrankatkaisin. 😊
Noita näppylöitä on varmaan laitteissa enemmänkin, siltä varalta,
että jos oma näköni menee huonommaksi, niin sormissa pitäisi
olla tunto jäljellä, mutta olisi hyvä tietää mihin tarkoitukseen nuo
näppylät ovat, kun ei näe lukea suurennuslasin avullakaan.
Vika on siis löytynyt ja mielelläni luovun kannettavasta koneesta,
ainakin siihen saakka, kun seuraava vika ilmestyy.
Meillä oli tosi hieno, nostalginen päivä entisissä kotimaisemissa.
Aloitimme käynnillä Alvastran luostarin raunioilla. Siellä on eri-
koinen ilmapiiri. Tuntui, kuin sillä hetkellä, kun sinne raunioitten
sisäpiiriin astui, niin tuntui kuin olisi kävellyt suoraan hiljaisuuteen
ja syvään rauhaan, vaikka läheisyydessä olikin valtatie, raunioilla
paljon turisteja, mutta silti kaikki oli hiljaista ja rauhoittavaa.
Ajeltiin entiselle kotikylälle ja katsastettiin ensimmäinen ostamam-
me uusi rivitalo. Se valmistui 1974 ja poika aloitti koulunkäynnin
syksyllä.
Hyvin muisti vielä, miltä hänen huoneessaan näytti. Minä kerroin,
mitä poika leikki huoneessaan. Esim. kun hän oli parturi-kampaaja
ja oli asettanut hinnaston eri kampauksista ikkunaansa. Mieleen on
jäänyt:
Tirehtööri-kampaus 5 kr. Benjamin Franklin 4 kr, Afrokampaus 3 kr,
Hipit 2 kr, Kaljupäät 1 kr (kiilloituksesta)! 😊 Tuo kaljun kiilloitus on
jäänyt mieleen ikiajoiksi.
Käytiin katsomassa myös suomalaista taloamme, joka ei enää näyttä-
nyt kovin suomalaiselta. Uima-allaskin oli poissa ja sen tilalle oli
rakennettu jokin aittarakennus. Lasiset kattokuvut olivat poissa.
Metallikiiltoiset tiilet oli maalattu valkoiseksi ja puuosat peitetty korru-
goidulla peltillä ja maalattu valkoiseksi. Lattiaan asti yltävät ikkunat
oli lyhennetty normaalikorkeudelle. – Mutta makunsa kullakin.
Jatkoimme matkaa maagiselle Ombergille ja kävimme tutuissa
satamapaikoissa. Poika halusi löytää matkan varrelta tietyn levähdys-
paikan, missä hän muistaa leikkineensö isänsä kanssa 5-vuotiaana.
Vuoren yli ajaminen on n 10 km pitkä taival, yksisuuntainen tie menee
vuoren rinteellä niin, että Vättern-järvi näkyy koko ajan.
Vuosien mukana tuntuu kuin metsä olisi tullut lähemmäksi tietä ja tie
muuttunut kapeaksi kärrytieksi.
Yksikaks poika pysäytti auton ja katsoi vasemmalle pienelle aukiolle,
joka oli melkein metsän ympäröimä. Siellä näkyi harmaa pöytä ja penkit.
-Tässä se on, hän sanoi. – Tässä me potkittiin uimapalloa, kun ei muuta
ollut mukana.
Minullakin tuli mieleen tuo päivä. Mukanamme oli aina super 8-kamera,
kun olimme retkillä ja muistan että otin filmin pätkän juuri tuosta tilan-
teesta ja paikasta, missä sitten söimme eväitämme.
Näin sieluni silmissä kun isä ja poika leikkivät. Poika kompastui ja siivosi
kiireesti housujensa polvet. jatkoi sitten pallon potkimista.
Meillä oli melkein kyyneleet silmissä kun yli 50 vuotta myöhemmin
asetuimme tuon harmaan pöydän ääreen syömään retkieväitämme ja
muistelemaan niitä monia retkiä juuri Ombergille.
Jatkoimme matkaa ja teimme pieniä koukkauksia rannoille, missä oli
muistorikkaita paikkoja. Huomasin, että nämä leikkipakat näyttivät
olevan tärkeitä juuri pojalle ja hän sai koko ajan uusia mielikuvia pai-
koista, joita käytiin katsomassa. Viimeinen oli ranta, missä hän ajeli
pienellä patterikäyttöisellä ”moottorivenellä”.
Ombergilta mentiin sitten Itä-Jöötanmaan tasanteitten läpi paikkaan
missä on ehkä maailman, ainakin teksteiltään suurin, riimukivi,
Rökstenen.
Riimukirjoitusta on yritetty tulkata vaihtelevalla menestyksellä.
Sanotaan sen olevan osittain salakirjoitusta. Kiven on pystyttänyt
aikoinaan eräs isä sankarikuoleman kokeneen poikansa muistoksi.
Se on yli 3 m korkea, molemmilla puolilla riimu-
kirjoitusta, painoa n 4000 kg.
Meillä oli tarkoitus mennä Vadstenaan, mutta eilisen päivän retki vei
niin paljon aikaa, että jätimme Vadstenan tälle päivälle.
Ainakin sää näyttää suosivan meitä tänäänkin, joten lähdemme parin
tunnin päästä liikkeelle.
Aurinkoista tiistaita!
/MdK Anonyymi00113 kirjoitti:
Hyvää huomenta!
Olin kunnonkohotuslenkillä ennen klo 6, sitten suihkussa. Iloinen
kuin peipponen kokemaan uuden päivän tuomat kokemukset.
Olen saanut rakkaan pöytäkoneeni kuntoon. Vikakin oli hyvin
yksinkertainen: Olin huitaissut jotakin ”näppylää” näytön alla,
joka aiheutti sen että näyttö pimeni.
Sain tietää, että se ”näppylä” on virrankatkaisin. 😊
Noita näppylöitä on varmaan laitteissa enemmänkin, siltä varalta,
että jos oma näköni menee huonommaksi, niin sormissa pitäisi
olla tunto jäljellä, mutta olisi hyvä tietää mihin tarkoitukseen nuo
näppylät ovat, kun ei näe lukea suurennuslasin avullakaan.
Vika on siis löytynyt ja mielelläni luovun kannettavasta koneesta,
ainakin siihen saakka, kun seuraava vika ilmestyy.
Meillä oli tosi hieno, nostalginen päivä entisissä kotimaisemissa.
Aloitimme käynnillä Alvastran luostarin raunioilla. Siellä on eri-
koinen ilmapiiri. Tuntui, kuin sillä hetkellä, kun sinne raunioitten
sisäpiiriin astui, niin tuntui kuin olisi kävellyt suoraan hiljaisuuteen
ja syvään rauhaan, vaikka läheisyydessä olikin valtatie, raunioilla
paljon turisteja, mutta silti kaikki oli hiljaista ja rauhoittavaa.
Ajeltiin entiselle kotikylälle ja katsastettiin ensimmäinen ostamam-
me uusi rivitalo. Se valmistui 1974 ja poika aloitti koulunkäynnin
syksyllä.
Hyvin muisti vielä, miltä hänen huoneessaan näytti. Minä kerroin,
mitä poika leikki huoneessaan. Esim. kun hän oli parturi-kampaaja
ja oli asettanut hinnaston eri kampauksista ikkunaansa. Mieleen on
jäänyt:
Tirehtööri-kampaus 5 kr. Benjamin Franklin 4 kr, Afrokampaus 3 kr,
Hipit 2 kr, Kaljupäät 1 kr (kiilloituksesta)! 😊 Tuo kaljun kiilloitus on
jäänyt mieleen ikiajoiksi.
Käytiin katsomassa myös suomalaista taloamme, joka ei enää näyttä-
nyt kovin suomalaiselta. Uima-allaskin oli poissa ja sen tilalle oli
rakennettu jokin aittarakennus. Lasiset kattokuvut olivat poissa.
Metallikiiltoiset tiilet oli maalattu valkoiseksi ja puuosat peitetty korru-
goidulla peltillä ja maalattu valkoiseksi. Lattiaan asti yltävät ikkunat
oli lyhennetty normaalikorkeudelle. – Mutta makunsa kullakin.
Jatkoimme matkaa maagiselle Ombergille ja kävimme tutuissa
satamapaikoissa. Poika halusi löytää matkan varrelta tietyn levähdys-
paikan, missä hän muistaa leikkineensö isänsä kanssa 5-vuotiaana.
Vuoren yli ajaminen on n 10 km pitkä taival, yksisuuntainen tie menee
vuoren rinteellä niin, että Vättern-järvi näkyy koko ajan.
Vuosien mukana tuntuu kuin metsä olisi tullut lähemmäksi tietä ja tie
muuttunut kapeaksi kärrytieksi.
Yksikaks poika pysäytti auton ja katsoi vasemmalle pienelle aukiolle,
joka oli melkein metsän ympäröimä. Siellä näkyi harmaa pöytä ja penkit.
-Tässä se on, hän sanoi. – Tässä me potkittiin uimapalloa, kun ei muuta
ollut mukana.
Minullakin tuli mieleen tuo päivä. Mukanamme oli aina super 8-kamera,
kun olimme retkillä ja muistan että otin filmin pätkän juuri tuosta tilan-
teesta ja paikasta, missä sitten söimme eväitämme.
Näin sieluni silmissä kun isä ja poika leikkivät. Poika kompastui ja siivosi
kiireesti housujensa polvet. jatkoi sitten pallon potkimista.
Meillä oli melkein kyyneleet silmissä kun yli 50 vuotta myöhemmin
asetuimme tuon harmaan pöydän ääreen syömään retkieväitämme ja
muistelemaan niitä monia retkiä juuri Ombergille.
Jatkoimme matkaa ja teimme pieniä koukkauksia rannoille, missä oli
muistorikkaita paikkoja. Huomasin, että nämä leikkipakat näyttivät
olevan tärkeitä juuri pojalle ja hän sai koko ajan uusia mielikuvia pai-
koista, joita käytiin katsomassa. Viimeinen oli ranta, missä hän ajeli
pienellä patterikäyttöisellä ”moottorivenellä”.
Ombergilta mentiin sitten Itä-Jöötanmaan tasanteitten läpi paikkaan
missä on ehkä maailman, ainakin teksteiltään suurin, riimukivi,
Rökstenen.
Riimukirjoitusta on yritetty tulkata vaihtelevalla menestyksellä.
Sanotaan sen olevan osittain salakirjoitusta. Kiven on pystyttänyt
aikoinaan eräs isä sankarikuoleman kokeneen poikansa muistoksi.
Se on yli 3 m korkea, molemmilla puolilla riimu-
kirjoitusta, painoa n 4000 kg.
Meillä oli tarkoitus mennä Vadstenaan, mutta eilisen päivän retki vei
niin paljon aikaa, että jätimme Vadstenan tälle päivälle.
Ainakin sää näyttää suosivan meitä tänäänkin, joten lähdemme parin
tunnin päästä liikkeelle.
Aurinkoista tiistaita!
/MdKOlet elänyt muistoissa Mdk, kuten minäkin. Kirjoitin kauan sitten tarinoita epätavallisesta tavallisesta perheestämme, johon kuului tuolloin minä ja kaksi poikaani. Vietimme ikimuistoisia kesiä ja talviviikonloppuja mökillä.
Eilen esikoinen yritti herättää henkiin mieheni vanhaa tietokonetta ja ihmetteli miksi haluan sitä käyttää. No, kerroin, että oikolukisin tarinakokonaisuutta ja kirjoittaisin ne uusiksi, ehkäpä julkaistavaan muotoon.
Minulle selvisi, että olin ostanut kalliin netin jakolaitteen ihan turhaa. Vanha koke ei pystyisi yhteistyöhön muiden tietoteknisten laitteiden kanssa.
Heräsin tänä aamuna kello 5.30 ja yleensä aamulla varhain järkeni kulkee kiitettävällä nopeudella. Jess, oivalsin tietotekniikasta hiukka enemmän. Avasin kännykän ja otin yhteyttä tekoälyyn pyytäen sitä oikolukemaan ensimmäisen tarinani kokoelmasta, korjaamaan kirjoitusvirheet ja kertomaan muutosehdotuksia jne.
Sain kokonaisvaltaisen palautteen, vain kirjoitusvirheet oli oikaistu, muuten teksti sai kiitosta, sitä kuvattiin lämminhenkiseksi ja kannustettiin keräämään tarinat muustoksi jälkipolvilleni.
Tänään olenkin monistanut ensimmäisen tarinan uudella kopio-ja skannerikoneella, opettelen paraikaa skannaamaan valokuvia tekstiin.
No, ei mopolla mahdottomia nyt piti lopettaa, aivokapasiteetti oli loppuun käytetty, pidän paussia.
Luin paltalta kritiikkiä Eino Leinosta. Ymmärrän toki boheemia elämää, kun ideoita virtaa päähän ne on tyhjennettävä jollain muotoa.
Itse olen joutunut luovuuden kirouksen kouriin, olisi puulaattatöitä, maalaustelineessä odottaa keskeneräinen työ ja kirjoitushimo on iskenyt nyt päällimmäiseksi. Valtava projekti, mutta täysin toteutettavissa tekoälyä avuksi käyttäen.
Mitenkä selviän, no kuten Eino Leino, viiniä ja hyvä seuraa, olo tasoittuu.
Hyvää nousuviikkoa; )- Anonyymi00114
korppis kirjoitti:
Olet elänyt muistoissa Mdk, kuten minäkin. Kirjoitin kauan sitten tarinoita epätavallisesta tavallisesta perheestämme, johon kuului tuolloin minä ja kaksi poikaani. Vietimme ikimuistoisia kesiä ja talviviikonloppuja mökillä.
Eilen esikoinen yritti herättää henkiin mieheni vanhaa tietokonetta ja ihmetteli miksi haluan sitä käyttää. No, kerroin, että oikolukisin tarinakokonaisuutta ja kirjoittaisin ne uusiksi, ehkäpä julkaistavaan muotoon.
Minulle selvisi, että olin ostanut kalliin netin jakolaitteen ihan turhaa. Vanha koke ei pystyisi yhteistyöhön muiden tietoteknisten laitteiden kanssa.
Heräsin tänä aamuna kello 5.30 ja yleensä aamulla varhain järkeni kulkee kiitettävällä nopeudella. Jess, oivalsin tietotekniikasta hiukka enemmän. Avasin kännykän ja otin yhteyttä tekoälyyn pyytäen sitä oikolukemaan ensimmäisen tarinani kokoelmasta, korjaamaan kirjoitusvirheet ja kertomaan muutosehdotuksia jne.
Sain kokonaisvaltaisen palautteen, vain kirjoitusvirheet oli oikaistu, muuten teksti sai kiitosta, sitä kuvattiin lämminhenkiseksi ja kannustettiin keräämään tarinat muustoksi jälkipolvilleni.
Tänään olenkin monistanut ensimmäisen tarinan uudella kopio-ja skannerikoneella, opettelen paraikaa skannaamaan valokuvia tekstiin.
No, ei mopolla mahdottomia nyt piti lopettaa, aivokapasiteetti oli loppuun käytetty, pidän paussia.
Luin paltalta kritiikkiä Eino Leinosta. Ymmärrän toki boheemia elämää, kun ideoita virtaa päähän ne on tyhjennettävä jollain muotoa.
Itse olen joutunut luovuuden kirouksen kouriin, olisi puulaattatöitä, maalaustelineessä odottaa keskeneräinen työ ja kirjoitushimo on iskenyt nyt päällimmäiseksi. Valtava projekti, mutta täysin toteutettavissa tekoälyä avuksi käyttäen.
Mitenkä selviän, no kuten Eino Leino, viiniä ja hyvä seuraa, olo tasoittuu.
Hyvää nousuviikkoa; )Kuulemma Eikallekin menovesi maittoi aikanaan. Onko hän ollut aikanaan Suomen muistetuin runoilija? Helkavirsii sun muita...
- Anonyymi00115
Anonyymi00114 kirjoitti:
Kuulemma Eikallekin menovesi maittoi aikanaan. Onko hän ollut aikanaan Suomen muistetuin runoilija? Helkavirsii sun muita...
Noita runoilijoita, jotka ovat kurkistaneet lasin pohjaan.
on monia muitakin kuin Eino Leino. Ajattelen vaikka
Ruotsissa elänyttä Cornelius Vreesvijkiä, joka tuli per-
heensä mukana Hollannista sodan jälkeen, kielitaidot-
tomana lapsena. Hän ahmi ruotsia, ei vaan koulussa
vaan myös vapaa-ajallaan ja kirjoitti kuolemattomia
tekstejä, jotka hän myäs sävelsi itse.
Ex mieheni oli 70-luvulla saman kunnan musiikkikoulun
rehtorina, minne Vreesvijk muutti, joten heillä oli paljon
yhteistyötä muutamien vuosien aikana. Miehenikin oli
hollntilainen. Molemmat muutivat paikkakunnalta, ja
molempien elämäntie meni eri suuntiin. Vreeswijk kuoli
50-vuotiaana, oli Ruotsin takastetuimpia trubaduureja. - Anonyymi00116
Anonyymi00115 kirjoitti:
Noita runoilijoita, jotka ovat kurkistaneet lasin pohjaan.
on monia muitakin kuin Eino Leino. Ajattelen vaikka
Ruotsissa elänyttä Cornelius Vreesvijkiä, joka tuli per-
heensä mukana Hollannista sodan jälkeen, kielitaidot-
tomana lapsena. Hän ahmi ruotsia, ei vaan koulussa
vaan myös vapaa-ajallaan ja kirjoitti kuolemattomia
tekstejä, jotka hän myäs sävelsi itse.
Ex mieheni oli 70-luvulla saman kunnan musiikkikoulun
rehtorina, minne Vreesvijk muutti, joten heillä oli paljon
yhteistyötä muutamien vuosien aikana. Miehenikin oli
hollntilainen. Molemmat muutivat paikkakunnalta, ja
molempien elämäntie meni eri suuntiin. Vreeswijk kuoli
50-vuotiaana, oli Ruotsin takastetuimpia trubaduureja.Puumerkki edellisestä jäi: /MdK
Anonyymi00114 kirjoitti:
Kuulemma Eikallekin menovesi maittoi aikanaan. Onko hän ollut aikanaan Suomen muistetuin runoilija? Helkavirsii sun muita...
Huomenta ja puoleen viikkoon on päästy.
Salaatinteko eilen vei voimat, no pieni kauppareissu osansa velotti ja loppupäivä olikin miettimistä teenkö mitään, vaan loikoilenko parvekkeella.
Tänä aamuna olen jo purkittanut salaatit 10 purkkia ja siinä talven tarve, jääkaapin pesin ja sama väsymys tuntuu, ei jaksa kuten ennen, sanon itselleni, että ole vaan väsynyt ja lepää.
Samaa voisi sanoa meille kaikille, jotka yritämme liian kanssa, ei tarvitse, työt on laskettava voimien mukaan, kaikkea ei meidän kontolle enää tarvitse laskea.
Korpikirjailija, demeter ja Eliaanakin, vaikka nuorempia olettekin, rauhaa hetkinen ja sitten uusi ponnistus;)
Aika moni taiteellinen ihminen tarvitsee, tai joutuu viinan kiroihin, se on raskasta tuo taiteilukin
On verrattu synnytystuskiin, pitänee paikkansa, ihailua ansaitsevat lukuiset taiteen tekijät olipa kysymys kirjoittamisesta tai muusta taiteen tekemisestä.
Nyt en jaarittele tämän enempää, toivotan vaan kaikille kivaa päivää, minäkin urakastani selvinneenä loppupäivän rauhaisasti otan, mietiskelen mikä onkaan seuraava kohde, heippa.
MdK on pojanperheen kanssa päässyt historian sävyttämään matkaan, miten jaksatkin mukana kulkea, ai niin pitäisi muistaa suojakertoimet mistä olet kertonut ja seura varmaan osaa tahtiisi tyytyä.
Hyvä historian kerronta vie mukanaan,, tykkäisin kuunnella juuri sellaista taitajaa, kun puhe on muinaistapojen selityksistä, ihailua saavat osakseen historiassa mainitut henkilöt, heidän aikaansaamiset ja elämiset.
Ei tarvitse kovinkaan vuosikymmeniä taaksepäin mennä, kun näiksi ihailun kohteeksi sopivat isovanhempamme, ne kyvykkäät naiset, jotka luukeitostakin maukkaan saivat aikaan.
Eilen jouduin soittamaan kodinkone liikkeeseen, kun astianpesukone ei ottanut vettä. Sieltä vastasi nainen ja kysyi merkin pesukoneesta, mainitsin, että vasta kävi miehenne korjaamassa ja nyt taas apua tarvitsen.
Sanoi odota hetki, luki ilmeisesti koneen tapoja ja katsoi edellisen käynnin syyn, kohta sanoi, että nämä koneet tekevät joskus lakon, anna kymmenisen minuuttia jauhaa ja jos ei toimi soita uudelleen.
Kone alkoi hyrrätä, astia puhtaina ulos otin, sujuisipa lääkärin käynti puhelimessa yhtä tehokkaasti.
Myönnän kyllä, että hieman vaikeampi on ihmiskone hoitaa tällä tapaa, hyvilläni olin kuitenkin ilmainen ratkaisu.
Pit tämän perään tulla loppusanomiset, tuonne ylemmäs sitten menikin, haitanneeko?- Anonyymi00117
Anonyymi00116 kirjoitti:
Puumerkki edellisestä jäi: /MdK
Eilinen päivä meni Vadstenan nähtävyyksiä katsellessa.
Edellisenä päivänä olimme Alvastran linnan raunioilla
ja eilen sitten näimme, minne luostarista puretut kivet
joutuivat. Oli aloitettu Vadstenan linnan rakennus ja
siitä puuttui kiviä, joten päätettiin purkaa Alvastran luos-
tari ja vietiin valmiiksi hakatut kivet linnan rakentamiseen.
Luostarissa asuneet munkit joutuivat kodittomksi, mutta
he saivat uuden kodin Luostarikirkon yhteyteen rakenne-
tusta munkkiluostarista. Aikojen kuluessa luostarissa
oli myös Birgittasisaret. Luostarissa olevilla nunnilla ja
munkeilla oli yhteisiä asioita, mutta he eivätsaaneet kes-
kustella samassa huoneessa. Alueella on vielä jäännös
tiloista huoneesta, missä on puheluukkuja seinässä.
Munkit toisella puolella seinää, nunnat toisella puolella.
Luostarikirkko on rakennettu kalkkikivestä. Värit vaihte-
levat sinisen ja harmaan eri nyanseissa valaistuksesta
tiippuen. Pyhän Birgitan reliikit on tuotu Roomasta, missä
hän asui kuollessaan. Reliikkiarkku on yleisölle nähtävissä
luostarikirkon tiloissa.
Kävimme myös linnassa, jossa kesäaikaan järjestetään mm.
konsertteja,
Vadstena jälkeen käytiin "maailman markkinoilla", kirpparilla
mm. Ostin erikokoisia mustia keramiikkavateja.
Kävimme myös 1000 m neliön hehtaarikaupassa, missä sai
kävellä koko rakennuksen läpi labyrintissä, ennenkuin pääsi
kassojen kautta ulos.
Olimme aika naatteja kun pääsimme kotiin. Ja parahiksi päästiin
kotiin kun rankkasade alkoi.
Tänä päivänä vieraat lähtevät kotimatkalle. - Espanjan matkalainen
on päässut jo etelä-Saksaan. Yöpyy pohjois-Saksassa ja huomis-
iltaan mennessä on täällä Itä-Jöötanmaalla kertomassa lämpimästä
matkastaan!
Ihanaa päivää kaikille!
(MdK - Anonyymi00119
Hil-la kirjoitti:
Huomenta ja puoleen viikkoon on päästy.
Salaatinteko eilen vei voimat, no pieni kauppareissu osansa velotti ja loppupäivä olikin miettimistä teenkö mitään, vaan loikoilenko parvekkeella.
Tänä aamuna olen jo purkittanut salaatit 10 purkkia ja siinä talven tarve, jääkaapin pesin ja sama väsymys tuntuu, ei jaksa kuten ennen, sanon itselleni, että ole vaan väsynyt ja lepää.
Samaa voisi sanoa meille kaikille, jotka yritämme liian kanssa, ei tarvitse, työt on laskettava voimien mukaan, kaikkea ei meidän kontolle enää tarvitse laskea.
Korpikirjailija, demeter ja Eliaanakin, vaikka nuorempia olettekin, rauhaa hetkinen ja sitten uusi ponnistus;)
Aika moni taiteellinen ihminen tarvitsee, tai joutuu viinan kiroihin, se on raskasta tuo taiteilukin
On verrattu synnytystuskiin, pitänee paikkansa, ihailua ansaitsevat lukuiset taiteen tekijät olipa kysymys kirjoittamisesta tai muusta taiteen tekemisestä.
Nyt en jaarittele tämän enempää, toivotan vaan kaikille kivaa päivää, minäkin urakastani selvinneenä loppupäivän rauhaisasti otan, mietiskelen mikä onkaan seuraava kohde, heippa.
MdK on pojanperheen kanssa päässyt historian sävyttämään matkaan, miten jaksatkin mukana kulkea, ai niin pitäisi muistaa suojakertoimet mistä olet kertonut ja seura varmaan osaa tahtiisi tyytyä.
Hyvä historian kerronta vie mukanaan,, tykkäisin kuunnella juuri sellaista taitajaa, kun puhe on muinaistapojen selityksistä, ihailua saavat osakseen historiassa mainitut henkilöt, heidän aikaansaamiset ja elämiset.
Ei tarvitse kovinkaan vuosikymmeniä taaksepäin mennä, kun näiksi ihailun kohteeksi sopivat isovanhempamme, ne kyvykkäät naiset, jotka luukeitostakin maukkaan saivat aikaan.
Eilen jouduin soittamaan kodinkone liikkeeseen, kun astianpesukone ei ottanut vettä. Sieltä vastasi nainen ja kysyi merkin pesukoneesta, mainitsin, että vasta kävi miehenne korjaamassa ja nyt taas apua tarvitsen.
Sanoi odota hetki, luki ilmeisesti koneen tapoja ja katsoi edellisen käynnin syyn, kohta sanoi, että nämä koneet tekevät joskus lakon, anna kymmenisen minuuttia jauhaa ja jos ei toimi soita uudelleen.
Kone alkoi hyrrätä, astia puhtaina ulos otin, sujuisipa lääkärin käynti puhelimessa yhtä tehokkaasti.
Myönnän kyllä, että hieman vaikeampi on ihmiskone hoitaa tällä tapaa, hyvilläni olin kuitenkin ilmainen ratkaisu.
Pit tämän perään tulla loppusanomiset, tuonne ylemmäs sitten menikin, haitanneeko?Iltapäivää ! Kymmenen purkkia salaattia, Hil-la ? Minä en saa aikaiseksi yhtäkään, muista säilykkeistä puhumattakaan..)) Hyvä sinä !
Joskus tein Marttojen reseptillä kaalisalaattia ja siitä kyllä pidin ja muutkin pitivät.
Annoin purkkeja lahjaksikin. En anna enää..)) Leipomusten kanssa sama tilanne: edes raparperipiirakkaa en ole saanut tehdyksi vaikka hanketta on ollut.
Lukeminen ja telkkarin katsominen kyllä sujuvat, sanoinkin jo lapsille, että mummollekin pitäisi laittaa ruutuaika, muuten menee istumiseksi. Tuleehan tietysti hyötyliikuntaa jos oman huushollinsa ja pihansa yrittää hoitaa - miten ne sitten hoitaakin - ja lenkit - jotakin sentään...
Hil-lan aamuviruttelusta sain aikanaan kipinän ja sitä yritän ylläpitää, vaikka en Hil-lan lukemiin pääsekään..)) Hän, ainakin ennen, ilmapyöräili sata polkaisua, minä en jaksa kuin kaksi kertaa neljäkymmentä ! Niiden lisäksi pikkuisen muutakin liikettä teen, ettei jäykkyys lannista heti aamusta. Olikohan tämä nyt sitä itsekehua ?..))
Jaarittelusta tosiaan syytettiin myös - sovitin sen itseenikin, pitkästihän sitä tulee puhuttua,täälläkin.
Muiden tarinoita luen kyllä mielelläni - Mdkin on mestarikertoja: selväsanainen, hauska ja vauhdikas ja tietysti myös hänen tapahtumarikas elämänsä värittää kaikkea kerrontaa.
Kuten puhetta on ollut, tuttuus ja jatkuvuus kirjoittelussa tekevät ainakin minulle sen, että yhä enemmän uskoo tavoittavansa toisen ihmisen laatua, olemusta, arvoja, tunnemaailmaa - sitä mikä tekee meistä omanlaisiamme - ei erilaisia vaan "samanlaisia"..))
Vaikka sielunsisaruuttakin pilkataan, minä pidän sitä arvossa ja myös kaikille mahdollisena kokea juuri tuon pitkäaikaisen tuntemisen perusteella - tuskin me täällä kirjoittelisimme, ellei olisi minkäänlaista kiinnostusta tai kosketuspintaa toisten elämään.
Ehkä tätä tarkoitetaan kun sanotaan että vanhana meistä tulee myötätuntoisia - parhaassa tapauksessa..))
Jossakin näin juttua Markku Ojasesta, meidän onnellisuusprofessorista.
Tällä kertaa hän puhui kiltteydestä ! Katsoi, että se voisi olla jopa ihmisen onnellisuuden tae ja toivoi tietysti kiltteyden lisääntyvän ihmisten välisessä kanssakäymisessä - Eiköhän tätä jokainen toivo, mutta tekeekö itse mitään sen eteen, onko kiltti ?..))
Minä,minä-kulttuurin kritiikkiä on kyllä jo esitetty monissa muissakin yhteyksissä -
oman elämän esittely ja seuraajat eivät sittenkään taida riittää hyvän elämän rakennuspuiksi, tarvitaan enemmän vai vähemmänkö ?
Ojanen itse on sotaorpo, koulukiusattu - kuinkas muuten ? Vuosia sitten pääsin häntä tapaamaankin - taisi olla jokin teemapäivä, jossa oli tarjolla jopa kahdenkeskistä keskustelua luennoitsijoiden kanssa..))
Siitä saakka olen Ojasta "seuraillut", pari kirjaakin lukenut, mutta eihän häntä nyt juuri "kuunnella" - ehkä sanottava ei ole kovin trendikästä, eikä hän henkilönä viitsi lähteä itseään ja tuotteitaan markkinoimaan.
Kiva kuitenkin "kuulla" hänestä - kuten monesta muustakin matkan varrella tavatusta.
Yhä uudelleen havahtuu siihen, että ne omat idolit, esikuvat, on pakko hakea kaukaa, tämä aika ei niitä juuiri tarjoa, minulle ainakaan.
Onneksi on esikuvien hengentuotteita vielä tarjolla, emme ole yksin, ne tarjoavat hyvää seuraa..))
Mehän voimme myös olla esikuvia toinen toisillemme..)) Kun luin Eeva Kilven päiväkirjoja (Punainen muistikirja) kesältä 2014 koin, että ei hänen arkensa välttämättä kovasti eroa meidän arjesta: ruuan laittoa, tiskaamista, luonnon havannointia, vaivojen kirjaamista, maailmantapahtumien kauhistelua, ihmisyhteyksiä, pohdintoja niistä.
Totta kai kaikki tuo ilmaistuna kirjailijan mielellä ja taidolla, mutta kirjoittihan joku täälläkin, että meidän kaikkien sisällä voi asua pieni kirjailija..))
Niin, että turha pilkata ja mollata meidän jaarituksia. Kuten sanottu sananvapaus koskee meitä kaikkia ja kilttejä ihmisiähän me kaikki ollaan..))
Mukavaa keskiviikkoa kaikille,
demete1 - Anonyymi00120
Anonyymi00119 kirjoitti:
Iltapäivää ! Kymmenen purkkia salaattia, Hil-la ? Minä en saa aikaiseksi yhtäkään, muista säilykkeistä puhumattakaan..)) Hyvä sinä !
Joskus tein Marttojen reseptillä kaalisalaattia ja siitä kyllä pidin ja muutkin pitivät.
Annoin purkkeja lahjaksikin. En anna enää..)) Leipomusten kanssa sama tilanne: edes raparperipiirakkaa en ole saanut tehdyksi vaikka hanketta on ollut.
Lukeminen ja telkkarin katsominen kyllä sujuvat, sanoinkin jo lapsille, että mummollekin pitäisi laittaa ruutuaika, muuten menee istumiseksi. Tuleehan tietysti hyötyliikuntaa jos oman huushollinsa ja pihansa yrittää hoitaa - miten ne sitten hoitaakin - ja lenkit - jotakin sentään...
Hil-lan aamuviruttelusta sain aikanaan kipinän ja sitä yritän ylläpitää, vaikka en Hil-lan lukemiin pääsekään..)) Hän, ainakin ennen, ilmapyöräili sata polkaisua, minä en jaksa kuin kaksi kertaa neljäkymmentä ! Niiden lisäksi pikkuisen muutakin liikettä teen, ettei jäykkyys lannista heti aamusta. Olikohan tämä nyt sitä itsekehua ?..))
Jaarittelusta tosiaan syytettiin myös - sovitin sen itseenikin, pitkästihän sitä tulee puhuttua,täälläkin.
Muiden tarinoita luen kyllä mielelläni - Mdkin on mestarikertoja: selväsanainen, hauska ja vauhdikas ja tietysti myös hänen tapahtumarikas elämänsä värittää kaikkea kerrontaa.
Kuten puhetta on ollut, tuttuus ja jatkuvuus kirjoittelussa tekevät ainakin minulle sen, että yhä enemmän uskoo tavoittavansa toisen ihmisen laatua, olemusta, arvoja, tunnemaailmaa - sitä mikä tekee meistä omanlaisiamme - ei erilaisia vaan "samanlaisia"..))
Vaikka sielunsisaruuttakin pilkataan, minä pidän sitä arvossa ja myös kaikille mahdollisena kokea juuri tuon pitkäaikaisen tuntemisen perusteella - tuskin me täällä kirjoittelisimme, ellei olisi minkäänlaista kiinnostusta tai kosketuspintaa toisten elämään.
Ehkä tätä tarkoitetaan kun sanotaan että vanhana meistä tulee myötätuntoisia - parhaassa tapauksessa..))
Jossakin näin juttua Markku Ojasesta, meidän onnellisuusprofessorista.
Tällä kertaa hän puhui kiltteydestä ! Katsoi, että se voisi olla jopa ihmisen onnellisuuden tae ja toivoi tietysti kiltteyden lisääntyvän ihmisten välisessä kanssakäymisessä - Eiköhän tätä jokainen toivo, mutta tekeekö itse mitään sen eteen, onko kiltti ?..))
Minä,minä-kulttuurin kritiikkiä on kyllä jo esitetty monissa muissakin yhteyksissä -
oman elämän esittely ja seuraajat eivät sittenkään taida riittää hyvän elämän rakennuspuiksi, tarvitaan enemmän vai vähemmänkö ?
Ojanen itse on sotaorpo, koulukiusattu - kuinkas muuten ? Vuosia sitten pääsin häntä tapaamaankin - taisi olla jokin teemapäivä, jossa oli tarjolla jopa kahdenkeskistä keskustelua luennoitsijoiden kanssa..))
Siitä saakka olen Ojasta "seuraillut", pari kirjaakin lukenut, mutta eihän häntä nyt juuri "kuunnella" - ehkä sanottava ei ole kovin trendikästä, eikä hän henkilönä viitsi lähteä itseään ja tuotteitaan markkinoimaan.
Kiva kuitenkin "kuulla" hänestä - kuten monesta muustakin matkan varrella tavatusta.
Yhä uudelleen havahtuu siihen, että ne omat idolit, esikuvat, on pakko hakea kaukaa, tämä aika ei niitä juuiri tarjoa, minulle ainakaan.
Onneksi on esikuvien hengentuotteita vielä tarjolla, emme ole yksin, ne tarjoavat hyvää seuraa..))
Mehän voimme myös olla esikuvia toinen toisillemme..)) Kun luin Eeva Kilven päiväkirjoja (Punainen muistikirja) kesältä 2014 koin, että ei hänen arkensa välttämättä kovasti eroa meidän arjesta: ruuan laittoa, tiskaamista, luonnon havannointia, vaivojen kirjaamista, maailmantapahtumien kauhistelua, ihmisyhteyksiä, pohdintoja niistä.
Totta kai kaikki tuo ilmaistuna kirjailijan mielellä ja taidolla, mutta kirjoittihan joku täälläkin, että meidän kaikkien sisällä voi asua pieni kirjailija..))
Niin, että turha pilkata ja mollata meidän jaarituksia. Kuten sanottu sananvapaus koskee meitä kaikkia ja kilttejä ihmisiähän me kaikki ollaan..))
Mukavaa keskiviikkoa kaikille,
demete1Voi kauhistus! Ei noin pitkään olisi saanut lörpötellä, anteeksi nyt, pitäisköhän pyytää poistoon ?
demeter1
Olen jo pitkään suunnitellut päivän reissua Vadstenaan, paikka kiinnostaa ja poikani lähtisi mukaan, mutta mies ei ole ollut innostunut lähtemään ajamaan sinne täältä, matkaa olisi varmaan joku pari-kolme tuntia. Periaatteessa voisin ajaa sinne itsekin, jos ei tarvitse ajaa Tukholman kautta, katsotaan loppukesästä, kun tämä kesä alkaa olla jo buukattu täyteen tapahtumia taloremontista Suomenmatkaan.
Kolea, pilvinen aamu Dalajoen alavirralla. tuuli puhaltelee pohjoisesta ja ulos ei tee edes mieli mennä. Mies kävi avaamassa kasvihuoneen kattoluukun ja oven ja lähti leikkaamaan nurmikkoa. Kohta laitan brunssia, poika on tulossa junalla Nyköpingistä ja ehtii juuri sopivasti lounaalle. Sitten aletaankin suunnittelemaan nukkumapaikkaa kolmelle nuorelle miehelle, jotka saamme yövieraiksi viikonloppuna: tyttärenpojat ja yksi heidän kaverinsa tuleva tmormorin luo kalastamaan ja syömään mormorin lihapatoja ja antipastoa.
Nyt kun kunto on taas kohentunut olen aloittanut jaamujumpan: 25-30 minuuttia lihastreeniä, niveljumppaa ja verryttelyä. Kutno romahtaa todella nopeasti kun ei tee muuta kuin nukkuu, syö ja tuijottaa jalkapalloa.
Hyvää keskiviikkoa!- Anonyymi00118
Eikös se kunto noussut kertomasi mukaan Italian rappusissa vai satuilutko?
Anonyymi00118 kirjoitti:
Eikös se kunto noussut kertomasi mukaan Italian rappusissa vai satuilutko?
Kyllä se nousi, mutta etupäässä jaloissa. Nyt treenaan käsivarsia. Ja keskivartaloa.
Satuilla en ole jaksanut pitkään aikaan, lopetin keväällä kun kasvimaa ja kasvihuone vaativat kaiken huomioini. Kirjoitan sitten taas jahka kerkiän.
Sitähän sinä kysyit?
Suomi24 profiili on kuin marketin hyllyjen siirto paikasta toiseen, just kun tottuu, tulee uudistus, eikä uudistus toimi, mitään ei löydy.
No, se siitä. Lukiessani demeterin.pohdiskeluja mietin onko minulla idoleja. Ihan tosi ei ole ketään jota ihannoisin. Olen kai oman tieni kulkija.
No, se siitäkin.
Pitänee kehua ihtiään, olin muutaman tunnin mökin pihaa sipostelemassa, eli kaivoin kukkapenkkejä esiin ruohojen keskeltä.
Tuli hyvä mieli kun tieltä katselin työni tuloksia.
Sieltä löytyi Tiinan minulle aikoinaan antama keltainen kukkapensas.Hyvin se näyttää pärjävan.
Viime yönä näin taas unta, että juoksentelin, sehän tiesi, että ilman tukea töitä paiskoin, rollaattorilla kuskasin trimmeriä haravaa ja pensasaksia, muuten tolopillani seisoin.
Huomenna kaivan esiin rannan kivikkokukkapenkit.
Nyt sauna päälle.- Anonyymi00121
Suo "idoli" nyt taisi olla vähän väärä sanavalinta, "ihailu", "arvostus" - niitä kai lähinnä tarkoitin ja niille löydän kyllä kohteita, läheltäkin...
demeter1 - Anonyymi00122
Anonyymi00121 kirjoitti:
Suo "idoli" nyt taisi olla vähän väärä sanavalinta, "ihailu", "arvostus" - niitä kai lähinnä tarkoitin ja niille löydän kyllä kohteita, läheltäkin...
demeter1Myöhäisiltaa@
En ihaile enää ketään, nuorena ihailin Dannya. Arvostuskin oli jotain Arvo Ylppöä.
Yötä Korppis Anonyymi00122 kirjoitti:
Myöhäisiltaa@
En ihaile enää ketään, nuorena ihailin Dannya. Arvostuskin oli jotain Arvo Ylppöä.
Yötä KorppisHuomenta auringon paisteeseen ja muutenkin kesäiseen aamuun.
Pääskyset kisaavat taivaalla, melko alhaalla kylläkin, joskus kuulin, että ilmavirtojen mukaan itikatkin lentää ja matalapaineen vallitessa melko alhaalla, , pääskyt niitä tavoittamassa.
Demeter kerroit myös pyörää polkevana aina aamuisin, minulle se on todiste siitä, että hyvää tekee, 100 polkua ja selkä antaa kävellä paremmin.
Eilen taas kerran sen avun totesin, nousin ylös ja en millään meinannut päästä liikkeelle, ajattelin jo onko sauvoihin tartuttava, mutta pyörällä ajaon tehyäni, muideen virutusten kanssa, onnistui askellus paremmin.
En tiedä onko liian pehmeä vuoteeni vai mistä syystä aina aamuisin on vaikea lähteä liikkeelle.
Voi myös olla, että niin vahva on uskoni tuohon aamu sessiooni, että apua uskon siitä tulevan, yli kymmenen vuoden sitkeä yritys, särkylääkkeitä en syö.
Noista sielunsiskoista, kyllä se niin on, että kirjoitustenkin välityksellä voi tuntea, sitä tunnetta, että samoin ajattelevia olemme ja siksi ymmärrys paremmin kohtaa.
Ihastuksista/idoleista, onhan niitä montakin, tänä aamuna kuuntelin sattumalta
Facessa kelaa jossa joku Riihijärvi lauloi Eino Leinon tuotantoa, ja hänen äänensä oli juuri minunkin äänilajiin sopiva, pystyin mukana laulamaan.
Hyvin harvaksi käy idolien määrä, siis palvomiseen en enää sorru, mutta tykkään hyvinkin monista tuiki tavallisista ja hyvää tekevien ihmisten toiminnasta.
Varmaan kaikki empatiaa omaavat saavat hyväksyntäni sillä toisista kanssaihmisistä välittäminen/ tukeminen on se hyvä teko jolle hattua nostan.
Puolen litran sillipurkkeja oli ne kertymä kymmeneen ja usein maistiasia annan minäkin tuttaville, talven yli riittävät ja hyvin säilyvät talven yli jääkaapissa.
Purkitkin säilyvät vuodesta toiseen ja kun hylly on purkeista tyhjä, on jääkaapin ylä hylly täynnä lisukkeena tarjoiltavaa.
Mustikassa jo naapurini kävi, pari litraa oli kerännyt ja kanttarellejä hyvä satsi, niin se alkaa se sadon odotus toetumaan metsänkin tuotteilla.
Voikin tulla hyvä sienisato, kun vettä on tullut ja lämpöä on riittänyt.
Paljon nähtävää olette saaneet nähdä MdK kuin Palomakin retkillänne, aina se elämän katsomusta kasvattaa kaikki historiankin havinasta kertyvä.
Nyt sitten MdkK odottelee veljensä matkakertomusten kokemista ja sanoo näkemiin pojalle ja miniälle, lupauksiin, kohta taas tavataan ja tottahan se onkin, vaikka vaan kesäisin näin tapahtuisi, aika siivillä lentää.
Onhan teillä tuota tapaamista ristikoiden täytön suhteen joka viikko ja varmaan muulloinkin.
Niinhän sanotaan, eteenpäin elävän mieli ja jos kunto riittää, suunnitelmia voi tehdä, toteuttaakin.
Minulla ei liioin menoja ole tiedossa ja siksi on mukava lukea teiden moninaisista harrastuksista.
Kirjoittele vaan demeter ihan oman tahtosi mukaan, niin teen minäkin, pitkiähän nämä jaaritukset on ja paljon toistojakin, mutta samaa teemme täällä livessäkin, samat asiat puhuttaa.
Olen huomannut monen tämän ikäisen muistin huonontumisen ja siksi uutena koemme vaikka useimmin kerrottuna esiin tulevatkin.
Tälle päivälle ei ole mitään suunnitelmia, joten telkkarin katsomiseksi menee, no sieltäkin saan mielenkiintoista sarjaa esiin, sairaalaelämä esittäytyy, ja hoidettavien lisänä pieniä romansseja hoitohenkilöiden kesken saa uteliaana jatkoseurantaan.
Kaunista aurinkoista ja jotain aikaankin saamista teille toivottelen.- Anonyymi00123
Hil-la kirjoitti:
Huomenta auringon paisteeseen ja muutenkin kesäiseen aamuun.
Pääskyset kisaavat taivaalla, melko alhaalla kylläkin, joskus kuulin, että ilmavirtojen mukaan itikatkin lentää ja matalapaineen vallitessa melko alhaalla, , pääskyt niitä tavoittamassa.
Demeter kerroit myös pyörää polkevana aina aamuisin, minulle se on todiste siitä, että hyvää tekee, 100 polkua ja selkä antaa kävellä paremmin.
Eilen taas kerran sen avun totesin, nousin ylös ja en millään meinannut päästä liikkeelle, ajattelin jo onko sauvoihin tartuttava, mutta pyörällä ajaon tehyäni, muideen virutusten kanssa, onnistui askellus paremmin.
En tiedä onko liian pehmeä vuoteeni vai mistä syystä aina aamuisin on vaikea lähteä liikkeelle.
Voi myös olla, että niin vahva on uskoni tuohon aamu sessiooni, että apua uskon siitä tulevan, yli kymmenen vuoden sitkeä yritys, särkylääkkeitä en syö.
Noista sielunsiskoista, kyllä se niin on, että kirjoitustenkin välityksellä voi tuntea, sitä tunnetta, että samoin ajattelevia olemme ja siksi ymmärrys paremmin kohtaa.
Ihastuksista/idoleista, onhan niitä montakin, tänä aamuna kuuntelin sattumalta
Facessa kelaa jossa joku Riihijärvi lauloi Eino Leinon tuotantoa, ja hänen äänensä oli juuri minunkin äänilajiin sopiva, pystyin mukana laulamaan.
Hyvin harvaksi käy idolien määrä, siis palvomiseen en enää sorru, mutta tykkään hyvinkin monista tuiki tavallisista ja hyvää tekevien ihmisten toiminnasta.
Varmaan kaikki empatiaa omaavat saavat hyväksyntäni sillä toisista kanssaihmisistä välittäminen/ tukeminen on se hyvä teko jolle hattua nostan.
Puolen litran sillipurkkeja oli ne kertymä kymmeneen ja usein maistiasia annan minäkin tuttaville, talven yli riittävät ja hyvin säilyvät talven yli jääkaapissa.
Purkitkin säilyvät vuodesta toiseen ja kun hylly on purkeista tyhjä, on jääkaapin ylä hylly täynnä lisukkeena tarjoiltavaa.
Mustikassa jo naapurini kävi, pari litraa oli kerännyt ja kanttarellejä hyvä satsi, niin se alkaa se sadon odotus toetumaan metsänkin tuotteilla.
Voikin tulla hyvä sienisato, kun vettä on tullut ja lämpöä on riittänyt.
Paljon nähtävää olette saaneet nähdä MdK kuin Palomakin retkillänne, aina se elämän katsomusta kasvattaa kaikki historiankin havinasta kertyvä.
Nyt sitten MdkK odottelee veljensä matkakertomusten kokemista ja sanoo näkemiin pojalle ja miniälle, lupauksiin, kohta taas tavataan ja tottahan se onkin, vaikka vaan kesäisin näin tapahtuisi, aika siivillä lentää.
Onhan teillä tuota tapaamista ristikoiden täytön suhteen joka viikko ja varmaan muulloinkin.
Niinhän sanotaan, eteenpäin elävän mieli ja jos kunto riittää, suunnitelmia voi tehdä, toteuttaakin.
Minulla ei liioin menoja ole tiedossa ja siksi on mukava lukea teiden moninaisista harrastuksista.
Kirjoittele vaan demeter ihan oman tahtosi mukaan, niin teen minäkin, pitkiähän nämä jaaritukset on ja paljon toistojakin, mutta samaa teemme täällä livessäkin, samat asiat puhuttaa.
Olen huomannut monen tämän ikäisen muistin huonontumisen ja siksi uutena koemme vaikka useimmin kerrottuna esiin tulevatkin.
Tälle päivälle ei ole mitään suunnitelmia, joten telkkarin katsomiseksi menee, no sieltäkin saan mielenkiintoista sarjaa esiin, sairaalaelämä esittäytyy, ja hoidettavien lisänä pieniä romansseja hoitohenkilöiden kesken saa uteliaana jatkoseurantaan.
Kaunista aurinkoista ja jotain aikaankin saamista teille toivottelen.Hyvät huomenet toivotan palstalaisille!
Ollaan päästy loppuviikon puolelle. Poika ja miniä lähtivät kotiin
eilen. Aika meni kuin siivellä. Miniäni voi hyvin, paitsi yhtenä
aamuna hän sai sellaisen Menierin taudista johtuvan huimaus-
kohtauksen, joka meni onneksi ohi tunnin sisällä, eikä se hänen
menoaan estänyt, kun lähdimme uudelle kierrokselle.
Puhetta ja naurua riitti. He vaikuttavat edelleen niin rakastunelta
toisiinsa, että minäkin olen onnellinen heidän puolestaan.
Kun oltiin autolla liikkeellä, niin vähän päästä olivat käsi kädessä
ajon aikana!
Vieraitten lähdettyä sitä tavallista järjestelyä, pyykinpesuakin
ja valmistautumista eurooppa-matkalaiseen, joka tulee iltapuo-
lella. Olen ehtinyt jo tehdä hänelle petin valmiiksi. Saunaa ei
ole, mutta on varmaan ihana päästä lämpimään suihkuun ja
saada rentoutua tuhansien kilometrien moottoripyörän päällä
istumisen jälkeen. Hän on istunut pyörällä keskimäärin 900 km/
päivässä yli viikon ajan. Täältä lähtiessä on jäljellä yhteensä
n. 400 km + laivamatka. - Varmaan on värikkäitä kertomuksia
matkan varrelta! - Luulen, että monelta papparaiselta jäisi
reissu tekemättä!
Kun hän lähtee kotimatkalle, niin tuntuu varmaan ykskas hiljaiselta
ja yksinäiseltä, kun nämä "vieras-tuulenpuuskat" ovat häipyneet.
Odotettavissa muitakin vieraita myöhemmin kesällä. Kaikilla ei
ole lomia alkukesästä. -
Eniten odotan käyntiä ystävien luona Skoonessa ja että pääsen
tapaamaan vielä muistisairasta ystävätärtä.
Miehensä on vielä pirteä, soittelee päivät pitkät. Asuvat valtavan
isossa talossa. Alakerrassa on flyygeli ja kirkkourut, yläkerrassa
monta keyboardia, joilla hän soittelee jazzia ja muuta kevyttä
musiikkia.
Heillä on puutarhassa yhdessä puussa asusteleva satakieli,
joka huolehtii siitä, että yölläkin soi talon ympärillä.
Aikaisemmin puussa asusteli huuhkaja, se oli yksitoikkoinen
kuunneltava, kun se huhuili yksitoikkoisella äänellä.
Mutta sitten se häipyi ja tilalle asettui tuo satakieli.
Sitä voisi kuunnella läpi yön. Ystäväni ovat onnellisia kun puu-
tarhan "musikantti" vaihtui huuhkajasta satakieleen!
Kun pääsen sille reissulle, niin järjestän taas kaikki syömiset ja
juomiset mukaani, koska ystäväni ei enää sellaisesta selviä ja
emme halua tuhlata aikaa ravintolassa käymiseen.
Vahinko, ettei tähän voi liittää kuvia.
Olisin laittanut kuvan valkoiseksi maalatusta rautasängystä
kapunginpuistossa, johon on istutettu kukkia, reunoilla on jotakin
valkoista "harsomaista" riippuvaa kukkaa, aivan kuin pitsipeite.
Keskellä sänkyä jotakin roosan väristä.
Viime kesänä siinä oli matalaa, tukevaa ruusua. Sänky on ollut
oikea turistimagneetti, varsinkin kun laulaja Darinin "En säng av
rosor" soi joka paikassa.
Tietysti kävimme katsastamassa, mitä sängyssä on tänä kesänä.
Talvella oli joku käynyt tekemässä lumiukon makaamaan sänkyyn.
Näin sen bussin ikkunasta kun olin menossa sairaalaan.
Iloista torstaita!
/MdK - Anonyymi00124
Anonyymi00123 kirjoitti:
Hyvät huomenet toivotan palstalaisille!
Ollaan päästy loppuviikon puolelle. Poika ja miniä lähtivät kotiin
eilen. Aika meni kuin siivellä. Miniäni voi hyvin, paitsi yhtenä
aamuna hän sai sellaisen Menierin taudista johtuvan huimaus-
kohtauksen, joka meni onneksi ohi tunnin sisällä, eikä se hänen
menoaan estänyt, kun lähdimme uudelle kierrokselle.
Puhetta ja naurua riitti. He vaikuttavat edelleen niin rakastunelta
toisiinsa, että minäkin olen onnellinen heidän puolestaan.
Kun oltiin autolla liikkeellä, niin vähän päästä olivat käsi kädessä
ajon aikana!
Vieraitten lähdettyä sitä tavallista järjestelyä, pyykinpesuakin
ja valmistautumista eurooppa-matkalaiseen, joka tulee iltapuo-
lella. Olen ehtinyt jo tehdä hänelle petin valmiiksi. Saunaa ei
ole, mutta on varmaan ihana päästä lämpimään suihkuun ja
saada rentoutua tuhansien kilometrien moottoripyörän päällä
istumisen jälkeen. Hän on istunut pyörällä keskimäärin 900 km/
päivässä yli viikon ajan. Täältä lähtiessä on jäljellä yhteensä
n. 400 km laivamatka. - Varmaan on värikkäitä kertomuksia
matkan varrelta! - Luulen, että monelta papparaiselta jäisi
reissu tekemättä!
Kun hän lähtee kotimatkalle, niin tuntuu varmaan ykskas hiljaiselta
ja yksinäiseltä, kun nämä "vieras-tuulenpuuskat" ovat häipyneet.
Odotettavissa muitakin vieraita myöhemmin kesällä. Kaikilla ei
ole lomia alkukesästä. -
Eniten odotan käyntiä ystävien luona Skoonessa ja että pääsen
tapaamaan vielä muistisairasta ystävätärtä.
Miehensä on vielä pirteä, soittelee päivät pitkät. Asuvat valtavan
isossa talossa. Alakerrassa on flyygeli ja kirkkourut, yläkerrassa
monta keyboardia, joilla hän soittelee jazzia ja muuta kevyttä
musiikkia.
Heillä on puutarhassa yhdessä puussa asusteleva satakieli,
joka huolehtii siitä, että yölläkin soi talon ympärillä.
Aikaisemmin puussa asusteli huuhkaja, se oli yksitoikkoinen
kuunneltava, kun se huhuili yksitoikkoisella äänellä.
Mutta sitten se häipyi ja tilalle asettui tuo satakieli.
Sitä voisi kuunnella läpi yön. Ystäväni ovat onnellisia kun puu-
tarhan "musikantti" vaihtui huuhkajasta satakieleen!
Kun pääsen sille reissulle, niin järjestän taas kaikki syömiset ja
juomiset mukaani, koska ystäväni ei enää sellaisesta selviä ja
emme halua tuhlata aikaa ravintolassa käymiseen.
Vahinko, ettei tähän voi liittää kuvia.
Olisin laittanut kuvan valkoiseksi maalatusta rautasängystä
kapunginpuistossa, johon on istutettu kukkia, reunoilla on jotakin
valkoista "harsomaista" riippuvaa kukkaa, aivan kuin pitsipeite.
Keskellä sänkyä jotakin roosan väristä.
Viime kesänä siinä oli matalaa, tukevaa ruusua. Sänky on ollut
oikea turistimagneetti, varsinkin kun laulaja Darinin "En säng av
rosor" soi joka paikassa.
Tietysti kävimme katsastamassa, mitä sängyssä on tänä kesänä.
Talvella oli joku käynyt tekemässä lumiukon makaamaan sänkyyn.
Näin sen bussin ikkunasta kun olin menossa sairaalaan.
Iloista torstaita!
/MdKhttps://www.youtube.com/watch?v=JtwTFV-yFcs&list=RDJtwTFV-yFcs&start_radio=1
"En säng av rosor" - Anonyymi00125
Anonyymi00124 kirjoitti:
https://www.youtube.com/watch?v=JtwTFV-yFcs&list=RDJtwTFV-yFcs&start_radio=1
"En säng av rosor"'somliga går med trasiga skor'.....
Tänään paistaa taas aurinko Daalajoen alavirralla ja lämpötilakin kiipeämässä kohti 20 astetta, mikä on ihan säädyllinen kesäsää täällä meillä. Vene odottaa rannassa huomenna tulevat pojat kalastamaan; tyttärenpojat ja yksi kaveri, ja talo täyttyy taas äänistä ja piha askeleista.
Suomalaiset vihreät herneet olleet liossa yli yön; teen ison kattilallisen hernerokkaa tänään niin että riittää huomiseksikin. (Ruotsalainen hernekeitto on ihan yhtä hyvää, mutta keltaista). Kesähuoneeseen lähden raivaamaan tilaa ylimääräiselle puhallettavalle sängylle (onneksi sisäänrakennettu pumppu joka toimii sähköllä, laitan lakanat hetkeksi koneeseen ja narulle niin tuoksuvat kesälle ja olisikohan liian myöhäistä tekaista jonkinlainen vasta pihakoivuista (kolme suurta, joissa oksia kyllä riittää)
Joten touhua riittää mutta mieluista sellaista.Päivää Korvesta@
Perehdyin käsitteisiin, vaikka tiedän toki useamman käsitteen tarkoituksen. Mutta syvennyin ja kopioin asiantuntija lausuntoja käsitteiden eroista.
IHAILU on myönteinen tunne, joka liittyy toisen ihmisen ominaisuuksien, arvojen tai tekojen arvostamiseen
HYVÄ ITSETUNTO ei vaadi täydellisyyttä, vaan se auttaa tekemään itsenäisiä valintoja ja suojaa vertailemasta itseä muihin.
IDOLI tarkoittaa esikuvaa, ihailtavaa tai palvottua henkilöä, jota fanitetaan.
ARVOSTUS on kokemus siitä, että nähdään, kuullaan ja hyväksytään arvostettu omana itsenä.
Arvostuksen osoittaminen käytännössä.
Olla läsnä: Pysähtyä toisen äärelle ja osoitaa kiinnostusta.
Antaaa palautetta: Kertoa avoimesti, mitä hyvää huomaat toisessa tai hänen tekemisessään.
Kunnioittaa rajoja: Hyväksyä erilaiset mielipiteet ja anna tilaa toisen ajatuksille.
EMPATIA
Empatiakyky on taito asettua toisen asemaan ja ymmärtää hänen tunteitaan.
Kognitiivinen empatia:
Kyky ymmärtää toisen ihmisen näkökulmaa ja ajatusmaailmaa.
Emotionaalinen empatia: Kyky tuntea toisen ihmisen tunnetiloja ja eläytyä niihin.
Myötätunto:
Empatian aktiivinen seuraamus; halu ymmärtää ja toimia toisen auttamiseksi tai tukemiseksi.
Eli on hyvä kerrata käsitteitä.
Ihailu ja arvostus on käsitteenä eri kuin empatia.
Usein käsitelty aihe empatia omitaan mielellään omaksi vahvuudeksi, ajattelematta sen todellista tarkoitusta. Halua ymmärtää ja auttaa.
Auttaa, konkreettisesti. Sitähän ihailtu eikä arvostettu odota.
Nyt mökin kivikkokasvimaan hoitoon ; )Iltaa Korvesta@
Päivä kommemtissa, pohdiskelin määrteiden merkityksiä. No, unohdetaan koko juttu.
Mökkitöiden jälkeen riippukeinussa maatessa alkoi elämän lyhyys mieitityttämään.
Katsellessani tyyntä hiljaista Nuasjärveä ikävä vanhoihin hyviin aikoihin valtasi mielen.
Syynä lie ollut esikoisen ja entisten ottopoikieni lähettämä kuvaviesti heidän jokakesäisestä kesätapaamisestaan. He viettivät lapsuuden kesiä mökillämme. Myöhemmin bilettivät ja istuivat rantakivillä tyttöystävien kanssa.
He ovat parhajta kavereita. Esikoinen oli 6-vuotias, kaveri oli 5-vuotias ja toinen esikoisen kaveri tuli mukaan peruskoulun ekaluokalla. Nyt aikamiehiä ja isiä.
Siinä maatessani soitti minun nuoruuden ystävättäreni. Kertoi ensin ilouutisen kuinka kansakoulukaverimme oli selättänyt vaikean syövän. Sitten surullisen uutisen toinen ystävämme oli juuri kuollut.
Kolmekymmentä vuotta olen mökillä kesät viettänyt ja talvellakin lomat.
Kauhistutti ajatus että ehkä maksimissaan 10-vuotta saan tästä ihanuudesta nauttia.
Vaikka joskus valitankin työn paljoutta, se hyvän olon tunne minkä vaikkapa kuten tänään rannan kivikkokukkapenkkien siistimisestä sain palkitsee ja jälkeä voi riippikeinusta ihailla.
Helteitä luvassa. Huomenna on vielä jotain ihan pientä ulkopuuhaa, sitten ehkäpä se onkireissu ja rantasauna. Ai niin vene pitää pestä ; )
Touhunpäivä ollut.
Aamusta lähdin asioille 6 eri paikassa kävin.
Pojantyttären kummityttö tuli tänään pariksi päivää, pääsevät vanhemmat kaksin olemisen retkelle.
Olen vauvasta asti hänetkin tuntenut, silloin täällä ensimmäisen kerran käynyt.
Kiva tyttö, nyt 10v.
Niittelin alatalolla, kunnostetaan yhtä paikkaa, poika korjauttanut toisen ruohonleikkurin, vävynsä tuo sen ylihuomenna.
Pojalla ja miniällä oli usein ystävän poika, pienestä pitäen, joka melkein ´´asui´´ heillä. Oli myös aina mukanaan mökillä täällä. Kotona kai ongelmaa.
Nyt jo aikuinen, kysellyt voiko tulla ja käydä kalastelemassa.
Sanoin tietysti voit. Vene rannassa, s-moottori ja akku siellä, mökissä voit olla.
Aina kokenut hänet ikäänkuin perheenjäseneksi.
Aina ei tarvitse olla verisukulainen, kun jotkut olemisen siteet vain liittää perheyhteyteen.
No seuraavat tulee maanantaina ja sitten seuraavat keskiviikkona.
Lähdemmekin jossain kohtaa veljen kanssa vanhalle tilalle jatkamaan puunhalkomista, joka jäi viime reisulla kesken koneen hajottua.
Minulla on tapana sanoa, että kaikille tilaa löytyy jostakin, se on vain järjestelykysymys.
No tällaisia höpinöitä tänään.
Taivas punaisena loistaaAurinkoista huomenta, kiva kun aurinko meidät muisti, eilen melkein koko päivän satoi.
Katselin tuota puistikkoa takapihalla ja vahvoja ja tuuheita on puut, kyllä ne ravinteita löytää, lienee juuristo jo hyvinkin syvällä, maata ei kovinkaan paljon löydy, kun kadut asfaltoitu.
Hyvä suoja tien pölyjä vastaan ja ihana rehevyyttä katsella.
Toisella puolen naapuritalon isot ja vanhat kuuset ja koivut antavat myös oraville kotikoloja ja tietenkin kävyt ruuaksi menee, näissä näkymissä on hyvä asustaa.
Eliaanan elämä soluu tuttujen kuvioiden mukaan, vieraita tai ei niin vieraitakaan, vaan mieleisiä tulokkaita aina luvassa.
On mukava, kun sukua riittää ja yhteishenki pelaa, kyllä siinä lastenkaveritkin mukaan sopii.
Olisikin sillä tapaa kiva, kun sukua olisi ja yhteishommat viihdyttäisi, minulla ei liioin sukulaisia vieraile.
Emme ole oikein sukurakkaita, tai jo pienestä on etäisiksi tultu, vaikka kyllä siskoni eläessä oli paljonkin yhteisiä touhuja, mutta nyt kaikki on kuin yhteistuumin oman elämänsä herroiksi ruvenneet.
Kaikille ei tuo läheisyys tule tärkeäksi ja aina vaan vähemmäksi käy, jokainen keskittyy oman elämänsä ympärille ja kun luonne ei muuta tapaa tunne, tähän on tyydyttävä.
Tuosta listasta minkä korpikirjailija esitti, en paljonkaan mitään osaa toiseksi väittää.
En ole kovinkaan hyvin perillä noista määreistä, mutta olen sitä mieltä kuitenkin, empatiaa on tai ei ole, sitä ei voine opetella.
Ihailu syntyy, kun arvostaa toisia ihmisiä ja heidän hyviä tekojaan, varmaan vaatii hyvän ihmisyyden käsitteen.
Idolia en oikein tunne, no sen verran kylläkin, jos toistuvasti jokin toisessa henkilössä, hänen teoissaan/ esityksissään miellyttää voi sanoa tykkäävänsä.
Myötäeläminen on myös jotain joka on ihmisen sisäistä tai muuten muuttuu teeskentelyksi, eli sekin on syntymälahjana saatu.
Itsetunto ei kohdallani kovin korkealle ole päässyt, mutta olen hyväksynyt itseni omana itsenäni, en anna enää paljonkaan toisten mieltäni muuttaa, voihan sanoa vaikka itsepäisyydeksi.
Mielenkiintoisia asioita, mutta itse en näkisi aivan hirveästi omia tuntojani näissäkään miettiä, olen se mikä olen ,,,vikoineni.
Nyt varmaan veli on jo luonasi MdK ja juttua riittää, jokohan sai tarpeekseen noista pitkistä matkoista, vaan vieläkö lisää halaa?
Ihana varmaan, kun omistaa sisaruksia, minä siitäkin paitsi olen ollut jo monta kymmentä vuotta.
Paloma saa myös vieraita ja vielä nuoria miehiä, varmaan teilläkin rupattelua syntyy ja mielipiteitä ilmaantuu, varmaan mukava, kun nuoret ihmiset elämää piristää.
Minä odottelen kuhafileitä, vävy on verkoilla saanut hyvin kalaa, niitä on sitten jaettu naapureille ja nuohoojakin sai osansa.
Hyvin on kalainen järvi, paikka missä mökkinsä sijaitsee.
Tästä tänään sitten kuhan paistoon, perunat ja muuta ei tarvitsekaan.
Nautitaan auringosta, siellä missä se suostuu paistamaan, lämpöä kai kaikille riittää.- Anonyymi00126
Hil-la kirjoitti:
Aurinkoista huomenta, kiva kun aurinko meidät muisti, eilen melkein koko päivän satoi.
Katselin tuota puistikkoa takapihalla ja vahvoja ja tuuheita on puut, kyllä ne ravinteita löytää, lienee juuristo jo hyvinkin syvällä, maata ei kovinkaan paljon löydy, kun kadut asfaltoitu.
Hyvä suoja tien pölyjä vastaan ja ihana rehevyyttä katsella.
Toisella puolen naapuritalon isot ja vanhat kuuset ja koivut antavat myös oraville kotikoloja ja tietenkin kävyt ruuaksi menee, näissä näkymissä on hyvä asustaa.
Eliaanan elämä soluu tuttujen kuvioiden mukaan, vieraita tai ei niin vieraitakaan, vaan mieleisiä tulokkaita aina luvassa.
On mukava, kun sukua riittää ja yhteishenki pelaa, kyllä siinä lastenkaveritkin mukaan sopii.
Olisikin sillä tapaa kiva, kun sukua olisi ja yhteishommat viihdyttäisi, minulla ei liioin sukulaisia vieraile.
Emme ole oikein sukurakkaita, tai jo pienestä on etäisiksi tultu, vaikka kyllä siskoni eläessä oli paljonkin yhteisiä touhuja, mutta nyt kaikki on kuin yhteistuumin oman elämänsä herroiksi ruvenneet.
Kaikille ei tuo läheisyys tule tärkeäksi ja aina vaan vähemmäksi käy, jokainen keskittyy oman elämänsä ympärille ja kun luonne ei muuta tapaa tunne, tähän on tyydyttävä.
Tuosta listasta minkä korpikirjailija esitti, en paljonkaan mitään osaa toiseksi väittää.
En ole kovinkaan hyvin perillä noista määreistä, mutta olen sitä mieltä kuitenkin, empatiaa on tai ei ole, sitä ei voine opetella.
Ihailu syntyy, kun arvostaa toisia ihmisiä ja heidän hyviä tekojaan, varmaan vaatii hyvän ihmisyyden käsitteen.
Idolia en oikein tunne, no sen verran kylläkin, jos toistuvasti jokin toisessa henkilössä, hänen teoissaan/ esityksissään miellyttää voi sanoa tykkäävänsä.
Myötäeläminen on myös jotain joka on ihmisen sisäistä tai muuten muuttuu teeskentelyksi, eli sekin on syntymälahjana saatu.
Itsetunto ei kohdallani kovin korkealle ole päässyt, mutta olen hyväksynyt itseni omana itsenäni, en anna enää paljonkaan toisten mieltäni muuttaa, voihan sanoa vaikka itsepäisyydeksi.
Mielenkiintoisia asioita, mutta itse en näkisi aivan hirveästi omia tuntojani näissäkään miettiä, olen se mikä olen ,,,vikoineni.
Nyt varmaan veli on jo luonasi MdK ja juttua riittää, jokohan sai tarpeekseen noista pitkistä matkoista, vaan vieläkö lisää halaa?
Ihana varmaan, kun omistaa sisaruksia, minä siitäkin paitsi olen ollut jo monta kymmentä vuotta.
Paloma saa myös vieraita ja vielä nuoria miehiä, varmaan teilläkin rupattelua syntyy ja mielipiteitä ilmaantuu, varmaan mukava, kun nuoret ihmiset elämää piristää.
Minä odottelen kuhafileitä, vävy on verkoilla saanut hyvin kalaa, niitä on sitten jaettu naapureille ja nuohoojakin sai osansa.
Hyvin on kalainen järvi, paikka missä mökkinsä sijaitsee.
Tästä tänään sitten kuhan paistoon, perunat ja muuta ei tarvitsekaan.
Nautitaan auringosta, siellä missä se suostuu paistamaan, lämpöä kai kaikille riittää.Huomenet palstalle!
No niin, vilkas viikko on loppupuolella. Juuri saattelin "pikkuveljen"
kotimatkan viimeiselle osuudelle. Niinkuin ei 9000 km olisi jo
riittänyt, kun on kotona, niin Euroopan helteitten takia häneltä jäi
parin päivän vuoristoajelu tekemättä ja kävi vaan vaihtamassa
pyöränsä toiseen ajokkiinsa Fuengirolassa ja lähti heti kotimatkalle.
Espanjassa oli jo sellaiset helteet että siellä oli ollut tulipaloja matkan
varrella.
Hän kertoi että Barcelonan seuduilla oli palon käry nenässä ajon
aikana. Tuon matkasuunnitelman muutoksen takia hän menetti myös
paikkansa laivalla Tukholmasta Suomen puolelle.
Niin hänen piti lähteä tänä aamuna jatkamaan matkaa täältä etelästä
pohjois-Ruotsia kohti ja menee Uumajasta Vaasaan ja sieltä Hämeen-
linnan seuduille. Ylimääräistä ajoa n 1200 km.
Siitä huolimatta, että hän oli istunut moottoripyörän päällä aamusta
iltaan toista viikon ajan, niin hän oli ihan pirteä, eikä tuntenut mitään
paikkaa kolottavan. Hotelleissa on kuulemma kauttaaltaan hyvät
sängyt, niin että keho lepää kunnolla yöpymispaikoissa.
Puhetta ja naurua riitti. Hänellä ja minulla on ollut tiiviit yhteydet
toisiimme jo lapsesta lähtien. Minä olen 10 v vanhempi ja tehtäväni
jo kouluikäisenä oli "katsoa hänen peräänsä". Armeijan jälkeen hänkin
tuli Ruotsiin ja asui luonamme. Sekoitin jopa oman poikani ja veljeni
nimet toisiinsa (teen sitä vieläkin)! - Hänen lapsensa pitävät minua
melkein mummonaan, sen jälkeen kun veljen ja minun äiti kuoli.
Olen varmaan kertonut täällä palstalla, kun joskus lähes 20 v sitten
kun äitimme kuoli, niiin veljen nuorin poika oli itkenyt, kun hänellä ei
ole enää mummoa. - Sitten hän oli pyyhkinyt kyyneleet ja sanonut
isälleen, että M on aivan mummon näköinen, rupeasikohan hän
minun mummokseni? - Veli oli saonut että sitä pitää kysyä kun käymme
Ruotsissa seuraavan kerran.
Niin poika kysyikin hyvin juhlallisesti: - Haluaisitko tulla mummokseni? :))
Se oli kuin kosinta. Ei olisi ollut sydäntä vastata kieltävästi. Vastasin,
että tottakai haluan, niin kauan kuin sonä mummoa tarvitset!
Mutta nyt on mummo väsynyt. Olin lenkillä jo 5 aikaan, kun veli vielä
nukkui pitkän ajomatkansa jälkeen ja lähti jatkamaan matkaa aamiaisen
jälkeen. - Menen ottamaan pienet nokoset, laitan pyykkikoneen siksi
aikaa tekemään töitä. kun itse yritän palata normaaliin arkipäivän
tahtiin.
Hyvää viikonloppua!
/MdK
- Anonyymi00127
Tai Hillan ketjuun lisäsöperrystä. Meitin taivas peittys pilviverhoon. Kun ei aina jaksa selälläänkään päiväpeiton päällä retkottaa.
Olisin ehtin käyä kaupasa, mut otan sadetamineet mukaa. Lihaa leipää maitotuotteit ostan. Kaljaa tekis mieli, mut mie kuiteskin innostusin pämppäileen. Olkoon hän siit.
Ja saahan ne märät kutimet kuivattua ¤ hospipidipomiloi.Kaunista lauantaiaamua, heräsin aikaisin ja suunnittelu meni hieman uusiksi, lähdenkin kauppaan heti sen auettua, on mukava asioida melko tyhjässä kaupassa, ei ole hermostuneita ihmisiä ja kassatkin jaksavat hymyillä heti aamusta.
Illan suussa jo hymy hyytyy ja väsymys voittaa.
Viikonlopun viettoon on kansa lähtenyt ja noita kesätapahtumia on ympäri suomea, tarjontaa on, tankomarkkinatkin Seinäjoella.
En koskaan ole innostunut näistä suurista tapahtumisista ja nyt on menohalut karisseet kaiken osalta, tuntuu kuin kaiken, ehkä liikaakin jo nähnyt.
Mökkimaisemat monellakin mielessä ja ehkä jo metsän antimetkin houkuttavat keruuseen, taitaa tulla hyvä sato monenkin kohdalla.
Minulla hommana tämä siivouksen teko, eilen jo kaikki irtaimen hilasin parvekkeelle, yöllä hieman raikastuvat, kesällä ei oikein tuuletus niin tehokas, kuin talvella, kun pakkanen puraisee.
Pölyjen jahtaaminen kyllä tuntuu tehoavan, koti siistiltä tuntu, kun lattiat kostealla pyyhkäisee.
Torillekin mieli tekisi, mutta ei samana päivänä jaksa kahta reissua tehdä ja vastahan se on aluillaan tuo syksyn sadon valmistuminen.
Facessa huomasin epämiellyttävän kuvan mansikoista, kuumaan veteen kertoi mansikat laittaneensa ja pintaan nousi kummia olioita, jotka liikkuivat.
Kuvassa ne oli valkeita rykelmä muodostumia.
En mansikoita kuumaan veteen ole laittanut koskaan, joskus huuhdellut kylmän veden avulla, mutta tuo huomio oli kyllä aika epämiellyttävä, ei kai niitä mansikoitakaan kohta uskalla syödä.
Mansikoitakin on myynnistä vedetty, niiden huonon maun ja hajun vuoksi, kerrottiin kuljetuksesta johtuneen.
En koskaan ole hilloa tehdessänikään huomannut mitään vastaavaa.
No eipä sitä osaa kaikkea pelätä, vaikka inhottavilta nuo paljastukset tuntuvat.
Onhan mahdollista, että kaikki pienet oliot ilmestyvät juuresten ja marjojen mukana, muistan tätini liottaneen kukkakaalia etikkavedessä, ja näin oliot esiin tulivat.
No enpä tämän enempää kauhukuvia herättele, olisihan niitä, mutta syötäväksi kelpaavaa kyllä löytyy.
Pitkäksi on ajo veljeltäsi kertynyt, mutta kai siitä hommasta tykkää ja näin ei matkustaminen tälläkään tapaa juuri rasita.
Ymmärsinkö oikein, että veljelläsi on majapaikka myös Espanjassa, siis tuttua aluetta, on matkan teko ja reitit selvinä.
Hirveitä on nuo metsäpalot ja muutkin luonnon tapahtumat, en ehkä tykkäisi asua noilla main, no hyvä kun kotimaani on suomi.
Ehkä hyväkin, että sanot ei kaljanjuonnille, jos tuon kaltaiset epäilyt mieleen tulee.
Eihän sade näin kesällä suurikaan harmi ole, kun kohta perästä aurinko kuivattaa ja menepä loikoilemaan ulos, jos sängyn päällä ei olo miellytä, joku helletuoli ja siinä sitten taivaanpilviä seurailet.
Linnutkin lennollaan ilahduttaa.
Nyt valmistaudun kauppaan lähdölle ja aina samalla reisulla vien roskatkin säilökatokseen, että ei vaan liian usein tarvitse liikkeelle lähteä.
Vie mennessä, tuo tullessa henki elää.
Oikein viihtyisää ja kesäistä päivää, lienettepä mökillä, metsässä tai jossain tapahtumapaikalla.Hil-la kirjoitti:
Kaunista lauantaiaamua, heräsin aikaisin ja suunnittelu meni hieman uusiksi, lähdenkin kauppaan heti sen auettua, on mukava asioida melko tyhjässä kaupassa, ei ole hermostuneita ihmisiä ja kassatkin jaksavat hymyillä heti aamusta.
Illan suussa jo hymy hyytyy ja väsymys voittaa.
Viikonlopun viettoon on kansa lähtenyt ja noita kesätapahtumia on ympäri suomea, tarjontaa on, tankomarkkinatkin Seinäjoella.
En koskaan ole innostunut näistä suurista tapahtumisista ja nyt on menohalut karisseet kaiken osalta, tuntuu kuin kaiken, ehkä liikaakin jo nähnyt.
Mökkimaisemat monellakin mielessä ja ehkä jo metsän antimetkin houkuttavat keruuseen, taitaa tulla hyvä sato monenkin kohdalla.
Minulla hommana tämä siivouksen teko, eilen jo kaikki irtaimen hilasin parvekkeelle, yöllä hieman raikastuvat, kesällä ei oikein tuuletus niin tehokas, kuin talvella, kun pakkanen puraisee.
Pölyjen jahtaaminen kyllä tuntuu tehoavan, koti siistiltä tuntu, kun lattiat kostealla pyyhkäisee.
Torillekin mieli tekisi, mutta ei samana päivänä jaksa kahta reissua tehdä ja vastahan se on aluillaan tuo syksyn sadon valmistuminen.
Facessa huomasin epämiellyttävän kuvan mansikoista, kuumaan veteen kertoi mansikat laittaneensa ja pintaan nousi kummia olioita, jotka liikkuivat.
Kuvassa ne oli valkeita rykelmä muodostumia.
En mansikoita kuumaan veteen ole laittanut koskaan, joskus huuhdellut kylmän veden avulla, mutta tuo huomio oli kyllä aika epämiellyttävä, ei kai niitä mansikoitakaan kohta uskalla syödä.
Mansikoitakin on myynnistä vedetty, niiden huonon maun ja hajun vuoksi, kerrottiin kuljetuksesta johtuneen.
En koskaan ole hilloa tehdessänikään huomannut mitään vastaavaa.
No eipä sitä osaa kaikkea pelätä, vaikka inhottavilta nuo paljastukset tuntuvat.
Onhan mahdollista, että kaikki pienet oliot ilmestyvät juuresten ja marjojen mukana, muistan tätini liottaneen kukkakaalia etikkavedessä, ja näin oliot esiin tulivat.
No enpä tämän enempää kauhukuvia herättele, olisihan niitä, mutta syötäväksi kelpaavaa kyllä löytyy.
Pitkäksi on ajo veljeltäsi kertynyt, mutta kai siitä hommasta tykkää ja näin ei matkustaminen tälläkään tapaa juuri rasita.
Ymmärsinkö oikein, että veljelläsi on majapaikka myös Espanjassa, siis tuttua aluetta, on matkan teko ja reitit selvinä.
Hirveitä on nuo metsäpalot ja muutkin luonnon tapahtumat, en ehkä tykkäisi asua noilla main, no hyvä kun kotimaani on suomi.
Ehkä hyväkin, että sanot ei kaljanjuonnille, jos tuon kaltaiset epäilyt mieleen tulee.
Eihän sade näin kesällä suurikaan harmi ole, kun kohta perästä aurinko kuivattaa ja menepä loikoilemaan ulos, jos sängyn päällä ei olo miellytä, joku helletuoli ja siinä sitten taivaanpilviä seurailet.
Linnutkin lennollaan ilahduttaa.
Nyt valmistaudun kauppaan lähdölle ja aina samalla reisulla vien roskatkin säilökatokseen, että ei vaan liian usein tarvitse liikkeelle lähteä.
Vie mennessä, tuo tullessa henki elää.
Oikein viihtyisää ja kesäistä päivää, lienettepä mökillä, metsässä tai jossain tapahtumapaikalla.Lauantaiterkut Korvesta@
Eilen kun ajelin mökille päätin, että en teekään mitään täsmä suunnitelmia, kuten sanomista, onkimista jne. Teen mitä mieleen juolantaa ja juolahtaahan sitä yhtä ja toista.
Samaa touhua ovat kesäpäivät mökillä olleet joka vuosi kun katsoo facen muistoja osiota. Jopa samoja asioita olen tehnyt samoina heinäkuun päivinä jo vuosikymmeniä. Totuttuja tapoja.
Eilen sain pihapiirin siivottua ja aloin korjata yhtä vanhaa aurinkotuolia. Tarvitsin pitkää ruuvia ja kiersin varastoja. Leluvaraston katon väliin on ampiaiset tehneet pesän, tiesin ja varoin äkkiliikkeiltä. Suljin oven varovasti, mutta silloin kuin salama yksi ampiainen hyökkäsi oven raosta ja pisti ylähuuleeni.
Juoksin pirttiin ja valelin kipua sykkivän huuleni desifioimisaineella. Työt jäi kesken ajoin kaupunkiin. Olin lukenut jostain, että kortisonia suositellaan käärmeen pistoon joten nappasin kortisooni tabletin, keskusteltuani tekoälyn kanssa otin kylmäkallen pakkasesta.
Istuin puolisen tuntia painaen kylmäkallea huulta vastaan.Keskustelu tekoälyn kanssa, oli kuin olisin keskustellut lääkärin kanssa
Tekoälyn suosittelemana otin vielä allergialääkkeen.
Huuli rauhottui joskin oli vielä hiukan turvonnut, mutta ei kauan, ehkä pari tuntia ja alkoi sulaa, tutkailin vointiani (teköälyn suosittelemana) ja kun en tuntunut sivioireita, lähdin ajelee takaisin mökille, esikoinen oli tulossa sinne. Miniä oli vanhempiensa mökillä, prinsessan kanssa.
Valmistin päivällisen, söimme ulkona. Ilta oli lempeä, poika avasi leluvaraston oven, seurasimme etäältä ampiaisten pörräystä ja mietimme mitä niille pitäisi tehdä. Päätimme antaa niuden elää ja olla sillä nehän häviävät talveksi ja keväällä voimme tehdä jotain, että ne eivät tekisi pesää leluvarastoon. Heitimme katiskan järveen ja palasimme kaupunkiin.
Nukuin hyvin ja nyt huuli on palautunut ennalleen.
Sattumat puuttuvat päiviimme, joten josko vähentäisin suunniteltuja touhujani ; ))- Anonyymi00128
Hil-la kirjoitti:
Kaunista lauantaiaamua, heräsin aikaisin ja suunnittelu meni hieman uusiksi, lähdenkin kauppaan heti sen auettua, on mukava asioida melko tyhjässä kaupassa, ei ole hermostuneita ihmisiä ja kassatkin jaksavat hymyillä heti aamusta.
Illan suussa jo hymy hyytyy ja väsymys voittaa.
Viikonlopun viettoon on kansa lähtenyt ja noita kesätapahtumia on ympäri suomea, tarjontaa on, tankomarkkinatkin Seinäjoella.
En koskaan ole innostunut näistä suurista tapahtumisista ja nyt on menohalut karisseet kaiken osalta, tuntuu kuin kaiken, ehkä liikaakin jo nähnyt.
Mökkimaisemat monellakin mielessä ja ehkä jo metsän antimetkin houkuttavat keruuseen, taitaa tulla hyvä sato monenkin kohdalla.
Minulla hommana tämä siivouksen teko, eilen jo kaikki irtaimen hilasin parvekkeelle, yöllä hieman raikastuvat, kesällä ei oikein tuuletus niin tehokas, kuin talvella, kun pakkanen puraisee.
Pölyjen jahtaaminen kyllä tuntuu tehoavan, koti siistiltä tuntu, kun lattiat kostealla pyyhkäisee.
Torillekin mieli tekisi, mutta ei samana päivänä jaksa kahta reissua tehdä ja vastahan se on aluillaan tuo syksyn sadon valmistuminen.
Facessa huomasin epämiellyttävän kuvan mansikoista, kuumaan veteen kertoi mansikat laittaneensa ja pintaan nousi kummia olioita, jotka liikkuivat.
Kuvassa ne oli valkeita rykelmä muodostumia.
En mansikoita kuumaan veteen ole laittanut koskaan, joskus huuhdellut kylmän veden avulla, mutta tuo huomio oli kyllä aika epämiellyttävä, ei kai niitä mansikoitakaan kohta uskalla syödä.
Mansikoitakin on myynnistä vedetty, niiden huonon maun ja hajun vuoksi, kerrottiin kuljetuksesta johtuneen.
En koskaan ole hilloa tehdessänikään huomannut mitään vastaavaa.
No eipä sitä osaa kaikkea pelätä, vaikka inhottavilta nuo paljastukset tuntuvat.
Onhan mahdollista, että kaikki pienet oliot ilmestyvät juuresten ja marjojen mukana, muistan tätini liottaneen kukkakaalia etikkavedessä, ja näin oliot esiin tulivat.
No enpä tämän enempää kauhukuvia herättele, olisihan niitä, mutta syötäväksi kelpaavaa kyllä löytyy.
Pitkäksi on ajo veljeltäsi kertynyt, mutta kai siitä hommasta tykkää ja näin ei matkustaminen tälläkään tapaa juuri rasita.
Ymmärsinkö oikein, että veljelläsi on majapaikka myös Espanjassa, siis tuttua aluetta, on matkan teko ja reitit selvinä.
Hirveitä on nuo metsäpalot ja muutkin luonnon tapahtumat, en ehkä tykkäisi asua noilla main, no hyvä kun kotimaani on suomi.
Ehkä hyväkin, että sanot ei kaljanjuonnille, jos tuon kaltaiset epäilyt mieleen tulee.
Eihän sade näin kesällä suurikaan harmi ole, kun kohta perästä aurinko kuivattaa ja menepä loikoilemaan ulos, jos sängyn päällä ei olo miellytä, joku helletuoli ja siinä sitten taivaanpilviä seurailet.
Linnutkin lennollaan ilahduttaa.
Nyt valmistaudun kauppaan lähdölle ja aina samalla reisulla vien roskatkin säilökatokseen, että ei vaan liian usein tarvitse liikkeelle lähteä.
Vie mennessä, tuo tullessa henki elää.
Oikein viihtyisää ja kesäistä päivää, lienettepä mökillä, metsässä tai jossain tapahtumapaikalla.Lauantaiaamua!
Kyllä nukutti makeasti, kun on taas "oma rauha"!
Mutta onhan se piristävää tavata läheisiään, huomaa
kyllä että saa yrittää olla tarkkaavaisempi asioissa, jotka
aikaisemmin ovat menneet "automaatilla" eteenpäin.
Kun poika ja miniä lähtivät, tuli veli Euroopan pätsialueelta.
Hänen oli jatkettava matkaa pohjoista kohti. Onneksi sai
laivapaikan Uumajasta Vaasaan, eikä tarvinnut ajaa koko
Pohjanlahden ympäri Tornion kautta kotiin.
Viimeisin viesti tuli, kun oli ostanut pienen kalakukon ja
mukana oli seurannut Kalakukon naatintaohjeet savon-
murteella. Silloin hän oli jo satamassa Uumajassa. -
En ole vielä saanut viestiä vahvistukseksi, että on turvalli-
sesti taas kotona. - (Jos tulee toistoa, niin palstakytille
varoitus!)
Naureskelimme ennenkuin hän lähti täältä. että hän on
Vaasassa n 01-aikaan yöllä ja ajelee aamuyöllä Hämettä
kohti. Siskomme asuu matkan varrella.
Mitähän, jos siinä ohimarssilla pistäytyisi kl0 4-5 aikaan
herättelemään siskoa keittämään aamukahvit?
Soitin n. tunti sitten siskolle ja kyselin onko hän saanut
aikaisen vieraan herättelemään. Ei ollut kuullut mitään.
Veli nukkuu varmaan raskaasti parhaillaan omassa
sängyssään. 😊 Hil-la arveli ajomatkan tulleen pitkäksi.
Tuli varmasti, kun kävi Sveitsissäkin poikansa luona.
Arvailen että kilometrejä kertyi lähes 12 000 km. Ja hän
istui pyörän selässä joka päivä toista viikkoa 900-1000 km
päivässä. Veli on 76 v. Moniko vaari tekee saman?
Itse olen ollut aikaisin lenkillä siltä varalta, että jos
tulee lämpöä yli +26°, niin ei haittaa. Pyykit on pesty ja
silitetty ja nyt aion vaan löhötellä. Hetken kuluttua alkaa
musiikkiristikon ratkominen, joten pieni juttuhetki pojan
ja miniän kanssa. Länsirannikolla on lämmintä ja pääse-
vät uimaan meressä, miniäkin sanoi uineensa meressä
ensikerran leikkauksen jälkeen. Minun täytyy tyytyä
jäähdyttelemään suihkussa.
Nyt alkaa musiikkiristikon ratkominen.
Iloista lauantaita!
/MdK
Aivan ihastuttavan kaunis aamu alavirralla, nuoret miehet ovat lähdössä joelle venellä kalastamaan, yksi istuu tuossa lepotuolissa, kävimme kävelyllä rannassa ja oli paljon väkeä liikkeellä. Parkkipaika rannalla oli täynnä autoja, lapsiperheitä uimassa ja picknickillä ruohomatolla ja lisää tuli joukoittain campingpaikalta ja junalta, luultavasti lähitaajamista ja Gävlestä. Kävimme katsomassa kylän pump-radan, Ruotsin toiseksi suurimman ja jossa pidetään kansainvälisen tason kilpailuja ja jota paikallinen urheiluseura pitää yllä; ilmainen käyttäjille, nuorille ja vanhoille.
Pakotin :) nuoremman tyttärenpojan (17 v.) valokuvaan mormorin kanssa mutta someen ei saa jakaa, Vanhempi poika tulee mielellään kuviin ja ei välitä siitä että laitan someen kuvia.
Olen keittänyt ison kattilallisen vispipuuroa ja valmistanut 3 litran satsin kotikaljaa valmiista paketista. Tänään kyllä kaikki vieraat lähtevät, myös oma poikani ja saamme juoda kotikaljan ihan itse.Minunkin nuorimmainen ei hyväksy somepäivityksiä itsestään, vanhempi on jo työnsä puolesta esillä, joten ei juurikaan välitä postauksista.
Kerroin kommentissani eilisestä ampiaisen pistosta joka osui vasemmalle puolen huultani. Katselin peilistä itseäni nyt ja tuli mieleen, että hieman voisi oikeatakin puolta huulesta hieman kohottaa ; ))korppis kirjoitti:
Minunkin nuorimmainen ei hyväksy somepäivityksiä itsestään, vanhempi on jo työnsä puolesta esillä, joten ei juurikaan välitä postauksista.
Kerroin kommentissani eilisestä ampiaisen pistosta joka osui vasemmalle puolen huultani. Katselin peilistä itseäni nyt ja tuli mieleen, että hieman voisi oikeatakin puolta huulesta hieman kohottaa ; ))Ilmaista botoxia?
Mutta joo, kipeäähän se tekee. Ne ampiaispesät on hyvä hävittää jo ennen kuin ne ovat täynnä elämää. Keväällä kun kuningatar herää ja alkaa etsiä uutta kotia ja sille aletaan rakentamaan majaa, niin hävittää se alku enne kuin siellä on paljon väkeä paikalla.
Lueskellessani kommenttejanne, ajattelin, miten erilaista elämänmenoa ja elämäniloa huokuvaa.
Juuri sitä iloa, jota jokainen ammentaa arjestaan. Ymmärryksen juuri pitäisi olla siinä, että tajuaa miten erilaisia ovat ihmisten arjet.
No oma arkeni on ollut touhua täynnä.
Aamupäivällä läksin hakemaan lisää edullisia ulkotuolia. Olin niitä jo kaksi ostanut, hain 5 lisää, 7,49 e oli hinta.
Samanlaisia tuolia on ennen myyty noin 25 eurolla.
Ajattelin, että tartun tilaisuuteen, kun vanhoja tuolia hajoaa ja aina tuoleja tarvitaan.
Pojantytär leikkasi nurmet ja rantapolut. Miehensä pyynnöstäni kaatoi pusikkoa kasvihuoneen vierestä, etä saan sinne valoa.
Ennen olisin sen homman tehnyt itse, nytkin luulen, että olisin pystynyt, mutta järki voitti. En ryhtynyt itse kuitenkaan.
Pojantyttärenmies kävi lasten kanssa venelenkillä, illalla saunottiin ja uitiin ja grillattiin. Kaikilla oli mukavaa,
On se uskomatonta, miten lapsilla sitä virtaa riittää, aikuiset väsähtää ennemmin.
Nukkuisiin tuli jo Väinökin.
Hyvää yötä.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1081307
- 88776
- 56714
Miten uimaportaat voivat maksaa 250 000 euroa?
Ei mitenkään, jokainen täysjärkinen sen tietää. Ei se ihme ettei verovarat riitä. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2121677- 84672
Rakas, ihana rakkain elämäni rakkaus
Minäkin tarvisin ne sanat sinulta. Tosin annat sen tunteen läsnäolollasi.. jos vain me vielä nähdään.. pelkään sitä maai36643Jussi kutsuisi eduskunnan koolle, jos joku pyytäisi
Eikös oppositio ole huudellut eduskuntaa koolle jo monta viikkoa? "– En ole saanut siihen liittyvää pyyntöä tai toivett104636- 77570
Rakastamisesi tarkoitus
Mikä oli kaiken tarkoitus? En sitä tiedä, en ymmärrä. Olet mielessäni, alati. Olen miettinyt. Ei sillä taida olla merki49520Martinalle onnea
Kaunis Martina täyttää tänään 44 vuotta! Olkoon syntymäpäivä iloa ja onnea täynnä.215509